Miehen synttärilahja odotti keittiönpöydällä.. en voi mitään, olen pettynyt ja loukkaantunut

Vein ex-vaimoni ravintolaan syömään hänen syntymäpäivänään ja olin pyytänyt ravintolan henkilökuntaa laittamaan maljakon ruusuineen pöytään. Kun sitten vaimo sai kuulla, että ruusut olivat minun tilaamiani, sain moitteet tuhlaamisesta. Ei sitten menty enää syömään seuraavana vuonna.

Minun mieheni on venäläisen äidin poika. Huomaavaisempaa ja rakastavampaa miestä en ole tavannut. Kaikki ystävättäreni ovat aivan rakastuneita hänen käytöstapoihinsa.

Saan kukkia ja suklaata viikottain. Kahvilatuotteita hän tuo työreissuiltaan aina. Hän osallistuu aktiivisesti lasten- ja kodinhoitoon. Unelmamies kaikin puolin.

Hänellä on käsittämätön numeromuisti ja hän muistaa kaikki päivämäärät. Venäjän juhlapäivistä tuttaviemme syntymäpäiviin. Puhumattakaan tietysti perheen merkkipäivistä. Hääpäivämme, kihlauksemme, syntymäpäiviemme ja hänen edesmenneiden vanhempiensa merkkipäivien lisäksi juhlimme kolmen positiivisen raskauden merkkipäivää ja kaikki nimipäivät tietysti.

Meillä siis juhlitaan paljon.

Tässä taannoin tyttäremme sanoi, että hän tietää mitä tulen saamaan synttärilahjaksi että tahdonko tietää. Vastasin että en missään nimessä halua yllätyksen pilaantuvat.

Ap loukkaantui ihan syystä. Lahjojen antamisessa on kyse toisaalta arvostuksen osoittamisesta ja toisaalta vastavuoroisuudesta, eli ohminen haluaa antamalla päästä tasoihin saamisen kanssa. Jos joku ei anna lahjaa tai antaa selkeästi piittaamattoman ja väheksyvän lahjan, se tulkitaan ihan joka puolella maailmaa arvostuksen puutteeksi. Lahjan arvoa ei myöskään mitata rahassa, vaan siinä, onko antaja ajatellut saajaa. Vaikka ilmainen luonnosta poimittu kukkakimppu voi olla paljon arvostetumpi lahja kuin vaikka viiniåullo, jonka yoinen tietää antajan saaneen itsekin lahjaksi ja sntavansa eteenpäin tarpeettomana. Eli kyllä kuulostaa siltä, että ap:n mies joko ei arvosta puolisoaan tai sitten hänellä on vakavia puutteita eläytymisessä toisen ihmisen asemaan. Kumpikin vaihtoehto on huono.

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeesti joku AIKUINEN odottaa synttärilahjaa??? Itse ostan ihan itse sitä, mistä tykkään. Olen kieltänyt lahjojen oston esim. jouluna, kun sitä turhaa krääsää alkaa olla kaapit täynnä. Lahjojen osto ei ole myöskään kovin ekologista eikä taloudellista. En muista yhtään lahjaa, mistä olisin pitänyt.

Nyt kävi kaveri kylässä... toi leikkokukan (olen hajusteherkkä) ja itsetehdyn kynttilän (edelleen olen hajusteherkkä eli en tykkää myös savuista sisätiloissa)... Huoh... Mihin mä sen hienon kynttilän laitan... :(

Valmistuin ja sain lahjaksi jäätelökoneen (en pidä jäätelöstä edes erityisemmin, ja se vie tilaa kaapissa ihan kamalasti). 

Jos sinulle ap on lahjat tärkeitä niin kerropa siitä miehellesi. Ja anna lahjatoiveet etukäteen. Ihan naurettavaa, että aikuinen ihminen odottaa synttärilahjaa!

Anna jäätelökone eteenpäin lapsiperheelle. Kynttilät voi polttaa parvekkeella lyhdyssä / isossa lasipurkissa syysiltojen tai joulun valopilkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras lahjavinkki:

Äijä , pistäs asunto kuntoon suursiivouksella ja illaksi hienoon ravintolaan, sekä kaunis kortti kynttiläpöytään. Sovi ravintolan kanssa yksityiskohdista.

Ps. tuo suursiivous on mukava yllätys arkenakin.

Olen tehnyt muutaman kerran ja vaimon on tyytyväinen.

Selvyydeksi vielä. osallistun siivoamiseen ja muihin kotitöihin luonnollisesti muulloinkin.

T: Jonkerin äijä.

Ehdotuksesi on ihan hyvä, mutta taidamme ymmärtää suursiivouksen vähän eri tavoin. Itselleni se tarkoittaa sitä, että koti puunataan kirjaimellisesti lattiasta kattoon, myös kaapit. Pestään ikkunat ja vaihdetaan verhot jne. Sitä ei yksi ihminen ainakaan huomaamatta yllätykseksi tee.

Eli sekin väärin siivottu jos yllätyksenä tekee oman mallin mukaan suursiivouksen. Sitten muija jää natisemaan jostain verhoista. Huokaus.

Ei, vaan älä kutsu sitä suursiivoukseksi vaan siivoukseksi. Huokaus. Se on vähän sama kuin jos nainen kertoisi tehneensä autoosi täyden vuosihuollon vaikka olisi vain lisännyt jäähdyttimeen vettä ja tankannut.

http://www.siivous.info/kotityot-siivousohjeet/kodin-suursiivous

Ei ole valittanut terminologiasta, tuo vaimokulta.

Kuinkahan usein nuo suursiivoukset tehdään normaalikotitalouksissa? Ja kaappeihin en koske, sillä oikea-oppinen laskostaminen on hakusessa! Ikkunat kyllä pesen samalla.

T: Jonkerin äijä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi joskus avioliittomme alkuaikoina niin, että keittiön pöydällä oli lahjapakettiin kääritty halpa suklaarasia. Olin hilkulla heivata sen roskiin, kun suutuin, mutta sitten huomasin jotain pilkottavan sieltä muovin alta. Siis sen ruskean, jossa ne suklaat ovat. Nostin sen pois ja sieltä löytyi lahjakortti kauneushoitolaan. Olin niin kiukkuinen ensin, että en tajunnut sitä, että sellofaani, johon rasia oli kääritty olikin avattu. Mies oli tehnyt sen niin taitavasti, etten ollut todellakaan tajunnut sitä. Vasta kun sitten tutkin tarkemmin asiaa huomasin sen. Ja juu, vaikka olinkin kiukkuinen ja aioin ensin heittää rasian roskiin, avasin sen, koska suklaanhimo voitti. Onneksi!!! Eikä se suklaakaan hullumpaa kahvin kanssa ollut. Mies osasi esittää niin viatonta, kun tuli töistä kotiin. Kyseli vain maistuiko suklaa ja jäikö hänelle yhtään maistiaista. Rakas ketku! Tuon tempauksen jälkeen opin tutkimaan häneltä saadut oudot lahjapaketit kunnolla ja monta riemukasta ylläriä onkin löytynyt.

Minä olen varmaan omituinen monen naisen mielestä. Mutta olisin ollut ilahtuneempi tuosta suklaasta, kuin lahjakortista kauneushoitolaan. Jotenkin vain nuo lahjakortit tuollaisiin tökkii. Jos tarvitsen jotain kauneudenhoitoa, niin tilaan ajan juuri siihen hoitoon, kuin tarvitsen. Minulla on luottohieroja, kenen luona käyn. Siksi hierontalahjakortit ovat turhia. Muutenkin tuollainen "tässä lahjakortti, saat hemmottelua" on jotenkin alentavaa. Pakko sitten käydä, kun toinen on sellaisen ostanut, ettei se loukkaannu.

Emme ole ostaneet enää kymmeneen vuoteen muuta kuin joululahjan. Ihan vain siksi, että jossain vaiheessa totesimme, että on äärettömän hankalaa miettiä vuosikymmenien jälkeen, mistä toinen ilahtuisi ja ilahtuisi, kun tavaraa on kertynyt jo ihan liikaa. Olemme olleet ratkaisuun tyytyväisiä. Stressiä vähemmän

Samaa mieltä, en ymmärrä miksi lahjakorttia pidetään yleisesti niin "varmana" lahjaideana. Valitsisin itsekin mielummin suklaan vaikken erityisesti edes nauti suklaasta :D

Meillä ei osteta joululahjoja, mutta synttärilahjat kyllä vaihdetaan. Nekin on tosin valikoituneet siten että on ennen synttäreitä kerrottu toisillemme mitä voisi ostaa. Säästyy stressiltä ja hutiostoksilta.

Saamani kauneushoitolan lahjakortti oli siihen hoitolaan, jossa silloin kävin. Miksi haluatte halventaa toisten arvostamia lahjoja. Minä arvostin tuon lahjakortin maasta taivaaseen, kyllä se suklaa jäi kirkkaasti kakkoseksi. Sain sittemmin lahjakortteja vaikka minne, mies oli seuraillut touhujani ja pannut korvan taakse vinkiksi tulevista lahjoista. Mieluummin lahjakortti, kuin iso suklaarasia. Vaikka sainkin varsinkin jouluksi suklaata ja lahjakortin kirjakauppaan. Se oli vakilahja jouluksi.

Ja taas tuo perkuleen tekstikenttä, prkl!

T: Jonkerin äijä

Sympatiat ap:lle.

Oma mies on ihana ja rakas, yllätyksiä ei silti hallitse yhtään. Unohtaa synttärit (minulle syntymäpäivät on tärkeitä) ja hääpäivän ja kaiken mahdollisen. Tänä vuonna yllättäen muisti syntymäpäiväni ja oli ostanut työmatkalla cittarista kaksi suklaalevyä (joku tarjous varmaankin?). Tykkään toki suklaasta, mutta minulla on BED ja mies tosiaankin tietää sen. Välttelen karkkien ja herkkujen ostamista kotiin ja varastoon, koska ne on turha riski. Kieltämättä tuli paha mieli. Parhaansa varmaan yritti.

MTGOW? 

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen ihmisten jotka ei osta lahjoja niin niiden lapsuuden koteja. Meillä on oletuksena että jouluna ja synttäreinä ostetaan lahja ellei toisin sovita. Ja muutenkin tuo ajatuksenjuoksu mikä on hyvä lahja. Ei sillä että lahjat olisi tärkeitä mutta on niin paljon geneerisiä lahjoja joista valita niin sitten otetaan muki?

On koteja, joissa lapsille ei osteta lahjoja eikä heitä muisteta mitenkään muuten. Sain kerran haukut vietyäni kukkia tuoreelle anoppikokelaalle hänen syntymäpäivälounaalle. Ilmeisesti ei olisi saanut edes onnitella. Tiedätte varmaan kuka tämä lapsi oli, jota ei koskaan muistettu. Mies oli hyvin hämmästynyt eikä ymmärtänyt aamulla pöydällä olevan paketin tarkoitetun hänelle, kun ostin hänelle ensimmäisen syntymäpäivälahjan paketoituna ja kortilla varustettuna.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä..mä en oo saanu lahjaksi mitään..:/ enkä äitienpäivänä..ja jouluna kirjan jota itse pyysin..muuten tuskin olisi lahjaa tullut (

Älä uikuta, ei niitä lahjoja saa moni muukaan nainen - miehet ovat lahjojen ostoissa yleensä aika kömpelöitä, enkä minä ainakaan niitä kyllä odotakaan.

Nekin rahat ovat sitäpaitsi pois yhteisistärahoista - ostakoon joku muu meille ne lahjat.

Minusta on paljon parempi, että mies osoittaa kiintymystään muulla tavoin -kuten laittamalla herkkuruokaa, siivoamalla ja pesemällä pyykkejäni.

Olisit kiitollinen että olet vielä elossa ylipäätään

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee tästä ketjusta mieleen, kun oltiin muutettu miehen kanssa meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Oli syksy ja ostin oransseja gerberoja meidän uuden kodin uudelle pöydälle. Sitten tuli mun synttärit, sain mieheltä oransseja gerberoja, samoin kihlojen vuosipäivänä, yhdessäolon vuosipäivänä, nimppareilla ja kerran muuten vaan. Oikeasti inhosin koko kukkia, koska ne nuupahti aina parissa päivässä vaikka tein mitä. Oranssikaan ei ollut lempiväri, se vain oli niin kivan syksyinen silloin syksyllä, mutta ei enää sen jälkeen. Parasta tässä oli vielä se, että joko mies oli sanonut äidilleen että tykkään oransseista kukista tai anoppi oli näin päätellyt meillä käydessään ja aloin häneltäkin saada oransseja kukkia syntymä- ja nimipäivillä. Vuoden jälkeen sain miehelle lopulta sanottua, että älä osta mulle gerberoja, kun en saa niitä pidettyä hengissä ja harmittaa että miehen rahat menee hukkaan, mutta en samalla saanut sanottua, että älä myöskään osta oransseja. Sen jälkeen en saanut enää gerberoja, mutta aloin saada oransseja ruusuja! Tästä on siis jo vuosia, vuosia aikaa. Anoppi kantaa mulle edelleen oransseja kukkia, mutta miehelle sain joskus nätisti sanottua, että tykkäisin oikeasti melkein mistä tahansa muusta kuin oranssista... :D

Mitä pahaa siinä on? Miksi lahjat pitäisi olla niin kauhean suureellisia? Minun mielestäni ei ole mitään järkeä haaskata kauheasti rahaa aikuisen ihmisen syntymäpäivä lahjoihin, paitsi tietysti jos toinen täyttää pyöreitä. Vie sinäkin miehen synttäripäivänä jotain pientä vaan. Ajatus on tärkein.

Oma miesystävä ei oo kertaakaan muistanut syntymäpäivääni, en tiedä tietääköhön se edes milloin on? Eipä juuri haittaa, on joskus silloin tällöin romanttinen muulloin, saattaa tuoda kukkia ihan muina päivinä tai yllättää illallisella tms. On kuulemma sitä mieltä, että parempi yllättää silloin kun siltä tuntuu, eikä päivänä jolloin "kuuluu". Minua ei juuri muutenkaan lahjat, kukat, kortit kiinnosta vaan arvostan pieniä eleitä... ruokaa, hierontaa, yhdessäoloa enemmän kuin materiaa.

Kannattaa varmaan muuttaa oma ajattelutapa noista lahjoista eikä jäädä marttyyriksi joidenkin lahjojen tähden.

Suomalaiset miehet nyt on mitä on. Eivät arvosta naisiaan, vaan haluavat vain piian ja panoreiän kotiin.

Minulla on nyt jo kolmas ulkomaalainen miesystävä ja on todellakin elämä erilaista. Kuinka osaavat naistaan arvostaa ja huomioida. Ostetaan lahjoja hyvällä maulla ja rahasta ei pihistellä, jos sitä on.

Nykyinen avokkini on köyhä suoraansanoen, koska kuukausiraha, mitä saa, on hävyttömän pieni. Mutta silti aukaisee minulle ovet ja kutsuu rakkaakseen ja syntymäpäivänäni olen saanut hänen itsensä keräämiä kukkia. Suomalainen mies vain aukaisee oven ja astuu itse sisään ja juhlana antaa lahjakortin ja sanoo, että osta ite mieleistäs tolla. Ulkomailla äidit opettajat pojat arvostamaan naisia ja huomioimaan heidät joka tilanteessa, erityisesti juhlapäivinä.

Ei ikinä enää suomalaista miestä.

Ajatus on tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin ja sain lahjaksi jäätelökoneen (en pidä jäätelöstä edes erityisemmin, ja se vie tilaa kaapissa ihan kamalasti). 

Ihan vinkiksi, että kuohuviinistä voi tehdä sorbettia! En ole itse kokeillut, mutta tutut ovat kehuneet. Voisin kuvitella että kesällä kun laitat tuoreita mansikoita ja Fresitaa jäätelökoneeseen niin voi tulla aika hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Minulta heruu sympatiaa! Arki on ihan kivaa oman rakkaan kanssa, mutta aina on mukavaa tulla muistetuksi. Toki näissäkin on aina eroja, joku ei tahdo mitään. Itse olin viime vuonna lievästi pettynyt, kun olin ostanut miehelle jouluna ja synttäreinä toivotun ja vähän kalliimman lahjan. Jouluna hän oli lähestulkoon unohtanut lahjat ja halusi poiketa Prismassa. Tuloksen ehkä kukin arvaa. Random cd-levy + PS peli joka olin ihan kiva. Synttäreinä hän tarjosi minulle alle 20e ravintolalaskuni.

Eikä kyse edes ole rahasta, minähän laskisin alleni hunajaa, jos mies vaikka olisi tehnyt kappaleen minulle (soittaa kitaraa/on bändissä) tai ostaisi vain ruusuja. Krääsä ja hätäostpkset eivät ole pointti, vaan haluan tuntea, että kumppanini tuntee minut ja haluaa olla kanssani eli toivon mukaan haluaa myös ilahduttaa merkkipäivinä/jouluna. 2 lahjaa vuodessa ei todellakaan ole liikaa vaadittu ja aineettomat lahjat ovat enemmän kuin tervetulleita. Tänä jouluna emme osta lahjoja, sillä hankimme koiranpennun yhdessä.

Ehkä olen tottunut hyvään, sillä oma isäni toi minullekin naistenpäivänä ruusuja, osti mieluusti lahjaksi koruja ja saattoi muuten vain ilahduttaa arjessa (esim. Jos olin kipeänä, isäni toi kaupasta jotain suosikkiani, vaikkapa kylmäsavukalaa).

Arki on aika tylsää, jos ei voi ikinä juhlistaa mitään tai muistaa lähimmäistä.

No oletko kertonut sille rokkarillesi, että arvostaisit tosi paljon omaa kappaletta tai ruusuja? Ei ne miehet mitään ajatustenlukijoita ole! 

Ja toi synttäriravintola... Ootte ollu ihan vääränlaisessa paikassa! Kun syntymäpäivänä mennään ravintolaan, niin se on vähän sellainen parempi ravintola mihin ei useinkaan raaski mennä. Pöytävaraus tehdään etukäteen, laitetaan vähän siistimmät vaatteet päälle ja syödään pitkän kaavan mukaan (alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka) ja otetaan vähintään lasilliset kuoharia, vaikka muuten ei niin kovasti alkoholi maistuisikaan. Ei syntymäpäivänä todellakaan syödä kahdella kympillä!

Kerro miehellesi mitä toivot lahjaksi.Eihän kukaan voi ihan pillisi mukaan ajatella.Pikkusielu ruikuttaa,vaikka mies on muistanut.Mitäpä olet its Hänelle lahjaksi hommannut?