Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muuttaisitko perheen luota töihin toiseen kaupunkiin?
Etä-äitikö?
23.09.2017 |
Minulla on kaksi lasta (2v ja 6kk). Sain työtarjouksen 340km päässä olevasta kaupungista. (Unelmaduuni, mutta osa-aikainen sopimus.) Teen myös etäopintoja yliopistossa.
Mietin muuttaisinko perheen luota arkipäiviksi toiseen kaupunkiin ja viikonloppuisin tulisin kotiin. Mies ei halua muuttaa pois sukulaisten läheltä.
Plussat:
+Lapset saavat olla isovanhempien ja muiden sukulaisten lähellä. Ei tarvitse vaihtaa hoitopaikkaa.
+Minulla olisi kunnolla aikaa opiskella.
+Saisin työkokemusta duunissa jota ei ihan joka kulmalla ole, ja johon kokemukseni ja koulutukseni sopii täydellisesti.
(+Miehen työpaikan toimisto on tässä kaupungissa.)
Miinukset:
-En olisi perheen arkirutiineissa mukana. (Plussa? :D)
-En näkisi puolisoa niin paljon.
-Etääntyvätkö lapset minusta?
Mummo alkoi kuulemma melkein itkemään kun ajatteli että muuttaisimme pois. Puolisoni on työuupunut eikä jaksaisi muuttaa.
Tästä tuli aika sekava, mutta antakaa minulle jotain uutta näkökulmaa koko hommaan!
Tosissani haluaisin tämän työpaikan ottaa vastaan.
Kommentit (106)
Ap: Rakastan lapsiani, mutta kyseenalaistan sen että olenko meidän perheessä se tärkein henkilö lapsille.
Vaihtoehdot:
1) Koko perhe muuttaa.
2) Ei muuttoa. Jään toivomaan, että vastaavanlainen tilaisuus tulee sitten joskus kun mieheni on suostuvainen muuttamaan.
3) Muutan yksin ja minut poltetaan roviolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tunnistatko ap, ettet ole ehkä ihan sellaisessa kiintymyssuhteessa lapsiisi, jonka he tarvitsisivat, koska edes mietit tällaista nyt?
Onkohan sinunkin ap annettu lapsena tehdä vähän liikaa niitä omia valintoja, kun mietit tätäkin nyt. Eikö ole vanhemmat pakottaneet asettamaan muut ihmiset etusijalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt ymmärrä miksei nainenkin voi tehdä noin, miehet tekee sitä kaiken aikaa eikä ole huonoja vanhempia.
Se on perheen sisäinen asia eikä kuulu muille. Jos molempien mielestä se on hyvä asia elannon kannalta, eli että uran edistämiseksi ja parempien töiden ja paremman palkan takia se tarvitaan, niin sit tehdään niin.
Ilmeisesti monellakaan naisella ei ole mainittavaa uraa tai palkkaa, jos tuo on ihan käsittämätön liike. Onhan niitä ministeriäitejäkin, heidän perhe pyörii juuri niin että isä ja isovanhemmat on vastuussa arjesta.Öööö... mitenköhän ois, jos meillä, oli uraa, palkkaa tai ihan mitä tahansa tai ei, on käsitys siitä, että tehtyämme lapsia olemme velkaa heille jotain? Äiteinä. En haluaisi, että minun lapsiltani vietäisiin äitiä ihan noin vaan. Minun lapsiltani. En käsitä, ettei jokainen äiti ajattele samoin, kun lapset ovat alle 3-vuotiaita, toinen jopa alle vuoden!
Sinä et käsitä, ilmeisesti sinulla ei ole uraa, vaan elämäsi sisältö on vain lapset ja perhe.
No ei todellakaan näin, vaan ap ei ole mikään huippupoliitikko, jonka olisi nyt kun lapset on pieniä pakko olla pois heidän luotaan, niin en ainakaan itse valitsisi sitä vaihtoehtoa LASTEN TAKIA. Kyllä minäkin jos minä vain sitä mikä minusta on kivaa ja kivointa ajattelisin, niin menisin tuossa. Mutta minä en ajattelisi sitä, jos mulla ois tuon ikäiset lapset. En ymmärrä, miksi joku edes päästää pääkoppaansa luvan kun on noin pieniä lapsia niin ajatella tuollaisia? Totta kai se houkuttaa. Mutta entä sitten? Eikö teille enää mikään äitiydessä ole pyhää? Edes se, että äiti asettaa 9-kuisen tarpeet oman mukavuudenhalunsa edelle? Eri asia, jos noi lapset ois jo isompia!!! Tai tässä ois jonkinlainen pakkotilanne!
Eikös huippupolitiikotkin esim. pääministerit ole laittaneet lapsensa uran edelle, jos lapset ovat olleet pieniä esim. Matti Vanhanen, Jyrki Katainen ja muista ministeristä Sauli Niinistö, Paula Lehtomäki jne. ja kertoneet ennen virkaa astumista pitävänsä etäpäiviä kotona, juuri perhesyihin vedoten.
Eikä nykyään taideta pitää edes eduskunnassa iltaistuntoja, puhumattakaan, että siellä oltaisiin yömyöhään, kun ministerit ja kansanedustajat haluavat olla lastensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta tunnistatko ap, ettet ole ehkä ihan sellaisessa kiintymyssuhteessa lapsiisi, jonka he tarvitsisivat, koska edes mietit tällaista nyt?
Voihan se olla, että en kestäisi eroa. Otetaan esimerkkinä vaikka tuo kahden viikon reissu mihin viittasin aiemmin. Esikoinen oli tuolloin n. 1,5 vuotias. Viimeinen viikko oli tuskaa, koska halusin vain palata perheeni luo. Esikoisen kanssa poissaolo olo tuntui muutenkin vaikeammalta kuin kuopuksen kanssa.
En taida olla kovin hyvä ennakoimaan omia tunteitani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono kasvatus, ap:lle ei ole opettu lapsuudessa mitä omista valinnoista voi seurata muille. Eikä ole pakotettu tai opetettu asettamaan toiset itsen edelle. Että muutkin voivat kärsiä, kun sinä onnellisena teet niitä kuuluisia ihania omia valintojasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tunnistatko ap, ettet ole ehkä ihan sellaisessa kiintymyssuhteessa lapsiisi, jonka he tarvitsisivat, koska edes mietit tällaista nyt?
Voihan se olla, että en kestäisi eroa. Otetaan esimerkkinä vaikka tuo kahden viikon reissu mihin viittasin aiemmin. Esikoinen oli tuolloin n. 1,5 vuotias. Viimeinen viikko oli tuskaa, koska halusin vain palata perheeni luo. Esikoisen kanssa poissaolo olo tuntui muutenkin vaikeammalta kuin kuopuksen kanssa.
En taida olla kovin hyvä ennakoimaan omia tunteitani.
Mutta jos kestäisit, niin viis siitä, miten lapset tuntisivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tunnistatko ap, ettet ole ehkä ihan sellaisessa kiintymyssuhteessa lapsiisi, jonka he tarvitsisivat, koska edes mietit tällaista nyt?
Voihan se olla, että en kestäisi eroa. Otetaan esimerkkinä vaikka tuo kahden viikon reissu mihin viittasin aiemmin. Esikoinen oli tuolloin n. 1,5 vuotias. Viimeinen viikko oli tuskaa, koska halusin vain palata perheeni luo. Esikoisen kanssa poissaolo olo tuntui muutenkin vaikeammalta kuin kuopuksen kanssa.
En taida olla kovin hyvä ennakoimaan omia tunteitani.
Taas kerran jotenkin häiritsevä vastaus, mä kysyin LASTEN TARPEISTA ja niiden ymmärtämisestä, niin vastaus on että kestäisikö ap tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tunnistatko ap, ettet ole ehkä ihan sellaisessa kiintymyssuhteessa lapsiisi, jonka he tarvitsisivat, koska edes mietit tällaista nyt?
Voihan se olla, että en kestäisi eroa. Otetaan esimerkkinä vaikka tuo kahden viikon reissu mihin viittasin aiemmin. Esikoinen oli tuolloin n. 1,5 vuotias. Viimeinen viikko oli tuskaa, koska halusin vain palata perheeni luo. Esikoisen kanssa poissaolo olo tuntui muutenkin vaikeammalta kuin kuopuksen kanssa.
En taida olla kovin hyvä ennakoimaan omia tunteitani.
Mutta jos kestäisit, niin viis siitä, miten lapset tuntisivat?
Ap: Ei tietenkään. Mitähän palstalaiset muuten ajattelevat siitä, että kuopus menee joka tapauksessa hoitoon 9kk iässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tunnistatko ap, ettet ole ehkä ihan sellaisessa kiintymyssuhteessa lapsiisi, jonka he tarvitsisivat, koska edes mietit tällaista nyt?
Voihan se olla, että en kestäisi eroa. Otetaan esimerkkinä vaikka tuo kahden viikon reissu mihin viittasin aiemmin. Esikoinen oli tuolloin n. 1,5 vuotias. Viimeinen viikko oli tuskaa, koska halusin vain palata perheeni luo. Esikoisen kanssa poissaolo olo tuntui muutenkin vaikeammalta kuin kuopuksen kanssa.
En taida olla kovin hyvä ennakoimaan omia tunteitani.
Taas kerran jotenkin häiritsevä vastaus, mä kysyin LASTEN TARPEISTA ja niiden ymmärtämisestä, niin vastaus on että kestäisikö ap tätä.
Ap: Halusin avata tuota minun kokemaani (olematonta?) kiintymussuhdetta. Lapset vaikuttavat kyllä onnellisilta. Esikoinen sanoo rakastavansa minua (sanotaan molemmin päin ja hellitellään). Kuopus osaa sanoa "äiti".
Erittäin huono ehdotus, jos lapset ovat noin pieniä.
Jos mies on uupunut, miten kuvittelet ap. jaksavan miehen pyörittävän lapsiperheen arkea, jota kuormittavat lapsen ikävä, joka uudestaan ja uudestaan palaa, kun vierailet kotona.
Ja vaikka isovanhemmat auttavat, mutta lähes aina ikä tuo monia sairauksia ja toimintakyvyn heikkenemistä ja vointi voi vaihdella jopa tunnittain. Samoin reagointikyky on alentunut. Puolivuotias tarvitsee vielä nostelua ja vaippojen vaihtoa, niin riuttävätkö siihen isovanhempien käsivoimat.
Kuulostaa siltä, että nyt olet jättämässä pienet lapsesi puolikuntoisten ihmisten vastuulle ja hoidettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ainoa vaihtoehto tuossa tilanteessa on ottaa lapset mukaan, kuin jättää puolikuntoisten hoidettavaksi, jos lasten isä on uupunut ja tukiverkosto on iäkkäkkäissä isovanhemmissa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ainoa vaihtoehto tuossa tilanteessa on ottaa lapset mukaan, kuin jättää puolikuntoisten hoidettavaksi, jos lasten isä on uupunut ja tukiverkosto on iäkkäkkäissä isovanhemmissa.
Miksi jättäisin mieheni jälkeen? :/ PItäisikö tässä sitten jotenkin suostutella mies muuttamaan? Isovanhemmat tuntuvat saavan puhtia lapsista. Näin ainakin sanovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin ehdottomasti työn vastaan. Voi olla että ottaisin lapset mukaan jos mies ei tulisi mukaan tai miettisimme kaikille toimivan vaihtoehdon. Kuopuksesi menee jokatapauksessa päiväkotiin 9kk ikäisenä, voi mennä uudella paikkakunnallakin.
Toivon, että tämä on provo. Miksi kukaan vapaaehtoisesti haluaisi olla erossa lapsistaan, joista toinen syntyi vasta puoli vuotta sitten.
Tekee todella hallaa kiintymyssuhteelle ap:n suunnitelmat. Alle 1-vuotias ei saisi olla edes yhtä yötä erossa ensisijaisesta kiintymyssuhteestaan eli useimmiten äidistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: Haastattelussa keskusteltiin, että perehdytyksen ajan voisin tehdä töitä etänä. Luulisi siis että jatkossakin voisi joinakin päivinä tehdä etätyötä.
Esikoisesta olen ollut erossa kaksi viikkoa eikä jäänyt traumoja. :) Mutta tuo toistuvuus on tietenkin eri asia. Ahkerasti kyllä soittelisi , mutta eihän se läsnäoloa korvaa."Eikä jäänyt traumoja". Kyllä siitä jäi ja seuraukset näkyvät yleensä nuoruudiässä ja aikuisuudessa, tästä on paljon tutkimustietoa. Tietysti jos miehesi on alusta asti ollut lapsillesi ensisijainen kiintymyshahmo, tilanne on toinen.
Ei siitä välttämättä jää traumoja, jos äiti ei ole muutenkaan läheinen lapsen kanssa. Joissain perheissä on niin, että isä on se, jolla on läheisempi suhde lapseen/lapsiin. Jos ap:lle ei tuota mitään vaikeuksia jättää 6 kk ikäistä vauvaa ja 2-vuotiasta ilman äitiään viikoiksi, niin epäilen, ettei hänellä ole kovin symbiootista suhdetta lapsiinsa ollutkaan ja lapset saavat tarvitsemansa isältään ja mummiltaan.
Mutta jotenkin tuntuu, että kun tuonikäiset eivät ymmärrä, miksi äiti puuttuu, että se jättää emotionaalisia jonkinasteisia traumoja. Koska onhan äiti aina äiti vauvoille, melkein vaikka se olisi reesusapinoiden tuekseen saama teddykarvainen iso lelu. Eli äiti minun käsitykseni mukaan merkitsee, vaikkei olisikaan se maailman lämpimin olento lapselle.
Ei ole totta, tuo apinakoekin sen todistaa. Pienelle lapselle se lähivanhempi on tärkeä, eikä se automaattisesti ole äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ainoa vaihtoehto tuossa tilanteessa on ottaa lapset mukaan, kuin jättää puolikuntoisten hoidettavaksi, jos lasten isä on uupunut ja tukiverkosto on iäkkäkkäissä isovanhemmissa.
Miksi jättäisin mieheni jälkeen? :/ PItäisikö tässä sitten jotenkin suostutella mies muuttamaan? Isovanhemmat tuntuvat saavan puhtia lapsista. Näin ainakin sanovat.
Isovanhemmat saavat puhtia lastenlapsista, mutta ikävä kyllä eivät osaa arvioida voimavarojaan ennakoi ja monet toiminnot ovat alentuneet. Muutenhan eläkeikä olisi tarpeeton, jos työkyky säilyisi.
Ja toisekseen, lapset ikävöivät äitiä, eikä sitä helpota viikonlopun vierailut, joka taas tuo lisää haasteita, kun lapset purkaa ikäväänsä kiukuammalla, levottomilla yöunella jne.
Ja jos ap. on normaali kiintymyssuhde lapseen, niin ei ap. elämä ole sen yhtään helpompaa, kun ikävöi lapsiaan joka varmasti vaikuttaa myös työpanokseen.
Tilanne on tietysti toinen, jos lasten elämässä isä on heille ollut ykkönen ja lapset muodostaneet kiintymissuhteen isäänsä tai isovanhemmat ja ap. on lasten elämässä toisella sijalla.
Mutta ehkä sitä miettisin, kun itsekään en ole se äiti, joka tarvitsee lapsiaan, vaan ennemmin niin, että tiedostan lasten tarvitsevan minua, että eikö minun tai sellaisen äidin tule juuri olla kotona mahdollisimman pitkään, että jos emme osaa olla niin kiintyneitä lapsiimme, niin eivät jää kokonaan ilman? Pidän kuitenkin huolta lapsista, olen innoissani asioista, joita he esittelevät minulle jne. Annan edes sen, vaikken tiedä, jääkö jotain antamatta. Niin en kyllä siksi menisi minnekään, koska tiedostan, etten ole varmaan niin hyvä äiti kuin sellaisen kiintymyssuhteen omaavat, jotka itsekin kärsisivät ollessaan poissa lastensa luota. (Enkä nyt taas tarkoita lapsistaan riippuvaisiakaan!)
Siitä 9kk tarhaan laittamisesta. Itse ajattelen siitä, että kun lapsi kuitenkin näkee äitiään päivittäin, niin hän saa tarvitsemaansa tukea tai kokemusta äidistä.
Alue: Aihe vapaa
Olen.