Lue keskustelun säännöt.
Tiedoksi vanhemmille: lapsettomuudesta on minulle paljon hyötyä, mutta se ei ole syy, miksi olen lapseton
Monet vanhemmat kritisoivat vapaaehtoisesti lapsettomia itsekkiksi ja pinnalliseksi, koska heidän mukaansa me jätämme lapset tekemättä, jotta meillä olisi olisi paremmin mahdollisuuksia kutoa sukkaa tai juosta baareissa. Tässä menevät kuitenkin sekaisin lapsettomuuden SYYT ja lapsettomuuden HYÖDYT.
Se, ettei tarvitse heräillä yöllä, on enemmän vapaa-aikaa, voi harrastaa vapaasti, käyttörahaa on enemmän jne. ovat mukavia bonuksia, mutta eivät ne voita lapsettomuuden kannalle ketään, joka palavasti haluaa lapsia. Todellinen syy olla hankkimatta lapsia on melkein aina se, ettei ole halua hankkia lapsia.
Minulla ei ole hevosta, ja vaikka on kivaa, ettei minun tarvitse juosta tallilla ja maksaa eläinlääkäripalkkioita, en minä niiden vuoksi ole hevoseton. Minua ei vain hevostelu kiinnosta yhtään, niin kuin ei lapsiperhe-elämäkään kiinnosta.
Kommentit (659)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen verran kommentoin, että jokainen on joskus ollut lapseton ja kun on lapsen saanut tajunnut, että ei ymmärtänyt mitään vanhemmuudesta.
Ei edes ne jotka lapsia ovat erityisesti halunneet. Eli sinä et halua jotain siksi, kun sinulla on kuvitelma asiasta jota et voi tietää kuin kokeilemalla.Tuossa on hyvä pointti. Eivät nekään ketkä ovat epäveloja, tienneet etukäteen vanhemmuudesta mitään.
Heille tuli siis yllätyksiä.
Velat ovat viisaampia, ymmärtävät että yllätyksiä tulee, ja osaavat olla ryntäämättä suin päin koko loppuelämään vaikuttavaan vankilaan.
Tuossa olet väärässä kun luulet ettei vanhemmuudesta kerta kaikkiaan voi tietää etukäteen yhtään mitään.
Se on suoranainen typerien valheiden ja idiotismien äiti.
Vanhemmuudesta voi tietää paljonkin etukäteen. Sen voi tietää, että lapsi itkee, huutaa, paskoo, syö, puklauttaa, huutaa, vaatii aikaa, kuluttaa rahaa, kasvaa nopeasti, tarvitsee vaatteita, tekee kiellettyjä asioita, kokeilee rajojaan, änkeää vaarallisiin ja kiellettyihin paikkoihin ja asioihin käsiksi.
Voi sairastua, valvottaa..
NUO ASIAT VOI TIETÄÄ!!!
Jos noita ei muka tiennyt, ja sitten oppi äitiyden myötä tietämään, ja sen takia röyhistelee veloille rintaansa, että te ette tiedä mitään, mäpä tiedän, niin on helvetin TYHMÄ!
Tietää toki voi. Ymmärtää ei.
Kyllä voi ymmärtääkin. Jos ei ymmärrä, niin silloin on ehkä aika helvetin tyhmä.
Mitähän se voisi aiheuttaa jos lapsi on nälkäinen ja itkee ja huutaa yöllä..ääää öööö.. en ymmärrä.
Mitähän se voisi aiheuttaa jos lapsi kasvaa..öööö ääää ööö.. en ymmärrä. Pitääkö sille ostaa pienempiä vaatteita..
Mitähän se voi tarkoittaa että pitää ostaa..ööööö ääääää öööö. leikkirahojako pitää viedä jonnekin...ööö minne...postiin kouluun..öööö
no sen sitten näkee kun tekee sen lapsen.
Et tule koskaan ymmärtämään millaista on se ehdoton ja sanaton rakkaus josta saat lapsesi taholta nauttia. Sitä ei voi sanoin selittää. Et tule koskaan ymmärtämään mitä on seurata pienen ihmistaimen kasvua viisaaksi ja osaavaksi kansalaiseksi ja yhteiskunnan jäseneksi, jopa eteenpäin viejäksi. Et tule koskaan kokemaan sitä iloa jonka tuottaa kun vauva nousee vaikkapa kontalleen ensi kertaa tai kierähtää ympäri. Et tule koskaan ymmärtämään miten hyvä tunne on kun olemisen sietämätön keveys vaihtuu tunteeseen kiistattomasta tärkeydestä ja merkityksestä jollekin toiselle ihmiselle. Et tule koskaan ymmärtämään mitä on löytää itsestään sen entisen mukavuudenhaluisen ja omaa itseään ajattelevan olennon sijaan kestävyyttä ja sitkeyttä olla antamatta periksi vaikeissakaan tilanteissa.
Juuri se että listaat jotain yöheräämisiä tai vaatteiden ostamisia osoittaa ettet ymmärrä lainkaan mikä vanhemmuudessa on olennaista.
Minä olen ollut vela ja nyt olen vanhempi. Sinä et koskaan voi sanoa samaa ellet tee lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, tyhmä ei voi kehittyä jos ei ikinä lauo tyhmyyksiään muille kritisoitavaksi.
Ehkä se sama persoonallisuus tai hormonitasapaino tai mikä sitten onkin, joka tekee ihmisen läpi elämän helposti ahdistuvaksi ja hyvin herkäksi häiriöille, aiheuttaa äärimmäisen turvahakuisen ja riskejä välttävän maailmankatsomuksen.
Loppujen lopuksi me ollaan kaikki täällä sokkoja.
Eli jos elämän kaikkein vaikeimmassa asiassa, joka koskee loppuelämää ja muitakin eläviä olentoja, ei tee riskiä, niin on äärimmäisen turvahakuinen.
Hyi oksennus sun idioottimaisuuttas. Mene pois sössöttämästä.
Laita puhelin/tabletti/läppäri pois ja tee jotain ihan mitä tahansa muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuudesta voi tietää paljonkin etukäteen. Sen voi tietää, että lapsi itkee, huutaa, paskoo, syö, puklauttaa, huutaa, vaatii aikaa, kuluttaa rahaa, kasvaa nopeasti, tarvitsee vaatteita, tekee kiellettyjä asioita, kokeilee rajojaan, änkeää vaarallisiin ja kiellettyihin paikkoihin ja asioihin käsiksi.
Voi sairastua, valvottaa..
NUO ASIAT VOI TIETÄÄ!!!
Jos noita ei muka tiennyt, ja sitten oppi äitiyden myötä tietämään, ja sen takia röyhistelee veloille rintaansa, että te ette tiedä mitään, mäpä tiedän, niin on helvetin TYHMÄ!
On sekin aika tyhmää, jos tekee päätöksiä elämän helppouden perusteella, siten että mitä helpompi sen parempi.
Lapset tuo valtavasti iloa ja rakkautta tylsille aikuisille ihmisille. Lapset auttaa aikuisia asettamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiinsa.
Mistään et voi tietää lopulta miten paljon suurentelet negatiivisia puolia, koska ei ole mitään sellaista mittaria olemassa jolla voi mitata erilaisten tapahtumien merkityksiä luotettavasti.
Edes sitten jos/kun niitä lapsia on, et voi tietää mikä olisi oikea tapa arvottaa ja suhteuttaa tapahtumia. Eli mitä mieltä pitäisi olla asioista. Millä tavalla olisi "oikein" suhtautua asioihin. Koskee ihan kaikkea mahdollista elämässä. Kulttuuri voi vaikuttaa tähän huomattavasti, koska kulttuuri vaikuttaa ihmisten ajatusmalleihin ja asenteisiin. Jos kulttuuri on sitä, että lapsiperheaika on raskasta paskaa, niin silloin yhä useammat ihmiset kokevat sen niin. Jos kulttuurissa lapset on luonnollinen osa elämää, silloin yhä useammat ihmiset kokevat sen niin. Lapsen voi korvata tässä millä tahansa moniulotteisella asialla, vaikka työnteolla.
Ei ole tyhmää tehdä elämänvalintoja sillä perusteella, että haluaa noin suurinpiirtein jokaisena elämänsä päivänä elää siedettävää elämää. Toiset ihmiset tuntevat itsensä ja omat rajansa, tarpeensa ja ominaisuutensa paremmin kuin toiset. Siitä tosi asiasta et pääse vänkyttämällä mihinkään.
Tyhmää on ottaa loppuelämän riskejä, jos on vähänkin epävarma.
Erittäin äärimmäisen tyhmää on tehdä sellaisia valintoja jotka koskevat muitakin ihmisiä, kuin vain itseään, riskillä ja hälläväliä asenteella.
Erittäin super hyper pelottavan idiootti tyhmää on yllyttää toisiakin ihmisiä tekemään päättömiä riskivalintoja, jotka koskevat loppuelämää ja toisia ihmisiä.
Äärimmäisen yli typerää ja erittäin ultimaalisen ääliömäistä on mennä syytämään tyhmiksi sellaisia ihmisiä jotka eivät yhtä päättömästä ja välitnpitämättömästi toimi kuten sinä.
En voi muuta sanoa sulle, kuin laita älylaitteet kiinni. Älä puhu enää mitään tästä aiheesta, kun olet jo osoittanut niin suurenmoista pässinpäisyyttä ettei kukaan järkevä voi itkemättä lukea sinun paska solkotuksiasi.
Minusta on tyhmää olla ottamatta riskejä siksi että on vähänkään epävarma. JOs kaiiki vain välttäisivtä riskejö elämässä niin ei täällä tapahtuisi juuri mitään. MIkään ei kehittyisi, mikään ei muuttuisi, kukaan ei onnistuisi missään. Riskiä ottavat ihmiset ovat niitä jotka saavat ylipäätään mitään aikaan. He ovat myös niitä joita ihaillaan ja arvostetaan. Itsensä voittaminen on sen suurimman vastuksen voittamista.
Elämä' on riski. Jos pelkää riskinottoa, kannattaa lopettaa elämänsä. Jaa, itsemurhakin voi epäonnistua, ehkä sekin on sitten parempi jättää tekemättä.
Holhouksen alainen. Huolestuttava asenne.
Asioita saavat aikaan he jotka suunnittelevat asiansa kunnolla ja etenevät suunnitelman mukaan. Päättömästi sekoilevat ihmiset saavat kyllä aikaan. Mutta arvaa mitä. TUHOA ja KÄRSIMYSTÄ!
Onhan sekin aikaan saamista kun saa peruuttamatonsa tuhoa aikaan.
Siitä ei kannata yhtään ylpeillä.
Ehkä luet vaikka jonkun historian suurmiehen elämäkerran ja palat sitten asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen verran kommentoin, että jokainen on joskus ollut lapseton ja kun on lapsen saanut tajunnut, että ei ymmärtänyt mitään vanhemmuudesta.
Ei edes ne jotka lapsia ovat erityisesti halunneet. Eli sinä et halua jotain siksi, kun sinulla on kuvitelma asiasta jota et voi tietää kuin kokeilemalla.Tuossa on hyvä pointti. Eivät nekään ketkä ovat epäveloja, tienneet etukäteen vanhemmuudesta mitään.
Heille tuli siis yllätyksiä.
Velat ovat viisaampia, ymmärtävät että yllätyksiä tulee, ja osaavat olla ryntäämättä suin päin koko loppuelämään vaikuttavaan vankilaan.
Tuossa olet väärässä kun luulet ettei vanhemmuudesta kerta kaikkiaan voi tietää etukäteen yhtään mitään.
Se on suoranainen typerien valheiden ja idiotismien äiti.
Vanhemmuudesta voi tietää paljonkin etukäteen. Sen voi tietää, että lapsi itkee, huutaa, paskoo, syö, puklauttaa, huutaa, vaatii aikaa, kuluttaa rahaa, kasvaa nopeasti, tarvitsee vaatteita, tekee kiellettyjä asioita, kokeilee rajojaan, änkeää vaarallisiin ja kiellettyihin paikkoihin ja asioihin käsiksi.
Voi sairastua, valvottaa..
NUO ASIAT VOI TIETÄÄ!!!
Jos noita ei muka tiennyt, ja sitten oppi äitiyden myötä tietämään, ja sen takia röyhistelee veloille rintaansa, että te ette tiedä mitään, mäpä tiedän, niin on helvetin TYHMÄ!
Tietää toki voi. Ymmärtää ei.
Kyllä voi ymmärtääkin. Jos ei ymmärrä, niin silloin on ehkä aika helvetin tyhmä.
Mitähän se voisi aiheuttaa jos lapsi on nälkäinen ja itkee ja huutaa yöllä..ääää öööö.. en ymmärrä.
Mitähän se voisi aiheuttaa jos lapsi kasvaa..öööö ääää ööö.. en ymmärrä. Pitääkö sille ostaa pienempiä vaatteita..
Mitähän se voi tarkoittaa että pitää ostaa..ööööö ääääää öööö. leikkirahojako pitää viedä jonnekin...ööö minne...postiin kouluun..öööö
no sen sitten näkee kun tekee sen lapsen.
Et tule koskaan ymmärtämään millaista on se ehdoton ja sanaton rakkaus josta saat lapsesi taholta nauttia. Sitä ei voi sanoin selittää. Et tule koskaan ymmärtämään mitä on seurata pienen ihmistaimen kasvua viisaaksi ja osaavaksi kansalaiseksi ja yhteiskunnan jäseneksi, jopa eteenpäin viejäksi. Et tule koskaan kokemaan sitä iloa jonka tuottaa kun vauva nousee vaikkapa kontalleen ensi kertaa tai kierähtää ympäri. Et tule koskaan ymmärtämään miten hyvä tunne on kun olemisen sietämätön keveys vaihtuu tunteeseen kiistattomasta tärkeydestä ja merkityksestä jollekin toiselle ihmiselle. Et tule koskaan ymmärtämään mitä on löytää itsestään sen entisen mukavuudenhaluisen ja omaa itseään ajattelevan olennon sijaan kestävyyttä ja sitkeyttä olla antamatta periksi vaikeissakaan tilanteissa.
Juuri se että listaat jotain yöheräämisiä tai vaatteiden ostamisia osoittaa ettet ymmärrä lainkaan mikä vanhemmuudessa on olennaista.
Minä olen ollut vela ja nyt olen vanhempi. Sinä et koskaan voi sanoa samaa ellet tee lapsia.
Ehdottomasta rakkaudesta et tiedä mitään sinäkään.
Se ei ole ehdotonta nähnytkään jos kyseessä on riippuvainen ja avuton lapsi.
Eikä se ole ehdotonta nähnytkään jos kyseessä on omien geenien tulos, itsensä jatke.
Älä käytä sanaa ehdoton, kun kyseessä on EHDOTTOMAN VASTAKOHTA.
Ehdottomuus on tuon sinun kokemasi ääripää.
Häpeä! Häpeä! Häpeä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen verran kommentoin, että jokainen on joskus ollut lapseton ja kun on lapsen saanut tajunnut, että ei ymmärtänyt mitään vanhemmuudesta.
Ei edes ne jotka lapsia ovat erityisesti halunneet. Eli sinä et halua jotain siksi, kun sinulla on kuvitelma asiasta jota et voi tietää kuin kokeilemalla.Tuossa on hyvä pointti. Eivät nekään ketkä ovat epäveloja, tienneet etukäteen vanhemmuudesta mitään.
Heille tuli siis yllätyksiä.
Velat ovat viisaampia, ymmärtävät että yllätyksiä tulee, ja osaavat olla ryntäämättä suin päin koko loppuelämään vaikuttavaan vankilaan.
Tuossa olet väärässä kun luulet ettei vanhemmuudesta kerta kaikkiaan voi tietää etukäteen yhtään mitään.
Se on suoranainen typerien valheiden ja idiotismien äiti.
Vanhemmuudesta voi tietää paljonkin etukäteen. Sen voi tietää, että lapsi itkee, huutaa, paskoo, syö, puklauttaa, huutaa, vaatii aikaa, kuluttaa rahaa, kasvaa nopeasti, tarvitsee vaatteita, tekee kiellettyjä asioita, kokeilee rajojaan, änkeää vaarallisiin ja kiellettyihin paikkoihin ja asioihin käsiksi.
Voi sairastua, valvottaa..
NUO ASIAT VOI TIETÄÄ!!!
Jos noita ei muka tiennyt, ja sitten oppi äitiyden myötä tietämään, ja sen takia röyhistelee veloille rintaansa, että te ette tiedä mitään, mäpä tiedän, niin on helvetin TYHMÄ!
Tietää toki voi. Ymmärtää ei.
Kyllä voi ymmärtääkin. Jos ei ymmärrä, niin silloin on ehkä aika helvetin tyhmä.
Mitähän se voisi aiheuttaa jos lapsi on nälkäinen ja itkee ja huutaa yöllä..ääää öööö.. en ymmärrä.
Mitähän se voisi aiheuttaa jos lapsi kasvaa..öööö ääää ööö.. en ymmärrä. Pitääkö sille ostaa pienempiä vaatteita..
Mitähän se voi tarkoittaa että pitää ostaa..ööööö ääääää öööö. leikkirahojako pitää viedä jonnekin...ööö minne...postiin kouluun..öööö
no sen sitten näkee kun tekee sen lapsen.
Et tule koskaan ymmärtämään millaista on se ehdoton ja sanaton rakkaus josta saat lapsesi taholta nauttia. Sitä ei voi sanoin selittää. Et tule koskaan ymmärtämään mitä on seurata pienen ihmistaimen kasvua viisaaksi ja osaavaksi kansalaiseksi ja yhteiskunnan jäseneksi, jopa eteenpäin viejäksi. Et tule koskaan kokemaan sitä iloa jonka tuottaa kun vauva nousee vaikkapa kontalleen ensi kertaa tai kierähtää ympäri. Et tule koskaan ymmärtämään miten hyvä tunne on kun olemisen sietämätön keveys vaihtuu tunteeseen kiistattomasta tärkeydestä ja merkityksestä jollekin toiselle ihmiselle. Et tule koskaan ymmärtämään mitä on löytää itsestään sen entisen mukavuudenhaluisen ja omaa itseään ajattelevan olennon sijaan kestävyyttä ja sitkeyttä olla antamatta periksi vaikeissakaan tilanteissa.
Juuri se että listaat jotain yöheräämisiä tai vaatteiden ostamisia osoittaa ettet ymmärrä lainkaan mikä vanhemmuudessa on olennaista.
Minä olen ollut vela ja nyt olen vanhempi. Sinä et koskaan voi sanoa samaa ellet tee lapsia.
Kun sinä olet kiistatta ollut hyvin itsekäs, mukavuuden haluinen ja kaikkea tyhmää. Niin sinun on mahdotonta ymmärtää, etteivät kaikki ole SINÄ!
Sinä et kykene ymmärtämään, että KAIKKI eivät tarvitse kasvunsa tueksi lasta.
Sinä olet tarvinnut. Sinä olet tarvinnut lapsen, että edes kasvaisit aikuiseksi.
Älä yleistä omia puuteitasi kaikkia ihmisiä koskeviksi yleistyksiksi.
Tärkeä voi olla muutenkin, kuin olemalla jonkun avuttoman lapsen äiti.
Sitkeä voi olla muutenkin kuin väkinäisessä vankilassa lapsen kanssa.
Jos sinä et jotain ole tajunnut ennen äitiyttäsi, niin se ei tarkoita, että KOKO MAAILMA on yhtä tyhmä kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tyhmä ei voi kehittyä jos ei ikinä lauo tyhmyyksiään muille kritisoitavaksi.
Ehkä se sama persoonallisuus tai hormonitasapaino tai mikä sitten onkin, joka tekee ihmisen läpi elämän helposti ahdistuvaksi ja hyvin herkäksi häiriöille, aiheuttaa äärimmäisen turvahakuisen ja riskejä välttävän maailmankatsomuksen.
Loppujen lopuksi me ollaan kaikki täällä sokkoja.
Kun ei ihan tarvitse heittäytyä sokoksi kaikessa. Totta kai monet asiat tulee opeteltua kantapään kautta.
Lisääntyminen ja elävän lapsen tekeminen on sellainen asia, ettei sitä kannata ihan sokkona tehdä.
Itku tulee, kun tyhmät ihmiset eivät sitä tajua. Itku ja ääretön viha.
Olisi kyllä ihan oikeasti tarpeellista jos sitä vanhemmuutta edellyttäisi joku "ajokortti" ja joku testi.
Siitä miten asiat ovat ja miten ne ovat aina olleet, ei voi suoraan johtaa että NÄIN niiden PITÄISI olla.
Eli, vaikka jokainen on saanut vapaasti lisääntyä niin paljon kun vain kehtaa, eikä siihen ole puututtu, ei tarkoita että se olisi oikein.
Lisääntyminen on oikeasti todella vakava asia. Vaikka se on melkein jokaisen tuosta noin vaan oikeus, ja sillä saa kehuja ja iloa, niin se on hyvin vakava asia silti.
Kyllä, olen samaa mieltä tästä kaikesta, mutta sokkoudella tarkoitin sitä, että kukaan täällä ei tiedä onko se oma tapa jäsentää maailmaa ja arvottaa tapahtumia lopulta oikea. Koska sille ei ole mitään mittaria.
Edellisellä sivulla oli paljon virkkeitä joissa oli tehty subjektiivista arvotusta, mielivaltaista parametrisointia joka esitettiin absoluuttisena. Yritän välttää sellaisia, mutta esimerkiksi tuossa mun ylläolevassa kommentissa sanon "äärimmäisen turvahakuinen", omista viesteistäsi löydät paljon vastaavia esimerkkejä. Mistään en voi lopulta tietää, minkätasoinen turvahakuisuus on tässä maailmassa äärimmäistä ja mikä järkevää tuntemattoman välttelyä. Voin vain sanoa esimerkiksi että voimakkaasti turvahakuinen suhteessa muihin ihmisiin, esimerkiksi sillä perusteella että miten varma täytyy olla positiivisesta lopputuloksesta tietyssä tilanteessa, ennen kuin katsoo että on turvallista edetä eteenpäin. Se ei silti sano onko se muu väestö keskimäärin oikeassa vai ei.
Sekä riskinotto että turvahakuisuus äärimmillään johtaa ihmisen itsetuhoisuuteen, eri tavoin vain. Kumpikaan ei ole hyvä asia, vaikka niin turvahakuiset kuin riskinottajatkin mieluusti tekevät omasta taipumuksestaan ihanteen, jota kaikkien pitäisi seurata. Luulen että tässä on hyvin perustavanlaatuisista aivojen ominaisuuksista kyse. Ihanteellisinta olisi yrittää pysytellä tasapainossa, mutta sokkoja olemme siinä suhteessa, että se oikea tasapaino tutun ja tuntemattoman välillä kussakin tilanteessa on mahdotonta tarkasti tietää, ennalta ja varsinkaan muiden osalta. Jälkikäteen ehkä voi sanoa, että olisi pitänyt olla huolellisempi tai olisi ollut varaa mennä pidemmälle.
En yritä sanoa sulle varsinkaan, että sun pitäisi hankkia lapsia tai pidä sua huonompana ihmisenä. En tiedä miksi olet niin vihamielinen. Yritän käydä läpi vakavaa aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuudesta voi tietää paljonkin etukäteen. Sen voi tietää, että lapsi itkee, huutaa, paskoo, syö, puklauttaa, huutaa, vaatii aikaa, kuluttaa rahaa, kasvaa nopeasti, tarvitsee vaatteita, tekee kiellettyjä asioita, kokeilee rajojaan, änkeää vaarallisiin ja kiellettyihin paikkoihin ja asioihin käsiksi.
Voi sairastua, valvottaa..
NUO ASIAT VOI TIETÄÄ!!!
Jos noita ei muka tiennyt, ja sitten oppi äitiyden myötä tietämään, ja sen takia röyhistelee veloille rintaansa, että te ette tiedä mitään, mäpä tiedän, niin on helvetin TYHMÄ!
On sekin aika tyhmää, jos tekee päätöksiä elämän helppouden perusteella, siten että mitä helpompi sen parempi.
Lapset tuo valtavasti iloa ja rakkautta tylsille aikuisille ihmisille. Lapset auttaa aikuisia asettamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiinsa.
Mistään et voi tietää lopulta miten paljon suurentelet negatiivisia puolia, koska ei ole mitään sellaista mittaria olemassa jolla voi mitata erilaisten tapahtumien merkityksiä luotettavasti.
Edes sitten jos/kun niitä lapsia on, et voi tietää mikä olisi oikea tapa arvottaa ja suhteuttaa tapahtumia. Eli mitä mieltä pitäisi olla asioista. Millä tavalla olisi "oikein" suhtautua asioihin. Koskee ihan kaikkea mahdollista elämässä. Kulttuuri voi vaikuttaa tähän huomattavasti, koska kulttuuri vaikuttaa ihmisten ajatusmalleihin ja asenteisiin. Jos kulttuuri on sitä, että lapsiperheaika on raskasta paskaa, niin silloin yhä useammat ihmiset kokevat sen niin. Jos kulttuurissa lapset on luonnollinen osa elämää, silloin yhä useammat ihmiset kokevat sen niin. Lapsen voi korvata tässä millä tahansa moniulotteisella asialla, vaikka työnteolla.
Aloituksessa juuri teroitettiin, että elämän helppous ei ole syy lasten tekemättä jättämiseen, vaikka ehkä sivussa tuleekin. En koe itseäni tylsäksi aikuiseksi ja saan iloa monisya asioista, lapset eivät ole siellä kärkipäässä.
Tuosta asioiden suhteutuksesta, nämä ovat syystä henkilökohtaisia päätöksiä. Ihminen on aina hyvin subjektiivinen joten myöskään toisia on paha ohjeistaa elämänsä suhteen. Mistä tiedän, ettei vanhemmuuden hyviä puolia suurennella, kun ei ole sitä kokemusta? Muiden tykkäykdien varassa pitäisi elämän ratkaisevat päätökset tehdä.
Joillekin näköjään kauhea uhka etteivät kaikki toimi kuten itse, laumasieluisuutta hoipussaan. Siinä ei ainakaan mikään kehity mihinkään. Nykyaika on villiä aikaa kun kulttuurit muuttuu ja ihmisiä ei teloituksen tai muun paheksunnan avulla palauteta ruotuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei tänne kirjoita kukaan älykäs äiti? Miksi kaikki tänne kirjoittavat äidit ovat juuri noita keskenkasvuisia ongelmatapauksia, joille lapsi on suurin piirtein ainoa asia maailmassa, joka edes vähän herättää ajattelemaan muuta kuin omaa persettään?
Eihän normaalit kypsät ja aikuismaiset äidit, ajattele muista ihmisistä, että he eivät tiedä mistään mitään tai ovat ihan heittiöitä, ennen kuin saavat lapsen. Vain sellainen katuhutsu, aineiden käyttäjä, koulunsa keskenjättäjä ja holtiton sika, jonka lapsi on vähäksi aikaa pysäyttänyt kotiinsa, voi laukoa järkyttävän naiivia paskaa, että ei voi ilman lisääntymistä olla epäitsekäs ja rakastava vastuullinen aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuudesta voi tietää paljonkin etukäteen. Sen voi tietää, että lapsi itkee, huutaa, paskoo, syö, puklauttaa, huutaa, vaatii aikaa, kuluttaa rahaa, kasvaa nopeasti, tarvitsee vaatteita, tekee kiellettyjä asioita, kokeilee rajojaan, änkeää vaarallisiin ja kiellettyihin paikkoihin ja asioihin käsiksi.
Voi sairastua, valvottaa..
NUO ASIAT VOI TIETÄÄ!!!
Jos noita ei muka tiennyt, ja sitten oppi äitiyden myötä tietämään, ja sen takia röyhistelee veloille rintaansa, että te ette tiedä mitään, mäpä tiedän, niin on helvetin TYHMÄ!
On sekin aika tyhmää, jos tekee päätöksiä elämän helppouden perusteella, siten että mitä helpompi sen parempi.
Lapset tuo valtavasti iloa ja rakkautta tylsille aikuisille ihmisille. Lapset auttaa aikuisia asettamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiinsa.
Mistään et voi tietää lopulta miten paljon suurentelet negatiivisia puolia, koska ei ole mitään sellaista mittaria olemassa jolla voi mitata erilaisten tapahtumien merkityksiä luotettavasti.
Edes sitten jos/kun niitä lapsia on, et voi tietää mikä olisi oikea tapa arvottaa ja suhteuttaa tapahtumia. Eli mitä mieltä pitäisi olla asioista. Millä tavalla olisi "oikein" suhtautua asioihin. Koskee ihan kaikkea mahdollista elämässä. Kulttuuri voi vaikuttaa tähän huomattavasti, koska kulttuuri vaikuttaa ihmisten ajatusmalleihin ja asenteisiin. Jos kulttuuri on sitä, että lapsiperheaika on raskasta paskaa, niin silloin yhä useammat ihmiset kokevat sen niin. Jos kulttuurissa lapset on luonnollinen osa elämää, silloin yhä useammat ihmiset kokevat sen niin. Lapsen voi korvata tässä millä tahansa moniulotteisella asialla, vaikka työnteolla.
Aloituksessa juuri teroitettiin, että elämän helppous ei ole syy lasten tekemättä jättämiseen, vaikka ehkä sivussa tuleekin. En koe itseäni tylsäksi aikuiseksi ja saan iloa monisya asioista, lapset eivät ole siellä kärkipäässä.
Tuosta asioiden suhteutuksesta, nämä ovat syystä henkilökohtaisia päätöksiä. Ihminen on aina hyvin subjektiivinen joten myöskään toisia on paha ohjeistaa elämänsä suhteen. Mistä tiedän, ettei vanhemmuuden hyviä puolia suurennella, kun ei ole sitä kokemusta? Muiden tykkäykdien varassa pitäisi elämän ratkaisevat päätökset tehdä.
Joillekin näköjään kauhea uhka etteivät kaikki toimi kuten itse, laumasieluisuutta hoipussaan. Siinä ei ainakaan mikään kehity mihinkään. Nykyaika on villiä aikaa kun kulttuurit muuttuu ja ihmisiä ei teloituksen tai muun paheksunnan avulla palauteta ruotuun.
Siitä voi jotain päätellä, kun kuuntelee rehellisten ja fiksujen vanhempien puheita.
Miksi kukaan valehtelisi, että vanhemmuus on rankkaa ja raskasta?
Miksi kukaan valehtelisi, että katuu lisääntymistään? Miksi valehtelisi tuollaisessa nolossa asiassa?
Miksi ihmiset niin suurin joukoin ja systemaattisesti valehtelisivat vanhemmmuuden raskaudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tyhmä ei voi kehittyä jos ei ikinä lauo tyhmyyksiään muille kritisoitavaksi.
Ehkä se sama persoonallisuus tai hormonitasapaino tai mikä sitten onkin, joka tekee ihmisen läpi elämän helposti ahdistuvaksi ja hyvin herkäksi häiriöille, aiheuttaa äärimmäisen turvahakuisen ja riskejä välttävän maailmankatsomuksen.
Loppujen lopuksi me ollaan kaikki täällä sokkoja.
Eli jos elämän kaikkein vaikeimmassa asiassa, joka koskee loppuelämää ja muitakin eläviä olentoja, ei tee riskiä, niin on äärimmäisen turvahakuinen.
Hyi oksennus sun idioottimaisuuttas. Mene pois sössöttämästä.
Laita puhelin/tabletti/läppäri pois ja tee jotain ihan mitä tahansa muuta.
Varmaan pitäisi.
Mutta samalla tavalla vaikka auton rattiin meneminen on asettautumista asemaan, jossa ei voi tietää mitä tulee vastaan ja osaako reagoida oikein, jossa ei hallitse kuin pientä osaa muuttujista, jossa pieni virhearvio tai ihan vain onneton sattuma voi tehdä siitä autonkäynnistämispäätöksestä loppuelämän kannalta merkittävimmän päätöksen ja vaikuttaa vaikka kymmenien muidenkin elävien olentojen elämään. Miksi me uskalletaan ajaa autoa vaikka tiedetään tämä?
Vierailija kirjoitti:
Et tule koskaan ymmärtämään millaista on se ehdoton ja sanaton rakkaus josta saat lapsesi taholta nauttia. Sitä ei voi sanoin selittää. Et tule koskaan ymmärtämään mitä on seurata pienen ihmistaimen kasvua viisaaksi ja osaavaksi kansalaiseksi ja yhteiskunnan jäseneksi, jopa eteenpäin viejäksi. Et tule koskaan kokemaan sitä iloa jonka tuottaa kun vauva nousee vaikkapa kontalleen ensi kertaa tai kierähtää ympäri. Et tule koskaan ymmärtämään miten hyvä tunne on kun olemisen sietämätön keveys vaihtuu tunteeseen kiistattomasta tärkeydestä ja merkityksestä jollekin toiselle ihmiselle. Et tule koskaan ymmärtämään mitä on löytää itsestään sen entisen mukavuudenhaluisen ja omaa itseään ajattelevan olennon sijaan kestävyyttä ja sitkeyttä olla antamatta periksi vaikeissakaan tilanteissa.
Juuri se että listaat jotain yöheräämisiä tai vaatteiden ostamisia osoittaa ettet ymmärrä lainkaan mikä vanhemmuudessa on olennaista.
Minun elämässäni on tarpeeksi rakkautta jo ennen lasta. Ajattele! En muutenkaan usko että nauttisin sellaisen ihmisen rakkaudesta joka on biologisesti ohjelmoitu rakastamaan minua vaikka kohtelisin häntä miten julmasti, osittain siksikin ettei muusta tiedä. Minusta lapsen rakkaus ei ole aitoa sillä lapsi ei voi valita eikä säädellä tunteita, toisin kuin esim. puoliso joka voisi lähteä kävelemään koska vaan muttei lähde koska rakastaa minua.
Sinä et tiedä, olenko mukavuudenhaluinen ja itsekäs. Sinä olet voinut kärsiä näistä luonteen vioista paljonkin, mutta minä en ole samanlainen. Sillä välin kun sinä kasvatat maailmaan uutta kerskakuluttajaa ja tulevaa kriminaalia, minä olen voinut omistaa elämäni vaikkapa hyväntekeväisyydelle. Sinä et ymmärrä hormonihuuruissasi, että lapsestasi voi tulla vähintään yhtä todennäköisesti luuseri kuin menestyjäkin, tuhoaja kuin rakentajakin.
Sinä tunnet iloa siitä että sinun pershedelmäsi oppii saman tempun suunnilleen samaan aikaan kuin 95% kaikista maailman vauvoista. Minä saatan tuntea iloa vaikka siitä että löydän uuden eliölajin jota kukaan muu ei ole koskaan havainnut.
Sinä tunnet olevasi merkityksellinen lapselle joka ei ole voinut valita sinua elämäänsä ja kirjoituksesi tasosta päätellen purkaa merkityksesi aiheuttamia traumoja terapiassa 20 vuoden päästä. Monet meistä muista rakentaa merkityksensä kilpailuyhteiskunnassa jossa erottuminen vaatii huippuosaamista.
Kaiken kruunaa se, että harhaisuudessasi kuvittelet voivasi päättää, mikä minun mielestäni vanhemmuudessa olisi tai ei olisi merkityksellistä. Et muuten voi. Sinä et voi päättää edes sitä, päätyykö lapsesi vankilaan tai suljetulle osastolle. Todennäköisesti hän kuitenkin päätyy aika kauas sinusta jos tuo takertuvuutesi ja halusi elää lapsen kautta ei hellitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen verran kommentoin, että jokainen on joskus ollut lapseton ja kun on lapsen saanut tajunnut, että ei ymmärtänyt mitään vanhemmuudesta.
Ei edes ne jotka lapsia ovat erityisesti halunneet. Eli sinä et halua jotain siksi, kun sinulla on kuvitelma asiasta jota et voi tietää kuin kokeilemalla.Tuossa on hyvä pointti. Eivät nekään ketkä ovat epäveloja, tienneet etukäteen vanhemmuudesta mitään.
Heille tuli siis yllätyksiä.
Velat ovat viisaampia, ymmärtävät että yllätyksiä tulee, ja osaavat olla ryntäämättä suin päin koko loppuelämään vaikuttavaan vankilaan.
Tuossa olet väärässä kun luulet ettei vanhemmuudesta kerta kaikkiaan voi tietää etukäteen yhtään mitään.
Se on suoranainen typerien valheiden ja idiotismien äiti.
Vanhemmuudesta voi tietää paljonkin etukäteen. Sen voi tietää, että lapsi itkee, huutaa, paskoo, syö, puklauttaa, huutaa, vaatii aikaa, kuluttaa rahaa, kasvaa nopeasti, tarvitsee vaatteita, tekee kiellettyjä asioita, kokeilee rajojaan, änkeää vaarallisiin ja kiellettyihin paikkoihin ja asioihin käsiksi.
Voi sairastua, valvottaa..
NUO ASIAT VOI TIETÄÄ!!!
Jos noita ei muka tiennyt, ja sitten oppi äitiyden myötä tietämään, ja sen takia röyhistelee veloille rintaansa, että te ette tiedä mitään, mäpä tiedän, niin on helvetin TYHMÄ!
Tietää toki voi. Ymmärtää ei.
Kyllä voi ymmärtääkin. Jos ei ymmärrä, niin silloin on ehkä aika helvetin tyhmä.
Mitähän se voisi aiheuttaa jos lapsi on nälkäinen ja itkee ja huutaa yöllä..ääää öööö.. en ymmärrä.
Mitähän se voisi aiheuttaa jos lapsi kasvaa..öööö ääää ööö.. en ymmärrä. Pitääkö sille ostaa pienempiä vaatteita..
Mitähän se voi tarkoittaa että pitää ostaa..ööööö ääääää öööö. leikkirahojako pitää viedä jonnekin...ööö minne...postiin kouluun..öööö
no sen sitten näkee kun tekee sen lapsen.
Et tule koskaan ymmärtämään millaista on se ehdoton ja sanaton rakkaus josta saat lapsesi taholta nauttia. Sitä ei voi sanoin selittää. Et tule koskaan ymmärtämään mitä on seurata pienen ihmistaimen kasvua viisaaksi ja osaavaksi kansalaiseksi ja yhteiskunnan jäseneksi, jopa eteenpäin viejäksi. Et tule koskaan kokemaan sitä iloa jonka tuottaa kun vauva nousee vaikkapa kontalleen ensi kertaa tai kierähtää ympäri. Et tule koskaan ymmärtämään miten hyvä tunne on kun olemisen sietämätön keveys vaihtuu tunteeseen kiistattomasta tärkeydestä ja merkityksestä jollekin toiselle ihmiselle. Et tule koskaan ymmärtämään mitä on löytää itsestään sen entisen mukavuudenhaluisen ja omaa itseään ajattelevan olennon sijaan kestävyyttä ja sitkeyttä olla antamatta periksi vaikeissakaan tilanteissa.
Juuri se että listaat jotain yöheräämisiä tai vaatteiden ostamisia osoittaa ettet ymmärrä lainkaan mikä vanhemmuudessa on olennaista.
Minä olen ollut vela ja nyt olen vanhempi. Sinä et koskaan voi sanoa samaa ellet tee lapsia.
Ehdottomasta rakkaudesta et tiedä mitään sinäkään.
Se ei ole ehdotonta nähnytkään jos kyseessä on riippuvainen ja avuton lapsi.
Eikä se ole ehdotonta nähnytkään jos kyseessä on omien geenien tulos, itsensä jatke.
Älä käytä sanaa ehdoton, kun kyseessä on EHDOTTOMAN VASTAKOHTA.
Ehdottomuus on tuon sinun kokemasi ääripää.
Häpeä! Häpeä! Häpeä!
Niin että mitä ehtoja se vauva rakkaudelleen vanhempiinsa asettaa? Miten se niitä asettaa? Onko geeneillä joku tietoisuus joka saa ne tekemään päätöksiä ja asettamaan ehtoja?
Ymmärrätkö yhtään mistä tässä puhutaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tyhmä ei voi kehittyä jos ei ikinä lauo tyhmyyksiään muille kritisoitavaksi.
Ehkä se sama persoonallisuus tai hormonitasapaino tai mikä sitten onkin, joka tekee ihmisen läpi elämän helposti ahdistuvaksi ja hyvin herkäksi häiriöille, aiheuttaa äärimmäisen turvahakuisen ja riskejä välttävän maailmankatsomuksen.
Loppujen lopuksi me ollaan kaikki täällä sokkoja.
Kun ei ihan tarvitse heittäytyä sokoksi kaikessa. Totta kai monet asiat tulee opeteltua kantapään kautta.
Lisääntyminen ja elävän lapsen tekeminen on sellainen asia, ettei sitä kannata ihan sokkona tehdä.
Itku tulee, kun tyhmät ihmiset eivät sitä tajua. Itku ja ääretön viha.
Olisi kyllä ihan oikeasti tarpeellista jos sitä vanhemmuutta edellyttäisi joku "ajokortti" ja joku testi.
Siitä miten asiat ovat ja miten ne ovat aina olleet, ei voi suoraan johtaa että NÄIN niiden PITÄISI olla.
Eli, vaikka jokainen on saanut vapaasti lisääntyä niin paljon kun vain kehtaa, eikä siihen ole puututtu, ei tarkoita että se olisi oikein.
Lisääntyminen on oikeasti todella vakava asia. Vaikka se on melkein jokaisen tuosta noin vaan oikeus, ja sillä saa kehuja ja iloa, niin se on hyvin vakava asia silti.
Kyllä, olen samaa mieltä tästä kaikesta, mutta sokkoudella tarkoitin sitä, että kukaan täällä ei tiedä onko se oma tapa jäsentää maailmaa ja arvottaa tapahtumia lopulta oikea. Koska sille ei ole mitään mittaria.
Edellisellä sivulla oli paljon virkkeitä joissa oli tehty subjektiivista arvotusta, mielivaltaista parametrisointia joka esitettiin absoluuttisena. Yritän välttää sellaisia, mutta esimerkiksi tuossa mun ylläolevassa kommentissa sanon "äärimmäisen turvahakuinen", omista viesteistäsi löydät paljon vastaavia esimerkkejä. Mistään en voi lopulta tietää, minkätasoinen turvahakuisuus on tässä maailmassa äärimmäistä ja mikä järkevää tuntemattoman välttelyä. Voin vain sanoa esimerkiksi että voimakkaasti turvahakuinen suhteessa muihin ihmisiin, esimerkiksi sillä perusteella että miten varma täytyy olla positiivisesta lopputuloksesta tietyssä tilanteessa, ennen kuin katsoo että on turvallista edetä eteenpäin. Se ei silti sano onko se muu väestö keskimäärin oikeassa vai ei.
Sekä riskinotto että turvahakuisuus äärimmillään johtaa ihmisen itsetuhoisuuteen, eri tavoin vain. Kumpikaan ei ole hyvä asia, vaikka niin turvahakuiset kuin riskinottajatkin mieluusti tekevät omasta taipumuksestaan ihanteen, jota kaikkien pitäisi seurata. Luulen että tässä on hyvin perustavanlaatuisista aivojen ominaisuuksista kyse. Ihanteellisinta olisi yrittää pysytellä tasapainossa, mutta sokkoja olemme siinä suhteessa, että se oikea tasapaino tutun ja tuntemattoman välillä kussakin tilanteessa on mahdotonta tarkasti tietää, ennalta ja varsinkaan muiden osalta. Jälkikäteen ehkä voi sanoa, että olisi pitänyt olla huolellisempi tai olisi ollut varaa mennä pidemmälle.
En yritä sanoa sulle varsinkaan, että sun pitäisi hankkia lapsia tai pidä sua huonompana ihmisenä. En tiedä miksi olet niin vihamielinen. Yritän käydä läpi vakavaa aihetta.
Olen vihamielinen. Tunnustan sen rehellisesti.
Vihani on tällä hetkellä ehkä eniten liekeissään sen takia, kun annettiin sellainen kuva, että on muka tyhmää olla tekemättä riskejä, jos epäilyttää. Ei ziizus! En voisi enempää erimieltä olla.
Minua vihastuttaa kun mielestäni asioita todellakin voi ennalta tietää ja ymmärtää. Minua vihastuttaa kun ihmiset vähättelevät riskejä ja haittoja, ja sitten lapset kärsivät, yhteiskunta joutuu rientämään apuun ja oma jaksaminen ei riitä, kun ollaan oltu naiiveja ja välinpitämättömiä.
Se vihastuttaa.
Minua vihastuttaa että lässytettään vanhemmuuden hyviä puolia, ja saadaan ehkä joku epävarma hönelö lisääntymään, jonka ei olisi pitänytkään lisääntyä.
Sinä et ymmärrä mitään mitä et halua ymmärtää. Sekin vihastuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen verran kommentoin, että jokainen on joskus ollut lapseton ja kun on lapsen saanut tajunnut, että ei ymmärtänyt mitään vanhemmuudesta.
Ei edes ne jotka lapsia ovat erityisesti halunneet. Eli sinä et halua jotain siksi, kun sinulla on kuvitelma asiasta jota et voi tietää kuin kokeilemalla.Tuossa on hyvä pointti. Eivät nekään ketkä ovat epäveloja, tienneet etukäteen vanhemmuudesta mitään.
Heille tuli siis yllätyksiä.
Velat ovat viisaampia, ymmärtävät että yllätyksiä tulee, ja osaavat olla ryntäämättä suin päin koko loppuelämään vaikuttavaan vankilaan.
Tuossa olet väärässä kun luulet ettei vanhemmuudesta kerta kaikkiaan voi tietää etukäteen yhtään mitään.
Se on suoranainen typerien valheiden ja idiotismien äiti.
Vanhemmuudesta voi tietää paljonkin etukäteen. Sen voi tietää, että lapsi itkee, huutaa, paskoo, syö, puklauttaa, huutaa, vaatii aikaa, kuluttaa rahaa, kasvaa nopeasti, tarvitsee vaatteita, tekee kiellettyjä asioita, kokeilee rajojaan, änkeää vaarallisiin ja kiellettyihin paikkoihin ja asioihin käsiksi.
Voi sairastua, valvottaa..
NUO ASIAT VOI TIETÄÄ!!!
Jos noita ei muka tiennyt, ja sitten oppi äitiyden myötä tietämään, ja sen takia röyhistelee veloille rintaansa, että te ette tiedä mitään, mäpä tiedän, niin on helvetin TYHMÄ!
Tietää toki voi. Ymmärtää ei.
Kyllä voi ymmärtääkin. Jos ei ymmärrä, niin silloin on ehkä aika helvetin tyhmä.
Mitähän se voisi aiheuttaa jos lapsi on nälkäinen ja itkee ja huutaa yöllä..ääää öööö.. en ymmärrä.
Mitähän se voisi aiheuttaa jos lapsi kasvaa..öööö ääää ööö.. en ymmärrä. Pitääkö sille ostaa pienempiä vaatteita..
Mitähän se voi tarkoittaa että pitää ostaa..ööööö ääääää öööö. leikkirahojako pitää viedä jonnekin...ööö minne...postiin kouluun..öööö
no sen sitten näkee kun tekee sen lapsen.
Et tule koskaan ymmärtämään millaista on se ehdoton ja sanaton rakkaus josta saat lapsesi taholta nauttia. Sitä ei voi sanoin selittää. Et tule koskaan ymmärtämään mitä on seurata pienen ihmistaimen kasvua viisaaksi ja osaavaksi kansalaiseksi ja yhteiskunnan jäseneksi, jopa eteenpäin viejäksi. Et tule koskaan kokemaan sitä iloa jonka tuottaa kun vauva nousee vaikkapa kontalleen ensi kertaa tai kierähtää ympäri. Et tule koskaan ymmärtämään miten hyvä tunne on kun olemisen sietämätön keveys vaihtuu tunteeseen kiistattomasta tärkeydestä ja merkityksestä jollekin toiselle ihmiselle. Et tule koskaan ymmärtämään mitä on löytää itsestään sen entisen mukavuudenhaluisen ja omaa itseään ajattelevan olennon sijaan kestävyyttä ja sitkeyttä olla antamatta periksi vaikeissakaan tilanteissa.
Juuri se että listaat jotain yöheräämisiä tai vaatteiden ostamisia osoittaa ettet ymmärrä lainkaan mikä vanhemmuudessa on olennaista.
Minä olen ollut vela ja nyt olen vanhempi. Sinä et koskaan voi sanoa samaa ellet tee lapsia.
Ehdottomasta rakkaudesta et tiedä mitään sinäkään.
Se ei ole ehdotonta nähnytkään jos kyseessä on riippuvainen ja avuton lapsi.
Eikä se ole ehdotonta nähnytkään jos kyseessä on omien geenien tulos, itsensä jatke.
Älä käytä sanaa ehdoton, kun kyseessä on EHDOTTOMAN VASTAKOHTA.
Ehdottomuus on tuon sinun kokemasi ääripää.
Häpeä! Häpeä! Häpeä!
Niin että mitä ehtoja se vauva rakkaudelleen vanhempiinsa asettaa? Miten se niitä asettaa? Onko geeneillä joku tietoisuus joka saa ne tekemään päätöksiä ja asettamaan ehtoja?
Ymmärrätkö yhtään mistä tässä puhutaan?
No jos vauva on jonkun muun?
Mietipä ensin omien geeniesi tuotosta ja laita rinnalle vaikka naapurin pertin lapsi?
Miksi väännät tämän asian noin perseelleen?
Ymmärrätkö sinä mistä tässä puhutaan.
Mieti nyt rauhassa uudelleen.
Ymmärrän että olet järkyttynyt ja uhattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen verran kommentoin, että jokainen on joskus ollut lapseton ja kun on lapsen saanut tajunnut, että ei ymmärtänyt mitään vanhemmuudesta.
Ei edes ne jotka lapsia ovat erityisesti halunneet. Eli sinä et halua jotain siksi, kun sinulla on kuvitelma asiasta jota et voi tietää kuin kokeilemalla.Tuossa on hyvä pointti. Eivät nekään ketkä ovat epäveloja, tienneet etukäteen vanhemmuudesta mitään.
Heille tuli siis yllätyksiä.
Velat ovat viisaampia, ymmärtävät että yllätyksiä tulee, ja osaavat olla ryntäämättä suin päin koko loppuelämään vaikuttavaan vankilaan.
Tuossa olet väärässä kun luulet ettei vanhemmuudesta kerta kaikkiaan voi tietää etukäteen yhtään mitään.
Se on suoranainen typerien valheiden ja idiotismien äiti.
Vanhemmuudesta voi tietää paljonkin etukäteen. Sen voi tietää, että lapsi itkee, huutaa, paskoo, syö, puklauttaa, huutaa, vaatii aikaa, kuluttaa rahaa, kasvaa nopeasti, tarvitsee vaatteita, tekee kiellettyjä asioita, kokeilee rajojaan, änkeää vaarallisiin ja kiellettyihin paikkoihin ja asioihin käsiksi.
Voi sairastua, valvottaa..
NUO ASIAT VOI TIETÄÄ!!!
Jos noita ei muka tiennyt, ja sitten oppi äitiyden myötä tietämään, ja sen takia röyhistelee veloille rintaansa, että te ette tiedä mitään, mäpä tiedän, niin on helvetin TYHMÄ!
Tietää toki voi. Ymmärtää ei.
Kyllä voi ymmärtääkin. Jos ei ymmärrä, niin silloin on ehkä aika helvetin tyhmä.
Mitähän se voisi aiheuttaa jos lapsi on nälkäinen ja itkee ja huutaa yöllä..ääää öööö.. en ymmärrä.
Mitähän se voisi aiheuttaa jos lapsi kasvaa..öööö ääää ööö.. en ymmärrä. Pitääkö sille ostaa pienempiä vaatteita..
Mitähän se voi tarkoittaa että pitää ostaa..ööööö ääääää öööö. leikkirahojako pitää viedä jonnekin...ööö minne...postiin kouluun..öööö
no sen sitten näkee kun tekee sen lapsen.
Et tule koskaan ymmärtämään millaista on se ehdoton ja sanaton rakkaus josta saat lapsesi taholta nauttia. Sitä ei voi sanoin selittää. Et tule koskaan ymmärtämään mitä on seurata pienen ihmistaimen kasvua viisaaksi ja osaavaksi kansalaiseksi ja yhteiskunnan jäseneksi, jopa eteenpäin viejäksi. Et tule koskaan kokemaan sitä iloa jonka tuottaa kun vauva nousee vaikkapa kontalleen ensi kertaa tai kierähtää ympäri. Et tule koskaan ymmärtämään miten hyvä tunne on kun olemisen sietämätön keveys vaihtuu tunteeseen kiistattomasta tärkeydestä ja merkityksestä jollekin toiselle ihmiselle. Et tule koskaan ymmärtämään mitä on löytää itsestään sen entisen mukavuudenhaluisen ja omaa itseään ajattelevan olennon sijaan kestävyyttä ja sitkeyttä olla antamatta periksi vaikeissakaan tilanteissa.
Juuri se että listaat jotain yöheräämisiä tai vaatteiden ostamisia osoittaa ettet ymmärrä lainkaan mikä vanhemmuudessa on olennaista.
Minä olen ollut vela ja nyt olen vanhempi. Sinä et koskaan voi sanoa samaa ellet tee lapsia.
Ehdottomasta rakkaudesta et tiedä mitään sinäkään.
Se ei ole ehdotonta nähnytkään jos kyseessä on riippuvainen ja avuton lapsi.
Eikä se ole ehdotonta nähnytkään jos kyseessä on omien geenien tulos, itsensä jatke.
Älä käytä sanaa ehdoton, kun kyseessä on EHDOTTOMAN VASTAKOHTA.
Ehdottomuus on tuon sinun kokemasi ääripää.
Häpeä! Häpeä! Häpeä!
Niin että mitä ehtoja se vauva rakkaudelleen vanhempiinsa asettaa? Miten se niitä asettaa? Onko geeneillä joku tietoisuus joka saa ne tekemään päätöksiä ja asettamaan ehtoja?
Ymmärrätkö yhtään mistä tässä puhutaan?
Miten noin tyhmiä ihmisiä voi olla olemassa. Ihan kamalaa. Ihan järkyttävää että noin tyhmä ihminen on saattanut lisääntyä. Siis järkyttävää.
Yksi hyvä syy olla lisääntymättä on tuo aivojen pois tuleminen istukan mukana. En halua koskaan tulla noin tyhmäksi mitä tässä ketjussa höpöttävät äidit ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tule koskaan ymmärtämään millaista on se ehdoton ja sanaton rakkaus josta saat lapsesi taholta nauttia. Sitä ei voi sanoin selittää. Et tule koskaan ymmärtämään mitä on seurata pienen ihmistaimen kasvua viisaaksi ja osaavaksi kansalaiseksi ja yhteiskunnan jäseneksi, jopa eteenpäin viejäksi. Et tule koskaan kokemaan sitä iloa jonka tuottaa kun vauva nousee vaikkapa kontalleen ensi kertaa tai kierähtää ympäri. Et tule koskaan ymmärtämään miten hyvä tunne on kun olemisen sietämätön keveys vaihtuu tunteeseen kiistattomasta tärkeydestä ja merkityksestä jollekin toiselle ihmiselle. Et tule koskaan ymmärtämään mitä on löytää itsestään sen entisen mukavuudenhaluisen ja omaa itseään ajattelevan olennon sijaan kestävyyttä ja sitkeyttä olla antamatta periksi vaikeissakaan tilanteissa.
Juuri se että listaat jotain yöheräämisiä tai vaatteiden ostamisia osoittaa ettet ymmärrä lainkaan mikä vanhemmuudessa on olennaista.
Minun elämässäni on tarpeeksi rakkautta jo ennen lasta. Ajattele!
No en oikein osaa ajatella mikä määrä rakkautta on "tarpeeksi". Miten se mitataan?
En muutenkaan usko että nauttisin sellaisen ihmisen rakkaudesta joka on biologisesti ohjelmoitu rakastamaan minua vaikka kohtelisin häntä miten julmasti, osittain siksikin ettei muusta tiedä.
Et, et. Etkä tule koskaan tietämään. Minäkään en muuten uskonut.
Minusta lapsen rakkaus ei ole aitoa sillä lapsi ei voi valita eikä säädellä tunteita, toisin kuin esim. puoliso joka voisi lähteä kävelemään koska vaan muttei lähde koska rakastaa minua.
Heh. Ai tunteet eivät ole aitoja koska niitä ei säädellä? Sanoisin pikemminkin niin että tunteet joita säädellään eivät ole aitoja. Jos joku asettaa säätelyn aitouden ehdoksi niin hän ei oikein tiedä miltä aito tunne tuntuukaan. Eikä tule tietämäänkään.
Sinä et tiedä, olenko mukavuudenhaluinen ja itsekäs. Sinä olet voinut kärsiä näistä luonteen vioista paljonkin, mutta minä en ole samanlainen. Sillä välin kun sinä kasvatat maailmaan uutta kerskakuluttajaa ja tulevaa kriminaalia, minä olen voinut omistaa elämäni vaikkapa hyväntekeväisyydelle. Sinä et ymmärrä hormonihuuruissasi, että lapsestasi voi tulla vähintään yhtä todennäköisesti luuseri kuin menestyjäkin, tuhoaja kuin rakentajakin.
Tuleepa lapsestani mitä hyvänsä, minä olen nähnyt sen kuinka heistä tulee mitä tulee. Olen aikanaan kokenut jotain jota sinä et koskaan tule kokemaan.
Sinä tunnet iloa siitä että sinun pershedelmäsi oppii saman tempun suunnilleen samaan aikaan kuin 95% kaikista maailman vauvoista. Minä saatan tuntea iloa vaikka siitä että löydän uuden eliölajin jota kukaan muu ei ole koskaan havainnut.
Saatat tuntea. Jos löydät. Minä saatan tuntea iloa ihan samoista asioista kun sinäkin. Ja sen lisäksi siitä että näen lapseni kasvavan. Iloa, joka sinulta jää aina kokematta.
Sinä tunnet olevasi merkityksellinen lapselle joka ei ole voinut valita sinua elämäänsä ja kirjoituksesi tasosta päätellen purkaa merkityksesi aiheuttamia traumoja terapiassa 20 vuoden päästä. Monet meistä muista rakentaa merkityksensä kilpailuyhteiskunnassa jossa erottuminen vaatii huippuosaamista.
Sinä puolestasi et tunne olevasi merkityksellinen kun itsellesi (ja kotieläimillesi, jota kenties hankit tätä aukkoa täyttämään).
Entisiä huippuosaajia voi mennä katsomaan muuten vaikka Hurstin valinnan leipäjonoon Helsinginkadulle.
Kaiken kruunaa se, että harhaisuudessasi kuvittelet voivasi päättää, mikä minun mielestäni vanhemmuudessa olisi tai ei olisi merkityksellistä.
En tietenkään. Sinullehan vanhemmuudessa ei mikään ole merkityksellistä. Eikä tule olemaankaan, kun et tule koskaan vanhempi olemaan.
Et muuten voi. Sinä et voi päättää edes sitä, päätyykö lapsesi vankilaan tai suljetulle osastolle. Todennäköisesti hän kuitenkin päätyy aika kauas sinusta jos tuo takertuvuutesi ja halusi elää lapsen kautta ei hellitä.
Ei minulla ole mitään halua takertua lapsiini, mistä moista keksit. Sinulla puolestaan ei koskaan tule olemaan mitään mahdollisuuttakaan miettiä takerrutko lapsiisi liikaa vai ei. Et voi edes tietää miltä tuntuu takertua tai olla takertumatta lapsiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen verran kommentoin, että jokainen on joskus ollut lapseton ja kun on lapsen saanut tajunnut, että ei ymmärtänyt mitään vanhemmuudesta.
Ei edes ne jotka lapsia ovat erityisesti halunneet. Eli sinä et halua jotain siksi, kun sinulla on kuvitelma asiasta jota et voi tietää kuin kokeilemalla.Tuossa on hyvä pointti. Eivät nekään ketkä ovat epäveloja, tienneet etukäteen vanhemmuudesta mitään.
Heille tuli siis yllätyksiä.
Velat ovat viisaampia, ymmärtävät että yllätyksiä tulee, ja osaavat olla ryntäämättä suin päin koko loppuelämään vaikuttavaan vankilaan.
Tuossa olet väärässä kun luulet ettei vanhemmuudesta kerta kaikkiaan voi tietää etukäteen yhtään mitään.
Se on suoranainen typerien valheiden ja idiotismien äiti.
Vanhemmuudesta voi tietää paljonkin etukäteen. Sen voi tietää, että lapsi itkee, huutaa, paskoo, syö, puklauttaa, huutaa, vaatii aikaa, kuluttaa rahaa, kasvaa nopeasti, tarvitsee vaatteita, tekee kiellettyjä asioita, kokeilee rajojaan, änkeää vaarallisiin ja kiellettyihin paikkoihin ja asioihin käsiksi.
Voi sairastua, valvottaa..
NUO ASIAT VOI TIETÄÄ!!!
Jos noita ei muka tiennyt, ja sitten oppi äitiyden myötä tietämään, ja sen takia röyhistelee veloille rintaansa, että te ette tiedä mitään, mäpä tiedän, niin on helvetin TYHMÄ!
Tietää toki voi. Ymmärtää ei.
Kyllä voi ymmärtääkin. Jos ei ymmärrä, niin silloin on ehkä aika helvetin tyhmä.
Mitähän se voisi aiheuttaa jos lapsi on nälkäinen ja itkee ja huutaa yöllä..ääää öööö.. en ymmärrä.
Mitähän se voisi aiheuttaa jos lapsi kasvaa..öööö ääää ööö.. en ymmärrä. Pitääkö sille ostaa pienempiä vaatteita..
Mitähän se voi tarkoittaa että pitää ostaa..ööööö ääääää öööö. leikkirahojako pitää viedä jonnekin...ööö minne...postiin kouluun..öööö
no sen sitten näkee kun tekee sen lapsen.
Et tule koskaan ymmärtämään millaista on se ehdoton ja sanaton rakkaus josta saat lapsesi taholta nauttia. Sitä ei voi sanoin selittää. Et tule koskaan ymmärtämään mitä on seurata pienen ihmistaimen kasvua viisaaksi ja osaavaksi kansalaiseksi ja yhteiskunnan jäseneksi, jopa eteenpäin viejäksi. Et tule koskaan kokemaan sitä iloa jonka tuottaa kun vauva nousee vaikkapa kontalleen ensi kertaa tai kierähtää ympäri. Et tule koskaan ymmärtämään miten hyvä tunne on kun olemisen sietämätön keveys vaihtuu tunteeseen kiistattomasta tärkeydestä ja merkityksestä jollekin toiselle ihmiselle. Et tule koskaan ymmärtämään mitä on löytää itsestään sen entisen mukavuudenhaluisen ja omaa itseään ajattelevan olennon sijaan kestävyyttä ja sitkeyttä olla antamatta periksi vaikeissakaan tilanteissa.
Juuri se että listaat jotain yöheräämisiä tai vaatteiden ostamisia osoittaa ettet ymmärrä lainkaan mikä vanhemmuudessa on olennaista.
Minä olen ollut vela ja nyt olen vanhempi. Sinä et koskaan voi sanoa samaa ellet tee lapsia.
Ehdottomasta rakkaudesta et tiedä mitään sinäkään.
Se ei ole ehdotonta nähnytkään jos kyseessä on riippuvainen ja avuton lapsi.
Eikä se ole ehdotonta nähnytkään jos kyseessä on omien geenien tulos, itsensä jatke.
Älä käytä sanaa ehdoton, kun kyseessä on EHDOTTOMAN VASTAKOHTA.
Ehdottomuus on tuon sinun kokemasi ääripää.
Häpeä! Häpeä! Häpeä!
Niin että mitä ehtoja se vauva rakkaudelleen vanhempiinsa asettaa? Miten se niitä asettaa? Onko geeneillä joku tietoisuus joka saa ne tekemään päätöksiä ja asettamaan ehtoja?
Ymmärrätkö yhtään mistä tässä puhutaan?
Miten noin tyhmiä ihmisiä voi olla olemassa. Ihan kamalaa. Ihan järkyttävää että noin tyhmä ihminen on saattanut lisääntyä. Siis järkyttävää.
Veloja ei ole kovinkaan vaikea argumentoida nurin... :) .
Itse saattaisin erinäisten fyysisten seikkojen takia pystyä saamaan lapsen, mutta vasta kalliiden hedelmöityshoitojen jälkeen ja silloinkin vain hyvällä onnella. Joten olen päättänyt keskittyä lapsettomuuden hyviin puoliin, koska niitäkin on.
Kun ei ihan tarvitse heittäytyä sokoksi kaikessa. Totta kai monet asiat tulee opeteltua kantapään kautta.
Lisääntyminen ja elävän lapsen tekeminen on sellainen asia, ettei sitä kannata ihan sokkona tehdä.
Itku tulee, kun tyhmät ihmiset eivät sitä tajua. Itku ja ääretön viha.
Olisi kyllä ihan oikeasti tarpeellista jos sitä vanhemmuutta edellyttäisi joku "ajokortti" ja joku testi.
Siitä miten asiat ovat ja miten ne ovat aina olleet, ei voi suoraan johtaa että NÄIN niiden PITÄISI olla.
Eli, vaikka jokainen on saanut vapaasti lisääntyä niin paljon kun vain kehtaa, eikä siihen ole puututtu, ei tarkoita että se olisi oikein.
Lisääntyminen on oikeasti todella vakava asia. Vaikka se on melkein jokaisen tuosta noin vaan oikeus, ja sillä saa kehuja ja iloa, niin se on hyvin vakava asia silti.