Mistä sisältöä elämään?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä harrastus on alkaa soittamaan jotain instrumenttia. Siinä kehittyy aivot, sorminäppäryys ja pitkäjänteisyyskin paranee toiminnassa kun harjoittelee. Lisäksi yleisimmät soittimet ovat sen verran helposti "haltuun otettavissa" perustason musisointia varten, että voi perustaa vaikka jonkun bändin, jonka kanssa käy silloin tällöin soittelemassa. Siinä tutustuu uusiin ihmisiin ja aikanaan voi vähän tienatakin, jos käy baareissa soittelemassa. Eikä lopulta maksa paljoa, jos ei heti ryntää ostamaan kalleimpia huippuvehkeitä.

Itsekin soittelen muutamaa instrumenttia, mutta yli 40- vuotias aloittelija ilman bändikokemusta harvemmin löytää soittokavereita.

Ehkä jossain suuressa kaupungissa se on mahdollista.

No, voihan sitä soitella levyjen tai youtuben mukana.

Vapaaehtoistyöstä saa tekemistä, merkityksellisyyden kokemusta, ihmiskontakteja, johonkin kuulumisen tunnetta. Ja samalla auttaa ja tekee hyvää. Suosittelen, mahdollisuuksia on monia. Esim. itse työttömänä olin kaveritoiminnassa syrjäytymisvaarassa oleville nuorille, sekä eläinsuojeluyhdistyksessä aktiivina. Nykyään kun olen taas täysipäiväisesti töissä + perhe, nämä ovat ajanpuutteessa jääneet, ja välillä ikävöin noita aikoja ja sitä tunnetta, että saa hyvää aikaiseksi (työni kun on sellaista luonteeltaan, että en koe tekeväni mitään erityisen hyvää tai merkityksellistä: työskentelen porakoneita valmistavassa firmassa).

Jos kaipaa sisältöä, muttei välttis mitään auttamis/kaverihommia, vaan kotia jotain maustetta, niin kantsii tsekata Oculus Quest 2 virtuaalilasit.

Nopeaa pääsee lyhyelle seikkailulle ja saa breikin tästä maailmasta. Auttoi minut kuukausien koronaeristysten ylitse. Sai sosiaalista kosketusta, seikkailua ja liikuntaa.

Kakkulat maksaa halvan pelikonsolin verran, eikä mitään tietokoneita tarvita. Vaikea ymmärtää miksei kaikilla jo ole.

Vanha ketju, mutta mietinpä minäkin tätä päämäärätöntä oleilua. Lenkkeilen muutaman kerran viikossa, laitan lapselleni ruokaa ja olen yhteydessä ystäviin, mutta mitään tietoa omasta elämäntehtävästäni ei ole. 

Takana on useampi yritys useassa eri tiedekunnassa, jotka omalta osaltani ovat päättyneet mielenterveysongelmiin. Yritän kyllä löytää iloa ja merkitystä päiviin, mutta nyt on hiipunut toivo siitäkin. 

Päivät makaan sängyllä odottaen jotain tapahtuvaksi ja toivon että minulla olisi jokin erityistaito tai harrastus jossa ajankulu unohtuisi.