Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kieltäytyminen kosimisesta ja sen jälkeinen kireä ilmapiiri
Mies siis kosi pari viikkoa sitten ja minä kieltäydyin. Ollaan seurusteltu kohta 6kk ja asuttu yhessä elokuun alusta.
Mielestäni järkevästi perustelin että en halua nyt tehdä päätöksiä missään tunnehuuruissa, haluan sitoutua sitten tulevaan naimisiinmenolupaukseen sataprosenttisesti kun tiedän että arki toimii. Meillä on kyllä mennyt kaikki hyvin. Tuntuu lähinnä siltä että kaikki on ihanaa ja toinen on järjettömän mahtava mutta en uskalla luottaa aaiaan vielä kun tuntuu että leijailen vaaleanpunaisissa unelmissa.
Ikää on 23-25v molemmilla.
Nyt tuntuu että asia kiristää välejämme, mies sanoi että asia on ihan ok mutta minusta tuntuu että ei ole. Tuntuu että mies on nyt sitten sitä mieltä että ei sitten ikinä mennä naimisiin.
Mies on ollut kerran kihloissa, aika lyhyehkön seurustelun jälkeen silloinkin. Minä en vaikka takana on yksi kuuden vuoden suhde.
Olen kerran ottanut asian uudelleen puheeksi ja tosiaan puhuttiin silloin heti kieltäytymiseni jälkeen pitkään.
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Cat kirjoitti:
Ei kosi uudelleen
Naimisiin voi mennä ilman, että rillit huurussa odottaa toisen kosivan. Avioliitosta voi keskustella yhdessä ilman mitään rituaaleja ja loukkaantumisia.
Ei avioliitto ole mikään yrityskauppa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kosi minua suhteen alkuaikoina 4 tai 5 kertaa. Hän oli mun ihkaensimmäinen poikaystävä ja paljon varmempi minusta kuin minä hänestä tai meistä. Muistan kun oikein hulahti sellainen ahdistuksen aalto läpi kropan kun tuli puhe kihloista, en ollut ollenkaan valmis. Sitten yhdellä kerralla menin ja suostuin, vaikka edelleen tuntui että en halua. Oltiin "kihloissa" alle vuosi, kunnes sain sanottua miten tuntuu väärältä, laitoin homman jäihin ja sormuksen pois. Mies oli pettynyt eikä asiasta taidettu koskaan kunnolla puhua.
Kului viisi vuotta, ei enää ahdistanut, kosin itse ja mentiinkin naimisiin nopeasti, pari kuukautta myöhemmin. Vähän harmittaa tuo aiempi sekoilu, mutta niin, olin silloin nuori ja epävarma ja liikaa muille mieliksi.
Maailman vähiten kunnioitusta aiheuttava piirre ihmisessä on se että edes se ITSE ei tiedä mitä haluaa. Sellaista ihmistä ei voi IKINÄ kunnioittaa.
puoliso kirjoitti:
Nykyään ihmiset haluaa varmistella, harkita ja analysoida myös parisuhdetta ja toista ihmistä. Minun mielestä liikaa. Ja jokatapauksessa löytyy huonoja asioita sekä ihmisestä että parisuhteesta, ja ne alkaa painamaan vaakakupissa ehkä liikaa.
Vaatimustaso on korkea ja se väistämättä johtaa tyytymättömyyteen, ja se taas johtaa pettymyksiin ja tahtotilan (tahto rakastaa) puuttumiseen. Surullista on että täydellisyyttä ei ole ja ihmiset jäävät yksin yhä enemmän tai kykenemme vain lyhyisiin suhteisiin 😢
TÄMÄ!!!
Mä olen varmaan vähän "varmistelevaa sorttia" oleva mies, kun en varmaankaan osaisi vielä 6 kuukauden seurustelun jälkeen muuttaa saman katon alle, saati alkaa uuhata kihloja... Onko siis ihme, että olen sinkku.
Joo. Sarjakihlautuja. Heti kun pääsee seurustelusuhteeseen, on kihlauduttava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei voi olla kihloissa?? Ei se mikään velvoite mihinkään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n alitajuntakin voi varoittaa. Olin nuorena suhteessa kaikin puolin hyvän miehen kanssa, mutta jokin kolkutteli... Suhde kesti monta vuotta, mitta kieltäydyin myös kihlauksesta, pystymättä tarkkaan sanoittamaan syytä. Mutta tulihan se sitten selville...
Aikuisiällä salamarakastuin mieheen ja vielä netissä. En uskonut tätä ennen moisen olevan edes mahdollista. Parin viikon jälkeen olisin ollut valmis vaikka mihin, muuttanut yhteenkin tapaamatta, jos toinen olisi sattunut pyytämään... Täysin seinähullua, tiedän. Tulevat tapaamiset, kuukaudet ja vuodetkin kertoivat kyseessä oikeasti olevan Se Oikea. Ei ole tarvinnut epäröidä yhteenmuutto- ja naimisiinmenoasioiden kohdalla yhtään.
Ap:lla voi siis hyvinkin olla oikea syy kieltäytyä, eikä syy ole vikojen haku toisesta tai ettei hän "uskalla elää".
Jos ei vielä halua naimisiin, niin silloin ei halua ja sillä siisti. En minäkään halunnut naimisiin tai lapsia ennen kuin löytyi mies, jonka kanssa ne tuntuivat oikeilta ratkaisuilta. Onneksi näin, vältyin paljolta pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Cat kirjoitti:
Ei kosi uudelleen
Naimisiin voi mennä ilman, että rillit huurussa odottaa toisen kosivan. Avioliitosta voi keskustella yhdessä ilman mitään rituaaleja ja loukkaantumisia.
Ei avioliitto ole mikään yrityskauppa.
Ei niin, vaan kahden ihmisen välinen juridinen sitoumus. Ei sellaiseen missään romantiikan kuplassa kannata syöksyä. Kyllä sitä rakastamista ja sen tahtomista täytyy ihan järjen kanssa pystyä pohtimaan.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelet sarjakihlautujan kanssa! Oli kyllä huono veto pojalta kosia noin nopeasti.
Oli miten oli, mutta ton jälkeen odottasin muijan kosivan, koska itse tunteellani sen jo tein ja sain kieltävän vastauksen -aika ei ole kypsä- neiti on hyvä ja kertoo sitten kun aika on kypsä.
Multa ei toista kosintaa enää kolisisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en olisi edes muuttanut yhteen noin nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Kuuden kuukauden jälkeen ei tosiaan voi vielä arvioida, onko suhteella edellytyksiä menestyä pitkällä tähtäimellä. Haluatteko samoja asioita elämässä? Onko teillä yhteiset arvot? Ja tosiaan, miten arkenne sujuu pidemmän päälle? Näitä asioita kannattaa pohtia; jos ne natsaavat niin sitten voi vaikka toimia vähän tunnehuuruissakin... ;)
Kyllä kuudessa kuukaudessa on jo keskusteltu tärkeimmät asiat mitä molemmat suhteelta haluavat. Aikamoista mykkäkoulua täytyy pitää tai olla välinpitämätön jos ei ole vielä 6 kk näitä asioita käyty läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Cat kirjoitti:
Ei kosi uudelleen
No ei tietenkään, ei kai kukaan mies niin hullu ole, että kosisi uudestaan. Johan siitä tulisi joku ahdistelusyyte.
"Herraisä! Kuka kosii 6 kuukauden seurustelun jälkeen? Ja yhdessä olette asuneet vasta pari kuukautta. Eihän tossa ajassa voi olla varma siitä, mihin on mahdollisesti loppuelämäkseen ryhtymässä."
Minä kosin miestä viime karkauspäivänä, jolloin olimme olleet tasan 4kk yhdessä, ja mies suostui. Vuoden päästä kosinnasta muutimme "vasta" saman katon alle, ja puoli vuotta saman katon alle muutosta ostimme sormukset. Menikö nyt ihan väärinpäin, voi herraisä sentään!
Ymmärrän, että mies tuntee suurta tuskaa ja suurta tunteiden myllerrystä. On kova paikka kun on ollut niin palavan rakastunut, että haluaa olla ikuisesti yhdessä, mutta toinen osapuoli ei tunne samoin ja epäröi. Miehesi on kuitenkin nuori ja ehkä ottaa opikseen. Ensi kerralla hänen kannattaa "koukuttaa" nainen kunnolla ennen kosintaa ja tunnustella toisen tunteita etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Ihme hätiköintiä mieheltä, miksi pitää heti sännätä naimisiin, eikö voi nauttia seurustelusta?
Ei kihlauksen jälkeen tarvitse heti sännätä naimisiin.
Teit ihan oikein, jos et ole sitoutumiseen valmis. Vaikka kihlaus ei sinänsä ole juridinen toimenpide, niin mielestäni se on kuitenkin lupaus mahdollisesta tulevasta avioliitosta, tulipa sellainen sitten tänä vuonna tai kymmenen vuoden kuluttua. Käsitin, että asutte jo yhdessä? Jatkakaa siis edelleen niin, ja eläkää tätä välillä ankeaakin arkea. Siinä se suhteen kestävyys punnitaan. Nuo kihlaukset sormuksineen on joissain tapauksissa teinimeininkiä. Oikea suhde ei välttämättä tarvitse mitään hiluja, riittää kun olette yhdessä ja uskollisia toisillenne.
Mä olen eronnut aikanaan, ja nykyään leski. Vientiä kyllä jostain syystä olisi. Sain eilen eräältä vuosikymmenien ajalta tutulta mieheltä kosinnan kuvan kera. Siinä oli hänen elimensä, jonka päällä hän "ojenteli" kihlasormusta. En aio todellakaan suostua, eli se siitä kihloissa olemisen "ihanuudesta" :D
Alue: Aihe vapaa
Ihmisellä on yksi elämä. Jos toinen ei halua sitoutua niin hänen kanssaan ei kannata viettää aikaa.