Lue keskustelun säännöt.
Nelikymppisenä tajuaa, että elämä oli tässä.
Sen jälkeen tapahtuu enää harvemmin mitään hauskaa ja kivaa. Mitä ei ole siihen mennessä saavuttanut, sitä ei saavutakaan. Etenkin jos on suomalainen nainen ja elänyt tämän päivän Suomessa. Kaikki haaveet, unelmat ja toiveet voi unohtaa. Juna meni jo.
Kommentit (428)
Mä olen 45-vuotias nainen eikä mun elämä ole ohi. Ei ole unelmat yms. menneet. Valmistun uuteen ammattiin muutaman kuukauden päästä ja on kaikenlaisia suunnitelmia on. Hauskaakin osaan pitää ja nautin elämästä. Asun nyt yksin 22 vuoden jälkeen.
N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta aloittajan teksti oli vähintäänkin outo, tai ainakaan en voi samaistua siihen mitenkään. Itse olen M43, elän niinkuin aina ennenkin. Olen ollut aikalailla samanlainen noin 25v eteenpäin ja elänyt aikalailla samaan tapaan kokoajan ja tehnyt asioita mistä tykkään. Ihmisen kannattaa elää siten miten tulee onnelliseksi. En koe mitään tarvetta muuttua, jatkan samaa rataa koska tämä on tyylini. Tietysti pitää ottaa huomioon terveysasiat ja yrittää maksimoida terveyttä eikä pidä elää luulossa että nuoret plikat kiinnostuisivat mutta onnekseni se ei ole minua koskeva asia muutenkaan koska sosialisoin omanikäisteni kanssa.
Miksi ei jatkaisi elämää ihan samaan tapaan kuin aina ennenkin jos kerran niin haluaa. Olisi todella outoa ajatella että nyt pitää jäädä sohvanpohjalle nysväämään koska on tietyn ikäinen.
Aloittajan on syytä ymmärtää, että hänen esittämänsä ajatukset 40 ikävuoden jälkeisestä elämästä eivät ole faktoja vaan rajoittavia uskomuksia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se vituttaa, että on ensiksi pyrkinyt sisään ja opiskellut jonkun alan tutkinnon, mutta huomaa valmistuessaan, ettei pääse kuin pätkätöihin, koska saattaa lisääntyä ja sekös työnantajaa hirvittää.
On siinä heittopussina on-off aikansa ja hankkii ne lapset työttömänä vielä, kun on hedelmällinen. Hoitaa niitä ja hakee samalla töitä, eikä kuitenkaan pääse vakihommiin, koska on lama ja muka liian vanha, kun on 42.
Aika kuluu, eikä kukaan enää arvosta. Yhteiskunta haukkuu, mies haukkuu, omat vanhemmat haukkuu, omat lapset alkaa haukkua ja ystäväpiiri kaventuu, koska on luuseri.
Kaikki peittelee paskaa elämäntilannettaan ja esittää, että asiat ovat paremmin kuin ovat. Kituuttaa siinä samoilla surkeilla tuloilla kuin opiskelijanakin, eikä elämä koskaan alkanut. Pelkää jo etukäteen paskaa vanhuutta heitteille jätettynä vaipoissaan surkeine eläkkeineen, kun jotkut viihtyvät golffaten Bahamalla senkin ajan.
Mä koen just näin kans! Mutta pitää ajatella positiivisesti, että kaikista haasteista huolimatta on edes jonkun löytänyt ja saanut lapsia.
Mikään ei ole itsestään selvää tässä maailmassa. Aina NS. Löytyy joku jolla huonommin asiat, vaikkei se poista omia pettymyksiä kokonaan..
Aina kannattaa yrittää jotain, koska ei voi koskaan tietää jos jotain hyvää elämässä olisikin tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on että 20v oli huippukohta ja alamäkeä on ollut siitä asti. Kaikki mennyt paskempaan suuntaan. Ehkäpä pieni elämänlaadun parannus tulee kun lapset muuttaa omilleen mutta en usko sen auttavan kauhean paljon.
M45
Kellä on, kellä ei. En mene yksityiskohtiin, mutta itselleni ajanjakso teini-iästä nykyhetkeen on ollut pelkästään nousujohteinen. Elämä on niin hyvää kuin voi olla, vaikka matkan varrella on tullut fyysisiä sairauksiakin matkaan.
Pidän todella kummallisena ajatusta, että ihminen 20-vuotiaana eläisi jotain huippukauttaan ja mietin, miten niin ajatteleva ylipäänsä arvottaa henkistä kasvua ja ihmisenä kehittymistä. 20-vuotias on todella raakile vähän kaikessa ja niin kuuluu ollakin. Itsetuntemuksen, osaamisen ja ymmärryksen sekä elämän, maailman ja toisten ihmisten hahmottamisen kuuluukin kasvaa ajan kanssa ja oppiminen tekee elämästä täydempää, tasapainoisempaa ja onnellisempaa.
Toki kaikki eivät iän myötä kehity ja silloin arjen, elämän ja ihmissuhteiden terävät särmät vain korostuvat sen sijasta, että hioutuisivat kauniiksi muodoiksi. Ehkä tuolloin elämä näyttäytyy vain laskevana käyränä kohti kuolemaa.
N46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on pitkä peli eikä pikavoittoja. Sen kyllä huomaa tässä keskustelussa, että kovin monelta tämä aika tärkeä oppi on mennyt kokonaan ohi. Aiotteko tosiaan elää 40-50 vuotta loppuelämästänne vain kuolemaa odotellen, kun mikään ei estä elämästä täydesti?
Noin minäkin luulin kunnes täytin 50. Nyt elämä hymyilee ja kaikkia konnuuksia on tullut harrastettua. Nautin!
N50+
Niin. Ehkä voi ajatella ja tehdä jotain, pienempää. Mutta riippuu mahdollisuuksista ja joku asia ehkä rahastakin. Myös terveys pitää huomioida. Ehkä joistakin tuntuu nuorena tuolta ellei ole mahdollisuudet auenneet.