Lue keskustelun säännöt.
Isompi lapsi päivähoitoon, äiti pienemmän kanssa kotona
Tämä on siis meidän perhe. Mitä mieltä olette?
Pienempi juuri 9kk isompi 3,5 vuotta.
Olen halunnut hoitaa lapset kotona ja minulla onkin ollut siihen rahatilanteen puolesta mahdollisuus. Nyt kuitenkin tuntunut, että isompi lapsi kaipaisi enemmän seuraa ja tekemistä mitä voin itse tarjota.
Hän aloittaa siis päivähoidon kolmena päivänä viikossa ja noin 7 tuntia päivässä.
Onko tämä yhteiskunnan rahojen tuhlausta ja äidin laiskuutta. Voisinhan viedä puistoihin ja kerhoihin itsekin.. en vaan oikein itse viihdy perhekerhoissa jne niin päädyin päivähoitoon.
Kommentit (584)
Siis päivähoito on jo aloitettu. Ja en sitä teidän kehoituksesta lopeta kun lapsi viihtyy. On pieni ryhmä. Noin kymmenen lasta. Ei sama kuin ne kaupungin ylimitoitetut ryhmät. Ja jos lapsesta se tuntuu raskaalta niin vähennämme päiviä tai tunteja.
Jotenkin en voi uskoa että tämä on suomalaisäitien yleinen mielipide.
Ja tosiaan, tietääkseni aika harva yli 3-v on pelkästään kotona.
No hoito olisi aloitettava ihan juuri kuitenkin kun palaan töihin. Mitäs mieltä sitten siitä että alle yksi vuotias päivähoitoon?
Nyt en ehdi enempää lukea enkö vastailla.
Kiitos muutaman ihmisen järkevästä kommentista.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille!!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäitien tulisi ajatella myös kansantaloudellisesti. Ei meillä ole varaa subjektiiviseen päivähoitoon, jos toinen huoltaja on kotona eikä ole tarpeenkaan, kun virikkeitä voi lapsille järjestää muutenkin kuten monessa kommentissa on mainittu. Ja pelottavaa on ajatella, että jotkut työssä käyvät vanhemmat joutuvat odottamaan lapsilleen päivähoitopaikkaa, jonka on voinut viedä juuri kotona olevan äidin/isän lapsi.
Eri juttu on sitten tietyt sosiaaliset syyt, joiden perusteella subjektiivinen päivähoito on oikeutettua.
Ap:lle ei kommentit kelvanneet kun kaikki eivät olleetkaan hoidon kannalla.
Tyypillinen vain ja ainoastaan omaa napaansa tuijottava tapaus.
Surkeaa selittelyä, ap. Aivan samanlaista, mitä kuulee muiltakin äideiltä, jotka eivät jaksa hoitaa omia lapsiaan. Ei pieni lapsi tarvitse päiväkodin hulinaa.
Meillä olisi eka lapsi melkein 5v. siinä vaiheessa kun olisin mahdollisesti vauvan kans jäämässä kotiin, joten olen kovasti miettinyt että olisiko siinä iässä parempi olla lapsen päiväkodissa kavereiden kanssa vai keksisinkö hänelle tekemistä kun olisi vauva? Mielelläni siis olisin molempien lasten kanssa kotona, mutta kun mies tekee niin pitkää työpäivää että mietin kuinka erittäin villin 5-vuotiaan ja vauvan kanssa kotona. Autoa meillä ei ole, eikä täällä ole sellaisia kerhoja lähellä missä haluaisin käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä olisi eka lapsi melkein 5v. siinä vaiheessa kun olisin mahdollisesti vauvan kans jäämässä kotiin, joten olen kovasti miettinyt että olisiko siinä iässä parempi olla lapsen päiväkodissa kavereiden kanssa vai keksisinkö hänelle tekemistä kun olisi vauva? Mielelläni siis olisin molempien lasten kanssa kotona, mutta kun mies tekee niin pitkää työpäivää että mietin kuinka erittäin villin 5-vuotiaan ja vauvan kanssa kotona. Autoa meillä ei ole, eikä täällä ole sellaisia kerhoja lähellä missä haluaisin käydä.
Kuten huomaat, täältä ei kannata kysyä. Teet miltä parhaimmalta tuntuu. Ihan älyttömiä vastauksia tulee. Tän otannan mukaan kukaan äiti ei muka edes harkitsisi päivähoitoa 😂
Vierailija kirjoitti:
Kun valittavana on vielä yleensä srurakunnan kerhot ja kunnalliset ja niissäkin on vielä mahdollista valita vähän viekö aamukerhoon vai päiväkerhoon niin en mä kyllä päikkyyn veisi. Meillä paikkakunnalla ainakin on ihan hirveästi valinnan mahdollisuutta.
No kiva, että teillä on. Miten se auttaa ap:n tilannetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä olisi eka lapsi melkein 5v. siinä vaiheessa kun olisin mahdollisesti vauvan kans jäämässä kotiin, joten olen kovasti miettinyt että olisiko siinä iässä parempi olla lapsen päiväkodissa kavereiden kanssa vai keksisinkö hänelle tekemistä kun olisi vauva? Mielelläni siis olisin molempien lasten kanssa kotona, mutta kun mies tekee niin pitkää työpäivää että mietin kuinka erittäin villin 5-vuotiaan ja vauvan kanssa kotona. Autoa meillä ei ole, eikä täällä ole sellaisia kerhoja lähellä missä haluaisin käydä.
Hyvin pärjää lapsi kotona.
Meidän lasten päiväkodissa on ihan oma ryhmä näille osapäiväisille lapsille, joten he eivät kyllä vie kenenkään työssäkäyvän lapsen paikkaa :-)
Itsekin suhtauduin vähän negatiivisesti virikehoitoon, kun lapseni olivat pieniä. Kerhoissakin käytiin, mutta lasten kasvettua ne kaverit yms ovat olleet todella kullanarvoisia. Isoille lapsille ei seuraa enää löydy muualta kuin päiväkodista.
Olen tosi iloinen tästä osapäivähoidosta, lapset ovat onnellisia kun pääsevät leikkimään kavereiden kanssa ja äiti ehtii vauvan kanssa jopa joskus lepäämään. Nyt vasta tajuan, että olin aikaisemmin aivan puhki kun yritin ja yritin niin hirveästi täyttää näitä täydellisen äidin saappaita. Nyt jaksan paljon paremmin.
Kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerhot on tuota varten, päiväkotien pitäisi olla vain niille jotka sitä tarvitsevat. Sitäpaitsi kun ei kuitenkaan siellä päiväkodissakaan ole täyttä viikkoa niin aina ne leikit jäävät kuitenkin kesken. Ihan yhtälailla saa kerhossakin kavereita ja siitä voi hyvin lähteä suoraan kerhon jälkeen kaverin luo tai kutsua kaverin kotiin. Tai mennä avoimeen päiväkotiin. Älä pliis vie sitä päiväkotipaikkaa sellaiselta joka sen oikeasti tarvitsee
Vierailija kirjoitti:
On se kumma jos ei kahden kanssa jaksa viedä kerhoon tai vaihtoehtoisesti keksi muuta puuhaa.
Mulla neljä lasta. Tällä hetkellä yksi koulussa, yksi eskarissa ja kaksi kotona. Saatan eskarilaisen eskariin ja sieltä takaisin kotiin joka arkipäivä vauvan ja 3v kanssa. Ei ongelmaa.
Lisäksi käyn pienempien lasten kanssa asukaspuistoissa, kirjastossa, metsäretkillä jne. Eipä meilläkään sisaruksista ole päivisin seuraa tuolle 3-vuotiaalle mutta en silti edes harkitse päivähoitoon laittamista. Kyllä niitä virikkeitä saa järjestettyä hyvin itsekin.
Lukemista, askartelua, ulkoilua, retkiä...
Taitaa olla äitien laiskuutta että pitää viedä isompi lapsi hoitoon kun vauva syntyy. Enkä sano että aina olisi helppoa jos vauva on valvottanut yöllä ja isompi silti tarvitsee äitiä päivisin eli ei voi nukkua. Illalla voi ottaa pienet nokoset kun lasten isä katsoo lasten perään. Tekosyitä siis kaikki "hoidontarpeet".
Lapseni ovat olleet hoidossa vain ja ainoastaan silloin kun molemmat vanhemmat ovat olleet töissä.
Ja ennen kuin joku tulee sanomaan että meillä varmasti mummot, kummit ja kaimat hoitaa lapsia, niin ei. Kaikki sukulaiset asuvat kaukana joten ihan itse hoidamme lapsemme.
Kuka haluaa lapsensa väkisin liian isoon ryhmään jossa "varhaiskasvatus" on lähinnä lasten hengissä pitämistä kun muuhun ei aika riitä. Hoidossa yhden aikuisen vastuulla on 4-13 lasta. Kyllä siis äidiltä saa paljon enemmän huomiota kun se jakaantuu vain sisarusten kesken. Aloittajan tapauksessa vain kahdelle lapselle.
Vau, lähetän täältä mitalin. Et sitten kuitenkaan hahmottanut mitä ap ajaa takaa? Hän kommentoi niistä kavereista. Miten se kotona virikkeiden keksiminen siihen auttaa? Meillä jokaisena kotipäivänä tehdään jotain kivaa puuhaa. leivotaan, askarrellaan, ulkoillaan, kylvetään, käydään uimahallissa, kirjastossa, maalataan, tehdään majoja, käydään retkillä ja ties mitä. Kyllä minä olen tasan niin monta lasta tehnyt kun jaksan itse hoitaa. Hoitaminen ei ole se ongelma. meillä ongelma on ne kaverisuhteet. Lapsilla ei ollut mitään pysyviä kontakteja toisiin lapsiin ja eivät päässeet missään niitä leikkitaitoja harjoittelemaan ja kokemaan millaista on kun on oma kaveri.
No nyt on ja kovasti on onnellinen lapsi :) Jos tämä nyt sitten on haitallista ja aiheuttaa kyräilyä muissa niin ihan rauhassa voitte katsella nenänvartta pitkin.
Ps. Meillä myös akateeminen ja hyvätuloinen perhe, jos tällä jotain merkitystä on. Korkein maksuluokka. Kukaan tuttavapiirissä ei ihmettele, päinvastoin pitää järkevänä ettei lapsia hillota kotona vuosikausia. Tuntuu, että tämä on joku vannoutuneiden kotiäitien ongelma ja tapa nostaa itseään jalustalle. Ainoa asia, missä voi kokea jotain ylemmyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kukapa ei jaksaisi paremmin jos ne lapset ovat pois jaloista häiritsemästä?! Mut ei se ole yhteiskunnan eikä niiden hoitajien vika että sinä itsekkyyksissäsi teet lapsia enemmän kuin jaksat hoitaa. "Mutku mulla on oikeus!"
Vierailija kirjoitti:
No kukapa ei jaksaisi paremmin jos ne lapset ovat pois jaloista häiritsemästä?! Mut ei se ole yhteiskunnan eikä niiden hoitajien vika että sinä itsekkyyksissäsi teet lapsia enemmän kuin jaksat hoitaa. "Mutku mulla on oikeus!"
Ois varmaan sunkin lapset tarvinnut vähän virikehoitoa niin olisit saanut pahimmat paineet purettua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyllä sitä mieltä,ettei pidä tehdä enempää lapsia kuin mitä on mahdollista hoitaa itse hyvin. Kyllähän tuon ikäisen kanssa jo tarvii käyttää mielikuvitusta tekemisien kanssa, mutta tuliko se yllätyksenä? Mulla on nyt 2v lapsi. Hänen kanssaan käydään kerhoissa, puistoissa ja kavereilla. Tiedän, ettei tähän tilanteeseen nyt kannattaisi uutta vauvaa hankkia. Kaikki aika menisi siinä vauvassa ja itsellä ei rahkeet siinä tilanteessa riittäisi viihdyttämään isompaa. Mielestäni olisi jotenkin tökeröä työntää isompi yhteiskunnan hoidettavaksi, vaikkakin siis ihan hyväksyttävää. Itse en vaan kestäisi sitä ajatusta,joten en hanki lisää lapsia nyt enkä ehkä enää koskaan.
Mutta tuossa tilanteessa en kyllä tiedä,mitä tekisin. Koittaisin varmaan hampaat irvessä hoitaa molempia ja odottelisin parempia aikoja :D
Siis mieltääkö ihmiset asian tosiaan näin? Että pitäisi hampaat irvessä hoitaa kotona, vaikka lapsi selvästi ilahtuu päivähoidosta? Ettei tuhlaisi yhteiskunnan rahoja? Eikö me olla tälläisten oikeuksien, kuten päivähoito , eteen tehty töitä yhteiskunnassa?
Eihän ne kaupunkien järjestämät kerhotkaan ole ilmaisia yhteiskunnalle. Ne usein käyttäjille maksuttomia. Nyt maksan lapsen päivähoidosta hoitomaksun. Paikkakunnalla ei ole kunnan järjestämää ilmaista kerhotoimintaa, kuten sanoin, tämä maalaiskunta on aika vanhusvoittoinen.
Täällä toimii kyllä seurakunnan kerho ja kuulun kirkkoon joten niistä maksan kirkollisveroa kävin tai en.
Ja mieheni palkasta menee vero, samoin omista tuloistani.
Tälläistä viestiä siis suomalaisilta äideiltä vaan eteenpäin, lähes kaikki vastanneet ovat sitä mieltä että subjektiivisesta päivähoidosta saisi luopua kokonaan??Vähän jo tuohduin, että edes kysyin täällä mielipidettä.
Ap
Nyt se toimii aikuisten ehdoilla, ei lapsen. Koko iltapäivä on ihan turha koska lapsihan vain nukkuu siellä. Ja se ainoa varhaiskasvatus eli aamupiiri jää pois. Jei ole säännöllisesti edes...
Tätä en oikein ymmärtänyt.
Lapsi nukkuu ehkä 12-13.30? Noin tunnin päivä unet jos sitäkään kun jo iso. Mikä aamupiiri? Se tuokio tai mikä lienee missä päivä ym keskustellaan pidetään ennen ruokailua
ApAamulla kello 8-9 on se ainoa varhaiskasvatusosuus.
Päiväuniin menee 12-14/14.30. Eli käytännössä iltapäivällä ei sen lisäksi ole muuta kuin välipalan jonotus ja sitten se pukemisen jonotus.
Ei tässä paikassa. Kaikissa ei mennä saman kaavan mukaan. Ja on pieni ryhmä kun maalla ollaan joten 10 lapsen kanssa ei mahdottomia tarvi jonotella. Lapsi nukkuu tunnin!!!
Ap
Kyllä se rytmi on kaikkialla sama. Ja vaikka sinun lapsesi nukkuu tunnin, se päiväuniaika on silti se kaksi tuntia. Kun se hoito ei toimi yhden lapsen mukaan. Se on just se ero kotihoitoon.
Riippuu mielestäni ihan lapsen iästä ja perheen tilanteesta. Minä hoidin kuuliaisesti ihan itse kaksi lastani, joilla on kaksi vuotta ikäeroa. Ei olisi tullut mieleenkään roudata siihen asti täysin kotihoidettua kaksivuotiasta esikoista tarhaan vauvan tieltä.
Nyt kun kolmas syntyy, nelivuotias keskimmäinen jatkaa päivähoidossa. Perustelut:
1) Esikoinen käy joka tapauksessa eskarissa 20 tuntia viikossa. Eli täit, kihomadot ja kuskaamiset pitää joka tapauksessa hoitaa. Itselleni varmaan olisikin helpompi löhötä kotona kuin pukea vauvaa joka aamu kahdeksalta.
2) Keskimmäisellä on erinomainen hoitopaikka, josta haluamme pitää kiinni. Siellä tarjotaan taatusti laadukasta varhaiskasvatusta, ja kaverisuhteetkin ovat siellä. Tuttavaperheiden lapset ovat kaikki kokopäivähoidossa, joten aika yksinäistä olisi puistoissa ja perhekerhoissa minun ja vauvan kanssa.
3) Keskimmäisellä on omat haasteensa puheen tuottamisessa, joiden vuoksi hän käy puheterapiassa, ja päiväkoti on selvästi rohkaissut häntä kommunikoimaan. Asiasta on puhuttu myös puheterapeutin kanssa.
Niin että näistä lähtökohdista kivittäkää.
Vierailija kirjoitti:
Missä takapajulassa nämä kommentoijat asuu? Nykyään ajatellaan ihan eri tavalla päivähoidosta. Sehän on nykytermein ”varhaiskasvatusta johon kaikilla lapsilla pitäisi olla oikeus”. En puolla mitenkään tätä asiaa mutta tämä on yhteiskunnan henki. Itse vein lapseni 3-vuotiaana osapäivähoitoon. Ei olisi ollut edes pakko, mutta vähän joka puolelta tuli siihen hienoista painostusta. Että se on hyväksi lapselle. No sen verran raukka olin että vein kun en vielä osannut tarpeeksi puolustaa omia mielipiteitä. Jos nyt saisin valita, en todennäköisesti veisi. Eipä ole ainakaan jäänyt niin sanotusti kehityksestä jälkeen jos hyviä puolia pitää keksiä. Nämä kehitykselliset asiathan on nykyään niin tärkeitä, että samaa massaa pitää kaikkien olla. Ei muuta kun laitostumaan vaan.
Ap:n lapsi jää nimenomaan paitsi siitä varhaiskasvatulsesta, koska missaa sen aamun. Ja kun on poissa joka toinen päivä, missaa myös sen ryhmäytymisen.
Varhaiskasvatuksena lapsen etua ajatellen fiksu päivä olisi 8-12. Sitten kotiin, kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa kun pikkusisarus nukkuu ja isompi ei ole vielä tullut koulusta.
Tää olisi se lapsen kannalta mietitty hoito. Nyt tarpeet on mietitty aikuisten kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten päiväkodissa on ihan oma ryhmä näille osapäiväisille lapsille, joten he eivät kyllä vie kenenkään työssäkäyvän lapsen paikkaa :-)
Itsekin suhtauduin vähän negatiivisesti virikehoitoon, kun lapseni olivat pieniä. Kerhoissakin käytiin, mutta lasten kasvettua ne kaverit yms ovat olleet todella kullanarvoisia. Isoille lapsille ei seuraa enää löydy muualta kuin päiväkodista.
Olen tosi iloinen tästä osapäivähoidosta, lapset ovat onnellisia kun pääsevät leikkimään kavereiden kanssa ja äiti ehtii vauvan kanssa jopa joskus lepäämään. Nyt vasta tajuan, että olin aikaisemmin aivan puhki kun yritin ja yritin niin hirveästi täyttää näitä täydellisen äidin saappaita. Nyt jaksan paljon paremmin.
Kukin tavallaan.
Pidemmän päälle yhteiskunta varmasti säästäisi kun ennaltaehkäisevästi perheet saisivat tarpeensa ja halunsa mukaan lapselle hoitopaikan. Ja nimenomaan ilman, että sitä pitää erikseen nöyristellen pyytää ja lomaketolkulla anoa ja perustella tarvetta. Sen takia moni varmaan jättää perhetyöntekijän/kotiavun (vai mikä lie onkaan?) pyytämättä kun kokee sen nolona ja jopa häpeällisenä muutenkin kun nykyään pukkaa joka taholta hiillostusta täydelliseen vanhemmuuteen. Arki on nykymaailmassa hektistä ja stressaavaa. Inhottavaa, että siitäkin syyllistetään ja tulee vielä ylijmääräistä stressiä jos lapsen vie muutamana päivänä muualle leikkimään. Keneltä se on pois jos äitikin saa hetken helpotusta arkeen?
Ei enää ole samaan tapaan mahdollista jakaa arkea isovanhempien kanssa kun työurat pitenevät ja eläkeläiskulttuurikin on muuttunut. Isovanhemmilla on omaakin elämää ja monen perheen kohdalla välimatkaakin on paljon. Tukiverkko voi olla heiveröinen ja perhe yksinäinen. Alle kouluikäiset lapset eivät enää juokse entiseen malliin korttelin lasten kanssa päivät pitkät ulkona keskenään, monesti pitäisi vanhemman turvallisuussyistä olla mukana tai alkaa kauhistelu kenen mukulat on yksin. Joka paikkaan tulisi revetä ja todella paljon vanhemman vastuulle jää saako lapsi kaverisuhteita vai ei. Ei se saisi niinkään olla, koska yksinäisyys periytyy helposti.
Pikkulapsiaikaan kannattaisi yhteiskunnan oikeasti satsata paljon. Hyvä pohja elämälle, lastenteko houkuttelevammaksi (eikä kuulostamaan siltä, että pikkulapsiperhe on kamala riesa), matalan kynnyksen tukea perheille, ymmärrystä että välillä on rankkaa vaikka kuinka lapsia olisi tehty harkittu määrä. Lapsille mahdollisimman pienestä asti hyviä kaverisuhteita, ettei kukaan jäisi yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä takapajulassa nämä kommentoijat asuu? Nykyään ajatellaan ihan eri tavalla päivähoidosta. Sehän on nykytermein ”varhaiskasvatusta johon kaikilla lapsilla pitäisi olla oikeus”. En puolla mitenkään tätä asiaa mutta tämä on yhteiskunnan henki. Itse vein lapseni 3-vuotiaana osapäivähoitoon. Ei olisi ollut edes pakko, mutta vähän joka puolelta tuli siihen hienoista painostusta. Että se on hyväksi lapselle. No sen verran raukka olin että vein kun en vielä osannut tarpeeksi puolustaa omia mielipiteitä. Jos nyt saisin valita, en todennäköisesti veisi. Eipä ole ainakaan jäänyt niin sanotusti kehityksestä jälkeen jos hyviä puolia pitää keksiä. Nämä kehitykselliset asiathan on nykyään niin tärkeitä, että samaa massaa pitää kaikkien olla. Ei muuta kun laitostumaan vaan.
Ap:n lapsi jää nimenomaan paitsi siitä varhaiskasvatulsesta, koska missaa sen aamun. Ja kun on poissa joka toinen päivä, missaa myös sen ryhmäytymisen.
Varhaiskasvatuksena lapsen etua ajatellen fiksu päivä olisi 8-12. Sitten kotiin, kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa kun pikkusisarus nukkuu ja isompi ei ole vielä tullut koulusta.
Tää olisi se lapsen kannalta mietitty hoito. Nyt tarpeet on mietitty aikuisten kannalta.
Ajatteletko, että termi varhaiskasvatus tarkoittaa yhtä aamutuokiota? Metsään menee. Se tarkoittaa kyllä aika laajasti asioita. Katso vaikka Googlesta, en ala tähän erittelemään.
Olen kotona 1,5v kanssa ja isompi on päiväkodissa. En olisi muuten laittanut päiväkotiin, mutta kaikki ovat suositelleet pienryhmää autismin takia. Eli päiväkoti kuuluu kuntoutukseen eri terapioiden lisäksi. Kyllähän se omaakin jaksamista helpottaa. Lapsi on siellä 6 tuntia päivässä.
Neljästä lapsestani koululaiseni on erityisluokalla ja eskarilaiseni pienryhmässä. Juurikin vilkkauden vuoksi.
Myös 3-vuotiaani on hyvin vilkas ja sosiaalinen.
En siis nyt ymmärrä pointtiasi?
Jos lapseni olisivat hiljaisia hissukoita jotka viihtyvät kotona niin en varmasti keksisi puuhaa samassa määrin kuin nyt. Omat lapseni ovat kaikki olleet aktiivisia ja vilkkaita eli sairastellessa ja siten sisällä vietetyn päivän aikana ovat jo suurin piirtein hyppineet seinillä.
Edelleen. Tekosyitä hoitoon viemiselle riittää. Lapsen paras se ei ole koska noissa laitoksissa tarttuu matkaan lähinnä vain täitä ja muita loisia.
Kaikki nämä virikehoitolapset voisi laittaa omiin jättiryhmiinsä joissa kolme hoitajaa ja 39 lasta. Osa-aikaisiahan saa olla se 13 per hoitaja. Voisivat laiskat vanhemmat yhtäkkiä keksiäkin itse virikkeitä lapsilleen.
Ainoastaan LAPSEN kehityksen/tuen tarpeen vuoksi tarjottava hoito voisi olla normaalissa ryhmässä.