Lue keskustelun säännöt.
Mistä sisältöä elämään?
Jumppaan ja käyn lenkillä silloin kun jaksan, ja kaupassa käyn toki mutta muuten oon vaan kotona yksin tekemättä oikein mitään ja se on todella masentavaa.
Kavereita ei ole ensimmäistäkään, rahaakaan ei hirveästi ylimääräistä jää joten en tiiä mitä tekisin. Onko ideoita? Jotakin piristävää täytyy keksiä, ei ole mitään elämää. Mitä te teette jotka ei käy töissä?
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkin verran - kaukaisesti - saan sisältöä elämääni rukoilemisesta. Välillä huudan mielessäni apua Jumalalta, että saisin työn. Mutta mitään ei kuulu - tai no, ehkä vähän. Yritän olla kaikesta kiitollinen, etenkin lapsistani ja terveydestäni. Olen erittäin turhautunut, kuin nurkkaan ajettu. En pääse eteen enkä taakse.
Ei se jumalan huutelu mitään työpaikkaa tule tarjoamaan, sori. Paljon tehokkaampaa olisi ottaa itse yhteyttä niihin yrityksiin tai lähettää hakemuksia. Tehdä asialle ITSE jotain.
Miksi oletat, ettei kirjoittaja ole lähettänyt hakemuksia? Onko rukoilu ja aktiivinen työnhakeminen jotenkin toisensa poissulkevia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin erityisen masentavaa tässä on se, että ne joilla on aikaa, eivät koe sen arvoa. Meillä keskiluokkaisilla työmuurahaisilla ainoa elämämme menee pitkälti yhteisen kakun kasvattamiseen, emmekä ehdi toteuttaa itseämme juuri lainkaan. Silloin sen ymmärtää, mikä arvo ajalla on. :(
En minä ainakaan tee ajalla mitään, jos olen
1) yksinäinen, eli en voi jakaa aikaani kenenkään kanssa
2) köyhä, eli en voi harrastaa mitään mitä oikeasti haluaisin.
Vaikea kieltämättä arvostaa aikaa, kun ei mitään muuta olekaan kuin sitä.
Kertoisko joku vinkkejä, miten hankkia sisältöä elämään jos ei ole rahaa??? Kävisin vaikka kaikki kansalaisopiston ja avoimen yliopiston kurssit ja ilmajoogat ja ratsastukset ja golftunnit ja menisin elokuviin ja teatteriin ja matkustaisin ulkomaille ja lähtisin riippuliitämään MUTTA MULLA EI OLE RAHAA!
On oikeasti tosi vaikea saada keksiä mielekästä tekemistä, jos ei ole koskaan ollut sellaista "tätä haluan tehdä" -fiilistä mistään, eikä ole varaa kokeilla satunnaisesti kaikenlaista että josko se olisi kivaa. Sitten kun on vielä yksinäinen, eikä ihmissuhteista saa sitä sisältöä elämään niin..... aika surkeaa on tämä oleminen. Turhaa ja tyhjää.
Vierailija kirjoitti:
Kertoisko joku vinkkejä, miten hankkia sisältöä elämään jos ei ole rahaa??? Kävisin vaikka kaikki kansalaisopiston ja avoimen yliopiston kurssit ja ilmajoogat ja ratsastukset ja golftunnit ja menisin elokuviin ja teatteriin ja matkustaisin ulkomaille ja lähtisin riippuliitämään MUTTA MULLA EI OLE RAHAA!
On oikeasti tosi vaikea saada keksiä mielekästä tekemistä, jos ei ole koskaan ollut sellaista "tätä haluan tehdä" -fiilistä mistään, eikä ole varaa kokeilla satunnaisesti kaikenlaista että josko se olisi kivaa. Sitten kun on vielä yksinäinen, eikä ihmissuhteista saa sitä sisältöä elämään niin..... aika surkeaa on tämä oleminen. Turhaa ja tyhjää.
Riippuu, missä asut.
Minua Helsingissä kiinnostaa Talvipuutarha, puuvallila, kirjastossa kaikki, kauppatori, kauppahallit, galleriat, radiokanavat, minne mennä-palstan jutut Hesarissa...Mutta aikaa ei ole kun käyn töissä ja illat on ohjelmoitu.
Jos on masentunut niin ei jaksa lähteä ja sillin täytyy ensin kertoa asia tk:ssa, sieltä lähdetään hakemaan apua ja keinoja.
Työttömän aika käy pitkäksi. Joutuu pakon edessä miettimään, mistä sisältöä elämään. Moni asuu kaukana esim. sukulaisverkostostaan. Yksinäisyys on ainakin minun kokemukseni työttömyydestä.
Eikä työttömällä ole suuremmin varaa osallistua erilaisiin harrastuksiin. Toki ilmaisia tapahtumia on, sen kun vain osallistuu. Omalla kohdallani kynnys mennä ihmisten ilmoille on korkea. En jaksa enkä halua kertoa työttömyydestäni tuttaville, joita tapaan. Eräskin vanha tuttu, jota en ollut vuosiin nähnyt, julkesi jankaten kysyä minulta "että mitä teet noin niinku yleensä elämässä", kun olin väistellen vastaillut sitä sun tätä. En osaa näytellä. Paitsi iloista teeskentelyä, että "kotirouvailen...". Kiertoilmaisu työttömyydelle. Toimettomuudelle.
Tämä Vauva-palstan seuraaminen nimenomaan työttömyyden kuvauksia lukien on jonkinlainen lohtu. Ja ajanviete.
Paljon on tässä maassa kovaa. Ja yksi kova on työttömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työttömän aika käy pitkäksi. Joutuu pakon edessä miettimään, mistä sisältöä elämään. Moni asuu kaukana esim. sukulaisverkostostaan. Yksinäisyys on ainakin minun kokemukseni työttömyydestä.
Eikä työttömällä ole suuremmin varaa osallistua erilaisiin harrastuksiin. Toki ilmaisia tapahtumia on, sen kun vain osallistuu. Omalla kohdallani kynnys mennä ihmisten ilmoille on korkea. En jaksa enkä halua kertoa työttömyydestäni tuttaville, joita tapaan. Eräskin vanha tuttu, jota en ollut vuosiin nähnyt, julkesi jankaten kysyä minulta "että mitä teet noin niinku yleensä elämässä", kun olin väistellen vastaillut sitä sun tätä. En osaa näytellä. Paitsi iloista teeskentelyä, että "kotirouvailen...". Kiertoilmaisu työttömyydelle. Toimettomuudelle.
Tämä Vauva-palstan seuraaminen nimenomaan työttömyyden kuvauksia lukien on jonkinlainen lohtu. Ja ajanviete.
Paljon on tässä maassa kovaa. Ja yksi kova on työttömyys.
Aamen. Sosiaaliset suhteet kuolee, kun ei huvittaisi kaikille myöntää olevansa työtön. Joskus olen sanonut jotain ympäripyöreää, esimerkiksi tekeväni satunnaista keikkatyötä ja miettiväni samalla mihin suuntaan lähden seuraavaksi. En vaan jaksaisi valehdella, vaikka olenhan mä välillä jotain satunnaista työtä tehnytkin. Työttömyyden alussa olin aktiivinen ja reipas. Laitoin paljon ruokaa, lenkkeilin, kävin kirjastossa ja ilmaistapahtumissa. Nyt masentaa tämä tilanne niin paljon, että olen täysin passivoitunut. Nukun puoleenpäivään ja herättyäni selaan päivän av-palstaa ja muita foorumeita. Poistun asunnostani vain käydäkseni kaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osa kommentoijista kuulostaa kyllä ihan oikeasti masentuneilta ja tarvitsisivat varmasti ihan ammattiapua.
harrastaa voi miltei mitä vaan riippuu ihan kiinnostuksen kohteista tai sitten vaikkapa vaan lukee netistä kiinnostuksen kohteisiinsa liittyvää tietoa.
itse pidän unirytmin ja syömisrytmin aina samana ja pyrin siihen ettei olisi monta päivää putkeen käymättä missään kodin ulkopuolella.
kavereita aikuiset kai nykyään etsii myös Facebookista ja muutenkin netistä. eikös niitä etsitään kavereita ryhmiä ole?
TÄH???
Siis luin aloituksen ja en voi ymmärtää että ihmisillä on tuollaista.
Mulla ei elämässäni ole sekuntiakaan vapaa-aikaa, ja tämä on helvetillistä. Joo, nyt kirjoitan kun sain viimeiset työsähköpostit kirjoitettua, huomiset ruuat jäähtyy keittiössä ja pesukone laulaa vielä. Ja kello on 21.35 sunnuntai-iltana.
Käyn töissä, vastuullinen työ, joka ei katoa kun työpaikan oven sulkee. Ehei, aina on oltava valppaana. Minulla on perhe, mies epäsäännöllisesti töissä (yleensä yöt), lapset äärettömän vilkkaita ja aiheuttaa hankaluuksia päivittäin. Saata*a.
Sitten olen erään yhdistyksen puheenjohtaja, jossa joudun päivittäin vastaamaan pariinkymmeneen sähköpostiin / puheluun / muuhun yhteydenottoon. Meillä on koiria, ne vaatii taukoamatta jotakin. Asumme omakotitalossa, pihatyöt huutaa hoosiannaa.
Mä en muuta tee kuin töitä ja töitä ja töitä, ruokaa perheelle, pesen pyykkiä, siivoan, käyn kaupassa, hoidan pentujen lääkärit, labrat, vanhempainillat, terapeutit, kaikki. Mulla ei ole ollut omaa vapaata vuosikausiin.
Ystäviä ja kavereita on mun mielestä liikaakin, koska mulla ei ole niille aikaa. Koko ajan joku on vaatimassa tapaamista, kyläilyjä ja jonnekin menemisiä. MÄ EN HALUA. MÄ EN JAKSA. Antakaa mun olla.
LAsten harrastukset vaatii sitä ja tätä ja tota. Kuskaan 8 kertaa viikossa vähintään.
Mun vanhemmat ovat sairaita, ja heitä pitää auttaa. Muut lapset asuvat kauempana.
Olkaa hel*etti soikoon onnellisia jos teillä on aikaa hengittää. Mulla ei ole. Olen 45-vuotias ja haudan partaalla. Koska multa vaaditaan liikaa ja koko ajan. Mä vain haluaisin joskus nukkua. Tai vaikka katsoa televisiosta (onko sellaista vielä olemassa?) jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin että alan rangaista itseäni.
En halua enää syödä paljon mitään. Aloitan rankan laihdutuskuurin ja rankaisen myös puolisoani näin. Hän sanoo että söisit nyt jotain niin sanon ettei oikein ruoka maistu.
Vierailija kirjoitti:
Jumppaan ja käyn lenkillä silloin kun jaksan, ja kaupassa käyn toki mutta muuten oon vaan kotona yksin tekemättä oikein mitään ja se on todella masentavaa.
Kavereita ei ole ensimmäistäkään, rahaakaan ei hirveästi ylimääräistä jää joten en tiiä mitä tekisin. Onko ideoita? Jotakin piristävää täytyy keksiä, ei ole mitään elämää. Mitä te teette jotka ei käy töissä?
Hankkiudu harrastukseen missä tapaa ihmisiä. Esimerkiksi vapaaehtoistyö, liikunta tms. ovat hyviä vaihtoehtoja. Jos ei ole yhtään rahaan niin sitten on kyllä hankalaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TÄH???
Siis luin aloituksen ja en voi ymmärtää että ihmisillä on tuollaista.
Mulla ei elämässäni ole sekuntiakaan vapaa-aikaa, ja tämä on helvetillistä. Joo, nyt kirjoitan kun sain viimeiset työsähköpostit kirjoitettua, huomiset ruuat jäähtyy keittiössä ja pesukone laulaa vielä. Ja kello on 21.35 sunnuntai-iltana.Käyn töissä, vastuullinen työ, joka ei katoa kun työpaikan oven sulkee. Ehei, aina on oltava valppaana. Minulla on perhe, mies epäsäännöllisesti töissä (yleensä yöt), lapset äärettömän vilkkaita ja aiheuttaa hankaluuksia päivittäin. Saata*a.
Sitten olen erään yhdistyksen puheenjohtaja, jossa joudun päivittäin vastaamaan pariinkymmeneen sähköpostiin / puheluun / muuhun yhteydenottoon. Meillä on koiria, ne vaatii taukoamatta jotakin. Asumme omakotitalossa, pihatyöt huutaa hoosiannaa.Mä en muuta tee kuin töitä ja töitä ja töitä, ruokaa perheelle, pesen pyykkiä, siivoan, käyn kaupassa, hoidan pentujen lääkärit, labrat, vanhempainillat, terapeutit, kaikki. Mulla ei ole ollut omaa vapaata vuosikausiin.
Ystäviä ja kavereita on mun mielestä liikaakin, koska mulla ei ole niille aikaa. Koko ajan joku on vaatimassa tapaamista, kyläilyjä ja jonnekin menemisiä. MÄ EN HALUA. MÄ EN JAKSA. Antakaa mun olla.
LAsten harrastukset vaatii sitä ja tätä ja tota. Kuskaan 8 kertaa viikossa vähintään.
Mun vanhemmat ovat sairaita, ja heitä pitää auttaa. Muut lapset asuvat kauempana.Olkaa hel*etti soikoon onnellisia jos teillä on aikaa hengittää. Mulla ei ole. Olen 45-vuotias ja haudan partaalla. Koska multa vaaditaan liikaa ja koko ajan. Mä vain haluaisin joskus nukkua. Tai vaikka katsoa televisiosta (onko sellaista vielä olemassa?) jotakin.
Täällä ihan sama meininki. Vaativa työ, oma yritys, useampi lapsi ja hehtaaritontilla vanha talo. Kiva kuulla, että sentään joku toinenkin samassa veneessä. Itsellä kyllä ei niitä kavereita tai ylipäätään sosiaalista elämää ole, se johtuu myös pitkälle erakkoluonteestani. En kyllä enää kykenisi asumaan kerrostalossa ja tekemään 8-h työpäiviä, sekoaisin siihenkin ja kyllä todellakin pitäisi kehittää sisältöä elämään.
Olen ollut käyttämättä päihteitä parikymmentä vuotta.
Jos alkaisi ryyppäämään tai käyttämään huumeita. Ehkä elämä sitten maisuisi paremmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita crossfit. Yhteisöllisempää harrastusta on vaikea keksiä. Itse olen harrastanut 3 vuotta ja saanut lukemattoman määrän uusia ystäviä. Hyvä kunto ja treenattu vartalo on tullut kaupanpäälle
Onpa hyvä keskustelu. Itse nyt läheisen kuoleman jälkimainingeissa uiskentelen samantyyppisissä vesissä.
Oon ottanut elämään pieniä tavoitteita, mutta tuntuu ettei tämä mun nykyinen elämäntyyli ole se oikea... Hankalaa tämä itsensä etsiskely.
Spr ystävätoiminta. Joko hakemaan kaveria rai ryhtymällä itse sellaiseksi
Säälittävää. Tunnet olosi varmaan käytetyksi loppujen lopuksi.