Lue keskustelun säännöt.
Isompi lapsi päivähoitoon, äiti pienemmän kanssa kotona
Tämä on siis meidän perhe. Mitä mieltä olette?
Pienempi juuri 9kk isompi 3,5 vuotta.
Olen halunnut hoitaa lapset kotona ja minulla onkin ollut siihen rahatilanteen puolesta mahdollisuus. Nyt kuitenkin tuntunut, että isompi lapsi kaipaisi enemmän seuraa ja tekemistä mitä voin itse tarjota.
Hän aloittaa siis päivähoidon kolmena päivänä viikossa ja noin 7 tuntia päivässä.
Onko tämä yhteiskunnan rahojen tuhlausta ja äidin laiskuutta. Voisinhan viedä puistoihin ja kerhoihin itsekin.. en vaan oikein itse viihdy perhekerhoissa jne niin päädyin päivähoitoon.
Kommentit (584)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä takapajulassa nämä kommentoijat asuu? Nykyään ajatellaan ihan eri tavalla päivähoidosta. Sehän on nykytermein ”varhaiskasvatusta johon kaikilla lapsilla pitäisi olla oikeus”. En puolla mitenkään tätä asiaa mutta tämä on yhteiskunnan henki. Itse vein lapseni 3-vuotiaana osapäivähoitoon. Ei olisi ollut edes pakko, mutta vähän joka puolelta tuli siihen hienoista painostusta. Että se on hyväksi lapselle. No sen verran raukka olin että vein kun en vielä osannut tarpeeksi puolustaa omia mielipiteitä. Jos nyt saisin valita, en todennäköisesti veisi. Eipä ole ainakaan jäänyt niin sanotusti kehityksestä jälkeen jos hyviä puolia pitää keksiä. Nämä kehitykselliset asiathan on nykyään niin tärkeitä, että samaa massaa pitää kaikkien olla. Ei muuta kun laitostumaan vaan.
Ap:n lapsi jää nimenomaan paitsi siitä varhaiskasvatulsesta, koska missaa sen aamun. Ja kun on poissa joka toinen päivä, missaa myös sen ryhmäytymisen.
Varhaiskasvatuksena lapsen etua ajatellen fiksu päivä olisi 8-12. Sitten kotiin, kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa kun pikkusisarus nukkuu ja isompi ei ole vielä tullut koulusta.
Tää olisi se lapsen kannalta mietitty hoito. Nyt tarpeet on mietitty aikuisten kannalta.
Ajatteletko, että termi varhaiskasvatus tarkoittaa yhtä aamutuokiota? Metsään menee. Se tarkoittaa kyllä aika laajasti asioita. Katso vaikka Googlesta, en ala tähän erittelemään.
Minulla on opettajakoulutus ja kolme lasta. Tiedän tismalleen mistä puhun. Ap:n malli ei lähde lapsen varhaiskasvatustarpeista, vaan perheen aikuiaten tarpeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä sama keskustelunaihe on täällä tasaisin väliajoin ja aina löytyy niitä lattemammoja jotka tulevat puolustelemaan sitä että vievät jopa alle kaksivuotiaan esikon päiväkotiin pois häiritsemästä jotta voivat olla rauhassa vauvan kanssa löhöilemässä ja shoppailemassa. Yksikin tosi surullinen tarina oli muutama vuosi sitten kun näiden laiskamammojen lasten hoitoaikaa ei oltu vielä ollenkaan rajattu; isä vei joka aamu erittäin kovasti itkevän ja vientiä vastustavan kaksivuotiaan päiväkotiin ja lapsi haettiin joka päivä minuuttia ennen viittä. Äiti meni päivisin päiväkodin ohi vauvan kanssa ja pieni lapsi surkeana itki hoitajille miksi äiti menee vauvan kanssa muttei hänen. Miksi pirussa niitä pentuja täytyy tehdä enemmän kuin pystyy itse hoitamaan? Jotta näyttää hienolta muiden silmissä?
Koittakaa nyt ymmärtää, että perheitä on erilaisia. Meillä tyttö (5v.) ehti käydä päiväkotia 2,5 vuotta samojen kavereiden kanssa kunnes vauva syntyi. Nämä kaverit ovat tytölle todella tärkeitä ja leikkiporukka on vakiintunut aika pysyväksi. Olisi ollut todella väärin lapselle ottaa hänet yhtäkkiä ainoana pois kaveriporukasta kun muut tapaavat ja leikkivät edelleen joka päivä yhdessä. Jatkavat siitä samaan eskariinkin ja edelleen kouluun.
Miettikää itsenne kohdalle tilanne, että teillä on tiivis tyttöporukka ja näette joka arkipäivä useamman tunnin, juoruilette, nauratte, juttelette kaikesta. Sitten yhtäkkiä joutuisit itsestäsi täysin riippumattomasta syystä ainoana jättämään porukan. Lohduttaisiko, että kyllähän sinä voit vaikka joogakerhossa käydä ja nähdä muita ihmisiä siellä ja vaikka joskus viikonloppuna kysyä jos joku entisestä porukastasi lähtisi kanssasi kävelylle?
Pieni lapsi ei edes ymmärrä isompia syitä tällaisen takana. Hän näkee vain sen, että sisarus syntyi ja vauvan takia joutui pois kavereiden leikeistä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu mielestäni ihan lapsen iästä ja perheen tilanteesta. Minä hoidin kuuliaisesti ihan itse kaksi lastani, joilla on kaksi vuotta ikäeroa. Ei olisi tullut mieleenkään roudata siihen asti täysin kotihoidettua kaksivuotiasta esikoista tarhaan vauvan tieltä.
Nyt kun kolmas syntyy, nelivuotias keskimmäinen jatkaa päivähoidossa. Perustelut:
1) Esikoinen käy joka tapauksessa eskarissa 20 tuntia viikossa. Eli täit, kihomadot ja kuskaamiset pitää joka tapauksessa hoitaa. Itselleni varmaan olisikin helpompi löhötä kotona kuin pukea vauvaa joka aamu kahdeksalta.
2) Keskimmäisellä on erinomainen hoitopaikka, josta haluamme pitää kiinni. Siellä tarjotaan taatusti laadukasta varhaiskasvatusta, ja kaverisuhteetkin ovat siellä. Tuttavaperheiden lapset ovat kaikki kokopäivähoidossa, joten aika yksinäistä olisi puistoissa ja perhekerhoissa minun ja vauvan kanssa.
3) Keskimmäisellä on omat haasteensa puheen tuottamisessa, joiden vuoksi hän käy puheterapiassa, ja päiväkoti on selvästi rohkaissut häntä kommunikoimaan. Asiasta on puhuttu myös puheterapeutin kanssa.Niin että näistä lähtökohdista kivittäkää.
Olisi kiva, jos joku alapeukuttajista kommentoisikin.
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt ymmärtää, että perheitä on erilaisia. Meillä tyttö (5v.) ehti käydä päiväkotia 2,5 vuotta samojen kavereiden kanssa kunnes vauva syntyi. Nämä kaverit ovat tytölle todella tärkeitä ja leikkiporukka on vakiintunut aika pysyväksi. Olisi ollut todella väärin lapselle ottaa hänet yhtäkkiä ainoana pois kaveriporukasta kun muut tapaavat ja leikkivät edelleen joka päivä yhdessä. Jatkavat siitä samaan eskariinkin ja edelleen kouluun.
Miettikää itsenne kohdalle tilanne, että teillä on tiivis tyttöporukka ja näette joka arkipäivä useamman tunnin, juoruilette, nauratte, juttelette kaikesta. Sitten yhtäkkiä joutuisit itsestäsi täysin riippumattomasta syystä ainoana jättämään porukan. Lohduttaisiko, että kyllähän sinä voit vaikka joogakerhossa käydä ja nähdä muita ihmisiä siellä ja vaikka joskus viikonloppuna kysyä jos joku entisestä porukastasi lähtisi kanssasi kävelylle?
Pieni lapsi ei edes ymmärrä isompia syitä tällaisen takana. Hän näkee vain sen, että sisarus syntyi ja vauvan takia joutui pois kavereiden leikeistä.
Miten teidän tilanteenne siis liittyy tähän mitenkään?
Ap:n lapsihan ei edes saa sitä kiinteää omaa ryhmää koska piipahtelee hoidossa sen mukaan miten vanhemmille on helpointa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt ymmärtää, että perheitä on erilaisia. Meillä tyttö (5v.) ehti käydä päiväkotia 2,5 vuotta samojen kavereiden kanssa kunnes vauva syntyi. Nämä kaverit ovat tytölle todella tärkeitä ja leikkiporukka on vakiintunut aika pysyväksi. Olisi ollut todella väärin lapselle ottaa hänet yhtäkkiä ainoana pois kaveriporukasta kun muut tapaavat ja leikkivät edelleen joka päivä yhdessä. Jatkavat siitä samaan eskariinkin ja edelleen kouluun.
Miettikää itsenne kohdalle tilanne, että teillä on tiivis tyttöporukka ja näette joka arkipäivä useamman tunnin, juoruilette, nauratte, juttelette kaikesta. Sitten yhtäkkiä joutuisit itsestäsi täysin riippumattomasta syystä ainoana jättämään porukan. Lohduttaisiko, että kyllähän sinä voit vaikka joogakerhossa käydä ja nähdä muita ihmisiä siellä ja vaikka joskus viikonloppuna kysyä jos joku entisestä porukastasi lähtisi kanssasi kävelylle?
Pieni lapsi ei edes ymmärrä isompia syitä tällaisen takana. Hän näkee vain sen, että sisarus syntyi ja vauvan takia joutui pois kavereiden leikeistä.
Miten teidän tilanteenne siis liittyy tähän mitenkään?
Ap:n lapsihan ei edes saa sitä kiinteää omaa ryhmää koska piipahtelee hoidossa sen mukaan miten vanhemmille on helpointa.
Siten, että tänne taas pöllähti paikalle hurskastelevat mammat, joiden mielestä hyvä äiti on vain sellainen, joka kökkii hiekkalaatikolla symbioosissa lapsensa kanssa ainakin 3 vuotta ja sen jälkeen uuden pershedelmän pykättyään taas seuraavat kolme vuotta. Ja joiden mielestä isomman lapsen paikka on tilanteesta riippumatta mamman helmoissa.
Subjektiivisen päivähoidon tarkoitushan on alunperin ollut auttaa sellaisia kotona olevia vanhempia, joilla on esimerkiksi mielenterveys- tai muita ongelmia antaa virikkeellistä hoitoa lapsilleen, ja maahanmuuttajalapsille, että ne oppisivat suomea ennen koulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt ymmärtää, että perheitä on erilaisia. Meillä tyttö (5v.) ehti käydä päiväkotia 2,5 vuotta samojen kavereiden kanssa kunnes vauva syntyi. Nämä kaverit ovat tytölle todella tärkeitä ja leikkiporukka on vakiintunut aika pysyväksi. Olisi ollut todella väärin lapselle ottaa hänet yhtäkkiä ainoana pois kaveriporukasta kun muut tapaavat ja leikkivät edelleen joka päivä yhdessä. Jatkavat siitä samaan eskariinkin ja edelleen kouluun.
Miettikää itsenne kohdalle tilanne, että teillä on tiivis tyttöporukka ja näette joka arkipäivä useamman tunnin, juoruilette, nauratte, juttelette kaikesta. Sitten yhtäkkiä joutuisit itsestäsi täysin riippumattomasta syystä ainoana jättämään porukan. Lohduttaisiko, että kyllähän sinä voit vaikka joogakerhossa käydä ja nähdä muita ihmisiä siellä ja vaikka joskus viikonloppuna kysyä jos joku entisestä porukastasi lähtisi kanssasi kävelylle?
Pieni lapsi ei edes ymmärrä isompia syitä tällaisen takana. Hän näkee vain sen, että sisarus syntyi ja vauvan takia joutui pois kavereiden leikeistä.
Miten teidän tilanteenne siis liittyy tähän mitenkään?
Ap:n lapsihan ei edes saa sitä kiinteää omaa ryhmää koska piipahtelee hoidossa sen mukaan miten vanhemmille on helpointa.
Siten, että tänne taas pöllähti paikalle hurskastelevat mammat, joiden mielestä hyvä äiti on vain sellainen, joka kökkii hiekkalaatikolla symbioosissa lapsensa kanssa ainakin 3 vuotta ja sen jälkeen uuden pershedelmän pykättyään taas seuraavat kolme vuotta. Ja joiden mielestä isomman lapsen paikka on tilanteesta riippumatta mamman helmoissa.
No onpa sulla kaunis asenne.
5-vuotias on eri asia kuin 3-vuotias.
Jo päivähoidon aloittanut on eri asia kuin varta vasten sinne pantu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt ymmärtää, että perheitä on erilaisia. Meillä tyttö (5v.) ehti käydä päiväkotia 2,5 vuotta samojen kavereiden kanssa kunnes vauva syntyi. Nämä kaverit ovat tytölle todella tärkeitä ja leikkiporukka on vakiintunut aika pysyväksi. Olisi ollut todella väärin lapselle ottaa hänet yhtäkkiä ainoana pois kaveriporukasta kun muut tapaavat ja leikkivät edelleen joka päivä yhdessä. Jatkavat siitä samaan eskariinkin ja edelleen kouluun.
Miettikää itsenne kohdalle tilanne, että teillä on tiivis tyttöporukka ja näette joka arkipäivä useamman tunnin, juoruilette, nauratte, juttelette kaikesta. Sitten yhtäkkiä joutuisit itsestäsi täysin riippumattomasta syystä ainoana jättämään porukan. Lohduttaisiko, että kyllähän sinä voit vaikka joogakerhossa käydä ja nähdä muita ihmisiä siellä ja vaikka joskus viikonloppuna kysyä jos joku entisestä porukastasi lähtisi kanssasi kävelylle?
Pieni lapsi ei edes ymmärrä isompia syitä tällaisen takana. Hän näkee vain sen, että sisarus syntyi ja vauvan takia joutui pois kavereiden leikeistä.
Miten teidän tilanteenne siis liittyy tähän mitenkään?
Ap:n lapsihan ei edes saa sitä kiinteää omaa ryhmää koska piipahtelee hoidossa sen mukaan miten vanhemmille on helpointa.
Siten, että tänne taas pöllähti paikalle hurskastelevat mammat, joiden mielestä hyvä äiti on vain sellainen, joka kökkii hiekkalaatikolla symbioosissa lapsensa kanssa ainakin 3 vuotta ja sen jälkeen uuden pershedelmän pykättyään taas seuraavat kolme vuotta. Ja joiden mielestä isomman lapsen paikka on tilanteesta riippumatta mamman helmoissa.
Ja sun mielestä tällaista kotiäitiä parempi kotiäiti on kotiäiti, joka ei vie yhtään lastaan hiekkalaatikolle, mutta kökkii silti kotona? Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun on ainakin laitettava lapset päivähoitoon. Teen yöt töitä ja parin tunnin yöunilla ei enää kauaa jaksa!
Vierailija kirjoitti:
Subjektiivisen päivähoidon tarkoitushan on alunperin ollut auttaa sellaisia kotona olevia vanhempia, joilla on esimerkiksi mielenterveys- tai muita ongelmia antaa virikkeellistä hoitoa lapsilleen, ja maahanmuuttajalapsille, että ne oppisivat suomea ennen koulua.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus oli alunperinkin lapsen oikeus. Että jokainen lapsi on samalla viivalla riippumatta perheen tilanteesta.
Mammat ovat vaan onnellisia kun lapsen oikeuksia on rajattu säästötalkoissa. Ja päivähoito-oikeuksia oli alunperinkin ajateltu naisten asemaa parantavana.
Täällä kyllä naiset pelaa hienosti itseään vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Subjektiivisen päivähoidon tarkoitushan on alunperin ollut auttaa sellaisia kotona olevia vanhempia, joilla on esimerkiksi mielenterveys- tai muita ongelmia antaa virikkeellistä hoitoa lapsilleen, ja maahanmuuttajalapsille, että ne oppisivat suomea ennen koulua.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus oli alunperinkin lapsen oikeus. Että jokainen lapsi on samalla viivalla riippumatta perheen tilanteesta.
Mammat ovat vaan onnellisia kun lapsen oikeuksia on rajattu säästötalkoissa. Ja päivähoito-oikeuksia oli alunperinkin ajateltu naisten asemaa parantavana.
Täällä kyllä naiset pelaa hienosti itseään vastaan.
Nii, alapeukuttakaa tätä vaan. Oikeesti naiset, ootte niin tyhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Subjektiivisen päivähoidon tarkoitushan on alunperin ollut auttaa sellaisia kotona olevia vanhempia, joilla on esimerkiksi mielenterveys- tai muita ongelmia antaa virikkeellistä hoitoa lapsilleen, ja maahanmuuttajalapsille, että ne oppisivat suomea ennen koulua.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus oli alunperinkin lapsen oikeus. Että jokainen lapsi on samalla viivalla riippumatta perheen tilanteesta.
Mammat ovat vaan onnellisia kun lapsen oikeuksia on rajattu säästötalkoissa. Ja päivähoito-oikeuksia oli alunperinkin ajateltu naisten asemaa parantavana.
Täällä kyllä naiset pelaa hienosti itseään vastaan.Nii, alapeukuttakaa tätä vaan. Oikeesti naiset, ootte niin tyhmiä.
Koeta nyt päättää onko se susta lapsen oikeus vai naisen oikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Subjektiivisen päivähoidon tarkoitushan on alunperin ollut auttaa sellaisia kotona olevia vanhempia, joilla on esimerkiksi mielenterveys- tai muita ongelmia antaa virikkeellistä hoitoa lapsilleen, ja maahanmuuttajalapsille, että ne oppisivat suomea ennen koulua.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus oli alunperinkin lapsen oikeus. Että jokainen lapsi on samalla viivalla riippumatta perheen tilanteesta.
Mammat ovat vaan onnellisia kun lapsen oikeuksia on rajattu säästötalkoissa. Ja päivähoito-oikeuksia oli alunperinkin ajateltu naisten asemaa parantavana.
Täällä kyllä naiset pelaa hienosti itseään vastaan.Nii, alapeukuttakaa tätä vaan. Oikeesti naiset, ootte niin tyhmiä.
Koeta nyt päättää onko se susta lapsen oikeus vai naisen oikeus.
Alunperinkin lapsenoikeus. Mutta vaikuttaa enemmän naisten kuin miesten asemaan koska naiset useimmiten hoitavat lapsia.
Meillä on myös samanikäiset lapset, eikä ihan suoraan sanottuna ole tullut mieleenkään laittaa isompaa päiväkotiin. Hakekaa isommalle paikkaa kunnan, mll:n tai seurakunnan kerhosta? Myös avoimissa perhekerhoissa tai vaikka muskarissa tai jumpassa on mielestäni ihan tarpeeksi virikettä kolmevuotiaille.
Meillä tuonikäinen kävi seurakunnan kerhossa. Siellä oli muitakin kotihoidettuja ja lapset sitten kävi leikkitreffeillä toistensa luona. Samalla minäkin tutustuin muihin äiteihin, kun olin vastamuuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt ymmärtää, että perheitä on erilaisia. Meillä tyttö (5v.) ehti käydä päiväkotia 2,5 vuotta samojen kavereiden kanssa kunnes vauva syntyi. Nämä kaverit ovat tytölle todella tärkeitä ja leikkiporukka on vakiintunut aika pysyväksi. Olisi ollut todella väärin lapselle ottaa hänet yhtäkkiä ainoana pois kaveriporukasta kun muut tapaavat ja leikkivät edelleen joka päivä yhdessä. Jatkavat siitä samaan eskariinkin ja edelleen kouluun.
Miettikää itsenne kohdalle tilanne, että teillä on tiivis tyttöporukka ja näette joka arkipäivä useamman tunnin, juoruilette, nauratte, juttelette kaikesta. Sitten yhtäkkiä joutuisit itsestäsi täysin riippumattomasta syystä ainoana jättämään porukan. Lohduttaisiko, että kyllähän sinä voit vaikka joogakerhossa käydä ja nähdä muita ihmisiä siellä ja vaikka joskus viikonloppuna kysyä jos joku entisestä porukastasi lähtisi kanssasi kävelylle?
Pieni lapsi ei edes ymmärrä isompia syitä tällaisen takana. Hän näkee vain sen, että sisarus syntyi ja vauvan takia joutui pois kavereiden leikeistä.
Miten teidän tilanteenne siis liittyy tähän mitenkään?
Ap:n lapsihan ei edes saa sitä kiinteää omaa ryhmää koska piipahtelee hoidossa sen mukaan miten vanhemmille on helpointa.
Siten, että tänne taas pöllähti paikalle hurskastelevat mammat, joiden mielestä hyvä äiti on vain sellainen, joka kökkii hiekkalaatikolla symbioosissa lapsensa kanssa ainakin 3 vuotta ja sen jälkeen uuden pershedelmän pykättyään taas seuraavat kolme vuotta. Ja joiden mielestä isomman lapsen paikka on tilanteesta riippumatta mamman helmoissa.
No onpa sulla kaunis asenne.
5-vuotias on eri asia kuin 3-vuotias.
Jo päivähoidon aloittanut on eri asia kuin varta vasten sinne pantu.
Eli jo päivähoidon esim. vanhemman työssäkäynnin vuoksi aloittanut on oikeutettu pitämään kaverinsa, mutta kotona pikkusisarusten takia koko ajan ollut ei ole yhtä oikeutettu edes saamaan niitä omia kavereita ja harjoittelemaan miten kaverisuhteet isossa porukassa ylipäänsä syntyvät? Aika eriarvoistavaa jos sisarusten syntymä tai työttömyys tiputtavat lapsen jonon hännille. Etenkään kun kumpikaan ei ole lapsen vika millään tavalla. Perheen tilanne ei saisi vaikuttaa lapsen mahdollisuuksiin saada ikätasoista seuraa ihan päivittäin. Sanotaanko juurikin n. 3-vuotiaasta ylöspäin kun lapsi jo todellakin iloitsee seurasta ja tajuaa vastavuoroisesta leikistä. Aika eri lähtökohdista mennään muuten esim. eskariin jos iso osa on saanut jo olla tutussa porukassa ja muutama tällainen"pudokas" joutuu aloittamaan sekä eskarijutut, että isoon ryhmään sopeutumisen ja kavereiden hommaamisen kaiken yhdellä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt ymmärtää, että perheitä on erilaisia. Meillä tyttö (5v.) ehti käydä päiväkotia 2,5 vuotta samojen kavereiden kanssa kunnes vauva syntyi. Nämä kaverit ovat tytölle todella tärkeitä ja leikkiporukka on vakiintunut aika pysyväksi. Olisi ollut todella väärin lapselle ottaa hänet yhtäkkiä ainoana pois kaveriporukasta kun muut tapaavat ja leikkivät edelleen joka päivä yhdessä. Jatkavat siitä samaan eskariinkin ja edelleen kouluun.
Miettikää itsenne kohdalle tilanne, että teillä on tiivis tyttöporukka ja näette joka arkipäivä useamman tunnin, juoruilette, nauratte, juttelette kaikesta. Sitten yhtäkkiä joutuisit itsestäsi täysin riippumattomasta syystä ainoana jättämään porukan. Lohduttaisiko, että kyllähän sinä voit vaikka joogakerhossa käydä ja nähdä muita ihmisiä siellä ja vaikka joskus viikonloppuna kysyä jos joku entisestä porukastasi lähtisi kanssasi kävelylle?
Pieni lapsi ei edes ymmärrä isompia syitä tällaisen takana. Hän näkee vain sen, että sisarus syntyi ja vauvan takia joutui pois kavereiden leikeistä.
Miten teidän tilanteenne siis liittyy tähän mitenkään?
Ap:n lapsihan ei edes saa sitä kiinteää omaa ryhmää koska piipahtelee hoidossa sen mukaan miten vanhemmille on helpointa.
Siten, että tänne taas pöllähti paikalle hurskastelevat mammat, joiden mielestä hyvä äiti on vain sellainen, joka kökkii hiekkalaatikolla symbioosissa lapsensa kanssa ainakin 3 vuotta ja sen jälkeen uuden pershedelmän pykättyään taas seuraavat kolme vuotta. Ja joiden mielestä isomman lapsen paikka on tilanteesta riippumatta mamman helmoissa.
No onpa sulla kaunis asenne.
5-vuotias on eri asia kuin 3-vuotias.
Jo päivähoidon aloittanut on eri asia kuin varta vasten sinne pantu.
Eli jo päivähoidon esim. vanhemman työssäkäynnin vuoksi aloittanut on oikeutettu pitämään kaverinsa, mutta kotona pikkusisarusten takia koko ajan ollut ei ole yhtä oikeutettu edes saamaan niitä omia kavereita ja harjoittelemaan miten kaverisuhteet isossa porukassa ylipäänsä syntyvät? Aika eriarvoistavaa jos sisarusten syntymä tai työttömyys tiputtavat lapsen jonon hännille. Etenkään kun kumpikaan ei ole lapsen vika millään tavalla. Perheen tilanne ei saisi vaikuttaa lapsen mahdollisuuksiin saada ikätasoista seuraa ihan päivittäin. Sanotaanko juurikin n. 3-vuotiaasta ylöspäin kun lapsi jo todellakin iloitsee seurasta ja tajuaa vastavuoroisesta leikistä. Aika eri lähtökohdista mennään muuten esim. eskariin jos iso osa on saanut jo olla tutussa porukassa ja muutama tällainen"pudokas" joutuu aloittamaan sekä eskarijutut, että isoon ryhmään sopeutumisen ja kavereiden hommaamisen kaiken yhdellä kertaa.
Jos kolmevuotias on ollut siihen asti kotihoidossa, ei hän saa sieltä päivähoidosta mitään sellaista, mitä se äiti ei kykenisi järjestämään. Esim kerho, harrastus, leikkitreffit, leikkipuisto.
Nyt ap järjestää päivähoidon puhtaasti omista tarpeistaan ja sillä tavalla, että lapsi ei edes ole siellä säännöllisesti vaan jää ryhmän ulkopuolelle.
Edelliselle kirjoitan. Eikös ap monta kertaa maininnut että hoitaisi mielellään isomman lapsen myös kotona, mutta tuntee ettei pysty tarjoamaan sitä mitä tarvitsee. Paikkakunnan tarjonta lapsiperheille huono.
Ja ymmärsin että kaikkialle pitkä matka, asuvat ilmeisesti jossain syrjäkylässä.
Päivähoito matka pitkä niin eikö jo bensakulujen takia kannata järjestää haku niin ettei ylimääräistä kulua. Onhan se rahakin koko perheen hyväksi.
Kolme päivää viikossa on minusta aika säännöllistä ja lapselle jää myös paljon perheissä.
Miksihän sä edes kyselet tätä, kun oot jo päättänyt?