Lue keskustelun säännöt.
Nelikymppisenä tajuaa, että elämä oli tässä.
Sen jälkeen tapahtuu enää harvemmin mitään hauskaa ja kivaa. Mitä ei ole siihen mennessä saavuttanut, sitä ei saavutakaan. Etenkin jos on suomalainen nainen ja elänyt tämän päivän Suomessa. Kaikki haaveet, unelmat ja toiveet voi unohtaa. Juna meni jo.
Kommentit (428)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neljävitosena opiskelin uuden ammatin. Nyt kuuskymppisenä haaveilen kesämökistä, jonka voin ostaa vasta eläkkeelle jäätyäni. Siis reilun seitsemän vuoden kuluttua.
Ikä on mielentila kohdallani.
kuoleman riski kasvaa vuosi vuodelta. Ehkä et elä eläkkeelle asti. Elämä on tässä ja nyt. Se kannattaa jokaisen muistaa!
Teininä kolmekymppinen oli vanha ikäloppu Pappa.
Nyt kuusikymppisenä kolmekymppinen on vielä lähes Teini.
Vierailija kirjoitti:
Teininä kolmekymppinen oli vanha ikäloppu Pappa.
Nyt kuusikymppisenä kolmekymppinen on vielä lähes Teini.
11 vuotiaana 16 vuotias oli jo tosi aikuinen.
Minun äiti lähti omilleen kuusikymppisenä ja aloitti ihan uuden elämän. Eli haluamallaan tavalla ja teki vaikka mitä. Oli menevä ja virkeä, kunnes syöpä vei muutamassa kuukaudessa 83 vuotiaana, mutta tyytyväisenä elämäänsä elämään. Eli kyllä sitä ehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, vaan elämä ON tässä.
Juna on vasta tulossa asemalle.
Ainakin minä olin onnellinen siinä iässä ja sain lapsenikin yli nelikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on kaikenlaista ihanaa ja hyvää elämä tuonut näin 40 jälkeen. Uusi onnellinen parisuhde, sellainen mitä en olis osannut edes toivoa. Rakkaat lapset jo isoja ja heillä menee hyviä, ovat ihanaa seuraa ja heidän elämää mukava seurata. Töissä ns uran huipulla, jotenkin seesteinen ja mahtava vaihe. Uuden miehen kanssa toteutetaan unelmia kaukomatkojen ja oman kodin muodossa.
Järkyttävää. Toivon ettet ole masentunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistutan että vanhin maratonin juossut henkilö oli 96 vuotias (jollei ennätystä ole rikottu) ja Mt Everetille on kiivetty 92 vuoden iässä.
40 kymppisenä on siis hyvässä lykyssä yli 50 v peliaikaa (muistakaa ne elintavat!). Positiva tankar niinku Ruba sanoo.
Kyllä se niin on että 20v oli huippukohta ja alamäkeä on ollut siitä asti. Kaikki mennyt paskempaan suuntaan. Ehkäpä pieni elämänlaadun parannus tulee kun lapset muuttaa omilleen mutta en usko sen auttavan kauhean paljon.
M45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli nelikymppisenä vielä haaveita. Nyt viisikymppisenä ei enää. Tai ei ainakaan realistisia.Toisaalta kyllä haaveilen vielä intohimoisesta parisuhteesta, mutta haaveeksi jää.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli nelikymppisenä vielä haaveita. Nyt viisikymppisenä ei enää. Tai ei ainakaan realistisia.Toisaalta kyllä haaveilen vielä intohimoisesta parisuhteesta, mutta haaveeksi jää.
Jos olet mies niin haaveeksi jää mutta jos nainen niin tilaa tinderistä mieluisia miehiä ovelle jonottamaan ja valitse paras. Voit vaikka kilpailuttaa miehiä keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se vituttaa, että on ensiksi pyrkinyt sisään ja opiskellut jonkun alan tutkinnon, mutta huomaa valmistuessaan, ettei pääse kuin pätkätöihin, koska saattaa lisääntyä ja sekös työnantajaa hirvittää.
On siinä heittopussina on-off aikansa ja hankkii ne lapset työttömänä vielä, kun on hedelmällinen. Hoitaa niitä ja hakee samalla töitä, eikä kuitenkaan pääse vakihommiin, koska on lama ja muka liian vanha, kun on 42.
Aika kuluu, eikä kukaan enää arvosta. Yhteiskunta haukkuu, mies haukkuu, omat vanhemmat haukkuu, omat lapset alkaa haukkua ja ystäväpiiri kaventuu, koska on luuseri.
Kaikki peittelee paskaa elämäntilannettaan ja esittää, että asiat ovat paremmin kuin ovat. Kituuttaa siinä samoilla surkeilla tuloilla kuin opiskelijanakin, eikä elämä koskaan alkanut. Pelkää jo etukäteen paskaa vanhuutta heitteille jätettynä vaipoissaan surkeine eläkkeineen, kun jotkut viihtyvät golffaten Bahamalla senkin ajan.
Tosi hyvä ja katkera kirjoitus! Mutta näinhän se menee.
Vierailija kirjoitti:
Eikä ollut. Tästä se kaikki hauskuus vasta alkaa :)!
Sanoo myöhäisteini Sanna Mariin
Tossa on vielä todennäkösesti toiset 40 edessä.
Ap sulla on tilapäinen huono päivä. Tai sitten vaan hemmetin raskas luonne?
Muuttaa itseäsi ja ajatusmaailmaasi voit vain tehdä itse.
Minä erosin jokin aika sitten, suhdetta kesti melkein 20 vuotta. Näin jälkeenpäin ajatellen exäni oli hyvin kontrolloiva, vaikkakaan ei paha ihminen sinänsä. Aina oli jotain kitisemistä tyylistäni tai siitä miten pitäisi tienata enemmän. Tein yksin kaikki kotityöt ja jos en jaksanut aina siivota, tuli siitäkin vikinää vaikka en saanut exää tekemään kotitöitä kuin huutamalla.
Ero oli siis helpotus. Ensin ajattelin että olen kohta 40v, ylipainoinenkin, kuka minut huolisi? Sitten tajusin, että nyt minulla alkoi kaikkien näiden vuosien jälkeen oma elämä!
Aloin ostella itseä miellyttäviä näyttäviä vaatteita ja koruja. Aloin käydä juhlimassa. Muutama suhteen poikanenkin on ollut, mutta en lopultakaan halua vielä mitään vakavaa. Elän omassa kämpässä juuri kuten huvittaa; tietenkään en päästä kotiani menemään ihan lääväksi mutta siivoan just silloin kun huvittaa. Meikkaan kuten haluan ja saan valtavasti kehuja näyttävyydestäni. Baarissa on hauska käydä välillä heittämässä hetulaa miesten kanssa ilman mitään sen vakavampaa. Tapaan ystäviä ja opiskelen töiden ohella. Syön sitä ruokaa mikä maistuu ilman valitusta siitä että "aina ruokana tätä samaa".
Eli, se ikä ei tarkoita mitään. Olen sydämeltäni nuori!
Joo... Oon 67 ja hyvin sujuu vieläkin.
Hitto! Et olis kertonut! Olen puuhannut jo 15 vuotta ihan onnessani kaikkea jännää neljänkympin jälkeen.
Tämä onkin aivan eri juttu. Näillä tosiaan on elämä yhtä juhlaa.