Lue keskustelun säännöt.
Mistä sisältöä elämään?
Jumppaan ja käyn lenkillä silloin kun jaksan, ja kaupassa käyn toki mutta muuten oon vaan kotona yksin tekemättä oikein mitään ja se on todella masentavaa.
Kavereita ei ole ensimmäistäkään, rahaakaan ei hirveästi ylimääräistä jää joten en tiiä mitä tekisin. Onko ideoita? Jotakin piristävää täytyy keksiä, ei ole mitään elämää. Mitä te teette jotka ei käy töissä?
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet ulkoaohjautuva, kun parempi olisi olla itseohjautuva. Tuohon ulkoaohjautuvuuteen liittyy muitakin ongelmia, tulee varmaan parhaiten ilmi juuri silloin kun ei ole ketään käskemässä ja kontrolloimassa omaa toimintaa.
Jotain tällaista ongelmaa minulla on. En osaa käskeä itseäni, tai saada itseäni tottelemaan. Ja tiedostan, että tämä ei ole hyvä juttu, mutta ratkaisua en ole löytänyt. Tämä varmasti on vaikuttanut siihen, etten ole päässyt töihin. Joku joka osaa paremmin johtaa itseään olisi jo työttömyyden aikana suorittanut jotain kursseja tai muuta, mikä olisi edesauttanut työllistymistä. Minulta ei tällaiset onnistu. No AMK-tutkinnon sain suoritettua, mutta se ei valitettavasti auttanut töiden saamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki elämä on turhaa. Mitä väliä on jollain mummon auttamisella, koska kohta se on kuollut ja sen elämä on ollut turha. Voitte esittää, että tuotte jotain yhteiskuntaan, mutta tuhannen vuoden kuluttua kukaan ei teitä muista. Jos ihmiskunta on edes selvinnyt siihen asti.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko sitten "tehdä" jotakin hyödyllistä? Entä jos hyödyllistä olisi se, että saat pidettyä itsesi kasassa?
Pystytkö löytämään itsellesi mielekkään syyn lähteäksesi ulos joka päivä vaikka klo 9? Lenkki, raikkaan ulkoilman hengittäminen?
Minulla itselläni olisi parempi olo, jos kokisin tehneeni jotain hyödyllistä. Kasassa minä pysyn pitämättäkin, se ei ihan riitä. Jos saisin kotitöitä tehtyä enemmän, se olisi jo hyvä alku. Ja se on realistisempi tavoite kuin työpaikan saaminen. Siihen pystyisin helpommin vaikuttamaan itse. Kaiken lisäksi tiedostan liiankin hyvin, että jos ihmeen kaupalla onnistuisin työpaikan saamaan, perkuloisin sitten, kun en käyttänyt tätä luppoaikaa hyväksi ja laittanut kotia järjestykseen.
Tarvitsisin selkeästi jonkun life coachin potkimaan persuksille. Mutta hävettäisi maksaa sellaisesta kun tulot on kuitenkin niin pienet ja elelen enimmäkseen miehen rahoilla.
Tuosta ulkoilusta. Mies on välillä ehdottanut, että saattaisin hänet töihin. Tai hakisin hänet sieltä. Siis kävellen, se on noin 15 minuutin matka. Kertaalleen olen onnistunut menemään miestä vastaan työpäivän jälkeen ja sain samalla vietyä vaatteita Fidan laatikkoon. Ihan pieni juttu siis, mutta tuntui tuokin olevan kovan ponnistuksen ja psyykkauksen takana.
Joo, kyllähän elämä on tuottavuuden näkökulmasta melko turhaa koska se ei loppupeleissä tähtää eikä johda mihinkään. Esim vaikka ihmiskunta eläisi satatuhatta biljardia vuotta kunnes unversumi vaikkapa luhistuu ja jäljelle ei jää mitään, niin mitäpäs hyötyä tästä kellekään mitään oli. Joten pitäisi kai nähdä elämässä muutakin mieltä kuin hyöty. Eihän kissakaan mieti mitä hyötyä siitä kellekään on ja nousee ja elelee silti iloisena joka päivä.
Mitä enemmän ajattelet, sen onnettomampi olet. Autuaita ovat puupäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös työmuurahainen mutta on suuri tarve löytää jotain muuta. Olen miettinyt yrittäjyyttä. Toimivaa Ideaa ei ole. En ole laiska, eikä kuluni ole suureelliset. Tonni kuussa itselleni riittäisi vallan hyvin. Ei sekään taida olla helppoa, mutta työttömäksi ei ilkeä irtisanoutua.
Voisit ruveta vaikka munahaukaksi? Olisi jännitystä ja hauskaa. Voisit myös tehdä vähän ohareita ynnä muuta hupia.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi töitä, edes osa-aikaista.
Ilmoittaudu vapaaehtoiseksi johonkin järjestöön.
Mieti joku kiva harrastus.
Opiskele jotain sivistävää. Jos et pääse kouluun, mene avoimeen yliopistoon ja voit myös lainata kirjastosta kirjoja.
Laita Facebookin ystäväryhmään ilmoitus.
Lähde ihmisten ilmoille, tutustu uusiin ihmisiin.
Totuushan on, ettei sua kotoa tule kukaan hakemaan edelleenkään. Kissan häntää ei nosta kukaan muu kuin kissa itse.
Vierailija kirjoitti:
Voisit ruveta vaikka munahaukaksi? Olisi jännitystä ja hauskaa. Voisit myös tehdä vähän ohareita ynnä muuta hupia.
Sinkkumies
Joo, tai hei, sehän voisi ajankulukseen tulla jok'ikiseen ketjuun kommentoimaan jotain ihan mitä tahansa, vaikkei olis mitään sanottavaa! Tai ei sittenkään, se oli aika paska idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko sitten "tehdä" jotakin hyödyllistä? Entä jos hyödyllistä olisi se, että saat pidettyä itsesi kasassa?
Pystytkö löytämään itsellesi mielekkään syyn lähteäksesi ulos joka päivä vaikka klo 9? Lenkki, raikkaan ulkoilman hengittäminen?
Minulla itselläni olisi parempi olo, jos kokisin tehneeni jotain hyödyllistä. Kasassa minä pysyn pitämättäkin, se ei ihan riitä. Jos saisin kotitöitä tehtyä enemmän, se olisi jo hyvä alku. Ja se on realistisempi tavoite kuin työpaikan saaminen. Siihen pystyisin helpommin vaikuttamaan itse. Kaiken lisäksi tiedostan liiankin hyvin, että jos ihmeen kaupalla onnistuisin työpaikan saamaan, perkuloisin sitten, kun en käyttänyt tätä luppoaikaa hyväksi ja laittanut kotia järjestykseen.
Tarvitsisin selkeästi jonkun life coachin potkimaan persuksille. Mutta hävettäisi maksaa sellaisesta kun tulot on kuitenkin niin pienet ja elelen enimmäkseen miehen rahoilla.
Tuosta ulkoilusta. Mies on välillä ehdottanut, että saattaisin hänet töihin. Tai hakisin hänet sieltä. Siis kävellen, se on noin 15 minuutin matka. Kertaalleen olen onnistunut menemään miestä vastaan työpäivän jälkeen ja sain samalla vietyä vaatteita Fidan laatikkoon. Ihan pieni juttu siis, mutta tuntui tuokin olevan kovan ponnistuksen ja psyykkauksen takana.
Miten sinun mies jaksaa sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko sitten "tehdä" jotakin hyödyllistä? Entä jos hyödyllistä olisi se, että saat pidettyä itsesi kasassa?
Pystytkö löytämään itsellesi mielekkään syyn lähteäksesi ulos joka päivä vaikka klo 9? Lenkki, raikkaan ulkoilman hengittäminen?
Minulla itselläni olisi parempi olo, jos kokisin tehneeni jotain hyödyllistä. Kasassa minä pysyn pitämättäkin, se ei ihan riitä. Jos saisin kotitöitä tehtyä enemmän, se olisi jo hyvä alku. Ja se on realistisempi tavoite kuin työpaikan saaminen. Siihen pystyisin helpommin vaikuttamaan itse. Kaiken lisäksi tiedostan liiankin hyvin, että jos ihmeen kaupalla onnistuisin työpaikan saamaan, perkuloisin sitten, kun en käyttänyt tätä luppoaikaa hyväksi ja laittanut kotia järjestykseen.
Tarvitsisin selkeästi jonkun life coachin potkimaan persuksille. Mutta hävettäisi maksaa sellaisesta kun tulot on kuitenkin niin pienet ja elelen enimmäkseen miehen rahoilla.
Tuosta ulkoilusta. Mies on välillä ehdottanut, että saattaisin hänet töihin. Tai hakisin hänet sieltä. Siis kävellen, se on noin 15 minuutin matka. Kertaalleen olen onnistunut menemään miestä vastaan työpäivän jälkeen ja sain samalla vietyä vaatteita Fidan laatikkoon. Ihan pieni juttu siis, mutta tuntui tuokin olevan kovan ponnistuksen ja psyykkauksen takana.
Miten sinun mies jaksaa sinua?
Jos roolit olisivat toisin päin, niin nainen olisi tietenkin heittänyt miehen hevon kuuseen. Mutta naisilla on vähän eri säännöt. Ei niin karmaisevaa mätisäkkiä, etteikö miehiä olisi jonoksi asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tule kurssilleni kansalaisopistoon! Meillä on yleensä erinomainen tunnelma ja nauretaan hauskoille jutuille!
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin erityisen masentavaa tässä on se, että ne joilla on aikaa, eivät koe sen arvoa. Meillä keskiluokkaisilla työmuurahaisilla ainoa elämämme menee pitkälti yhteisen kakun kasvattamiseen, emmekä ehdi toteuttaa itseämme juuri lainkaan. Silloin sen ymmärtää, mikä arvo ajalla on. :(
Täh? Minä olen täysin keskiluokkaisessa ammatissa, teen virkamiehen työviikkoa ja saan keskimääräistä palkkaa, ja minulla on joka päivä vähintään viisi tuntia aikaa harrastuksilleni.
Kuinka paljon aikaa itsesi toteuttamiseen oikein tarvitset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni tässä on yksi ongelma: kaverittomuus. Miksi sinulla ei ole kavereita? Ovatko ystävyyssuhteesi katkenneet tai hiipuneet vasta viime aikoina? Jos näin on, olisiko mahdollista yrittää korjata/syventää entisiä/vanhoja ystävyyssuhteita?
Entäs perhe- tai sukulaissuhteet? Oletko heidän kanssaan tekemisissä?
On ehkä tyhmää ehdottaa lemmikin hankintaa, kun rahasta on pulaa, mutta esim. koirasta/kissasta on seuraa, ja tuo päivärytmiä ja säännöllisiä ulkoiluja.
Miksi et käy töissä? Oletko sairaslomalla? Osalla ihmisistä työporukka on osittain kaveriporukka. Ei kyllä kaikissa työpaikoissa.
Harrastuksethan myöskin tuovat elämään sisältöä, jos aloittaisit jonkun sosiaalisen/ryhmämuotoisen harrastuksen? Ja kuten täällä on ehdotettu jotain kansalaisopistojen kursseja.
En tarkoita olla mitenkään töykeä, mutta ihmissuhteet ja niiden tapahtumat/yhdessä tehdyt asiat tuovat kaikilla tuntemillani ihmisillä elämään ison osan sen sisällöstä.
Osa ihmisistä on urakeskeisiä, mutta kerta et käy töissäkään, et taida olla mikään supermotivoitunut bisnesnainen.
Oivoi.
Kun olisikin sellainen viisiminuuttinen että miettisi että mitähän hittoa tekisi.
Ei olisi tiskikonetta, pyykkikonetta, kuivausrumpua huutamassa tyhjennystä.
Pihaa huutamassa ruohonleikkuuta, lasten huoneita siivousta, vaatteita korjausta, koiraa ulkoilutusta, rakennusta korjausta, lattioita luutuamista ja nälkäisiä suita ruokaa...
Onhan se ikävää kun ei ole hommaa. Vois vaikka värittää värityskirjaa tai täyttää ristikkoo. Jep..
Vierailija kirjoitti:
Miten sinun mies jaksaa sinua?
Näyttää vielä jaksavan, enkä todellakaan uskalla kysyä jaksaako vielä pitkään. Ja kun eron myötä omaisuus menisi puoliksi, niin ehkä sekin kannustaa sinnittelemään. Ja onhan tutussa puolisossa oma helppoutensa, on mökkikaveri omasta takaa ja muutenkin seuraa. Kaikesta huolimatta mies näyttää edelleen viihtyvän kanssani, meillä on ihan mukavaa yhdessä.
Olen huomannut, että tärkeintä on herätä ajoissa ja lähteä aamulla ulos. Kuin lähtisi töihin, mutta lähtee vaikka kävelylle, kauppaan, kirjastoon, hoitamaan jotain asioita jne. Itse masennuin, kun olin lapsen kanssa kotona ja olin yksinhuoltaja. Se oli todella puuduttavaa, enkä tiennyt milloin menen töihin tai kouluun, koska ei ollut mitään odottamassa. Henkireikä oli viedä lapsi leikkipuistokerhoon arkiaamuisin 9-11. Oli jotain mitä odottaa ja minkä varaan rakentaa päivä.
Nykyään onnekseni opiskelen ja käyn osa-aikatyössä. Mutta amk-opiskelu passivoi minua, ja olen selvästi tyytyväisempi ja aikaansaavampi, kun olen pelkästään töissä päivittäin. Luentoja on 3 kertaa viikossa, saattavat alkaa iltapäivällä jne. En saa noina päivinä mitään aikaiseksi, vaikka olen suunnitellut urheilevani, vieväni lapsen ajoissa päiväkotiin ym. Tätäkin kirjoitan nyt kotoa, vaikka piti viedä lapsi 8, käydä sitten kaupan kautta ja mennä koululle. Mutta kun ei ole pakko, ei tule mentyä...
Kavereista: on vaikea nähdä ketään, koska kaikilla on kiire. Treffit saa sovittua ehkä 2 viikon päähän, jos saa. Näin on jokaisen kohdalla vaikkei kaikilla ole edes lapsia, minulla on ja käyn töissäkin, ja silti olisi aikaa ystäville. Tapaan kavereita noin kerran kuussa.
Olisiko joku hyväntekeväisyys/yhdistystoiminta, auttamaan esim leipäjonoon. Saat kavereitakin samalla ja koet tekeväsi jotain yhteiskunnallisesti tärkeää.
Tarvitseeko sitten "tehdä" jotakin hyödyllistä? Entä jos hyödyllistä olisi se, että saat pidettyä itsesi kasassa?
Pystytkö löytämään itsellesi mielekkään syyn lähteäksesi ulos joka päivä vaikka klo 9? Lenkki, raikkaan ulkoilman hengittäminen?