Mies muuttui kerralla eron jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko miehet /isät tosiaan, että naisesta on KIVA nalkuttaa?? - - -

Jos puoliso ei tee mitään oma-aloitteisesti,niin naisella on kaksi vaihtoehtoa - - -

Kun puoliso ei huomioi sinua,ei huomaa sitä kaikkea mitä teet lasten ja kodin hyväksi eikä tee mitään oma-aloitteisesti - - -

---

ei miehetkään pidä nalkutuksesta. sen kohteeksi joutumisen seuraus on juurikin se "en vittu tee mitään" asenne. tähän ei vaikuta se, onko nalkutus ollut aiheellista. nalkutapa jostakin asiasta syyttä tahi turhaan kerrankin niin todennäköisimmin et saa miestä enää asiaa hoitamaan kuukausiin. ja niin pitää ollakin jos turhaa paskaa niskaan heittää. jos on syytä nalkuttaa kannattaa miettiä seuraavaa

---

naisella on kolmaskin vaihtoehto: älä ole piika, mutta älä myöskään NALKUTA. on mainittava tässä kohtaa, että nalkutus myös silloin kun mies *lopulta tekee jotain* on kaikista pahinta. Jos kerrankin se mies tiskaa, siivoaa tjsp NIIN ÄLÄ VI**U NALKUTA siitä, että se tekee sen eritavalla tai huonommin tai kuin sinä itse. Tai että ne astiat meni väärään kaappiin. jos et osaa kiittää niin parempi olla hiljaa.

---

kun puolisot ei huomioi toisiaan niin onhan se paha. miehet usein silti tekevät asioita. ne vaan on ERI asioita ja niitä ne pahimmat NALKUTTAVAT AKAT ei koskaan huomioi, tunnusta tai ymmärrä, koska vain omat orjatyöt on kaikkein tärkeimpiä. ja jos mies tekeekin SAMOJA asioita tai kotitöitä niin se tekee niitä eri kriteerein ja eri tahdilla. miksi naisten pitäisi saada päättää mitä, miksi ja milloin? miksi pitää päästä orjasta heti orjapiiskuriksi? harvemmassa nykyään on ne miehet jotka oikeasti pakottaa naisen luuttuamaan lattiat just nyt tai muuten tulee turpaan. en sano ettei niitä olisi mutta pahimmat NALKUTTAJAT on yleensä itse niitä jotka yleistää kaiken yksilöpaskan kaikkien miesten piirteiksi. Tämä ei sitten ollut yleistys itsessään vaan likitotuus.

---

SIIVOUSHULLUT PÖPÖKONTROLLIFRIIKKINALKUTUSAKAT on kaikkein pahimpia kun lattiat pitää imuroida joka ikinen päivä yhden hiekanjyvän takia, pyykit on pyykättävä vaikka kori ei ole lähelläkään täynnä, astiat on pestävä kone vajaana. mieskin tekisi mutta vasta kun lattialla on enemmän hiekkaa, korit ja koneet on täynnä. menee sitä vettä ja sähköä tässä maailmassa muutenkin hunningolle ja omista rahoosta nekin maksettava.

---

eikä sitä orjatyölleen omistautunutta nalkuttajaa kiinnosta sekään että mies saattaa painaa pidempää päivää perheensä eteen, on rakentanut talon ja kytkenyt käyttöön senkin saatanan tietoliikenneyhteyden, jolla nalkutuksen tarpeista nalkutusta saa jatkaa vielä intterwepissäkin.

---

jos ihminen tietää nalkuttavansa ja perustelee sen käyttöä järkevästikin, on silti valinnut tietoisesti viestintäkeinon joka on ihan perseestä. nalkutus ei johda oikein mihinkään, lopulta vain lisää sen tarvetta - ja siinäpä se sitten vituiksi menikin.

---

nonni. nyt niitä vastauksia. saa nalkuttaa vapaasti.

---

Miten olisi jos alkaisit ajamaan viikko-viikko systeemiä? Saisit enemmän aikaa itsellesi ja mies joutuisi oikeasti ottamaan vastuuta lapsista. Mies ei tähän varmaan helpolla suostu, mutta jos et asiaa vie eteenpäin niin ei se itsestään tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pakko kommentoida, tuo on kuin mun kirjoitus parin vuoden takaa. Siltä se minustakin alussa vaikutti, mä ryvin erosurussa, vaikka itse olin eroa halunnut ja koitin selvitä pienen vauvan yksinhuoltajana. Ikävöin lasta kun hän vieraili isällään, mutta välillä tuntui etten selviä ja jaksa. Mies jatkoi omaa elämäänsä ja vaikutti onnellisemmalta kuin koskaan. Se oli kuitenkin vain yhtä suurta teatteria. Ihan oikeasti. Hän näytti usein väsyneeltä ja itkeneeltä, silmät olivat punaiset, lisäksi hän lihoi kolmessa kuukaudessa yli 15 kiloa. Myöhemmin kuitenkin palattiin yhteen, mies sanoi ettei ero todellakaan ollut hänelle helppo vaikka siltä se minusta vaikutti. Muutaman kerran riitatilanteessa olen huomauttanut kuinka mies menetti yli puolet esikoisemme vauva-ajasta. Tällöin mies on juossut vessaan itkemään, ollut lukittautuneena siellä kaksikin tuntia hysteerisesti itkien. Sanonut, että tekisi mitä vain että saisi sen ajan takaisin. Lisäksi jaksaa aina huomauttaa kuinka minulla oli eromme aikana toinen mies, mutta hänellä kuulemma vain ruoka lohtuna :D Mutta tässä oli mun kokemus.

Mutta nyt oli pakko lisätä tähän vielä se, että kadun sitä kun otin miehen takaisin. Ei olisi pitänyt. Mies on kyllä muuttunut eli selvästi kasvoi erossa ollessaan, mutta muistan silti aina mikä se oli. Ollaan nyt oltu eron jälkeen yhdessä vuosi ja olen alkanut harkitsemaan taas eroa sillä olen huomannut asioiden pikkuhiljaa lipsuvan takaisin vanhoihin uomiinsa. Olisi aikanaan pitänyt olla tarpeeksi vahva. Ole sinä ap, kiität vielä itseäsi jälkeenpäin.

Vierailija kirjoitti:

--saksittu "turhaa" jorinaa pois--

Muutaman kerran riitatilanteessa olen huomauttanut kuinka mies menetti yli puolet esikoisemme vauva-ajasta. Tällöin mies on juossut vessaan itkemään, ollut lukittautuneena siellä kaksikin tuntia hysteerisesti itkien. ....

Eli siis välilisesti riitatilanteissa kiristät erolla; "haluatko lisää eroahdistusta?"

Yleensä tuollaisilla uhkailuilla on ollut tapana toteutua. Kukaan ei ole korvaamaton.

Jaksamista puolisollesi.

Naiset yleensä valmistuvat eroon etukäteen, jolloin erotessa on jo suruvaihe päällä. Miehet surevat usein viiveellä, jolloin tuoreeltaan saattaa vaikuttaa, että kaikki on tosi hyvin.

Moni mies pysyy yhdessä vain syyllisyydestä, lasten tähden, vaikkei rakastaisi ollenkaan. On vihainen, koska suree pilalle menevää elämäänsä. Lasten takia ei uskalla lähteä. Sellainen oli mun ex myös kuin myös nykyinen kumppani.

Minä olen tosi iloinen siitä et lasteni isä on onnellinen ja hyvä isä eron jälkeen. Nykyisen kumppanin ex taas on katkera paska joka vuosienkin jälkeen yrittää roikkua exässään, purkaa vihaa ja katkeruutta häneen, eikä tajua olla iloinen siitä ettätämä lastensa toinen perhe on parempi kuin heillä oli koskaan. Ap kannattaisi vaan surra surut, päästää irti ja lähteä eteenpäin. On vaan tää yks elämä, ei kannata katkeruudella sitä pilata

Jos mieheni jättäisi minut niin en varmastikkaan hyväksyisi miehen uutta puolisoa lasteni "äitipuoleksi" ja tekisin kaikkeni että tämä nainen tajuaa ettei edes yritä leikkiä lapsilleni äitiä. Kyllä v""""""""i sen verran se tilanne.

Opettele ajattelemaan postitiivisesti, aloita "kiitollisuushaaste" tai hanki ammattiapua. Lapsilla on hyvä olla,se on tärkeintä. Ei vanhemmista tee raskaampaa tai parempaa se kumman luona lapset asuvat. Sinulla kuitenkin on mahdollista tavata lapsia, nauti näistä hetkistä, toteuta lasten toiveita (tehkää jotain extraa: leipokaa, käykää leffassa, uimassa, lasten sisäleikkipaikoissa yms).

Vierailija kirjoitti:

Hoh hoijaa. Kaikki meni kuten aloittaja halusi (tuli ero ja lapsetkin enimmäkseen äidillä) ja ex-miehestäkin tuli vielä parempi isä kun ennen.

Ja sitten valitetaan ja ollaan kateellisia.

Miehen olis tietysti pitänyt suistua alkoholismiin ja perheväkivaltaan,  jättää elarit maksamatta ja sovitut tapaamiset noudattamatta ja lokkien pitäisi vielä säännöllisesti paskantaa päälle. Mutta kun ei, näin ei käynytkään niin onhan se tietysti ihan väärin.

Ei vaan ap odotti että mies tulee häntä koipien välissä kerjäämään häntä takaisin jolloin hän voisi sanella ehdot suhteen jatkumiselle ja mies olisi ollut taas muutaman vuoden kätevästi tossun alla. Nyt suututtaa ku mies onkin yksin paljon onnellisempi.