Tiedoksi vanhemmille: lapsettomuudesta on minulle paljon hyötyä, mutta se ei ole syy, miksi olen lapseton

Vierailija kirjoitti:

Vertauskuvista on ollut paljon puhetta. Hevoset ja riippuliitimet eivät ole mitään lopullisia ja ehdottomia loppuelämän päätöksiä.

Mieleeni tuli eräs entinen ystäväni jolla oli tapana kokeilla kaikkia mahdollisia huumausaineita joita käteensä sai. Ja aina kun tämä sankaritar oli aineiden vaikutuksen alaisena, niin hänellä oli tapana hyvin alentuvaan ja säälivään sävyyn pilkata kaikkia niitä ihmisiä jotka eivät uskaltaneet kokeilla niitä mahtavia aineita.

Muut ihmiset jotka pyöräilivät ohitse tai keräsivät metsässä marjoja, olivat niiin niin niin paljon säälittävämpiä kuin hän.

Ja ihan totta. Ei varmasti voi raitis sienestäjä tietää miltä tuosta narkkaritaresta tuntui.

Enkä nyt sano että tämä huumausaine vertauskuva olisi mikään täydellinen. Mutta tuli ivaan mieleen.

Ihan hyvä vertaus itse asiassa. Olen vela ja psykoaktiivisten aineiden käyttäjä, ja tunnistan kyllä omassa ajattelussani tuon harminsekaisen säälin, että selvästi tripistä hyötyvät ihmiset kategorisesti kieltäytyvät kaikista kokemuksista. Nuo nimittäin voivat avatata omaa sisäistä maailmaa tavalla, jonka olettaisin vievän voiton jopa lapsen saamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ihan oikeasti suu kiinni!

Ei kukaan voi oikeasti olla noin HULLU että pelkää ja pitää vaarallisena, jos lapsettomuutta aletaan pitää yleiseti hyväksyttävänä asiana.

Siis sairas ja sekaisin oleva hullu voi vaatia tuollaista, että lapsettomuutta on pakko pitää epähyväksyttävänä ja vääränä valintana, koska muuten voisi olla vaarallista.

Minua pelottaa tuollaiset hullut.

Hullu!

Lisääntymättömyys ei ole vaarallista. Se on hyvä asia. Jokaisella on helpompaa elää ja hengittää tällä planeetalla, jos meitä on vähän vähemmän.

Maapallo ei kestä enempää jengiä. On vaarallista täyttää tätä palloa yhtään enempää.

Mene hullu hoitoon jos et usko.

Haha, peukutin :). Kyllähän moni muukin on huolissaan matalasta syntyvyydestä, pienistä ikäluokista ja palveluiden keskittymisestä jne jne. aiheeseen liittyvistä ilmiöistä, ja miettii mitä asialle voisi tehdä.

En minä vaadi että lapsettomuutta pidetään epähyväksyttävänä ja huonona valintana. En itse pidä sitä monen kohdalla huonona valintana. En vaan halua että siitä tulee normi, ja siitä todellakin on kovaa vauhtia tulossa normi. Paitsi että on tietty osuus ihmisiä joille se on selvästi oikea ratkaisu, on paljon myös ihmisiä joille se on ihan sama, ja koska nykyaikana lapsia ei tule itsestään vaan niitä pitää enempi tai vähempi haluta, he jäävät lapsettomaksi kun eivät lapsia lopulta niin paljon halua.

En myöskään pidä hyvänä sitä, että lapsia tietoisesti hankitaan vasta vanhemmalla iällä ja että perheet yhä useammin jättää lapsiluvun yhteen tai kahteen, se on mielestäni jopa pahempi asia kokonaisuuden kannalta kuin se että tietty osuus ei hanki lapsia ollenkaan. Tajuan kyllä, että sosiaalisten ilmiöiden hienosäätö ei ole ihmiskunnan vahvimpia puolia, vaan että asioilla on taipumus mennä äärimmäisyyksiin, siksi tämäkin on kiusallinen asia eikä ole helppoa valita sanojaan oikein. En minäkään varmasti ole osannut, mutta parhaani olen yrittänyt. Tästä ei voi puhua ilman että loukkaa jotakuta. Tuosta että maailma olisi parempi paikka jne. me ollaan vaan lähtökohtaisesti eri mieltä. Olen kyllä sympaattinen sinun näkemyksellesi, mutta en pidä sitä ihan järkevänä, mutta tämähän olikin molemminpuolinen tunne.

t. Hullu!

Mielenkiintoista pohdintaa sinulla "Hullu" sinällään, mutta mielestäni pelkäät aivan turhaan: lapsettomuudesta ei ole tulossa normia eikä siitä voi tulla normia, vaikka syntyvyys on kehittyneissä maissa vähentynyt ja vaihtoehtoiset elämäntyylit (muutkin kuin lapsettomuus) ovat siedetympiä kuin aikaisemmin. Suurin osa valitsee ja tulee aina valitsemaan vanhemmuuden, juuri noista biologisista syistä joita itsekin painotat. Se, että vähemmistö ei valitse, ainoastaan palvelee kokonaisuutta resurssien parempana riittävyytenä.

Miksi muuten kaksilapsinen perhe on paha asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä liittyykö tämä mitenkään tähän keskusteluun, kun en jaksanut käydä kuin pari ekaa jankatijankati-sivua läpi.

Sanonpas nyt kuitenkin tähän väliin, että minua ihmetyttää se, että velat tuntuvat aina oletettavan, että lapsia hankkineet ovat tehneet sen vain siksi, että muutkin hankkivat, ei siksi, että olisivat miettineet asiaa, harkinneet, pohtineet, ja tulleet siihen tulokseen, että kyllä, he haluavat lapsen. Ikään kuin lapsia hankkineiden päätös hankkia lapsi ei useimmiten olisi yhtä tarkkaan harkittu kuin päätös olla hankkimatta lasta.

Näinpä. Ja jotenkin halutaan kyseenalaistaa lapsia hankkineiden kykyä harkita mikä heille on elämässä tärkeää. Monet näistä kirjoittajista tuntuvat varsin nuorilta, nuo esitetyt analogiat ovat hieman huvittavia keski-ikäisen ihmisen perspektiivistä katseltuna. Mutta varmaan nämä ap:n kaltaiset tiedottajat ovatkin onnellisempia ilman lapsia - eikä lasten hankkiminen tuolllaisilla reunaehdoilla varmasti olisikaan kenellekään hyvästä, vähiten niille lapsille. Ehkä tämän hedelmättömän minun ratkaisuni ovat oikeita jankutuksen sijaan voisi pohtia yhdessä arvoja: mikä minulle on tärkeintä elämässä. Jos tärkein arvo on oma nautinto voi olla vaikeaa ymmärtää ihmistä jolle tärkeintä on huolehtia rakkaistaan ja kasvattaa yhdessä rakkaan kumppanin kanssa uusia ihmisiä mahdollisimman onnelliseen elämään perheessä.

Olisiko sillä tavalla hyvä, että kummatkaan eivät kyseenalaistaisi toistensa kykyä harkita, mikä on itselle elämässä tärkeää?

Jos lapsettomia pidetään kyvyttöminä arvioimaan mikä on elämässä juuri heille itselleen tärkeää, ei kannata ollenkaan ulista siellä keski-ikäisen ihmisen ylhäisyydessä, että ei itse saa sen suopeampaa vastaan ottoa.

Minua suoraan sanottuna ällöttää ja oksettaa, kun kirjoitat "tärkein arvo on oma nautinto...lässyn lässyn"

Se ei pidä paikkaansa. Minulle on tärkeimmät arvot elämässä rehellisyys/totuus sekä itsemääräämisoikeus/vapaus.

En ole mikään itsekäs ihminen joka vaan nautiskelee muista piittaamatta.

Sinulle on vaikea ymmärtää etteivät kaikki saa nautintoa parisuhteesta, lapsiperhe-elämästä ja sosiaalisuudesta. Sinä saat aivan varmasti NAUTINTOA muiden ihmisten kanssa olosta.

Sinulle olisi tuskaa jos joutuisitkin olemaan yksin. Joillekin yksin olo ei ole tuskaa, vaan välttämätöntä.

Osaatko edes hävetä, miten alentuvasti kirjoitat toisista ihmisistä. Sinä muka olet joku epäitsekäs ja oman nautintonsa syrjään pistävä pyhimys, kun toiset ovat itsekkäitä ja nautinnon haluisia alempia olentoja.

Häpeä!

'

Hhui, johan täällä suututtiin ;) Tuo oli vain esimerkki, yksi kirjoittaja aiemmasta ketjusta jossa vilkuilin tätä vela-lapsellinen jankkausta. Kirjoittaja sanoi olevansa hedonistinen, pelkäsi kaikkea vaivaa ja halusi keskittyä nauttimaan elämästään joka hetki, hänelle ajatus yöunen menetyksestä tai oman ajan vähenemisestä oli hillittömän kauheaa. Niitä arvoja nyt varmasti on useita jo jokaisella ihmiselläkin. Niistä puhuminen on huomattavasti hedelmällisempää kuin tämä -  olen oikeassa ja te väärässä - jankkaus. Ja tuollainen keskustelu auttaisi ihmisiä näkemään myös paremmin yhteiskunnallisen ulottuvuuden: arvoni ovat nämä, kuinka niitä yhteiskunnassa arvostetaan, kuka tukee kuka vastustaa. Myös vauva palsta pääsisi vaikuttamaan yhteiskunnallista vakavampaa keskustelua: miten naisten arvot muuttuvat ajassa ja kuinka ne tulevat otetuksi huomioon yhteiskunnassa. Kun minä kirjoitan esimerkin yhden velan ajattelusta en yleistä sitä kaikkiin lapsettomiin yhtä vähän kuin ajattelen olevani lapsia hankkineiden naisten stereotyyppi. Eli aloitettaisiinko välillä puhumaan joko hieman yleisemmällä tasolla ilmiöistä tai sitten henkilökohtaisesti niistä arvoista jotka elämän valintojen takana on. AP aloitti ketjun toteamalla, että oma aika, raha jne ovat vain bonusta lapsettomuudesta, syyt olla hankkimatta lapsia ovat muut. Ja ne muut syyt ovat niitä arvoja. Oma nautinto jonka heitin yhdeksi ehdotukseksi tuon hedonistin kirjoitusten vuoksi ei selvästikään kolahtanut (tai jostain syystä kolahti aiheuttaen hurjia vastaväitteitä), mitä ne ovat? Mitkä ne perimmäiset "tarkoitukset" ja tavoitteet omalle elämälle?

Ai mitkä ne perimmäiset tarkoitukset elämälle?

No elää siten, että aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa, kärsimystä ja harmia muille, luonnolle eläimille ja ihmisille.

Oppia uutta, kehittyä monipuolisesti. Filosofoida, tutkia.

Auttaa toisia ihmisiä, eläimiä, kasveja ja kaikkia.

Tulla niin hyväksi ja viisaaksi ihmiseksi kuin on mahdollista.

Tehdä asioita jotka kokee mielekkäiksi ja tarkoituksen mukaisiksi.

Nuo ovat minun "tarkoitukset". Totta kai älähdän kalahdan ja kivahdan kun luen "olet vain nautinnon perässä juokseva itsekäs, kun minä taas täysin pyyteetön miehen ja lapsen puolesta uhrautuja, suurempi ja parempi ihminen" juttuja.

Aika vähän edes mitään aistinautintoja tavoittelen, vaan olen enemmänkin tutkija ja pohtija luonne.

En ole hän jonka kanssa keskustelet, mutta jos koet että omat arvosi ovat hyviä, miksi et ole halunnut että maailmassa olisi lisää ihmisiä joilla olisi samankaltaiset arvot ja mahdollisuudet auttaa muita?

A: Mielestäni maailmassa on liikaa ihmisiä.

B: En oleta että lapseni perisivät automaattisesti arvoni.

C: En halua omia lapsia tähän maailmaan, jossa on mielestäni pikkuisen helkkarin paljon liikaa pahuutta.

D:En nauttisi äitiydestä yhtään, koska en kestä valvomista, olen ylitunnollinen ja kuolisin huolesta.

E: En muutenkaan kestä paljoa hälinää ja vilskettä. Ylikuormitun liian helposti.

F: Minulla on tavattoman huono tuuri muutenkin, ja en yhtään luota, että mikään menisi kuin Strömsössä jos lisääntyisin

G:Halu saada lapsia puuttuu täysin. Ei ole mitään hinkua tai haavetta saada perhettä.

Saako esittää jatkokysymyksiä? Ei tarvitse vastata, mutta:

Jos A ja C, niin miksi pidät tärkeänä kuitenkin auttaa ihmisiä ja kehittää itseäsi? Miksi sinusta elämällä on arvoa, kun kuitenkin sanot että pahuutta on niin paljon ettei elämä ole elämisen arvoista.

Jos maailmassa on liikaa pahuutta (oletan että ihmisistä lähtöisin olevaa) niin paljon että et haluaisi omien lastesi kokevan tätä mitä itse olet kokenut, miksi et haluaisi että tulevaisuudessa olisi pari ihmistä enemmän sitä pahuutta vastaan hyvän puolella?

Ei tietenkään ole takuita siitä, että lapsi perii vanhempansa arvot, mutta jos jättää ne lapset tekemättä niin aivan varmasti ei kukaan ole perimässä sinun arvojasi sitten.

Ja vielä yksi, D- ja E-kohdista, mistä tiedät että ylikuormittuminen on pysyvä piirre sinussa eikä sitä voi kehittää? Ajatteletko että olet vain lähtökohtaisesti heikompi ja epäsopivampi kestämään elämää kuin muut ihmiset? Mistä tiedät että ylitunnollisuus ja huolehtiminen on pysyviä piirteitä sinussa, etkä pystyisi niitä kehittämään tasapainoisempaan suuntaan? Mistä tiedät että et kestä valvomista, miten se ilmenee?

En kysy siksi että minusta sinun pitäisi välttämättä lisääntyä, kysyn mielenkiinnosta koska ilmeisesti olet asiaa miettinyt paljon.

Tämä vain sivusta. Ei se, että kuormittuu herkästi "normaalielämästä", ole välttämättä negatiivinen piirre jota pitäisi kehittää. Olet nyt luonut juuri ne oletusnormit, että vain tietty elämäntapa ja tavoite on toivottavaa. Se tarkoittaa vain sitä, että esim. lapsiperhe-elämä ei sovi, mutta rauhallisempi elämä sopii hyvin. Se, ettei halua tehdä lapsia ei estä jo olemassa olevien ihmisten auttamista tai tee sitä turhaksi. Monet esim. auttavat niitä lapsiperheitä. Maailmaa voi parantaa myös muilla tavoin, kuin omia lapsia hankkimalla. Näin voi jopa riittää enemmän aikaa auttaa muita, kun oma perhe ei vie valtaosaa ajasta ja resursseista.

Jälkimmäinen osa on totta, mutta ne "normaalielämän" oletusnormit eivät ole minun luomiani. Elämän reunaehdot eivät ole neuvoteltavissa vaan aiheutuvat ihan fyysisistä ja biologisista rajoituksista. Sanotaan nyt vaikka ihan alusta alkaen ja aiheeseen liittyen, että sikiö ei voi jäädä kohtuun suojaan ikuisiksi ajoiksi kuolematta nopeasti, vaan sen täytyy puskea maailmaan ja sopeutua hengittämään omilla keuhkoillaan vaikka se hirvittävän vaikeaa onkin, toki se elää alkuun yhä äitinsä kanssa symbioosissa ja suojattuna mahdottomilta haasteilta, mutta siitä sitten vähitellen irtautuu kohti yhä suurempaa itsenäisyyttä. Samaa linjaa jatkuu ihmisen kasvu aikuisuuteen, jolloin se itse kohdussa lillunut avuton olento onkin kehittynyt itse kykeneväksi suojelemaan uutta elämää, ja niin sama toistuu seuraavassa sukupolvessa uudelleen ja elämä säilyy.

Missä tahansa ketjun vaiheessa voi päättää että tämä on nyt sitä aitoa minua, en pysty tästä enää siirtymään eteenpäin, se voi olla täysin ymmärrettävää ja traagista. Mutta jos sitä valintaa yleisesti pidetään normaalina ja ihan samanarvoisena kuin mitä tahansa elämää ylläpitävää valintaa, on minusta harhauduttu ja unohdettu elämän realiteetit. Joskus se valinta on tietysti omien rajoitusten vuoksi tehtävä, mutta ei siitä pidä tehdä ihanteellista. Me ollaan hyvin lähellä sitä, että lapsiin sitoutuminen nähdään suurin piirtein elämän tuhoavana ratkaisuna ja aikuiselämä ilman lapsia olisi ihanaa. Se on vaarallista, vaikka totta kai sen hyvä puoli on se, että kenties tahtomattaan lapsettomilla ei ole niin rankkaa.

Aikuiselämä ilman lapsia on ihanaa ihmiselle joka ei lapsia halua. Aikuiselämä lasten kanssa on ihanaa ihmiselle joka on lapsia ehdottomasti halunnut. Aikuiselämä ilman lapsia on surullista ihmiselle joka olisi lapsia ehdottomasti halunnut. Aikuiselämä lasten kanssa on surullista ihmiselle joka ei niitä olisi halunnut. Kaikilla elämä menee vääjäämättömästi eteenpäin tästä huolimatta. Arvot eivät ole koskaan välttämättömyys vaan tilannesidonnaisia. Vaarallista on ainoastaan, etteivät ihmiset tätä ymmärrä.

Ei voi yksinkertaistaa noin paljon. Mikään noista ensimmäisestä neljästä lauseesta ei ole absoluuttisesti totta.

Ei ole mitään takuita, että lapsia haluamattoman elämä on ihanaa ilman lapsia. Voi olla tai voi olla olematta. Samoin ei elämästä tule ihanaa sillä, että saa ne haluamansa lapset. Yleensäkään ei elämästä tule ihanaa sillä, että saa haluamansa, eikä elämän ihanuus edes ole se minkä mukaan täällä ohjaudutaan.

Aikuiselämä ilman lapsia tässä ajassa näyttäytyy ihanana kyllä myös sellaiselle ihmiselle, joka on halunnut ja jolla on niitä lapsia. Ei siitä pääse mihinkään. Miten muka ei olisi ihanaa herätä rauhassa viikonloppuisin siistissä asunnossa ja juoda rauhassa kahvia. Ei olisi virtsankarkailua eikä arpia ja itsestä vain riippuisi miten vähillä unilla on mennyt. Aikansa ja rahansa saisi käyttää itseensä. Ei olisi vastuuta kenestäkään muusta.

Myöskään se ei ole varmaa, että jos et olisi lapsia halunnut mutta sulla niitä kuitenkin on, että välttämättä elämäsi olisi silloin surullista. Se riippuu olosuhteista mutta ennen kaikkea asenteesta. Jos asenne on se, että jos minulle tapahtuu jotain mitä en halua, niin sitten olen menettänyt jotain ja olen surullinen, niin silloin varmaan on surullinen. Toisella ihmisellä voi olla asenne, että kaikella on merkityksensä ja asioilla on hyvät puolensa vaikka en jotain olisi itse halunnutkaan, ja silloin ei välttämättä ole surullista. Jopa hän, joka olisi hartaasti halunnut lapsia mutta ei niitä saa, voi elää onnellista ja merkityksellistä elämää ilman suurta surun taakkaa, jos pystyy näkemään asian niin päin, että ehkä tälläkin menetyksellä on merkityksensä ja keksin sen vielä joskus.

Tällaisilla harmailla alueilla on todella paljon merkitystä. On hyvin vähän sellaisia ihmisiä, jotka ajoissa tietävät aivan varmaksi, että minä olen sellainen ihminen jonka elämästä tulee onnellista kun tapahtuu X tai tapahtuu Y.

Tietenkin on jyrkkä jako ja peilasin tässä nyt vain lapsien vaikutusta onnellisuuden osatekijänä. Mutta kun valintaa tehdään, pelataan olettamuksilla ja sen hetkisellä tiedolla asioista, sinun esimerkeissäsi oli enemmän ehkiä ja poikkeuksia. Joka vaihtoehdossa on yleensä puolensa ja ainut mitä voi tehdä, on arvioida mikä itselleen sopivin kokonaisuutena. Tällöin esim. lapselliset on arvioineet ne lapset paremmaksi vaihtoehdoksi kuin pitkät aamut. Kaikkea ei voi saada. Onko juurisyy velojen vihaamisessa, että he tavallaan saavat kaiken, kun eivät joudu luopumaan mistään mitä haluaisivat, jolloin heille pitää perustella, että ovat "oikeasti" joutuneet luopumaan?

Uskon että juurisyy on siinä, mitä kirjoitin tuolla lasten asemasta kaikkein haavoittuvaisimpina ihmisinä, ja sen biologisesta, psykologisesta, moraalisesta, yhteiskunnallisesta merkityksestä. Silloin lapsivihamielisenä tulkittu ihminen saa sen raivostuneen emolauman niskaansa.

Mutta kyllä myös toinen puoli on se, että:

- ihminen ottaa hyvin nopeasti itsestäänselvyytenä asiat joita on jopa hartaasti halunnut ja sitä myöden unohtaa tai ei osaa ajatella millaista oma elämä oli tai olisi ilman sitä itsestäänselvyyttä

- lapset on itsestäänselvästi myös taakka ja sitä taas ei helposti unohda

Tälloin tilanne näyttäytyy sellaisena että minulla on tämä taakka ja sulla on pelkkä vapaus, ettäs kehtaat. Toisaalta vanhempi huomaa että hetkinen, näin ei pitäisi lapsista ajatella, ja kääntyy siihen että miten vanhemmuus antaa niin tavattoman paljon. Joka sekin on totta, se vaan helpommin jää paitsi omassa mielessä myös yleisessä keskustelussa vähemmälle huomiolle kuin ne negatiiviset puolet, jolloin se tulee heilurinomaisena reaktiona täysillä päin. Ja tästä sitten tietysti vyyhti voi kertautua niin että lopulta ei ole muuta kuin tuo minkä sanoit, turhautumista siitä että mistään ei ole tarvinnut luopua.

Tämä on toki hyvin raadollinen kuvaus siitä mitä tässä voi olla takana, eikä tietenkään suoraan osoitettavissa. Mutta itse olen yrittänyt sanoa sitä, että yhteiskunta ei pyöri niin, että ihmiset ei saa lapsia, ja voi olla vaarallista että lapsettomasta aikuiselämästä tulee normi. Siitä tulee normi sekä sillä tapaa, että ihmiset ei kertakaikkiaan halua eikä hanki lapsia ollenkaan, mutta myös niin, että ihmiset elää lapsetonta elämää monta vuotta ennen ja jälkeen lasten hankkimisen. Mielestäni en ole reagoinut tunteella vaan yrittänyt selittää sitä näkökulmaa. En ole itse ikinä erityisesti halunnut lapsia, enkä ollut vauvakuumeessa tai muuta. Varmaan jos elämäni olisi mennyt vähän toisin, olisin hyvin voinut kokea että ei se lasten saaminen ole mua varten.

En usko, että lapsettomuudesta tulee normi sillä, että kaikki ihmiset eivät suorita "velvoitettaan" hankkia lapsia, vaikka eivät niitä halua. Suuri osa kokee sen edelleen itselleen tärkeänä. Se on suuri elämänvalinta, ehkäpä ahdistusta lisää se, että VOI valita, jolloin joutuu itseään ja elämäänsä miettimään syvällisemmin? Ja myös uhrauksiaan sitä kautta. Siinä tulee mukana vastuu itsestä toimijana elämänkulussa, myös mahdollisissa virhearvioinneissa.

Tuntuu, että itse olet tehnyt ratkaisun yhteisvastuullisuuden näkökulmasta ja nyt olet pettynyt kun kaikki eivät lähde mukaan "talkoisiin", vaan valitsevat omannäköisen ja itselle sopivan elämän eivätkä edes joudu kärsimään siitä! Lapsettomat usein miettivät asiaa tarkkaan (pitäähän perustella ja miettiä mistä jää paitsi) ja tämän takia harvoin katuvat jos vapaaehtoista.

En ole, päinvastoin esikoiseni sai alkunsa sellaisessa tilanteessa, jossa ehkä yleisen mielipiteen mukaan "olisi pitänyt" tehdä abortti, mietin paljon sitä että voinko ja onko minulla oikeutta ja miten tässä käy, ja jälkikäteen ajatellen ainakin omat vanhempani antoivat silloin ymmärtää että olin vastuuton. Muun lähipiirin reaktio oli lähinnä yllätys, mutta oli kyllä jotkut ihan iloisiakin minun/meidän puolesta. Mutta en siihen aikaan kiinnittänyt niinkään huomiota muiden reaktioihin tai mielipiteisiin. Silloin ja sen jälkeen olen kyllä ehtinyt lastenhankkimista ja hankkimatta jättämistä ja lapsilukua miettiä monelta kannalta.

Tälläkin palstalla näkee tällaista ajattelua ihan nytkin tällä hetkellä, että ei voi hankkia lapsia jos ei ole täysin varma halustaan ja valmis vanhemmaksi ja tiedä sitä aukottomasti. Yksi nainen tuolla kysyy, voiko hankkia lapsia jos ei siedä muita kuin valkoista sisustusväriä kotonaan. Neuvo on, että älä hanki lapsia (vaan keskity siihen maaniseen sisustamiseen loppuikäsi?), eikä että lapset onkin itseasiassa juuri se mitä sinä tarvitset tuohon ongelmaasi. Yksi sanoo lapsettomuusketjussa, että varmaan olisin ihan hyvä äiti ja pidän lapsista ja niin edelleen, mutta ajattelisin ihan varmasti silloin tällöin että tämä oli virhe tai että elämäni olisi helpompaa ilman lapsia, ja siksi en uskalla lapsia hankkia. Toinen että kun en varmasti yllä siihen mikä itselläni on ideaaliäitiyttä, niin en uskalla lähteä koko hommaan. Ihan älyttömiä juttuja, anteeksi nyt vain, eivätkä ole mitään erikoistapauksia.

Vaikka tavallaan ajatellaan kyllä kaikkien parasta, tullaan aiheuttaneeksi vaikka mitä lieveilmiöitä. Yksi on se, että yhteiskunnassa tulee aina olemaan ihmisiä, jotka hankkii/saa niitä lapsia holtittomammin ja huonommin eväin kuin sen yleisen normin mukaan olisi suotavaa. Ja totta kai aina tulee olemaan ihmisiä, joilla menee niin hyvin tai ei ole muuta tekemistä, että pystyvät panostamaan loputtamasti enemmän, eli sille, mikä on hyväksyttävä olosuhde lapsille, ei ole olemassa mitään luonnollista ylärajaa.

Tästä seuraa se, että ne huonompiosaiset lapsiperheet ei ole enää samassa maailmassa parempiosaisten kanssa. Heillä ei ole mitään yhteistä, ei mitään puhuttavaa, eikä niillä huonommin lapsia hoitavilla ole mitään osaa julkisessa keskustelussa eikä sijaa lapsiperheellisten joukossa. Heiltä pitäisi ottaa lapset pois, ja jos tuovat ongelmiaan tai edes omaa elämäänsä esille missään yhteydessä, joutuvat rikollisen tai syrjäytyneen asemaan. Jos julkisuudessa lapsiperheellisyys on sitä, että millaisilla väreillä lapsen huone olisi hyvä sisustaa tai mikä on kasvattavin Kaukoidän lomakohde (koska nämä ovat sen lapsiperheen yläluokan ongelmia), miten se koskettaa perhettä jossa ehkä oikea ongelma on että saako lapset lämmintä ruokaa joka päivä ja viedäänkö heitä ulos, mutta jotka tarvitsisivat muita puheenaiheita joilla lähestyä muita vanhempia. He erottuvat niistä vanhemmista joilta voisivat saada vähittäin hyviä vaikutteita ja apua, niin kaukaa, että mitään yhteyttä ja vuorovaikutusta ei enää ole. Tällaiset perheet eristäytyvät ja kohta edes viranomaiset ei pysty heitä lähestymään, kun heidän lastenhoitonsa on niin kerta kaikkisen poikkeavaa ideaalista.

Tällaiset asiat minua todella huolettaa, ei ollenkaan se että onko jollain autistisella velalla lapsia vai ei. Ei sillä että kaikki velat olisivat autistisia, mutta lapsettomuusketjussa moni sanoi olevansa.

t. Hullu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ihan oikeasti suu kiinni!

Ei kukaan voi oikeasti olla noin HULLU että pelkää ja pitää vaarallisena, jos lapsettomuutta aletaan pitää yleiseti hyväksyttävänä asiana.

Siis sairas ja sekaisin oleva hullu voi vaatia tuollaista, että lapsettomuutta on pakko pitää epähyväksyttävänä ja vääränä valintana, koska muuten voisi olla vaarallista.

Minua pelottaa tuollaiset hullut.

Hullu!

Lisääntymättömyys ei ole vaarallista. Se on hyvä asia. Jokaisella on helpompaa elää ja hengittää tällä planeetalla, jos meitä on vähän vähemmän.

Maapallo ei kestä enempää jengiä. On vaarallista täyttää tätä palloa yhtään enempää.

Mene hullu hoitoon jos et usko.

Haha, peukutin :). Kyllähän moni muukin on huolissaan matalasta syntyvyydestä, pienistä ikäluokista ja palveluiden keskittymisestä jne jne. aiheeseen liittyvistä ilmiöistä, ja miettii mitä asialle voisi tehdä.

En minä vaadi että lapsettomuutta pidetään epähyväksyttävänä ja huonona valintana. En itse pidä sitä monen kohdalla huonona valintana. En vaan halua että siitä tulee normi, ja siitä todellakin on kovaa vauhtia tulossa normi. Paitsi että on tietty osuus ihmisiä joille se on selvästi oikea ratkaisu, on paljon myös ihmisiä joille se on ihan sama, ja koska nykyaikana lapsia ei tule itsestään vaan niitä pitää enempi tai vähempi haluta, he jäävät lapsettomaksi kun eivät lapsia lopulta niin paljon halua.

En myöskään pidä hyvänä sitä, että lapsia tietoisesti hankitaan vasta vanhemmalla iällä ja että perheet yhä useammin jättää lapsiluvun yhteen tai kahteen, se on mielestäni jopa pahempi asia kokonaisuuden kannalta kuin se että tietty osuus ei hanki lapsia ollenkaan. Tajuan kyllä, että sosiaalisten ilmiöiden hienosäätö ei ole ihmiskunnan vahvimpia puolia, vaan että asioilla on taipumus mennä äärimmäisyyksiin, siksi tämäkin on kiusallinen asia eikä ole helppoa valita sanojaan oikein. En minäkään varmasti ole osannut, mutta parhaani olen yrittänyt. Tästä ei voi puhua ilman että loukkaa jotakuta. Tuosta että maailma olisi parempi paikka jne. me ollaan vaan lähtökohtaisesti eri mieltä. Olen kyllä sympaattinen sinun näkemyksellesi, mutta en pidä sitä ihan järkevänä, mutta tämähän olikin molemminpuolinen tunne.

t. Hullu!

Mielenkiintoista pohdintaa sinulla "Hullu" sinällään, mutta mielestäni pelkäät aivan turhaan: lapsettomuudesta ei ole tulossa normia eikä siitä voi tulla normia, vaikka syntyvyys on kehittyneissä maissa vähentynyt ja vaihtoehtoiset elämäntyylit (muutkin kuin lapsettomuus) ovat siedetympiä kuin aikaisemmin. Suurin osa valitsee ja tulee aina valitsemaan vanhemmuuden, juuri noista biologisista syistä joita itsekin painotat. Se, että vähemmistö ei valitse, ainoastaan palvelee kokonaisuutta resurssien parempana riittävyytenä.

Miksi muuten kaksilapsinen perhe on paha asia?

Kiitos! Kaksilapsinen perhe ei ole paha asia, mutta siinä on huonoja puolia. Se on mm. yhä sillä rajoilla, että ei riitä väkiluvun ylläpitoon. Kun yksi- tai kaksilapsisuus on normi, kolmilapsisuudesta, nelilapsisuudesta tulee suurperheellisyyttä ja vaivalloista ja poikkeavaa sikiämistä. (Huom, normistakin on vielä matkaa sinne että olisi "paha asia", ei se ole paha asia.) Nykyisellä elintasolla tavallinen työssäkäyvä nelihenkinen perhe pystyy myös panostamaan niihin lapsiinsa niin paljon sekä aikaa että rahaa, että se on melkein sama onko niitä muksuja yksi vai kaksi. En ole sitä mieltä, että esim. suurten ikäluokkien lapsuus, jossa oltiin oman onnensa nojassa pihalla päivät ja vanhempia näki ehkä ruoka-aikaan, olisi se ideaali, mutta vähän enemmän siihen suuntaan minusta pitäisi palata.

Ei ole hyvä, että lapsia on niin vähän, että vanhemmat pystyy ja heidän siksi oletetaan myös kontrolloivan lasten elämää koko ajan. Lasten ei kuuluisi olla aikuisten elämän keskipiste, ja sisarukset auttaa siinä asiassa, kun ei kerta kaikkiaan ehdi. Tämäkin on vaikea asia keskustella, koska tyypillisesti äidin ja isän pitäisi haluta palvoa lapsiaan ja tällaisen ehdottaminen on sama kuin kannustaisi lasten heitteille jättämiseen. Olen myös tietoinen siitä oikeastaan päinvastaisesta ongelmasta, että yhä enemmän myös ne hyväosaisten lapset on yksin ja vanhempia ei kiinnosta ei lasten koulunkäynti, ei mitä tekevät kaupungilla, ei mitä tekevät tietokoneella. Mutta nämä on vaikeita asioita.

t. Hullu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vertauskuvista on ollut paljon puhetta. Hevoset ja riippuliitimet eivät ole mitään lopullisia ja ehdottomia loppuelämän päätöksiä.

Mieleeni tuli eräs entinen ystäväni jolla oli tapana kokeilla kaikkia mahdollisia huumausaineita joita käteensä sai. Ja aina kun tämä sankaritar oli aineiden vaikutuksen alaisena, niin hänellä oli tapana hyvin alentuvaan ja säälivään sävyyn pilkata kaikkia niitä ihmisiä jotka eivät uskaltaneet kokeilla niitä mahtavia aineita.

Muut ihmiset jotka pyöräilivät ohitse tai keräsivät metsässä marjoja, olivat niiin niin niin paljon säälittävämpiä kuin hän.

Ja ihan totta. Ei varmasti voi raitis sienestäjä tietää miltä tuosta narkkaritaresta tuntui.

Enkä nyt sano että tämä huumausaine vertauskuva olisi mikään täydellinen. Mutta tuli ivaan mieleen.

Ihan hyvä vertaus itse asiassa. Olen vela ja psykoaktiivisten aineiden käyttäjä, ja tunnistan kyllä omassa ajattelussani tuon harminsekaisen säälin, että selvästi tripistä hyötyvät ihmiset kategorisesti kieltäytyvät kaikista kokemuksista. Nuo nimittäin voivat avatata omaa sisäistä maailmaa tavalla, jonka olettaisin vievän voiton jopa lapsen saamisesta.

Tästä olen osittain samaa mieltä. Tosin sanoisin että ne lapset sekä auttaa samaan suuntaan, että antavat vastapainoa pitämällä kiinni reaalielämässä ja arjessa.

t. Hullu!

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä Vauva-palsta on paras paikka pohtia näitä lisääntymättömyyksiä eikö kannattaisi perustaa erillinen saitti, aihe vapaan sijaan keskustella erillisessä vela-osiossa? Aloituksia on paljon ja olisi helpompaa sivuuttaa ne jos olisivat omassa lokerossaan.

Kannatan. Lisäksi ehdotan että tehdään oma alueensa keskusteluille, jotka koskevat blogeja (en seuraa, ei kiinnosta, olisi helpompi sivuuttaa, jos olisivat erillään), tosi-tv-sarjoja (en seuraa, ei kiinnosta, olisi helpompi sivuuttaa, jos olisivat erillään), ruuanlaittoon ja leipomiseen liittyvät keskustelut (ei kiinnosta, olisi helpompi sivuuttaa, jos olisivat erillään), Jenni Vartiaiseen ja muihin laulajiin ja julkkiksiin liittyvät keskustelut (evvk), laihdutus- ja dieettikeskustelut (olisi helpompi sivuuttaa, jos olisivat erillään), lemmikkieläinkeskustelut (evvk), lapsiin liittyvät keskustelut (ei kiinnosta toisten lapset ja niille keskusteluille on jo omat lokeronsa), autoihin, liikenteeseen ja matkustamiseen liittyvät keskustelut (olisi helpompi sivuuttaa, jos olisivat erillään), raskauteen liittyvät keskustelut (ei kiinnosta ja niille on jo oma paikkansa), uskontoon liittyvät keskustelut (olisi helpompi sivuuttaa, jos olisivat erillään), kirjoihin liittyvät keskustelut (olisi helpompi sivuuttaa, jos olisivat erillään), työelämään liittyvät keskustelut (olisi helpompi sivuuttaa, jos olisivat erillään).

Jos vaikka aloitettaisiin lokeroimalla nuo kaikki pois aihe vapaalta näin ensialkuun. Kaikkia listaamiani on paljon enemmän aihe vapaalla kuin vela-aloituksia.

Sen verran kommentoin, että jokainen on joskus ollut lapseton ja kun on lapsen saanut tajunnut, että ei ymmärtänyt mitään vanhemmuudesta.

Ei edes ne jotka lapsia ovat erityisesti halunneet. Eli sinä et halua jotain siksi, kun sinulla on kuvitelma asiasta jota et voi tietää kuin kokeilemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä Vauva-palsta on paras paikka pohtia näitä lisääntymättömyyksiä eikö kannattaisi perustaa erillinen saitti, aihe vapaan sijaan keskustella erillisessä vela-osiossa? Aloituksia on paljon ja olisi helpompaa sivuuttaa ne jos olisivat omassa lokerossaan.

Kannatan. Lisäksi ehdotan että tehdään oma alueensa keskusteluille, jotka koskevat blogeja (en seuraa, ei kiinnosta, olisi helpompi sivuuttaa, jos olisivat erillään), tosi-tv-sarjoja (en seuraa, ei kiinnosta, olisi helpompi sivuuttaa, jos olisivat erillään), ruuanlaittoon ja leipomiseen liittyvät keskustelut (ei kiinnosta, olisi helpompi sivuuttaa, jos olisivat erillään), Jenni Vartiaiseen ja muihin laulajiin ja julkkiksiin liittyvät keskustelut (evvk), laihdutus- ja dieettikeskustelut (olisi helpompi sivuuttaa, jos olisivat erillään), lemmikkieläinkeskustelut (evvk), lapsiin liittyvät keskustelut (ei kiinnosta toisten lapset ja niille keskusteluille on jo omat lokeronsa), autoihin, liikenteeseen ja matkustamiseen liittyvät keskustelut (olisi helpompi sivuuttaa, jos olisivat erillään), raskauteen liittyvät keskustelut (ei kiinnosta ja niille on jo oma paikkansa), uskontoon liittyvät keskustelut (olisi helpompi sivuuttaa, jos olisivat erillään), kirjoihin liittyvät keskustelut (olisi helpompi sivuuttaa, jos olisivat erillään), työelämään liittyvät keskustelut (olisi helpompi sivuuttaa, jos olisivat erillään).

Jos vaikka aloitettaisiin lokeroimalla nuo kaikki pois aihe vapaalta näin ensialkuun. Kaikkia listaamiani on paljon enemmän aihe vapaalla kuin vela-aloituksia.

Normaalille ihmiselle on ihan helppo sivuuttaa aiheet jotka eivät kiinnosta.

Minua hävettää sinun ja muiden puolesta. Eikö teillä ole minkään näköistä itsekritiikkiä.

Tulette tänne vaahtoamaan, että teitä ei kiinnosta joku juttu, ja ette osaa muka olla avaamatta epäkiinnostavalta kuulostavaa aloitusta, ettekä muka kykene olemaan kommentoimatta epäkiinnostaviin aiheisiin.

Eikö yhtään hävetä? Pitääkö teiltä pyllykin pyyhkiä valmiiksi vai mikä se ongelma on?

Joku alienhand syndrooma? Pakkoliikkeet? Impulsikontrollihäiriö?

Avun tarpeessa olette, jos ette muka oikeasti voi olla klikkailematta ja kommentoimatta täysin epäkiinnostavia aloituksia.

HALOO HALOO HALOOO!!! ONKO MITÄÄN VALOJA PÄÄLLÄ!!!!

Vierailija kirjoitti:

Sen verran kommentoin, että jokainen on joskus ollut lapseton ja kun on lapsen saanut tajunnut, että ei ymmärtänyt mitään vanhemmuudesta.

Ei edes ne jotka lapsia ovat erityisesti halunneet. Eli sinä et halua jotain siksi, kun sinulla on kuvitelma asiasta jota et voi tietää kuin kokeilemalla.

Tuossa on hyvä pointti. Eivät nekään ketkä ovat epäveloja, tienneet etukäteen vanhemmuudesta mitään.

Heille tuli siis yllätyksiä.

Velat ovat viisaampia, ymmärtävät että yllätyksiä tulee, ja osaavat olla ryntäämättä suin päin koko loppuelämään vaikuttavaan vankilaan.

Tuossa olet väärässä kun luulet ettei vanhemmuudesta kerta kaikkiaan voi tietää etukäteen yhtään mitään.

Se on suoranainen typerien valheiden ja idiotismien äiti.

Vanhemmuudesta voi tietää paljonkin etukäteen. Sen voi tietää, että lapsi itkee, huutaa, paskoo, syö, puklauttaa, huutaa, vaatii aikaa, kuluttaa rahaa, kasvaa nopeasti, tarvitsee vaatteita, tekee kiellettyjä asioita, kokeilee rajojaan, änkeää vaarallisiin ja kiellettyihin paikkoihin ja asioihin käsiksi.

Voi sairastua, valvottaa..

NUO ASIAT VOI TIETÄÄ!!!

Jos noita ei muka tiennyt, ja sitten oppi äitiyden myötä tietämään, ja sen takia röyhistelee veloille rintaansa, että te ette tiedä mitään, mäpä tiedän, niin on helvetin TYHMÄ!

Vierailija kirjoitti:

Sen verran kommentoin, että jokainen on joskus ollut lapseton ja kun on lapsen saanut tajunnut, että ei ymmärtänyt mitään vanhemmuudesta.

Ei edes ne jotka lapsia ovat erityisesti halunneet. Eli sinä et halua jotain siksi, kun sinulla on kuvitelma asiasta jota et voi tietää kuin kokeilemalla.

Etkö yhtään mitään tiennyt vanhemmuudesta? Silti lähdit hommaan?

Luokittelen tuollaiset ihmiset holhousta vaativiksi ja ympäristölleen vaarallisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vertauskuvista on ollut paljon puhetta. Hevoset ja riippuliitimet eivät ole mitään lopullisia ja ehdottomia loppuelämän päätöksiä.

Mieleeni tuli eräs entinen ystäväni jolla oli tapana kokeilla kaikkia mahdollisia huumausaineita joita käteensä sai. Ja aina kun tämä sankaritar oli aineiden vaikutuksen alaisena, niin hänellä oli tapana hyvin alentuvaan ja säälivään sävyyn pilkata kaikkia niitä ihmisiä jotka eivät uskaltaneet kokeilla niitä mahtavia aineita.

Muut ihmiset jotka pyöräilivät ohitse tai keräsivät metsässä marjoja, olivat niiin niin niin paljon säälittävämpiä kuin hän.

Ja ihan totta. Ei varmasti voi raitis sienestäjä tietää miltä tuosta narkkaritaresta tuntui.

Enkä nyt sano että tämä huumausaine vertauskuva olisi mikään täydellinen. Mutta tuli ivaan mieleen.

Ihan hyvä vertaus itse asiassa. Olen vela ja psykoaktiivisten aineiden käyttäjä, ja tunnistan kyllä omassa ajattelussani tuon harminsekaisen säälin, että selvästi tripistä hyötyvät ihmiset kategorisesti kieltäytyvät kaikista kokemuksista. Nuo nimittäin voivat avatata omaa sisäistä maailmaa tavalla, jonka olettaisin vievän voiton jopa lapsen saamisesta.

Saat sääliä raittiita ihmisiä niin paljon kuin sielu sietää. Saavat radikaaliuskonlahkomaisesti äitiyteensä ylimielisesti hurahtaneet pelleäiditkin sääliä ja halveksia lapsettomia, ihan vapaasti.

Säälikää vaan, mutta tietäkää että myös teitä säälitään ankarasti. Sääli on palkkanne silloin kun "laskun" aika on. Eihän se mielihyvähormooni vuoristorata ole pelkkää loputonta nousua.

Sääli kun tyhmät eivät ymmärrä sitä etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuudesta voi tietää paljonkin etukäteen. Sen voi tietää, että lapsi itkee, huutaa, paskoo, syö, puklauttaa, huutaa, vaatii aikaa, kuluttaa rahaa, kasvaa nopeasti, tarvitsee vaatteita, tekee kiellettyjä asioita, kokeilee rajojaan, änkeää vaarallisiin ja kiellettyihin paikkoihin ja asioihin käsiksi.

Voi sairastua, valvottaa..

NUO ASIAT VOI TIETÄÄ!!!

Jos noita ei muka tiennyt, ja sitten oppi äitiyden myötä tietämään, ja sen takia röyhistelee veloille rintaansa, että te ette tiedä mitään, mäpä tiedän, niin on helvetin TYHMÄ!

On sekin aika tyhmää, jos tekee päätöksiä elämän helppouden perusteella, siten että mitä helpompi sen parempi.

Lapset tuo valtavasti iloa ja rakkautta tylsille aikuisille ihmisille. Lapset auttaa aikuisia asettamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiinsa.

Mistään et voi tietää lopulta miten paljon suurentelet negatiivisia puolia, koska ei ole mitään sellaista mittaria olemassa jolla voi mitata erilaisten tapahtumien merkityksiä luotettavasti.

Edes sitten jos/kun niitä lapsia on, et voi tietää mikä olisi oikea tapa arvottaa ja suhteuttaa tapahtumia. Eli mitä mieltä pitäisi olla asioista. Millä tavalla olisi "oikein" suhtautua asioihin. Koskee ihan kaikkea mahdollista elämässä. Kulttuuri voi vaikuttaa tähän huomattavasti, koska kulttuuri vaikuttaa ihmisten ajatusmalleihin ja asenteisiin. Jos kulttuuri on sitä, että lapsiperheaika on raskasta paskaa, niin silloin yhä useammat ihmiset kokevat sen niin. Jos kulttuurissa lapset on luonnollinen osa elämää, silloin yhä useammat ihmiset kokevat sen niin. Lapsen voi korvata tässä millä tahansa moniulotteisella asialla, vaikka työnteolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuudesta voi tietää paljonkin etukäteen. Sen voi tietää, että lapsi itkee, huutaa, paskoo, syö, puklauttaa, huutaa, vaatii aikaa, kuluttaa rahaa, kasvaa nopeasti, tarvitsee vaatteita, tekee kiellettyjä asioita, kokeilee rajojaan, änkeää vaarallisiin ja kiellettyihin paikkoihin ja asioihin käsiksi.

Voi sairastua, valvottaa..

NUO ASIAT VOI TIETÄÄ!!!

Jos noita ei muka tiennyt, ja sitten oppi äitiyden myötä tietämään, ja sen takia röyhistelee veloille rintaansa, että te ette tiedä mitään, mäpä tiedän, niin on helvetin TYHMÄ!

On sekin aika tyhmää, jos tekee päätöksiä elämän helppouden perusteella, siten että mitä helpompi sen parempi.

Lapset tuo valtavasti iloa ja rakkautta tylsille aikuisille ihmisille. Lapset auttaa aikuisia asettamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiinsa.

Mistään et voi tietää lopulta miten paljon suurentelet negatiivisia puolia, koska ei ole mitään sellaista mittaria olemassa jolla voi mitata erilaisten tapahtumien merkityksiä luotettavasti.

Edes sitten jos/kun niitä lapsia on, et voi tietää mikä olisi oikea tapa arvottaa ja suhteuttaa tapahtumia. Eli mitä mieltä pitäisi olla asioista. Millä tavalla olisi "oikein" suhtautua asioihin. Koskee ihan kaikkea mahdollista elämässä. Kulttuuri voi vaikuttaa tähän huomattavasti, koska kulttuuri vaikuttaa ihmisten ajatusmalleihin ja asenteisiin. Jos kulttuuri on sitä, että lapsiperheaika on raskasta paskaa, niin silloin yhä useammat ihmiset kokevat sen niin. Jos kulttuurissa lapset on luonnollinen osa elämää, silloin yhä useammat ihmiset kokevat sen niin. Lapsen voi korvata tässä millä tahansa moniulotteisella asialla, vaikka työnteolla.

Ei ole tyhmää tehdä elämänvalintoja sillä perusteella, että haluaa noin suurinpiirtein jokaisena elämänsä päivänä elää siedettävää elämää. Toiset ihmiset tuntevat itsensä ja omat rajansa, tarpeensa ja ominaisuutensa paremmin kuin toiset. Siitä tosi asiasta et pääse vänkyttämällä mihinkään.

Tyhmää on ottaa loppuelämän riskejä, jos on vähänkin epävarma.

Erittäin äärimmäisen tyhmää on tehdä sellaisia valintoja jotka koskevat muitakin ihmisiä, kuin vain itseään, riskillä ja hälläväliä asenteella.

Erittäin super hyper pelottavan idiootti tyhmää on yllyttää toisiakin ihmisiä tekemään päättömiä riskivalintoja, jotka koskevat loppuelämää ja toisia ihmisiä.

Äärimmäisen yli typerää ja erittäin ultimaalisen ääliömäistä on mennä syytämään tyhmiksi sellaisia ihmisiä jotka eivät yhtä päättömästä ja välitnpitämättömästi toimi kuten sinä.

En voi muuta sanoa sulle, kuin laita älylaitteet kiinni. Älä puhu enää mitään tästä aiheesta, kun olet jo osoittanut niin suurenmoista pässinpäisyyttä ettei kukaan järkevä voi itkemättä lukea sinun paska solkotuksiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran kommentoin, että jokainen on joskus ollut lapseton ja kun on lapsen saanut tajunnut, että ei ymmärtänyt mitään vanhemmuudesta.

Ei edes ne jotka lapsia ovat erityisesti halunneet. Eli sinä et halua jotain siksi, kun sinulla on kuvitelma asiasta jota et voi tietää kuin kokeilemalla.

Tuossa on hyvä pointti. Eivät nekään ketkä ovat epäveloja, tienneet etukäteen vanhemmuudesta mitään.

Heille tuli siis yllätyksiä.

Velat ovat viisaampia, ymmärtävät että yllätyksiä tulee, ja osaavat olla ryntäämättä suin päin koko loppuelämään vaikuttavaan vankilaan.

Tuossa olet väärässä kun luulet ettei vanhemmuudesta kerta kaikkiaan voi tietää etukäteen yhtään mitään.

Se on suoranainen typerien valheiden ja idiotismien äiti.

Vanhemmuudesta voi tietää paljonkin etukäteen. Sen voi tietää, että lapsi itkee, huutaa, paskoo, syö, puklauttaa, huutaa, vaatii aikaa, kuluttaa rahaa, kasvaa nopeasti, tarvitsee vaatteita, tekee kiellettyjä asioita, kokeilee rajojaan, änkeää vaarallisiin ja kiellettyihin paikkoihin ja asioihin käsiksi.

Voi sairastua, valvottaa..

NUO ASIAT VOI TIETÄÄ!!!

Jos noita ei muka tiennyt, ja sitten oppi äitiyden myötä tietämään, ja sen takia röyhistelee veloille rintaansa, että te ette tiedä mitään, mäpä tiedän, niin on helvetin TYHMÄ!

Tietää toki voi. Ymmärtää ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuudesta voi tietää paljonkin etukäteen. Sen voi tietää, että lapsi itkee, huutaa, paskoo, syö, puklauttaa, huutaa, vaatii aikaa, kuluttaa rahaa, kasvaa nopeasti, tarvitsee vaatteita, tekee kiellettyjä asioita, kokeilee rajojaan, änkeää vaarallisiin ja kiellettyihin paikkoihin ja asioihin käsiksi.

Voi sairastua, valvottaa..

NUO ASIAT VOI TIETÄÄ!!!

Jos noita ei muka tiennyt, ja sitten oppi äitiyden myötä tietämään, ja sen takia röyhistelee veloille rintaansa, että te ette tiedä mitään, mäpä tiedän, niin on helvetin TYHMÄ!

On sekin aika tyhmää, jos tekee päätöksiä elämän helppouden perusteella, siten että mitä helpompi sen parempi.

Lapset tuo valtavasti iloa ja rakkautta tylsille aikuisille ihmisille. Lapset auttaa aikuisia asettamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiinsa.

Mistään et voi tietää lopulta miten paljon suurentelet negatiivisia puolia, koska ei ole mitään sellaista mittaria olemassa jolla voi mitata erilaisten tapahtumien merkityksiä luotettavasti.

Edes sitten jos/kun niitä lapsia on, et voi tietää mikä olisi oikea tapa arvottaa ja suhteuttaa tapahtumia. Eli mitä mieltä pitäisi olla asioista. Millä tavalla olisi "oikein" suhtautua asioihin. Koskee ihan kaikkea mahdollista elämässä. Kulttuuri voi vaikuttaa tähän huomattavasti, koska kulttuuri vaikuttaa ihmisten ajatusmalleihin ja asenteisiin. Jos kulttuuri on sitä, että lapsiperheaika on raskasta paskaa, niin silloin yhä useammat ihmiset kokevat sen niin. Jos kulttuurissa lapset on luonnollinen osa elämää, silloin yhä useammat ihmiset kokevat sen niin. Lapsen voi korvata tässä millä tahansa moniulotteisella asialla, vaikka työnteolla.

Ei ole tyhmää tehdä elämänvalintoja sillä perusteella, että haluaa noin suurinpiirtein jokaisena elämänsä päivänä elää siedettävää elämää. Toiset ihmiset tuntevat itsensä ja omat rajansa, tarpeensa ja ominaisuutensa paremmin kuin toiset. Siitä tosi asiasta et pääse vänkyttämällä mihinkään.

Tyhmää on ottaa loppuelämän riskejä, jos on vähänkin epävarma.

Erittäin äärimmäisen tyhmää on tehdä sellaisia valintoja jotka koskevat muitakin ihmisiä, kuin vain itseään, riskillä ja hälläväliä asenteella.

Erittäin super hyper pelottavan idiootti tyhmää on yllyttää toisiakin ihmisiä tekemään päättömiä riskivalintoja, jotka koskevat loppuelämää ja toisia ihmisiä.

Äärimmäisen yli typerää ja erittäin ultimaalisen ääliömäistä on mennä syytämään tyhmiksi sellaisia ihmisiä jotka eivät yhtä päättömästä ja välitnpitämättömästi toimi kuten sinä.

En voi muuta sanoa sulle, kuin laita älylaitteet kiinni. Älä puhu enää mitään tästä aiheesta, kun olet jo osoittanut niin suurenmoista pässinpäisyyttä ettei kukaan järkevä voi itkemättä lukea sinun paska solkotuksiasi.

Minusta on tyhmää olla ottamatta riskejä siksi että on vähänkään epävarma. JOs kaiiki vain välttäisivtä riskejö elämässä niin ei täällä tapahtuisi juuri mitään. MIkään ei kehittyisi, mikään ei muuttuisi, kukaan ei onnistuisi missään. Riskiä ottavat ihmiset ovat niitä jotka saavat ylipäätään mitään aikaan. He ovat myös niitä joita ihaillaan ja arvostetaan. Itsensä voittaminen on sen suurimman vastuksen voittamista.

Elämä' on riski. Jos pelkää riskinottoa, kannattaa lopettaa elämänsä. Jaa, itsemurhakin voi epäonnistua, ehkä sekin on sitten parempi jättää tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuudesta voi tietää paljonkin etukäteen. Sen voi tietää, että lapsi itkee, huutaa, paskoo, syö, puklauttaa, huutaa, vaatii aikaa, kuluttaa rahaa, kasvaa nopeasti, tarvitsee vaatteita, tekee kiellettyjä asioita, kokeilee rajojaan, änkeää vaarallisiin ja kiellettyihin paikkoihin ja asioihin käsiksi.

Voi sairastua, valvottaa..

NUO ASIAT VOI TIETÄÄ!!!

Jos noita ei muka tiennyt, ja sitten oppi äitiyden myötä tietämään, ja sen takia röyhistelee veloille rintaansa, että te ette tiedä mitään, mäpä tiedän, niin on helvetin TYHMÄ!

On sekin aika tyhmää, jos tekee päätöksiä elämän helppouden perusteella, siten että mitä helpompi sen parempi.

Lapset tuo valtavasti iloa ja rakkautta tylsille aikuisille ihmisille. Lapset auttaa aikuisia asettamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiinsa.

Mistään et voi tietää lopulta miten paljon suurentelet negatiivisia puolia, koska ei ole mitään sellaista mittaria olemassa jolla voi mitata erilaisten tapahtumien merkityksiä luotettavasti.

Edes sitten jos/kun niitä lapsia on, et voi tietää mikä olisi oikea tapa arvottaa ja suhteuttaa tapahtumia. Eli mitä mieltä pitäisi olla asioista. Millä tavalla olisi "oikein" suhtautua asioihin. Koskee ihan kaikkea mahdollista elämässä. Kulttuuri voi vaikuttaa tähän huomattavasti, koska kulttuuri vaikuttaa ihmisten ajatusmalleihin ja asenteisiin. Jos kulttuuri on sitä, että lapsiperheaika on raskasta paskaa, niin silloin yhä useammat ihmiset kokevat sen niin. Jos kulttuurissa lapset on luonnollinen osa elämää, silloin yhä useammat ihmiset kokevat sen niin. Lapsen voi korvata tässä millä tahansa moniulotteisella asialla, vaikka työnteolla.

Älykäs ihminen ei vähättele ja pienentele riskejä, eikä suurentele hyviä puolia naiivisti unelmoiden. Jos haluaa kokeilla tehdä riskejä, niin älykäs tekee niitä riskiratkaisuja ihan missä muussa tahansa asiassa kuin lapsenteossa. Siis elävän tuntevan ihmislapsen tekeminen on vihon viimeine asia jossa kannattaa tehdä riskillä ja ei sillä niin väliä oo asenteella. Virheratkaisusta kärsii itsensä lisäksi, toinen vanhempi, isovanhemmat, lapsi itse ja yhteiskunta.

Tyhmällä ihmisellä toki on omat mielipiteensä siitä mikä on tyhmää. Eihän sille mitään voi.

Olisi kuitenkin parempi, että jos on selkeästi tyhmä, niin olisi ainakin hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuudesta voi tietää paljonkin etukäteen. Sen voi tietää, että lapsi itkee, huutaa, paskoo, syö, puklauttaa, huutaa, vaatii aikaa, kuluttaa rahaa, kasvaa nopeasti, tarvitsee vaatteita, tekee kiellettyjä asioita, kokeilee rajojaan, änkeää vaarallisiin ja kiellettyihin paikkoihin ja asioihin käsiksi.

Voi sairastua, valvottaa..

NUO ASIAT VOI TIETÄÄ!!!

Jos noita ei muka tiennyt, ja sitten oppi äitiyden myötä tietämään, ja sen takia röyhistelee veloille rintaansa, että te ette tiedä mitään, mäpä tiedän, niin on helvetin TYHMÄ!

On sekin aika tyhmää, jos tekee päätöksiä elämän helppouden perusteella, siten että mitä helpompi sen parempi.

Lapset tuo valtavasti iloa ja rakkautta tylsille aikuisille ihmisille. Lapset auttaa aikuisia asettamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiinsa.

Mistään et voi tietää lopulta miten paljon suurentelet negatiivisia puolia, koska ei ole mitään sellaista mittaria olemassa jolla voi mitata erilaisten tapahtumien merkityksiä luotettavasti.

Edes sitten jos/kun niitä lapsia on, et voi tietää mikä olisi oikea tapa arvottaa ja suhteuttaa tapahtumia. Eli mitä mieltä pitäisi olla asioista. Millä tavalla olisi "oikein" suhtautua asioihin. Koskee ihan kaikkea mahdollista elämässä. Kulttuuri voi vaikuttaa tähän huomattavasti, koska kulttuuri vaikuttaa ihmisten ajatusmalleihin ja asenteisiin. Jos kulttuuri on sitä, että lapsiperheaika on raskasta paskaa, niin silloin yhä useammat ihmiset kokevat sen niin. Jos kulttuurissa lapset on luonnollinen osa elämää, silloin yhä useammat ihmiset kokevat sen niin. Lapsen voi korvata tässä millä tahansa moniulotteisella asialla, vaikka työnteolla.

Ei ole tyhmää tehdä elämänvalintoja sillä perusteella, että haluaa noin suurinpiirtein jokaisena elämänsä päivänä elää siedettävää elämää. Toiset ihmiset tuntevat itsensä ja omat rajansa, tarpeensa ja ominaisuutensa paremmin kuin toiset. Siitä tosi asiasta et pääse vänkyttämällä mihinkään.

Tyhmää on ottaa loppuelämän riskejä, jos on vähänkin epävarma.

Erittäin äärimmäisen tyhmää on tehdä sellaisia valintoja jotka koskevat muitakin ihmisiä, kuin vain itseään, riskillä ja hälläväliä asenteella.

Erittäin super hyper pelottavan idiootti tyhmää on yllyttää toisiakin ihmisiä tekemään päättömiä riskivalintoja, jotka koskevat loppuelämää ja toisia ihmisiä.

Äärimmäisen yli typerää ja erittäin ultimaalisen ääliömäistä on mennä syytämään tyhmiksi sellaisia ihmisiä jotka eivät yhtä päättömästä ja välitnpitämättömästi toimi kuten sinä.

En voi muuta sanoa sulle, kuin laita älylaitteet kiinni. Älä puhu enää mitään tästä aiheesta, kun olet jo osoittanut niin suurenmoista pässinpäisyyttä ettei kukaan järkevä voi itkemättä lukea sinun paska solkotuksiasi.

Minusta on tyhmää olla ottamatta riskejä siksi että on vähänkään epävarma. JOs kaiiki vain välttäisivtä riskejö elämässä niin ei täällä tapahtuisi juuri mitään. MIkään ei kehittyisi, mikään ei muuttuisi, kukaan ei onnistuisi missään. Riskiä ottavat ihmiset ovat niitä jotka saavat ylipäätään mitään aikaan. He ovat myös niitä joita ihaillaan ja arvostetaan. Itsensä voittaminen on sen suurimman vastuksen voittamista.

Elämä' on riski. Jos pelkää riskinottoa, kannattaa lopettaa elämänsä. Jaa, itsemurhakin voi epäonnistua, ehkä sekin on sitten parempi jättää tekemättä.

Holhouksen alainen. Huolestuttava asenne.

Asioita saavat aikaan he jotka suunnittelevat asiansa kunnolla ja etenevät suunnitelman mukaan. Päättömästi sekoilevat ihmiset saavat kyllä aikaan. Mutta arvaa mitä. TUHOA ja KÄRSIMYSTÄ!

Onhan sekin aikaan saamista kun saa peruuttamatonsa tuhoa aikaan.

Siitä ei kannata yhtään ylpeillä.

No, tyhmä ei voi kehittyä jos ei ikinä lauo tyhmyyksiään muille kritisoitavaksi.

Ehkä se sama persoonallisuus tai hormonitasapaino tai mikä sitten onkin, joka tekee ihmisen läpi elämän helposti ahdistuvaksi ja hyvin herkäksi häiriöille, aiheuttaa äärimmäisen turvahakuisen ja riskejä välttävän maailmankatsomuksen.

Loppujen lopuksi me ollaan kaikki täällä sokkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran kommentoin, että jokainen on joskus ollut lapseton ja kun on lapsen saanut tajunnut, että ei ymmärtänyt mitään vanhemmuudesta.

Ei edes ne jotka lapsia ovat erityisesti halunneet. Eli sinä et halua jotain siksi, kun sinulla on kuvitelma asiasta jota et voi tietää kuin kokeilemalla.

Tuossa on hyvä pointti. Eivät nekään ketkä ovat epäveloja, tienneet etukäteen vanhemmuudesta mitään.

Heille tuli siis yllätyksiä.

Velat ovat viisaampia, ymmärtävät että yllätyksiä tulee, ja osaavat olla ryntäämättä suin päin koko loppuelämään vaikuttavaan vankilaan.

Tuossa olet väärässä kun luulet ettei vanhemmuudesta kerta kaikkiaan voi tietää etukäteen yhtään mitään.

Se on suoranainen typerien valheiden ja idiotismien äiti.

Vanhemmuudesta voi tietää paljonkin etukäteen. Sen voi tietää, että lapsi itkee, huutaa, paskoo, syö, puklauttaa, huutaa, vaatii aikaa, kuluttaa rahaa, kasvaa nopeasti, tarvitsee vaatteita, tekee kiellettyjä asioita, kokeilee rajojaan, änkeää vaarallisiin ja kiellettyihin paikkoihin ja asioihin käsiksi.

Voi sairastua, valvottaa..

NUO ASIAT VOI TIETÄÄ!!!

Jos noita ei muka tiennyt, ja sitten oppi äitiyden myötä tietämään, ja sen takia röyhistelee veloille rintaansa, että te ette tiedä mitään, mäpä tiedän, niin on helvetin TYHMÄ!

Tietää toki voi. Ymmärtää ei.

Kyllä voi ymmärtääkin. Jos ei ymmärrä, niin silloin on ehkä aika helvetin tyhmä.

Mitähän se voisi aiheuttaa jos lapsi on nälkäinen ja itkee ja huutaa yöllä..ääää öööö.. en ymmärrä.

Mitähän se voisi aiheuttaa jos lapsi kasvaa..öööö ääää ööö.. en ymmärrä. Pitääkö sille ostaa pienempiä vaatteita..

Mitähän se voi tarkoittaa että pitää ostaa..ööööö ääääää öööö. leikkirahojako pitää viedä jonnekin...ööö minne...postiin kouluun..öööö

no sen sitten näkee kun tekee sen lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moista vouhotusta ja toisen valintojen kyseenalaistamista ja omien valintojen pönkitystä (kenelle,itsellekö ehkä?) ei kuule muilta kuin lapsellisilta.

Kun tätäkin ketjua lukee niin kuvaavampaa olisi jos vaihtaisi sanan "lapsellisilta" sanaksi "veloilta".