Lue keskustelun säännöt.
Huomaako naiset itse, että nyky-yhteiskunnassa on naisena helpompi elää kuin miehenä?
22.09.2017 |
Miehillä ja naisilla on toki omat haasteensa, mutta tuntuu, että mediassa puhutaan niin paljon vain naisten näkökulmasta, että ehkä naisilla hämärtyy todellisuus asian suhteen. Selvä enemmisrö kurjalistosta on miehiä, mikä on aika hyvä esimerkki siitä, että miesten osa on karumpi.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo. Miten tuplaantunut työtaakka on helpompaa? Huoritellaanko ja vähätelläänkö miehiä koko ajan? Määritteleekö valtionuskonto miehen heikoksi astiaksi? Miksi miehille ei ole kymmeniä haukkumasanoja? Miksi miehet ovat seksuaalisesti vapaita vaikka heidän seksuaalisuutensa on haitallisempaa? Miksi miehellä on oikeus olla perheen pää pienemmällä työllä? Miksi kaikkea miehistä arvostetaan enemmän?
Miehillä on ja on aina ollut helpompaa. Paremmat lähtökohdat,enemmän oikeuksia jo ihan sosiaalisesti.
Millä tavalla miesten seksuaalisuus on haitallisempaa? :D
No kylläpä nyt ovat jotkut ikivanhat uskonnon (ja kai jo kivikaudenkin aikaiset) naisen symbolimääritelmät tärkeitä.
Kirkon ikeessähän täällä suomalainen naisraukka toki vieläkin elää, just'joo. . .
Ihan siis niinkuin vaikka ne kolmannen maailman osattomat ja köyhät, muusta maailmasta täysin tietämättömättömät, itse ehkä lukutaidottomat meksikolaiset talonpoikaisnaiset, tai meikäläiset vastaavat kanssasisaret joskus vaikka 120 vuotta sitten. . .
Mikäänhän ei ole sen jälkeen naisen asemassa pohjoismaissa muuttunut, eihän ?
Niitä haukkumasanoja muuten miehille on olemassa vaikka kuinka paljon. (tältä palstalta,esimerkiksi, niitä voi opiskella ja täällä niihin oikein tutustua)
Mitä siihen 'huoritteluun' muuten tulee, niin niin suuresta kunnianloukkauksesta siinä (julkisesti, yleisellä paikalla) jollekin huudettuna joka tapauksessa on kyse, että miehen täytyy todella olla (esim. jostain parisuhteen paljastuneesta uskottomuudesta ) aivan malttinsa menettäneessä tlassa silmittömän raivoissaan, huutaakseen naiselle julkisella paikalla jotain sellaista.
Kyllä kaikki täysjärkiset miehet ymmärtävät aivan hyvin, mitkä seuraukset jonkun naisen sellaiseksi nimittämisellä voivat olla, eli eipä tuota nimittelyä pahemmin missään kuule
( jos kuulisi, sen kuulisivat tietysti siinä paikalla muutkin kuin vain se solvaamisen ja herjaamisen kohteena siinä oleva nainen.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan nyt hetken, että ap:n väittämä on totta ja miehillä on oikeasti elämässä vaikeampaa. Mitä sitten pitäisi tapahtua? Miten sitä asiaa ap:n mielestä tasattaisi? Tekemällä naisten elämästä vaikeampaa vai miesten elämästä helpompaa? Miten miesten elämästä saataisi tehtyä helpompaa? Miehiä tulee jatkossakin jäämään työttömäksi ja jätetyksi. Sitä ei voida estää. Miten sitten estetään se miesten turvautuminen alkoholiin, väkivalta ja vankilatuomiot? Kenen tätä pitää muuttaa, jos loppupeleissä ei ole yksilön omista valinnoista?
No tietenkin pitäisi toimia vastaavalla tavalla kuin naisten kanssa. Esimerkiksi yliopistoon perustetaan miestutkimus, jossa miesten ongelmia selitetään naisvallalla yms.
Miestutkimuksesta olen samaa mieltä, mutta se pitäisi eriyttää nykyisestä naistutkimuksesta. Naistutkimukset nojaavat feministisiin teorioihin, joita on olleet luomassa naiset naisien asemaa parantaakseen. Niistä lähtökohdista ei voida saada aikaan tehokasta miestutkimusta. Kun ymmärrettäisiin miesten ongelmiin johtavia rakenteita paremmin, voitaisiin paremmin kehittää noita ongelmia ehkäiseviä menetelmiä. Ihan ensiksi tarvittaisiin miestutkimuksen professori, jotta asian tieteellinen tutkimus ja opettaminen pääsisi kunnolla käyntiin.
Noin subjektiiviselka otteella ei voi tehdä tieteellistä tutkimusta mistään. Tuon miestutkimuksen tieteellisyys jäisi samalke tasolle kuin naistutkimuksen. Ei propagandasta saa tiedettä keksimällä sille oma akateemuselta kalskahtava terminologia.
Kyllähän sitä naistutkimusta tehdään kovaa vauhtia monessa paikassa ja rahoitetaan myös. Jos meillä on naisten asemaa edistämässä tälläinen epätieteellinen koneisto, tarvitaan miesten asioiden edistämiseksi vastaavanlainen koneisto. Ydinkysymys ei ole asian tieteellisyys, vaan miesten aseman parantaminen.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu mistä osa-alueesta puhutaan.
Naiset ovat kyllä itsenäisempiä kuin miehet. Sinkkunainen reissaa, harrastaa, omaa laajan kaveripiirin ja on elämäänsä tyytyväinen, kun taas usein sinkkumies ahdistuu ja katkeroituu. Nainen ei välttämättä miestä tarvitse, mies tarvitsee sitä seksiä ilmeisesti jatkuvasti. Voin olla väärässä, mutta siltä vaikuttaa.
Jos se on kuvailemallasi tavalla, niin sittenhän tilanne on päinvastoin. Naiset tukeutuvat laajaan sosiaaliseen turvaverkkoonsa ja perustavat elämänsä sen varaan, kun taas sinkkumiehillä ei ole ketään mihin tukeutua. Eli mies on paljon itsenäisempi pakon edessä, koska hänellä ei edes ole ketään muuta kuin itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Miehillä ja naisilla on toki omat haasteensa, mutta tuntuu, että mediassa puhutaan niin paljon vain naisten näkökulmasta, että ehkä naisilla hämärtyy todellisuus asian suhteen. Selvä enemmisrö kurjalistosta on miehiä, mikä on aika hyvä esimerkki siitä, että miesten osa on karumpi.
Huomaan lähinnä sen että miehet tuntuvat omasta mielestään tietävän paljon paremmin millaista on olla nainen, kuin naiset itse. Kaikkiin tasa-arvoa koskeviin ketjuihin rientää lauma miehiä kertomaan, että tasa-arvo on jo saavutettu ja valtakunnassa on kaikki hyvin ja tämän enempää on turha pyytää. Tuolle toiminnalle on varmaan jokin oma nimikin.
"Mulla ei oikeastaan ole juuri selityksiä, ja jos onkin, niin esitän ne kyllä omina mielipiteinäni enkä faktoina, jos ne eivät faktoja ole."
Osoita toki kohta jossa väitän mielipiteitäni faktaksi? Ei taida löytyä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan nyt hetken, että ap:n väittämä on totta ja miehillä on oikeasti elämässä vaikeampaa. Mitä sitten pitäisi tapahtua? Miten sitä asiaa ap:n mielestä tasattaisi? Tekemällä naisten elämästä vaikeampaa vai miesten elämästä helpompaa? Miten miesten elämästä saataisi tehtyä helpompaa? Miehiä tulee jatkossakin jäämään työttömäksi ja jätetyksi. Sitä ei voida estää. Miten sitten estetään se miesten turvautuminen alkoholiin, väkivalta ja vankilatuomiot? Kenen tätä pitää muuttaa, jos loppupeleissä ei ole yksilön omista valinnoista?
No tietenkin pitäisi toimia vastaavalla tavalla kuin naisten kanssa. Esimerkiksi yliopistoon perustetaan miestutkimus, jossa miesten ongelmia selitetään naisvallalla yms.
Miestutkimuksesta olen samaa mieltä, mutta se pitäisi eriyttää nykyisestä naistutkimuksesta. Naistutkimukset nojaavat feministisiin teorioihin, joita on olleet luomassa naiset naisien asemaa parantaakseen. Niistä lähtökohdista ei voida saada aikaan tehokasta miestutkimusta. Kun ymmärrettäisiin miesten ongelmiin johtavia rakenteita paremmin, voitaisiin paremmin kehittää noita ongelmia ehkäiseviä menetelmiä. Ihan ensiksi tarvittaisiin miestutkimuksen professori, jotta asian tieteellinen tutkimus ja opettaminen pääsisi kunnolla käyntiin.
Noin subjektiiviselka otteella ei voi tehdä tieteellistä tutkimusta mistään. Tuon miestutkimuksen tieteellisyys jäisi samalke tasolle kuin naistutkimuksen. Ei propagandasta saa tiedettä keksimällä sille oma akateemuselta kalskahtava terminologia.
Kuinkas sitten naistutkimusta on voitu tehdä yliopistoissa vuosikausia, jos miestutkimuksen tekeminen ei olisi mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Mies kurjistuu koska on laiska ja mukavuudenhaluinen. Kun ei ole enää akkaa passaamassa vaan pitäisi itsekin tehdä jotain muutakin kuin työnsä mies heittää lekkeriksi ja ulisee.
Nainen ei tarvitse miestä yhtään mihinkään.
Montako omavaraista maaseudulla asuvaa naista tiedät, joka ei asu siellä miehen kanssa?
Nämä "nainen ei tarvitse miestä mihinkään" -tyypit ovat aika koomisia. Asutaan miesten rakentamassa talossa, käytetään miesten kehittämiä kännyköitä ja muita elektroniikkalaitteita, surffataan Internetissä joka on miehen keksintö ja käytetään ylipäätänsä sähköä joka on myös miehen keksimä. Sitten käydään kaupassa ostamassa tuotteita jotka ovat miesten valmistamia ja miesten sinne kuljettamia, katsotaan TV-ohjelmia jotka ovat miesten tuottamia.
Mutta eihän nainen nyt miestä mihinkään tarvitse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kurjistuu koska on laiska ja mukavuudenhaluinen. Kun ei ole enää akkaa passaamassa vaan pitäisi itsekin tehdä jotain muutakin kuin työnsä mies heittää lekkeriksi ja ulisee.
Nainen ei tarvitse miestä yhtään mihinkään.
Montako omavaraista maaseudulla asuvaa naista tiedät, joka ei asu siellä miehen kanssa?
Nämä "nainen ei tarvitse miestä mihinkään" -tyypit ovat aika koomisia. Asutaan miesten rakentamassa talossa, käytetään miesten kehittämiä kännyköitä ja muita elektroniikkalaitteita, surffataan Internetissä joka on miehen keksintö ja käytetään ylipäätänsä sähköä joka on myös miehen keksimä. Sitten käydään kaupassa ostamassa tuotteita jotka ovat miesten valmistamia ja miesten sinne kuljettamia, katsotaan TV-ohjelmia jotka ovat miesten tuottamia.
Mutta eihän nainen nyt miestä mihinkään tarvitse!
Äläkä unohda niitä kaikkein suurimpia hyötyjä eli tulonsiirtoja miehiltä naisille. Suurin osa työvoimasta on miehiä, mutta suurin osa eläkeläisistä on naisia. Helppohan se on sanoa, ettei miehiä tarvitse, kun valtio ohjaa miehen kukkarosta rahaa naisen kukkaroon. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisikin elänyt molempina ei transihmisen kokemus vastaa kuitenkaan täysin ciskokemusta, koska henkinen sukupuoli on kuitenkin koko ajan sama ja sitä katselee niiden lasien läpi. Ja ruoho on aina vihreämpää.
Niinpä. Miten tätä asiaa voisi sitten selvittää? Pitäisi olla joku luotettava ja objektiivinen mittari. Ja tutkijan pitäisi olla sukupuoleton. Ja olisi huomioitava, että elämän rankkuus on kuitenkin myös henkilökohtainen kokemus.
Jos lähdetään siitä oletuksesta, että kumpikaan sukupuoli ei ole oletusarvoisesti toista parempi, niin voimme käyttää mittarina yhteiskunnassa pärjäämistä. Miehet ovat yliedustettuna mm. asunnottomien, vankien, päihderiippuvaisten, itsemurhan tehneiden, pitkäaikaistyöttömien, "syrjäytyneiden", väkivalta- ja henkirikosten uhrien ja kouluttamattomien joukossa. Moni asia toki vaikuttaa siihen, mihin henkilö elämässään päätyy, mutta naisena se pohjalle putoaminen näyttää olevan epätodennäköisempää.
Ap
Niin. Ja jotta tämä todistaisi naisten elämän olevan helpompaa, sinun pitäisi todistaa, että miesten syrjäytyminen ja rikollisuus johtuu jostain sellaisesta asiasta, mikä naisia ei kosketa ollenkaan. Muussa tapauksessa voidaan korkeintaan todeta, että naiset kestävät elämän vastoinkäymisiä miehiä paremmin ja tekevät enemmän töitä selviytymisensä eteen. Elämä itsessään on ihan yhtä vaikeaa, ero on siinä, kuinka ihminen suhtautuu vaikeuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehillä ja naisilla on toki omat haasteensa, mutta tuntuu, että mediassa puhutaan niin paljon vain naisten näkökulmasta, että ehkä naisilla hämärtyy todellisuus asian suhteen. Selvä enemmisrö kurjalistosta on miehiä, mikä on aika hyvä esimerkki siitä, että miesten osa on karumpi.
En nyt sanoisi, että miehenä on Suomessa mitenkään kurjaa elää. 50 vuoden kokemus sellaisesta takana. Naisena elämisestä ei minulla ole kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kurjistuu koska on laiska ja mukavuudenhaluinen. Kun ei ole enää akkaa passaamassa vaan pitäisi itsekin tehdä jotain muutakin kuin työnsä mies heittää lekkeriksi ja ulisee.
Nainen ei tarvitse miestä yhtään mihinkään.
Montako omavaraista maaseudulla asuvaa naista tiedät, joka ei asu siellä miehen kanssa?
Nämä "nainen ei tarvitse miestä mihinkään" -tyypit ovat aika koomisia. Asutaan miesten rakentamassa talossa, käytetään miesten kehittämiä kännyköitä ja muita elektroniikkalaitteita, surffataan Internetissä joka on miehen keksintö ja käytetään ylipäätänsä sähköä joka on myös miehen keksimä. Sitten käydään kaupassa ostamassa tuotteita jotka ovat miesten valmistamia ja miesten sinne kuljettamia, katsotaan TV-ohjelmia jotka ovat miesten tuottamia.
Mutta eihän nainen nyt miestä mihinkään tarvitse!
Eksyit sitten tänne. En olekaan nähnyt vähään aikaan aloituksiasi aiheesta. Älä nyt vaan vahingossa osta kaupasta mitään naisten tekemää. Niitä naisten tekemiä tuotteita on siellä aika paljon. Keskity ihmeessä vaan jatkossakin ottamaan kunnia muiden miesten tekeleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piilohaitat kirjoitti:
Pakollinen armeijassaoloaika miehille Suomessa aiheuttaa eniten haittaa sukupuolten tasa-arvolle .
Tilannetta ei tee yhtään tasa-arvoisemmaksi se, että nykyisin naisetkin voivat osallistua varusmiespalvelukseen, sillä ei heitä siellä kuitenkaan (yhteiskunnan vanhoillisimpien tahojen odotusten mukaan) - miehinä .
Se nuorten miesten pakollisen varusmiespalveluksen haitta yhteiskunnalle ei suinkaan muuten rajoitu VAIN siihen sinä aikana menetettyyn verotuloon eikä vain niihin, näennäisesti lyhyeeseen palvelusaikaan.
Kysehän on väh. puolen vuoden mittaisesta aivopesusta, jonka ajaksi koko oma henkilökohtainen persoonallisuus kitketään kokonaan pois ja siihen on siellä pakko alistua.
Sellaisella persoonallisuuden muutoksella. . .
(kärjistetysti sanoen muutos : esim. vaikka herkästä, luontoa rakastavasta taiteilijapojasta metsän pohjalla ryömiväksi kumikärsäiseksi, maastopukuiseksi, kypäräpäiseksi, ylemmän sotilasjohdon käskyjä milloinkaan kyseenalaistamattomaksi tehokkaaksi, vihollisia etsiväksi ja tähtääväksi tappajaksi )
. . . ei voi olla olemattaeikä jättämättä,yksilöstä riippuen, häneen pitkäaikaisia psyykkisiä vaikutuksia.
Se aika jättää jälkensä jokaiseen mieheen, halusipa hän myöntää sitä itselleen ,tai ei, tai käänsipä hän ne mielessään (kuten monet tekevätkin)vaikka saavutuksikseen, niin todella merkittävän osan inhimillistä herkkyyttään hän siellä tappajakoulutuksessa kuitenkin väistämättä menettää.
Henkinen,kokonaan toipuminen varusmiespalveluksen indoktrinoinnista ja oma 'eheytyminen' sen yliotteesta voi viedä,yksilöstä riippuen, jopa vuosiakin hänen elämästään .
Joillakin (tai oikeastaan:aika monilla ) se vaikuttaa jollain tasolla heidän ajatteluunsa läpi jopa koko heidän elämänsä ajan .
Mitenkä se armeija pitäisi sinun mielestä Suomen kokoisessa maassa järjestää, jos ei tällä tavalla? Se että kaikki miehet pakotettaisiin "persoonanpoistamiskoneistoon", kuten sinä asian miellät, on vale. Pakko ei ole mennä jos ei halua, tilalle voi valita siviilipalveluksen.
Jos verrataan naisen perheen perustamista ja miehen armeijavelvoitetta, miehet pääsevät uramielessä helpommalla. Armeija käydään ennen työuraa, tai viimeistään aivan sen alkutaipaleella, kun taas perheen perustaminen monella katkaisee työelämän vuosiksi. Minusta on reilua että molemmilla sukupuolilla on kausi joka vaikuttaa työelämään. Tässä kohdassa saatat vedota siihen ettei naisen ole mikään pakko lisääntyä. Ei niin, mutta siitä huolimatta jokaiseen nuoreen naiseen vaikuttaa työnantajien asenteellisuus lisääntymisiässä oleviin naisiin.No aivan siitä työnantajien (tai kenekään muidenkaan )mahdollisesta asenteesta huolimatta naisen ei ole missään iässä pakko lisääntyä, eikä naista myöskään heidän toimestaan voida pakottaa olemaan lisääntymättä.
Naisen ihan oma päätös,nykyään.
Minusta ei sensijaan ole ollenkaan reilua, että nainen saa työelämässä pisteitä siitä, jos on palvellut vapaaehtoisesti "varusmiehenä" (pistin sitaatteihin, sillä noita sukupuolinimityksiähän ei saisi käyttää) MUTTA: jos mies ei halua, (sanotaan nyt sitten vaikka "varushenkilöksi") eikä myöskään suostu tekemään jotain jonninjoutavaa ja yhtä pakotettua 'vaihtoehtoisesti' sinä aikana, hänestä tuleekin yllättäen ja ihan oikeasti : tuomittu , valvottu rikollinen ja mielipidevanki.
Ei ole pakko lisääntyä, mutta käytännössä monet, niin miehet kuin naisetkin, haluavat perheen. Ihan konkreettisesti kerron sinulle miten tämä toive on vaikuttanut elämääni naisena; olen vakityössä, mutta haluaisin opiskella. Opinnot, joita suunnittelen kestäisivät arviolta kolme vuotta. En ole voinut aloittaa opiskeluja, koska toiveeni on perustaa perhe lähivuosina. Minulla on asuntolaina, joten en voisi jäädä opiskelijana äitiyslomalle. Relistisesti voin aloittaa opiskelun kun lapseni olisi noin 3-4 vanha. Emme ole vielä päättäneet koska perhettä aletaan yrittämään, lisäksi lapsia voi tulla useita, joten oletan että opiskelu on mahdollista aikaisintaan viiden vuoden kuluttua.
En voi vaihtaa työpaikkaa, koska jos päätämmekin haluta aloittaa lapsen yrittämisen lähiaikoina, tekisin julman källin uudelle työnantajalle. En halua jäädä heti paikan saatuani äitiyslomalle.
Jos lapsen alulle saamisessa meneekin vuosia, taspainoilen näiden asioiden kanssa paljon kauemmin kuin odotan.Miten perheen perustaminen vaikuttaa mieheeni? Ei mitenkään. Hän ei ole raskaana 9 kuukautta (joka voi lisätä työssä sairauspoissaoloja), hän ei imetä kuutta kuukautta, hänen työnantajansa ei harkitse hänen irtisanomista ensimmäisten joukossa koska hänestä saattaa joskus tulla isä. Minä olen työpaikallani ainut ko. iässä oleva, todennäköisesti siksi olen ensimmäisenä jonossa jos yt:t tulevat.
Pakkohan tähän ei ole ryhtyä, mutta eikö miehen ja naisen asema ole aika erilainen vaikka molemmat sitä perhettä yhtä lailla haluavat ja toivovat?
Ja edelleen vaikkei aikoisikaan perustaa perhettä työpaikan vaihtaminen olisi miestä vaikeampaa juuri näistä syistä. Kun se työnantaja ei voi tietää haluanko perhettä vai en. Siksi hänelle turvallisempaa olisi valita vanhempi henkilö.Miksi naisen työelämän vaikeus on ok, mutta maan puolustamisen opetteluun varattu puoli vuotta ei? Maata on joka tapauksessa pystyttävä ääritilanteessa puolustamaan ja ilman armeijaa se ei onnistu.
No missä (...muita Euroopan maita kummemmassa) 'ääritilanteessa' Suomi sitten on, toisen maailmansodan jälkeen, ollut ?
Oli se toinen maailmansota muuallakin, kuin pelkästään Suomessa. Harva maa tässä maanosassa siltä välttyi.
Se siitä sodasta kannattaa kuitenkin tietää ja muistaa, että Suomi kuului siihen liittoumaan ja osapuoleen joka sen sodan hävisi ja että täällä oli sen jälkeen nk. Valvontakomissio mutta jo vuonna 1948 solmittiin ja allekirjoitettiin maiden välillä ns. yya-sopimus, eikä sen jälkeen todellisuudessa ole ollut muuta kuin keskinäistä kauppaa ym. rauhanomaista rinnakkaiseloa maidemme suhteissa.
Niitä on koko sinä aikana vain kehuttu puolin ja toisin valtiovierailuissa ja erilaisten kauppavaltuuskuntien ym.alojen kulttuurityön tekijöiden keskinäisissä tapaamisissa.
Tätä sotien jälkeistä kehitystä maittemme välisissä eivät ilmeisesti jotkut halua nähdä tai tunnustaa miksikään, vaan elävät mielummin mielessään tilanteessa vuonna 1939, jolloin koko Eurooppa oli jo peruuttamattomasti luisunut tilanteeseen, jossa maanosamme silloisten sotilasmahtien yhteenottoa kaikkialla vain odotettiin-sormi jo liipasimella ja kaikki kynnelle kykenevät miehet jo käskyn saaneina...
Tulkaapa siis, varusmiespalvelun ja kaikille miehille pakollisen asevelvollisuuden intohimoiset puolustajat tähän oikeaan tämänhetkiseen nykyaikaamme ja miettikäähän nyt oikeasti : MITEN uhattu meidän itsenäisyytemme oikeasti onkaan ?
Jos vastauksen löytäminen tuntuu liian vaikealta, niin asiantuntija-arvioiden mukaan Suomi on tällä hetkellä geopoliittisesti eräs maailman kymmenen turvallisimmaksi asuinpaikkana katsotun kärki- maan joukossa. ( 'The most safe countries on earth- top 10 )
Emme siis todellakaan tarvitse mitään entisen itäblokin tyylistä 'kansanarmeijaa' täällä enää .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piilohaitat kirjoitti:
Pakollinen armeijassaoloaika miehille Suomessa aiheuttaa eniten haittaa sukupuolten tasa-arvolle .
Tilannetta ei tee yhtään tasa-arvoisemmaksi se, että nykyisin naisetkin voivat osallistua varusmiespalvelukseen, sillä ei heitä siellä kuitenkaan (yhteiskunnan vanhoillisimpien tahojen odotusten mukaan) - miehinä .
Se nuorten miesten pakollisen varusmiespalveluksen haitta yhteiskunnalle ei suinkaan muuten rajoitu VAIN siihen sinä aikana menetettyyn verotuloon eikä vain niihin, näennäisesti lyhyeeseen palvelusaikaan.
Kysehän on väh. puolen vuoden mittaisesta aivopesusta, jonka ajaksi koko oma henkilökohtainen persoonallisuus kitketään kokonaan pois ja siihen on siellä pakko alistua.
Sellaisella persoonallisuuden muutoksella. . .
(kärjistetysti sanoen muutos : esim. vaikka herkästä, luontoa rakastavasta taiteilijapojasta metsän pohjalla ryömiväksi kumikärsäiseksi, maastopukuiseksi, kypäräpäiseksi, ylemmän sotilasjohdon käskyjä milloinkaan kyseenalaistamattomaksi tehokkaaksi, vihollisia etsiväksi ja tähtääväksi tappajaksi )
. . . ei voi olla olemattaeikä jättämättä,yksilöstä riippuen, häneen pitkäaikaisia psyykkisiä vaikutuksia.
Se aika jättää jälkensä jokaiseen mieheen, halusipa hän myöntää sitä itselleen ,tai ei, tai käänsipä hän ne mielessään (kuten monet tekevätkin)vaikka saavutuksikseen, niin todella merkittävän osan inhimillistä herkkyyttään hän siellä tappajakoulutuksessa kuitenkin väistämättä menettää.
Henkinen,kokonaan toipuminen varusmiespalveluksen indoktrinoinnista ja oma 'eheytyminen' sen yliotteesta voi viedä,yksilöstä riippuen, jopa vuosiakin hänen elämästään .
Joillakin (tai oikeastaan:aika monilla ) se vaikuttaa jollain tasolla heidän ajatteluunsa läpi jopa koko heidän elämänsä ajan .
Mitenkä se armeija pitäisi sinun mielestä Suomen kokoisessa maassa järjestää, jos ei tällä tavalla? Se että kaikki miehet pakotettaisiin "persoonanpoistamiskoneistoon", kuten sinä asian miellät, on vale. Pakko ei ole mennä jos ei halua, tilalle voi valita siviilipalveluksen.
Jos verrataan naisen perheen perustamista ja miehen armeijavelvoitetta, miehet pääsevät uramielessä helpommalla. Armeija käydään ennen työuraa, tai viimeistään aivan sen alkutaipaleella, kun taas perheen perustaminen monella katkaisee työelämän vuosiksi. Minusta on reilua että molemmilla sukupuolilla on kausi joka vaikuttaa työelämään. Tässä kohdassa saatat vedota siihen ettei naisen ole mikään pakko lisääntyä. Ei niin, mutta siitä huolimatta jokaiseen nuoreen naiseen vaikuttaa työnantajien asenteellisuus lisääntymisiässä oleviin naisiin.No aivan siitä työnantajien (tai kenekään muidenkaan )mahdollisesta asenteesta huolimatta naisen ei ole missään iässä pakko lisääntyä, eikä naista myöskään heidän toimestaan voida pakottaa olemaan lisääntymättä.
Naisen ihan oma päätös,nykyään.
Minusta ei sensijaan ole ollenkaan reilua, että nainen saa työelämässä pisteitä siitä, jos on palvellut vapaaehtoisesti "varusmiehenä" (pistin sitaatteihin, sillä noita sukupuolinimityksiähän ei saisi käyttää) MUTTA: jos mies ei halua, (sanotaan nyt sitten vaikka "varushenkilöksi") eikä myöskään suostu tekemään jotain jonninjoutavaa ja yhtä pakotettua 'vaihtoehtoisesti' sinä aikana, hänestä tuleekin yllättäen ja ihan oikeasti : tuomittu , valvottu rikollinen ja mielipidevanki.
Ei ole pakko lisääntyä, mutta käytännössä monet, niin miehet kuin naisetkin, haluavat perheen. Ihan konkreettisesti kerron sinulle miten tämä toive on vaikuttanut elämääni naisena; olen vakityössä, mutta haluaisin opiskella. Opinnot, joita suunnittelen kestäisivät arviolta kolme vuotta. En ole voinut aloittaa opiskeluja, koska toiveeni on perustaa perhe lähivuosina. Minulla on asuntolaina, joten en voisi jäädä opiskelijana äitiyslomalle. Relistisesti voin aloittaa opiskelun kun lapseni olisi noin 3-4 vanha. Emme ole vielä päättäneet koska perhettä aletaan yrittämään, lisäksi lapsia voi tulla useita, joten oletan että opiskelu on mahdollista aikaisintaan viiden vuoden kuluttua.
En voi vaihtaa työpaikkaa, koska jos päätämmekin haluta aloittaa lapsen yrittämisen lähiaikoina, tekisin julman källin uudelle työnantajalle. En halua jäädä heti paikan saatuani äitiyslomalle.
Jos lapsen alulle saamisessa meneekin vuosia, taspainoilen näiden asioiden kanssa paljon kauemmin kuin odotan.Miten perheen perustaminen vaikuttaa mieheeni? Ei mitenkään. Hän ei ole raskaana 9 kuukautta (joka voi lisätä työssä sairauspoissaoloja), hän ei imetä kuutta kuukautta, hänen työnantajansa ei harkitse hänen irtisanomista ensimmäisten joukossa koska hänestä saattaa joskus tulla isä. Minä olen työpaikallani ainut ko. iässä oleva, todennäköisesti siksi olen ensimmäisenä jonossa jos yt:t tulevat.
Pakkohan tähän ei ole ryhtyä, mutta eikö miehen ja naisen asema ole aika erilainen vaikka molemmat sitä perhettä yhtä lailla haluavat ja toivovat?
Ja edelleen vaikkei aikoisikaan perustaa perhettä työpaikan vaihtaminen olisi miestä vaikeampaa juuri näistä syistä. Kun se työnantaja ei voi tietää haluanko perhettä vai en. Siksi hänelle turvallisempaa olisi valita vanhempi henkilö.Miksi naisen työelämän vaikeus on ok, mutta maan puolustamisen opetteluun varattu puoli vuotta ei? Maata on joka tapauksessa pystyttävä ääritilanteessa puolustamaan ja ilman armeijaa se ei onnistu.
No missä (...muita Euroopan maita kummemmassa) 'ääritilanteessa' Suomi sitten on, toisen maailmansodan jälkeen, ollut ?
Oli se toinen maailmansota muuallakin, kuin pelkästään Suomessa. Harva maa tässä maanosassa siltä välttyi.
Se siitä sodasta kannattaa kuitenkin tietää ja muistaa, että Suomi kuului siihen liittoumaan ja osapuoleen joka sen sodan hävisi ja että täällä oli sen jälkeen nk. Valvontakomissio mutta jo vuonna 1948 solmittiin ja allekirjoitettiin maiden välillä ns. yya-sopimus, eikä sen jälkeen todellisuudessa ole ollut muuta kuin keskinäistä kauppaa ym. rauhanomaista rinnakkaiseloa maidemme suhteissa.
Niitä on koko sinä aikana vain kehuttu puolin ja toisin valtiovierailuissa ja erilaisten kauppavaltuuskuntien ym.alojen kulttuurityön tekijöiden keskinäisissä tapaamisissa.
Tätä sotien jälkeistä kehitystä maittemme välisissä eivät ilmeisesti jotkut halua nähdä tai tunnustaa miksikään, vaan elävät mielummin mielessään tilanteessa vuonna 1939, jolloin koko Eurooppa oli jo peruuttamattomasti luisunut tilanteeseen, jossa maanosamme silloisten sotilasmahtien yhteenottoa kaikkialla vain odotettiin-sormi jo liipasimella ja kaikki kynnelle kykenevät miehet jo käskyn saaneina...
Tulkaapa siis, varusmiespalvelun ja kaikille miehille pakollisen asevelvollisuuden intohimoiset puolustajat tähän oikeaan tämänhetkiseen nykyaikaamme ja miettikäähän nyt oikeasti : MITEN uhattu meidän itsenäisyytemme oikeasti onkaan ?
Jos vastauksen löytäminen tuntuu liian vaikealta, niin asiantuntija-arvioiden mukaan Suomi on tällä hetkellä geopoliittisesti eräs maailman kymmenen turvallisimmaksi asuinpaikkana katsotun kärki- maan joukossa. ( 'The most safe countries on earth- top 10 )
Emme siis todellakaan tarvitse mitään entisen itäblokin tyylistä 'kansanarmeijaa' täällä enää .
Et kai oikeasti usko että se ettei sotaa ole ollu 70 vuoteen tarkoittaisi sitä ettei sotaa enää ikinä meille tule? Jos tutkailet Suomen historiaa, toteat varsin helposti että Suomen alueella on ollut sotia jokaisella vuosisadalla. Se 70 vuotta edellisestä ei millään muotoa takaa ikuista, ei edes satavuotista rauhaa.
Et myöskään ole tainnut ihan hirveästi maailman menoa tarkkailla? Uusi maailmansota on pelottavan pienen risauksen päässä. Vain yhden maan tarvitsee tehdä väärä liike ja se on menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piilohaitat kirjoitti:
Pakollinen armeijassaoloaika miehille Suomessa aiheuttaa eniten haittaa sukupuolten tasa-arvolle .
Tilannetta ei tee yhtään tasa-arvoisemmaksi se, että nykyisin naisetkin voivat osallistua varusmiespalvelukseen, sillä ei heitä siellä kuitenkaan (yhteiskunnan vanhoillisimpien tahojen odotusten mukaan) - miehinä .
Se nuorten miesten pakollisen varusmiespalveluksen haitta yhteiskunnalle ei suinkaan muuten rajoitu VAIN siihen sinä aikana menetettyyn verotuloon eikä vain niihin, näennäisesti lyhyeeseen palvelusaikaan.
Kysehän on väh. puolen vuoden mittaisesta aivopesusta, jonka ajaksi koko oma henkilökohtainen persoonallisuus kitketään kokonaan pois ja siihen on siellä pakko alistua.
Sellaisella persoonallisuuden muutoksella. . .
(kärjistetysti sanoen muutos : esim. vaikka herkästä, luontoa rakastavasta taiteilijapojasta metsän pohjalla ryömiväksi kumikärsäiseksi, maastopukuiseksi, kypäräpäiseksi, ylemmän sotilasjohdon käskyjä milloinkaan kyseenalaistamattomaksi tehokkaaksi, vihollisia etsiväksi ja tähtääväksi tappajaksi )
. . . ei voi olla olemattaeikä jättämättä,yksilöstä riippuen, häneen pitkäaikaisia psyykkisiä vaikutuksia.
Se aika jättää jälkensä jokaiseen mieheen, halusipa hän myöntää sitä itselleen ,tai ei, tai käänsipä hän ne mielessään (kuten monet tekevätkin)vaikka saavutuksikseen, niin todella merkittävän osan inhimillistä herkkyyttään hän siellä tappajakoulutuksessa kuitenkin väistämättä menettää.
Henkinen,kokonaan toipuminen varusmiespalveluksen indoktrinoinnista ja oma 'eheytyminen' sen yliotteesta voi viedä,yksilöstä riippuen, jopa vuosiakin hänen elämästään .
Joillakin (tai oikeastaan:aika monilla ) se vaikuttaa jollain tasolla heidän ajatteluunsa läpi jopa koko heidän elämänsä ajan .
Mitenkä se armeija pitäisi sinun mielestä Suomen kokoisessa maassa järjestää, jos ei tällä tavalla? Se että kaikki miehet pakotettaisiin "persoonanpoistamiskoneistoon", kuten sinä asian miellät, on vale. Pakko ei ole mennä jos ei halua, tilalle voi valita siviilipalveluksen.
Jos verrataan naisen perheen perustamista ja miehen armeijavelvoitetta, miehet pääsevät uramielessä helpommalla. Armeija käydään ennen työuraa, tai viimeistään aivan sen alkutaipaleella, kun taas perheen perustaminen monella katkaisee työelämän vuosiksi. Minusta on reilua että molemmilla sukupuolilla on kausi joka vaikuttaa työelämään. Tässä kohdassa saatat vedota siihen ettei naisen ole mikään pakko lisääntyä. Ei niin, mutta siitä huolimatta jokaiseen nuoreen naiseen vaikuttaa työnantajien asenteellisuus lisääntymisiässä oleviin naisiin.No aivan siitä työnantajien (tai kenekään muidenkaan )mahdollisesta asenteesta huolimatta naisen ei ole missään iässä pakko lisääntyä, eikä naista myöskään heidän toimestaan voida pakottaa olemaan lisääntymättä.
Naisen ihan oma päätös,nykyään.
Minusta ei sensijaan ole ollenkaan reilua, että nainen saa työelämässä pisteitä siitä, jos on palvellut vapaaehtoisesti "varusmiehenä" (pistin sitaatteihin, sillä noita sukupuolinimityksiähän ei saisi käyttää) MUTTA: jos mies ei halua, (sanotaan nyt sitten vaikka "varushenkilöksi") eikä myöskään suostu tekemään jotain jonninjoutavaa ja yhtä pakotettua 'vaihtoehtoisesti' sinä aikana, hänestä tuleekin yllättäen ja ihan oikeasti : tuomittu , valvottu rikollinen ja mielipidevanki.
Ei ole pakko lisääntyä, mutta käytännössä monet, niin miehet kuin naisetkin, haluavat perheen. Ihan konkreettisesti kerron sinulle miten tämä toive on vaikuttanut elämääni naisena; olen vakityössä, mutta haluaisin opiskella. Opinnot, joita suunnittelen kestäisivät arviolta kolme vuotta. En ole voinut aloittaa opiskeluja, koska toiveeni on perustaa perhe lähivuosina. Minulla on asuntolaina, joten en voisi jäädä opiskelijana äitiyslomalle. Relistisesti voin aloittaa opiskelun kun lapseni olisi noin 3-4 vanha. Emme ole vielä päättäneet koska perhettä aletaan yrittämään, lisäksi lapsia voi tulla useita, joten oletan että opiskelu on mahdollista aikaisintaan viiden vuoden kuluttua.
En voi vaihtaa työpaikkaa, koska jos päätämmekin haluta aloittaa lapsen yrittämisen lähiaikoina, tekisin julman källin uudelle työnantajalle. En halua jäädä heti paikan saatuani äitiyslomalle.
Jos lapsen alulle saamisessa meneekin vuosia, taspainoilen näiden asioiden kanssa paljon kauemmin kuin odotan.Miten perheen perustaminen vaikuttaa mieheeni? Ei mitenkään. Hän ei ole raskaana 9 kuukautta (joka voi lisätä työssä sairauspoissaoloja), hän ei imetä kuutta kuukautta, hänen työnantajansa ei harkitse hänen irtisanomista ensimmäisten joukossa koska hänestä saattaa joskus tulla isä. Minä olen työpaikallani ainut ko. iässä oleva, todennäköisesti siksi olen ensimmäisenä jonossa jos yt:t tulevat.
Pakkohan tähän ei ole ryhtyä, mutta eikö miehen ja naisen asema ole aika erilainen vaikka molemmat sitä perhettä yhtä lailla haluavat ja toivovat?
Ja edelleen vaikkei aikoisikaan perustaa perhettä työpaikan vaihtaminen olisi miestä vaikeampaa juuri näistä syistä. Kun se työnantaja ei voi tietää haluanko perhettä vai en. Siksi hänelle turvallisempaa olisi valita vanhempi henkilö.Miksi naisen työelämän vaikeus on ok, mutta maan puolustamisen opetteluun varattu puoli vuotta ei? Maata on joka tapauksessa pystyttävä ääritilanteessa puolustamaan ja ilman armeijaa se ei onnistu.
Edelleenkin:
1) Kukaan ei ole pakottanut sinua hankkimaan lasta, eikä ryhtymään edes parisuhteeseen.
2) Kenelläkään, eikä millään taholla ole ollut mitään oikeutta vaatia sinua noihin asioihin ryhtymiseen elämässäsi.
Olet siis kokonaan tehnyt nuo päätöksesi itse ja arvioinut ne silloin itsellesi parhaiksi ja asioiksi, joita olet halunnut .
(...tai sitten vain unohtanut sen jo koulussa saamasi ehkäisyvalistuksen kriittisellä hetkellä )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piilohaitat kirjoitti:
Pakollinen armeijassaoloaika miehille Suomessa aiheuttaa eniten haittaa sukupuolten tasa-arvolle .
Tilannetta ei tee yhtään tasa-arvoisemmaksi se, että nykyisin naisetkin voivat osallistua varusmiespalvelukseen, sillä ei heitä siellä kuitenkaan (yhteiskunnan vanhoillisimpien tahojen odotusten mukaan) - miehinä .
Se nuorten miesten pakollisen varusmiespalveluksen haitta yhteiskunnalle ei suinkaan muuten rajoitu VAIN siihen sinä aikana menetettyyn verotuloon eikä vain niihin, näennäisesti lyhyeeseen palvelusaikaan.
Kysehän on väh. puolen vuoden mittaisesta aivopesusta, jonka ajaksi koko oma henkilökohtainen persoonallisuus kitketään kokonaan pois ja siihen on siellä pakko alistua.
Sellaisella persoonallisuuden muutoksella. . .
(kärjistetysti sanoen muutos : esim. vaikka herkästä, luontoa rakastavasta taiteilijapojasta metsän pohjalla ryömiväksi kumikärsäiseksi, maastopukuiseksi, kypäräpäiseksi, ylemmän sotilasjohdon käskyjä milloinkaan kyseenalaistamattomaksi tehokkaaksi, vihollisia etsiväksi ja tähtääväksi tappajaksi )
. . . ei voi olla olemattaeikä jättämättä,yksilöstä riippuen, häneen pitkäaikaisia psyykkisiä vaikutuksia.
Se aika jättää jälkensä jokaiseen mieheen, halusipa hän myöntää sitä itselleen ,tai ei, tai käänsipä hän ne mielessään (kuten monet tekevätkin)vaikka saavutuksikseen, niin todella merkittävän osan inhimillistä herkkyyttään hän siellä tappajakoulutuksessa kuitenkin väistämättä menettää.
Henkinen,kokonaan toipuminen varusmiespalveluksen indoktrinoinnista ja oma 'eheytyminen' sen yliotteesta voi viedä,yksilöstä riippuen, jopa vuosiakin hänen elämästään .
Joillakin (tai oikeastaan:aika monilla ) se vaikuttaa jollain tasolla heidän ajatteluunsa läpi jopa koko heidän elämänsä ajan .
Mitenkä se armeija pitäisi sinun mielestä Suomen kokoisessa maassa järjestää, jos ei tällä tavalla? Se että kaikki miehet pakotettaisiin "persoonanpoistamiskoneistoon", kuten sinä asian miellät, on vale. Pakko ei ole mennä jos ei halua, tilalle voi valita siviilipalveluksen.
Jos verrataan naisen perheen perustamista ja miehen armeijavelvoitetta, miehet pääsevät uramielessä helpommalla. Armeija käydään ennen työuraa, tai viimeistään aivan sen alkutaipaleella, kun taas perheen perustaminen monella katkaisee työelämän vuosiksi. Minusta on reilua että molemmilla sukupuolilla on kausi joka vaikuttaa työelämään. Tässä kohdassa saatat vedota siihen ettei naisen ole mikään pakko lisääntyä. Ei niin, mutta siitä huolimatta jokaiseen nuoreen naiseen vaikuttaa työnantajien asenteellisuus lisääntymisiässä oleviin naisiin.No aivan siitä työnantajien (tai kenekään muidenkaan )mahdollisesta asenteesta huolimatta naisen ei ole missään iässä pakko lisääntyä, eikä naista myöskään heidän toimestaan voida pakottaa olemaan lisääntymättä.
Naisen ihan oma päätös,nykyään.
Minusta ei sensijaan ole ollenkaan reilua, että nainen saa työelämässä pisteitä siitä, jos on palvellut vapaaehtoisesti "varusmiehenä" (pistin sitaatteihin, sillä noita sukupuolinimityksiähän ei saisi käyttää) MUTTA: jos mies ei halua, (sanotaan nyt sitten vaikka "varushenkilöksi") eikä myöskään suostu tekemään jotain jonninjoutavaa ja yhtä pakotettua 'vaihtoehtoisesti' sinä aikana, hänestä tuleekin yllättäen ja ihan oikeasti : tuomittu , valvottu rikollinen ja mielipidevanki.
Ei ole pakko lisääntyä, mutta käytännössä monet, niin miehet kuin naisetkin, haluavat perheen. Ihan konkreettisesti kerron sinulle miten tämä toive on vaikuttanut elämääni naisena; olen vakityössä, mutta haluaisin opiskella. Opinnot, joita suunnittelen kestäisivät arviolta kolme vuotta. En ole voinut aloittaa opiskeluja, koska toiveeni on perustaa perhe lähivuosina. Minulla on asuntolaina, joten en voisi jäädä opiskelijana äitiyslomalle. Relistisesti voin aloittaa opiskelun kun lapseni olisi noin 3-4 vanha. Emme ole vielä päättäneet koska perhettä aletaan yrittämään, lisäksi lapsia voi tulla useita, joten oletan että opiskelu on mahdollista aikaisintaan viiden vuoden kuluttua.
En voi vaihtaa työpaikkaa, koska jos päätämmekin haluta aloittaa lapsen yrittämisen lähiaikoina, tekisin julman källin uudelle työnantajalle. En halua jäädä heti paikan saatuani äitiyslomalle.
Jos lapsen alulle saamisessa meneekin vuosia, taspainoilen näiden asioiden kanssa paljon kauemmin kuin odotan.Miten perheen perustaminen vaikuttaa mieheeni? Ei mitenkään. Hän ei ole raskaana 9 kuukautta (joka voi lisätä työssä sairauspoissaoloja), hän ei imetä kuutta kuukautta, hänen työnantajansa ei harkitse hänen irtisanomista ensimmäisten joukossa koska hänestä saattaa joskus tulla isä. Minä olen työpaikallani ainut ko. iässä oleva, todennäköisesti siksi olen ensimmäisenä jonossa jos yt:t tulevat.
Pakkohan tähän ei ole ryhtyä, mutta eikö miehen ja naisen asema ole aika erilainen vaikka molemmat sitä perhettä yhtä lailla haluavat ja toivovat?
Ja edelleen vaikkei aikoisikaan perustaa perhettä työpaikan vaihtaminen olisi miestä vaikeampaa juuri näistä syistä. Kun se työnantaja ei voi tietää haluanko perhettä vai en. Siksi hänelle turvallisempaa olisi valita vanhempi henkilö.Miksi naisen työelämän vaikeus on ok, mutta maan puolustamisen opetteluun varattu puoli vuotta ei? Maata on joka tapauksessa pystyttävä ääritilanteessa puolustamaan ja ilman armeijaa se ei onnistu.
Edelleenkin:
1) Kukaan ei ole pakottanut sinua hankkimaan lasta, eikä ryhtymään edes parisuhteeseen.
2) Kenelläkään, eikä millään taholla ole ollut mitään oikeutta vaatia sinua noihin asioihin ryhtymiseen elämässäsi.
Olet siis kokonaan tehnyt nuo päätöksesi itse ja arvioinut ne silloin itsellesi parhaiksi ja asioiksi, joita olet halunnut .
(...tai sitten vain unohtanut sen jo koulussa saamasi ehkäisyvalistuksen kriittisellä hetkellä )
Siitä huolimatta kyse on asiasta joka vaikuttaa minun elämääni paljon enemmän kuin miehen elämään. Tämä vaikuttaa koulutukseen, työhöni, elintasoon ja jopa onnellisuuteeni (työ jota ei voi vaihtaa yhtä vapaasti kuin mies voisi).
Aloitus väittää että naisen elämä on helpompaa. Tässä asiassa miehen elämä on paljon helpompaa.
Ap ei muuten tainnut juurikaan antaa konreettisia esimerkkejä siitä minkä vuoksi hän ajattelee että naisen elämä olisi helpompaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piilohaitat kirjoitti:
Pakollinen armeijassaoloaika miehille Suomessa aiheuttaa eniten haittaa sukupuolten tasa-arvolle .
Tilannetta ei tee yhtään tasa-arvoisemmaksi se, että nykyisin naisetkin voivat osallistua varusmiespalvelukseen, sillä ei heitä siellä kuitenkaan (yhteiskunnan vanhoillisimpien tahojen odotusten mukaan) - miehinä .
Se nuorten miesten pakollisen varusmiespalveluksen haitta yhteiskunnalle ei suinkaan muuten rajoitu VAIN siihen sinä aikana menetettyyn verotuloon eikä vain niihin, näennäisesti lyhyeeseen palvelusaikaan.
Kysehän on väh. puolen vuoden mittaisesta aivopesusta, jonka ajaksi koko oma henkilökohtainen persoonallisuus kitketään kokonaan pois ja siihen on siellä pakko alistua.
Sellaisella persoonallisuuden muutoksella. . .
(kärjistetysti sanoen muutos : esim. vaikka herkästä, luontoa rakastavasta taiteilijapojasta metsän pohjalla ryömiväksi kumikärsäiseksi, maastopukuiseksi, kypäräpäiseksi, ylemmän sotilasjohdon käskyjä milloinkaan kyseenalaistamattomaksi tehokkaaksi, vihollisia etsiväksi ja tähtääväksi tappajaksi )
. . . ei voi olla olemattaeikä jättämättä,yksilöstä riippuen, häneen pitkäaikaisia psyykkisiä vaikutuksia.
Se aika jättää jälkensä jokaiseen mieheen, halusipa hän myöntää sitä itselleen ,tai ei, tai käänsipä hän ne mielessään (kuten monet tekevätkin)vaikka saavutuksikseen, niin todella merkittävän osan inhimillistä herkkyyttään hän siellä tappajakoulutuksessa kuitenkin väistämättä menettää.
Henkinen,kokonaan toipuminen varusmiespalveluksen indoktrinoinnista ja oma 'eheytyminen' sen yliotteesta voi viedä,yksilöstä riippuen, jopa vuosiakin hänen elämästään .
Joillakin (tai oikeastaan:aika monilla ) se vaikuttaa jollain tasolla heidän ajatteluunsa läpi jopa koko heidän elämänsä ajan .
Mitenkä se armeija pitäisi sinun mielestä Suomen kokoisessa maassa järjestää, jos ei tällä tavalla? Se että kaikki miehet pakotettaisiin "persoonanpoistamiskoneistoon", kuten sinä asian miellät, on vale. Pakko ei ole mennä jos ei halua, tilalle voi valita siviilipalveluksen.
Jos verrataan naisen perheen perustamista ja miehen armeijavelvoitetta, miehet pääsevät uramielessä helpommalla. Armeija käydään ennen työuraa, tai viimeistään aivan sen alkutaipaleella, kun taas perheen perustaminen monella katkaisee työelämän vuosiksi. Minusta on reilua että molemmilla sukupuolilla on kausi joka vaikuttaa työelämään. Tässä kohdassa saatat vedota siihen ettei naisen ole mikään pakko lisääntyä. Ei niin, mutta siitä huolimatta jokaiseen nuoreen naiseen vaikuttaa työnantajien asenteellisuus lisääntymisiässä oleviin naisiin.No aivan siitä työnantajien (tai kenekään muidenkaan )mahdollisesta asenteesta huolimatta naisen ei ole missään iässä pakko lisääntyä, eikä naista myöskään heidän toimestaan voida pakottaa olemaan lisääntymättä.
Naisen ihan oma päätös,nykyään.
Minusta ei sensijaan ole ollenkaan reilua, että nainen saa työelämässä pisteitä siitä, jos on palvellut vapaaehtoisesti "varusmiehenä" (pistin sitaatteihin, sillä noita sukupuolinimityksiähän ei saisi käyttää) MUTTA: jos mies ei halua, (sanotaan nyt sitten vaikka "varushenkilöksi") eikä myöskään suostu tekemään jotain jonninjoutavaa ja yhtä pakotettua 'vaihtoehtoisesti' sinä aikana, hänestä tuleekin yllättäen ja ihan oikeasti : tuomittu , valvottu rikollinen ja mielipidevanki.
Ei ole pakko lisääntyä, mutta käytännössä monet, niin miehet kuin naisetkin, haluavat perheen. Ihan konkreettisesti kerron sinulle miten tämä toive on vaikuttanut elämääni naisena; olen vakityössä, mutta haluaisin opiskella. Opinnot, joita suunnittelen kestäisivät arviolta kolme vuotta. En ole voinut aloittaa opiskeluja, koska toiveeni on perustaa perhe lähivuosina. Minulla on asuntolaina, joten en voisi jäädä opiskelijana äitiyslomalle. Relistisesti voin aloittaa opiskelun kun lapseni olisi noin 3-4 vanha. Emme ole vielä päättäneet koska perhettä aletaan yrittämään, lisäksi lapsia voi tulla useita, joten oletan että opiskelu on mahdollista aikaisintaan viiden vuoden kuluttua.
En voi vaihtaa työpaikkaa, koska jos päätämmekin haluta aloittaa lapsen yrittämisen lähiaikoina, tekisin julman källin uudelle työnantajalle. En halua jäädä heti paikan saatuani äitiyslomalle.
Jos lapsen alulle saamisessa meneekin vuosia, taspainoilen näiden asioiden kanssa paljon kauemmin kuin odotan.Miten perheen perustaminen vaikuttaa mieheeni? Ei mitenkään. Hän ei ole raskaana 9 kuukautta (joka voi lisätä työssä sairauspoissaoloja), hän ei imetä kuutta kuukautta, hänen työnantajansa ei harkitse hänen irtisanomista ensimmäisten joukossa koska hänestä saattaa joskus tulla isä. Minä olen työpaikallani ainut ko. iässä oleva, todennäköisesti siksi olen ensimmäisenä jonossa jos yt:t tulevat.
Pakkohan tähän ei ole ryhtyä, mutta eikö miehen ja naisen asema ole aika erilainen vaikka molemmat sitä perhettä yhtä lailla haluavat ja toivovat?
Ja edelleen vaikkei aikoisikaan perustaa perhettä työpaikan vaihtaminen olisi miestä vaikeampaa juuri näistä syistä. Kun se työnantaja ei voi tietää haluanko perhettä vai en. Siksi hänelle turvallisempaa olisi valita vanhempi henkilö.Miksi naisen työelämän vaikeus on ok, mutta maan puolustamisen opetteluun varattu puoli vuotta ei? Maata on joka tapauksessa pystyttävä ääritilanteessa puolustamaan ja ilman armeijaa se ei onnistu.
No missä (...muita Euroopan maita kummemmassa) 'ääritilanteessa' Suomi sitten on, toisen maailmansodan jälkeen, ollut ?
Oli se toinen maailmansota muuallakin, kuin pelkästään Suomessa. Harva maa tässä maanosassa siltä välttyi.
Se siitä sodasta kannattaa kuitenkin tietää ja muistaa, että Suomi kuului siihen liittoumaan ja osapuoleen joka sen sodan hävisi ja että täällä oli sen jälkeen nk. Valvontakomissio mutta jo vuonna 1948 solmittiin ja allekirjoitettiin maiden välillä ns. yya-sopimus, eikä sen jälkeen todellisuudessa ole ollut muuta kuin keskinäistä kauppaa ym. rauhanomaista rinnakkaiseloa maidemme suhteissa.
Niitä on koko sinä aikana vain kehuttu puolin ja toisin valtiovierailuissa ja erilaisten kauppavaltuuskuntien ym.alojen kulttuurityön tekijöiden keskinäisissä tapaamisissa.
Tätä sotien jälkeistä kehitystä maittemme välisissä eivät ilmeisesti jotkut halua nähdä tai tunnustaa miksikään, vaan elävät mielummin mielessään tilanteessa vuonna 1939, jolloin koko Eurooppa oli jo peruuttamattomasti luisunut tilanteeseen, jossa maanosamme silloisten sotilasmahtien yhteenottoa kaikkialla vain odotettiin-sormi jo liipasimella ja kaikki kynnelle kykenevät miehet jo käskyn saaneina...
Tulkaapa siis, varusmiespalvelun ja kaikille miehille pakollisen asevelvollisuuden intohimoiset puolustajat tähän oikeaan tämänhetkiseen nykyaikaamme ja miettikäähän nyt oikeasti : MITEN uhattu meidän itsenäisyytemme oikeasti onkaan ?
Jos vastauksen löytäminen tuntuu liian vaikealta, niin asiantuntija-arvioiden mukaan Suomi on tällä hetkellä geopoliittisesti eräs maailman kymmenen turvallisimmaksi asuinpaikkana katsotun kärki- maan joukossa. ( 'The most safe countries on earth- top 10 )
Emme siis todellakaan tarvitse mitään entisen itäblokin tyylistä 'kansanarmeijaa' täällä enää .
Et kai oikeasti usko että se ettei sotaa ole ollu 70 vuoteen tarkoittaisi sitä ettei sotaa enää ikinä meille tule? Jos tutkailet Suomen historiaa, toteat varsin helposti että Suomen alueella on ollut sotia jokaisella vuosisadalla. Se 70 vuotta edellisestä ei millään muotoa takaa ikuista, ei edes satavuotista rauhaa.
Et myöskään ole tainnut ihan hirveästi maailman menoa tarkkailla? Uusi maailmansota on pelottavan pienen risauksen päässä. Vain yhden maan tarvitsee tehdä väärä liike ja se on menoa.
Se oliko maailmansotia todella 'kaksi'
(vai olivatko molemmat vain saman sodan ensimmäinen ja toinen vaihe)
on nykyään oikeastaan melkeinpä vain tutkijoiden tulkintakysymys enää.
Se ainakin on varmaa, että kolmas jos tulee, niin se on sitten oleva käytännöllisesti katsoen ihmiskunnalle jo maailmanloppu.
Ja se, että jos se tulisi, niin koko Suomen varusmiesarmeijalla ei olisi siinä enää mitään tekoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piilohaitat kirjoitti:
Pakollinen armeijassaoloaika miehille Suomessa aiheuttaa eniten haittaa sukupuolten tasa-arvolle .
Tilannetta ei tee yhtään tasa-arvoisemmaksi se, että nykyisin naisetkin voivat osallistua varusmiespalvelukseen, sillä ei heitä siellä kuitenkaan (yhteiskunnan vanhoillisimpien tahojen odotusten mukaan) - miehinä .
Se nuorten miesten pakollisen varusmiespalveluksen haitta yhteiskunnalle ei suinkaan muuten rajoitu VAIN siihen sinä aikana menetettyyn verotuloon eikä vain niihin, näennäisesti lyhyeeseen palvelusaikaan.
Kysehän on väh. puolen vuoden mittaisesta aivopesusta, jonka ajaksi koko oma henkilökohtainen persoonallisuus kitketään kokonaan pois ja siihen on siellä pakko alistua.
Sellaisella persoonallisuuden muutoksella. . .
(kärjistetysti sanoen muutos : esim. vaikka herkästä, luontoa rakastavasta taiteilijapojasta metsän pohjalla ryömiväksi kumikärsäiseksi, maastopukuiseksi, kypäräpäiseksi, ylemmän sotilasjohdon käskyjä milloinkaan kyseenalaistamattomaksi tehokkaaksi, vihollisia etsiväksi ja tähtääväksi tappajaksi )
. . . ei voi olla olemattaeikä jättämättä,yksilöstä riippuen, häneen pitkäaikaisia psyykkisiä vaikutuksia.
Se aika jättää jälkensä jokaiseen mieheen, halusipa hän myöntää sitä itselleen ,tai ei, tai käänsipä hän ne mielessään (kuten monet tekevätkin)vaikka saavutuksikseen, niin todella merkittävän osan inhimillistä herkkyyttään hän siellä tappajakoulutuksessa kuitenkin väistämättä menettää.
Henkinen,kokonaan toipuminen varusmiespalveluksen indoktrinoinnista ja oma 'eheytyminen' sen yliotteesta voi viedä,yksilöstä riippuen, jopa vuosiakin hänen elämästään .
Joillakin (tai oikeastaan:aika monilla ) se vaikuttaa jollain tasolla heidän ajatteluunsa läpi jopa koko heidän elämänsä ajan .
Mitenkä se armeija pitäisi sinun mielestä Suomen kokoisessa maassa järjestää, jos ei tällä tavalla? Se että kaikki miehet pakotettaisiin "persoonanpoistamiskoneistoon", kuten sinä asian miellät, on vale. Pakko ei ole mennä jos ei halua, tilalle voi valita siviilipalveluksen.
Jos verrataan naisen perheen perustamista ja miehen armeijavelvoitetta, miehet pääsevät uramielessä helpommalla. Armeija käydään ennen työuraa, tai viimeistään aivan sen alkutaipaleella, kun taas perheen perustaminen monella katkaisee työelämän vuosiksi. Minusta on reilua että molemmilla sukupuolilla on kausi joka vaikuttaa työelämään. Tässä kohdassa saatat vedota siihen ettei naisen ole mikään pakko lisääntyä. Ei niin, mutta siitä huolimatta jokaiseen nuoreen naiseen vaikuttaa työnantajien asenteellisuus lisääntymisiässä oleviin naisiin.No aivan siitä työnantajien (tai kenekään muidenkaan )mahdollisesta asenteesta huolimatta naisen ei ole missään iässä pakko lisääntyä, eikä naista myöskään heidän toimestaan voida pakottaa olemaan lisääntymättä.
Naisen ihan oma päätös,nykyään.
Minusta ei sensijaan ole ollenkaan reilua, että nainen saa työelämässä pisteitä siitä, jos on palvellut vapaaehtoisesti "varusmiehenä" (pistin sitaatteihin, sillä noita sukupuolinimityksiähän ei saisi käyttää) MUTTA: jos mies ei halua, (sanotaan nyt sitten vaikka "varushenkilöksi") eikä myöskään suostu tekemään jotain jonninjoutavaa ja yhtä pakotettua 'vaihtoehtoisesti' sinä aikana, hänestä tuleekin yllättäen ja ihan oikeasti : tuomittu , valvottu rikollinen ja mielipidevanki.
Ei ole pakko lisääntyä, mutta käytännössä monet, niin miehet kuin naisetkin, haluavat perheen. Ihan konkreettisesti kerron sinulle miten tämä toive on vaikuttanut elämääni naisena; olen vakityössä, mutta haluaisin opiskella. Opinnot, joita suunnittelen kestäisivät arviolta kolme vuotta. En ole voinut aloittaa opiskeluja, koska toiveeni on perustaa perhe lähivuosina. Minulla on asuntolaina, joten en voisi jäädä opiskelijana äitiyslomalle. Relistisesti voin aloittaa opiskelun kun lapseni olisi noin 3-4 vanha. Emme ole vielä päättäneet koska perhettä aletaan yrittämään, lisäksi lapsia voi tulla useita, joten oletan että opiskelu on mahdollista aikaisintaan viiden vuoden kuluttua.
En voi vaihtaa työpaikkaa, koska jos päätämmekin haluta aloittaa lapsen yrittämisen lähiaikoina, tekisin julman källin uudelle työnantajalle. En halua jäädä heti paikan saatuani äitiyslomalle.
Jos lapsen alulle saamisessa meneekin vuosia, taspainoilen näiden asioiden kanssa paljon kauemmin kuin odotan.Miten perheen perustaminen vaikuttaa mieheeni? Ei mitenkään. Hän ei ole raskaana 9 kuukautta (joka voi lisätä työssä sairauspoissaoloja), hän ei imetä kuutta kuukautta, hänen työnantajansa ei harkitse hänen irtisanomista ensimmäisten joukossa koska hänestä saattaa joskus tulla isä. Minä olen työpaikallani ainut ko. iässä oleva, todennäköisesti siksi olen ensimmäisenä jonossa jos yt:t tulevat.
Pakkohan tähän ei ole ryhtyä, mutta eikö miehen ja naisen asema ole aika erilainen vaikka molemmat sitä perhettä yhtä lailla haluavat ja toivovat?
Ja edelleen vaikkei aikoisikaan perustaa perhettä työpaikan vaihtaminen olisi miestä vaikeampaa juuri näistä syistä. Kun se työnantaja ei voi tietää haluanko perhettä vai en. Siksi hänelle turvallisempaa olisi valita vanhempi henkilö.Miksi naisen työelämän vaikeus on ok, mutta maan puolustamisen opetteluun varattu puoli vuotta ei? Maata on joka tapauksessa pystyttävä ääritilanteessa puolustamaan ja ilman armeijaa se ei onnistu.
Edelleenkin:
1) Kukaan ei ole pakottanut sinua hankkimaan lasta, eikä ryhtymään edes parisuhteeseen.
2) Kenelläkään, eikä millään taholla ole ollut mitään oikeutta vaatia sinua noihin asioihin ryhtymiseen elämässäsi.
Olet siis kokonaan tehnyt nuo päätöksesi itse ja arvioinut ne silloin itsellesi parhaiksi ja asioiksi, joita olet halunnut .
(...tai sitten vain unohtanut sen jo koulussa saamasi ehkäisyvalistuksen kriittisellä hetkellä )
Siitä huolimatta kyse on asiasta joka vaikuttaa minun elämääni paljon enemmän kuin miehen elämään. Tämä vaikuttaa koulutukseen, työhöni, elintasoon ja jopa onnellisuuteeni (työ jota ei voi vaihtaa yhtä vapaasti kuin mies voisi).
Aloitus väittää että naisen elämä on helpompaa. Tässä asiassa miehen elämä on paljon helpompaa.
"Niin makaa,kuin petaa" ja tämä vanha sanonta pätee meistä JOKAISEEN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piilohaitat kirjoitti:
Pakollinen armeijassaoloaika miehille Suomessa aiheuttaa eniten haittaa sukupuolten tasa-arvolle .
Tilannetta ei tee yhtään tasa-arvoisemmaksi se, että nykyisin naisetkin voivat osallistua varusmiespalvelukseen, sillä ei heitä siellä kuitenkaan (yhteiskunnan vanhoillisimpien tahojen odotusten mukaan) - miehinä .
Se nuorten miesten pakollisen varusmiespalveluksen haitta yhteiskunnalle ei suinkaan muuten rajoitu VAIN siihen sinä aikana menetettyyn verotuloon eikä vain niihin, näennäisesti lyhyeeseen palvelusaikaan.
Kysehän on väh. puolen vuoden mittaisesta aivopesusta, jonka ajaksi koko oma henkilökohtainen persoonallisuus kitketään kokonaan pois ja siihen on siellä pakko alistua.
Sellaisella persoonallisuuden muutoksella. . .
(kärjistetysti sanoen muutos : esim. vaikka herkästä, luontoa rakastavasta taiteilijapojasta metsän pohjalla ryömiväksi kumikärsäiseksi, maastopukuiseksi, kypäräpäiseksi, ylemmän sotilasjohdon käskyjä milloinkaan kyseenalaistamattomaksi tehokkaaksi, vihollisia etsiväksi ja tähtääväksi tappajaksi )
. . . ei voi olla olemattaeikä jättämättä,yksilöstä riippuen, häneen pitkäaikaisia psyykkisiä vaikutuksia.
Se aika jättää jälkensä jokaiseen mieheen, halusipa hän myöntää sitä itselleen ,tai ei, tai käänsipä hän ne mielessään (kuten monet tekevätkin)vaikka saavutuksikseen, niin todella merkittävän osan inhimillistä herkkyyttään hän siellä tappajakoulutuksessa kuitenkin väistämättä menettää.
Henkinen,kokonaan toipuminen varusmiespalveluksen indoktrinoinnista ja oma 'eheytyminen' sen yliotteesta voi viedä,yksilöstä riippuen, jopa vuosiakin hänen elämästään .
Joillakin (tai oikeastaan:aika monilla ) se vaikuttaa jollain tasolla heidän ajatteluunsa läpi jopa koko heidän elämänsä ajan .
Mitenkä se armeija pitäisi sinun mielestä Suomen kokoisessa maassa järjestää, jos ei tällä tavalla? Se että kaikki miehet pakotettaisiin "persoonanpoistamiskoneistoon", kuten sinä asian miellät, on vale. Pakko ei ole mennä jos ei halua, tilalle voi valita siviilipalveluksen.
Jos verrataan naisen perheen perustamista ja miehen armeijavelvoitetta, miehet pääsevät uramielessä helpommalla. Armeija käydään ennen työuraa, tai viimeistään aivan sen alkutaipaleella, kun taas perheen perustaminen monella katkaisee työelämän vuosiksi. Minusta on reilua että molemmilla sukupuolilla on kausi joka vaikuttaa työelämään. Tässä kohdassa saatat vedota siihen ettei naisen ole mikään pakko lisääntyä. Ei niin, mutta siitä huolimatta jokaiseen nuoreen naiseen vaikuttaa työnantajien asenteellisuus lisääntymisiässä oleviin naisiin.No aivan siitä työnantajien (tai kenekään muidenkaan )mahdollisesta asenteesta huolimatta naisen ei ole missään iässä pakko lisääntyä, eikä naista myöskään heidän toimestaan voida pakottaa olemaan lisääntymättä.
Naisen ihan oma päätös,nykyään.
Minusta ei sensijaan ole ollenkaan reilua, että nainen saa työelämässä pisteitä siitä, jos on palvellut vapaaehtoisesti "varusmiehenä" (pistin sitaatteihin, sillä noita sukupuolinimityksiähän ei saisi käyttää) MUTTA: jos mies ei halua, (sanotaan nyt sitten vaikka "varushenkilöksi") eikä myöskään suostu tekemään jotain jonninjoutavaa ja yhtä pakotettua 'vaihtoehtoisesti' sinä aikana, hänestä tuleekin yllättäen ja ihan oikeasti : tuomittu , valvottu rikollinen ja mielipidevanki.
Ei ole pakko lisääntyä, mutta käytännössä monet, niin miehet kuin naisetkin, haluavat perheen. Ihan konkreettisesti kerron sinulle miten tämä toive on vaikuttanut elämääni naisena; olen vakityössä, mutta haluaisin opiskella. Opinnot, joita suunnittelen kestäisivät arviolta kolme vuotta. En ole voinut aloittaa opiskeluja, koska toiveeni on perustaa perhe lähivuosina. Minulla on asuntolaina, joten en voisi jäädä opiskelijana äitiyslomalle. Relistisesti voin aloittaa opiskelun kun lapseni olisi noin 3-4 vanha. Emme ole vielä päättäneet koska perhettä aletaan yrittämään, lisäksi lapsia voi tulla useita, joten oletan että opiskelu on mahdollista aikaisintaan viiden vuoden kuluttua.
En voi vaihtaa työpaikkaa, koska jos päätämmekin haluta aloittaa lapsen yrittämisen lähiaikoina, tekisin julman källin uudelle työnantajalle. En halua jäädä heti paikan saatuani äitiyslomalle.
Jos lapsen alulle saamisessa meneekin vuosia, taspainoilen näiden asioiden kanssa paljon kauemmin kuin odotan.Miten perheen perustaminen vaikuttaa mieheeni? Ei mitenkään. Hän ei ole raskaana 9 kuukautta (joka voi lisätä työssä sairauspoissaoloja), hän ei imetä kuutta kuukautta, hänen työnantajansa ei harkitse hänen irtisanomista ensimmäisten joukossa koska hänestä saattaa joskus tulla isä. Minä olen työpaikallani ainut ko. iässä oleva, todennäköisesti siksi olen ensimmäisenä jonossa jos yt:t tulevat.
Pakkohan tähän ei ole ryhtyä, mutta eikö miehen ja naisen asema ole aika erilainen vaikka molemmat sitä perhettä yhtä lailla haluavat ja toivovat?
Ja edelleen vaikkei aikoisikaan perustaa perhettä työpaikan vaihtaminen olisi miestä vaikeampaa juuri näistä syistä. Kun se työnantaja ei voi tietää haluanko perhettä vai en. Siksi hänelle turvallisempaa olisi valita vanhempi henkilö.Miksi naisen työelämän vaikeus on ok, mutta maan puolustamisen opetteluun varattu puoli vuotta ei? Maata on joka tapauksessa pystyttävä ääritilanteessa puolustamaan ja ilman armeijaa se ei onnistu.
Edelleenkin:
1) Kukaan ei ole pakottanut sinua hankkimaan lasta, eikä ryhtymään edes parisuhteeseen.
2) Kenelläkään, eikä millään taholla ole ollut mitään oikeutta vaatia sinua noihin asioihin ryhtymiseen elämässäsi.
Olet siis kokonaan tehnyt nuo päätöksesi itse ja arvioinut ne silloin itsellesi parhaiksi ja asioiksi, joita olet halunnut .
(...tai sitten vain unohtanut sen jo koulussa saamasi ehkäisyvalistuksen kriittisellä hetkellä )
Siitä huolimatta kyse on asiasta joka vaikuttaa minun elämääni paljon enemmän kuin miehen elämään. Tämä vaikuttaa koulutukseen, työhöni, elintasoon ja jopa onnellisuuteeni (työ jota ei voi vaihtaa yhtä vapaasti kuin mies voisi).
Aloitus väittää että naisen elämä on helpompaa. Tässä asiassa miehen elämä on paljon helpompaa."Niin makaa,kuin petaa" ja tämä vanha sanonta pätee meistä JOKAISEEN.
Sori mutta voitko selittää mulle mitä mä olen pedannut sen etten voi tässä tilanteessa opiskella kun taas mieheni voi? Miten se on meidän petaamaa? Vai olisko kuitenkin sukupuoliin liittyvä asia?
Noin subjektiiviselka otteella ei voi tehdä tieteellistä tutkimusta mistään. Tuon miestutkimuksen tieteellisyys jäisi samalke tasolle kuin naistutkimuksen. Ei propagandasta saa tiedettä keksimällä sille oma akateemuselta kalskahtava terminologia.