Suomesta on hävinnyt kaikki yhteisöllisyys
Oletteko päässeet kokemaan enää yhteisöllisyyttä Suomessa? Jos olette niin missä? Tunnen itseni syrjäytyneeksi.
Kommentit (232)
Jaa, näin äkkiseltään minulle tulee mieleen kourallinen erillisiä ja osin päällekkäisiä yhteisöjä joissa olen. Työ-, opiskelu-, harrastus-(x2), perhe-, naapurustoyhteisö. Enkä ole edes sosiaalinen tai aloitteellinen ihminen. Jos on muuten elämä kunnossa (ei ole vakavia sairauksia/työttömyyttä), yhteisöistä syrjäytyminen on pitkälti oma valinta.
Työpaikoilla huomaa että on saatu porukka rikki ja yhteisöllisyys on kuollut, työnantajan on silloin helppo hallita pelolla ja mangment by perkele tyylillä kun kaikki duunarit vain ajattelevat omaa napaansa niin loppujenlopuksi siinä käy kaikille huonosti ja palkat sekä työehdot tätämyöden vain heikkenevät.
Te joiden mielestä yhteisöllisyys on kadonnut: mikä teidän mielestänne on yhteisöllisyyttä? Millaisia asioita odottaisitte yhteisöltänne ja mitä olisitte valmiita antamaan yhteisöllenne? Kuten nro 49 jo sanoikin, niin yhteisöllisyys syntyy yhteen paikkaan juurtumisesta. Kaikki eivät kuitenkaan muuta muutaman vuoden välein, joten mitä voisitte tehdä, jotta saisitte aikaiseksi haluamaanne yhteisöllisyyttä?
Miehelläni on todella tiiviit sukulaissuhteet. Tällä samalla paikkakunnalla asuu hänen äitinsä, useat tätinsä ja serkkunsa yms. ja he ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Minusta se on hämmentävää ja jopa vähän ahdistavaa. Minulla ei ole koskaan ollut sellaista yhteisöä, joten en osaa sellaista kaivata, enkä osaa tuohon miehen sukuyhteisöönkään liittyä. En ole omienkaan sukulaisteni kanssa tekemisissä niin usein kuin mieheni on omiensa. Pidän itseäni ulkopuolisena - sekä miehen suvussa että omassani. Mielestäni siis yhteisöllisyys on asia, johon pitää kasvaa lapsesta saakka. Ei sitä tällainen yksin kasvanut ymmärrä.
Perinteinen "yhteisöllisyys" on maaseudun juttu. Ei muuallakaan maailmassa suuremmissa kaupungeissa, mihin ihmisiä muuttaa ja muuttaa pois tuhansittain vuodessa ketään kiinnosta tekemisesi.
Sanokaa yksikin hyvä syy, miksi tuntea yhteisöllisyyttä vaikkapa sukulaisten kanssa, ellei mitään yhteistä ole. Minulle sukulaiset ovat vain rasite. Ystäviä on muutama, mutta heitäkin tapaan harvoin, syynä pitkät välimatkat. Jos yksi asuu Kanadassa, toinen Ausseissa ja kolmas jossain muualla, ei heitä usein tapaa nokikkain. Näin sähköisesti ollaan kyllä pari kertaa kuussa yhteyksissä ja vaihdetaan kuulumiset. Parin naapurin kanssa jutellaan, kun nähdään. Enää en ole käynyt harrasteryhmissä. Voisin kyllä aloittaa jossain kädentaitoryhmässä jossain vaiheessa, mutta en siksi, että saisin höpötyskavereita, vaan oppiakseni uusia taitoja. Olen erakko ja viihdyn omissa oloissani kisumisun kanssa. Yhteisöllisyys on ärsyttävää ja häiritsevää silloin kun se ei ole omaehtoista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vain, harrastusporukoissa, työpaikalla ja naapurustossa. Missä ihmeessä asuu ja työskentelee, millaisissa piireissä liikkuu ja mitä harrastaa ihminen, joka ei löydä yhteisöllisyyttä mistään?
Voin vastata. Asun solussa kämppiksen kanssa (800 km päässä perheestä ja suvusta), opiskelen yliopistolla jossa opinnot koostuu lähinnä kirjatenteistä ja massaluennoista, välillä työskentelen kassalla jossa tauot pitää pitää eri aikaan kun työkaveri ja työvuorot rakentuu niin että jotain työkaveria saattaa nähdä töissä kerran kahdessa viikossa vaikka töissä oltaisiin molemmat kokoaikaisina.
Millaisissa piireissä liikun? No nykyisin en oikeen minkäänlaisissa. Yritin opiskelupaikkakunnalle muuttaessa pyöriä opiskelijajumpissa ja ainejärjestön toiminnassa mutta ensimmäisestä en pitänyt (kävin vain toteamassa että eipä täältäkään kavereita löydy) ja jälkimmäinen on hyvin sisäänpäin kääntynyt yhteisö jossa ei pahemmin tykätä että uudet ihmiset tulevat sinne yhden kaveriporukan juttuja häiritsemään, tai ainakin vaikuttaa siltä.
Yhteisöttömyydeb kokemukseeni varmasti vaikuttaa se että olen asunut myös maassa jossa yhteisöllisyyttä on joka paikassa. Koulussa yhteisö näkyy kun ollaan ylpeitä omasta koulusta ja kaikki käy kannustamassa koulun joukkueita peleissä, naapureiden kanssa jutellaan vähintään teennäisesti (suomalainen ei edes tervehdi) ja seurakunnat ja erilaiset yhdistykset ovat aina avoimia kaikille.
Suomalaiset vaikuttavat jakautuvan yhteisöllisyysasiassa neljään ryhmään.
1. Yhteisöön kuuluvat ja yhteisöllisyydestä pitävät
2. Yhteisöttömät, jotka kaipaavat yhteisöllisyyttä
3. Yhteisöttömät, jotka eivät suurin surminkaan halua kuulua mihinkään yhteisöön
4. Yhteisöön kuuluvat, joille yhteisö on vain rasite ja mieluummin olisivat ilman koko yhteisöä
Ongelma on siis lähinnä ryhmään 2 kuuluvilla, mutta osittain myös ryhmään 4 kuuluvilla (jos heillä ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta irrottautua yhteisöstään)
Vastaan.
Yritin luoda vertaistukiryhmää kotiäitien kesken. Menin ensiksi perhekahvilaan, mutta siellä oli oma sisäpiirinsä, joka keskittyi ulkopuolisten mollaamiseen ja meni niin pitkälle, että kilvan kehui kaveriaan hyväksi leipuriksi, kun kaveri oli tuonut epäonnistuneen leipomukensa kahvilaan. Moittivat yhteen ääneen sitten äitejä ja yhtä isää, jotka tuovat omalla vuorollaan kaupan ostopullaa. Ajattelin, että osaisin leipoa parempaa kuin yksikään on tuonut, mutta en varmasti tahdo.
Kutsuin tutun hiekkalaatikolta meille. Pian meillä kävikin heidän lapsi hoidossa, mutta kertaakaan en saanut vastavuoroista hoitoapua. Sitten paljastui, että heillä hoitaa mummo ja ei kaipaa vieraita lapsia muutenkaan kotiinsa koskaan, kohta palaa kohta töihin ja vie lapsen hoiton.
Äiti kutsui lapseni ja minut heille. En kestänyt kissanpissan hajua, joten en mennyt toiste.
Sitten siirryttiin päiväkotiin. Yksi äiti pyysi lastani heille leikkimään ja olisi tahtonut lapsensa meillekin. No hänen lapsensa veti pian lastani turpaan ja huomasin, että ei heillä ole lastenkasvatus hallussa muutenkaan. Leikit saivat jäädä.
Isovanhemmat tahtoivat tulla meille. Olivat sitten kerralla viikon, mutta eivät kertaakaan voineet hoitaa lasta niin, että voisin käydä miehen kanssa kahdestaan ulkona.. Laitoin heille ruokaa joka päivä ja olin täysin sidottu kotiin. Mihinkään eivät tahtoneet kanssamme mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan.
Yritin luoda vertaistukiryhmää kotiäitien kesken. Menin ensiksi perhekahvilaan, mutta siellä oli oma sisäpiirinsä, joka keskittyi ulkopuolisten mollaamiseen ja meni niin pitkälle, että kilvan kehui kaveriaan hyväksi leipuriksi, kun kaveri oli tuonut epäonnistuneen leipomukensa kahvilaan. Moittivat yhteen ääneen sitten äitejä ja yhtä isää, jotka tuovat omalla vuorollaan kaupan ostopullaa. Ajattelin, että osaisin leipoa parempaa kuin yksikään on tuonut, mutta en varmasti tahdo.
Kutsuin tutun hiekkalaatikolta meille. Pian meillä kävikin heidän lapsi hoidossa, mutta kertaakaan en saanut vastavuoroista hoitoapua. Sitten paljastui, että heillä hoitaa mummo ja ei kaipaa vieraita lapsia muutenkaan kotiinsa koskaan, kohta palaa kohta töihin ja vie lapsen hoiton.
Äiti kutsui lapseni ja minut heille. En kestänyt kissanpissan hajua, joten en mennyt toiste.
Sitten siirryttiin päiväkotiin. Yksi äiti pyysi lastani heille leikkimään ja olisi tahtonut lapsensa meillekin. No hänen lapsensa veti pian lastani turpaan ja huomasin, että ei heillä ole lastenkasvatus hallussa muutenkaan. Leikit saivat jäädä.
Isovanhemmat tahtoivat tulla meille. Olivat sitten kerralla viikon, mutta eivät kertaakaan voineet hoitaa lasta niin, että voisin käydä miehen kanssa kahdestaan ulkona.. Laitoin heille ruokaa joka päivä ja olin täysin sidottu kotiin. Mihinkään eivät tahtoneet kanssamme mennä.
Tämä on varmaan aika tavallinen tilanne. Yhteisöä ei voi syntyä, jos kaikissa ihmisissä on jotain sellaista vikaa, ettei heidän kanssaan halua olla tekemisissä tai ei saa heiltä haluamaansa.
Suomessa pahaolo näkyy, kun yhteisillä varoilla hankittuja juttuja rikotaan ja sotketaan. Roskia viskotaan. Mistään ei välitettä.
Vierailija kirjoitti:
On käynnissä "hajoita ja hallitse", josta syystä suomalaisuutta yroitetään hallituksen toimesta tuhota, tilalle tuoda islamisaatio ja epäjärjestys, jonka verholla ryhdytään kansalaisoikeuksien vähentämiseen, eli demokratian tuhoaminen on käynnissä Sipilän hallituksella.
Maahan tuotetaan täysin tänne sopeutumatonta massaa islamistisista valtioista, tavoitteena SUomen kansallisvaltion tuhoaminen.
Sipilän hallitus on maanpetoshallitus.
Eli sulle yhteisöllisyys tarkoittaa samaa kuin kansallismielisyys? Ja yhteisö on sama kuin kansa? Näin laajana ilmiönä minäkin näkisin, että kansa tosiaan on jo jakaantunut tai pikemminkin pirstaloitunut. Ei pelkästään tämän yhden asian suhteen vaan monen muunkin kuten esim tuloerojen.
Suomesta kadonnut yhteisöllisyydet ja talvisodan henget, koska ihmiset eivät koe enää tekevänsä asioita ja töitä maansa, kansansa ja yhteisöjensä eteen, vaan kaikki veroista lähtien valuvat pilipalitouhuihin ja muiden käsiin, kuin itse haluaisi. Se siitä yhteishengestä.
Suomesta kadonnut, mutta thaimaalaisen nuorikkoni perhe/suku otti lämpimästi osaksi yhteisöään. m48
Vierailija kirjoitti:
Lauttasaaressa kadonnutta tyttöä oli tiistai-iltana ja yönä etsimässä kymmeniä, jos ei satoja lauttasaarelaisia vapaaehtoisia. Ihmisiä, jotka eivät edes tunteneet tyttöä. Varmaan lähes koko Lauttasaari haravoitiin niin hyvin kuin pimeässä pysyttiin, tarkulamput välkkyivät ympäri saarta. Häntä etsittiin Ruoholahden ja Espoon rantoja myöten. Lauttasaaren kirkkokahvila avasi yöllä ovensa ja tarjoili lämmintä juotavaa etsijöille. Tämä liikuttaa minua todella paljon, joten siinä sinulle esimerkki yhteisöllisyydestä.
Yhteisöllisyydellä tuolla ei ole mitään tekemistä.
Ei noi etsijät olleet mitään lauttasaarelaisia vaan muualta tulleita järjestöjen jäseniä. Eikä yksikään ole kiinnostunut siitä tytöstä pätkääkään vaan se on heille peliä.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelee hän kirjoittaessaan aloituksen nettiyhteisöön.
'Nettiyhteisö' joka koostuu anonyymeistä päivittäin vaihtuvista kirjoittajista ei ole mikään 'yhteisö' lainkaan sanan varsinaisessa merkityksessä.
'Sosiaalinen mediakaan' ei välttämättä ole mitään 'sosiaalista', vaan useammin paremminkin ' epäsosiaalinen media'.
Vierailija kirjoitti:
Suomesta kadonnut yhteisöllisyydet ja talvisodan henget, koska ihmiset eivät koe enää tekevänsä asioita ja töitä maansa, kansansa ja yhteisöjensä eteen, vaan kaikki veroista lähtien valuvat pilipalitouhuihin ja muiden käsiin, kuin itse haluaisi. Se siitä yhteishengestä.
Tämä pitää paikkansa. Ne suomalaiset, jotka kuuluvat vielä johonkin yhteisöön ja tekevät asioita yhdessä ja yhteisönsä hyväksi, kokevat yhteisöllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomesta kadonnut yhteisöllisyydet ja talvisodan henget, koska ihmiset eivät koe enää tekevänsä asioita ja töitä maansa, kansansa ja yhteisöjensä eteen, vaan kaikki veroista lähtien valuvat pilipalitouhuihin ja muiden käsiin, kuin itse haluaisi. Se siitä yhteishengestä.
Tämä pitää paikkansa. Ne suomalaiset, jotka kuuluvat vielä johonkin yhteisöön ja tekevät asioita yhdessä ja yhteisönsä hyväksi, kokevat yhteisöllisyyttä.
Tämä on koko homman ydin. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Ei motivoi paiskia hommia, jos ei edes tunne henkilöitä jotka nauttivat työn tuloksista. Yhteisöllisyyttä löytyy enää lähinnä jostain prätkäjengeistä ja vastaavista.
Aina sitä vaan haikaillaan sitä 'talvisodan henkeä', mutta miten olisi vaihteeksi 'luokkasodan henki' tai 'vapaussodan henki' ?
Menihän niitä henkiä samalla tavalla - molemmissa niistä...
Sitäkö me tosiaan kaipaisimme enää ?
Yhteisöllisyys tulee siitä, että ihmiset juurtuvat yhteen paikkaan. Pitkäikäisistä verkostoista. Ei sellaisia enää ole, kun ei ole pitkäaikaisia työpaikkoja.