Pettynyt omaan aikuiseen lapseen

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä voi olla jo lähtökohtaisesti noin negatiivisia ja ilkeitä ihmisiä kommentoimassa!!!???

176

Minusta tuntuu, että heillä on itsellään kokemusta parisuhteen rikkoutumisesta ja osuu arkaan paikkaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä voi olla jo lähtökohtaisesti noin negatiivisia ja ilkeitä ihmisiä kommentoimassa!!!???

176

No eikö ne ilkeimmät kommentit voi vain jättää omaan arvoonsa?

t.kivikissaäiti

No jotkut vaan ovat kusipäitä! Ihan sama mitä vanhemmat tekevät. Näin se vaan on. Unohda AP koko ihminen, jos on jo täysikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä sotkea puuroja ja vellejä. Psykopaatit ovat myös narsisteja, mutta moni narsisti ei ole psykopaatti. Älkää kommentoiko näitä ilman parempaa alan osaamista. Palstadiagnoosit...

Juuri näin! Narsistisen persoonallisuushäiriön äärimmäinen muoto on psykopatia joka tarkoittaa totaalista empatiakyvyn puutetta ja se on harvinaista. Narsistisia piirteitä on yhdessä jos toisessakin mutta ihan persoonallisuushäiriön kriteerit täyttävää narsistiakaan ei joka päivä tule vastaan kuten voisi luulla kun kaiken maailman keittiöpsykologien kommentteja kuuntelee.

Minä olen kyllä ymmärtänyt että psykopatia on neurologinen poikkeavuus joka on ihan todistettavissa aivokuvilla kun taas (narsistinen) persoonallisuushäiriö on psyykkinen ongelma, jonka juuret ulottuva lapsuuden ympäristöön ja sieltä saatuihin käytösmalleihin. Terv. toinen keittiöpsyka

Narsistisuus ei johdu saaduista käytösmalleista, vaan siitä, että henkilön eli pienen vauvan tarpeisiin ei ole vastattu ja ettei tätä puutetta ole isompanakaan myöhemmissä kehitysvaiheissa korjattu. Jos lapsi saa sen, minkä tarvitsee, niin hänestä ei tule narsistia. Omahyväisyys tai itsekeskeisyys ei ole narsismia sen patologisessa merkityksessä.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

No jotkut vaan ovat kusipäitä! Ihan sama mitä vanhemmat tekevät. Näin se vaan on. Unohda AP koko ihminen, jos on jo täysikäinen.

En omaa lastani voi unohtaa. Enkä haluakaan, vaan elettävä eteenpäin ja toivottava ettei ikuisesti tätä kestä.

Ap

Mites oma parisuhteesi ap sitten?

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Mites oma parisuhteesi ap sitten?

t.kivikissaäiti

Reilusti yli 30v saman puolison kanssa. Ap

Tai miten kohtelit miestäsi? Mun äiti ainakin itse otti eron isästäni, koska isä ei toiminut kuten äiti halusi ja äiti siis mäkätti siitä ja sai isän hermostumaan, syntyi riita, jonka jälkeen äiti tuomitsi että isäni on täysin mahdoton ja tti eron. Vaikka isää kiltimpää saa hakea, joskin itsepäinen hän on, jos haluaa, ja aika persoonallinen. Ei todellakaaan mikään naistenmiellyttäjä. Mutta varakas oli, niin äitihän kiinnostui. Mutta ero vaan heti kun ei ollutkaan niin mukavaa.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites oma parisuhteesi ap sitten?

t.kivikissaäiti

Reilusti yli 30v saman puolison kanssa. Ap

Ja kohtelet hyvin ja hän sinua ja olet itse onnellinen?

t.kivikissaäiti

Luin kolme ekaa sivua ja alkoi jotenkin ärsyttämään hirveästi.

Oma äitini on sellainen, että kuvittelee kaikkien mun saavutuksien ja epäonnistumisien olevan hänen ansiotaan/syytään. Olen normaalia parempi piirtämään ja maalaamaan ja aina äiti jaksaa selitellä, kuinka olen häneltään sen taidon varmaan perinyt. Hän itse siis ei osaa maalata eikä piirtää juuri ollenkaan, mutta luovuus hänen mukaansa on tietysti minussa hänen ansiostaan. Todellisuudessa olen kohta kaksikymmentä vuotta harjoitellut säännöllisesti piirtämistä ja siksi olen siinä hyvä. En osaisi piirtää kuin tikku-ukon, jos en olisi harjoitellut. En ole luontaisesti luova ja hyvä kuvataiteessa.

Opiskelin lukiossa saksaa ja opinnot eivät oikein sujuneet, koska en panostanut saksan opiskeluun kunnolla ja muut aineet kiinnostivat tuplasti enemmän. Tämänkin äiti sai vedettyä itseensä. Hän on epäonnistunut kasvattaja ja minulla on surkea kielipää, jonka olen varmaan sitten perinyt isältäni, koska häneltä en ainakaan ole voinut sitä periä! Myöhemmin pääsin yliopistoon opiskelemaan erästä toista kieltä, sillä tämän toisen kielen opiskeluun panostin alusta saakka ja olin erittäin kiinnostunut kielestä ja kieltä puhuvan maan kulttuurista. Minulla ei siis ollut huono kielipää perinnöllisesti, minua ei vain kiinnostanut opiskella saksaa ja siksi en ollut siinä hyvä.

Lapsesi luonne, kiinnostuksenkohteet, osaaminen ja kaikki muukin hänen elämässään muokkautuu myös ympäristön vaikutuksesta, kaikki lapsesi viat ja ansiot EIVÄT ole lähtöisin sinusta! Muutenkin AP ja muutama muu keskustelussa kuulostavat siltä, että tällaisessa tilanteessa eniten hävettää se, jos onkin nyt sitten itse epäonnistunut kasvattajana. Suurimpana huolena mielessä pitäisi olla se, että onko lapsi onneton eikä itsekkäästi vain miettiä, että mitähän ne muut nyt MUSTA ajattelee, kun mun lapsi on tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa ainaisia eroja käsitellä oman lapseni kohdalla.

Tuntuu todella raskaalta, että taas meni turvallinen suhde ohi kyllästymisen takia eli olen kasvattajana epäonnistunut jossain kohtaa täydellisesti.

Hän surutta satuttaa toisia osapuolia ja lähipiirin ihmisiä.

Ihmishirviön olen kasvattanut.

En jaksa henkisesti enää seurata näitä toistuvia pettymyksiä.

Tämä kirjoitus jonka on kirjoittanu joku  vanhemman irvikuva, saa minut surulliseksi.

Lapsi  ei ole  sinun jatkeesi ja jos suhteet eivät onnistu, syy löytyy lapsuudenkodista. Itseäsi sinä  häpeät ja peilaat sen lapseen.

Nyt levität sitä omaa häpeääsi kirjoittamalla  asiasta netissä  ja hakemalla huomiota ja sääliä. Huomiota sait, en sääli vaan halveksin asennettasi lastasi kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites oma parisuhteesi ap sitten?

t.kivikissaäiti

Reilusti yli 30v saman puolison kanssa. Ap

Ja jos sinullakaan ei ole kokemusta parisuhteen rikkoutumisesta, niin sittenhän olet siinä asiassa ehkä lastasi tietämättömämpi. Näin sarkastisesti sanottuna. Ilmeisesti olet pitänyt oman suhteesi kasassa jonkun sellaisen kustannuksella, mitä nyt kadehdit lapsessasi, mutta sitä on vaikeaa sietää, niin päädyt suhtautumaan hänen eroihinsa maailmanloppuina.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa ainaisia eroja käsitellä oman lapseni kohdalla.

Tuntuu todella raskaalta, että taas meni turvallinen suhde ohi kyllästymisen takia eli olen kasvattajana epäonnistunut jossain kohtaa täydellisesti.

Hän surutta satuttaa toisia osapuolia ja lähipiirin ihmisiä.

Ihmishirviön olen kasvattanut.

En jaksa henkisesti enää seurata näitä toistuvia pettymyksiä.

Tämä kirjoitus jonka on kirjoittanu joku  vanhemman irvikuva, saa minut surulliseksi.

Lapsi  ei ole  sinun jatkeesi ja jos suhteet eivät onnistu, syy löytyy lapsuudenkodista. Itseäsi sinä  häpeät ja peilaat sen lapseen.

Nyt levität sitä omaa häpeääsi kirjoittamalla  asiasta netissä  ja hakemalla huomiota ja sääliä. Huomiota sait, en sääli vaan halveksin asennettasi lastasi kohtaan.

Varmaan aloittaja kaipaisikin huomiota ja myötätuntoa, mutta ei siksi mitä sinä ajattelet, vaan siksi juuri, että ei se hänenkään lapsuutensa ole ollut täydellinen, jos kerran on tuollaista itse-epävarmuutta ja häpeää taakaksi syntynyt. Samma hä, en ole aloittajaa mitenkään yläpuolella. Hermostuin vain kun mietin onko lastakin haukuttu, mutta kun ei kerran ole, niin ap on käsitellyt asiaa, ongelmaansa, varmasti niin hyvin kuin kykenee voimavarojensa mukaan.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa ainaisia eroja käsitellä oman lapseni kohdalla.

Tuntuu todella raskaalta, että taas meni turvallinen suhde ohi kyllästymisen takia eli olen kasvattajana epäonnistunut jossain kohtaa täydellisesti.

Hän surutta satuttaa toisia osapuolia ja lähipiirin ihmisiä.

Ihmishirviön olen kasvattanut.

En jaksa henkisesti enää seurata näitä toistuvia pettymyksiä.

Tämä kirjoitus jonka on kirjoittanu joku  vanhemman irvikuva, saa minut surulliseksi.

Lapsi  ei ole  sinun jatkeesi ja jos suhteet eivät onnistu, syy löytyy lapsuudenkodista. Itseäsi sinä  häpeät ja peilaat sen lapseen.

Nyt levität sitä omaa häpeääsi kirjoittamalla  asiasta netissä  ja hakemalla huomiota ja sääliä. Huomiota sait, en sääli vaan halveksin asennettasi lastasi kohtaan.

Varmaan aloittaja kaipaisikin huomiota ja myötätuntoa, mutta ei siksi mitä sinä ajattelet, vaan siksi juuri, että ei se hänenkään lapsuutensa ole ollut täydellinen, jos kerran on tuollaista itse-epävarmuutta ja häpeää taakaksi syntynyt. Samma hä, en ole aloittajaa mitenkään yläpuolella. Hermostuin vain kun mietin onko lastakin haukuttu, mutta kun ei kerran ole, niin ap on käsitellyt asiaa, ongelmaansa, varmasti niin hyvin kuin kykenee voimavarojensa mukaan.

t.kivikissaäiti

Tai siis hänen lapsiutensa ei ollut raa'asti sanottuna riittävän hyvä, etteikö olisi syntynyt turhia taakkoja, täydellistä ei ole kellään eikä takuulla tarvitsekaan olla.

t.kivikissaäiti

Miten vielä vuonna 2017 ajatellaan, että kaikkien nuorten naisten unelmana on etsiä pitkä parisuhde ja jymähtää siihen? Hoetaan sitä mantraa kuinka rakastumisen huuma ei ole mitään ja se oikea rakkaus on sitten sen jälkeen, vaikka olisi kuinka ankeaa niin se on ainoa oikea tapa elää ja olla. Ja vaikka kuinka haaveilisi muusta niin siitä ei saa erota, vaikka kuinka olisi tympeää ja turhaa? 

Pitää nyt ymmärtää, ettei se pitkä yksiavioinen suhde ole mikään  haave enää monellekaan nuorelle - ei edes monelle nuorelle naiselle. En itsekään sellaista koskaan haluaisi, sillä en näe sen tuovan mitään arvoa. Ihmisushteeni ovat kyllä pitkiä, olen esimerkiksi ex poikaystäväni kanssa edelleen läheinen ystävä, jonka kanssa erosimme suhteen intohimon loputtua ja koska olimme liian kaverillia 7 vuoden yhdessäolon jälkeen. Suhteen muuttaminen ystävyydeksi oli järkevin vaihtoehto. Hän meni sittemmin naimisiin. Nykyisen poikaystäväni kanssa meillä on seksuaalisesti avarakatseinen suhde, jossa satunnaiset seikkailut ovat sallittuja. En halua enkä koe mitään syytä, miksi parisuhteen pitäisi rajoittaa henkilökohtaista vapautta elää. Rakastemme toisiamme syvästi, meillä on todelle hyvä, läheinen ja lämmin suhde, jossa minuakin huomioidaan aktiivisesti.

Nyt olisi aika avartaa vähän sitä maailmankatsomusta ja ymmärtää, ettei kaikki halua elää samalla tavalla eikä valitse samoja arvoja. Mikä siinä on niin vaikea sitä hyväksyä?

Vierailija kirjoitti:

Miten vielä vuonna 2017 ajatellaan, että kaikkien nuorten naisten unelmana on etsiä pitkä parisuhde ja jymähtää siihen? Hoetaan sitä mantraa kuinka rakastumisen huuma ei ole mitään ja se oikea rakkaus on sitten sen jälkeen, vaikka olisi kuinka ankeaa niin se on ainoa oikea tapa elää ja olla. Ja vaikka kuinka haaveilisi muusta niin siitä ei saa erota, vaikka kuinka olisi tympeää ja turhaa? 

Pitää nyt ymmärtää, ettei se pitkä yksiavioinen suhde ole mikään  haave enää monellekaan nuorelle - ei edes monelle nuorelle naiselle. En itsekään sellaista koskaan haluaisi, sillä en näe sen tuovan mitään arvoa. Ihmisushteeni ovat kyllä pitkiä, olen esimerkiksi ex poikaystäväni kanssa edelleen läheinen ystävä, jonka kanssa erosimme suhteen intohimon loputtua ja koska olimme liian kaverillia 7 vuoden yhdessäolon jälkeen. Suhteen muuttaminen ystävyydeksi oli järkevin vaihtoehto. Hän meni sittemmin naimisiin. Nykyisen poikaystäväni kanssa meillä on seksuaalisesti avarakatseinen suhde, jossa satunnaiset seikkailut ovat sallittuja. En halua enkä koe mitään syytä, miksi parisuhteen pitäisi rajoittaa henkilökohtaista vapautta elää. Rakastemme toisiamme syvästi, meillä on todelle hyvä, läheinen ja lämmin suhde, jossa minuakin huomioidaan aktiivisesti.

Nyt olisi aika avartaa vähän sitä maailmankatsomusta ja ymmärtää, ettei kaikki halua elää samalla tavalla eikä valitse samoja arvoja. Mikä siinä on niin vaikea sitä hyväksyä?

Hyi, seksuaalisesti avarakatseinen suhde. Niin, kun et saanut parempaa. Ei saanut ap:n tytärkään, mutta et sinäkään.

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on kiintymyssuhdehäiriö. Eli ei osaa kiintyä asiallisesti. Ehkä jopa narsismia. Mitä varhaislapsuudessa tapahtui?

Palsta-asiantuntija taas vaihdissa ja kaikki on narsisteja taas vaihteeksi. Jos katsoisit vähän ympärillesi, niin nuoret aikuiset eivät enää niin hanakasti muodosta ns. perinteisiä liittoja, osalle on ok tapailla vähän aikaa yhtä ja sitten toista ja se on ihan normaalia ainakin täällä pk-seudulla. Monet kokevat vanhanaikaiset liitot "ihmisen omistamisena" ja päättävät välttää niitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on kiintymyssuhdehäiriö. Eli ei osaa kiintyä asiallisesti. Ehkä jopa narsismia. Mitä varhaislapsuudessa tapahtui?

Palsta-asiantuntija taas vaihdissa ja kaikki on narsisteja taas vaihteeksi. Jos katsoisit vähän ympärillesi, niin nuoret aikuiset eivät enää niin hanakasti muodosta ns. perinteisiä liittoja, osalle on ok tapailla vähän aikaa yhtä ja sitten toista ja se on ihan normaalia ainakin täällä pk-seudulla. Monet kokevat vanhanaikaiset liitot "ihmisen omistamisena" ja päättävät välttää niitä. 

Niin, koska heillä on kiintymyssuhteen häiriö. Jos se on kunnossa, ei anna kenenkään määräillä eikä omistaa istseään, eikä myöskään itse tee kellekään niin. Toki joukossa on aina joitain jotka eivät kaipaakaan ketään rinnalleen, mutta siitä ei ole tuossa ilmiössä kyse.

Vierailija kirjoitti:

Äiti on tarinan narsisti. Ei lapsi

Annas kun arvaan: äiti on pienestä kaupungista, ammatillisen koulutuksen omaava ahkera duunari, jolla on perin konservatiivinen arvomaailma. 

Tytär sen sijaan lähti lukion jälkeen Helsinkiin yliopistoon ja hän on vihreitä äänestävä arvoliberaali. Äiti ei ymmärrä tyttären arvomaailmaa ja pitää sitä kieroutuneena ja toivoisi, että tytär olisi niin kuin hän itse. 

Tarinan äiti on se narsisti, anteeksi vain. 

Alapeukut ei kiinnosta, totuus sattuu, koita pästä sen yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti on tarinan narsisti. Ei lapsi

Annas kun arvaan: äiti on pienestä kaupungista, ammatillisen koulutuksen omaava ahkera duunari, jolla on perin konservatiivinen arvomaailma. 

Tytär sen sijaan lähti lukion jälkeen Helsinkiin yliopistoon ja hän on vihreitä äänestävä arvoliberaali. Äiti ei ymmärrä tyttären arvomaailmaa ja pitää sitä kieroutuneena ja toivoisi, että tytär olisi niin kuin hän itse. 

Tarinan äiti on se narsisti, anteeksi vain. 

Alapeukut ei kiinnosta, totuus sattuu, koita pästä sen yli.

Oikeastaan meni niin väärin kuin mahdollista.

Ap