Lue keskustelun säännöt.
Mies soittaa äidilleen joka päivä ja kyselee neuvoja. Onko normaalia?
Miten muilla? Ovatko miehenne paljon tekemisissä äitiensä kanssa? Oma mieheni on ainut lapsi, joten olen yrittänyt selitää asiaa itselleni sillä. Mutta nyt jotenkin alkaa mannä kuppi nurin, kun mies kyselee äidiltään neuvoa JOKA asiasta. Viimeisin kerta oli, kun hän soitti äidilleen ja tiedusteli, onko turvallista matkustaa Turkkiin, jonne olemme suunnitelleet matkaa. Äidin neuvon mukaisesti emme ostaneet matkaa, koska äiti väitti, että "terroristit" hyökkäävät lomalohteeseemme. Jotenkin tuntuu, että öiti käyttää hyväkseen mieheni hyväuskoisuutta ja jonkinlaista arkuutta. Kun ostimme auton, miehen äiti oli valitse massa sitä ja mieheni turvautui häneen enemmän kuin minun makuuni. Lapsemme nimi on myös mieheni äidin valitsema. Mies oli asiasta hyvin päättäväinen, ja suuttui minulle, kun olin eri mieltä nimestä. Kaiken päätteeksi mieheni lähti viikoksi äi547tinsä hoiviin episodin jälkeen. Tässä vain räikeimmät tapaukset. Olemme kumpikin jo nelikymppisä, joten nyt mietin, onko muilla vastaavia kokemuksia. Muuten hän on huomaavainen ja hyvä mies, mutta tämä äitihössätys alkaa jo tulla korvista ulos.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniä ilmoitti pojalleni, että äitiin ei saa olla yhteydessä kuin kerran kuukaudessa. Asia selvä, olkoot sitten niin. Tosin tämä huhtikuussa tehty päätös tarkoitti sitä, että pojan perhe ei päässyt mökille - eihän poika voinut kysyä, koska yhteydenpito oli rajoitettu. Elokuussa olisi tarvittu lapsille hoitajaa, mutta ei onnistunut, koska poika oli soitellut alkukuusta, loppukuusta emme voineet olla yhteydessä. Tyttäreni kertoi, että miniä alkaa olla aika väsynyt olemaan pienten lasten kanssa, mutta onneksi poika soitteli jo ensimmäisellä viikolla. Nyt ei enää voi kysyä apua, lokakuussa ehkä, mutta silloin minä olen syyslomalla enkä ennätä apuun. Voi harmi ja kaikki tämä vain siksi, ettei poikani elämässä olisi ketään muuta kuin vaimo.
Ja tässä oikein oppikirjaesimerkki kiusaavasta anopista tyttärineen. Sairasta.
Kiusaa? Miniä ei salli miehensä soittavan äidilleen. Anoppi toimii miniän toiveiden mukaan ja on kiusaaja!?
"Miniä ei jaksa kun tungen helämäänsä, yrittää nyt jotain naurettavia rajoja, nytpä minä näpäytän, enkä varmasti jousta yhtään ja tahallani oikein nyt ymmärrän tän asian oikein väärin ja ensi kuussakaan en takuulla vastaa puhelimeenja selvitköön nyt itse ja tässä koko suvun kanssa nauran, kun miniä nyt räpeltää.
Toivottavasti tulee lapselle keuhkokuume tai mitä tahansa, että miniä joutuu nöyryymään ja pyytämään apua."
Tätä on kiusaaminen.
Kyllä minä vastaan puhelimeen, mutta en soita pojalle, koska se on ehdottomasti kielletty ja koska miniä katsoo puolisonsa puhelimen säännöllisesti tarkistaakseen, mitä sieltä löytyy. Ei löydy soittoani! Ja on ihan turha itkeä sitä, että tytär perheineen oli mökillä lomailemassa eikä pojan perheelle tästä kerrottu. Kun poika ei saa soittaa äidilleen, niin hankala hänen on kysyä. Ja olisihan se miniä itse voinut soitella, mutta jostain syystä anopin suunnasta tapahtuvaa kiusaamista on sekin, että miniä kieltää yhteydenpidon eikä itsekään pidä yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ihan oikeasti paljonkin sellaisia puolisoja, jotka eivät anna toisen pitää mitään yhtä omaan lapsuuden perheeseensä. Maailmassa on oikeastaan eniten äitejä ja poikia. Jos tuon rakkauden se hirviöminiä koittaa katkaista hän häviää kaiken. Minulla on aivan ihanat miniät, mutta täällä palstalla riehuuvat usein nämä hirviöminiät, jotka eivät pysty lainkaan mihinkään skulaissuhteeseen. Rikolliset puolisot estävät kaiken kanssakäynnin, mikä uhkaa heidän valtaansa, pitävät puolisoaan pihdeissä, kunnes toinen lopulta lähtee. Läheisten suhteita ei missään tapauksessa kannata pakolla katkaista, vaikka se räpättävä sisko tai anoppi tuntuisikin joskus rasittavalle, hän on kuitenkin se paljon läheisempi ja koko elämänaikainen tuttu.
Mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja liittyköön vaimoonsa. Näin on jo Raamatun aikana tiedetty.
Ei poikaan tarvitse välejä katkoa, mutta pitää ymmärtää, että normaalissa parisuhteessa ei ole kolmansia osapuolia, ei edes miehen äitiä. Säälittää nämä anopit, jotka sabotoivat oman poikansa parisuhdetta. Sitten kun sinusta aika jättää, poikasi elää toivottavasti lopun elämänsä puolisoonsa tukien. Miksi haluaisit tulla siihen väliin ja mahdollisesti tuhota poikasi parisuhteen?
Juuri näin. Tähän kuuluu sekin, että ei pyydetä vanhempia takaamaan asuntolainaa, ei kaivata muuttoavuksi eikä antamaan rahaa, kun nuorella perheellä on isoja hankintoja. Ja kun se vaimo on vierellä, ei tarvita isovanhempia hoitamaan lapsia, Isosta Kirjasta löytyy tähänkin omat ohjeensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Napanuora jäänyt katkaisemasta. Olen soittanut aikuisiällä äidilleni alle 20 kertaa ja olen 40 paremmalla puolen.
No sulla aika huonot välit sitten äitisi kanssa.
Mä soittelen äidin kanssa pari kertaa viikossa, olen myös 40+. Neuvoja en kysele enää, nuorempana kyselin.
Ei ollenkaan huonot välit. En vain ole sellainen ihminen joka ylipäätään soittaa kenellekään jos ei ole ihan varta vasten asiaa. En osaa puhua tyhjää ja tyhjästä ja kysellä kuulumisia. Miksi siis soittasin jos minulla ei olisi jotain oikeaa syytä.
Minulla on lähipiirissä samanlainen äiti-poikapari. Äiti 70 vuotta ja poika 40 vuotta. Päivittäin ovat tekemisissä. Monet tutut selän takana ihmettelee tätä liian läheistä suhdetta. Pojalla on vaimo ja 7-vuotias tytär. Töitten jälkeen poika menee aina vanhemmille syömään, ruokaa laitetaan kolmelle varta vasten, eli vanhemmille ja pojalle. Jouluna pojan perhe vierailee vanhemmilla kaikkina kolmena joulunpyhänä.
Tuntuu, että äiti haluaa tätä. Myös poika tulee aina iltaisin vanhemmille, jos vaimolla muuta menoa. Hän niin nauttii vanhempiensa seurasta.
Tällä pojalla ollut kolme pitempää naissuhdetta, kaikki jättäneet hänet. Nykyinenkin vaimo oli kerran jättämässä, mutta palasi takaisin.
Pojalla on yhdestä suhteesta 14-vuotias tyttö, joka asuu äidillään. Tämä tyttö vierailee enemmän isovanhemmilla kuin isänsä perheessä. Nämä vanhemmat ovat aina hoitaneet lähes päivittäin pojan molempia lapsia näiden ollessa pieniä.
Meillä poika soittaa, kun miniä haluaa jotain. Pitää päästä elokuviin, viikonloppulomalle jne. ja lapset tai koira tarvitsevat hoitopaikkaa. Joskus pitäisi pestä ikkunat (miniä ei voi, koska huimaa ja poika taas ei voi, koska on päivällä töissä ja viikonloput kuuluu perheelle, ei siivoukseen) tai laittaa puutarha syyskuntoon. Tulee tunne, että olen ilmainen kotiapu. Onneksi osaan jo sanoa EI, koska ei se myöntyminen johda mihinkään positiiviseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kolme aikuista lasta, naimisissa olevat pojat ja nykyään sinkkuna elävä tytär. Tyttären kanssa viestitellään whatsup-viestejä muutaman kerran viikossa.
Kun lapset muuttivat kotoa pois opiskelemaan, päätin että soitan kerran viikossa, jos lapsesta ei kuulu mitään. Usein soittivat itse. Tavataan noin kerran kuukaudessa, ei enempää. Asutaan eri kaupungeissa.
Myös vanhemmalle ja isovanhemmalle kuuluu oma rauha. Lastenlapset ovat ihania, mutta en joka viikonloppu haluaisi heitä hoitaa, minulla on omiakin menoja ja omia ystäviä.
Kun on merkkipäiviä, jouluja ja tupareita, kysyn aina mitä tarvitaan. En osta mattoja, verhoja ja huonekaluja toisten koteihin minun maullani valittuja. Yritän pitää hyvät suhteet miniöihin ja mielestäni ollaan hyvissä väleissä. Lasten nimet valitkoot ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Meillä poika soittaa, kun miniä haluaa jotain. Pitää päästä elokuviin, viikonloppulomalle jne. ja lapset tai koira tarvitsevat hoitopaikkaa. Joskus pitäisi pestä ikkunat (miniä ei voi, koska huimaa ja poika taas ei voi, koska on päivällä töissä ja viikonloput kuuluu perheelle, ei siivoukseen) tai laittaa puutarha syyskuntoon. Tulee tunne, että olen ilmainen kotiapu. Onneksi osaan jo sanoa EI, koska ei se myöntyminen johda mihinkään positiiviseen.
Eli poika ei tee mitään, teettäisi sinulla ja sitten sinä syytät miniää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniä ilmoitti pojalleni, että äitiin ei saa olla yhteydessä kuin kerran kuukaudessa. Asia selvä, olkoot sitten niin. Tosin tämä huhtikuussa tehty päätös tarkoitti sitä, että pojan perhe ei päässyt mökille - eihän poika voinut kysyä, koska yhteydenpito oli rajoitettu. Elokuussa olisi tarvittu lapsille hoitajaa, mutta ei onnistunut, koska poika oli soitellut alkukuusta, loppukuusta emme voineet olla yhteydessä. Tyttäreni kertoi, että miniä alkaa olla aika väsynyt olemaan pienten lasten kanssa, mutta onneksi poika soitteli jo ensimmäisellä viikolla. Nyt ei enää voi kysyä apua, lokakuussa ehkä, mutta silloin minä olen syyslomalla enkä ennätä apuun. Voi harmi ja kaikki tämä vain siksi, ettei poikani elämässä olisi ketään muuta kuin vaimo.
Ja tässä oikein oppikirjaesimerkki kiusaavasta anopista tyttärineen. Sairasta.
Kiusaa? Miniä ei salli miehensä soittavan äidilleen. Anoppi toimii miniän toiveiden mukaan ja on kiusaaja!?
"Miniä ei jaksa kun tungen helämäänsä, yrittää nyt jotain naurettavia rajoja, nytpä minä näpäytän, enkä varmasti jousta yhtään ja tahallani oikein nyt ymmärrän tän asian oikein väärin ja ensi kuussakaan en takuulla vastaa puhelimeenja selvitköön nyt itse ja tässä koko suvun kanssa nauran, kun miniä nyt räpeltää.
Toivottavasti tulee lapselle keuhkokuume tai mitä tahansa, että miniä joutuu nöyryymään ja pyytämään apua."
Tätä on kiusaaminen.
Kyllä minä vastaan puhelimeen, mutta en soita pojalle, koska se on ehdottomasti kielletty ja koska miniä katsoo puolisonsa puhelimen säännöllisesti tarkistaakseen, mitä sieltä löytyy. Ei löydy soittoani! Ja on ihan turha itkeä sitä, että tytär perheineen oli mökillä lomailemassa eikä pojan perheelle tästä kerrottu. Kun poika ei saa soittaa äidilleen, niin hankala hänen on kysyä. Ja olisihan se miniä itse voinut soitella, mutta jostain syystä anopin suunnasta tapahtuvaa kiusaamista on sekin, että miniä kieltää yhteydenpidon eikä itsekään pidä yhteyttä.
Ja sinä siis säätelet senkin, miten tieto kulkee lastesi välillä? Ja valjastat tyttären samaan kiusantekoon?
Jokin syy tuohon rajojen vetämiseen on. Katsoisit peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Ettei olisi ihan äidinnussija. Niitäkin löytyy. Molemmat saavat seksuaalista mielihyvää häiriintyneestä riippuvuussuhteestaan. Ei ole aikuisen ja täysijärkisen ihmisen touhua tuo ap:n ukon käytös.
Tod.näk. on. Ap on vain kiusa näiden kahden välisen suhteen toteuttamiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tervettä eikä normaalia. Mies ei ole aikuistunut henkisesti. Meillä tuli ero, kun exän vanhempi päätti liikaa asioista ja oma perheemme jäi toiseksi. Mies oli täysin isänsä tossun alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä poika soittaa, kun miniä haluaa jotain. Pitää päästä elokuviin, viikonloppulomalle jne. ja lapset tai koira tarvitsevat hoitopaikkaa. Joskus pitäisi pestä ikkunat (miniä ei voi, koska huimaa ja poika taas ei voi, koska on päivällä töissä ja viikonloput kuuluu perheelle, ei siivoukseen) tai laittaa puutarha syyskuntoon. Tulee tunne, että olen ilmainen kotiapu. Onneksi osaan jo sanoa EI, koska ei se myöntyminen johda mihinkään positiiviseen.
Eli poika ei tee mitään, teettäisi sinulla ja sitten sinä syytät miniää?
Ei vaan poika soittaa, koska miniän mielestä viikonloput pyhitetään perheelle, ei siivoukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miniä ilmoitti pojalleni, että äitiin ei saa olla yhteydessä kuin kerran kuukaudessa. Asia selvä, olkoot sitten niin. Tosin tämä huhtikuussa tehty päätös tarkoitti sitä, että pojan perhe ei päässyt mökille - eihän poika voinut kysyä, koska yhteydenpito oli rajoitettu. Elokuussa olisi tarvittu lapsille hoitajaa, mutta ei onnistunut, koska poika oli soitellut alkukuusta, loppukuusta emme voineet olla yhteydessä. Tyttäreni kertoi, että miniä alkaa olla aika väsynyt olemaan pienten lasten kanssa, mutta onneksi poika soitteli jo ensimmäisellä viikolla. Nyt ei enää voi kysyä apua, lokakuussa ehkä, mutta silloin minä olen syyslomalla enkä ennätä apuun. Voi harmi ja kaikki tämä vain siksi, ettei poikani elämässä olisi ketään muuta kuin vaimo.
Oletpa hirveä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä poika soittaa, kun miniä haluaa jotain. Pitää päästä elokuviin, viikonloppulomalle jne. ja lapset tai koira tarvitsevat hoitopaikkaa. Joskus pitäisi pestä ikkunat (miniä ei voi, koska huimaa ja poika taas ei voi, koska on päivällä töissä ja viikonloput kuuluu perheelle, ei siivoukseen) tai laittaa puutarha syyskuntoon. Tulee tunne, että olen ilmainen kotiapu. Onneksi osaan jo sanoa EI, koska ei se myöntyminen johda mihinkään positiiviseen.
Eli poika ei tee mitään, teettäisi sinulla ja sitten sinä syytät miniää?
Ei vaan poika soittaa, koska miniän mielestä viikonloput pyhitetään perheelle, ei siivoukseen.[/
No miksei se poika siivoa viikolla tai palkkaa ikkunanpesijää. Nythän poika sysää sen oman vastuunsa sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käly. Täysin äitinsä helmoissa ennen. Nyt sitten hänen miehensä ei enää anna olla missään tekemisissä suvun kanssa. Ja ymmärrän erinomaisen hyvin. Appivanhemmilla ei ole mitään käsitystä rajoista.
Vierailija kirjoitti:
Oksettavaa. Mammanpoika ei ole seksikäs, pikemminkin yökötys. En jaksaisi harrastaa seksiä mammanpojan kanssa. Haluan miehen, en nössöä mamista.
Sehän tässä karseinta onkin, että olen minäkin naimisissa mammarin kanssa. Päivittäinen yhteydenpito häiritsee, mutta mies ei ole henkisesti tarpeeksi kypsä päästääkseen irti mammasta. Irti päästäminen ei tarkoita kaiken yhteyden katkomista. Väleissä on toki suotavaa olla, mutta päivittäin ei tarvitse roikkua mammassa kiinni. Eipä siinä, niinhän se anoppikin yhtälailla roikkuu pojassaan, oikein ruokkivat molemmat sitä pakkomiellettä.
Mammanpoikamaisuus on epäseksikästä, epämiehekästä. Yök
Niin teillä ei sitten ole sitä seksiä?
Epäilen, että ns. äidinnussijat ovat hyvin harvinaisia ja tuskin näin on myöskään ap:n tapauksessa.
Vaikka ollaan ihan fiksuja ja koulutettuja ihmisiä, se äiti on vaan jäänyt niin vahvaksi auktoriteetiksi. Mitä äiti sanoo? Kyllä äiti aina tietää parhaiten! Ja äiti myös haluaa olla poikansa elämän tärkein nainen aina ja ikuisesti. Napanuoran voisi nimittäin myös äidin puolelta katkaista.
En kattrlis. Miehen pitää olla mies.
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystävä on ykkönen poikani elämässä ja minä olen kakkonen, ja niin sen kuuluukin olla. Olen kiitollinen, että poikani on löytänyt rinnalleen fiksun ja itsenäisen tytön. En halua olla mitenkään riesaksi heille.
Näin minäkin hahmotan paikkani suhteessa poikani ja hänen morsiamensa arjessa. Poikani on hieman alle 30-vuotias, ja olen onnesta soikeana, kun hän löysi rinnalleen selvästi itselleen sopivan ihmisen, jonka kanssa kohdata elämän eteen heittämät haasteet. Koen asian jopa niin, että nyt voin rauhassa vetäytyä hieman taaemmaksi.
Itse puhun joka päivä äitini kanssa enkä tosin kyllä väitäkään olevani normaali. Olen hyvin tietoinen siitä, että moni nainen pitää tätä turn-offina miehessä, mutta koska totuus nyt vaan on se, että äiti on läheinen, teen sen alusta asti selväksi - jos en kelpaa omana itsenäni, ovi on tuollapäin.
Missä tässä on se kiusaaminen? Jos miniä on kieltänyt olemasta yhteydessä kuin kerran kuukaudessa, niin mistä se anoppi tietää, että miniä haluaisi mökille?