Nelikymppisenä tajuaa, että elämä oli tässä.

Mitä!No ei!Elän 46-vuotiaana elämäni parasta aikaa.Lapset lentää pesästä ja voidaan miehen kanssa tehdä mitä halutaan.Ihana,i'm free:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäön rapistuminen on ehkä se suurin kriisi näin naisena. Miehet vaan komistuu ja juonteet sekä harmaat tuo vaan charmia. Niin epäreilua! Itsellä silmänaluset vaan mustenee ja pussittaa, kulmakarvojen välinen vekki saa näyttämään kolkolta ja vartalosta joka paikka roikkuu. Muuten elämä on hyvin, mutta näin entisenä hot beibenä ottaa kyllä koville tämä ulkoinen muutos.

Elintavoilla ja luonteella on aika suuri merkitys, miltä näyttää. Olen täysillä lätkässä neljänkympin rajapyykin ohittaneeseen naiseen. Aivan upea ilmestys, mutta onkin vähän eri piireistä kuin nämä hot babet.

Mistäköhän piireistä tarkalleen ottaen luulet minun olevan? Olen akateeminen nainen, jolla on terveelliset elämäntavat. Silti kun vertaa nuoruuskuviin nykyistä naamataulua, niin kyllä sen eron vaan huomaa. Lasten myötä vartalo ei ole entisellään. Se on karu fakta. Saattaa minuakin silti miehet vielä pitää kuumana, vaikea sanoa kun on niin kauan ollut parisuhteessa. Itse kuitenkin tiedän että ne parhaat päivät on nähty, ja sen kanssa saa vielä tehdä töitä oman pään sisällä.

Kun minä täytin 40 tajusin vain sen, että se pikkulasten vanhempana oloaika oli sitten siinä. Minun osaltani loppuuntaputeltu ja nähty. Elämä alkoi ihan uutena ja yllätyksellisenä. 

Asiaahan on ihan tutkittu. Mielen tyytyväisyys omaan elämäänsä kasvaa iän myötä (koska varallisuus ja asema vain lisääntyvät). Vastaavasti naisen tyytyväisyys elämäänsä laskee iän myötä (koska nuoruus ja kauneus katoavat iän myötä).

Miehet aloittavat pohjalta, ja nousevat sitten vuosikymmenten varrella ylöspäin.

Naiset aloittavat huipulta, ja laskeutuvat sitten vuosikymmenten varrella alaspäin.

Tuttua. Tuntuu usein just tuolta. Mutta ei aina. Vaihtelee hyvin paljon hormonitason myötä. Ennen kuukautisia olen ihan maassa ja valmis luovuttamaan, sitten taas niiden jälkeen on energinen ja toiveikas jakso muutaman viikon.

Ajoittain tunnen itseni rumaksi, hitaaksi, vanhukseksi, vaikka ikää on vasta 43 v. Toisaalta tunne on ohimenevä. Junat ja lentokoneet ei ole menneet vaan ne kulkee paljon enemmän nyt tässä iässä. Olenkin suunnitellut/haaveillut, että tulevaisuudessa asun Espanjassa, Portugalissa tms. lämpimässä maassa, ettei ole tämä Suomen jatkuva syksy mieltä pahoittamassa.

Niin se on miehilläkin. Maha kasvaa, parta/hiukset harmaantuu, erektiohäiriötä, verenpainetta, kolesterolia ja lopulta sydänkohtaus. Pieni sairaseläke ja rollaattori

Vierailija kirjoitti:

Sen jälkeen tapahtuu enää harvemmin mitään hauskaa ja kivaa. Mitä ei ole siihen mennessä saavuttanut, sitä ei saavutakaan. Etenkin jos on suomalainen nainen ja elänyt tämän päivän Suomessa. Kaikki haaveet, unelmat ja toiveet voi unohtaa. Juna meni jo.

ttu mitä pessimismiä. Sä olet niin väärässä ja kitiset turhasta, sulla on vielä  mahis vaikka mihin. Pitää vaan päättää ja sitten toimia.

Nuorena tehdyt lapset, alkavat olla jo omillaan, paitsi eräs heistä mt-ongelmainen ikuinen huolehdittava. Pienipalkkainen työ kun ei pienellä paikkakunnalla ole koulutusta vastaavaa ja pakko edes jonkun tuoda rahaa taloon (mies sairauseläkkeellä). Ei säästöjä, rapistuva talo ja kesämökki, teeppä siinä remonttia kun elät kädestä suuhun muutenkin. Tekisi mieli matkustella, viimeksi ollut lentokoneessa ennen lasten syntymää n.30 v. sitten. Tuntuu ettei ole mitään odotettavaa enää, samaa harmaata puurtamista eläkeikään asti ja toivottavasti elämänlanka ei ole pitkä, ei jaksa ajatusta, että tätä samaa olisi vielä puolet jäljellä. Terveys alkaa reistata, valvon yökaudet kipuja kuunnellen. En jaksa mennä lääkäriin kuuntelemaan ainaista valitusta ylipainosta. Yhdyn täysin mielipiteeseen, että juna meni jo... Onneksi ei nuorena tiedä mitä vanhempana on edessä.

Niin, se on sitä luonnollista elämän kiertoa, että iän myötä huomio siirtyy ulkoisen elämän asioiden tavoittelusta (ura, lapset, omaisuus, maine, saavutukset jne) sisäiseen, jopa hengelliseen. Paitsi että nykyaikana monilla näin ei käy, koska syvällisyys ja henkisyys on niin "pois muodista". Sitten on tilalle vain tyhjyys siinä, minkä pitäisi olla henkistymisen ikä. 

Itse olen valtavan tyytyväinen 43-vuotias, mutta olen niitä hengellisistä asioista kiinnostuneita, joille on ollut helpotus että kiinnostus tempoa enää ulkomaailman asioiden kanssa on loppunut. Elän pientä, hiljaista elämää: teen työtä, mutta sen lisäksi en harrasta mitään, käy missään tms. En kaipaa enää esim. matkoja tai muuta, koska minun nautintoni tulevat sisäisyydestä ja arjen pienistä nautinnoista, joita en nuorempana edes huomannutkaan kaiken kaahotukseni keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Sen jälkeen tapahtuu enää harvemmin mitään hauskaa ja kivaa. Mitä ei ole siihen mennessä saavuttanut, sitä ei saavutakaan. Etenkin jos on suomalainen nainen ja elänyt tämän päivän Suomessa. Kaikki haaveet, unelmat ja toiveet voi unohtaa. Juna meni jo.

Jep. Ainakin jos jätit lapsen hankkimatta, kun oikeaa aikaa ei ollut. Tai oikeaa miestä.

Spoileri: Sitä oikeaa aikaa ei tule koskaan. Hankkikaa se lapsi. Ja tavallinen mies on ihan ok. Se voi pian jopa vaikuttaa paremmalta kuin ne tv:n paratiisitsiikit.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se parempi, että nyt jo tajuaa että huippuvuodet meni. Toisin kuin Angela Merkel, joka eilen joutui tajuaamaan, että huippuvuodet meni ja tuli rökäletappio.

Ihmiset eivät vain enää halua Saksassakaan sitä holtitonta koko maailman syleilyä, joka ei johda mihinkään hyvään.

Trump sanoi YK:n kokouksessa oikein, että kun jokainen pitää huolen omasta valtiostaan ja oman maan kansalaisista, niin maailma on parempi.

 

Ja taas EU kriittinen kommentti aiheeseen jossa ei käsitellä millään tavalla EU:ta.

Suomi ensin -trollit ovat in ähksön!

Vierailija kirjoitti:

Minä nelikymppinen tein juuri positiivisen raskaustestin. Voisin sanoa, että nyt on elämä edessä.

Onnea!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäön rapistuminen on ehkä se suurin kriisi näin naisena. Miehet vaan komistuu ja juonteet sekä harmaat tuo vaan charmia. Niin epäreilua! Itsellä silmänaluset vaan mustenee ja pussittaa, kulmakarvojen välinen vekki saa näyttämään kolkolta ja vartalosta joka paikka roikkuu. Muuten elämä on hyvin, mutta näin entisenä hot beibenä ottaa kyllä koville tämä ulkoinen muutos.

Elintavoilla ja luonteella on aika suuri merkitys, miltä näyttää. Olen täysillä lätkässä neljänkympin rajapyykin ohittaneeseen naiseen. Aivan upea ilmestys, mutta onkin vähän eri piireistä kuin nämä hot babet.

Mistäköhän piireistä tarkalleen ottaen luulet minun olevan? Olen akateeminen nainen, jolla on terveelliset elämäntavat. Silti kun vertaa nuoruuskuviin nykyistä naamataulua, niin kyllä sen eron vaan huomaa. Lasten myötä vartalo ei ole entisellään. Se on karu fakta. Saattaa minuakin silti miehet vielä pitää kuumana, vaikea sanoa kun on niin kauan ollut parisuhteessa. Itse kuitenkin tiedän että ne parhaat päivät on nähty, ja sen kanssa saa vielä tehdä töitä oman pään sisällä.

Jahas. Eikö akateeminen nainen ymmärrä että voi tehdä elämällään vielä kaikenlaista? Ahdistaako? Miksi sitten jatkat samalla rutiinilla loppuun asti?

Vierailija kirjoitti:

Asiaahan on ihan tutkittu. Mielen tyytyväisyys omaan elämäänsä kasvaa iän myötä (koska varallisuus ja asema vain lisääntyvät). Vastaavasti naisen tyytyväisyys elämäänsä laskee iän myötä (koska nuoruus ja kauneus katoavat iän myötä).

Miehet aloittavat pohjalta, ja nousevat sitten vuosikymmenten varrella ylöspäin.

Naiset aloittavat huipulta, ja laskeutuvat sitten vuosikymmenten varrella alaspäin.

Olenkin tyttärilleni teroittanut, että panostavat uraan ja varallisuuteen sekä rakentavat asemansa sellaiseksi hyvä elämä on taattu täysin muista riippumatta. Kauneuskin helpompi säilyttää jos on runsaasti varallisuutta, jos sen vielä kokee tarpeelliseksi.

Tämä oppi on eräältä ihailemaltani naiselta, joka on onnistunut erinomaisesti elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaahan on ihan tutkittu. Mielen tyytyväisyys omaan elämäänsä kasvaa iän myötä (koska varallisuus ja asema vain lisääntyvät). Vastaavasti naisen tyytyväisyys elämäänsä laskee iän myötä (koska nuoruus ja kauneus katoavat iän myötä).

Miehet aloittavat pohjalta, ja nousevat sitten vuosikymmenten varrella ylöspäin.

Naiset aloittavat huipulta, ja laskeutuvat sitten vuosikymmenten varrella alaspäin.

Olenkin tyttärilleni teroittanut, että panostavat uraan ja varallisuuteen sekä rakentavat asemansa sellaiseksi hyvä elämä on taattu täysin muista riippumatta. Kauneuskin helpompi säilyttää jos on runsaasti varallisuutta, jos sen vielä kokee tarpeelliseksi.

Tämä oppi on eräältä ihailemaltani naiselta, joka on onnistunut erinomaisesti elämässään.

Kauneus ei todellakaan vaadi varallisuutta.

Nelikymppisenä alkaa näkyä elämäntapojen vaikutus. Lapsuuden ystäväni ei muuta teekään, kun sairastaa ja potee milloin mitäkin kremppaa. Juttunsa on, kuin 70-vuotiaalla.

Itse olen elämäni kunnossa ja koen elämäni olevan alle puolivälissä. Olen fyysisesti paremmassa hapessa, kun 20-vuotiaana. Teen työtä, jossa mieli pysyy virkeänä ja ajatus joustavana.

En ole koskaan saavuttanut mitään hyvällä ulkonäöllä. Eli olen tavis. Tästä syystä ikääntymisen merkit eivät vaikuta itsetuntooni millään tavoin.

Olen 43v.

Olen kohta 50 ja viimeiset 10 vuotta on olleet elämäni parhaita. Hyvä työ, rahaa, hyvä perhe ja mies. En ole ulkonäköä murehtinut. Miksi olisin. Ikä saa näkyä enkä tarvitse mitään ihailua. Tunnen että kelpaan omana itsenäni.

Yli 40 v ei enää hötkyile. Tasapainoa ja itseluottamusta on enemmän kuin oli ennen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäön rapistuminen on ehkä se suurin kriisi näin naisena. Miehet vaan komistuu ja juonteet sekä harmaat tuo vaan charmia. Niin epäreilua! Itsellä silmänaluset vaan mustenee ja pussittaa, kulmakarvojen välinen vekki saa näyttämään kolkolta ja vartalosta joka paikka roikkuu. Muuten elämä on hyvin, mutta näin entisenä hot beibenä ottaa kyllä koville tämä ulkoinen muutos.

Elintavoilla ja luonteella on aika suuri merkitys, miltä näyttää. Olen täysillä lätkässä neljänkympin rajapyykin ohittaneeseen naiseen. Aivan upea ilmestys, mutta onkin vähän eri piireistä kuin nämä hot babet.

Mistäköhän piireistä tarkalleen ottaen luulet minun olevan? Olen akateeminen nainen, jolla on terveelliset elämäntavat. Silti kun vertaa nuoruuskuviin nykyistä naamataulua, niin kyllä sen eron vaan huomaa. Lasten myötä vartalo ei ole entisellään. Se on karu fakta. Saattaa minuakin silti miehet vielä pitää kuumana, vaikea sanoa kun on niin kauan ollut parisuhteessa. Itse kuitenkin tiedän että ne parhaat päivät on nähty, ja sen kanssa saa vielä tehdä töitä oman pään sisällä.

Jahas. Eikö akateeminen nainen ymmärrä että voi tehdä elämällään vielä kaikenlaista? Ahdistaako? Miksi sitten jatkat samalla rutiinilla loppuun asti?

Ymmärrän kyllä varsin hyvin. Sinä et oikein nyt ole sisäistänyt lukemaasi. Alun perin vastasin tämän ketjun aloittajalle, mikä ikääntymisessä ottaa koville. Se on ulkonäön rapistuminen. Missään kohtaa en ole sanonut, että elämäni olisi jotenkin ohi. Ensimmäisessä viestissäni kerroin myös, että elämäni on muuten hyvää. Tällä se nyt vaan on jatkettava, sillä kilometrit näkyy ihan jokaisen naamassa/kropassa. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Muuten sinun ei tarvitse olla minun rutiineistani huolissasi.

Vierailija kirjoitti:

Sen jälkeen tapahtuu enää harvemmin mitään hauskaa ja kivaa. Mitä ei ole siihen mennessä saavuttanut, sitä ei saavutakaan. Etenkin jos on suomalainen nainen ja elänyt tämän päivän Suomessa. Kaikki haaveet, unelmat ja toiveet voi unohtaa. Juna meni jo.

Miehenä samaa mieltä paitsi raja oli 50 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Olen kohta 50 ja viimeiset 10 vuotta on olleet elämäni parhaita. Hyvä työ, rahaa, hyvä perhe ja mies. En ole ulkonäköä murehtinut. Miksi olisin. Ikä saa näkyä enkä tarvitse mitään ihailua. Tunnen että kelpaan omana itsenäni.

Yli 40 v ei enää hötkyile. Tasapainoa ja itseluottamusta on enemmän kuin oli ennen

Sama juttu mutta olenkin mies