Lue keskustelun säännöt.
Mistä sisältöä elämään?
Jumppaan ja käyn lenkillä silloin kun jaksan, ja kaupassa käyn toki mutta muuten oon vaan kotona yksin tekemättä oikein mitään ja se on todella masentavaa.
Kavereita ei ole ensimmäistäkään, rahaakaan ei hirveästi ylimääräistä jää joten en tiiä mitä tekisin. Onko ideoita? Jotakin piristävää täytyy keksiä, ei ole mitään elämää. Mitä te teette jotka ei käy töissä?
Kommentit (124)
Kyllä asioita pitää tehdä vaikka ei aina huvittaisi. Jos ei ole työtä, komennat itsesi hoitamaan psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista puolta. Mene kansalaisopiston ryhmään, mielenterveysyhdistykseen, jos on ongelmia niin vertaisryhmiin, mihin vaan mikä on säännöllistä ja jossa kuulet muita ihmisiä. Liikunta lievittää masennusta. Lähde vaan kävelylle, salille tai uimaan, vaikkei huvittaisi. Lopeta av:lla roikkuminen.
Ala vanhemmoimaan itseäsi. Elämä on lahja, ei pelkkä riesa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömyys ja toimettomuus on myös mahdollisuus oivaltaa ne asiat tässä elämässä, jotka ovat oikeasti tärkeitä, ja kuinka merkityksellistä ajan harkittu ja oikeanlainen käyttö on. Suosittelen sinulle lukemaan Senecan kirjan "Elämän lyhyydestä."
Liikunta ja urheilu piristää aina. Samalla saa luontoelämyksiä.
Kirjastot.
Hanki lemmikki, vaikkapa koira ja tapaat muitakin.
Itsellä vähän sama ongelma. Opiskelen oman tutkintoni lisäksi (josta jäljellä lopputyö) avoimen opintoja. Opinnot ovat 100% verkko-opintoja, joten kotona tulee vietettyä suurimman osan ajasta. Ehkä pitäisi opetella esim. kirjastossa opiskelua mutta ainakaan vielä se ei tunnu luonnolliselta. Kaipaisi säännöllisiä menoja kodin ulkopuolella. Helposti sitä vain jämähtää kotiin, kun ei ole oikein rahaakaan mihinkään ylimääräiseen. Nautin kyllä tietynlaisesta vapaudesta mutta on silläkin huonot puolensa.
mene armeijaan. saat vuodeksi sisältöä elämään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa koko ketjua lukea. Mutta hullua, että ne joilla ei ole töitä, kaipaavat (ymmärrettävästi) sen tuomaa merkitystä elämään. Ja itsestä työssäolevana tuntuu usein siltä, että työn takia ei jaksa panostaa siihen merkitykselliseen elämään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa koko ketjua lukea. Mutta hullua, että ne joilla ei ole töitä, kaipaavat (ymmärrettävästi) sen tuomaa merkitystä elämään. Ja itsestä työssäolevana tuntuu usein siltä, että työn takia ei jaksa panostaa siihen merkitykselliseen elämään...
Osapäivätyö olisi ratkaisu. Tulot kyllä tippuu niin paljon, että se jo sitten vaikeuttaakin asiaa...
Oletkohan masentunut?
Näet kaikessa jotain negatiivista, niissäkin asioissa, joista voisit olla ylpeä ja onnellinen. Ylpeä itsestäsi.
Kuulostaa masentuneelta, kun noin itseäsi lyttäät. Ei ihmisen itseisarvo ole olla ahkera työntekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Olen miettinyt myös. Sisäinen tyhjyyden tunne on valtava. Samoin tunne siitä, että olen taakka toisille: miehelleni, lapsille, anopille, omille vanhemmille. Suurin taakka olen kuitenkin yhteiskunnalle, koska en työllisty. Olen pitkäaikaistyötön.
Minun näköistäni elämää on (olisi) mielekäs työ, joka innostaa ja motivoi. Työtehtävät, joihin voin käyttää aikani, huomioni, kiinnostukseni, tarmoni ja energiani. Olen havainnut elämässäni yhden piirteen: mitä enemmän teen, sen enemmän saan aikaiseksi.
Nyt en tee mitään muuta kuin itken aamuisin perheen lähdettyä töihin/kouluun. Ei ulospääsytietä.
Taakka olen toisille. En tiedä paikkaa tai tilannetta, missä en olisi taakka. Raskas henkinen kuorma olen miehelleni, ja valtava pettymys anopilleni, koska en ole työssä (vaikka olenkin korkeasti koulutettu).
Sinulle, joka esitit kysymyksen, "mistä sisältöä elämään". Päivittäiset rutiiniit tuovat sisältöä kuitenkin. Siivous, ruuanlaitto, tiskit, pyykit, jne. Mulla suurin sisältö päivässä on ruuanlaitto perheelle. Ruuanlaitto, että saan rahat riittämään. Vaatimattomista aineksista hyvää kotiruokaa.
Olen aika paljon netissä etsimässä tietoa. Luen, kunhan löydän riittävän kiinnostavan kirjan. Joskus, harvoin tosin, lähden metsään päivällä kävelemään. Mutta useimmiten se päättyy itkuun, koska minä - työikäinen ja -haluinen nainen - kävelen keskellä kirkasta päivää, keskellä TYÖPÄIVÄÄ, metsässä, vaikka minun pitäisi olla omasta mielestäni töissä! Saan huonon omantunnon heti.
Olenkin aika lailla linnoitautunut kotiini. Ei varaa harrastaa mitään, kaikki rahat menevät perheen ja teini-ikäisen lasten hyväksi.
Jonkin verran - kaukaisesti - saan sisältöä elämääni rukoilemisesta. Välillä huudan mielessäni apua Jumalalta, että saisin työn. Mutta mitään ei kuulu - tai no, ehkä vähän. Yritän olla kaikesta kiitollinen, etenkin lapsistani ja terveydestäni. Olen erittäin turhautunut, kuin nurkkaan ajettu. En pääse eteen enkä taakse.
Toisinaan ajattelen, että on lakattava haluamasta yhtään mitään. On lakattava haluamasta sisältöä elämäänsä. Elämääni kuuluu toimettomuus, tyhjyys, taakka toisille -tunne. Entinen tarmokas, innostuva ja iloinen minäni on muisto. Olin joskus iloinen ja aikaansaapa.
Sori, tästä ei tainnut olla apua. Toivon sinulle sydämestäni, että onnistut löytämään elämääsi sellaista, mikä tuottaa sinulle suurta tyydytystä ja iloa. Täyttää elämäsi toiminnalla, touhulla, ilolla ja innostuksella. Että enrgia taas virtaa, ja saat kaikkea sellaista aikaiseksi, mikä tuottaa iloa ja onnea!
Veit sanat suustani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ankara ryyppääminen.
Se on ihan käsittämätöntä, että miten se jakautuu niin että 99,9 prosenttia aivot ovat äärimmäisessä stressitilassa, tuntuu että happea saa käytettäväksi sen muutaman prosentin siitä mitä muilla on käytettävissä, ja kun keskittyy niin aivot oikein nauttivat siitä että miten ne keksii taas uusia ajatuksia ja tapoja masentaa.
Vapaaehtoistyö!
Olen saanut hurjasti sisältöä elämääni vapaaehtoistyön kautta: uusi tuttavia, pari uutta ystävää, antamisen ja saamisen iloa jne. Aina hymy huulilla, niin itselläni kuin "kohteilla".898
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivät töissä ja illat keikkatöissä. Ei käy aika pitkäksi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tuollainen olo silloin kun kävin töissä. Tuntui, että oma elämä oli asettunut jotenkin väärin, "sisältö" puuttui ja voin huonosti. Tajusin onneksi lopulta tehdä oikean päätöksen ja jäin opintovapaalle. Oman kokemukseni mukaan tuollainen olo voi siis syntyä ihan vaan siitä, ettei elä itsensä näköistä elämää, vaikka elämässä olisikin yhtä jos toista sisältöä. Itsetutkiskelun paikka.
Työelämästä pois pudottautuminen on todellisuudessa valtavaa riskinottoa. Sinun kohdalla päätös ilmeisesti oli oikea, koska et mainitse mitään kielteistä seurausta, mutta jokaista sinunkaltaista kohti on monta tulevaa pitkäaikaistyötöntä joiden niidenkin työttömyysputki alkoi tuollaisesta haksahduksesta että jäänpäs downshiftaamaan ja elämään itseni näköistä elämää. Tämä koskee varsinkin jos ikää on mittarissa tietty määrä.
Jokaisen ihmisen sisimmässä on tyhjyydentunne ja jumalkaipuu, ja vain Jeesus voi täyttää sen tyhjyyden rakkaudellaan. Uskoon tulostani on nyt n.4 vuotta. Elämässäni ja ennenkaikkea sydämessäni on tasapaino,ilo ja rauha. Kohtaako uskovainen elämässä samoja ongelmia kun ei-uskovainen niin kyllä. Mutta Jumalan avulla saa voimaa jaksaa eteenpäin,kokea ja nähdä ihmeitä.
Jeesus rakastaa sinua ♡
Minäkin olen saamatonta ja ulkoaohjautuvaa ihmistyyppiä. Silloin tarvitsee jonkun joka patistaa. Ja jos et ole erityisen sosiaalinen, se joku joka patistaa voi olla eläin. Jos on rahallisesti niukkaa, voisit ruveta eläinsuojan sijaiskodiksi, jolloin saisit kissoja/koiria/kaneja hoidettavaksesi ennen niiden muuttoa pysyviin koteihin. Yleensä eläinsuojeluyhdistys maksaa niiden ruuat ja muut tarvikkeet. Eläimen tai useamman hoitaminen on todella merkityksellistä, ja sinulla olisi tärkeä työ edessäsi heti herätessä. Elämään tulisi varmasti sisältöä.
Jos suinkin mahdollista, hanki eläin!! Tai hoitoeläin! Tallille hoitaman hevosia ja sitä kautta tienaamaan ratsstustunteja , on ihan maailman parasta terapiaa!! Kokemusta on, masennus ja tyhjyyden ja tarpeettomuuden tunne häviää siellä ison eläimen kanssa touhutessa !! Tai koira tai kissa jota voit paijata ja hoitaa ja ulkoiluttaa!!
Kieliopinnot, jooga, luontopolut, uimahalli, käsityöt, lukeminen, elokuvat..
Useimpiin korkeakoulutusta vaativiin tehtäviin myös odotetaan itseohjautuvia ihmisiä. Olisiko mahdollista, että hakeutuisit tehtäviin joihin ei vaadita koulutusta (koulutetaan töissä) tai menisit ammattikouluun ja sitä kautta suorittavampaan työhön, jossa ohjeet tulevat ylhäältä ja teet sitä omaa rajattua osaasi?