Suomesta on hävinnyt kaikki yhteisöllisyys

Vierailija kirjoitti:

Aina sitä vaan haikaillaan  sitä 'talvisodan henkeä', mutta miten olisi vaihteeksi 'luokkasodan henki' tai 'vapaussodan henki' ?

Menihän niitä henkiä samalla tavalla - molemmissa niistä...

Sitäkö me tosiaan kaipaisimme enää ?

Se tosiaan voisi puhdistaa ilmapiiriä ja antaa ihmisille takaisin tunteen, että voivat konkreettisesti teoillaan vaikuttaa omaan ja läheistensä tulevaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomesta kadonnut yhteisöllisyydet ja talvisodan henget, koska ihmiset eivät koe enää tekevänsä asioita ja töitä maansa, kansansa ja yhteisöjensä eteen, vaan kaikki veroista lähtien valuvat pilipalitouhuihin ja muiden käsiin, kuin itse haluaisi. Se siitä yhteishengestä.

Tämä pitää paikkansa. Ne suomalaiset, jotka kuuluvat vielä johonkin yhteisöön ja tekevät asioita yhdessä ja yhteisönsä hyväksi, kokevat yhteisöllisyyttä.

Tämä on koko homman ydin. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Ei motivoi paiskia hommia, jos ei edes tunne henkilöitä jotka nauttivat työn tuloksista. Yhteisöllisyyttä löytyy enää lähinnä jostain prätkäjengeistä ja vastaavista.

Olen saanut ensimmäisen ja tärkeimmän yhteisöni syntymälahjaksi ja pariin muuhun olen liittynyt myöhemmin elämässäni. Olen kuitenkin aina paiskinut hommia, vaikka en tunnekaan henkilöitä, jotka maksamistani veroista hyötyvät. Ei meistä kukaan tunne kaikkia. Se ei kuitenkaan ole vähentänyt motivaatiotani tehdä töitä. Mulle on kuitenkin tärkeää tuntea ne henkilöt, jotka kuuluvat yhteisöihini. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina sitä vaan haikaillaan  sitä 'talvisodan henkeä', mutta miten olisi vaihteeksi 'luokkasodan henki' tai 'vapaussodan henki' ?

Menihän niitä henkiä samalla tavalla - molemmissa niistä...

Sitäkö me tosiaan kaipaisimme enää ?

Se tosiaan voisi puhdistaa ilmapiiriä ja antaa ihmisille takaisin tunteen, että voivat konkreettisesti teoillaan vaikuttaa omaan ja läheistensä tulevaisuuteen.

Samalla kuitenkin joutuu tappamaan osan läheisistään, jos ja kun nämä ovat asettuneet väärälle puolelle. Minä en kaipaa mitään punaiset vs valkoiset -sisällissotaa. Olisi kamalaa joutua hylkäämään osan rakkaista läheisistään vain heidän ideologiansa tai elämänkatsomuksensa vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lauttasaaressa kadonnutta tyttöä oli tiistai-iltana ja yönä etsimässä kymmeniä, jos ei satoja lauttasaarelaisia vapaaehtoisia. Ihmisiä, jotka eivät edes tunteneet tyttöä. Varmaan lähes koko Lauttasaari haravoitiin niin hyvin kuin pimeässä pysyttiin, tarkulamput välkkyivät ympäri saarta. Häntä etsittiin Ruoholahden ja Espoon rantoja myöten. Lauttasaaren kirkkokahvila avasi yöllä ovensa ja tarjoili lämmintä juotavaa etsijöille. Tämä liikuttaa minua todella paljon, joten siinä sinulle esimerkki yhteisöllisyydestä.

Yhteisöllisyydellä tuolla ei ole mitään tekemistä.

Ei noi etsijät olleet mitään lauttasaarelaisia vaan muualta tulleita järjestöjen jäseniä. Eikä yksikään ole kiinnostunut siitä tytöstä pätkääkään vaan se on heille peliä.

Olitko paikalla? Jos et, ei kannata sieltä pubin nurkasta huudella noita katkeruuksia ja valheita.

nykyään yhteisollisyys näkyy enemmän urbaanissa kaupunkiympäristössä ja sen asuntoalueilla kuin maaseudulla. Se on läsnä aikuisten harrastusporukoissa, lasten harrastusporukoissa, koulussa, työpaikalla ja naapurustossa. Maaseudut ovat autioituneet monin paikoin niin, ettei siellä löydy yhteisöllisyyttä ylläpitäviä yhteisöjä. Sosiaalinen kanssakäyminen on osa yhteisöllisyyttä. Kotoa kukaan ei tule hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vain, harrastusporukoissa, työpaikalla ja naapurustossa. Missä ihmeessä asuu ja työskentelee, millaisissa piireissä liikkuu ja mitä harrastaa ihminen, joka ei löydä yhteisöllisyyttä mistään?

Voin vastata. Asun solussa kämppiksen kanssa (800 km päässä perheestä ja suvusta), opiskelen yliopistolla jossa opinnot koostuu lähinnä kirjatenteistä ja massaluennoista, välillä työskentelen kassalla jossa tauot pitää pitää eri aikaan kun työkaveri ja työvuorot rakentuu niin että jotain työkaveria saattaa nähdä töissä kerran kahdessa viikossa vaikka töissä oltaisiin molemmat kokoaikaisina.

Millaisissa piireissä liikun? No nykyisin en oikeen minkäänlaisissa. Yritin opiskelupaikkakunnalle muuttaessa pyöriä opiskelijajumpissa ja ainejärjestön toiminnassa mutta ensimmäisestä en pitänyt (kävin vain toteamassa että eipä täältäkään kavereita löydy) ja jälkimmäinen on hyvin sisäänpäin kääntynyt yhteisö jossa ei pahemmin tykätä että uudet ihmiset tulevat sinne yhden kaveriporukan juttuja häiritsemään, tai ainakin vaikuttaa siltä.

Yhteisöttömyydeb kokemukseeni varmasti vaikuttaa se että olen asunut myös maassa jossa yhteisöllisyyttä on joka paikassa. Koulussa yhteisö näkyy kun ollaan ylpeitä omasta koulusta ja kaikki käy kannustamassa koulun joukkueita peleissä, naapureiden kanssa jutellaan vähintään teennäisesti (suomalainen ei edes tervehdi) ja seurakunnat ja erilaiset yhdistykset ovat aina avoimia kaikille.

Jaan kokemuksesi. Opiskeluaika oli ahdistavaa juuri tästä syystä. Nyt myöhemmällä iällä olen onnistunut kehittämään oman yhteisöni lähinnä perustamalla perheen ja pitämällä yhteyttä samanhenkisiin nuoruuden (ei opiskeluajan) kavereihin. Yliopisto-opiskelu oli ainakin -90-luvun loppupuolella todella yksinäistä :(

Vierailija kirjoitti:

Mikään monikulttuurinen maa ei ole yhteisöllinen

Näinpä. Suomalaiset ovat alunperin oleet vain joukko pieniä erilaisia yhteisöjä ja heimoja, jotka ajan myötä ovat yhdistyneet yhdeksi kansakunnaksi. Perinteemme ja usein myös luonteemmekin on erilainen sen mukaan, mistä päin maata juuremme ja geenimme ovat. Olemme olleet kansakuntana yhteisöllisiä vain silloin, kun meillä oli yhteinen vihollinen idässä. Rauhan aikana viihdymme paremmin yksin tai omissa porukoissamme kuin naapureiden tai työkavereiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina sitä vaan haikaillaan  sitä 'talvisodan henkeä', mutta miten olisi vaihteeksi 'luokkasodan henki' tai 'vapaussodan henki' ?

Menihän niitä henkiä samalla tavalla - molemmissa niistä...

Sitäkö me tosiaan kaipaisimme enää ?

Se tosiaan voisi puhdistaa ilmapiiriä ja antaa ihmisille takaisin tunteen, että voivat konkreettisesti teoillaan vaikuttaa omaan ja läheistensä tulevaisuuteen.

" Kun minä sinne silloin tulin niin paikan  johtavan päälotan puheilla minulle annettiin siellä vaan  kumisaappaat ja esiliina hameen päälle ja suoraan pesuvati ja hansikkaat ja töihin piti siinä vaan käydä käsiksi ihan suoraan.

Enhän minä ollut sillon  kun 17-vuotta vasta täyttänyt, että kyllähän se aluksi ihan hirveää oli niitä nähdä, mutta kyllä siihen kun vaan piti , eikä muu auttanut, niin niiden muiden työntekijöiden mukana sitten pian jo tottuikin.

Voi, voi.. minä muistan kun ne ensin junalta oli kerrankin tuotu, niin kun ne oli ihan jo jäätyneitä kaikki, niin kyllä siinä oli niitä kasassa kuin halkoja ja mikä mihinkin asentoon oli jäätynyt ja miltä vainajalta puuttui mitäkin.

Hyvänen aika, ihan nuoria poikia olivat useimmat, sellaisia samanikäisiä olivat, kuin minäkin sillon olin ja oli siellä kerran yks'minun entinen koulukaverinikin niitten joukossa.  Mutta ... kaikkeen sitä ihminen,kumma kyllä, tottuu..."

(. . . näin muisteli eräs entinen lotta eräässä  yleisradion muisteluohjelmassa tuloaan hänelle  määrättyyn työpalveluspaikkaansa  'kekkiin' eli 'Kaatuneiden evakuointikeskukseen silloin talvisodan aikoihin)

Se on tämä oikeistolainen yksilökeskeisyys.

Vierailija kirjoitti:

Mikään monikulttuurinen maa ei ole yhteisöllinen

Päinvastoin: monikulttuurisissa maissahan  (kuten Yhdysvallat) niitä eri yhteisöjä perinteineen siellä vasta syntyykin ja onkin . . .

Olisikohan vieläkään myöhäistä panna stoppi tälle kaikelle? Täydellinen muutos siihen, ketä hyväksytään ja millä perusteilla rajojen sisäpuolelle. 

Onhan moni muukin maa euroopassa lopettanut tämän järjettömyyden yksinkertaisesti sulkemalla rajansa näiltä partalapsilta. Vähän siinä EU kitisee, mutta voi voi. Ei Suomenkaan tarvitsisi omien kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin kustannuksella EU:n jokaista direktiiviä ja ohjetta ihan pilkuntarkasti noudattaa. Kun ei niin tee muutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan vieläkään myöhäistä panna stoppi tälle kaikelle? Täydellinen muutos siihen, ketä hyväksytään ja millä perusteilla rajojen sisäpuolelle. 

Onhan moni muukin maa euroopassa lopettanut tämän järjettömyyden yksinkertaisesti sulkemalla rajansa näiltä partalapsilta. Vähän siinä EU kitisee, mutta voi voi. Ei Suomenkaan tarvitsisi omien kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin kustannuksella EU:n jokaista direktiiviä ja ohjetta ihan pilkuntarkasti noudattaa. Kun ei niin tee muutkaan.

Eivät suomalaiset olleet 1980-luvulla yhtään sen yhteisöllisempiä. Oikeastaan juuri silloin alkoi aika, jolloin suomalaiset lakkasivat tarvitsemasta yhteisöjä. Yhteiskunta tuotti hyvin palvelut, joista aiemmin oli vastannut yhteisöt. Ei rajojen sulkemisella saada aikaiseksi yhteisöjä eikä yhteisöllisyyttä. Niitä saadaan vain, jos suomalaiset alkavat taas tarvita toisiaan. Suurin osa ei tarvitse eikä edes halua tarvita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään monikulttuurinen maa ei ole yhteisöllinen

Päinvastoin: monikulttuurisissa maissahan  (kuten Yhdysvallat) niitä eri yhteisöjä perinteineen siellä vasta syntyykin ja onkin . . .

Yhdysvallat on monietninen maa, missä ei palvota kehitysmaakulttuureita Suomen ja Euroopan tapaan. Kehu nyt vielä Lähi-Idän, Ruandan, Balkanin ja muiden keskenään tappelevien eri ryhmien erinomaisuutta.

Muuta maalle. Maalla on yhteisöllisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Lauttasaaressa kadonnutta tyttöä oli tiistai-iltana ja yönä etsimässä kymmeniä, jos ei satoja lauttasaarelaisia vapaaehtoisia. Ihmisiä, jotka eivät edes tunteneet tyttöä. Varmaan lähes koko Lauttasaari haravoitiin niin hyvin kuin pimeässä pysyttiin, tarkulamput välkkyivät ympäri saarta. Häntä etsittiin Ruoholahden ja Espoon rantoja myöten. Lauttasaaren kirkkokahvila avasi yöllä ovensa ja tarjoili lämmintä juotavaa etsijöille. Tämä liikuttaa minua todella paljon, joten siinä sinulle esimerkki yhteisöllisyydestä.

Minua taas ärsytti...Larulaiset tekivät siitä niin ison numeron "onnellisten saari" voi yöks. Ja keskusteluketjuissa hyökättiin heti jotain miestä vastaan joka sanoi epäilevänsä että tyttö halusi omaa rauhaa, kehottamalla poliisia tekemään ratsian miehen asuntoon...Larulaiset ovat muutenkin kauheita kyttääjiä ja valvovat naapureitaan kuin haukat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lauttasaaressa kadonnutta tyttöä oli tiistai-iltana ja yönä etsimässä kymmeniä, jos ei satoja lauttasaarelaisia vapaaehtoisia. Ihmisiä, jotka eivät edes tunteneet tyttöä. Varmaan lähes koko Lauttasaari haravoitiin niin hyvin kuin pimeässä pysyttiin, tarkulamput välkkyivät ympäri saarta. Häntä etsittiin Ruoholahden ja Espoon rantoja myöten. Lauttasaaren kirkkokahvila avasi yöllä ovensa ja tarjoili lämmintä juotavaa etsijöille. Tämä liikuttaa minua todella paljon, joten siinä sinulle esimerkki yhteisöllisyydestä.

Minua taas ärsytti...Larulaiset tekivät siitä niin ison numeron "onnellisten saari" voi yöks. Ja keskusteluketjuissa hyökättiin heti jotain miestä vastaan joka sanoi epäilevänsä että tyttö halusi omaa rauhaa, kehottamalla poliisia tekemään ratsian miehen asuntoon...Larulaiset ovat muutenkin kauheita kyttääjiä ja valvovat naapureitaan kuin haukat.

Tuo on osa yhteisöllisyyttä. Monet tuntuvat kuvittelevan, että yhteisöllisyys olisi jotain alati kivaa ja mukavaa, josta voisi ottaa itselleen kaikki hyödyt ilman haittoja. Siis rusinat pullasta. Ei se niin ole vaan yhteisöön kuuluminen edellyttää yhteisön sääntöjen - kirjoittamattomienkin - noudattamista ja sääntöjen valvonnan - eli kyttäämisen - hyväksymistä. Introvertit suomalaiset ovat pelkästään tyytyväisiä, kun ei tarvitse kuulua mihinkään yhteisöön. 

Meidän 35 asunnon taloyhtiössä yhteisölllisyys elää ja voi hyvin. Meillä on oma Facebook-ryhmä, jossa esim. ehdotetaan yhteistä grilli-iltaa taloyhtiön grillipaikalla, jouluaskartelua ym.

Eilen naapurini yllättäin toi sankollisen puolukoita. Jos joku mauste tms. on loppu, soitan naapurin ovikelloa ja lainaan. Jos joku on matkoilla, naapuria voi pyytää kukkien kasteluun ja postin ottamiseen. Itse hoidan naapureiden lapsia toisinaan tai vien jotakuta lentokentälle.

Vaihtuvuus on aika vähäistä, täältä kun ei haluta muuttaa pois. Asumme pk-seudulla.

Tämä yhteisöllisyys on täysin väärä sana joka on tahallaan istutettu ihmisten mieliin! Oikea sana on lähimmäisen rakkaus! Rakkaus on suomesta loppunut! Rakkautta ei sitten pidä sekoittaa huor*uteen, niinkuin kovin usein nykyisin tehdään! Tätä mainittua yhteisöllisyyttä ei saada mitenkään aikaiseksi ilman rakkautta, lähimmäisen rakkautta! Kilpailuyhteiskunnassa lähimmäisen rakkaus on täysin mahdoton asia! Täytyisi lopettaa keskinäinen kilpailu ja aloittaa yhteistyö! Se tarkoittaisi koko nykyisen yhteiskunta järjestelmän alasajoa! Tätä orjuuteen perustuvaa kilpailuyhteiskuntaahan ei herrat halua ajaa alas, siksi puhutaan vain yhteisöllisyydesta! Ei sen puutteen todellisesta syystä!

Suomalaiset eivät pidä toisistaan. Siinä syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

In 2007 the Harvard professor Robert Putnam published a paper that appeared to challenge the benefits of living in a racially diverse society. Putnam’s study, which used a large, nationally representative sample of nearly 30,000 Americans, found that people living in more diverse areas reported lower levels of trust in their neighbors. They also reported less interest in voting, volunteering, and giving to charity. In other words, greater diversity seemed to be linked to both feelings and behaviors that threaten a sense of community.

monikulttuuri ei ole toiminut missään. kuten ei ole kommunismikaan.

Sinun yhteisösi on selvästi hom-mafoo-rumi. Siellä ei toimi mikään.

No tämä on juuri taas hyvä esimerkki monista pelkästään tässä ketjussa eli diveristeetti ei luo yhteisöllisuuden puutetta pelkästään tulijoiden ja kantaväestön välillä vaan myös kantaväestön sisällä. Tulee sellainen Eero Paloheimonkin mainitsema jako kahteen. Ei voi sanoa, etteikö tule esiin toistuvasti tälläkin sivustolla. Onko se yhteisöllisyys nyt sitten lisääntynyt vai vähentynyt diversiteetin myötä?

Higher diversity meant lower social capital. In his findings, Putnam writes that those in more diverse communities tend to "distrust their neighbors, regardless of the color of their skin, to withdraw even from close friends, to expect the worst from their community and its leaders, to volunteer less, give less to charity and work on community projects less often, to register to vote less, to agitate for social reform more but have less faith that they can actually make a difference, and to huddle unhappily in front of the television."

"People living in ethnically diverse settings appear to 'hunker down' -- that is, to pull in like a turtle," Putnam writes.

In documenting that hunkering down, Putnam challenged the two dominant schools of thought on ethnic and racial diversity, the "contact" theory and the "conflict" theory. Under the contact theory, more time spent with those of other backgrounds leads to greater understanding and harmony between groups. Under the conflict theory, that proximity produces tension and discord.

Putnam's findings reject both theories. In more diverse communities, he says, there were neither great bonds formed across group lines nor heightened ethnic tensions, but a general civic malaise. And in perhaps the most surprising result of all, levels of trust were not only lower between groups in more diverse settings, but even among members of the same group.

Me suomalaiset olemme jakautuneet maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä terävästi kahteen joukkueeseen: kiltteihin ja rehellisiin. Ongelma on Suomen tulevaisuuden kannalta keskeinen. Kiistan voittaja ratkeaa vasta parinkymmenen vuoden kuluttua ja arvion tekee silloin seuraava sukupolvi. Toinen näistä joukkueista – luulen, että kiltit – kirotaan silloin maanrakoon samalla tavalla kuin me kiroamme erinäiset aikaisempien sukupolvien edustajat.

http://www.eeropaloheimo.fi/jako-kahteen/

Eeron jutut ovat kuulostaneet katkeran seniilin kirjoituksilta jo 30 vuotta. Kaikessa itse keksimässään väärässä.