Nyt jutellaan 1970-luvusta!

Vierailija kirjoitti:

Täällä on liikaa eilen syntyneitä, nyt me neljä-viisikymppiset saamme jutella siitä mitä 70-luvulla oli ihanaa ja kauheaa.

Pikemminkin viis-kuuskymppiset. Nelikymppinen on 70-luvun loputtua ollut vasta 3 vuotias, joten hänellä ei ole käytännössä minkäänlaisia omia muistikuvia 70-luvusta. Vasta 60-luvun alkupuolella ja sitä ennen syntyneet voivat puhua koko vuosikymmenestä omien kokemustensa pohjalta ja 60-luvun lopulla syntyneet sitten 70-luvun jälkipuoliskon elämästä, joka muuten oli jo monessa mielessä aika paljon erilaista, kuin 70-luvun alkupuolisko. Esimerkiksi joka kylässä ja lähiössä olleet lukemattomat pikkukaupat hävisivät juurikin 70-luvulla ja erityisesti sen jälkipuoliskolla ja tilalle tulivat marketit. 70-luvun alussa niitä oli vielä valtavat määrät, kun taas 70-luvun vaihtuessa 80-luvuksi, oli ne hävinneet jo miltei kokonaan.

M56

:-DDD kirjoitti:

1970-luvulla oli varmasti vielä ihan vitun ankeaa. Ennen vanhaanhan kaikki oli mustavalkoista, se ilmenee sen aikaisista valokuvista ja elokuvista, jotka ovat mustavalkoisia. Silloin 1970-luvulla oli vasta tulossa värit maailmaan ja aluksi ei ollut kovin paljon värejä, tosin olen kuullut että lasten vaatteet olivat lapsille sopivia väritykseltään, ruskeita kuin kakka ja keltaisia kuin pissa ja paljon muutahan lapset eivät silloin osanneet tehdä kuin kusta ja paskoa housuihin ainakin 5-6 vuotiaaksi koska silloin ei osattu opettaa lapsille, että pitää käydä vessassa kun on hätä. Onneksi minä synnyin vasta vuonna 1981 eli silloin oli jo vähän kehittyneempää mutta yhdessä kuvassa minulle oli puettu kokonaan keltaiset vaatteet kun olin vauva aivan kuin ne olisivat olleet aivan kusessa ne vaatteet.

Miksi koet tarvetta puhua vuosikymmenestä, josta sinulla ei ole mitään omia kokemuksia ja ne vähäiset mielikuvatkin on aivan päin honkia? Aloitusviestissähän selvästi sanottiin, että tämä ketju on tarkoitettu heille, jotka ovat ihan oikeasti eläneet 70-luvulla.

@867

Ei -70 luvulla ollut ankeaa. Ja  TV-lähetykset olivat suurelta osaltaan värilähetyksiä. TV-lupa oli kuitenkin hieman kalliimpi kuin MV-lupa ja monella oli vielä jo aikaa sitten -60 luvulla ostettu telkkari joka toimi edelleen, joten kaikilla ei ollut siksi väri-TV:tä kotona. Tilanne vastaa hieman samaa kuin viime vuosikymmenen alun taulu-TV:n yleistymisen kanssa, moni vaihtoi toimivan kuvaputkella varustetun TV:n lähinnä siksi, että samaan aikaan osui TV:n digisiirtymä. Suurin syy miksi -70 luvulla TV:tä vaihdettiin väri-TV:ksi oli mm. urheilukilpailujen seuraamisen helpottuminen kun oli helpompi seurata pelejä ja tunnistaa yksittäinen urheilija kun näki peliasun värit. Monella oli vielä putkiradio kotona, mutta myös transistoriradioita ja C-kasettisoittimia joissa oli myös radio.

-70 luvulla jo myös suurin osa otetuista valokuvista (filmille) oli värikuvia, muutos niihin tapahtui jo oikeastaan -60 lopun aikaan.

On totta, että keltainen, ruskea ja vihreä olivat silloin muodissa. Niitä värejä käytetiin paljon sisustuksessa ja vatteissa, mutta hyvin paljon ihmisillä oli toki vaatteita ja sisustusta kotona, joka oli aiemmin ostettu ja värit olivat hillitympiä. Uudet huonekalut olivat usein joko kotimaisista puulajeista lakattua mäntyä, koivua tai sitten jalopuuviilutettuna, pyökki, tammi, tiikki, mahonki jne. niitä huonekaluja oli ollut monella jo aiemmilla vuosikymmenillä.

-70 luku oli ihan OK aikaa elää. Talvikin oli suurimmassa osassa Suomea  vielä yleensä varsin runsasluminen, kesät olivat pitkiä ja lämpöisiä, toki välilä sitten satoi päivän pari oikein kunnolla ns. maakunnan-sateita.

Radiossa luettiin usein loma-aikoina tiedotteita tyyliin: "Huomio: NN, matkalla jossain päin XXXXX-Suomea, olkaa hyvä ja ottakaa pikinmiten yhteys YYYYYYY:n", näitä oli samaan tapaan kun nyt on liikenne-tiedotteita. Se oli varsin hyvä ja toimiva tapa tavoitella ihmisiä joiden tarkkaa olinpaikkaa ei tiedetty vakavissa tilanteissa.

Nyt tajusin miks äiti on sisustanut olkkarin vihree ruskeeksi....

-ysärilapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommunisteja siellä, kommunisteja täällä. Moni on jo pyytänyt kyllä anteeksi, nykyään vaan taitaa olla muotia.

Vasemmistolaisuuden ja Neuvostoliiton kritiikitön ihannointi ja esiintuonti mediassa oli kyllä aivan älyttömyyksiin menevää.  Tänä päivänä sitten ihannoidaan monikulttuurisuutta samalla tavoin, eikä vastaväitteet ole edelleenkään sallittuja.

Ei taida sinullakaan olla juurikaan omaa kokemusta 70-luvusta, kun tuollaisia väität. Toki silloin ei ollut samanalaista ryssittelyä kuin tänä päivänä, mutta ei sen ajan mediassa jotain Tiedonantajaa ja paria muuta ääripään lehteä lukuunottamatta mitään kritiikitöntä Neuvostoliiton ihannointia ollut. Eihän silloin mediassa tietenkään mitään valtaisaa Neuvosto-kritiikkiäkään ollut ja miksi olisi pitänytkään? Kyllä sinne jo 70-luvulla pääsi jokainen itse katsomaan, miten maa makasi ja kyllä media sen maan ongelmat jonoineen esille toi. Ei me missään tynnyrissä silloin eletty Kyllä jokainen lapsikin tiesi, Neuvostoliiton ongelmista, vaikkei siellä itse koskaan käynytkään.

Vasemmistolaisuuden ihannointiakaan en kyllä purematta niele.  70-luvulla Ylessä alkoi Kepulaisten vaikutus voimakkaasti kasvamaan, vahvistuen erityisesti 80-luvulla.

 Tästä mm tunnettu ja arvostettu toimittaja, käsikirjoittaja Pentti Järvinen kertoi Jukka Lindströmin haastattelussa Noin viikon radiossa tähän tapaan:

"70-luvun alussa tuli Yleen toimittajia ovista ja ikkunoista. Kepun agentit oli Tampereen Yliopistossa jakamassa jäsenkirjoja lehdistö ja tiedotusopin opiskelijoille."  https://areena.yle.fi/1-4174566

Se on suorastaa huvittavaa, miten nykyaikana niillä ihmisillä, jotka hädin tuskin on syntyneet 70-luvulla, on mieletön tarve leimata 70-luku ja erityisesti sen aikainen Yle läpeensä vasemmistolaiseksi, mikä ei lainkaan pidä paikkaansa. Olihan Ylessä vasemmistolaisen ajatusmaailman omaavia toimittajia 70-luvulla, kuten varmasti nykyäänkin, mutta ihan yhtälailla siellä oli oikeistolaisiakin. Media kokonaisuudessaan on aina ollut vahvasti oikeistolaisten hallussa, kuten 70-luvullakin. Tokihan vasemmistolaisia medioitakin oli 70-luvulla useitakin, mutta niiden näkyvyys oli mariginaalista oikeistomediaan verrattuna, kuten on tänäkin päivänä.

Itse elin nuoruuteni 70-luvulla, eikä sen aikainen media ainakaan minulle ollut mitenkään vasemmistoa ihannoivaa sen enempää kuin oikeistoakaan. Tokihan jossain tiekkarissa, tai kansan uutisissa varmasti vasemmistoa ihannoitiin, mutta eihän niitä lukenut kuin puolueaktiivit, ei tavisduunarit.

Vierailija kirjoitti:

Tästä mm tunnettu ja arvostettu toimittaja, käsikirjoittaja Pentti Järvinen kertoi Jukka Lindströmin haastattelussa Noin viikon radiossa tähän tapaan:

"70-luvun alussa tuli Yleen toimittajia ovista ja ikkunoista. Kepun agentit oli Tampereen Yliopistossa jakamassa jäsenkirjoja lehdistö ja tiedotusopin opiskelijoille."  https://areena.yle.fi/1-4174566

Tosta näköjään jäi vahingossa aika olennainen sana pois, eli otetaas uudestaan: 

Tästä mm tunnettu ja arvostettu toimittaja, käsikirjoittaja Pentti Järvinen kertoi Jukka Lindströmin haastattelussa Noin viikon radiossa tähän tapaan:

"70-luvun alussa tuli Yleen kepulaisia toimittajia ovista ja ikkunoista. Kepun agentit oli Tampereen Yliopistossa jakamassa jäsenkirjoja lehdistö ja tiedotusopin opiskelijoille." 

#874#

Vierailija kirjoitti:

Lundia oli hienoa. Kirjahyllyjä pidettiin tärkeänä. Sen piti olla näkyvällä paikalla ja oikeiden kirjojen paraatipaikalla esillä. Kirjoja pidettiin arvokkaina.

Vesihiihto ja sulkapallo oli muodikasta.

Sulkapallo ei kylläkään 70-luvulla ollut muotilaji, vaan ihan tavallinen lähinnä lasten pihapeli, jota ei sisällä pelattu käytännössä juuri lainkaan. Muodikas siitä tuli vasta 80-luvun lopulla ja erityisesti 90-luvulla, jolloin siitä tuli akuisten kuntoiluharrastus ja kilpalajinakin se sai tuohon aikaan kunnolla näkyvyyttä erityisesti Pontus Jäntin menestyksen myötä.

Vierailija kirjoitti:

....

Se on suorastaa huvittavaa, miten nykyaikana niillä ihmisillä, jotka hädin tuskin on syntyneet 70-luvulla, on mieletön tarve leimata 70-luku ja erityisesti sen aikainen Yle läpeensä vasemmistolaiseksi, mikä ei lainkaan pidä paikkaansa. Olihan Ylessä vasemmistolaisen ajatusmaailman omaavia toimittajia 70-luvulla, kuten varmasti nykyäänkin, mutta ihan yhtälailla siellä oli oikeistolaisiakin. Media kokonaisuudessaan on aina ollut vahvasti oikeistolaisten hallussa, kuten 70-luvullakin. Tokihan vasemmistolaisia medioitakin oli 70-luvulla useitakin, mutta niiden näkyvyys oli mariginaalista oikeistomediaan verrattuna, kuten on tänäkin päivänä.

Itse elin nuoruuteni 70-luvulla, eikä sen aikainen media ainakaan minulle ollut mitenkään vasemmistoa ihannoivaa sen enempää kuin oikeistoakaan. Tokihan jossain tiekkarissa, tai kansan uutisissa varmasti vasemmistoa ihannoitiin, mutta eihän niitä lukenut kuin puolueaktiivit, ei tavisduunarit.

Olen samaa mieltä kirjoittamastasi. Vasemmistolaisia oli, mutta ne piirit olivat paljon pieni ja kommunisteille, erityisesti Taistolaisille naureskeltiin yleisesti, niitä pidettiin hieman, tai no vähän enemmänkin, naiveina.

Vennamo ja SMP oli kanssa varsin yleinen naureskelun aihe, vaikka ihan hyväähän hän tarkoitti pienviljelijöiden ja köyhien asiaa ajaessaan, mutta huutelullaan ("Rosvot kiinni", "Kyllä kansa tietää", jne) hän teki itsestään pellen joka mm. kerran kannetiin Eduskuntasalista pois kun ei lopettanut puhemiehen kehoituksesta.

Puoleiden aivan oikeaa laitaa edustivat Perustulailliset, siitä maltillisempia Kokoomus ja Liberaalit (ei sama kuin nykyinen Liberaalit) ja sitten KEPU ja SMP (persujen edeltäjä), siitä vasemmalle olivat SDP ja Kommunistit kahdessa leirissä (enemmistöläiset) SKDL ja (vähemmistöläiset) Taistolaiset. Neuvostoliiton suhteen rähmällään olivat lähinnä Taistolaiset, SKDL:ssäkin järki pelasi sen verran ettei NL:n propagandaa uskottu. Puoluekenttä ja se mitä agendaa kukin ajoi oli paljon monipuolisempi kun se on sitten -90 luvun NL:n hajoamisen, laman ja EU:n liittymisen jälkeen.

Lisäilin linkkejä menneisiin puolueisiin.

Olen itse toimihenkilöperheessä kasvanut, mutta kerkesin nähdä -70 luvun lopulla hieman työläiselämääkin joidenkin kavereiden kotona käydessäni. Ja myös ollessani aivan ensimmäisissä työpaikoissa (hanttihommissa) lukion jälkeen parisen vuotta ennen opiskelemaan pääsyä. Työväestössä oli kyllä selkeästi kahdenlaista väkeä. Pieni osa oli hyvin katkera kaikille herroille (ei-duunareille) käytännössä kaikesta mahdollisesta ja sitten suurin osa niitä jotka joko eivät olleet edes kovin kiinnostuneita politiikasta tai jos olivat niin ymmärsivät sen verran, ettei itänaapurin kaltaisen kommunistisen järjestelmän tavoittelussa ollut järkeä. Suurin osa heistä oli demareita, joiden ideaali oli ehkä lähinnä Ruotsin Olof Palmen edustaman kaltainen demokraattisen hyvin voivan valtion tavoittelu, jossa vapaus säily, työtä oli riittämiin kaikille, hyvä sosiaalihuolto jne. Rähmällään olo itään oli siitä varsin kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Virsiä laulettiin koulussa. Jatkuvasti, muistelisin.

Meillä ainakin laulettiin. Totuuden henki, johda sinä meitä.

Opettaja oli lihavahko vanhempi rouva, joka soitti sellaisia poljettavia urkuja, mikähän sen soittimen nimi edes oli? Jaloilla poljettiin palkeita samalla kun soitettiin käsillä. Rouvan iso takamus velloi puolelta toiselta polkemisen tahdissa, näky oli aika vangitseva.

Kyllä joo kansakoulussa aamunavaukset melko hartaita oli ja virsiäkin veisattiin laulutunneilla ja tosiaan opettaja polki urkuharmoonia, mikä löytyi jokaisesta luokasta. Mutta sitten kun mentiin Keskikouluun, niin tyyli muuttuikin melko totaalisesti. Siellä ei kyllä mitään virsiä enää jodlattu, kuin korkeintaan joulu ja kevät juhlassa joku yks pakollinen.

Keskikoulu oli muutenkin rento paikka. Välitunnilla ja ruokiksella sai mennä minne halus ja minne kerkes ja toisaalta uloskaan ei ollut pakko mennä jos ei huvittanut. Keskikoulussa oli myös oma kioski ja limuautomaatti, joissa myytiin karkkia ja limua. Ei olis moinen tullut kuuloonkaan kansakoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

....

Se on suorastaa huvittavaa, miten nykyaikana niillä ihmisillä, jotka hädin tuskin on syntyneet 70-luvulla, on mieletön tarve leimata 70-luku ja erityisesti sen aikainen Yle läpeensä vasemmistolaiseksi, mikä ei lainkaan pidä paikkaansa. Olihan Ylessä vasemmistolaisen ajatusmaailman omaavia toimittajia 70-luvulla, kuten varmasti nykyäänkin, mutta ihan yhtälailla siellä oli oikeistolaisiakin. Media kokonaisuudessaan on aina ollut vahvasti oikeistolaisten hallussa, kuten 70-luvullakin. Tokihan vasemmistolaisia medioitakin oli 70-luvulla useitakin, mutta niiden näkyvyys oli mariginaalista oikeistomediaan verrattuna, kuten on tänäkin päivänä.

Itse elin nuoruuteni 70-luvulla, eikä sen aikainen media ainakaan minulle ollut mitenkään vasemmistoa ihannoivaa sen enempää kuin oikeistoakaan. Tokihan jossain tiekkarissa, tai kansan uutisissa varmasti vasemmistoa ihannoitiin, mutta eihän niitä lukenut kuin puolueaktiivit, ei tavisduunarit.

Olen samaa mieltä kirjoittamastasi. Vasemmistolaisia oli, mutta ne piirit olivat paljon pieni ja kommunisteille, erityisesti Taistolaisille naureskeltiin yleisesti, niitä pidettiin hieman, tai no vähän enemmänkin, naiveina.

Vennamo ja SMP oli kanssa varsin yleinen naureskelun aihe, vaikka ihan hyväähän hän tarkoitti pienviljelijöiden ja köyhien asiaa ajaessaan, mutta huutelullaan ("Rosvot kiinni", "Kyllä kansa tietää", jne) hän teki itsestään pellen joka mm. kerran kannetiin Eduskuntasalista pois kun ei lopettanut puhemiehen kehoituksesta.

Puoleiden aivan oikeaa laitaa edustivat Perustulailliset, siitä maltillisempia Kokoomus ja Liberaalit (ei sama kuin nykyinen Liberaalit) ja sitten KEPU ja SMP (persujen edeltäjä), siitä vasemmalle olivat SDP ja Kommunistit kahdessa leirissä (enemmistöläiset) SKDL ja (vähemmistöläiset) Taistolaiset. Neuvostoliiton suhteen rähmällään olivat lähinnä Taistolaiset, SKDL:ssäkin järki pelasi sen verran ettei NL:n propagandaa uskottu. Puoluekenttä ja se mitä agendaa kukin ajoi oli paljon monipuolisempi kun se on sitten -90 luvun NL:n hajoamisen, laman ja EU:n liittymisen jälkeen.

Lisäilin linkkejä menneisiin puolueisiin.

Olen itse toimihenkilöperheessä kasvanut, mutta kerkesin nähdä -70 luvun lopulla hieman työläiselämääkin joidenkin kavereiden kotona käydessäni. Ja myös ollessani aivan ensimmäisissä työpaikoissa (hanttihommissa) lukion jälkeen parisen vuotta ennen opiskelemaan pääsyä. Työväestössä oli kyllä selkeästi kahdenlaista väkeä. Pieni osa oli hyvin katkera kaikille herroille (ei-duunareille) käytännössä kaikesta mahdollisesta ja sitten suurin osa niitä jotka joko eivät olleet edes kovin kiinnostuneita politiikasta tai jos olivat niin ymmärsivät sen verran, ettei itänaapurin kaltaisen kommunistisen järjestelmän tavoittelussa ollut järkeä. Suurin osa heistä oli demareita, joiden ideaali oli ehkä lähinnä Ruotsin Olof Palmen edustaman kaltainen demokraattisen hyvin voivan valtion tavoittelu, jossa vapaus säily, työtä oli riittämiin kaikille, hyvä sosiaalihuolto jne. Rähmällään olo itään oli siitä varsin kaukana.

Hyvin tarkkaan olet politiikkaa ja maailmaa muutenkin seurannut 70-luvulla, koska havaintosi ja tietosi ovat pääosin juuri niin kuin ne itsekin koin ;)

Ihan pientä viilausta kuitenkin kirjoittamaasi sallinet :) 

Taistolaiset olivat juuri kuten kirjoitit, kommunistien vähemmistö. SKDL ei kuitenkaan ollut se enemmistö, koska taistolaiset oli myös osan SKDL:oa ;) 

SKDL oli siis laaja yhteenliittymä, jossa oli niin sosialisteja, kuin kommunistejakin. Tosin ne maltillisimmat sosialistit olivat puolueessa vieläkin pienempi vähemmistö, kuin taistolaiset, mutta heillä oli kuitenkin Ele Aleniuksesta lähtien koko SKDL:n puheenjohtajuus. Taistolaiset siis oli SKP:n vähemmistö ja SKP:n enemmistöä taas kutsuttiin revareiksi ja SKDL siis puolue, jossa nämä kaikki yhdessä toimivat, eivätkä todellakaan aina sulassa sovussa, kuten sitten 80-luvun lopullinen puolueen hajoaminen, tai siis taistolaisten ulosheittäminen todisti.

Itse olen tehdasduunarin pentu, enkä minä tuota työväestöäkään ihan noin mustavalkoisesti kahtia jakaisi. Oli siis toki herravihaa ja olihan sitä jossain määrin meilläkin, silloin kun oli aihetta, mutta ei se mitään pelkkää vihaa ollut, vaan lähinnä asiat riiteli, eli silloin jos koettiin jotain vääryyttä, niin toki silloin herroja saatettiin manata. Toki varmasti oli niitäkin, joilla se viha saattoi olla kroonista, mutta yhtälailla sitä vihaa oli siellä oikeistossakin toiseen suuntaan ja varmasti sielläkin sävyeroja oli. Kuitenkin esim minulla oli sekä duunarien, että herrojen kakaroita kavereina, eikä siinä kaveruudessa minkäänlaiset luokkaerot haitanneet pätkääkään.

Mutta siis muuten kyllä kirjoitit erittäin tarkkaa ja allekirjoitettavaa ajankuvaa, joten kiitokset siitä :)

Jori C jorisee kirjoitti:

Hyvin tarkkaan olet politiikkaa ja maailmaa muutenkin seurannut 70-luvulla, koska havaintosi ja tietosi ovat pääosin juuri niin kuin ne itsekin koin ;)

Ihan pientä viilausta kuitenkin kirjoittamaasi sallinet :) 

Taistolaiset olivat juuri kuten kirjoitit, kommunistien vähemmistö. SKDL ei kuitenkaan ollut se enemmistö, koska taistolaiset oli myös osan SKDL:oa ;) 

SKDL oli siis laaja yhteenliittymä, jossa oli niin sosialisteja, kuin kommunistejakin. Tosin ne maltillisimmat sosialistit olivat puolueessa vieläkin pienempi vähemmistö, kuin taistolaiset, mutta heillä oli kuitenkin Ele Aleniuksesta lähtien koko SKDL:n puheenjohtajuus. Taistolaiset siis oli SKP:n vähemmistö ja SKP:n enemmistöä taas kutsuttiin revareiksi ja SKDL siis puolue, jossa nämä kaikki yhdessä toimivat, eivätkä todellakaan aina sulassa sovussa, kuten sitten 80-luvun lopullinen puolueen hajoaminen, tai siis taistolaisten ulosheittäminen todisti.

Itse olen tehdasduunarin pentu, enkä minä tuota työväestöäkään ihan noin mustavalkoisesti kahtia jakaisi. Oli siis toki herravihaa ja olihan sitä jossain määrin meilläkin, silloin kun oli aihetta, mutta ei se mitään pelkkää vihaa ollut, vaan lähinnä asiat riiteli, eli silloin jos koettiin jotain vääryyttä, niin toki silloin herroja saatettiin manata. Toki varmasti oli niitäkin, joilla se viha saattoi olla kroonista, mutta yhtälailla sitä vihaa oli siellä oikeistossakin toiseen suuntaan ja varmasti sielläkin sävyeroja oli. Kuitenkin esim minulla oli sekä duunarien, että herrojen kakaroita kavereina, eikä siinä kaveruudessa minkäänlaiset luokkaerot haitanneet pätkääkään.

Mutta siis muuten kyllä kirjoitit erittäin tarkkaa ja allekirjoitettavaa ajankuvaa, joten kiitokset siitä :)

En niin tarkkaan ollut kiinnostunut koko vasemmiston touhuista jaommunistien suhteet toisiinsa jos ne edes jossain välissä muistin on jo unohtuneet.

Siinä olet kyllä ihan oikeassa, että ei vanhempien sosioekonominen tausta juuri tuntunut missään oikeastaan kaveripiireissä. Ei edes kovin paljon nuorempana sen suhteen paljonko rahaa oli meillä käytettävissä. Myöhemmin erot sitten kyllä tulivat paremmin näkyviin, kun toiset ostivat uudehkon auton 18 iässä ja toiset viritteivät vanhempia kotteroita. Meillä oli samassa porukassa paikallisen keskussairaalan johtavien lääkärien lapsia, isohkon ravintola- ja hotelliyhtiön omistajan lapsia, todella ison osuuskunnan pääjohtajan ja ison pankin aluejohtajan lapsia, yhdestä näistä johtajista tuli suuren suomalaisen keskuspankin pääjohtaja hieman myöhemmin, erilaisten asiantuntijatyötä tekevien (proffia, lehtoreita, tutkijoita, ym. yliopistoväkeä, DI:tä teollisuuden palveluksessa ym.) perheiden lapsia (nämä välittömässä naapurustossa jossa asuin) ja sitten melkein suoraan tien toiselella asunto-alue jossa kerrostaloja & rivareita, joissa virkamiesperheitä, alempia toimihenkilöperheitä ja duunariperheitä. Lapsena ja nuorina liikuimme samoissa porukoissa, kävimme samoja kouluja ja  aina nuoriksi aikusisiksi aina siihen asti kun lähdettiin opiskelemaan, inttiin, jonnekin kauemmaksi töihin tai perustettiin perhe ja muutettiin sen myötä kauemmaksi. Edelleen on muutamia ystäviä siltä ajalta säilynyt, joita näkee melko usein. Suurimpaan osaan yhteys on katkennut, mutta ne mitä joskus näkee niin minkäänlaista kyräilyä en ole havainnut puolin enkä toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ollut silloin vielä töissä vaan koulussa. Mutta työmailla kuulemma julkijuopottelu erityisesti perjantaina oli tavallista. Sitten töissä pomot saattoivat olla tosi erikoisia, juoppoja, huutaa, olla krapulassa, haukkua silmittömästi muita jne. Vanhemmat työkaverit kertoivat joskus noista ajoista. Silloin tosiaan sai aikuinen olla oma itsensä. Lapsia sen sijaan toisaalta vahdittiin, kytättiin, syytetiin ja käräytettiin milloin mistäkin kuvitellustakin asiasta. Esimerkiksi meistä kanneltiin opettajalle, kun olimme koulumatkalla "liian äänekkäitä". Kun sitten naapurista varastettiin niin paljon tavaraa, että siihen piti olla kuorma-auto, niin ihmiset tuntuivat olevan sitä mieltä, että saakeli kun noita poikia ei voi syyttää, pitäisikö ne hakata varmuuden vuoksi kumminkin. 

Hah! Olen nähnyt kuvia työpaikkajuhlista tuolta ajalta ja ne näyttävät ihan joltain umpitunnellissa olevien seksiorgioiden taltioinneilta.. ja todella, lapsia kytättiin. Minä olin kiltti tyttö vaan niinpä naapuri tuli äidille kantelemaan kun olin koulukaverin kanssa "ajanut pyörällä ihan hullun lujaa ja hurjasti". Vieläkin ärsyttää ;D

Minäkin muistan sen, kuinka lapsilta vaadittiin täydellistä kuuliaisuutta ja aikuiset rellestivät miten sattuu. Sääntöjä ei tarvinnut noudattaa ainakaan kotikylällä. Jos sattui olemaan tuttu poliisi niin rattijuopumus katsottiin läpi sormien. Eikä haitannut vaikka oli lapsia kyydissä 😨

70-luvulta muistan kuinka turvallisuuskulttuuri oli kaikilta osin toista kuin nykyään.

Aloitin peruskoulun pienellä paikkakunnalla -79 ja räikein ero tähän päivään tulee mieleen siinä, että koulumatka oli 3km. vilkasliikenteistä maantienlaitaa jossa ei ollut mitään kevyenliikenteenväylää, eikä alkuvuosina edes katuvaloja. Siinä autojen seassa mentiin kelillä kuin kelillä kouluun, talvisinkin jopa polkupyörällä.

Tänäpäivänä ei voisi edes kuvitella, että laittaisi lapsensa kulkemaan niihin olosuhteisiin, koska nykynälemyksellä riski olisi sietämätön ja siihen puututtaisiin jo viranomaistaholtakin.

Toinen samaan kulttuurikehitykseen liittyvä asia on lasten turvaistuin. Minun lapsuudessani sellaisia ei ollut. Lapset matkusti takapenkillä muutenkin hengenvaarallisissa kotteroissa täysin vapaasti liikkuen, eihän silloin ollut edes turvavöitä takapenkillä kuin uusissa Volvoissa ja Saabeissa..

Nykymittapuulla meininki oli oikeasti hurjaa, mutta ei sitä silloin sillätavalla ajateltu. Vanhemmat antoivat vain lapsille itselleen enemmän vastuuta itsestään.

Olen syntynyt vuonna 1971, enkä muista kovin paljon 70-luvusta. Ihmeen paljon te muut muistatte, tai sitten sotkette asian suloisesti 80-luvun alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä vähän. Kerron edellä (viesti 87) olleeni 15-vuotias, kun 70-luku alkoi. Olin siis juuri sopivan ikäinen ryhtymään kotikutoiseksi hippitytöksi. Koska rahaa oli vähän, kaikki se, mikä voitiin, tehtiin itse. Kaupasta hankittiin laamapaitoja, joita mummot käyttivät aluspaitoina. Laamapaitoihin tehtiin sitten narun ja kangasvärien avulla batiikkikuvioita. Muistan solmineeni kalastajalangasta myös joka hippitytön otsanauhan. Ensimmäisen luomivärin valmistin sekoittamalla valkoista sakuraliitua (!) ja Nivea -voidetta, ja ei kun luomiin. Maskarat olivat kakkumaskaroita. Ensin sylkäistiin pieneen harjaan, jota hangattiin kakkumaiseen maskaranpalaseen. En muista, että kenellekään olisi koskaan tullut pieneen mieleenkään, että käytäntö ei ollut erityisen hygieninen. Mary Quantin huulipunat oli kuuminta hottia. Joko 72 tai 73 sain joululahjaksi lämpörullat, joilla sai uskomattoman kauniit kiharat. Lämpörullat iskettiin (ilmeisesti) joihinkin vastuksiin, ja niistä tuli tosi kuumat. Sitten rullat kiinnitettiin päähän semmoisten isojen, avonaisten hakasten avulla. Marimekon pallopaitoja (pienipalloisia) mulla oli useampi kappale, vaalea beessi oli mun lemppari. Housut olivat joko Jamekset (silloinen farkkumerkki) tai äidin ompelemat samettihousut, joita niitäkin oli useammat.

Muistan nämä Carmen-lämpörullat. Olivat punaisessa, muovisessa, kovassa, melkein salkun kokoisessa laatikossa. Puhuttiin myös piippiraudasta.

Höyryrautaa ei ollut. Sumutinpullolla sumutettiin vaatteelle ja silitettiin. Prässäykseen käytettiin sideharsovaippaa. Kosteaa sellaista.

Olin 69 kodinkonekaupassa töissä ja kyllä siellä oli myynnissä höyrysilitysrautoja, mutta olivat tosi kalliita ja ennakkoluuloiset mammat eivät niitä ostelleet.:DDDD

Vierailija kirjoitti:

Nyt tajusin miks äiti on sisustanut olkkarin vihree ruskeeksi....

-ysärilapsi

Minä en kyllä tajua, sillä perustin oman kodin 71 ja meillä oli kaikki kausteet valkoiseksi maalattuja. Niistä on vieläkin osa käytössä.

Jopa 60-luvulla ostin omaan huoneeseeni kaksi Lokkia-valaisinta ja olivat muuten paljon parempaa materiaalia kuin uusinnat.

Ovat myös edelleen käytössä.

70-luvun lopulla rakensimme talon, jossa on edelleen silloiset keittiökaapit(valkoiset täyssin siisti vieläkin).

Joten eivät kaikki olleet paskavärien perässä kulkijoita. Varmaan samat, jotka nytkin ovat laumasieluja.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla rakennettiin paljon punatiilisiä omakotitaloja, joissa oli vihreä peltikatto. Silloin ei rakennettu tiilikattoisia omakotitaloja.

Hartiapankkirakentaminen oli yleistä. En muista kuulleeni tätä sanaa pitkään aikaan.

Meillä rakennettiin 79 ja olimme jo vuosia katselleet kuvastoja, joissa oli taloissa tiilikatot ja niin muuten meilläkin ja ihan hyvä vieläkin. Talo on muuten valjoinen eikä punainen.

Vierailija kirjoitti:

Ruskeita ja punaisia sohvia joiden materiaali oli paksuvakoista samettiä.

Muovisia uufotyylisiä lampunvarjostimia ja peilejä ja muita huonekaluja. Sälekaihtimet ikkunoihin taisi tulla silloin. Kaverin isä piti uutta sinitarraa aineena joka pilaa seinät. Käsilaukkujen hihnat oli pitkiä. Laukku roikkui reiden kohdalla. Nahkapalatuotteet oli in. Tikkilangas tuli muotiin. Haalareita ja takkeja. Osa nykyisistä ohuttoppatakeista näyttää 70-luvulta. Pipoa ei pidetty. Beaverssit ja jotkut farkut joissa oli punainen tikkaus. Ne kavennettiin niin että piti laittaa päälle maakaamalla sängyllä. V-leikkaus farkkujen polvissa. Pehmitä ja permanetti on varmaan jo mainittu. Maiharit j. maatuskahuivit ja pitkät popparit. Jersey vaatteet, haalareita oli paljon ja liivipukuja.

Sälekaihtimet olivat kyllä 53 valmistuneessa kotitalossani ja äiti kyllästyi niihin jo 60-luvulla, kun keräsivät pölyä. eivät olleet ikkunan välissä.

sinitarra kyllä pilaa seinät jättämällä rasvaisen jäljen. Kokeilkaa.

Kumitartsan suomalaisessa leppämetsässä kirjoitti:

Olen syntynyt vuonna 1971, enkä muista kovin paljon 70-luvusta. Ihmeen paljon te muut muistatte, tai sitten sotkette asian suloisesti 80-luvun alkuun.

Hei, täällä suurin osa kirjoittajista on varmasti vanhempia kuin sinä ja muistavat 70-luvusta paljonkin.

Patakakkonen oli mainio ohjelma!

Katsoin muutama vuosi sitten Yle Areenasta jonkun vanhan joulujakson ja nauroin itseni tärviölle.

Siinä Jaakko Kolmonen ja Veijo Vanamo kävivät muka toisiltaan salaa sahtiastialla ja humaltuivat jakson loppupuolta kohti. Samassa jaksossa Jaakko Kolmonen leipoi (jotain?)  hieromalla taikinaa paljasta reittä vasten. Pitäisikin katsoa että löytyykö se vielä :D !