Suomesta on hävinnyt kaikki yhteisöllisyys

Suomi on tunnettu rajariidoista. Se "yhteisöllisyys" mitä kaipaat on sitä että kyylätään silmä kovana naapurin pihaa ja heti jos näkyy mitään mistä aloittaa rajariidan niin se aloitetaan. Sosiaalinen aspekti on se kun sen naapurin "pahuuksista" suu vaahdoten kerrotaan toiselle naapurille ennenkuin ollaan rajariidoissa senkin kanssa. 

Palsternakka kirjoitti:

Tänään tuli radiosta ohjelma Teerijärveltä, jossa on talkoilla rakennettu jää-ja jalkapallohalli ja paljon muuta. Lapsille ja nuorille paljon vapaaehtoisten ohjaamaa toimintaa. Ruotsinkieliset osaa?

Me muut odotamme, että yhteiskunta huolehtii.

Toisaalta oma-aloitteisuutta on myös kitketty onnistuneesti byrokratialla ja vahingonvastuu-kysymyksillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä vaan että ei ole yhteisöllisyyttä koska en halua olla missään tekemissä muiden kanssa. Mitä vähemmän muita ihmisiä näen tai juttelen niiden kanssa niin sen parempi vaan. Valta osa ihmisistä on tyhmiä,ilkeitä ja itsekkäitä joten miksi heidän kanssaan pitäisi viettää aikaa?

Mä käyn töissä ja kaupoissa, ne on ainoat paikat missä näen enää muita ihmisiä ja kotona onneksi saa olla yksin. Jos on jotkut taloyhtiön talkoot tai joku tapahtuma mihin menee muita ihmisiä niin en todellakaan mene sinne. 

M30

Tämä.

Olen introvertti just tän takia koska 99% ihmisistä on suoraan sanottuna tolloja.

Omalla asenteellakin saattaa olla vahvasti vaikutusta asiaan.

Mitä helvet..iä, ei ennen puhuttu mistään yhteisöllisyydestä, oltiin ihan normaalisti silloin 60-, 70-, 90-luvuilla. Tämä yhteisöllisyys sana on ihan tämän vuosituhannen juttuja. Silti ihmiset tuntuu olevan jotenkin pihalla ja nimen omaan ei yhteisöllisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä vaan että ei ole yhteisöllisyyttä koska en halua olla missään tekemissä muiden kanssa. Mitä vähemmän muita ihmisiä näen tai juttelen niiden kanssa niin sen parempi vaan. Valta osa ihmisistä on tyhmiä,ilkeitä ja itsekkäitä joten miksi heidän kanssaan pitäisi viettää aikaa?

Mä käyn töissä ja kaupoissa, ne on ainoat paikat missä näen enää muita ihmisiä ja kotona onneksi saa olla yksin. Jos on jotkut taloyhtiön talkoot tai joku tapahtuma mihin menee muita ihmisiä niin en todellakaan mene sinne. 

M30

Tämä.

Olen introvertti just tän takia koska 99% ihmisistä on suoraan sanottuna tolloja.

Omalla asenteellakin saattaa olla vahvasti vaikutusta asiaan.

Miten se minun asenteeni vaikuttaa esimerkiksi siihen että päättäjät ovat suomessa tolloja? Tolloja on suomi täynnä ja oma asenteeni tuskin heihin vaikuttaa kun en ole muiden kanssa tekemissä. 

Mene kuoroon, mene yhdistykseen, mene kielikurssille, mene kuvaataideryhmään, koska se on niin ihanan yhteisöllistä. Yök.

Yhteisöllisyys on vähentynyt, koska suomalaiset noin yleensäkään eivät ole mitään ylisosiaalista porukkaa ja nykyisin lähes kaikki palvelut saa ostettua. Ei tarvitse olla enää muuton, remontin, ruokaostosten tms vuoksi tekemisissä anopin eikä naapureidenkaan kanssa. Ammattilainen hoitaa. Yhteisöllisyys perustuu vastavuoroisuuten, mutta aidoissa yhteisöissä on yleensä ihmisiä, jotka eivät muiden apua pahemmin tarvitse. Yhteisössä heidän kuitenkin pitää olla valmiita auttamaan niitä, jotka tarvitsevat apua. Heille on järkevämpää ostaa harvoin tarvitsemansa palvelut kuin käyttää aikaa ja vaivaa muiden yhteisön jäsenten auttamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta yhteisöllisyys on sama kuin uteliaisuus. On helppoa verhota uteliaisuus yhteisöllisyyden kaapuun.

Ninpä ja se on myös toisten määräilemistä. Kaikenlaisissa yhteisöissä on aina ihmisiä jotka tekevät itsestään johtajan ja sen varjolla määräilevät mitä tehdään ja mitä mieltä saat olla. En pidä mistään pakkoyhteisöllisyydestä

Yhteisöllisyys on Suomesta kadonnut jo yli 30 vuotta sitten. Vielä 1970-luvulla autettiin naapureita, ystäviä ja sukulaisia. Nyt on enemmän kuppikuntiuduttu omiin porukoihin. Yksi syy henkisen pahoinvoinnin, ahdistuneisuuden, masennuksen ja itsemurhalukujen kasvuun on siinä, että jotkut suljetaan ja jätetää omien porukoiden ulkopuolelle. Kiusataan ja syrjitään. Asenteiden ja tapojen muuttumiselle olisi kipeästi tarvetta ja tilausta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä helvet..iä, ei ennen puhuttu mistään yhteisöllisyydestä, oltiin ihan normaalisti silloin 60-, 70-, 90-luvuilla. Tämä yhteisöllisyys sana on ihan tämän vuosituhannen juttuja. Silti ihmiset tuntuu olevan jotenkin pihalla ja nimen omaan ei yhteisöllisiä.

Aika pitkälle yhteisöllisyys rajoittui perinteisiin (tietyt tavat viettää esimerkiksi juhlapäiviä, seurata urheilua jne) ja viihteeseen (oli YLE1-2 ja MTV vaihtoehtoina). Enemmän vanha yhteisöllisyys tuli vaihtoehtojen puutteesta kuin samanmielisyydestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan.

Yritin luoda vertaistukiryhmää kotiäitien kesken. Menin ensiksi perhekahvilaan, mutta siellä oli oma sisäpiirinsä, joka keskittyi ulkopuolisten mollaamiseen ja meni niin pitkälle, että kilvan kehui kaveriaan hyväksi leipuriksi, kun kaveri oli tuonut epäonnistuneen leipomukensa kahvilaan. Moittivat yhteen ääneen sitten äitejä ja yhtä isää, jotka tuovat omalla vuorollaan kaupan ostopullaa. Ajattelin, että osaisin leipoa parempaa kuin yksikään on tuonut, mutta en varmasti tahdo.

Kutsuin tutun hiekkalaatikolta meille. Pian meillä kävikin heidän lapsi hoidossa, mutta kertaakaan en saanut vastavuoroista hoitoapua. Sitten paljastui, että heillä hoitaa mummo ja ei kaipaa vieraita lapsia muutenkaan kotiinsa koskaan, kohta palaa kohta töihin  ja vie lapsen hoiton.

Äiti kutsui lapseni ja minut heille. En kestänyt kissanpissan hajua, joten en mennyt toiste.

Sitten siirryttiin päiväkotiin. Yksi äiti pyysi lastani heille leikkimään ja  olisi tahtonut lapsensa meillekin. No hänen lapsensa veti pian lastani turpaan ja huomasin, että ei heillä ole lastenkasvatus hallussa muutenkaan. Leikit saivat jäädä.

Isovanhemmat tahtoivat tulla meille.  Olivat sitten kerralla viikon, mutta eivät kertaakaan voineet hoitaa lasta niin, että voisin käydä miehen kanssa kahdestaan ulkona.. Laitoin heille ruokaa joka päivä ja olin täysin sidottu kotiin. Mihinkään eivät tahtoneet kanssamme mennä.

Tämä on varmaan aika tavallinen tilanne. Yhteisöä ei voi syntyä, jos kaikissa ihmisissä on jotain sellaista vikaa, ettei heidän kanssaan halua olla tekemisissä tai ei saa heiltä haluamaansa. 

Ongelmahan tässä on nimenomaan se, että jokainen yhteisöä haluava haluaisi saada siitä jotakin haluamaansa irti. Mitään pyyteetöntä tai silkasta lähimmäisen rakkaudesta tehtävää auttamista on todella harvoin. Kukaan ei mieti mitä minä voisin tuoda yhteisöön vaan mietitään saanko siitä haluamani ja kannattaako minun panostaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelee hän kirjoittaessaan aloituksen nettiyhteisöön.

'Nettiyhteisö' joka koostuu anonyymeistä päivittäin vaihtuvista kirjoittajista ei ole mikään 'yhteisö' lainkaan  sanan varsinaisessa merkityksessä.

'Sosiaalinen mediakaan' ei välttämättä ole mitään 'sosiaalista', vaan useammin paremminkin ' epäsosiaalinen media'.

Monien harrastusten parissa on suht pysyviä nettiyhteisöjä, joihin kaikki on tervetulleita ja kaikki tuntee toistensa nicit- osa tuntee toisensa IR ja järjestetään myös monenlaisia tempauksia ja tapaamisia sen harrastuksen tiimoilta Kirjoittelu näillä palstoilla on paljon asiallisempaa ja positiivisrempaa kuin esim. Tällä anonyymillä räyhäpalstalla.