Miehen synttärilahja odotti keittiönpöydällä.. en voi mitään, olen pettynyt ja loukkaantunut

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa siinä on? Miksi lahjat pitäisi olla niin kauhean suureellisia? Minun mielestäni ei ole mitään järkeä haaskata kauheasti rahaa aikuisen ihmisen syntymäpäivä lahjoihin, paitsi tietysti jos toinen täyttää pyöreitä. Vie sinäkin miehen synttäripäivänä jotain pientä vaan. Ajatus on tärkein.

Vaikka en itsekään ole suureellisten lahjojen perään, niin ymmärrän kyllä mielipahan lahjasta, joka osoittaa ettei mies tunne puolisoaan ollenkaan ja antaa jonkun täysin sopimattoman lahjan, esim. juuri aivan väärään vaatekauppaan. Se mielipaha ei siis tule lahjasta, vaan siitä tunteesta, että tuo ihminen ei tunne minua ollenkaan tai välitä mistä itse pidän. Pienikin lahja tai huomioiminen lämmittää, kunhan se osuu kohdilleen. Pelkät onnittelut ilman lahjaa eivät loukkaa niin pahasti kuin väärin valittu lahja. 

Ongelma tässä kuviossa on se, että ihmiset pitävät myös yllättämistä tärkeänä. Mutta jos hankkii yllätyslahjan, silloin pitäisi tasan tarkkaan tietää, että lahja on varmasti mieluinen. Jos on vähänkin epävarma, miksei voi onnitella puolisoa aamulla ja sanoa, että mennään töiden jälkeen ostamaan yhdessä joku kiva lahja sinulle?

Ihmettelen ihmisiä, jotka eivät välitä jos kumppani ei huomioi merkkipäiviä. Jättäisin miehen, joka unohtaisi syntymäpäiväni. Pettyisin, jos lahja osoittaisi, ettei mies tunne minua lainkaan tai ei ole kuunnellut toiveitani. Onneksi ei tarvitse huolehtia moisesta, koska olen valinnut mieheni hyvin.

Sama toimii tietysti myös toiseen suuntaan. Mahdolliset toiveet myös sanotaan meillä ääneen, vaikka se ei poissulje yllätyksiä. Esitin miehelleni oman syntymäpäiväni lähestyessä useampia eri vaihtoehtoja joista voisin pitää, mutta hän hankki yllätyslahjan joka osoitti, että hän tuntee minut läpikotaisin. Tulevaksi syntymäpäiväkseen mies on toivonut hyvää illallista ja roolileikkejä, ja ne aion myös toteuttaa. Ehkä kylkeen vielä joku pieni yllätys kuten uusi parranajokone (vanha hieman rikki, ja ehkä yllätysosuus voi olla vähän ns. "tylsempi", kun itse lahjatoive on hieman jännittävä).

Tämä on yksi niistä monista, monista asioista, joilla osoitamme toisillemme arvostavamme ja rakastavamme toisiamme. Ei se materia, vaan se ajatus. En voisi elää suhteessa, jossa tällainen ei toteutuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi joskus avioliittomme alkuaikoina niin, että keittiön pöydällä oli lahjapakettiin kääritty halpa suklaarasia. Olin hilkulla heivata sen roskiin, kun suutuin, mutta sitten huomasin jotain pilkottavan sieltä muovin alta. Siis sen ruskean, jossa ne suklaat ovat. Nostin sen pois ja sieltä löytyi lahjakortti kauneushoitolaan. Olin niin kiukkuinen ensin, että en tajunnut sitä, että sellofaani, johon rasia oli kääritty olikin avattu. Mies oli tehnyt sen niin taitavasti, etten ollut todellakaan tajunnut sitä. Vasta kun sitten tutkin tarkemmin asiaa huomasin sen. Ja juu, vaikka olinkin kiukkuinen ja aioin ensin heittää rasian roskiin, avasin sen, koska suklaanhimo voitti. Onneksi!!! Eikä se suklaakaan hullumpaa kahvin kanssa ollut. Mies osasi esittää niin viatonta, kun tuli töistä kotiin. Kyseli vain maistuiko suklaa ja jäikö hänelle yhtään maistiaista. Rakas ketku! Tuon tempauksen jälkeen opin tutkimaan häneltä saadut oudot lahjapaketit kunnolla ja monta riemukasta ylläriä onkin löytynyt.

Minä olen varmaan omituinen monen naisen mielestä. Mutta olisin ollut ilahtuneempi tuosta suklaasta, kuin lahjakortista kauneushoitolaan. Jotenkin vain nuo lahjakortit tuollaisiin tökkii. Jos tarvitsen jotain kauneudenhoitoa, niin tilaan ajan juuri siihen hoitoon, kuin tarvitsen. Minulla on luottohieroja, kenen luona käyn. Siksi hierontalahjakortit ovat turhia. Muutenkin tuollainen "tässä lahjakortti, saat hemmottelua" on jotenkin alentavaa. Pakko sitten käydä, kun toinen on sellaisen ostanut, ettei se loukkaannu.

Emme ole ostaneet enää kymmeneen vuoteen muuta kuin joululahjan. Ihan vain siksi, että jossain vaiheessa totesimme, että on äärettömän hankalaa miettiä vuosikymmenien jälkeen, mistä toinen ilahtuisi ja ilahtuisi, kun tavaraa on kertynyt jo ihan liikaa. Olemme olleet ratkaisuun tyytyväisiä. Stressiä vähemmän

Samaa mieltä, en ymmärrä miksi lahjakorttia pidetään yleisesti niin "varmana" lahjaideana. Valitsisin itsekin mielummin suklaan vaikken erityisesti edes nauti suklaasta :D

Meillä ei osteta joululahjoja, mutta synttärilahjat kyllä vaihdetaan. Nekin on tosin valikoituneet siten että on ennen synttäreitä kerrottu toisillemme mitä voisi ostaa. Säästyy stressiltä ja hutiostoksilta.

Saamani kauneushoitolan lahjakortti oli siihen hoitolaan, jossa silloin kävin. Miksi haluatte halventaa toisten arvostamia lahjoja. Minä arvostin tuon lahjakortin maasta taivaaseen, kyllä se suklaa jäi kirkkaasti kakkoseksi. Sain sittemmin lahjakortteja vaikka minne, mies oli seuraillut touhujani ja pannut korvan taakse vinkiksi tulevista lahjoista. Mieluummin lahjakortti, kuin iso suklaarasia. Vaikka sainkin varsinkin jouluksi suklaata ja lahjakortin kirjakauppaan. Se oli vakilahja jouluksi.

Eihän se kauneushoitolan kortti ollut sitten muuta, kuin että mies maksoi yhden kerran, kun jo muutenkin käyt siellä.

Tässä on se kornius. Jos minulla on tapana käydä kaupassa kerran viikossa, niin mies ostaisi lhjakortin prismaan ja näin maksaisi yhden kauppakerran. 

Eihän se ole mikään yllätys

Onhan se fakta että tuo apeen mies jaksoi nähdä minimimäärän vaivaa. Varmaan osti huoltoasemalta sen mukin ja patukan. Hieman saa olla pettynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin ja sain lahjaksi jäätelökoneen (en pidä jäätelöstä edes erityisemmin, ja se vie tilaa kaapissa ihan kamalasti). 

Ihan vinkiksi, että kuohuviinistä voi tehdä sorbettia! En ole itse kokeillut, mutta tutut ovat kehuneet. Voisin kuvitella että kesällä kun laitat tuoreita mansikoita ja Fresitaa jäätelökoneeseen niin voi tulla aika hyvää.

Ei Fresita jäädy kunnolla kun on alkoholia. Se pitää lantrata kunnolla.

Mä muistan kaikki synttärit ja hääpäivät kyllä, eli ei miehet kaikki ole noin törkeitä...

Annoin vaimolle anaalitapin lahjaksi. Oli tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras lahjavinkki:

Äijä , pistäs asunto kuntoon suursiivouksella ja illaksi hienoon ravintolaan, sekä kaunis kortti kynttiläpöytään. Sovi ravintolan kanssa yksityiskohdista.

Ps. tuo suursiivous on mukava yllätys arkenakin.

Olen tehnyt muutaman kerran ja vaimon on tyytyväinen.

Selvyydeksi vielä. osallistun siivoamiseen ja muihin kotitöihin luonnollisesti muulloinkin.

T: Jonkerin äijä.

Ehdotuksesi on ihan hyvä, mutta taidamme ymmärtää suursiivouksen vähän eri tavoin. Itselleni se tarkoittaa sitä, että koti puunataan kirjaimellisesti lattiasta kattoon, myös kaapit. Pestään ikkunat ja vaihdetaan verhot jne. Sitä ei yksi ihminen ainakaan huomaamatta yllätykseksi tee.

Eli sekin väärin siivottu jos yllätyksenä tekee oman mallin mukaan suursiivouksen. Sitten muija jää natisemaan jostain verhoista. Huokaus.

Vähän kohtuullisuutta peliin. Eihän suursiivousta todellakaan hetkessä eikä edes päivässä tehdä. Mutta muuten, onhan se kiva, että mies on siivonnut. Ihan hyvä lahjaidea. Tehdä jotain, minkä toinen joutuu tekemään aina, (ilman sen kummenpaa kiitosta.) Mutta esim meillä  mies siivosi, kun jäi työttömäksi. Kunhan siitä ensin kuukausia valitin, että on kurja tulla töistä siivoamaan, ja että silloin, kun olin 4 lapsen kanssa kotona, mies sai aina tulla puhtaaseen kotiin ja valmiiseen ruokapöytään.  No mies "siivosi". Näyttikin ihan siistiltä, mutta puhdas tuoksu puuttui. Sitten mies pääsi takaisin töihin ja minä aloin taas vanhaan malliin hoitamaan siivoukset. Voi tuskaa sitä lattian pesua, kun n ne ei meinanneet puhdistua millään. Vettä piti vaihtaa ja kuurata ja kuurata. Aina vaan oli  vesi ja rätti mustana........ En sitten tiedä, miten ne lattiat oli "miehen malliin "pesty, mutta ei ne ainakaan kovin puhtaat olleet olleet.  Eli ei se toisen malli aina ole välttämättä kelvollinen, vaikka eihän niitä miesten  siivouksia saa moittia. Muuten on paska-akka, jolle ei  "mikään kelpaa. olisit onnellinen, että siivosi, vaikka paskaan hukutkin. Parhaansa se mies on yrittänyt."

Kieltämättä sitä on tyytyväinen kun mies osallistuu siivoukseen, mutta samalla ottaa päähän kun lopputulos on aina vasemmalla kädellä toteutettu.. Ja mietin onko se jokin miesten tapa, niin eipähän joudu liikaa vastuuseen? Sängyn petaan itse koska mies ei saa siitä tarpeeksi siistiä. Imuroinnissa ja pölyjen pyyhinnässä sama. Viikkosiivouksessa jätän siis vain vessan miehen kontille, koska paikkana siellä ei tule vietettyä eniten aikaa. Pinnat eivät hohda mutta olkoot.

Minä en kai tunne miestäni sitten vieläkään kunnolla. Ollaan oltu yhdessä 23 vuotta ja vieläkään en tiedä, mitä hän toivoisi joka vuosi intohimoisesti lahjaksi. Kun olen kysynyt, vastaa, ettei hän mitään tarvitse, onhan hänellä jo kaikkea. 

Ihanko oikeasti näinkin moni joutuu olemaan kiitollinen, että mies IHAN ITSE osti ja hommasi kammottavan rihkamamukin..? Kerran vuodessa kun pitäisi muistaa niin tuo on parasta, mihin mies pystyy? Ei saa missään nimessä kritisoida, ettei se vain säikähdä ja ei sitten seuraavan vuonna tee sitä vähääkään? :D 

Mistä tämä sairaalloinen vaatimattomuus tulee, ettei mitään saisi muka itselleen toivoa eikä haluta. Ja sitten ihaillaan niitä, kenellä on kaikkein hirvein syntymäpäivä ja se on voittaja, ketä on muistettu kaikkein vähiten ja ei missään nimessä loukkaannu tai sano asiasta mitään..

Kammottavaa ja oikeasti nyt herätkää! Kyllä parisuhteessa nyt saa todellakin odottaa, että kerran vuodessa voidaan muistaa ja vähän panostaa. Ihan puolin ja toisin.

First world problems o.O

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä lahjojen antamisesta, joten olen jokaisessa parisuhteessani vain tyytynyt sanomaan: "Hei, sulla on synttärit parin viikon päästä. Haluaisitko tehdä jotakin kivaa?"

Sitten vastauksena on jotakin tyyliin "Joo, vois käydä vaikka testaamassa sen uuden ravintolan", "Pannaan koko viikonloppu" tai "Vois kutsua porukkaa meille". Ja sen mukaan sitten hoidan järjestelyt.

Helppoa ja varmasti mieluisaa.

Loistava vinkki!

Minulle ei lahjojen saaminen ole merkityksellistä. Kyllä minä tiedän ihan muiden asioiden perusteella, että olen miehelleni tärkeä ja ainutlaatuinen. Olemme sopineet, että emme osta toisillemme lahjoja, vaan käytämme säästyneet lahjarahat esim. lapsenvahdin palkkaamiseen ja illalliseen tai pieneen kaupunkilomaan.

Olemme nelikymppisiä ja meillä on jo kaikki, mitä tarvitsemme.

En kyl ikinä opi ymmärtään ap:n tapasia ihmisiä. Itse en kyllä koskaan muista mitä akka haluaa, eikä sekään kyllä muista mitä minä haluan. Meinaan että aikoinani kirjasin pikku muistikirjaan tavaroita vuoden mittaan mitä eukko oli minusta katsonut "sillä silmällä" ja lopputulos oli että lahjan antovaiheessa oli jo itse joko ostanut kyseisen tavaran tai sitten se ei ollutkaan mieleen. Mistä helvetistä minä tiedän tuollaisen. En kyttää eukkoni tekemisiä 24/7 ja pidä kirjaa tavaroista joita se ostaa. Meillä on ihan erilaiset kiinnostuksen aiheet tavaroiden suhteen. Eukko sisustaa kämpän, minä taas pihan ja "mancaven", sekä vastaan käyttöesineistä.

Monta kertaa olen kysynyt suoraan mitä haluaa, ettei tarvia arvailla ja katsoa turpa rutussa olevaa naamaa, mutta lopputulos on yleensä äkäinen "en tarvii mitään". Jos et mitään osta, niin sitten on kuitenkin turpa rutussa. Se kun kysyy minulta mitä haluan ja vastaan etten mitään, niin sittenkin on turpa rutussa. Miksi? En haluu mitään synttärilahjaksi, mutta en kyl vedä sitten herneitä nenään, jos en saa mitään - tai saan jotain randomia. Koruista ei ainakaan eukko pidä, joten niitä sille on turha ostaa. Ostin sille aikoinaan itestä tosi siistin näkösen hopeisen kalevalakorun ja sain miltein silmille sen. Enää en osta. Se ei juuri lue mitään muuten kun netistä, joten mitään kirjoja en sille osaa ostaa.

Eukko yleensä ostaa perinteiset boxerit, sukat, t-paidat tai muuta vastaavaa minulle, sekä leipoo molempien synttäreille jotain. Jos ehdotan et mentäs sen sijaan vaikka ravintolaillalliselle, niin tulee vähän sen kaltainen reaktio, että "eikö mun leipomukset kelpaa".  Totta helvetissä ne kelpaa, mutta paljon mukavampaa olis tehdä jotain yhdessä, eikä kattoa kiukkusta eukkoa raivosiivoamassa ja leipomassa pitkän työpäivän jälkeen. Voi kai sitä käydä ravintolassakin ilman et tarvii loukkaantua. Päinvastoin ei tarvittis eukon nähdä niin paljon vaivaa. Luulis olevan molemmilla mukavampaa sillon, mut ei. Aina kiukkunen kun on synttärit - minun tai hänen. Luulis et paras lahja on, että ei tarvii tehdä synttäripäivänä mitään ylimäärästä.

Paljon mukavampia on ne päivät kun tehdään yhdessä jotain mistä molemmat tykkää tai kun toinen ostaa jotain sellaista mikä helpottaa toisen elämään. Ite olen yrittäny ostaa tavaroita joiden puutteesta akka nurisee. Esim. hommasin uuden pesukoneen kun eukko valitti entisestä. En syntymäpäiväksi, koska mitä ideaa on odottaa jotain synttäriä kun tarve on nyt? Eukko vastaavasti osti minulle säilytystelineen tavaroille, kun kiroilin hukkuneiden tavaroiden kanssa. Paras lahja ikinä ja ei todellakaan ollu lähelläkään syntymäpäivä, vaan oli hoksannu sen prismassa tai jossain. Akkojen ostokset jätän kyllä muuten akoille. Niin akkakin jättää ukkojen ostokset minulle. Parempi lopputulos molemmin puolin.

Nyt kun sais sen vielä rauhottumaan ton synttäritouhun kanssa... jostain syystä ne synttärit saa muuten fiksun ihmisen sekoamaan. Meinaan että jokainen nykyisin elossa oleva on joskus syntynyt ja nimen saanut, joten mitä erikoista juhlittavaa niissä on?

Ei taidakaan olla niin, että nämä tyytymättömät olisivat äkeissään siitä lahjasta, vaan siitä mitä nämä heidän hengenheimolaisensa ajattelevat.

On varmaan kurjaa kun ei pääse rehentelemään ( muka kainona ) ystävättärille kuinka paaaaljon mies näkikään vaivaa naisen kolmekymmentäkaksivuotis synttäreihin.

Voi, vooooi!!!

Vierailija kirjoitti:

Haista huilu AP. Mulla on kanssa synttärit. Täytän vielä 35 ja oon opiskelija joka ei saa tuloja koska kk käytetty.  Mies töissä ja lupas viedä mut kinkkiin (sanoin että mennään halpaan). se oli ihmeissään että muut akat varmaa haluaa johki kalliiseen mestaan. Mut mä sanoin, halvimpaa tietty.

Nyt ymmärrän mitä se tarkotti. Akat on just tommosia. Mikää ei kelpaa. mä saan 8e kinkin ja oon iha saatanan tyytyväinen. Mee roskiin ap, oikeesti. Rannekoru, xDDDD voi vittu.

35-vuotiaan kirjoitus?

Olen sanaton.

Minä kyllä ymmärrän. Nykyiseltä mieheltäni en ole seitsemän vuoden aikana saanut mitään lahjaa. En siis oikeasti mitään. :D En edes kukkia.

Ex osti just näitä "pakko muistaa edes jotenkin" -tyyppisiä lahjoja, joita vihasin. Pieruhuumoria tekstimukeissa, pieniä nalleja, blaah. Ehkä nykyinen mieheni otti liian kirjaimellisesti sen etten halua krääsää. 

Päätettiin mieheni kanssa että ostetaan joululahjaksi kierrätyskamaa, pientä ja pikkurahalla, eli kirppikseltä. Ei siksi ettei olisi ollut varaa kalliisiin lahjoihin vaan siksi että tavaraa on niin paljon entuudestaan ja tiedetään jo nyt että parin vuoden sisällä tullaan muuttamaan ja viimeistään silloin ylimääräisestä tavarasta on päästävä eroon. Sitten ei kirpaise niin paljon se tavarasta luopuminenkaan kun tietää että se on jo kertaalleen kierrätetty. Ja kivoja lahjoja löydettiinkin; CD- ja DVD-levyjä, kirjoja, vanhaa suomalaista lasia ja Arabiaa, eikä todellakaan maksanut paljon. Ja olivat ihan mukavia yllätyksiä avata paketista jouluaattona, molemmat tykättiin saamistamme lahjoista, olivat siis todella yllätyksiä. Lisäksi näiden tavaroiden hiilijalanjälki on pienempi kuin uuden tavaran, siitäkin tulee hyvä mieli. Taidetaan tehdä sama juttu ensi jouluna. Lisäksi tavaroiden hinnat menivät hyvään tarkoitukseen (SPR ja Fida).

Voi teitä nuoria, epäolennaisuuksista jaksetaan loukkaantua! Ei se väärin ole, kaikki tunteet on oikeita, mutta hyvä ettei sen isompaa ongelmaa ole tullut eteen! Rakkaudessa on kyse ihan jostain muusta kuin lahjoista :)

Ymmärrän ärsytyksesi ap.

Ja te muut: joo, mies muisti. Hyvä.

Mutta ap:tai varmaan harmittaa jokin muu kuin se että sai mukin. Kyse ei ole tavarasta vaan siitä että tuntee toisen ja oikeasti kiinnostaa toisen ajatukset..

Mun äiti ostaa joka joulu (ja muulloinkin) mulle lahjaksi punaisia vaatteita. Aina. Niimpä mun kaapissa on puolet pelkkiä punaisia vaatteita.. enkä voi sietää punaista. Olen sanonut monta kertaa, hän tietää etten pidä punaisesta. Olen kysynyt etteikö ollut muuta värivaihtoehtoa niin sanoo että "oli vain semmoinen musta" ja että kun oli niin nätti.. Tykkään mustasta. Mulla ok kuulemma niin paljon sen värisiä vaatteita. Ei ole.. Olen jopa sanonut että mikä tahansa muu väri on ok, valitse se.. Aina vain punaista koska hän tykkää siitä.

Oon iteki ostanu lahjoja jotka ei oo ollu nappiin jne... silti!

Tulee kieltämättä sellainen olo että mun mielipide ei näköjään kiinnosta.

Mulle mies ostaa usein lahjakortteja esim. S-ryhmän lahjakortti on tullut monta kertaa. Ja kun en heti keksi mitään ostettavaa niin sittenhän se unohtuu. Yksi 30 euron lahjokortti meni ihan hukkaan, muistin 3 päivää sen jälkeen kun kortti oli mennyt vanhaksi. Kävin sitä Emotionissa näyttämässä mutta eivät antaneet armoa. En tietenkään kehdannut sitä miehelle kertoa. Seuraava kortti oli muuttunut niin että sen voimassaoloaika oli pidempi (tai siis alkoi alusta jokaisen höyläyksen jälkeen) niin oli sitten pakko ostaa jotain pientä sillä että sain sen ajan pitemmäksi. Sen jälkeen sekin sitten otti ja katosi. Sanoinkin miehelle että älä osta mulle enää ainakaan S-ryhmän lahjokortteja kun se ei ole oikein mun juttu.