Nyt jutellaan 1970-luvusta!

Oih, musa. Bohemian Rhapsody, Eput, Pelle Miljoona ja kaikki muut <3

1970 luvulla oli vielä 4 vuodenaikaa. Kevät, kesä, syksy ja talvi.

Kaipaan niitä kovasti.

Olin teininä sukulaisen häissä pukeutuneena maksimittaiseen itsetehtyyn farkkuhameeseen ja Marimekon pitkähihaiseen trikoopaitaan. Miksi ihmeessä äitini ei mitenkään puuttunut tähän? 😂

Vierailija kirjoitti:

Siinä oli suuren juhlan tuntua, kun lastenohjelmaa tuli telkasta keskiviikkoiltapäivisin muutaman tunnin ajan. Smurffit ja tohtori sykerö. Meidän luokalla oli yksi tyttö, joka oli kerran nähnyt musiikkivideon. Ei meinattu uskoa todeksi. Ikinä ei olisi voinut kuvitella että telkkarista tulee tulevaisuudessa lastenohjelmaa ja musiikkivideoita 24/7 monelta kanavalta..

Smurffit tuli telkkariin vasta 80- luvulla. Koko sarja aloitettiin vasta 1981

Vierailija kirjoitti:

Mistä kaupoista teinit ja parikymppiset ostivat 70-luvulla vaatteensa? Silloinhan ei Henkkamaukkaa tai vastaavia halpisketjuja Suomessa ollut, Seppälä taisi kyllä jo olla. Olivat luultavasti myös laadukkaampia kuin nykyään?

Jostain syystä tykkään 70-luvun muodista, porukoiden vanhoja kuvia on aina hauska katsella :D

Anttilasta, Sokokselta ja Valintatalosta ostettiin oikeastaan samoja vaatteita kuin nykyisinkin. Farkut ostettiin farkkumyymälöistä. Jos halusit Lewikset, menit Lewis-kauppaan, Mix Macit ostettiin MicMac-kaupasta, jnr. Vain Falmersit ja Jeansit myytiin tavarataloissa.

Minä tein kangashousut itse ja koulussakin valmistettiin käsityötunneilla pitkät housut, kauluspaita ja pitkä yöpaita.

70- luvulla oli muodissa laamapaidat, joissa oli usein nyöritys kaula-aukossa. Näitä laamapaitoja batiikkivärjättiin ja solmuvärjättiin käsityötunnilla.

Paukkutakit ostettiin takkikaupasta ja kengät Kenkä-Eerolta.

Vierailija kirjoitti:

Tienvieret myrkytettiin vesakkomyrkyillä, DDT:tä vaan penkoille, niin jopa vesakot kukistui. 

DDT on hyönteismyrkky, sitä ei takuulla ole käytetty vesakkomyrkkynä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Diklooridifenyylitrikloorietaani

Alun perin käytettiin samoja aineita, joilla jenkit tuhosi sademetsiä Vietnamin sodassa, esim. Agent Orange.

70-luvulla oli jo glyfosaatti käytössä vesakkoruiskutuksissa. 

Joskus 80-luvun puolella vesakkoruiskutuksista alettiin onneksi luopua.

Vierailija kirjoitti:

Olin nuori 70-luvulla.  Muoti oli rumaa.  Meistä tietysti silloin hienoa.  Meillä oli tiukat lyhyet puserot ja siniset farkut tai teryleenihousut, joitten lahkeet oli valtavimmillaan juuri 70-luvulla.  Napa sai vilkkua näkyvillä jos niin halusi.  Kengissä oli korokepohjat, joskus aika älyttömät.  Mutta pakko oli ollakin, kun lahkeet viisti maata.

Kaikki oli ruskeata ja valui alaspäin.  Tukat valui alaspäin niin pojilla kuin tytöilläkin.   Niissä lepattavissa lahkeissa kävelytyylikin oli jotenkin omanlaisensa, sellainen laahustava.

Yhtenä aamuna makasin vielä sängyssä, kun radiosta tuli Napoleonin mopo.  Se oli ensimmäinen kerta, kun kuulin nimen Juice Leskinen.  Sittemmin on tullut kuultua vähän useamminkin. 

60-luvulla alkanut hippiliike eli vielä ja sen rinnalla taistolaisuus.  Koko 70-luvun sai kuunnella niitä hoilotuksia, tosin jotkut niistä kommarilauluista oli aika hienoja ja hyvin tehtyjä, esim. Punainen Maria, jota kuuntelin ihan tosissani.  Kom-teatteri eli kultakauttaan.  Myös Songilo (itse asiassa tosi hyvä!) kuuluu jotenkin mun 70-lukuuni. 

Joku kirjoitti, että telkkarista tuli vain Vietnamin sotaa, mutta eikös se päättynyt jo v. -73?  Tosin tietenkin sitä puitiin vielä pitkään sen jälkeenkin. 

Muistan ensimmäiset farkkuni, mutta en muista, mistä ne ostin.  Meidän kylällä ei olut Seppälää, mutta Sokoksen vaateosasto oli aika hyvä.  Yhteen aikaan oli muodissa mustat nahkatakit muhkeine turkiskauluksineen, ja minäkin kävin ostamassa sellaisen Jyväskylästä, muistaakseni Tammivuoresta.  Se on mulla vieläkin tallessa, samoin komea susiturkishattu.  Sellaisessahan Viktor Klimenkokin komeili jossain kuvassa.  Loiri oli 70-luvulla parhaimmillaan ja Uuno kuumaa kamaa.  Samoin käytiin katsomassa Viimeinen tango Pariisissa, jota kaikki ei ymmärtäneet ollenkaan vaan piti huonona elokuvana, mitä se ei todellakaan ollut.  Kestäisi varmaan katsoa vieläkin.

70-luvulla saatiin paistatella suomalaisten urheilijasankareiden valossa, pitkästä aikaa.  Muistan vieläkin, kun eräs koulumme opettaja 60-luvulla sanoi, että Suomen urheilun kultakausi on ohitse, ikinä ei enää suomalaiset tule menestymään missään lajissa, koska Suomi on liian pieni maa ja sen aiemmat urheilusaavutukset on perustuneet vain siihen, että muissa maissa ei ole panostettu urheiluun kunnolla, mutta se asia muuttuu täydellisesti nyt, kun muissa maissa aletaan laittaa siihen rahaa haisemaan, mikä Suomelle ei ole mahdollista.   No ei siinä mennyt kuin muutamia vuosia, kun Lasse Viren voitti kultamitaleita kaksissakin olympialaisissa perätysten ja varsinkin talvilajeissahan meillä on sankareita kyllä riittänyt. 

Tiukat villapaidat jotka puettiin suoraan ihoa vasten.  Nykyään ei tulisi mieleenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tienvieret myrkytettiin vesakkomyrkyillä, DDT:tä vaan penkoille, niin jopa vesakot kukistui. 

DDT on hyönteismyrkky, sitä ei takuulla ole käytetty vesakkomyrkkynä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Diklooridifenyylitrikloorietaani

Alun perin käytettiin samoja aineita, joilla jenkit tuhosi sademetsiä Vietnamin sodassa, esim. Agent Orange.

70-luvulla oli jo glyfosaatti käytössä vesakkoruiskutuksissa. 

Joskus 80-luvun puolella vesakkoruiskutuksista alettiin onneksi luopua.

Juice Leskisen Ilomantsi, Ilomantsi!

70-luvulla kiinnostuttiin myös ympäristöasioista. Koijärvi-liike sai alkunsa. Kantaaottava musiikki ja teatteri olivat suosittuja. Vaatteet olivat leveälahkeisia sammareita tai farkkuja sekä t-paitoja, tai sitten intianpuuvillaisia tunikoita tai mekkoja. Grillituotteet tulivat hyvinvarustettujen markettien kauppoihin. Jugurtti tuli muotiin. Ensimmäinen taisi olla mansikkaa. Töitä sai kun vain soitti firmoihin ja oli aktiivinen. Ei ollut kännyköitä vaan puhelinkoppeja.  Hauskaa ja rentoa aikaa nuorena aikuisena.

Kekkonen oli Suomen suvereeni hallitsija tullen valituksi jopa ilman vaaleja uudelleen, ja politiikallaan - sekä muuten Suomessa yleisellä pakko- ja yksimielisellä Neuvostoliiton mielistelypolitiikalla - kuten myös Neuvostoliittoa arvostelevien mustamaalauksella - tappoi Suomesta terveen länsimaisen arvopohjan, jonka päälle demokratia rakentuisi. Kekkosen aikakaudesta Suomi kärsii vieläkin, sillä sieltä on yhä vaikutteena käsitys siitä, että yksimielisyys on toivottavaa yhteiskunnallisissa asioissa.

Tuolta aikakaudelta on perintönä myös käsitys erimielisyydestä riitelynä, ja että erimieltä oleminen saatetaan Suomessa ottaa jopa henkilön negatiivisena arvosteluna; tämän vuoksi Suomessa ei mm. puhuta pahemmin politiikasta paljastaen omia kantoja asioihin, sillä politiikassa tunnetusti ollaan eri mieltä, joka taas aiheuttaisi pahimmillaan säröjä ihmisten välille. Suomalaisista tuli poliittisesti hyvin passiivisia Kekkosen aikakauden perintönä, kun kansalle oltiin luotu käsitys siitä, että ei ole isänmaallista olla eri mieltä. Suuri osa suomalaisia pitää tutkimusten mukaan silti Kekkosta kaikkien aikojen parhaana pressana, vaikka mies halvensi länsimaisia vallankäytön periaatteita vähät välittäen niistä.

Vierailija kirjoitti:

Ankeata ja ilotonta aikaa. Televisiossa ei ollut mitään katsottavaa. Kaksi kanavaa, joilla ohjelma alkoi kuudelta ja loppu yhdeltätoista. Ohjelmat pääasiassa totisia asiaohjelmia. Kummallinen moralisoiva, kyttäävä ilmapiiri. Vasemmistoälyköt narisivat jatkuvasti viihteen paheellisuudesta. Ihmisiin ei luotettu yhtään. Suomi ei ollut varsinainen länsimaa niihin aikaan. Yksilöllisiä vapauksia oli paljon vähemmän kuin nykyään. Uskonnon ja kirkon asema oli ihan toinen kuin nykyään. Kaikkeen piti olla lupa.

 Ja kaiken tämän sinä huomasit  ja pohdiskelit jo silloin penskana 70-luvulla?   Tokaluokkalaisenako  harmittelit kun sinulla ei ollut yksilönvapautta ja piti kysyä lupa? .Harvallapa sitä siinä iässä...yksilönvapautta...

Mummeli kirjoitti:

Saunan jälkeen katottiin lauantaitanssit, juontajana Heikki Hietamies.

  Niin ja Heksa oli ällöttävä lällerö verrattuna edelliseen juontajaan, komeaan Kai Lindiin.

Yleisin tv ohjelma oli nimeltään "Hetkinen.."

Apu ja Seura oli luettuja lehtiä. Lehtien kautta seurattiin samoja uutisia, mistä iltapäivälehtien ja Seiskan nettisivut nykyään kertovat. Ajatella miten kauan silloin tiedonvälitys kesti. Samat uutiset, jotka nykyään saa muutamassa minuutissa tapahtuman jälkeen saattoivat tuolloin olla tiedossa vasta pahimmillaan pari viikkoa tapahtuneen jälkeen.

Joka kodissa oli joku tietosanakirjasarja, meillä se oli "Tiedon portaat". Isosiskolta löytyi myös Apollo-tietosanakirjasarja. Värimaailma oli kirkkaan oranssi, tummanpunainen, ruskea, kirkkaan keltainen ja myrkynvihreä. Meillä oli oranssi Lada, joka siihen aikaan oli melkoisen yleinen automerkki. Mistä lie sekin väriskaala lähtöisin. Telkkarista tietenkin Pätkis, Susikoira Roi ja Lassie. Aku Ankka-lehdet olivat myös paljon nykyistä luetumpia. Rosvo Rudolf, Lasse Pöystin sadut ja Nukkumatti-animaatio (jonka aikana yritti piiloutua unihiekalta).

Lapsuuteni 1970-luvulla maaseudulla oli ihan kivaa. Tekemistä oli aina ja ulkona oltiin  tosi paljon. Siitäkin syystä, että lapset auttoivat ilman muuta maatalouden töissä.

  Äiti oli nuorehko leski ja mahdottoman vapaamielinen ja uudenaikainen verrattuna muihin emäntiin. Hänellä oli paljon harrastuksia kodin ulkopuolella ja naureskeli naisille, joiden piti kysyä aviomiehiltä "lupa" vähän kaikkeen.

  Hän  ompeli kaikki vaatteet itse ja oli älyttömän muodikas. Meillä penskoillakin oli makeita kuteita, vaikka olimme melko varattomia.

  Tv näkyi huonosti (ja muutenkin ne käytettynä ostetut rakkineet) mutta se ei haitannut koska luimme, ulkoilimme ja teimme käsillämme paljon.  Meillä ei välitetty siisteydestä vaan tuvan iso pöytä oli aina levällään kirjoja, piirustus- ja askarteluvälineitä.  Vähät varamme käytettiin em. tavaroihin ja tietysti vaatekankaisiin.

  Onneksi  rock-henkinen isosisko sai -77  äänittävän radio-kasettimankan ja sen ajan kunnon musa (Hector, Juice, Isokynä, Procol Harum, Genesis, Led Zeppelin, Deep Purple, Pink Floyd jne. ) on vieläkin minusta sitä ainoaa ja oikeaa. 

   Pitkät tyköistuvat samettitakit, tunikat, leveälahkeiset farkut ja hippi-tyyli on pitkää tukkaa myöten on aina lähelläni, jopa niin että miehenikin kasvatti pitkiksi kauniit ja paksut hiuksensa kun pyysin.

  Mitä tulee Neuvostoliittoon ja silloisiin itä-blokin maihin, Suomen vienti pelasi ja saimme myös kulttuurivaihtoa: Todella tasokkaat lasten-ja nuorten elokuvat sekä tietysti joulu-aattoaamun huikaisevat nukke-ja piirrosanimaatiot.

   Seitkyt-luvulle kiitos, sain sulta paljon.

1970-luvulla vaikuttivat Nadia Comaneci ja Olga Korbut.

Kiitos tytöille (he olivat nuoria tyttöjä), koska he toivat voimistelun elämäämme, ja kroppa muistaa vieläkin ne liikkeet. 👊👌

Vierailija kirjoitti:

Kekkonen oli Suomen suvereeni hallitsija tullen valituksi jopa ilman vaaleja uudelleen, ja politiikallaan - sekä muuten Suomessa yleisellä pakko- ja yksimielisellä Neuvostoliiton mielistelypolitiikalla - kuten myös Neuvostoliittoa arvostelevien mustamaalauksella - tappoi Suomesta terveen länsimaisen arvopohjan, jonka päälle demokratia rakentuisi. Kekkosen aikakaudesta Suomi kärsii vieläkin, sillä sieltä on yhä vaikutteena käsitys siitä, että yksimielisyys on toivottavaa yhteiskunnallisissa asioissa.

Tuolta aikakaudelta on perintönä myös käsitys erimielisyydestä riitelynä, ja että erimieltä oleminen saatetaan Suomessa ottaa jopa henkilön negatiivisena arvosteluna; tämän vuoksi Suomessa ei mm. puhuta pahemmin politiikasta paljastaen omia kantoja asioihin, sillä politiikassa tunnetusti ollaan eri mieltä, joka taas aiheuttaisi pahimmillaan säröjä ihmisten välille. Suomalaisista tuli poliittisesti hyvin passiivisia Kekkosen aikakauden perintönä, kun kansalle oltiin luotu käsitys siitä, että ei ole isänmaallista olla eri mieltä. Suuri osa suomalaisia pitää tutkimusten mukaan silti Kekkosta kaikkien aikojen parhaana pressana, vaikka mies halvensi länsimaisia vallankäytön periaatteita vähät välittäen niistä.

Lainaan jonkun kommentin, joka sopii myös tähän.

"Ja kaiken tämän sinä huomasit ja pohdiskelit jo silloin penskana 70-luvulla? Tokaluokkalaisenako harmittelit kun sinulla ei ollut yksilönvapautta ja piti kysyä lupa? Harvallapa sitä siinä iässä...yksilönvapautta"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan niinkuin muoti 80- tai 90-luvuilla ei olisi ollut rumaa 😁😂🤣

80-luku varsinkin oli oikea huonon maun vuosikymmen.

No joo, totta!  Mutta 80-luvulla sai sentään käyttää jo värejäkin, ja jopa pastellivärejä, jotka oli 70-luvulla kiellettyjä!   70-luvun värit oli ruskea,  vihreä ja keltainen, mieluummin vielä sinapinkeltainen.  Lasten vaatteetkin noudatti sitä kaavaa.  Ostin siskon vastasyntyneellekin lahjaksi tummanruskeat froteepotkuhousut. 

Tehtiin jäätelösoodaa:  pitkän lasin pohjalle pallo vaniljajäätelöä, päälle laimentamatonta appelsiinitiivistemehua ja lasi täytettiin sitruunasoodalla.  Pilli lasiin ja ai että oli hyvää.  Joskus vielä kermavaahtoakin päälle, jos viitsi vatkata.

Juhlaruoka oli porsaankyljykset. 

Muodista vielä, yksi 70-luvun hittivaate oli koivistolainen.  Se ei suuremmin pukenut ketään.  Se oli siis turkishattu, joka oli sellainen lättänä päältä.  Niitä oli miehille ja naisille.  Se nyt ainakin oli ruma.

Ja ruskea huulipuna, kauhean näköistä.  Onneksi se ei ole tullut muotiin kertaakaan 70-luvun jälkeen, ainakaan vielä.  Koulussa oli kaikilla muodikkailla tytöillä tummanruskeat huulet, mutta yksi käytti sitkeästi kirkkaanpunaista ja meistä se oli halvan sutturan näköistä, ihan ilotytön tyyliä.  Taisi kuitenkin olla paljon nätimpi kuin me muodikkaat ruskeahuulet. 

Ohis, kyllä on ruskea huulipuna ollut muodissa 70-luvun jälkeenkin. 90-luvulla muistan käyttäneeni mattaa nudea ja ruskeaa huulipunaa. Ja nyt näyttää siltä, että meikkitrendeissä mennään samaan suuntaan.

Olikohan tuo Koivistolais-turkislakki muotia siksi, että idän kaupassa Suomeen otettiin vaihtokauppana iso läjä susiturkiksia? Kun se idänkauppa oli vähän sitä, että meiltä vietiin itään sitä, mitä sieltä vaadittiin ja vastineeksi saatiin ihan mitä vaan idästä keksittiin meille tuoda. Eikä siihen ollut nokan koputtamista.

s. vuonna 1974

Meillä oli poikakaverin kanssa kummallakin ne koivistolaiset, ja ne oli kyllä keinonahkaa ja tekoturkista.  Jos ne oli aitoa turkista, niin se oli lammasta. 

Oliko se 70-lukua, kun Kalevi Keihänen kulki täyspitkässä susiturkissa Leningradissa ja sai toivomaansa huomiota ja hämmästystä aikaan.

Ja monsieur Mosse, moniko muistaa vielä?  Taisi olla niitä ensimmäisiä kaapista tulleita julkkishomoja.  Esiintyi lehtikuvissa alasti pelkkä turkki päällään. 

Kaunis kesäilta kävellä Kirjurinluodon Kuplaan katsomaan Kirkaa. Hiukset liehuvat uuden latvapermanentin jäljiltä hienosti, hapsulaukussa on pullo omenaviiniä ja housujen lahkeet lyövät toinen toistaan pyörryksiin. Paitiksessa sellaiset kaulukset, että niihin voisi silmänsä puhkaista. Tyylillä mentiin ;D

70-luku oli pornolehtien vuosikymmen. Lehtiä myytin paljon. Sensuuria vaadittiin ja lehtiä vastaa nostettiin syytöksiä. Sitten joku läväytti taas kunnon revakuvat jakeluun. Panokuvia ei paljoa ollut, mutta tarinoissa irstailtiin kunnolla.

Kyllä fyysinen lehti oli parempi kuin Internet!