Mies soittaa äidilleen joka päivä ja kyselee neuvoja. Onko normaalia?

No onpas tänne tullut vastauksia! Kiitos näistä! Muutama kehottaa jo eroamaan, mutta se ei ole kyllä käynyt mielessä. Olen ajatellut, että koska muuten on hyvä ja huomaavainen mies, ja asiat ovat hyvin, katson sitten sormieni läpi. Rakastan miestäni kaikesta huolimatta, je seksikin on ihan taivaallista hänen kanssaan. Ja kaikin puolin on komea, raamikas ja ihana mies. Tuo lahjoja usein, vaikka välillä kyllä kyllä mietin, ovatko lahjatkin äidin valitsemia! Mutta hieman kyllä rassaa äitiin jatkuva turvautuminen. Mutta tuskin saan mistään parempaa miestä, enkä kyllä haluakaan. Mutta kun niin riepoo tuo äitissä roikkuminen. Mutta kaipa se sitten kestettävä. Ei kukaan ole täydellinen. Tuntuu, että jo tämä helpottaa, kun saa tänne purkaa tuntojaan. Itse en ole ollenkaan riippuvainen vanhemmistani, enkä tosiaan kysele neuvoja mihinkään. Mutta mieheni onjollain tapaa myös hauras ja haavoittuvainen, joten en viitsi tästä hänen kanssaan numeroa nostaa, koska en halua loukata häntä. Lapisa ei kyllä tässä iässä heluta lisää kumpikaan. Yksi riittää, kiitos vain.

Seksiä sentään haluaa sinun, eikä äitinsä kanssa?

Ei ole normaalia, vaikka äiti varmasti tykkäisi, jos kysyisin hänen mielipidettään joka asiaan. Tosin minä olen aina ollut persoonallisuudeltani itsenäinen ja en esimerkiksi pienenä lapsena antanut kenenkään pukea itseäni.

Jos aikuinen poikani alkaisi soitella minulle joka päivä, kehottaisin häntä hakeutumaan psykiatrin vastaanotolle.

Toki asia on eri, jos neuvoja kysytään ammattiasioissa. Toisaalta silloinkin taitaisin sanoa, että en ole hänen palakton avustajansa.

Omiin vanhempiini otan yhteyttä puhelimitse kerran parissa kuukaudessa. Vielä pari vuotta sitten äitini luki sähköpostia, mutta ei enää.

Mulle tuollainen äidissä roikkuminen olisi totaalinen turn off...

Mulla tuli ero vastaavanlaisessa tilanteessa. Mä en jaksanut kun äiti meni aina edelleni.

Ei ole normaalia.

Miten joku edes kysyy että onko normaalia. Ei ole.

Minulle tuollainen olisi kyllä todellinen nou, nou. Puistattaa suorastaan. Toinen nainenkin menisi ennemmin. Ja minkä aikuisen mallin tuollainen tossukka antaa??

Mulla on seurusteleva poika, joka ei kyllä kysy multa neuvoa johonkin asiaan kuin pari kertaa vuodessa, tänä vuonna muistan kolme kertaa ja jonkun niistä kolmesta taisi kysyä mieheltäni, isäpuoleltaan. Ei tulisi mieleeni tuppautua poikani ja tyttöystävänsä ostoksille mukaan, enkä edes ehdottaisi nimeä lapselle. Poikani (ja kaksi tytärtäni) on mulle tosi rakas ja niin on hänen tyttöystävänsäkin. Iloitsen heidän hyvästä suhteestaan ja siitä, miten kunnioittavia he ovat toisiaan kohtaan. Tyttöystävä on ykkönen poikani elämässä ja minä olen kakkonen, ja niin sen kuuluukin olla. Olen kiitollinen, että poikani on löytänyt rinnalleen fiksun ja itsenäisen tytön. En halua olla mitenkään riesaksi heille.

Miehellä saa olla vain yksi nainen, joka kävelee hänen yli. Vaimo.

Muuten ero. Aina ja joka erimielisyydestä. Se on liiton herttareeti. Tämä palstan perusneuvo.

Aah eroa ja yksinhuoltajuutta. Se on parasta ja alleviivaa naisten voimakasta itsenäisyyttä kaikkien muiden kustannuksella. Kirjaimellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniä ilmoitti pojalleni, että äitiin ei saa olla yhteydessä kuin kerran kuukaudessa. Asia selvä, olkoot sitten niin. Tosin tämä huhtikuussa tehty päätös tarkoitti sitä, että pojan perhe ei päässyt mökille - eihän poika voinut kysyä, koska yhteydenpito oli rajoitettu. Elokuussa olisi tarvittu lapsille hoitajaa, mutta ei onnistunut, koska poika oli soitellut alkukuusta, loppukuusta emme voineet olla yhteydessä. Tyttäreni kertoi, että miniä alkaa olla aika väsynyt olemaan pienten lasten kanssa, mutta onneksi poika soitteli jo ensimmäisellä viikolla. Nyt ei enää voi kysyä apua, lokakuussa ehkä, mutta silloin minä olen syyslomalla enkä ennätä apuun. Voi harmi ja kaikki tämä vain siksi, ettei poikani elämässä olisi ketään muuta kuin vaimo.

Ja tässä oikein oppikirjaesimerkki kiusaavasta anopista tyttärineen. Sairasta.

Kiusaa? Miniä ei salli miehensä soittavan äidilleen. Anoppi toimii miniän toiveiden mukaan ja on kiusaaja!?

Tunnen yhden, joka käyttäytyy samoin, mutta tämä tapaus on nainen - ja ehkä vielä pahempi kuin miehesi. Taloa on etsinyt jo pitkään miehensä kanssa, mutta ei löydy sopivaa, kun omille vanhemmille täytyy olla kävelymatka. Oma isä on raahattu joka ikiseen talonäyttöön mukaan. Käy vanhemmillaan päivittäin, jää usein yöksi, ja silloin, kun ei ole heillä kylässä, soittaa useamman kerran päivässä. Silloinkin, kun tietää toisen ajavan sillä hetkellä autoa, olevan töissä tai vierailulla. Neuvoa ja apua voisi tietty joskus vaikka googlettaa, tai ajatella, että yli kolmikymppinen pärjää itse... Mutta kaikki ei taida pärjätä, todellakaan. Vanhempansa ovat vielä työelämässä ja oikeasti väsyneitä jatkuvaan saatavilla oloon, mutta liian nössöjä sanoakseen mitään. Suoraan sanottuna luulen, että tällä ihmisellä on jonkinlainen riippuvainen persoonallisuushäiriö :(

Laitahan mamman mussukka takaisin äitinsä helmoihin asumaan. Äitinsä varmaan imetti poikaa kouluikään asti kun on vieläkin äidistään niin riippuvainen.

Oksettavaa. Mammanpoika ei ole seksikäs, pikemminkin yökötys. En jaksaisi harrastaa seksiä mammanpojan kanssa. Haluan miehen, en nössöä mamista.

Sehän tässä karseinta onkin, että olen minäkin naimisissa mammarin kanssa. Päivittäinen yhteydenpito häiritsee, mutta mies ei ole henkisesti tarpeeksi kypsä päästääkseen irti mammasta. Irti päästäminen ei tarkoita kaiken yhteyden katkomista. Väleissä on toki suotavaa olla, mutta päivittäin ei tarvitse roikkua mammassa kiinni. Eipä siinä, niinhän se anoppikin yhtälailla roikkuu pojassaan, oikein ruokkivat molemmat sitä pakkomiellettä.

Mammanpoikamaisuus on epäseksikästä, epämiehekästä. Yök

Hyi, toi kuulostaa kyllä vähän ikävältä, vaikka nyt ehkä just viel kestettävältä.

Oma miehenikin on mammanpoika, äidille täytyy lähettää kuvia omista saavutuksista ja aikaansaannoksista ja äidiltä odotetaan kehuja. Pitäkööt pienen söpöstely rinkinsä niin kauan kun se ei mun nenille hypi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniä ilmoitti pojalleni, että äitiin ei saa olla yhteydessä kuin kerran kuukaudessa. Asia selvä, olkoot sitten niin. Tosin tämä huhtikuussa tehty päätös tarkoitti sitä, että pojan perhe ei päässyt mökille - eihän poika voinut kysyä, koska yhteydenpito oli rajoitettu. Elokuussa olisi tarvittu lapsille hoitajaa, mutta ei onnistunut, koska poika oli soitellut alkukuusta, loppukuusta emme voineet olla yhteydessä. Tyttäreni kertoi, että miniä alkaa olla aika väsynyt olemaan pienten lasten kanssa, mutta onneksi poika soitteli jo ensimmäisellä viikolla. Nyt ei enää voi kysyä apua, lokakuussa ehkä, mutta silloin minä olen syyslomalla enkä ennätä apuun. Voi harmi ja kaikki tämä vain siksi, ettei poikani elämässä olisi ketään muuta kuin vaimo.

Ja tässä oikein oppikirjaesimerkki kiusaavasta anopista tyttärineen. Sairasta.

Kiusaa? Miniä ei salli miehensä soittavan äidilleen. Anoppi toimii miniän toiveiden mukaan ja on kiusaaja!?

"Miniä ei jaksa kun tungen helämäänsä, yrittää nyt jotain naurettavia rajoja, nytpä minä näpäytän, enkä varmasti jousta yhtään ja tahallani oikein nyt ymmärrän tän asian oikein väärin ja ensi kuussakaan en takuulla vastaa puhelimeenja selvitköön nyt itse ja tässä koko suvun kanssa nauran, kun miniä nyt räpeltää.

Toivottavasti tulee lapselle keuhkokuume tai mitä tahansa, että miniä joutuu nöyryymään ja pyytämään apua."

Tätä on kiusaaminen.

Mulle olisi riittänyt siinä vaiheessa, kun mies häipyi äitinsä luo nimiasian takia mököttämään. Siis itekin olin läheinen äitini kanssa, ja soittelin viikottain. Mutta ihan muuten vaan, en kysyäkseni, miten meidän tulee mieheni kanssa toimia.

Vierailija kirjoitti:

Miniä ilmoitti pojalleni, että äitiin ei saa olla yhteydessä kuin kerran kuukaudessa. Asia selvä, olkoot sitten niin. Tosin tämä huhtikuussa tehty päätös tarkoitti sitä, että pojan perhe ei päässyt mökille - eihän poika voinut kysyä, koska yhteydenpito oli rajoitettu. Elokuussa olisi tarvittu lapsille hoitajaa, mutta ei onnistunut, koska poika oli soitellut alkukuusta, loppukuusta emme voineet olla yhteydessä. Tyttäreni kertoi, että miniä alkaa olla aika väsynyt olemaan pienten lasten kanssa, mutta onneksi poika soitteli jo ensimmäisellä viikolla. Nyt ei enää voi kysyä apua, lokakuussa ehkä, mutta silloin minä olen syyslomalla enkä ennätä apuun. Voi harmi ja kaikki tämä vain siksi, ettei poikani elämässä olisi ketään muuta kuin vaimo.

Oikeasti tällaisia hulluja on! Tunnen kanssa yhden nuoren rouvan, joka ei anna miehensä olla juurikaan missään tekemisissä vanhempiensa tai sisarustensa kanssa. Johtuu täysin nuoren rouvan epävarmuudesta oman taustansa, ulkonäkönsä ja koko parisuhteensa suhteen. Useimmin nämä naiset ovat naineet oman sosiaaliluokkansa yläpuolelta. Ja sitten hävetään ja rajoitetaan.

Hyi hitto mikä mammanpoika, olis mulle ihan jäätävä turnoff. En pystyis harrastamaan seksiä tollasen mamarin kanssa, varmaanhan se soittaisi sen jälkeen äidilleen ja kertoisi oliko hyvä sessio vai ei?

Vanhemmilta kysytään silloin jos arvellaan että vanhemmat saattavat tietää asiaan vastausken. Mielipidekysymys ei ole sellainen että äiti tietää sen aikuista lasta paremmin.

Kiinnostaisi tietää millä perusteilla olette jättäneet suhteen alussa huomioimatta tämän napanuoran katkaisemattomuuden? Painoiko silloin vaakakupissa kenties jotkut muut asiat niin paljon, että mammanpoikamaisuus ei haitannut? Ja miksi se nyt sitten yhtäkkiä alkaa haittaamaan?

Oma mieheni soittaa äitilleen silloin kun on jotain asiaa, eli kysyy ovatko he kotona kun tulisi lastenlasten kanssa kylään.

Vierailija kirjoitti:

Onko ihan oikeasti paljonkin sellaisia puolisoja, jotka eivät anna toisen pitää mitään yhtä omaan lapsuuden perheeseensä.   Maailmassa on oikeastaan eniten äitejä ja poikia.  Jos tuon rakkauden se hirviöminiä koittaa katkaista hän häviää kaiken. Minulla on aivan ihanat miniät, mutta täällä palstalla riehuuvat usein nämä hirviöminiät, jotka eivät pysty lainkaan mihinkään skulaissuhteeseen.   Rikolliset puolisot estävät kaiken kanssakäynnin, mikä uhkaa heidän valtaansa, pitävät puolisoaan pihdeissä, kunnes toinen lopulta lähtee.    Läheisten suhteita ei missään tapauksessa kannata pakolla katkaista, vaikka se räpättävä sisko tai anoppi tuntuisikin joskus rasittavalle,  hän on kuitenkin se paljon läheisempi ja koko elämänaikainen tuttu.

Mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja liittyköön vaimoonsa. Näin on jo Raamatun aikana tiedetty.

Ei poikaan tarvitse välejä katkoa, mutta pitää ymmärtää, että normaalissa parisuhteessa ei ole kolmansia osapuolia, ei edes miehen äitiä. Säälittää nämä anopit, jotka sabotoivat oman poikansa parisuhdetta. Sitten kun sinusta aika jättää, poikasi elää toivottavasti lopun elämänsä puolisoonsa tukien. Miksi haluaisit tulla siihen väliin ja mahdollisesti tuhota poikasi parisuhteen?