Isompi lapsi päivähoitoon, äiti pienemmän kanssa kotona

17 jatkaa vielä

Ja meillä alpset todella odottavat päiväkotipäiviä ja laskevat öitä niihin. He viihtyvät päiväkodissa ja koko paikasta välittää itsellekin todella lämmin ja hyvä fiilis. En koe, että meitä pidettäisiin jotenkin laiskoina ja itsekkäinä, ainakin hoitajat hyvin ammattimaisesti suhtautuvat meihin jos näin on. Lapset eivät ole koskaan sanoneet, etteivät haluaisi aamulla päiväkotiin lähteä. He ovat ihan eri tavalla päässeet mukaan "lasten maailmaan" nyt päiväkodin keväällä alettua. Kutsuja on tullut synttäreille, leikit ovat kehittyneet, sosiaaliset taidot ja rohkeus ottaa kontaktia vieraisiinkin lapsiin huimasti myös. Molemmat ovat iloisia ja kaikin puolin onnellisen oloisia. Uskon, että heillä on hyvä olla kun kotiaika ja toisten lasten kanssa vietetty aika on nyt tasapainossa paremmin.

Asun ulkomailla ja täällä kotihoitoa 3-vuotiaalle kauhistellaan ja avoimesti paheksutaan.

Kaikki on niin asennekysymys. Jokainen tekee niin kuin omalle perheelle sopii. Mutta eihän se kolmevuotias toki kotona sosiaaliseksi kasva.

Tietääkö ap näistä laskennallisista lapsista? Se että oma lapsesi vie osan viikkoa tietyn prosenttimäärän lasketaan että jo valmiiksi liian isoon ryhmään saatetaan laittaa vielä lisää lapsia jos prosentit jäävät vajaaksi.

Myös uudistunut vasu laittaa lto lisää hommia ehkä kahdelle osa aikaiselle lisälapselle ja hoitajat sinnittelevät muun ryhmän kanssa kun lto joko keskustelee tai kirjaa.

Todella monessa päiväkodissa kaikki tekevät parhaansa lasten eteen mutta todellisuus ei ole laadukasta varhaiskasvatusta vaan lähinnä päivistä selviämistä.

Ymmärrän hyvin jos tunnet että oma isompi lapsi kaipaa virikkeitä ja seuraa. Jos teidän perheelle tuntuu parhaalta ratkaisulta osaviikkoinen hoito niin mikäpä sen estää.

Kommentoimalla vähän negatiiviseen sävyyn tarkoitan vain muistuttaa että kun ylemmät toimihenkilöt tekevät päätöksiä tietämättä todellisuutta on päivät usein todella hektisiä ja isompi lapsesi tarvitsee varmasti vielä enemmän oman vanhemman syliä ja rauhoittumista yllättävän rankkojen päivien jälkeen vaikka viihtyisikin hoidossa joten muistathan antaa aikaasi sitten isommalle :)

En lapsiasi tunne mutta herkästi tulevat isommat lapset myös mustasukkaiseksi äidistä/isästä jos tietävät että on kotona veljen/siskon kanssa kahdestaan.

Tsemppiä ap ratkaisuun joka on teidän perheelle varmasti se oikea!

Esikoiseni alkoi juuri suunnilleen tuossa iässä katselemaan ulkoilevia päiväkotiryhmiä ja ihmettelemään miksei hän ole päiväkodissa, joten harkitsin tuota samaa mutta päätin pitää hänet silti kotihoidossa. Kuopuskin oli saman ikäinen kuin ap:lla. Kyllähän noin pienet hyvin sopeutuu muun perheen päivärytmiin eikö? Että ulkoillaan tiettyyn aikaan jne. Päiväunetkin voi nukkua vaunuissa. Rauhallinenkin aika päivästä löytyy hyvin, ja esikoinenkin voi sen oppia että nyt otetaan rennosti kotona. Päivien ei tarvitse olla hulinaa jos et sellaista vauvan kanssa kaipaa, kun rytmi on kunnossa niin kaikki sujuu ihan rauhassa.

Laitoin esikoisen sitten virikehoitoon 5 vuotiaana, pääasiassa siksi koska siinä vaiheessa alkoivat lasten luonteet ja tarpeet olemaan niin eri ääripäissä, että päivärytmin (eli niiden leikkikavereiden, aktiviteettien yms) yhteensovittaminen oli hankalaa. Lisäksi ajattelin että ryhmätoimintaa on hyvä opetella ennen eskariin menoa. Esikoinen aloitti sellaisessa puolipäiväryhmässä, joka toimi 4h/päivä ja 4pv/vko ja se osoittautui todella kivaksi! Mutta noh, ei mennyt kauaakaan kun alkoi tuntumaan että miksen vain odottanut vielä esim puolta vuotta ja laittanut molempia lapsia yhtäaikaa tuohon 4h-ryhmään? Edestakaisin ravaaminen molempien lasten kanssa vain yhden lapsen takia oli nimittäin todella rasittavaa ja ihan turhaa ja typerää. Pidimme sitten piiitkän kesäloman päivähoidosta ja tänä syksynä molemmat aloittivat yhtä aikaa, esikoinen eskarissa ja kuopus 4h-ryhmässä. Kyllä ne lapset ehtii noissa päiväkodeissa ja kouluissa olla ihan kyllästymiseen asti, ei mielestäni tarvitse liian nuorena aloittaa jos on mahdollista olla kotona. Niitä vaiheita tulee ja menee, kun kaveria ja aktiviteettia kaivataan enemmän ja sitten taas vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä 7 tuntia johtuu siitä että mies hakee lapsen kotimatkalla töistä. Vien lapsen yhdeksältä. Myöhemmin vieminen tuntuu hassulta kun ei oikein ehtisi aamulla ulkoilla.

Onko tämä kaikkien mielestä niin tuomittavaa?

Kolme päivää viikossa kuitenkin.

Lapsi saa ystäviä ja oppii hirveästi uutta. Ja hän itse on todella ylpeä kun pärjää ja osaa. On ollut aikalailla äidissä kiinni kun on ollut kotihoidossa näin isoksi.

Sanoitko, että et EHDI? Siis miten niin et ehdi, jos olet vain himassa? Et kai noudata itse keksimiäsi minuuttiaikatauluja, vaikka pyörität ihan vain lapsiarkea?

Kaksi lasta ja vain kotona muttei ehdi...

Vierailija kirjoitti:

Tottakai laitat päiväkotiin jos koet, että lapsi siitä hyötyy. Älä välitä muista. Yhteiskunnan tulee rakentaa riittävä määrä päiväkoteja ja siitä ei kuulu syyllistää äitejä jos paikat on täynnä. Meillä on lapset 4 päivää viikossa päiväkodissa (5v. ja 4v.), vaikka olen vauvan kanssa kotona. Asumme alueella, jossa ei ole lapsia. Meillä ei ole ystäviä tai sukua, joilla olisi lapsia. Lapset ovat päiväkodissa puhtaasti siitä syystä, että he saisivat lapsikontakteja ja toisaalta myös vauva ihan kahdenkeskistä aikaa ja ansaitsemaansa huomiota ja hellyyttä riittämiin pikkuvauva-aikana. Kun kaikki ovat kotona, aika menee isojen kanssa riitoja tuomaroidessa ja ohjelmaa keksiessä.

Silloin tällöin olevat perhekerhot, puistot ja seurakunnan kerhot eivät aja meillä kaveriasiaa. Niissä väki vaihtuu miten sattuu ja kerhoissa aika menee järjestetyssä askartelussa ja lauluhetkissä yms. Sitä voimme tehdä kotonakin. Harrastuksissa ei myöskään pysty solmimaan kaverisuhteita kovinkaan hyvin, koska tunti on aina ohjattua toimintaa ja tällainen häiritsisi "opetusta". Päiväkodissa lapset saavat enemmän leikkiä keskenään pihalla ja sisällä ja ovat nyt saaneet pidempiaikaisia kontakteja ja ystävystyneetkin jo vähän. Tämä on ollut heille hyvin iso ylpeyden ja ilon aihe.

Puistoissa ja avoimessa päiväkodissa lapset ovat tuntuneet jäävän aina kahdestaan leikkimään kun monet perheet tuntevat entuudestaan toisensa, ovat perhetuttuja ja heidän lapset leikkivät vain keskenään. Päiväkodissa vanhemmat eivät ohjaile lapsia ja kavereita on löytynyt ihan eri tavalla.

Osasit kirjoittaa juuri noista ystävyyssuhteista niinkuin itsekin ajattelen. Kun on samat kaverit siellä ryhmässä. Kiitos tästä, sain edes yhden ymmärtävän kommentin. Ja vielä kun tilanteesi on samankaltainen kuin omani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä 7 tuntia johtuu siitä että mies hakee lapsen kotimatkalla töistä. Vien lapsen yhdeksältä. Myöhemmin vieminen tuntuu hassulta kun ei oikein ehtisi aamulla ulkoilla.

Onko tämä kaikkien mielestä niin tuomittavaa?

Kolme päivää viikossa kuitenkin.

Lapsi saa ystäviä ja oppii hirveästi uutta. Ja hän itse on todella ylpeä kun pärjää ja osaa. On ollut aikalailla äidissä kiinni kun on ollut kotihoidossa näin isoksi.

Sanoitko, että et EHDI? Siis miten niin et ehdi, jos olet vain himassa? Et kai noudata itse keksimiäsi minuuttiaikatauluja, vaikka pyörität ihan vain lapsiarkea?

Kaksi lasta ja vain kotona muttei ehdi...

Tarkoitin, ettei lapsi ehtisi hoidossa ulkoilla muiden lasten kanssa.

Ap

Meillä käy kerhossa, riittää ihan hyvin.

Viet paikan joltain työssäkäyvältä.

Lapsen kannalta olisi järkevää olla joka päivä 8-12.

Näin olisi siellä joka päivä ja pääsisi mukaan kaveripiireihin. Saisi olla aamun puuhatuokion. Ja ulkoilun.

Lapsi ei hyödy mitään siitä että nukkuu päiväkodissa, eikä kotona.

Ja se ettei olw joka päivä tiputtaa aina joka toinen päivä pois leikeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä 7 tuntia johtuu siitä että mies hakee lapsen kotimatkalla töistä. Vien lapsen yhdeksältä. Myöhemmin vieminen tuntuu hassulta kun ei oikein ehtisi aamulla ulkoilla.

Onko tämä kaikkien mielestä niin tuomittavaa?

Kolme päivää viikossa kuitenkin.

Lapsi saa ystäviä ja oppii hirveästi uutta. Ja hän itse on todella ylpeä kun pärjää ja osaa. On ollut aikalailla äidissä kiinni kun on ollut kotihoidossa näin isoksi.

Sanoitko, että et EHDI? Siis miten niin et ehdi, jos olet vain himassa? Et kai noudata itse keksimiäsi minuuttiaikatauluja, vaikka pyörität ihan vain lapsiarkea?

Kaksi lasta ja vain kotona muttei ehdi...

Itseasiassa lapsia on kolme. Isompi on sen verran vanhempi, etten maininnut häntä näissä päiväkotiin liittyvissä asioissa.

Kun valittavana on vielä yleensä srurakunnan kerhot ja kunnalliset ja niissäkin on vielä mahdollista valita vähän viekö aamukerhoon vai päiväkerhoon niin en mä kyllä päikkyyn veisi. Meillä paikkakunnalla ainakin on ihan hirveästi valinnan mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kannalta olisi järkevää olla joka päivä 8-12.

Näin olisi siellä joka päivä ja pääsisi mukaan kaveripiireihin. Saisi olla aamun puuhatuokion. Ja ulkoilun.

Lapsi ei hyödy mitään siitä että nukkuu päiväkodissa, eikä kotona.

Ja se ettei olw joka päivä tiputtaa aina joka toinen päivä pois leikeistä.

Mut just se et noissa seuriksen kerhoissa ainakin ulkoillaan ja syödään eväät ja kestää sen kolmisen tuntia.. Aina samat naamat eikä kukaan ole enempää tai vähempää kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kannalta olisi järkevää olla joka päivä 8-12.

Näin olisi siellä joka päivä ja pääsisi mukaan kaveripiireihin. Saisi olla aamun puuhatuokion. Ja ulkoilun.

Lapsi ei hyödy mitään siitä että nukkuu päiväkodissa, eikä kotona.

Ja se ettei olw joka päivä tiputtaa aina joka toinen päivä pois leikeistä.

Toki sekin olisi hyvä aika. Minulla on matkaa päiväkotiin yli kymmenen kilometriä, joten aamulla yhdeksältä vien ja isä hakee työmatkansa varrelta. Siksi iltapäivällä on pidempään.

Ap

Mä olen kyllä sitä mieltä,ettei pidä tehdä enempää lapsia kuin mitä on mahdollista hoitaa itse hyvin. Kyllähän tuon ikäisen kanssa jo tarvii käyttää mielikuvitusta tekemisien kanssa, mutta tuliko se yllätyksenä? Mulla on nyt 2v lapsi. Hänen kanssaan käydään kerhoissa, puistoissa ja kavereilla. Tiedän, ettei tähän tilanteeseen nyt kannattaisi uutta vauvaa hankkia. Kaikki aika menisi siinä vauvassa ja itsellä ei rahkeet siinä tilanteessa riittäisi viihdyttämään isompaa. Mielestäni olisi jotenkin tökeröä työntää isompi yhteiskunnan hoidettavaksi, vaikkakin siis ihan hyväksyttävää. Itse en vaan kestäisi sitä ajatusta,joten en hanki lisää lapsia nyt enkä ehkä enää koskaan.

Mutta tuossa tilanteessa en kyllä tiedä,mitä tekisin. Koittaisin varmaan hampaat irvessä hoitaa molempia ja odottelisin parempia aikoja :D

Vierailija kirjoitti:

Tämä on siis meidän perhe. Mitä mieltä olette?

Pienempi juuri 9kk isompi 3,5 vuotta.

Olen halunnut hoitaa lapset kotona ja minulla onkin ollut siihen rahatilanteen puolesta mahdollisuus. Nyt kuitenkin tuntunut, että isompi lapsi kaipaisi enemmän seuraa ja tekemistä mitä voin itse tarjota.

Hän aloittaa siis päivähoidon kolmena päivänä viikossa ja noin 7 tuntia päivässä.

Onko tämä yhteiskunnan rahojen tuhlausta ja äidin laiskuutta. Voisinhan viedä puistoihin ja kerhoihin itsekin.. en vaan oikein itse viihdy perhekerhoissa jne niin päädyin päivähoitoon.

Veisin hoitoon. Se on ihan yleistä, turha syyllistyä. Minun tuttavistani juuri kukaan ei pitänyt yli 3 v lasta kotihoidossa pienen kanssa. Meidän piireissä, akateeminen ylempi keskiluokka, tätä ei katsottu vinoon.

On se kumma jos ei kahden kanssa jaksa viedä kerhoon tai vaihtoehtoisesti keksi muuta puuhaa.

Mulla neljä lasta. Tällä hetkellä yksi koulussa, yksi eskarissa ja kaksi kotona. Saatan eskarilaisen eskariin ja sieltä takaisin kotiin joka arkipäivä vauvan ja 3v kanssa. Ei ongelmaa.

Lisäksi käyn pienempien lasten kanssa asukaspuistoissa, kirjastossa, metsäretkillä jne. Eipä meilläkään sisaruksista ole päivisin seuraa tuolle 3-vuotiaalle mutta en silti edes harkitse päivähoitoon laittamista. Kyllä niitä virikkeitä saa järjestettyä hyvin itsekin.

Lukemista, askartelua, ulkoilua, retkiä...

Taitaa olla äitien laiskuutta että pitää viedä isompi lapsi hoitoon kun vauva syntyy. Enkä sano että aina olisi helppoa jos vauva on valvottanut yöllä ja isompi silti tarvitsee äitiä päivisin eli ei voi nukkua. Illalla voi ottaa pienet nokoset kun lasten isä katsoo lasten perään. Tekosyitä siis kaikki "hoidontarpeet".

Lapseni ovat olleet hoidossa vain ja ainoastaan silloin kun molemmat vanhemmat ovat olleet töissä.

Ja ennen kuin joku tulee sanomaan että meillä varmasti mummot, kummit ja kaimat hoitaa lapsia, niin ei. Kaikki sukulaiset asuvat kaukana joten ihan itse hoidamme lapsemme.

Kuka haluaa lapsensa väkisin liian isoon ryhmään jossa "varhaiskasvatus" on lähinnä lasten hengissä pitämistä kun muuhun ei aika riitä. Hoidossa yhden aikuisen vastuulla on 4-13 lasta. Kyllä siis äidiltä saa paljon enemmän huomiota kun se jakaantuu vain sisarusten kesken. Aloittajan tapauksessa vain kahdelle lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kannalta olisi järkevää olla joka päivä 8-12.

Näin olisi siellä joka päivä ja pääsisi mukaan kaveripiireihin. Saisi olla aamun puuhatuokion. Ja ulkoilun.

Lapsi ei hyödy mitään siitä että nukkuu päiväkodissa, eikä kotona.

Ja se ettei olw joka päivä tiputtaa aina joka toinen päivä pois leikeistä.

Onneksi minun lapset ovat vuoropäiväkodissa, eivät ainakaan tipu "kaveripiireistä". Siellä leikitään niiden kanssa, jotka ovat paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kannalta olisi järkevää olla joka päivä 8-12.

Näin olisi siellä joka päivä ja pääsisi mukaan kaveripiireihin. Saisi olla aamun puuhatuokion. Ja ulkoilun.

Lapsi ei hyödy mitään siitä että nukkuu päiväkodissa, eikä kotona.

Ja se ettei olw joka päivä tiputtaa aina joka toinen päivä pois leikeistä.

Onneksi minun lapset ovat vuoropäiväkodissa, eivät ainakaan tipu "kaveripiireistä". Siellä leikitään niiden kanssa, jotka ovat paikalla.

Niin, säilytysperiaatteella että "säilyyhän ainakin hengissä".

Sitten taas monet ajattelee sitä lastakin.

Minulla lapsilla ikäeroa 2 v 4 kk. Kun esikoinen oli kolme, aloitti kerhon kahtena aamupäivänä kello 9-12.

Muu aika meni hyvin siskon ja mun kanssa. Yksi tanssiharrastus lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kyllä sitä mieltä,ettei pidä tehdä enempää lapsia kuin mitä on mahdollista hoitaa itse hyvin. Kyllähän tuon ikäisen kanssa jo tarvii käyttää mielikuvitusta tekemisien kanssa, mutta tuliko se yllätyksenä? Mulla on nyt 2v lapsi. Hänen kanssaan käydään kerhoissa, puistoissa ja kavereilla. Tiedän, ettei tähän tilanteeseen nyt kannattaisi uutta vauvaa hankkia. Kaikki aika menisi siinä vauvassa ja itsellä ei rahkeet siinä tilanteessa riittäisi viihdyttämään isompaa. Mielestäni olisi jotenkin tökeröä työntää isompi yhteiskunnan hoidettavaksi, vaikkakin siis ihan hyväksyttävää. Itse en vaan kestäisi sitä ajatusta,joten en hanki lisää lapsia nyt enkä ehkä enää koskaan.

Mutta tuossa tilanteessa en kyllä tiedä,mitä tekisin. Koittaisin varmaan hampaat irvessä hoitaa molempia ja odottelisin parempia aikoja :D

Siis mieltääkö ihmiset asian tosiaan näin? Että pitäisi hampaat irvessä hoitaa kotona, vaikka lapsi selvästi ilahtuu päivähoidosta? Ettei tuhlaisi yhteiskunnan rahoja? Eikö me olla tälläisten oikeuksien, kuten päivähoito , eteen tehty töitä yhteiskunnassa?

Eihän ne kaupunkien järjestämät kerhotkaan ole ilmaisia yhteiskunnalle. Ne usein käyttäjille maksuttomia. Nyt maksan lapsen päivähoidosta hoitomaksun. Paikkakunnalla ei ole kunnan järjestämää ilmaista kerhotoimintaa, kuten sanoin, tämä maalaiskunta on aika vanhusvoittoinen.

Täällä toimii kyllä seurakunnan kerho ja kuulun kirkkoon joten niistä maksan kirkollisveroa kävin tai en.

Ja mieheni palkasta menee vero, samoin omista tuloistani.

Tälläistä viestiä siis suomalaisilta äideiltä vaan eteenpäin, lähes kaikki vastanneet ovat sitä mieltä että subjektiivisesta päivähoidosta saisi luopua kokonaan??

Vähän jo tuohduin, että edes kysyin täällä mielipidettä.

Ap