Lue keskustelun säännöt.
Suomesta on hävinnyt kaikki yhteisöllisyys
Oletteko päässeet kokemaan enää yhteisöllisyyttä Suomessa? Jos olette niin missä? Tunnen itseni syrjäytyneeksi.
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta maalle. Maalla on yhteisöllisyyttä.
Maaseudun yhteisöllisyys on nounou-yhteisöllisyyttä. Paitsi ulkomailla jossa se on ihanaa.
Maaseudun yhteisölliisyys on toisten kyttäämistä ja sitä, että ketään ulkopuolista ( muualta muuttanutta) ei vahingossakaan oteta mukaan porukkaan. Iskulauseena, näin tässä kylässä on tehty aina ja tänne ei ulkopuolisia haluta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteisöllisyyttä kansallisella tasolla on ollut vain sotien ja jälleenrakennuksen aikana. Eivät sitä ennen eivätkä sen jälkeenkään kiuruveteläiset ole tunteneet mitään yhteisöllisyyttä harjavaltaltalaisten kanssa. Paitsi korkeintaan 1970-luvulla Mallorcan matkoilla, jos ovat siellä sattuneet törmäämään toisiinsa. Nykyisin matkustellaan niin paljon ja opiskellaan, ollaan töissä tai asutaan ulkomailla joko tilapäisesti tai pysyvästi, että ei maailmalla suomalaiseen törmääminen ole mikään harvinaisuus eikä herätä enää mitään yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.
Yhteisöllisyys voi olla huonoakin jos yhteisö huono.
Muinaisessa Minä, Claudius -sarjassa oli muun hyvän lisäksi myös erinomainen kuvaus yhteiskunnasta, josta kaikki yhteisöllisyys katosi. Nimittäin keisari Tiberiuksen hallituskaudella. Roomaa hallittiin silkalla pelolla ja uhkailuilla, propagandistisilla uhkakuvilla, jotka otettiin todesta. Se johti siihen, että pelokkaat kansalaiset syöksyivät toistensa kurkkuihin, syyttelivät toisiaan, ilmiantoivat toisiaan, yrittivät kahmia itselleen omaisuuksia ja pelastaa oman persiinsä. Siis sen sijaan, että olisivat ottaneet järjen käteensä ja yhdistäneet voimansa ja pistäneet stopin tyrannialle. Ja Tiberiuksen kuoltua valtaan nousi nuori Caligula, jota tervehdittiin helpotuksen ja riemun tuntein uuden ajan airuena. Ja sitähän hän olikin alkuvuodet aina sairastumiseensa asti. Ja loppu on historiaa...
Vierailija kirjoitti:
Suomesta kadonnut yhteisöllisyydet ja talvisodan henget, koska ihmiset eivät koe enää tekevänsä asioita ja töitä maansa, kansansa ja yhteisöjensä eteen, vaan kaikki veroista lähtien valuvat pilipalitouhuihin ja muiden käsiin, kuin itse haluaisi. Se siitä yhteishengestä.
Eri mieltä. Kun mä lähden töihin, ajattelen usein, että teen sen "isänmaan puolesta"!
Koska tottahan se on; me jokainen työssäkäyvä rakennetaan tätä yhteistä isänmaatamme palvelemalla jotain (usein hyvää) asiaa, pyörittämällä taloutta ja maksamalla veroja, joilla pidetään yllä teitä, kouluja, sairaanhoitoa ja koko helahoitoa. Saan tästä ajatuksesta oikeasti motivaatiota lähteä aamuisin, vaikka väsyttääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
In 2007 the Harvard professor Robert Putnam published a paper that appeared to challenge the benefits of living in a racially diverse society. Putnam’s study, which used a large, nationally representative sample of nearly 30,000 Americans, found that people living in more diverse areas reported lower levels of trust in their neighbors. They also reported less interest in voting, volunteering, and giving to charity. In other words, greater diversity seemed to be linked to both feelings and behaviors that threaten a sense of community.
monikulttuuri ei ole toiminut missään. kuten ei ole kommunismikaan.
Sinun yhteisösi on selvästi hom-mafoo-rumi. Siellä ei toimi mikään.
No tämä on juuri taas hyvä esimerkki monista pelkästään tässä ketjussa eli diveristeetti ei luo yhteisöllisuuden puutetta pelkästään tulijoiden ja kantaväestön välillä vaan myös kantaväestön sisällä. Tulee sellainen Eero Paloheimonkin mainitsema jako kahteen. Ei voi sanoa, etteikö tule esiin toistuvasti tälläkin sivustolla. Onko se yhteisöllisyys nyt sitten lisääntynyt vai vähentynyt diversiteetin myötä?
Higher diversity meant lower social capital. In his findings, Putnam writes that those in more diverse communities tend to "distrust their neighbors, regardless of the color of their skin, to withdraw even from close friends, to expect the worst from their community and its leaders, to volunteer less, give less to charity and work on community projects less often, to register to vote less, to agitate for social reform more but have less faith that they can actually make a difference, and to huddle unhappily in front of the television."
"People living in ethnically diverse settings appear to 'hunker down' -- that is, to pull in like a turtle," Putnam writes.
In documenting that hunkering down, Putnam challenged the two dominant schools of thought on ethnic and racial diversity, the "contact" theory and the "conflict" theory. Under the contact theory, more time spent with those of other backgrounds leads to greater understanding and harmony between groups. Under the conflict theory, that proximity produces tension and discord.
Putnam's findings reject both theories. In more diverse communities, he says, there were neither great bonds formed across group lines nor heightened ethnic tensions, but a general civic malaise. And in perhaps the most surprising result of all, levels of trust were not only lower between groups in more diverse settings, but even among members of the same group.
Me suomalaiset olemme jakautuneet maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä terävästi kahteen joukkueeseen: kiltteihin ja rehellisiin. Ongelma on Suomen tulevaisuuden kannalta keskeinen. Kiistan voittaja ratkeaa vasta parinkymmenen vuoden kuluttua ja arvion tekee silloin seuraava sukupolvi. Toinen näistä joukkueista – luulen, että kiltit – kirotaan silloin maanrakoon samalla tavalla kuin me kiroamme erinäiset aikaisempien sukupolvien edustajat.
Saanko huvittua siitä, että et ymmärrä Putnamista hittojakaan, ja että käytät Putnamia rasismisi tukena?
Vierailija kirjoitti:
Ajattelee hän kirjoittaessaan aloituksen nettiyhteisöön.
Olipa nerokas onelineri!
Mutta mitä jos hän tarkoittikin anonyymien kansoittaman virtuaalimailman ulkopuolista maailmaa, oikeaa elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on yhteiskulttuuria ei enää ole. Mutta pitää muistaa että todella monet myös kärsivät yhteiskulttuurissa, nerot, homot, toisen kulttuuriin omaavat. Joten hyvä on että persut ja muut saadaan kuosiin.
Yhteiskulttuurissa ei ole toista kulttuuria joka jotain kärisisi. Eikä niitä homojakaan ole kun ne muuttaa johonkin muualle. Nerot ei kärsi mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
In 2007 the Harvard professor Robert Putnam published a paper that appeared to challenge the benefits of living in a racially diverse society. Putnam’s study, which used a large, nationally representative sample of nearly 30,000 Americans, found that people living in more diverse areas reported lower levels of trust in their neighbors. They also reported less interest in voting, volunteering, and giving to charity. In other words, greater diversity seemed to be linked to both feelings and behaviors that threaten a sense of community.
monikulttuuri ei ole toiminut missään. kuten ei ole kommunismikaan.
Sinun yhteisösi on selvästi hom-mafoo-rumi. Siellä ei toimi mikään.
No tämä on juuri taas hyvä esimerkki monista pelkästään tässä ketjussa eli diveristeetti ei luo yhteisöllisuuden puutetta pelkästään tulijoiden ja kantaväestön välillä vaan myös kantaväestön sisällä. Tulee sellainen Eero Paloheimonkin mainitsema jako kahteen. Ei voi sanoa, etteikö tule esiin toistuvasti tälläkin sivustolla. Onko se yhteisöllisyys nyt sitten lisääntynyt vai vähentynyt diversiteetin myötä?
Me suomalaiset olemme jakautuneet maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä terävästi kahteen joukkueeseen: kiltteihin ja rehellisiin. Ongelma on Suomen tulevaisuuden kannalta keskeinen. Kiistan voittaja ratkeaa vasta parinkymmenen vuoden kuluttua ja arvion tekee silloin seuraava sukupolvi. Toinen näistä joukkueista – luulen, että kiltit – kirotaan silloin maanrakoon samalla tavalla kuin me kiroamme erinäiset aikaisempien sukupolvien edustajat.
Kuka kiroaa, kuka ei. Ensin täytyisi olla visio siitä, millainen Suomi on parinkymmenen vuoden kuluttua. Saattaa (ja totta kai onkin) olla, että päättäviin asemiin on nousemassa silloin sukupolvi, jonka sukujuurista iso osa tulee muista kulttuureista, etnisistä ryhmistä, uskontoryhmistä jne. He tuskin muistavat lämmöllä 'rehellisiä', luultavasti tästä ajasta puhutaan silloin 'pimeänä aikana' ja ko. perheissä kerrotaan isovanhempien ja vanhempien saamasta kohtelusta ikäviä kertomuksia - samalla tavalla kuin nyt monella on kertomuksia omien isovanhempien kohtalosta ja kohtelusta vaikkapa sisällissodan tiimoilta.
Minua, ja monia muitakin, on aina ihmetyttänyt USA:n mustan väestön hanakkuus äänestää republikaaneja - vaikka sokea Reetakin näkee, ettei kannattaisi, sillä republikaanit kun edustaa juuri sitä umpivalkoista, oikeistolaista, rasistista puolta jenkeissä. Syy tähän ristiriitaiseen käytökseen löytyy pitkälti historiasta - orjuuden poistamisen yhteydessa tuon aikaiset demokraatit sortuivat ns. lyhyen tähtäimen eli kvartaalitalouden politiikkaan, eivätkä nähneet kokonaisuutta, eikä heillä ollut visiota - niinpä he tuon päivän politiikassa republikaaneja vastustaessaan ajautuivat vastustamaan myös orjuuden poistamista - vastoin kaikkia demokraattien periaatteita! Ja tällä paradoksaalisella tilanteella on ollut pitkät jäljet USA:n politiikassa. Demokraattien jälkipolvet ovat kironneet tuon aikaiset demokraattipoliitikot maan rakoon lyhytnäköisyydestä ja silkasta typeryydestä, republikaanien parissa taas myhäillään omien politiikkojen oveluutta (tai viisautta, totuus kun on hevon persiissä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta, Suomesta on tullut kansa jossa käännetään pää toiseen suuntaan:
http://m.iltalehti.fi/politiikka/201709232200413271_pi.shtml
No ennen kun ei ollut televisiota niin ihmisten piti viihdyttää toisiaan kyläilemällä. Nyt ei tarvitse edes keksiä viihdykettä esim. odotelleellaan jotain kun on puhelimet. Sitten ihmiset luottaa siihen että on yhteiskunnan laitokset jotka pitää huolta esim. vanhuksista. Lasten ei tarvitse enää hoitaa vanhempiaan. Sukulaiset eivät enää tunne toisiaan, en ainakaan minä kovin montaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kaikki! Kyllä täällä vielä osataan joukolla potkia sitä, joka on jo maassa.
Olisi kyllä upeaa kokea sellaista aitoa yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Aina välillä sellaisenkin tunteen saattaa saavuttaa, mutta kokonaisuudessa ne ovat vain pieniä hetkiä.
Valitettavasti suomalainen "yhteisöllisyys" tuntuu olevan enemmänkin toisten asioiden päivittelyä, syntipukin etsimistä ja itselle outojen ihmisten kyräilyä. Liian usein se porukkaa yhdistävä tekijä on se, että porukalla mollataan jotakin ihmistä/ihmisiä, etsitään vikoja, saadaan kiksejä kun ollaan muka muita parempia jne. Ei kiinnosta tällöin itseäkään olla kovin yhteisöllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
In 2007 the Harvard professor Robert Putnam published a paper that appeared to challenge the benefits of living in a racially diverse society. Putnam’s study, which used a large, nationally representative sample of nearly 30,000 Americans, found that people living in more diverse areas reported lower levels of trust in their neighbors. They also reported less interest in voting, volunteering, and giving to charity. In other words, greater diversity seemed to be linked to both feelings and behaviors that threaten a sense of community.
monikulttuuri ei ole toiminut missään. kuten ei ole kommunismikaan.
Sinun yhteisösi on selvästi hom-mafoo-rumi. Siellä ei toimi mikään.
No tämä on juuri taas hyvä esimerkki monista pelkästään tässä ketjussa eli diveristeetti ei luo yhteisöllisuuden puutetta pelkästään tulijoiden ja kantaväestön välillä vaan myös kantaväestön sisällä. Tulee sellainen Eero Paloheimonkin mainitsema jako kahteen. Ei voi sanoa, etteikö tule esiin toistuvasti tälläkin sivustolla. Onko se yhteisöllisyys nyt sitten lisääntynyt vai vähentynyt diversiteetin myötä?
Me suomalaiset olemme jakautuneet maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä terävästi kahteen joukkueeseen: kiltteihin ja rehellisiin. Ongelma on Suomen tulevaisuuden kannalta keskeinen. Kiistan voittaja ratkeaa vasta parinkymmenen vuoden kuluttua ja arvion tekee silloin seuraava sukupolvi. Toinen näistä joukkueista – luulen, että kiltit – kirotaan silloin maanrakoon samalla tavalla kuin me kiroamme erinäiset aikaisempien sukupolvien edustajat.
Kuka kiroaa, kuka ei. Ensin täytyisi olla visio siitä, millainen Suomi on parinkymmenen vuoden kuluttua. Saattaa (ja totta kai onkin) olla, että päättäviin asemiin on nousemassa silloin sukupolvi, jonka sukujuurista iso osa tulee muista kulttuureista, etnisistä ryhmistä, uskontoryhmistä jne. He tuskin muistavat lämmöllä 'rehellisiä', luultavasti tästä ajasta puhutaan silloin 'pimeänä aikana' ja ko. perheissä kerrotaan isovanhempien ja vanhempien saamasta kohtelusta ikäviä kertomuksia - samalla tavalla kuin nyt monella on kertomuksia omien isovanhempien kohtalosta ja kohtelusta vaikkapa sisällissodan tiimoilta.
Minua, ja monia muitakin, on aina ihmetyttänyt USA:n mustan väestön hanakkuus äänestää republikaaneja - vaikka sokea Reetakin näkee, ettei kannattaisi, sillä republikaanit kun edustaa juuri sitä umpivalkoista, oikeistolaista, rasistista puolta jenkeissä. Syy tähän ristiriitaiseen käytökseen löytyy pitkälti historiasta - orjuuden poistamisen yhteydessa tuon aikaiset demokraatit sortuivat ns. lyhyen tähtäimen eli kvartaalitalouden politiikkaan, eivätkä nähneet kokonaisuutta, eikä heillä ollut visiota - niinpä he tuon päivän politiikassa republikaaneja vastustaessaan ajautuivat vastustamaan myös orjuuden poistamista - vastoin kaikkia demokraattien periaatteita! Ja tällä paradoksaalisella tilanteella on ollut pitkät jäljet USA:n politiikassa. Demokraattien jälkipolvet ovat kironneet tuon aikaiset demokraattipoliitikot maan rakoon lyhytnäköisyydestä ja silkasta typeryydestä, republikaanien parissa taas myhäillään omien politiikkojen oveluutta (tai viisautta, totuus kun on hevon persiissä).
Tämä on mielenkiintoinen aihe - sukupolvien virheet ja onnistumiset. Ketä kiitetään, ketä kirotaan? Esim. saksalaiset ovat toisen maailmansodan jälkeen tottuneet löytämään itsensä pahiksina joka leffasta, kirjasta ja tv-sarjasta ja syynä on heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa valinnat natsien valtaan päästämisessä. Aikoinaan neukuille tietoja vuotaneita tiedemiehiä pidettiin pettureina ja suurina rikollisina, nyt heitä pidetään suurina sankareina, jotka varmistivat rauhan ja kylmän sodan tasapainon niin, ettei kumpikaan (N-liitto tai USA) päässyt yksin huseeraamaan. Jonkin aikaa 90-luvulla naureskeltiin 60- ja 70-lukujen puolestaan vasemmistolaisille, melkein olit rikollinen jos olit ollut vasuri, mutta se on hiipunut suurelta osin uudelleenarvioinnin seurauksena ja kun oikeistolainen liberaalitalous osoittautui yhtä huonoksi, ellei pahemmaksikin vaihtoehdoksi, varsinkin kun ei ollut mitään vastavoimaa sen hillitsemisessä vasemmiston huvetessa. Ja taas ollaan jonkin suuremman muutoksen edessä ja valintoja on tehtävä. Enää ei ole selkeitä oikeisto-vasemmisto -linjoja, vaan jotain paljon monimutkaisempaa.
Olen aina ihmetellyt ihmisiä, joilla on lapsia ja jotka eivät välitä yhteiskunnallisista asioista ja politiikasta. Kuitenkin tämän päivän päätökset saattavat merkittävästi vaikuttaa heidän lapsiensa elämään tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä upeaa kokea sellaista aitoa yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Aina välillä sellaisenkin tunteen saattaa saavuttaa, mutta kokonaisuudessa ne ovat vain pieniä hetkiä.
Valitettavasti suomalainen "yhteisöllisyys" tuntuu olevan enemmänkin toisten asioiden päivittelyä, syntipukin etsimistä ja itselle outojen ihmisten kyräilyä. Liian usein se porukkaa yhdistävä tekijä on se, että porukalla mollataan jotakin ihmistä/ihmisiä, etsitään vikoja, saadaan kiksejä kun ollaan muka muita parempia jne. Ei kiinnosta tällöin itseäkään olla kovin yhteisöllinen.
Osui ja uppos. Sitä halutaan luoda kuppikuntia mutta jos huomataan että joku ei ole täysin samaa mieltä asioista niin kuppikuntaan ei ole asiaa ja olet sitten ulkopuolinen. Ilkeileviä kuppikuntia valitettavasti löytyy helpommin kun niitä kaikkia hyväksyviä ja hyväntahtoisia.
Totta puhtut ap sisko/veli. Kilpailu ja itsekkyys tulee hyvin voimakkaasti esille minulle joka olen asunut ulkomailla 25v mutta kayn Suomessa parin kuukauden valein. Maa on muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä upeaa kokea sellaista aitoa yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Aina välillä sellaisenkin tunteen saattaa saavuttaa, mutta kokonaisuudessa ne ovat vain pieniä hetkiä.
Valitettavasti suomalainen "yhteisöllisyys" tuntuu olevan enemmänkin toisten asioiden päivittelyä, syntipukin etsimistä ja itselle outojen ihmisten kyräilyä. Liian usein se porukkaa yhdistävä tekijä on se, että porukalla mollataan jotakin ihmistä/ihmisiä, etsitään vikoja, saadaan kiksejä kun ollaan muka muita parempia jne. Ei kiinnosta tällöin itseäkään olla kovin yhteisöllinen.
Mulle yhteisöllisyys on tärkeä asia. Keskeinen osa elämääni. Onneksi yhteisö, johon kuulun, ei ole tuollainen kuin toisessa kappaleessasi kirjoitit. Tähän yhteisöön jokainen tulija otetaan varauksetta ja hyväksytään juuri sellaisena kuin on. Toivotetaan tervetulleeksi ja jokainen osaltaan huolehtii, että uusi tulija myös tuntee olonsa tervetulleeksi ja mukavaksi.
Suomalaiset tekee vapaaehtoistyötä enemmän kuin ketkään missään, ja paljon enemmän kuin jenkit, joita pidetään sosiaalisina ja yhteisöllisinä.
Olen syntynyt 70-luvulla. Lapsuuden asuin Helsingissä lähiössä. Siellä kukoisti yhteisöllisyys. Muistan miten lehdet kierrätettiin naapurilta toiselle. Olin naapureilla, kun äitini kävi asioilla. Kyläiltiin alakerran mummon luona. Kaikille juteltiin, joka talossa oli kavereita. Äitini auttoi pihapiirin vanhuksia. Kävi esim. kaupassa heille.
Eipä ole enää sellaista. Pihat kumisevat tyhjyyttä. Yksinäisyys/masennus on lisääntynyt.
Syrjäytymiseen riittää oikeistolainen politiikka, ei siihen ääriliikettä tarvita. Perusoikeistolainen riittää oikein hyvin, minäminäminä ja minun edut.
Huvittavinta näillä on se, että kun joku tippuu tästä ryhmästä esimerkiksi sairauden tai konkurssin myötä, niin niitä hyväveljiä ei enää olekaan.