Mies muuttui kerralla eron jälkeen

AP, jos mies nyt pärjää hyvin lasten kanssa, voisitko ajatella että hänen viikonloppujaan pidennettäisiin? Saisit jaettua vastuuta ja metatyötä, levättyä ja tehtyä asioita, jotka tuovat onnellisuutta sinulle. Nyt pyörität lapsien hommia varmasti täysipäiväisesti. Sinunkin pitää päästä rakentamaan eron jälkeistä omaa, aikuisen elämää.

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyin kuinka monet yrittävät tuikata pahalla sanalla ap:ta selkään, ilkeä ja hyeenamainen hyökkäys kun toinen on rehellinen ja heikoimmillaan. Ilmeisesti itse katkera, elämän kolhima tyyppi, on kärkkäin ihminen potkimaan toisia.

Ja ne jotka tulkitsevat että nyt heti eron jälkeen mies on vasta havahtunut onneen ja vapauteen, oletteko itse eronneet ja onko teillä olleet silmät auki? Veikkaan puusilmäisyyttä. Monella miehellä menee vähintään vuosi edes tajuta mitä on tapahtunut. Naiset lähtevät suremaan heti ja vuosi menee toipuessa. Nainen on jo pitkällä toipumisvaiheessa kun mies lähtee eroa suremaan. Molemmilla voi olla ensin se kieltäminen, ettei se ex-puoliso mitään koskaan merkinnytkään.

Ja jos on kokenut vastuun kantamisen taakkana niin onhan se helpottavaa kun mies on nyt omillaan, ilman vastuuta perheestä ja ei tarvitse esittää vanhempaa. Voi olla vähän kuin omien lastensa kummi, pitää kylässä ja viettää mukavaa aikaa. Eikä vaimo ole muistuttamassa vieressä mitä on vastuullinen vanhemmuus.

Mutta tässä on kasvun paikka molemmille, mahdollisuus. Mies voi harjoitella aikuisena vanhempana olemista muutamana päivänä viikossa omalla tavallaan, parempi myöhään kun ei koskaan. Nainen voi paremmin kun huomaa että pärjää itse, ei hän tarvitse kesken kasvuista miestä kotiinsa huutamaan ja kiukuttelemaan kun "elämä ja arki on rankkaa". Joku päivähän elämääsi voi tulla kunnon tyyppi, vahvempi ja ehjempi mies, se on tilanteen extrabonus.

Ei kannata olla katkera, se syö vain itseä sisältä päin ja kaikki me tiedämme, että tilanteet muuttuvat.

Totuuden kertominen ei ole hyeenamaista hyökkäämistä! On paljon parempi saada joku totuudella itkemään, kuin valheella nauramaan! Tässä näyttäisi olevan kyseessä kontrollifriikki nainen, joka omalla hallinnantarpeellaan myrkytti oman suhteensa. Kaiken lisäksi kun toinen ei alistunut hirmun valtaan, hylkäsi ottamalla eron! En yhtään ihmettele että mies kuin mies on ikionnellinen päästessään tuollaisesta eroon, eteenkin jos oma arvo ja moraali ei mahdollista perheen hajoittamista, vaan kärsii mieluummin.

Hohhoijjaa. Se ei ole naisen hallinnantarvetta että vaatii miestä kantamaan puolet vastuusta; tässä tapauksessa yhteisistä lapsista ja kodista. Se on asia joka pitäisi opettaa jokaiselle kaksilahkeiselle jo lapsuudenkodissa. Miehet vieläkin liian usein on semmoisia siipeilijöitä mitä tulee arjen vastuun jakamiseen.

En nyt vielä lukenut koko ketjua läpi, mutta laitanpa tämän tähän.

Mieheni aikuiset lapset ovat kertoneet, että isä oli heidän kotona asuessaan erittäin hankala tyyppi välillä. Pahantuulinen, ärjyi ja komenteli yhtenään. Olin aivan hämmästynyt, että kuinka voi olla, siis tämä minun mieheni, joka on todella mukava, ystävällinen ja hellä. Lapset sanoivat että niin, siitä tuli mukava mies kun se sinun kanssasi alkoi olemaan. Isä on muuttunut ihmisenä todella paljon.

Meillä tämä meni vielä aika törkeästi, hän vaihtoi lastensa äidin suoraan minuun ja minä olin kyllä eron syy.

Mies voi huonosti parisuhteessa ja nyt saa hengittää helpommin. Voi olla että putoaa vielä. Omasta mielestä useammin "jättäjällä" on vaikeampaa kun kantaa vielä sitä syyllisyyttä "perheen rikkomisesta" ja toiselle aiheutetusta mielipahasta

Joku kaljoitteleva pikkupoika se täällä vain iskää puolustelee ja harjoittelee tulevia repliikkejään äänensävyä myöten.

Tähän ikään on niin paljon tullut miehiä nähtyä ja juteltua miesten kanssa työreissuissa, että minulla on mielikuva, että moni mies on paljon onnettomampi kuin nainen parisuhteessa. Nyt ei puhuta siitä, että nämä miehet yrittäisivät iskeä säälitarinoillaan. Ihan vanhoja kavereita, joiden kanssa on paljon juteltu elämästä ja kaikesta oluttuopin äärellä tuolla maailmalla. Miehet ei osaa lähteä ja erota (ilman uutta äitiä), ylipäätään miehet kestää huonoakin suhdetta helpommin. Miehet on mukavuudenhaluisia ja laiskoja monesti näissä asioissa. Elämä pidetään paikallaan, jos jollain tasolla vaan pysyy vielä hengissä. Miksi miehet on onnettomia? Koska naiset on niin verbaalisia ja käyttävät kotona valtaa sumeilematta. Miehet on usein puun ja kuoren välissä, alistuvat ja antavat perää, jotta ei tarvi tapella ja arki jotenkin vaan rullaa, edes kitkuen. Rouva päättää kaiken. Heittää miehen perintömaljakon kirpparille (ei sovi sisustukseen), määrää, miten lapsi puetaan, mitä syödään, missä asutaan jne. Monet miehet kokee, että hädin tuskin saavat hengittää ilman vaimon määräilyä.

Mutta moni mies myös ajattelee, että kun toinen määrää, se usein myös tekee ja ottaa vastuun. Esimerkiksi oma isäni sanoo aina pilke silmäkulmassa, että äidin määräily on älytöntä, mutta hän saa laiskotella, kun asiat rullaa ja ei ota niin tosissaan aina juttuja. Antaa puhua ja tekee sitten tärkeissä asioissa oman päänsä mukaan. Tällä setillä ovat menneet 45 vuotta jo ja varmaan ihan onnistunut avioliitto kuitenkin. Ilman äitini tarmokasta asennetta ja touhotusta puuttuisi heiltä monia mukavia asioita elämästä ja ruoka tulee pöytään jne.

Summa summarum: Ehkä ap:n mies oli kuitenkin niitä miehiä, jotka salaa toivoi ap:n löytävän uuden miehen ja saavan avioliiton sillä pakettiin. Tunnen useamman miehen, jotka haaveilee rouvan löytävän uuden. Yhdellä kävikin sitten niin ja vaimo nikotellen lopulta kertoi aikomuksestaan erota ja uudesta kumppanista. Ero oli tosi riidaton ja mies vielä auttoi hymyssäsuin muuttoa. Rouva luuli, että on kova pala miehelle. Oikeasti mies sanoi, että tuntui lottovoitolta, kun vihdoin tulee ero ja ei tarvi tapella. Rouva on tiukka täti ja mies pelkäsi helvettiä, jos alkaa ehdottelemaan eroa. Tilanne ratkesi onneksi näin. Samaa sanoo nykyinen mieheni, että toivoi viimeiset kaksi vuotta, että eksä jättäisi. Pelkäsi naisen kiukkua/väkivaltaa (oli väkivaltainen) ja sanoi, että joskus naisen pikkujoulujen jälkeen oli pettynyt, kun tuo oli tullut kotiin. Oli kehittänyt jo mielessään puheen, jos jotain tulee: "Voi ei, miten sä voit tehdä mulle tän... ei, en pysty enää jatkamaan tämän pettämisen jälkeen..." -tyyliin.

surullinen ap kirjoitti:

Kyllä varmasti olen kaikkea tuota edellämainittua. Kireä määräilijä etenkin.

Mutta.. Nyt miehen ei tarvitse tehdä lapsiperheen kotitöitä, ei huolehtia ketään tarhaan/kouluun, ei laittaa väsyneitä lapsia väsyneenä nukkumaan, huolehtia ruokahuollosta, hoitaa lasten vaatehuolto, kaverisynttärit, kaikki metatyö. Ei tarvitse enää tapella kuka saa omaa aikaa ja kuka ei, voi nauttia täysin omasta ajasta ja poimia kirsikat kakun päältä hakemalla muutaman kerran kuussa lapset tarhasta, viettämällä heidän kanssaan pari yötä ja palauttaa äidille. 

Eikö tällä ole mitään vaikutusta? Koska on kyllä hirveän vaikea sitten kuitenkaan sisäistää olevan yksin tähän kaikkeen syyllinen. Uskomattoman helppo miehen on olla erossa lapsistaan ja olla elämättä arkea heidän kanssaan.

En lukenut kuin tähän asti mutta tähän kommentoin että ei isillä ole sellaista pakottavaa tunnetta olla lastensa luona mikä äideillä on. Äideillä se tunne lievenee sitten lasten teini-iän kynnyksellä ja lientyy ikäväksi. Sitä isätkin tuntevat mutta eivät voi ymmärtää sitä epätoivoista paloa olla jälkeläisensä arjessa kiinni mitä pienen lapsen äiti tuntee luontoäidin muovaamana. Eihän sitä ymmärrä lapsettomat naisetkaan. Nämä on sisäänrakennettuja juttuja. Isiltä puuttuu se palo koska aistitasolla heillä on muut hommat 🙄

Tiedän samantapaisen tapauksen lähipiirissäni joitakin vuosia sitten.Ero tuli,kun mies oli pettänyt,vaimo ei vaan pystynyt sitä lopultaan antamaan anteeksi.Mies alkoi elää aivan uutta elämää,tyylikin muuttui paremmaksi ja mies onnellisemmaksi.Varmaan pettämisen taustalla oli kuitenkin jokin tyytymättömyys parisuhteeseen vaimon kanssa.Vaikka vaimo halusi eron niin lopulta vaimo olikin sen kärsivä ja katkera nainen ja mies sanoi myöhemmin,että ei ikinä voisi enään palata siihen suhteeseen vaimonsa kanssa,koska elää nyt juuri sitä elämää ja sellaisen ihmisen kanssa,kenen kanssa on aidosti onnellinen.

Ihmettelen kyllä, että jos mies todella oli niin ahdistunut suhteessaan, niin miksi ei ottanut ja lähtenyt?

Ihmeellistä vastuuttoman miehen puolustelua täällä.

Tuskin Ap kovin kontrollifrikki voi olla, jos oli valmis eroamaan. Kyllä ne todelliset friikit pitää kynsin hampain kiinni siitä miehestään, jonka he luulevat omistavan.

Veikkaan että nuo apn lyttääjät ovat itse niitä pahimpia friikkejä, ja kääntävät nyt oman tuskan apn harteille. Niin se yleensä menee.

Minä taas olen nähnyt paljon näitä "Nyt minä vasta tässä suhteessa olen onnellinen." Mutta ylläri pylläri sitä hehkutusta kesti muutaman vuoden kunnes arki löi kasvoille ja ero tuli uudessakin suhteessa.Nää on näitä.Siis miehiä (ja toki naisiakin) jotka ei kestä arkea vaan etsitään huuumaa ja ollaan jääty jonnekin tasolle.

Tuohan vois olla mieheni ex-vaimon tekstiä ;)

Sillä erotuksella että mieheni on ollut aina hyvä isä. Nyt exää vituttaa kun miehellä menee kanssani hyvin ja lapsetkin ovat täällä kuin enkeleitä, toisin kuin kuulemma äitinsä luona. :)

Vierailija kirjoitti:

Voivoi... minusta taas aika selvää että mies elää nyt uutta nuoruuttaan kun pääsi "kahleista". Sinähän hoidat edelleen raskaimman osuuden lapsista ja mies ottaa rusinat pullasta.

Tsemppiä ja voimia. Ei se arki tuollaisen miehen kanssa kuitenkaan toimisi, koska mies nimenomaan ei ole kykenevä/ kypsä ottamaan lapsiperheen elämästä täyttä vastuuta. Se että sinä et suostunut tekemään miehen osaa ei tee sinusta nipottajaa tms. Toki vikoja meissä on kaikissa mutta sinä et ole vastuussa miehesi käytöksestä.

Sure ja ala sitten rakentaa itsellesi uutta elämää jossa hyvä olla.

Tämä.

On myös nahdollista, että mies lukeutuu siihen yhteen narsistiseen joukkoon, kuten osa parisuhdeväkivaltaisista. Eli niihin, jotka voivat siirtyä eteenpäin kädenkäänteessä ilman mitään vaurioita ja puoliso jää keräämään hajonnutta elämäänsä. Eli ehkä hänellä ei ole ollut mitään normaaleja rakkaudentunteita alunperinkään.

Mm. narsisteilla on poikkeuksellisen hyvä kyky lokeroida asioita aivoissa. He voivat ikäänkuin ottaa ihmisen ja laittaa hänet "laatikkoon" ja sulkea sen ja unohtaa sinne, tarvittaessa avata laatikon ja ottaa esiin taas. He voivat hyvin unohtaa, että hän on olemassakaan. Esim oma mieheni on aika narsistinen, vaikkei varmaan täysnarsisti. Voin kuvitella, että jos eroaisimme, niin hän olisi ruollainen. Hän on käynyt jo läpi 3 avioeroa aiemmin ja ihan vilpittömästi unohtanut 2 ex vaimonsa nimen. Oikeasti. Ei muistanut niitä miettimisen jälkeenkään esim hakiessamme kuulutuksia vaan virkamiehen piti selvittää ne rekisteristä. Hän pystyy pyyhkimään jonkun ihmisen täysin pois elämästään ja mielestään, jos haluaa. Ehkä ap:n mies on samanlainen, tai sitten hän yeeskentelee loukatakseen ap:ta.

Joka tapauksessa hyvä, kun erositte. Älä usko täällä olevia syyllistäviä kommentteja itsestäsi. Tiedät itse, mikö on totta ja kuka käyttäytyi huonosti suhteenne aikana. Pidä kiinni totuudesta!

Stressin väheneminen tekee vanhemmuudesta helpompaa ja mukavampaa. Olipa kyseessä mies tai nainen.

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyin kuinka monet yrittävät tuikata pahalla sanalla ap:ta selkään, ilkeä ja hyeenamainen hyökkäys kun toinen on rehellinen ja heikoimmillaan. Ilmeisesti itse katkera, elämän kolhima tyyppi, on kärkkäin ihminen potkimaan toisia.

Ja ne jotka tulkitsevat että nyt heti eron jälkeen mies on vasta havahtunut onneen ja vapauteen, oletteko itse eronneet ja onko teillä olleet silmät auki? Veikkaan puusilmäisyyttä. Monella miehellä menee vähintään vuosi edes tajuta mitä on tapahtunut. Naiset lähtevät suremaan heti ja vuosi menee toipuessa. Nainen on jo pitkällä toipumisvaiheessa kun mies lähtee eroa suremaan. Molemmilla voi olla ensin se kieltäminen, ettei se ex-puoliso mitään koskaan merkinnytkään.

Ja jos on kokenut vastuun kantamisen taakkana niin onhan se helpottavaa kun mies on nyt omillaan, ilman vastuuta perheestä ja ei tarvitse esittää vanhempaa. Voi olla vähän kuin omien lastensa kummi, pitää kylässä ja viettää mukavaa aikaa. Eikä vaimo ole muistuttamassa vieressä mitä on vastuullinen vanhemmuus.

Mutta tässä on kasvun paikka molemmille, mahdollisuus. Mies voi harjoitella aikuisena vanhempana olemista muutamana päivänä viikossa omalla tavallaan, parempi myöhään kun ei koskaan. Nainen voi paremmin kun huomaa että pärjää itse, ei hän tarvitse kesken kasvuista miestä kotiinsa huutamaan ja kiukuttelemaan kun "elämä ja arki on rankkaa". Joku päivähän elämääsi voi tulla kunnon tyyppi, vahvempi ja ehjempi mies, se on tilanteen extrabonus.

Ei kannata olla katkera, se syö vain itseä sisältä päin ja kaikki me tiedämme, että tilanteet muuttuvat.

Totuuden kertominen ei ole hyeenamaista hyökkäämistä! On paljon parempi saada joku totuudella itkemään, kuin valheella nauramaan! Tässä näyttäisi olevan kyseessä kontrollifriikki nainen, joka omalla hallinnantarpeellaan myrkytti oman suhteensa. Kaiken lisäksi kun toinen ei alistunut hirmun valtaan, hylkäsi ottamalla eron! En yhtään ihmettele että mies kuin mies on ikionnellinen päästessään tuollaisesta eroon, eteenkin jos oma arvo ja moraali ei mahdollista perheen hajoittamista, vaan kärsii mieluummin.

Hohhoijjaa. Se ei ole naisen hallinnantarvetta että vaatii miestä kantamaan puolet vastuusta; tässä tapauksessa yhteisistä lapsista ja kodista. Se on asia joka pitäisi opettaa jokaiselle kaksilahkeiselle jo lapsuudenkodissa. Miehet vieläkin liian usein on semmoisia siipeilijöitä mitä tulee arjen vastuun jakamiseen.

Vaatimalla kun et saa parisuhteessa muuta kuin tuhon aikaseksi! Kyllä se omasta halusta lähtee ja siitä että se perhe ja koti koetaan senverran mielekkääksi että sen eteen haluaa tehdä asioita! Vaatimuksia täynnä olevalle ihmiselle ei ihan luonnostaan anna yhtään mitään! Sille joka ei vaadi mitään, vaan rakastaa ja hyväksyy sellaisena kuin olet, sellaisen eteen on valmis tekemään ihan mitä tähansa! Kaikki parisuhteessa alkaa vapaudesta ja vapaaehtoisuudesta! Kaikki parisuhteessa kuolee pakkoon ja vaatimuksiin! Ne on äärimmäisen harvassa ne ihmiset, jotka tämän käsittävät! Mutta heilläpä onkin sellainen suhde, jolle kaikki ovat kateellisia.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kyllä, että jos mies todella oli niin ahdistunut suhteessaan, niin miksi ei ottanut ja lähtenyt?

Ihmeellistä vastuuttoman miehen puolustelua täällä.

Tuskin Ap kovin kontrollifrikki voi olla, jos oli valmis eroamaan. Kyllä ne todelliset friikit pitää kynsin hampain kiinni siitä miehestään, jonka he luulevat omistavan.

Veikkaan että nuo apn lyttääjät ovat itse niitä pahimpia friikkejä, ja kääntävät nyt oman tuskan apn harteille. Niin se yleensä menee.

Kontrollifriikki ei pidä kynsin ja hampain kiinni siitä, joka ei suostu alamaiseksi, eikä tottelemaan! Eikä ne pidä siitä tottelevaisestakaan kiinni kynsin ja hampain. Alistuja on sairastunut alistajansa valtaan niin, että alistettu on se joka pitää kiinni hallitsijastaan kynsin ja hampain. Ilmiö on sama jossa kidnapattu rakastuu sieppaajaansa! Yleensä hyväksikäyetty tarvitsee jonkun tukihenkilön tai jopa verkoston, jotta pääsee alistajastaan eroon! Mies pääsi, kun alistaja jätti yksilön josta ei ollut hänelle hyötyä, ja sen tähden mies on nyt onnensa kukkuloilla! Onnekas mies kertakaikkiaan, kaikki eivät hyväksikäyttäjästä selviä noin helpolla, monella on koko loppuelämä ja minäkuva täysin pirstaleina!

Aloittaja kertoikin itsestään kaiken oleellisen puhuessaan metatöistä ja kaverisynttäreistä.

Tyypillinen uhriutujanillittäjä ja kontrollifriikki, jonka aika ei mene kotitöihin , vaan mammapalstalla istumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Tähän ikään on niin paljon tullut miehiä nähtyä ja juteltua miesten kanssa työreissuissa, että minulla on mielikuva, että moni mies on paljon onnettomampi kuin nainen parisuhteessa. Nyt ei puhuta siitä, että nämä miehet yrittäisivät iskeä säälitarinoillaan. Ihan vanhoja kavereita, joiden kanssa on paljon juteltu elämästä ja kaikesta oluttuopin äärellä tuolla maailmalla. Miehet ei osaa lähteä ja erota (ilman uutta äitiä), ylipäätään miehet kestää huonoakin suhdetta helpommin. Miehet on mukavuudenhaluisia ja laiskoja monesti näissä asioissa. Elämä pidetään paikallaan, jos jollain tasolla vaan pysyy vielä hengissä. Miksi miehet on onnettomia? Koska naiset on niin verbaalisia ja käyttävät kotona valtaa sumeilematta. Miehet on usein puun ja kuoren välissä, alistuvat ja antavat perää, jotta ei tarvi tapella ja arki jotenkin vaan rullaa, edes kitkuen. Rouva päättää kaiken. Heittää miehen perintömaljakon kirpparille (ei sovi sisustukseen), määrää, miten lapsi puetaan, mitä syödään, missä asutaan jne. Monet miehet kokee, että hädin tuskin saavat hengittää ilman vaimon määräilyä.

Mutta moni mies myös ajattelee, että kun toinen määrää, se usein myös tekee ja ottaa vastuun. Esimerkiksi oma isäni sanoo aina pilke silmäkulmassa, että äidin määräily on älytöntä, mutta hän saa laiskotella, kun asiat rullaa ja ei ota niin tosissaan aina juttuja. Antaa puhua ja tekee sitten tärkeissä asioissa oman päänsä mukaan. Tällä setillä ovat menneet 45 vuotta jo ja varmaan ihan onnistunut avioliitto kuitenkin. Ilman äitini tarmokasta asennetta ja touhotusta puuttuisi heiltä monia mukavia asioita elämästä ja ruoka tulee pöytään jne.

Summa summarum: Ehkä ap:n mies oli kuitenkin niitä miehiä, jotka salaa toivoi ap:n löytävän uuden miehen ja saavan avioliiton sillä pakettiin. Tunnen useamman miehen, jotka haaveilee rouvan löytävän uuden. Yhdellä kävikin sitten niin ja vaimo nikotellen lopulta kertoi aikomuksestaan erota ja uudesta kumppanista. Ero oli tosi riidaton ja mies vielä auttoi hymyssäsuin muuttoa. Rouva luuli, että on kova pala miehelle. Oikeasti mies sanoi, että tuntui lottovoitolta, kun vihdoin tulee ero ja ei tarvi tapella. Rouva on tiukka täti ja mies pelkäsi helvettiä, jos alkaa ehdottelemaan eroa. Tilanne ratkesi onneksi näin. Samaa sanoo nykyinen mieheni, että toivoi viimeiset kaksi vuotta, että eksä jättäisi. Pelkäsi naisen kiukkua/väkivaltaa (oli väkivaltainen) ja sanoi, että joskus naisen pikkujoulujen jälkeen oli pettynyt, kun tuo oli tullut kotiin. Oli kehittänyt jo mielessään puheen, jos jotain tulee: "Voi ei, miten sä voit tehdä mulle tän... ei, en pysty enää jatkamaan tämän pettämisen jälkeen..." -tyyliin.

Tossuja on niin miehissä kuin naisissakin. Yleensä se epävarma,muita myötäilevä ihminen viehättyykin itsevarmasta ihmisestä joka ottaa enemmän valtaa. Joku syy siihen on,miksi yhteen on päädytty. Tällainen ihminen joka ei uskalla erota, voisi vähän mennä itseensä ja miettiä miksi on niin muista riippuvainen? Jokaisella kuitenkin on vastuu omasta käytöksestä, jos haluaa erota niin eroaa. Turha siitä on muita syytellä.

Vierailija kirjoitti:

Tuohan vois olla mieheni ex-vaimon tekstiä ;)

Sillä erotuksella että mieheni on ollut aina hyvä isä. Nyt exää vituttaa kun miehellä menee kanssani hyvin ja lapsetkin ovat täällä kuin enkeleitä, toisin kuin kuulemma äitinsä luona. :)

Tuota. Olen se äskeinen narsistisen miehen vaimo. Kyllä minäkin viosia uskoin, että vika oli niissä exissä, mutta ajankuluessa naimisissa ollessamme olen huomannut, että ei tainnut ollakaan. Luulen heidän olevan ihan tavallisia naisia ja heidän asemassaan olisin reagoinut ihan samoin. Ja pidän mahdollisena, että ero tulee meillekin. He taas ovat jo olleet pitkään uusissa suhteissa ja onnellisia. Eli sä elät vielä tuossa itsepetoksessa kuvitelken olevasi parempi kuin miehen exä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voivoi... minusta taas aika selvää että mies elää nyt uutta nuoruuttaan kun pääsi "kahleista". Sinähän hoidat edelleen raskaimman osuuden lapsista ja mies ottaa rusinat pullasta.

Tsemppiä ja voimia. Ei se arki tuollaisen miehen kanssa kuitenkaan toimisi, koska mies nimenomaan ei ole kykenevä/ kypsä ottamaan lapsiperheen elämästä täyttä vastuuta. Se että sinä et suostunut tekemään miehen osaa ei tee sinusta nipottajaa tms. Toki vikoja meissä on kaikissa mutta sinä et ole vastuussa miehesi käytöksestä.

Sure ja ala sitten rakentaa itsellesi uutta elämää jossa hyvä olla.

Tämä.

On myös nahdollista, että mies lukeutuu siihen yhteen narsistiseen joukkoon, kuten osa parisuhdeväkivaltaisista. Eli niihin, jotka voivat siirtyä eteenpäin kädenkäänteessä ilman mitään vaurioita ja puoliso jää keräämään hajonnutta elämäänsä. Eli ehkä hänellä ei ole ollut mitään normaaleja rakkaudentunteita alunperinkään.

Mm. narsisteilla on poikkeuksellisen hyvä kyky lokeroida asioita aivoissa. He voivat ikäänkuin ottaa ihmisen ja laittaa hänet "laatikkoon" ja sulkea sen ja unohtaa sinne, tarvittaessa avata laatikon ja ottaa esiin taas. He voivat hyvin unohtaa, että hän on olemassakaan. Esim oma mieheni on aika narsistinen, vaikkei varmaan täysnarsisti. Voin kuvitella, että jos eroaisimme, niin hän olisi ruollainen. Hän on käynyt jo läpi 3 avioeroa aiemmin ja ihan vilpittömästi unohtanut 2 ex vaimonsa nimen. Oikeasti. Ei muistanut niitä miettimisen jälkeenkään esim hakiessamme kuulutuksia vaan virkamiehen piti selvittää ne rekisteristä. Hän pystyy pyyhkimään jonkun ihmisen täysin pois elämästään ja mielestään, jos haluaa. Ehkä ap:n mies on samanlainen, tai sitten hän yeeskentelee loukatakseen ap:ta.

Joka tapauksessa hyvä, kun erositte. Älä usko täällä olevia syyllistäviä kommentteja itsestäsi. Tiedät itse, mikö on totta ja kuka käyttäytyi huonosti suhteenne aikana. Pidä kiinni totuudesta!

Hyvin mahdollinen selitys.

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä kaikki eronneet tuttavani, lähivanhemmat mukaan lukien, ovat kertoneet oman vapaa-ajan lisääntymisestä ja omien harrastusten uudelleen aloittamisesta eron jälkeen. On ihan eri asia elää lasten ehdoilla sitä lapsiperhearkea 24/7 kuin vuorotellen, saati sitten etävanhempana, joka tapaa lapsiaan joka toinen viikonloppu. Totaaliyksininhuoltajat sitten asia erikseen.

Mies pääsee nyt helpolla, hänen isyytensä vaatimukset rajoittuvat vain satunnaisiin viikonloppuihin ja lomiin, jolloin hän luultavasti on levännyt ja akkunsa ladannut. Eihän tilanne ole lähivanhemmalle reilu, mutta yritä oppia lataamaan omia akkujasi silloin, kun lapset ovat isällään. Sekin on omanlaisensa "etuoikeus". Ehkä ennen pitkään löydät itsekin elämästäsi taas ilon. Myös isän tapaamisia voisi lisätä.

Todennäköinen selitys. Kannattaisi siirtyä viikko viikko-systeemiin. Saisit enemmän omaa aikaa ja mies näköjään pystyy huolehtimaan lapsista, hänkin saisi isomman arjen vastuun kannettavakseen.