Muuttaisitko perheen luota töihin toiseen kaupunkiin?

Miksi, oi miksi, teit lapsia jo nyt? Olisit voinut opiskella ja hankkia työpaikan jo ennen lisääntymistä.. Nyt pitää sitten vain ymmärtää että on perheellinen ja tehdä valinnat sen mukaan.

Eli muutatte kaikki yhdessä tai jäätte kaikki yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: Täytyypä vielä mainita sellainen nurinkurinen asia, että minä haluan tehdä töitä, mutta mies ei. 😂 Saisi minun puolesta mies ottaa lastenhoitovastuun ja minä tienaisin.

Sä et ajattele tässäkään tekstissä sun lapsiasi yhtään. Vain sitä, mitä sinä ja mies. Lapsesi eivät osaa kertoa vielä tarpeistaan. Ois sinun tehtäväsi tunnistaa niitä.

Ap: Jos en lapsia miettisi niin olisin mennyt jo.

Vierailija kirjoitti:

Mies on uupunut, ei halua muuttaa koska ei jaksaisi muuttohässäkkää jne.

Miten sellainen vässykkä jaksaisi hoitaa työt, kodin ja pienet lapset?

Raskas työ uuvuttaa ja on nyt kokoaikasaikulla. Isovanhemmat ovat olleet tärkeä tuki.

Tottakai muutat epävarman osa-aikaisen työn perässä toiselle puolelle Suomea!

Kyllä kotia ehtii ihan tarpeeksi leikkiä, näet lapsia kuitenkin vappuna ja juhanuksena ainakin. Ja lomilla ehkä? Ehkä kerran vuodessa jouluna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: Täytyypä vielä mainita sellainen nurinkurinen asia, että minä haluan tehdä töitä, mutta mies ei. 😂 Saisi minun puolesta mies ottaa lastenhoitovastuun ja minä tienaisin.

Sä et ajattele tässäkään tekstissä sun lapsiasi yhtään. Vain sitä, mitä sinä ja mies. Lapsesi eivät osaa kertoa vielä tarpeistaan. Ois sinun tehtäväsi tunnistaa niitä.

Ap: Jos en lapsia miettisi niin olisin mennyt jo.

No siis niin tietenkin, mutta melkein voi hiukan ihmetellä sitä, että sä mietit tuota lähtöä, vaikka sulla on pieniä lapsia. Eikä niin päin, että ihmettelen, tai kehuisin huisisti, miten mietitkin mahtavana äitinä lapsiasi, kun haluat sen työn.

Minusta tuossa kohtaa ei oikein ole mitään mietittävää. Jos lapsia ajattelee, vai miksi heille olisi hyvä se, että sinä olisit poissa?

Vierailija kirjoitti:

Tottakai muutat epävarman osa-aikaisen työn perässä toiselle puolelle Suomea!

Kyllä kotia ehtii ihan tarpeeksi leikkiä, näet lapsia kuitenkin vappuna ja juhanuksena ainakin. Ja lomilla ehkä? Ehkä kerran vuodessa jouluna?

Tässä ei ole nyt tärkeää, milloin ap näkee lapsia, vaan se, mitä ne lapset tarttee aloittajasta. Jos et satu sitä tietämään, niin aika moni äiti voisi jos vain itseään ajatella, toteuttaa helpostikin tuon ap:n toiveen. Mutta niin ei tehdä, koska halutaan olla hyvä äiti lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on uupunut, ei halua muuttaa koska ei jaksaisi muuttohässäkkää jne.

Miten sellainen vässykkä jaksaisi hoitaa työt, kodin ja pienet lapset?

Raskas työ uuvuttaa ja on nyt kokoaikasaikulla. Isovanhemmat ovat olleet tärkeä tuki.

Sun pitäisi olla se tärkeä tuki miehelles. Nyt kuulostaa siltä että sä vaan revit perhettäs enemmän rikki. Mummo hoitaa lapset nyt ja hoitais tulevaisuudessakin mutta eikö nyt kannattaisi hoitaa perhe kuntoon ja vasta sitten hankkia lisää vsatuuta ulkopuolelta (eli sulle töitä).

On hyvä että haluat opiskella ja tehdä töitä mutta onnelliseen perheeseen kuuluu niin paljon.. Ja nyt keskittyisin siihen että miehesi pääsisi uupumuksestaan ja itse saisit opiskelusi vaikka suoritettua ennen töihin paluuta.

Älä riko perhettäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on uupunut, ei halua muuttaa koska ei jaksaisi muuttohässäkkää jne.

Miten sellainen vässykkä jaksaisi hoitaa työt, kodin ja pienet lapset?

Raskas työ uuvuttaa ja on nyt kokoaikasaikulla. Isovanhemmat ovat olleet tärkeä tuki.

Mitäs sitten mahtaa tapahtua, jos sinä lähdet ja miehen sairausloma on katkolla, eikä sitä jatketakaan? Raskas työ ja yksinhuoltajuus... Sairauslomien pituutta ei voi aina itse päättää. Sitten tietysti sujuu, jos isovanhemmat ovat jaksavaisia ja vaikka muuttavat teille.

Ap, mulle tuo ei sopisi, mutta kun sanoit että et ole edes oikein äitityyppiä, niin aidosti uskon että sulle varmaan kävisikin että asut viikot muualla töissä.

Jos se vaan sun miehelle sopii, niin mikä ettei. Varmaan tienaat siellä paremmin? Yleensä se mperustelu puree miehiin.

Mulla yksi tuollainen tuttu pari. Mies oli se arjessa lasten kanssa oleva vanhempi, äiti tuli viikonlopuiksi kotiin. Toimi heillä ihan ok, paitsi kun nainen jäi kiinni pettämisestä. Oli vienyt sen vapauden vähän liian pitkälle. Mutta ei kaikkien tarvitse pettää, teillä voi toimiakin.

Aika oleellista tässä on minusta se, että kuinka kauan tuota järjestelyä on tarkoitus jatkaa ja kuinka paljon kotipäiviä on. Ehditkö töihin, jos lähdet maanantaiaamuna ja pystytkö palaamaan perjantai-iltana ennen lasten nukkumaanmenoa? Onko palkka edes sellainen, että se ja miehesi sairauspäiväraha riittävät teidän elämiseen ja sinun kulkemiseen? Taloudellinen ahdinko perheen jakautumisen lisäksi on riskialtis asia.

Vierailija kirjoitti:

On ihan arkipullaa, että vaimo ja lapset muuttavat satojen kilsojen päähän miehen työn perässä. Sekään ei ole epätavallista, että mies muuttaa, on viikot poissa, ja vaimo + lapset jäävät vanhalle paikkakunnalle (jossa arjen pyöritys on naisen harteilla).

Miksi se olisi toisinpäin jotenkin kummallisempaa? 

Vaikutat olevan innoissasi tuosta työstä ja siihen sinulla on täysi oikeus "vaikka" olet nainen. :)

Lähde vaan! Se aiheuttaa mullistuksia ja muutoksia perheessänne, mutta mitä vikaa siinä on? Mummolla ja miehelläsi taitaa olla vähän läheisriippuvaisen vikaa, mutta se ei parane sillä, että heidän takiaan uhraudut ja luovut jostakin noin tärkeästä, jota todella haluat. 

Ei ole arkipullaa. Yksin viikoiksi jääminen on puolisolle todella raskasta sukupuolesta riippumatta, ja lasten ikävä poissa olevaa vanhempaa, siis isääkin, kohtaan on riipivää katseltavaa.

Eli jos vain vaihtoehtoja on niin älä lähde. Itse en lähtisi, lapsieni lapsuus on liian tärkeä. Enkä ihan helpolla päästäisi miestäkään.

Mä en nyt ymmärrä miksei nainenkin voi tehdä noin, miehet tekee sitä kaiken aikaa eikä ole huonoja vanhempia.

Se on perheen sisäinen asia eikä kuulu muille. Jos molempien mielestä se on hyvä asia elannon kannalta, eli että uran edistämiseksi ja parempien töiden ja paremman palkan takia se tarvitaan, niin sit tehdään niin.

Ilmeisesti monellakaan naisella ei ole mainittavaa uraa tai palkkaa, jos tuo on ihan käsittämätön liike. Onhan niitä ministeriäitejäkin, heidän perhe pyörii juuri niin että isä ja isovanhemmat on vastuussa arjesta.

Vierailija kirjoitti:

Ap, mulle tuo ei sopisi, mutta kun sanoit että et ole edes oikein äitityyppiä, niin aidosti uskon että sulle varmaan kävisikin että asut viikot muualla töissä.

Jos se vaan sun miehelle sopii, niin mikä ettei. Varmaan tienaat siellä paremmin? Yleensä se mperustelu puree miehiin.

Mulla yksi tuollainen tuttu pari. Mies oli se arjessa lasten kanssa oleva vanhempi, äiti tuli viikonlopuiksi kotiin. Toimi heillä ihan ok, paitsi kun nainen jäi kiinni pettämisestä. Oli vienyt sen vapauden vähän liian pitkälle. Mutta ei kaikkien tarvitse pettää, teillä voi toimiakin.

Ja miksi tässä ei mielestäsi pidä ajatella noita pikkulapsia ollenkaan? Siis on hoitajana joku mummo joo ja ylirasittunut isä. Aivan mahtavaa, korvaako se tosiaan sinusta äidin?

Ap: En ole yksin lähdössä. Mies ei halua muuttaa. Eli jään tänne. Opiskelen lastenhoidon ohella.

Jos muuten joskus tulee jossain puhetta naisten alhaiselta palkasta/eläkkeestä tai huonosta työllistymisestä niin olen osa niitä lukuja. Työttömänä kotiäitinä tienaan ihan mukavasti kuitenkin. Kiitos holhoava hyvinvointivaltio!

Hyvää vappua - eli HV!

Vierailija kirjoitti:

Mä en nyt ymmärrä miksei nainenkin voi tehdä noin, miehet tekee sitä kaiken aikaa eikä ole huonoja vanhempia.

Se on perheen sisäinen asia eikä kuulu muille. Jos molempien mielestä se on hyvä asia elannon kannalta, eli että uran edistämiseksi ja parempien töiden ja paremman palkan takia se tarvitaan, niin sit tehdään niin.

Ilmeisesti monellakaan naisella ei ole mainittavaa uraa tai palkkaa, jos tuo on ihan käsittämätön liike. Onhan niitä ministeriäitejäkin, heidän perhe pyörii juuri niin että isä ja isovanhemmat on vastuussa arjesta.

Öööö... mitenköhän ois, jos meillä, oli uraa, palkkaa tai ihan mitä tahansa tai ei, on käsitys siitä, että tehtyämme lapsia olemme velkaa heille jotain? Äiteinä. En haluaisi, että minun lapsiltani vietäisiin äitiä ihan noin vaan. Minun lapsiltani. En käsitä, ettei jokainen äiti ajattele samoin, kun lapset ovat alle 3-vuotiaita, toinen jopa alle vuoden!

Vierailija kirjoitti:

Ap: En ole yksin lähdössä. Mies ei halua muuttaa. Eli jään tänne. Opiskelen lastenhoidon ohella.

Jos muuten joskus tulee jossain puhetta naisten alhaiselta palkasta/eläkkeestä tai huonosta työllistymisestä niin olen osa niitä lukuja. Työttömänä kotiäitinä tienaan ihan mukavasti kuitenkin. Kiitos holhoava hyvinvointivaltio!

Hyvää vappua - eli HV!

Turha olla katkera, koska varmaan tiesit mitä lasten hankinnasta seuraa. Hiukan vastuuta niitä lapsia kohtaan! Hyvää syksyä vaan! HS!

Vierailija kirjoitti:

Minusta miestä ei oikein voi painostaa tai pakottaa muuttamaankaan. Jos perhe on perustettu paikkakunnlle X niin se on molempien hyväksymä päätös. Muutoksista ei voi oikein päättää yksipuolisesti, mutku mä haluun -tyyliin. Kun on siis noin pieniä lapsia. En mäkään ole kotiäitityyppiä, hyvä jos äitityyppiä, enkä kiinni lapsissani, mutta koen lasten tarpeet silti sellaisina, etten kyllä jättäisi noin pieniä ihmettelemään, minne äiti meni.

Millaisia töitä ihmisillä oikein on? Ainakin insinööriperheissä on ihan selvä, että välillä työn perässä muutetaan koko perhe. Onko tässä nyt se että muka naisen työn perässä ei voi muuttaa? Minun perheeni muutti kyllä kun sain hyvän viran toiselta paikkakunnalta. Talo myyntiin, uuden osto ja uusi päiväkoti. Olen siis nainen.

Erityisesti jos miehellä ei ole kummoista työtä, tai hän voi tehdä sitä etänä, tai reissaa paljon joka tapauksessa, tottakai on järkevä muuttaa naisen työn perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on uupunut, ei halua muuttaa koska ei jaksaisi muuttohässäkkää jne.

Miten sellainen vässykkä jaksaisi hoitaa työt, kodin ja pienet lapset?

Raskas työ uuvuttaa ja on nyt kokoaikasaikulla. Isovanhemmat ovat olleet tärkeä tuki.

Sun pitäisi olla se tärkeä tuki miehelles. Nyt kuulostaa siltä että sä vaan revit perhettäs enemmän rikki. Mummo hoitaa lapset nyt ja hoitais tulevaisuudessakin mutta eikö nyt kannattaisi hoitaa perhe kuntoon ja vasta sitten hankkia lisää vsatuuta ulkopuolelta (eli sulle töitä).

On hyvä että haluat opiskella ja tehdä töitä mutta onnelliseen perheeseen kuuluu niin paljon.. Ja nyt keskittyisin siihen että miehesi pääsisi uupumuksestaan ja itse saisit opiskelusi vaikka suoritettua ennen töihin paluuta.

Älä riko perhettäsi.

Ap: Minulla on jo maisterintutkinto, avoimessa suoritan minua kiinnostavia opintoja koska kaipaan haastetta ja haluan oppia.

Oman työn avulla saisin auettua miestä työpaineiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta miestä ei oikein voi painostaa tai pakottaa muuttamaankaan. Jos perhe on perustettu paikkakunnlle X niin se on molempien hyväksymä päätös. Muutoksista ei voi oikein päättää yksipuolisesti, mutku mä haluun -tyyliin. Kun on siis noin pieniä lapsia. En mäkään ole kotiäitityyppiä, hyvä jos äitityyppiä, enkä kiinni lapsissani, mutta koen lasten tarpeet silti sellaisina, etten kyllä jättäisi noin pieniä ihmettelemään, minne äiti meni.

Millaisia töitä ihmisillä oikein on? Ainakin insinööriperheissä on ihan selvä, että välillä työn perässä muutetaan koko perhe. Onko tässä nyt se että muka naisen työn perässä ei voi muuttaa? Minun perheeni muutti kyllä kun sain hyvän viran toiselta paikkakunnalta. Talo myyntiin, uuden osto ja uusi päiväkoti. Olen siis nainen.

Erityisesti jos miehellä ei ole kummoista työtä, tai hän voi tehdä sitä etänä, tai reissaa paljon joka tapauksessa, tottakai on järkevä muuttaa naisen työn perässä.

So what mitä ammatteja? Asumalla pääkaupunkiseudulla on ainakin aika harvinaista, että pitää opiskelujen tai työn takia muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vai meneekö sitten reesusapinoiden tarvitsemasta teddylelusta isä ja mummo, no, en tiedä, itse en ottaisi lasteni kanssa sitä riskiä. Jos he myöhemmin kärsivät joistaan fobioista tmv. niin miten lohduttaudun, että ei ois mun vikani?

Joku lämmin hahmo syrjäyttää äidin, jos äiti ei ole niin äidillinen. Minä olen elämäni aikana tuntenut kaksi perhettä, joissa isällä oli emotionaalinen suhde lapseen vauvasta asti ja äiti tarjosi vain melko ilmeetöntä perushoivaa. Lapset pyörivät koko ajan isän ympärillä ja huusivat aina isää, jos esim. loukkasivat itseään tai tuli joku muu murhe. Toisessa noista perheistä tuli ero ja 3-vuotias lapsi jäi silloin onneksi isälle.