Lue keskustelun säännöt.
Nelikymppisenä tajuaa, että elämä oli tässä.
Sen jälkeen tapahtuu enää harvemmin mitään hauskaa ja kivaa. Mitä ei ole siihen mennessä saavuttanut, sitä ei saavutakaan. Etenkin jos on suomalainen nainen ja elänyt tämän päivän Suomessa. Kaikki haaveet, unelmat ja toiveet voi unohtaa. Juna meni jo.
Kommentit (428)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 51, eikä todellakaan ole mikään ohi! Päinvastoin. Työelämä parhaimmillaan kun osaa ja tietää paljon, ja asema on sellainen että voi valita kiinnostavimmat hommat. Palkkaa tulee hyvin, lainat on maksettu, lapsi on aikuinen. On aikaa ja rahaa tehdä ihan mitä huvittaa. Varhaiseläkkeelle voin jäädä alle kuuskymppisenä, ja sitten se vapaus vasta koittaakin. Ihanaa!
Toivottavasti jäät työttömäksi.
Olipa ankea kommentti tuolle edelliselle. Auttaisiko sinun oloasi jos akikki ympärillä olisivat yhtä negatiivisia kuin itse olet? Itse 50+ olen erittäin onnellinen elämässäni, paljon mukavaa tapahtuu ja monta ihanaa juttua odottaa. Kortit ei kaikilla ja kaikissa elämänvaiheissa ole samanlaiset mutta itsestä kiinni kuinka niillä pelaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, sitä tajuaa että elämä on tässä.
Just tässä.
Tiedänpä yhden rouvan, joka jäi leskeksi viisikymppisenä ja ajatteli, että ei näin vanhana enää voi suorittaa ajokorttia.
Kasikymppisjuhlissaan hän sanoi, että mitään ei ole katunut niin kuin sitä päätöstä.
Niin tajuaa ja se on laittanut minut toteuttamaan unelmia, jotka haluan ehtiä elämään todeksi. Minäkin elän näin 42:na elämäni parasta aikaa, on itseluottamusta, intoa ja iloa elää juuri itsensä näköistä elämää, fyysinen kunto on erinomainen ja talouskin suht tasapainossa, joten mikäs on ollessa. Työ on menettänyt merkityksensä elämän keskipisteenä, vaalin niitä asioita, joihin tunnen intohimoa.
Korvien välissä tuo asenne sulla :)
Elämä on sitä mitä siitä teet, ihan itse.
Itse olen vasta tässä iässä alkanut elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on vielä noin 50-60 vuotta elinaikaa jäljellä joten paa jalalla koriasti ja nauti elämästä :)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät ole kaltaisiasi itsesäälissä piehtaroivia säälittäviä defaitisteja.
Ne jotka ei ole, piehtaroivat sitten muiden säälissä, kun kuvittelevat olevansa jotain kuumia puumia korkkarit katossa. Muut katsovat vierestä myötähäpeää tuntien...
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse erosin pitkäaikaisesta parisuhteestani (aiheesta!) juuri ennen nelikymppisiäni. Nyt, muutama vuosi myöhemmin olen parhaassa ihmissuhteessa ikinä, ja sitä on kestänyt kohta pari vuotta. Mies on minua 16 vuotta nuorempi ja erittäin viriili. Hänen kanssaan voin olla myös täydellisen oma itseni (eksän kanssa en voinut), ja minulla on mielekäs ja hyväpalkkainen työpaikka. Elämä vaan paranee vuosi vuodelta!
Vierailija kirjoitti:
Korvien välissä tuo asenne sulla :)
Elämä on sitä mitä siitä teet, ihan itse.
On se rahastakin kiinni. Jos elää kädestä suuhun, ei ole energiaa toteuttaa kivoja juttuja. Koko aika kuluu ahdistellessa, että pitää tehdä jotakin hyödyllistä ja tuottavaa.
Varoissaan ollessaan ei ihmistä ahdista. Voi vapaasti heittäytyä oravanpyörästä maalailemaan tauluja, eikä väliä, vaikkei kukaan niitä ostaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ongelma ei ole ikä vaan ennen kaikkea elämänasenne. Lisäksi se, että elämässä on ollut haaveita, joita kohti on voinut ponnistella ja saavuttaa. Samalla tietysti uusia ideoiden, ettei elämä ala tuntumaan valmiilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korvien välissä tuo asenne sulla :)
Elämä on sitä mitä siitä teet, ihan itse.
On se rahastakin kiinni. Jos elää kädestä suuhun, ei ole energiaa toteuttaa kivoja juttuja. Koko aika kuluu ahdistellessa, että pitää tehdä jotakin hyödyllistä ja tuottavaa.
Varoissaan ollessaan ei ihmistä ahdista. Voi vapaasti heittäytyä oravanpyörästä maalailemaan tauluja, eikä väliä, vaikkei kukaan niitä ostaisikaan.
tauluja pystyy kyllä maalailemaan sossutuillakin. Ellei niitä pidä maalata karibialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen jälkeen tapahtuu enää harvemmin mitään hauskaa ja kivaa. Mitä ei ole siihen mennessä saavuttanut, sitä ei saavutakaan. Etenkin jos on suomalainen nainen ja elänyt tämän päivän Suomessa. Kaikki haaveet, unelmat ja toiveet voi unohtaa. Juna meni jo.
Vaikutat syvästi masentuneelta, hanki apua itsellesi!
Aika jännää, kun minusta vastanyt vähän yli nelikymppisenä elämä on vasta parhaimmillaan. Tässä ei enää pa*kan vertaa kiinnosta se, mitä muut ajattelee ja miten pitäisi elää. Hyvät ystävät on säilyneet rinnalla ja tietää, että he tykkäävät minusta just tällaisena.
Ei ole enää paineita hankkia lapsia, ei nuoruuden menoviettiä eli juoksuhinkua kapakoihin. Arjestakin osaa nauttia ihan eri tavalla.
Ja ei ole todellakaan elämä mennyt niin kuin suunnittelin. Nuoruus ja lapsuus oli hyvinkin ankeaa ja ahdistavaa. Alaakin olen vaihtanut pari kertaa ja nyt taas opiskelen uutta. Ehkä eniten on vaikuttanut se, että olin jokunen vuosi sitten hyvin sairas ja sen jälkeen on oppinut arvostamaan elämää ihan eri tavalla. Ja tajunnut sen, ettei asiat aina mene suunnitelmien mukaan, mutta silti voi olla ihan hyvä elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wallah. kirjoitti:
Itse erosin pitkäaikaisesta parisuhteestani (aiheesta!) juuri ennen nelikymppisiäni. Nyt, muutama vuosi myöhemmin olen parhaassa ihmissuhteessa ikinä, ja sitä on kestänyt kohta pari vuotta. Mies on minua 16 vuotta nuorempi ja erittäin viriili. Hänen kanssaan voin olla myös täydellisen oma itseni (eksän kanssa en voinut), ja minulla on mielekäs ja hyväpalkkainen työpaikka. Elämä vaan paranee vuosi vuodelta!
Hohoijaa, aina tämä sama. Työ, ulkonäkö, parisuhde elämän sisältö. Jos näitä ei ole niin ihminen on "mennyttä". On kyllä nykyihmiset, te vanhatkin niin aivopestyjä, ettei voi muuta kun surra.
Onneksi elämä voi olla muutakin kuin työ, ulkonäkö ja suhde itseään nuorempaan hunkkiin (omg, mikä menestyjä, löysit nuoren panopuun, nyt kyllä sulla elämä luistaa....kuinka monta vuotta?)
Kyllä minä voin sanoa reilu nelikymppisenä olevani onnellisimmillani. Mulla on ollut reilu 20 vuotta aikaa pakertaa uraa ja rahaa, nyt voi jo himmata ja keskittyä lapsiperheen iloihin rakastamansa miehen kanssa. Mikäs chillatessa kun varallisuutta on ennättänyt kertyä ja perhe tukee. Voin vielä kehittää itseäni opiskelemalla ja matkailemalla mieleni mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät ole kaltaisiasi itsesäälissä piehtaroivia säälittäviä defaitisteja.
Ne jotka ei ole, piehtaroivat sitten muiden säälissä, kun kuvittelevat olevansa jotain kuumia puumia korkkarit katossa. Muut katsovat vierestä myötähäpeää tuntien...
Ohis
Kuuma puuma, wtf? Eikö just nelikymppisenä eletä sitä ruuhkavuosien tiivistä ja onnellista perhe-elämää, jossa on paljon vastuuta mutta myös paljon mielekästä tekemistä.
Ai niin, mä olenkin niitä toisessa ketjussa paheksuttuja lapsensa myöhään saaneita äitejä. No, eipähän ainakaan tarvitse murehtia miten elämä on ohi, kun nytkin vatsassa myllertää yksi uusi elämä.
Omasta itsestähän se on kiinni, oli minkä ikäinen tahansa. Täytän kohta 40 ja opiskelen uutta ammattia. Aloitan kokonaan uudenlaisen elämän uudella alalla, muutan uuteen kaupunkiin ja pianhan lapsetkin lähtee jo pesästä ja sitten on aikaa käydä vaikka missä riennoissa, harrastaa, tavata ystäviä... Miksi elämä muka tähän pysähtyisi? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät ole kaltaisiasi itsesäälissä piehtaroivia säälittäviä defaitisteja.
Ne jotka ei ole, piehtaroivat sitten muiden säälissä, kun kuvittelevat olevansa jotain kuumia puumia korkkarit katossa. Muut katsovat vierestä myötähäpeää tuntien...
Ohis
Onneksi ikä tuo myös sen, ettei välitä tippaakaan muiden mielipiteistä. Saa sääliä tai nauraa tai pitää höpsönä, ei liikuta. Nuorena se itsevarmuus on niin säälittävän alhainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 51, eikä todellakaan ole mikään ohi! Päinvastoin. Työelämä parhaimmillaan kun osaa ja tietää paljon, ja asema on sellainen että voi valita kiinnostavimmat hommat. Palkkaa tulee hyvin, lainat on maksettu, lapsi on aikuinen. On aikaa ja rahaa tehdä ihan mitä huvittaa. Varhaiseläkkeelle voin jäädä alle kuuskymppisenä, ja sitten se vapaus vasta koittaakin. Ihanaa!
Toivottavasti jäät työttömäksi.
Onneksi olen varautunut myös siihen mahdollisuuteen. Ei pelota.
Siis se edellinen.