Mikä synnytyksessä oli kauheinta?

Se tunne, kun olisi koko ajan aivan kamala paskahätä ja olo kuin vatsataudissa.

Pelko, ettei lapsi synny terveenä, tai edes elossa. Pahinta oli, kun hänet kärrättiin lasten teho-osastolle ja itse joutui synnyttäneidennosastolle, ilman lastaan.

Kaikissa kolmessa synnytyksessä sama juttu: vauvan pää painoi jotain hermoa etten edes supistusten välissä saanu hengähtää vaan jatkuva hitonmoinen kipu.

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen ja raskausviikkoja 39+6. Näitä on tosi kiva lukea :)))

Älkää jännittäkö, se on täysin hukkaan mennyttä energiaa.

Koskaan ei tiedä miten oma synnytys menee sen perusteellä miten muilla menee.

Itseä jännitti kipu molemmilla kerroilla kamalasti, kummallakin kerralla epiduraali toimi mainiosti.

Se tajuntaa repivä kipu joka oli ensimmäisessä synnytyksessä... en tiennyt yhtään mitään hengitystekniikasta vaan taistelin jokaista supistusta vastaan. Luulin että kuolen siihen polttavan repivään kipuun. Toisessa synnytyksessä osasin hengitellä supistusten "läpi" ja jos se nyt ei edelleenkään mitään miellyttävää ollut vaan todella kivuliasta niin en kuitenkaan meinannut menettää järkeäni/tajuani niiden kipujen takia. Eli ensisynnyttäjät: muistakaa hengittää!

Lapsi oli 2 vkoa yliaikainen ja synnytys käynnistettiin. Väärä annostus aiheutti sen että kohdunsuu aukesi 8 cm tunnissa, se tuska oli jotain sanoinkuvaamatonta. En pystynyt edes huutamaan enkä puhumaan. 

Ja kivunlievitystä ei sitten annettu kun oli jo auki. 

Lapsi jäi jumiin synnytyskanavaan ja revittiin väkisin imukupilla ulos. Isot repeämät.

Sama kuvio toistui toisen lapsen kanssa. Bonuksena oli vielä napanuora kaksi kertaa kaulan ympärillä, joten ulos repimisen kanssa oli hirveä kiire. Enpä sitten istunut yli kuukauteen. 

Vierailija kirjoitti:

Kipu.

Kipu.

Kipu.

Kipu.

Aivan surkea kivunlievitys.

Joo, tämä mullakin. Sen lisäksi, että kaikki synnytykseni ovat kestäneet tosi kauan, kipu oli jotain ihan käsittämätöntä ja yli sietokyvyn eikä epiduraalikaan toiminut käytännössä kuin tyyliin vartin tai ei ollenkaan joka kerta. Ihmeellistä, että siitä ei koskaan missään puhuta eikä kirjoiteta. Anestesiologin mukaan se vaan ei kaikilla toimi, vaikka kuinka huolella laitettaisi. Voi olla rakenteellisia tekijöitä ja joillain vaan kohtu supistelee äärimmäisen voimakkaasti, kun toisilla lapset tulee ulos vähäisemmilläkin poltoilla.

Pahinta oli ponnistusvaiheen kipu joka vei jonnekin kipushokkitilaan. Kauhea imukuppisynnytys ja pahat repeämät päälle. Tuossa ei ollut mitään muuta hyvää kuin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen ja raskausviikkoja 39+6. Näitä on tosi kiva lukea :)))

Heh, mulla huomenna laskettu aika :)) hyvää luettavaa tähän hetkeen :)

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen ja raskausviikkoja 39+6. Näitä on tosi kiva lukea :)))

mene sektioon.

En tiedä olenko jotenkin herkkä, mutta vaikkakipu oli saatanallista, pahintaoli se alasti haaratlevällään viidenkin eri tyypin edessä olo.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä olenko jotenkin herkkä, mutta vaikkakipu oli saatanallista, pahintaoli se alasti haaratlevällään viidenkin eri tyypin edessä olo.

Oon miettinyt ihan samaa, eikö sitä alapäätä saa jotenkin piiloon jollain rätillä ettei esim vieressä oleva mies näe mitä siellä alapäässä tapahtuu? Pelottaa jääkö sillekin traumat koko hommasta. Onko siellä sairaalassa tosiaan semmonen pyjama päällä ja sitten synnytyssalissa otetaan vaan housut pois? Sori jos on tyhmä kysymys, en ole ikinä synnyttänyt. 

Synnyttäessä kauhein tilanne, kun pakotetaan selälleen pöydälle ja yritetään vauva saada imukuppi avusteisesti synnytyskanavaan. Onneksi ei onnistunut ja siirryttiin sektioon. Lopulta kaikki meni hyvin, mutta pelko jäi, koska oli todella läheltä piti tilanne. Vauvan suurempi koko, virhetarjonta ja napanuora kaulan ympärillä. Mieleen jäänyt pelko, mitä jos... Hyi, en edes pysty ajattelemaan ponnistusvaiheeseen joutumista. Avautumisvaihe oli pitkä ja tuskainen, mutta ei traumatisoiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä olenko jotenkin herkkä, mutta vaikkakipu oli saatanallista, pahintaoli se alasti haaratlevällään viidenkin eri tyypin edessä olo.

Oon miettinyt ihan samaa, eikö sitä alapäätä saa jotenkin piiloon jollain rätillä ettei esim vieressä oleva mies näe mitä siellä alapäässä tapahtuu? Pelottaa jääkö sillekin traumat koko hommasta. Onko siellä sairaalassa tosiaan semmonen pyjama päällä ja sitten synnytyssalissa otetaan vaan housut pois? Sori jos on tyhmä kysymys, en ole ikinä synnyttänyt. 

Suurimmanosan ajasta mulla oli verkkopikkarit ja vaippa (niikuin jättiside) ja pohkeisiin ylettyvä pyjamamekko.. pöksyt otin pois silloin kun halusin, että tarkistetaan paljonko olen avautunut ja tietty ponnistusvaiheessa kun vauva tuli pihalle (30 min)...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä olenko jotenkin herkkä, mutta vaikkakipu oli saatanallista, pahintaoli se alasti haaratlevällään viidenkin eri tyypin edessä olo.

Oon miettinyt ihan samaa, eikö sitä alapäätä saa jotenkin piiloon jollain rätillä ettei esim vieressä oleva mies näe mitä siellä alapäässä tapahtuu? Pelottaa jääkö sillekin traumat koko hommasta. Onko siellä sairaalassa tosiaan semmonen pyjama päällä ja sitten synnytyssalissa otetaan vaan housut pois? Sori jos on tyhmä kysymys, en ole ikinä synnyttänyt. 

Suurimmanosan ajasta mulla oli verkkopikkarit ja vaippa (niikuin jättiside) ja pohkeisiin ylettyvä pyjamamekko.. pöksyt otin pois silloin kun halusin, että tarkistetaan paljonko olen avautunut ja tietty ponnistusvaiheessa kun vauva tuli pihalle (30 min)...

Vaippa? Miks? Hyi hi**o näitä juttuja!

Se, kun tuntui, että peräreikä repeää. Ensin säännöllisiä ja kipeitä supistuksia 23h putkeen, kipulääkettä jouduttiin antamaan niin paljon, että oksensin ympäri sairaalaa. Huhhuh, ei enää koskaan, kiitos.

Istukan synnytys. Muuten oli täydellistä. :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä olenko jotenkin herkkä, mutta vaikkakipu oli saatanallista, pahintaoli se alasti haaratlevällään viidenkin eri tyypin edessä olo.

Oon miettinyt ihan samaa, eikö sitä alapäätä saa jotenkin piiloon jollain rätillä ettei esim vieressä oleva mies näe mitä siellä alapäässä tapahtuu? Pelottaa jääkö sillekin traumat koko hommasta. Onko siellä sairaalassa tosiaan semmonen pyjama päällä ja sitten synnytyssalissa otetaan vaan housut pois? Sori jos on tyhmä kysymys, en ole ikinä synnyttänyt. 

Suurimmanosan ajasta mulla oli verkkopikkarit ja vaippa (niikuin jättiside) ja pohkeisiin ylettyvä pyjamamekko.. pöksyt otin pois silloin kun halusin, että tarkistetaan paljonko olen avautunut ja tietty ponnistusvaiheessa kun vauva tuli pihalle (30 min)...

Vaippa? Miks? Hyi hi**o näitä juttuja!

Et ole luultavasti synnyttänyt? Olisiko sen takia, että lapsivettä hulahtaa läpi synnytyksen ja sitä tulee melko runsaasti.

Millaista harteikkaan, rotevan vauvan synnyttäminen on?

Jouduin tähän kamalaan kylmään maailmaan.