Lue keskustelun säännöt.
Mies muuttui kerralla eron jälkeen
Surullinen
22.09.2017 |
Olen juuri eronnut miehestäni. Meillä on kaksi lasta, jotka ovat suurimman osan ajasta minulla (minun halustani).
Mies elää uutta elämäänsä uudessa asunnossaan aivan toisena miehenä. Hän on aivan eri ihminen, ihan kuin mitään eroa ei olisi ollutkaan. Tekee kaikkea, on tosi iloinen nähdessään lapsia, haluaa oikeasti olla niiden kanssa. Avioero ei näytä tuntuvan missään, mies sanoi et hän oikein nauttii uudesta arjestaan.
Olen oikeasti kateellinen, vihainen, ennen kaikkea kateellinen. Minä itse rämmin erosuruissa (vaikka itse halusin eron), itken lasten perään, kun ne ovat isällään ja tuntuu välillä etten selviä. Lapset ovat niin onnellisia isänsä kanssa, isän, joka aikaisemmin oli ihan karmea isä. Olen oikeasti ihan suu auki, miten mies selviytyi tästä niin vähin vaurioin.
Onko muilla ollut tällaista? Oletko ikinä selvinnyt tästä suosta? Miten kestät katsoa sitä tuttua ihmistä, jonka kanssa elämä oli tosi vaikeaa, joka kohteli sua huonosti ja lapsia myös? Huusi, raivosi, kiroili, ei ollut ikinä kotona, eli aivan omaa elämäänsä. Ei välittänyt kenestäkään muusta kuin itsestään.
Että miten tätä kestää ja miten tästä selviää?
Kommentit (109)
No, ilmeisesti kävi niin, että sä "kuristit" miestä henkisesti ja stressasit häntä niin paljon, että mies ei voinut olla oma onnellinen itsensä. Selkästi sulla ap on jotain ongelmia, koska märsäät oman huonon henkisen itsetuntosi kanssa. Mies on onnellinen siksi, koska pääsi sinusta eroon. Peukut hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoo että miehesi oli paha olla yhdessä ollessanne.
Itse huudan ja raivoan syystä, että tunnen olevani täydellisessä ansassa tässä elämässä eikä ulospääsyä näy.
Nyt on pakko sanoa että vikaa sinun on etsittävä itsestäsi. Jostain syystä mies ei voinut hyvin kanssasi. Lapsissa syy ei ole koska mies nyt nauttii heidän kanssaan olosta. Naiset jostain syystä (eivät kaikki) tuhoavat omat avioliittonsa yrittäessään muokata ja määrätä kaiken oman mielensä mukaan. Ehkä sinä oletkin se kireä määräilijä joka kertoo miten kaikki pitää toimia onnellisuudesta lähtien ja jonka kanssa ei kukaan viihdy siksi. Oletko miettinyt asiaa?
Paremminkin vois kysyä miten kestit tossa suhteessa.Paskaa suhdetta ei kestä eikä jaksa kukaan mutta yksin pärjää aina.Ja uutta kohti!!
Sori nyt taas mut mitä ihmettä? Jos mies on noin helpottunut teidän erosta niin se kertoo aika paljon siitä mimmonen tunnelma teillä on kotona ollu. Anna olla, anna mennä ja pidä semmonen pieni itsetutkiskelun tuokio että olisko sulla mahdollisesti jotain tekemistä sen asian kanssa että mies ei ole teidän yhteisessä kodissa viihtynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten mies haluaa näpäyttä ap:ta ja näyttää kuinka hienosti hänellä menee ja kuinka ero ei tunnu missään. Varsinkin kun ero on tullut ap:n aloitteesta. Miksi ap haluaisit edes olla miehen kanssa, joka huutaa ja kiroilee sinulle? Anna olla, ole onnellinen, elä omaa elämääsi ja mene eteenpäin. Jätä mies ja miehen käytös omaan arvoonsa.
Kyllä varmasti olen kaikkea tuota edellämainittua. Kireä määräilijä etenkin.
Mutta.. Nyt miehen ei tarvitse tehdä lapsiperheen kotitöitä, ei huolehtia ketään tarhaan/kouluun, ei laittaa väsyneitä lapsia väsyneenä nukkumaan, huolehtia ruokahuollosta, hoitaa lasten vaatehuolto, kaverisynttärit, kaikki metatyö. Ei tarvitse enää tapella kuka saa omaa aikaa ja kuka ei, voi nauttia täysin omasta ajasta ja poimia kirsikat kakun päältä hakemalla muutaman kerran kuussa lapset tarhasta, viettämällä heidän kanssaan pari yötä ja palauttaa äidille.
Eikö tällä ole mitään vaikutusta? Koska on kyllä hirveän vaikea sitten kuitenkaan sisäistää olevan yksin tähän kaikkeen syyllinen. Uskomattoman helppo miehen on olla erossa lapsistaan ja olla elämättä arkea heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
surullinen ap kirjoitti:
Kyllä varmasti olen kaikkea tuota edellämainittua. Kireä määräilijä etenkin.
Mutta.. Nyt miehen ei tarvitse tehdä lapsiperheen kotitöitä, ei huolehtia ketään tarhaan/kouluun, ei laittaa väsyneitä lapsia väsyneenä nukkumaan, huolehtia ruokahuollosta, hoitaa lasten vaatehuolto, kaverisynttärit, kaikki metatyö. Ei tarvitse enää tapella kuka saa omaa aikaa ja kuka ei, voi nauttia täysin omasta ajasta ja poimia kirsikat kakun päältä hakemalla muutaman kerran kuussa lapset tarhasta, viettämällä heidän kanssaan pari yötä ja palauttaa äidille.
Eikö tällä ole mitään vaikutusta? Koska on kyllä hirveän vaikea sitten kuitenkaan sisäistää olevan yksin tähän kaikkeen syyllinen. Uskomattoman helppo miehen on olla erossa lapsistaan ja olla elämättä arkea heidän kanssaan.
Sä vain olet liikaa nipottava ihminen. Asiat hoituu vähemmälläkin.
Vierailija kirjoitti:
surullinen ap kirjoitti:
Kyllä varmasti olen kaikkea tuota edellämainittua. Kireä määräilijä etenkin.
Mutta.. Nyt miehen ei tarvitse tehdä lapsiperheen kotitöitä, ei huolehtia ketään tarhaan/kouluun, ei laittaa väsyneitä lapsia väsyneenä nukkumaan, huolehtia ruokahuollosta, hoitaa lasten vaatehuolto, kaverisynttärit, kaikki metatyö. Ei tarvitse enää tapella kuka saa omaa aikaa ja kuka ei, voi nauttia täysin omasta ajasta ja poimia kirsikat kakun päältä hakemalla muutaman kerran kuussa lapset tarhasta, viettämällä heidän kanssaan pari yötä ja palauttaa äidille.
Eikö tällä ole mitään vaikutusta? Koska on kyllä hirveän vaikea sitten kuitenkaan sisäistää olevan yksin tähän kaikkeen syyllinen. Uskomattoman helppo miehen on olla erossa lapsistaan ja olla elämättä arkea heidän kanssaan.
Sä vain olet liikaa nipottava ihminen. Asiat hoituu vähemmälläkin.
Höhhöh. Voihan sitä käyttää samoja vaatteita viikon verran, syöttää lapsilleen ja syödä itse pikaruokaa ja siivota kerran vuoteen. Mitäpä sitä turhia vaivaantumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voivoi... minusta taas aika selvää että mies elää nyt uutta nuoruuttaan kun pääsi "kahleista". Sinähän hoidat edelleen raskaimman osuuden lapsista ja mies ottaa rusinat pullasta.
Tsemppiä ja voimia. Ei se arki tuollaisen miehen kanssa kuitenkaan toimisi, koska mies nimenomaan ei ole kykenevä/ kypsä ottamaan lapsiperheen elämästä täyttä vastuuta. Se että sinä et suostunut tekemään miehen osaa ei tee sinusta nipottajaa tms. Toki vikoja meissä on kaikissa mutta sinä et ole vastuussa miehesi käytöksestä.
Sure ja ala sitten rakentaa itsellesi uutta elämää jossa hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä vastaan että jos kaveri eli omaa elämäänsä jo yhdessäoloaikananne, tiputus ei välttämättä ole ollut kovin suuri ja selviytymistä tukevia harrastuksia sekä kavereita on varmaan ollut tämän vuoksi olemassa. Yleensähän asia on juuri toisinpäin eli naisella on laaja kaveripiiri ja paljon harrastuksia.
Mies ei varmaan vaan viihtynyt seurassasi.
Vierailija kirjoitti:
Voivoi... minusta taas aika selvää että mies elää nyt uutta nuoruuttaan kun pääsi "kahleista". Sinähän hoidat edelleen raskaimman osuuden lapsista ja mies ottaa rusinat pullasta.
Tsemppiä ja voimia. Ei se arki tuollaisen miehen kanssa kuitenkaan toimisi, koska mies nimenomaan ei ole kykenevä/ kypsä ottamaan lapsiperheen elämästä täyttä vastuuta. Se että sinä et suostunut tekemään miehen osaa ei tee sinusta nipottajaa tms. Toki vikoja meissä on kaikissa mutta sinä et ole vastuussa miehesi käytöksestä.
Sure ja ala sitten rakentaa itsellesi uutta elämää jossa hyvä olla.
Sehän onkin täysin mahdotonta, että mies on hyvä isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä ajatella niin, että eroamalla sait lapsillesi paremman isän. Hän ei ole samalla tavalla enää arjessa mukana, mutta hän on läsnä kun on tarve.
Ja lopeta hyvä nainen se lasten perään itkeskely. Lähde vaikka baariin, hanki krapula kun on mahdollista.
Plus relaa vähän. Elämä jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Yritä ajatella niin, että eroamalla sait lapsillesi paremman isän. Hän ei ole samalla tavalla enää arjessa mukana, mutta hän on läsnä kun on tarve.
Ja lopeta hyvä nainen se lasten perään itkeskely. Lähde vaikka baariin, hanki krapula kun on mahdollista.
Plus relaa vähän. Elämä jatkuu.
Miehen saavutus hyvä isyys on, ei naisen. Naisen saavutus on olla hyvä äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
surullinen ap kirjoitti:
Kyllä varmasti olen kaikkea tuota edellämainittua. Kireä määräilijä etenkin.
Mutta.. Nyt miehen ei tarvitse tehdä lapsiperheen kotitöitä, ei huolehtia ketään tarhaan/kouluun, ei laittaa väsyneitä lapsia väsyneenä nukkumaan, huolehtia ruokahuollosta, hoitaa lasten vaatehuolto, kaverisynttärit, kaikki metatyö. Ei tarvitse enää tapella kuka saa omaa aikaa ja kuka ei, voi nauttia täysin omasta ajasta ja poimia kirsikat kakun päältä hakemalla muutaman kerran kuussa lapset tarhasta, viettämällä heidän kanssaan pari yötä ja palauttaa äidille.
Eikö tällä ole mitään vaikutusta? Koska on kyllä hirveän vaikea sitten kuitenkaan sisäistää olevan yksin tähän kaikkeen syyllinen. Uskomattoman helppo miehen on olla erossa lapsistaan ja olla elämättä arkea heidän kanssaan.
Sä vain olet liikaa nipottava ihminen. Asiat hoituu vähemmälläkin.
Höhhöh. Voihan sitä käyttää samoja vaatteita viikon verran, syöttää lapsilleen ja syödä itse pikaruokaa ja siivota kerran vuoteen. Mitäpä sitä turhia vaivaantumaan.
Joo, joko noin tai nipottamalla. Välimuotoahan ei ole. Elämänsä voi tehdä vaikeaksi mutta marttyyripisteitä ei nyt ole jaossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä ajatella niin, että eroamalla sait lapsillesi paremman isän. Hän ei ole samalla tavalla enää arjessa mukana, mutta hän on läsnä kun on tarve.
Ja lopeta hyvä nainen se lasten perään itkeskely. Lähde vaikka baariin, hanki krapula kun on mahdollista.
Plus relaa vähän. Elämä jatkuu.
Miehen saavutus hyvä isyys on, ei naisen. Naisen saavutus on olla hyvä äiti.
Nimenomaan. Tässä tapauksessa paras vanhemmuus lähtee siitä, että kumpikin pystyy keskittymään siihen omaan tapaansa olla paras mahdollinen vanhempi.
Joskus se vaatii tilan antamista.
Kyllä minä veikkaan, että mies vetää showta. Itse ainakin, jos minut jätettäisiin, yrittäisin esittää että hyvin menee, loistavasti suorastaan. Yhtään en tunne olevani arvoton ja huono ihminen, minähän olen vapaa kuin taivaan lintu ja onnellinen joka hetkessä. Ja sitten kun saa olla yksin, vollottaisin viinipullo toisessa ja suklaalevy toisessa kourassa.
Minäkin pyrkisin pitämään sitä illuusiota yllä, että hyvin menee eikä ero satuta vaan jopa päinvastoin! Itkisin ja surkuttelisin yksinäni illalla kun kukaan ei olisi näkemässä.
Ero oli selvästi oikea ratkaisu. Mies voi suhteessanne älyttömän huonosti. Paska parisuhde syö kyllä voimia.
Lopeta kadehtiminen ja päätä elää uuta elämää.