Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tiesi jo kertoa, että imetän ainakin puoli vuotta + muita hössötyksen aiheita
18.09.2017 |
Ilmoitti minulle, että kyllä sinä sitten imetät ainakin 6kk. Kotoakaan en kuulemma aijo lapsen synnyttyä poistua. Esikoista siis odotan.
Lisäksi joka vuotinen jouluspektaakkeli (=eli ruokailu heidän luonaan) stressaa häntä jo nyt. Sanoin, että haluamme olla vain kotosalla joulun n. kuukauden ikäisen vauvamme kanssa, jotta ei tarvitse silloin ravata molempien vanhemmilla (joista molemmat vielä eronneetkin) ja väsyttää itseään sekä vauvaa. Hyvä ettei sydänkohtausta saanut, kun asiasta ilmoitin. Jotenkin kamala vääryys, jos haluammekin olla vain kotosalla VAIKKA melkein naapurissa asummekin.
Nyt stressaa ihan vietävästi, millainen hössötys ja päteminen siitä alkaa, tai siis pahenee, kun vauva syntyy. Nytkin jaksaa muistutella, että vauvan kanssa on ulkoiltava.. ihanko totta? :-D Pelkään pahoin, että emme saa olla kotona rauhassa lapsen synnyttyä.
Olen jo nyt saanut tarpeekseni!!! MITEN tämän tulee kestämään??? Mikä siinä on niin vaikeaa kunnioittaa toisten ihmisten/perheiden valintoja?
N25
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa tämä joulukeskustelu. Me päätettiin pitää ihan oma joulu siitä lähtien kun toinen lapsemme syntyi, siis ei haluttu edes kutsua kummankaan vanhempia. Sitten sitä nimittäin laskettaisiin kenen vuoro nyt tulla meille jouluksi ja entäs sisarukset jne. Tapaninpäivä ja joulupäivä sitten vietetään mummoloissa. Ja on muuten aivan luksusta viettää lempijuhlaa ihan omalla porukalla!
Totta kai joulun saa viettää juuri niin kuin haluaa, joulun on rauhan juhla! Joillekin se rauha on sitä, että mummot ja papat eivät ole hössöttämässä ja päsmäröimässä ympärillä, ja se pitää vain muiden hyväksyä.
Tietysti ap olette rauhassa kotona joulun ilman vieraita, ei kukaan täysjärkinen edes odota teiltä tuossa vaiheessa ramppaamista monessa eri paikkaa tai muiden kestitystä. Jos oikein tykästytte omaan pikku jouluunne, niin teette siitä teidän perheen perinteen. Lapsen syntyessä vanhemman tärkeimpiin tehtäviin kuuluu sekä irtautuminen lapsuuden perheestä että terve itsekkyys. Lapsen hyvinvoinnille on kaikista tärkeintä vanhemman hyvinvointi. Valitettavasti harvalla hyvinoivaan elämään kuuluu anoppi, joka ei ole ihan varma kumpi nyt lapsen saa - mummo vai miniä. Nyt on aika opetella terveet rajat ja luoda se ihan oma perhe. Perhe, jonka elämään isovanhemmat kuuluvat, mutta vain isovanhemman roolissa. Tervettä irtautumista on se että välit säilyvät ja tavataan/ollaan yhteydessä sopivalla frekvenssillä, mutta perheen asioiden päätöksentekoon eivät vaikuta isovanhemmat.
Omilta vanhemmilta voi myös aikuistuessa vaatia käytöstapoja. Esimerkiksi nuo imetysasiat yms ovat henkilökohtaisia asioita, ja on hyvien käytöstapojen mukaista olla niihin puuttumatta. Samoin lapsenlapsen syntyessä pitää pystyä kunnioittamaan omaa lasta ja hänen puolisoaan vanhempina, ja olla hyppimättä vanhemman reviirille. Pitää opetella kokonaan uudenlainen rooli, joka perustuu molemminpuoliseen vapaaehtoisuuteen, eli isovanhemman rooli. Näitä voitte ap miettiä jo nyt: mitkä ovat teidän rajanne anopin suhteen? Mistä asioista sanotte suoraan hänelle ja millaista käytöstä ette siedä?
Ettehän te ole joulua omalla porukalla vaan olette just niitä jotka ravaa mummoloissa.
Ai koska tapanina kahvitellaan yhdessä mummolassa ja joulupäivänä toisessa? Niin no, onhan se kyllä noinkin. Itselleni varsinainen tärkeä päivä on aatto, joten en ajatellut asiaa noin. Ja meille loukkaannuttiin kyllä ihan jouluaatosta, kun ei sitä jaettu kahden mummolan välillä.
Mutta jos on tärkeää saada viettää joulupyhät kokonaan rauhassa, niin sitten viettää ne pyhät rauhassa. En näe tuossa yhtään mitään pahaa, joten mielipiteeni asiasta on (edelleen) näin: jokainen viettää tismalleen sellaisen joulunajan kuin itse haluaa. Ei ole tervettä aikuiselta ihmiseltä loukkaantua toisten tavasta viettää oman perheen kesken joulu.
Ilmaisu Jouluna kattaa kyllä ne kaikki kolme joulunpyhää.
Tehän ravaatte paljon. Enemmän kuin mitä ap:lta odotettiin. Mitä teillä tapahtuisi jos ette menisi mi nekään? Miksi menette?
Minusta sinä jankkaat pikkuasiasta, me menenne koska meistä on ihan kiva käydä kylässä joulupäivänä&tapanina. Jos ei olisi, emme menisi. Mummolat alle 10km päässä, ja meille nimenomaan tärkeää viettää aatto oman perheen kesken.
Se ei poissulje sitä, etteikö jonkun toisen ole ihan ok olla kaikki joulun pyhät kotona. En ymmärrä miksi takerrut asiaan, kun en ole kenellekään sanonut että näin pitäisi muidenkin tehdä? Kaikki viettäkööt omantyylisen joulunajan, ei näihin ole yhtä oikeaa tapaa. On tärkeää tehdä juuri niin kuin itse haluaa. Jos haluaa olla kotona koko joulun,n iin sitten on!
No lähinnä huvittaa, miten paasaat että te olette oman perheen oanssa joulun, kun nimenomaan ette ole, vaan ravaatte.
Ah, ketju sai oman jankkaajankin.
Huoh, itseasiassa kaksi. Enpäs ravaa, ravaappas parin. Antakaa jo olla. Nobody cares!
Eihän se noin mennyt. Kun toinen vastasi, että ahaa voihan tämä tosiaan olla ramppaamista, mutta pääasia että kaikki viettää omanlaisen joulun. Sitten se toinen esitti lisäkysymyksiä, ja saatuaan niihin vastaukset ivasi toista vielä kerran ramppaajaksi.
T.jankkausstalkkeri ja -tuomari, joka hakee popparit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän ketjun jälkeen se anoppikin alkaa tuntua varsin neuvottelukykyiseltä.
Meillä meinasi mennä välit sekä anoppilaan että omiin vanhempiini lapsen syntyessä. Kaikki olivat ihan liian innoissaan ainoasta lapsenlapsesta. Joulu oli yksi syyllistämisen aihe. Toinen oli lapsen nimen paljastaminen, kun ei pidetty nimiäisiä. Anoppi itki, kun ei saanut tietää nimeä ensin. Oma äitini oli katkera, kun hänen nimeään ei tullut toiseksi nimeksi vaan anopin nimi. Ensimmäiset reilu neljä kuukautta olivat täynnä jatkuvaa puuttumista kaikkeen mitä teimme ja miten teimme. Lisäksi kaikki mahdolliset asiat olisi pitänyt tehdä juuri sen oman suvun perinteiden mukaan eikä niin kuin minusta tuntui hyvältä. Oma äiti nalkutti koko ajan korvanjuuressa imetyksestä ja siitä, ettei meillä ollut kotona tarpeeksi siistiä. Anoppi valitti kaikesta uutena ostetusta ja siitä miten paljon käytimme rahaa(ihan kuin olisi tiennyt sitä). Meillä oli parisuhde kovilla, kun molemmilla meni erityisesti hermot toisen äitiin.
Mies pyysi töissä siirtoa väliaikaisesti ulkomaille, kun lapsi oli vähän alle kuukauden. Neljän kuukauden jälkeen pääsimme lähtemään vuodeksi toiselle puolelle maapalloa. Suomeen palattuamme mies pääsi töihin toiseen yksikköön ja muutimme 300km päähän molempien vanhemmista. Nyt ne pysyy kaikki kurissa ja meidän parisuhde hyvänä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä meinasi mennä välit sekä anoppilaan että omiin vanhempiini lapsen syntyessä. Kaikki olivat ihan liian innoissaan ainoasta lapsenlapsesta. Joulu oli yksi syyllistämisen aihe. Toinen oli lapsen nimen paljastaminen, kun ei pidetty nimiäisiä. Anoppi itki, kun ei saanut tietää nimeä ensin. Oma äitini oli katkera, kun hänen nimeään ei tullut toiseksi nimeksi vaan anopin nimi. Ensimmäiset reilu neljä kuukautta olivat täynnä jatkuvaa puuttumista kaikkeen mitä teimme ja miten teimme. Lisäksi kaikki mahdolliset asiat olisi pitänyt tehdä juuri sen oman suvun perinteiden mukaan eikä niin kuin minusta tuntui hyvältä. Oma äiti nalkutti koko ajan korvanjuuressa imetyksestä ja siitä, ettei meillä ollut kotona tarpeeksi siistiä. Anoppi valitti kaikesta uutena ostetusta ja siitä miten paljon käytimme rahaa(ihan kuin olisi tiennyt sitä). Meillä oli parisuhde kovilla, kun molemmilla meni erityisesti hermot toisen äitiin.
Mies pyysi töissä siirtoa väliaikaisesti ulkomaille, kun lapsi oli vähän alle kuukauden. Neljän kuukauden jälkeen pääsimme lähtemään vuodeksi toiselle puolelle maapalloa. Suomeen palattuamme mies pääsi töihin toiseen yksikköön ja muutimme 300km päähän molempien vanhemmista. Nyt ne pysyy kaikki kurissa ja meidän parisuhde hyvänä.
No aika ääritapaus, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Meillä meinasi mennä välit sekä anoppilaan että omiin vanhempiini lapsen syntyessä. Kaikki olivat ihan liian innoissaan ainoasta lapsenlapsesta. Joulu oli yksi syyllistämisen aihe. Toinen oli lapsen nimen paljastaminen, kun ei pidetty nimiäisiä. Anoppi itki, kun ei saanut tietää nimeä ensin. Oma äitini oli katkera, kun hänen nimeään ei tullut toiseksi nimeksi vaan anopin nimi. Ensimmäiset reilu neljä kuukautta olivat täynnä jatkuvaa puuttumista kaikkeen mitä teimme ja miten teimme. Lisäksi kaikki mahdolliset asiat olisi pitänyt tehdä juuri sen oman suvun perinteiden mukaan eikä niin kuin minusta tuntui hyvältä. Oma äiti nalkutti koko ajan korvanjuuressa imetyksestä ja siitä, ettei meillä ollut kotona tarpeeksi siistiä. Anoppi valitti kaikesta uutena ostetusta ja siitä miten paljon käytimme rahaa(ihan kuin olisi tiennyt sitä). Meillä oli parisuhde kovilla, kun molemmilla meni erityisesti hermot toisen äitiin.
Mies pyysi töissä siirtoa väliaikaisesti ulkomaille, kun lapsi oli vähän alle kuukauden. Neljän kuukauden jälkeen pääsimme lähtemään vuodeksi toiselle puolelle maapalloa. Suomeen palattuamme mies pääsi töihin toiseen yksikköön ja muutimme 300km päähän molempien vanhemmista. Nyt ne pysyy kaikki kurissa ja meidän parisuhde hyvänä.
Kamala tilanne 😥 Ihme että jaksoitte pitää välit. Meillä on juurikin äitini puolelta sama kuvio, nimeä jankattu jo alkuraskaudesta asti ja loukkaannutaan, kun sanoin että emme kerro sitä etukäteen kenellekään. Joka asiaan vastaus on "miten niin et omalle äidille kerro". Yhtäkkiä onkin ihan mummo Jumalan armosta, kun ennen ei juurikaan mun asiat kiinnostaneet. Tai kun kerroin asioitani, etsitty aina vikoja ja syytetty mua kaikesta. Pelottaa miten jaksan, kun lapsen tulo kärjistää entisestäänkin huonot välit. Ja meillä on jo välimatkaakin. Henkinen nyrkki on valitettavan tiukassa. Osaispa olla vahva ja syyllistymättä kun marttyyrikortit otetaan esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain äidiltäni ruutuvihon, johon oli kirjannut kaikki taludenpidon puutteet. Ja lapsettomat siskoni mittasivat millinetrimitalla meiltä "saatua" huomiota. Eli nousi kolmas maailmansota, jos pyysin esim yhtä tuomaan ohikävellessään maitolitran. Sitten se jolta ei pyydetty toi kolme, jotan kallista ja parempaa maitoa. Äiti päätti että hän ostaa toppapuvut, yksi sisko omi juhlamekot ja kolmas symttärikakut. Lastenvahtivuoroja sovittiin keskenään ilman että meille edes kerrottiin.
Ihan sietämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo anopin käytös ei ole millään tavalla ylipääsemättömän kamalaa.
Imetyksestä ei kukaan tässä vaiheessa tiedä.
Ja on ihan ymmärrettävää että joulu on sukujuhla. Ei kai se synnytys nyt halvaannuta tms. niin totaalisesti, ettei esim jouluna pysty piipahtamaan kahville sinne anoppilaan. Jos äiti voi huonosti edelleen, miksei isä voi mennä lapsen kanssa?
Siis mitä? Miksi PITÄISI mennä kahville anoppilaan jos ei halua? Itse olin kyllä tosi väsynyt ja kipeä vielä kuukausi synnytyksen jälkeen. Olisin kyllä voinut raahautua kahville anoppilaan(ja raahauduinkin) mutta mikään pakko se ei ole. Joulun saa viettää vaikka yökkärissä pizzaa syöden jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo anopin käytös ei ole millään tavalla ylipääsemättömän kamalaa.
Imetyksestä ei kukaan tässä vaiheessa tiedä.
Ja on ihan ymmärrettävää että joulu on sukujuhla. Ei kai se synnytys nyt halvaannuta tms. niin totaalisesti, ettei esim jouluna pysty piipahtamaan kahville sinne anoppilaan. Jos äiti voi huonosti edelleen, miksei isä voi mennä lapsen kanssa?
Siis mitä? Miksi PITÄISI mennä kahville anoppilaan jos ei halua? Itse olin kyllä tosi väsynyt ja kipeä vielä kuukausi synnytyksen jälkeen. Olisin kyllä voinut raahautua kahville anoppilaan(ja raahauduinkin) mutta mikään pakko se ei ole. Joulun saa viettää vaikka yökkärissä pizzaa syöden jos haluaa.
No sitten ei mene, mutta mies ja lapsi voi ihan hyvin piipahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo anopin käytös ei ole millään tavalla ylipääsemättömän kamalaa.
Imetyksestä ei kukaan tässä vaiheessa tiedä.
Ja on ihan ymmärrettävää että joulu on sukujuhla. Ei kai se synnytys nyt halvaannuta tms. niin totaalisesti, ettei esim jouluna pysty piipahtamaan kahville sinne anoppilaan. Jos äiti voi huonosti edelleen, miksei isä voi mennä lapsen kanssa?
Siis mitä? Miksi PITÄISI mennä kahville anoppilaan jos ei halua? Itse olin kyllä tosi väsynyt ja kipeä vielä kuukausi synnytyksen jälkeen. Olisin kyllä voinut raahautua kahville anoppilaan(ja raahauduinkin) mutta mikään pakko se ei ole. Joulun saa viettää vaikka yökkärissä pizzaa syöden jos haluaa.
No sitten ei mene, mutta mies ja lapsi voi ihan hyvin piipahtaa.
Jos ap anoppinsa mukaan imettää, niin eiköhän kuukauden vanha vauva pysy sen ravintolähteensä luona.
Sitä paitsi, ap ja miehensähän ovat yhdessä päättäneet viettää kotona joulun. Miksi oletat että mieskään sen kummemmin haluaa noin pienen kanssa pakkasella lähteä kyläilemään, vielä ilman sitä kaiken pelastavaa rintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo anopin käytös ei ole millään tavalla ylipääsemättömän kamalaa.
Imetyksestä ei kukaan tässä vaiheessa tiedä.
Ja on ihan ymmärrettävää että joulu on sukujuhla. Ei kai se synnytys nyt halvaannuta tms. niin totaalisesti, ettei esim jouluna pysty piipahtamaan kahville sinne anoppilaan. Jos äiti voi huonosti edelleen, miksei isä voi mennä lapsen kanssa?
Siis mitä? Miksi PITÄISI mennä kahville anoppilaan jos ei halua? Itse olin kyllä tosi väsynyt ja kipeä vielä kuukausi synnytyksen jälkeen. Olisin kyllä voinut raahautua kahville anoppilaan(ja raahauduinkin) mutta mikään pakko se ei ole. Joulun saa viettää vaikka yökkärissä pizzaa syöden jos haluaa.
No sitten ei mene, mutta mies ja lapsi voi ihan hyvin piipahtaa.
Jos ap anoppinsa mukaan imettää, niin eiköhän kuukauden vanha vauva pysy sen ravintolähteensä luona.
Sitä paitsi, ap ja miehensähän ovat yhdessä päättäneet viettää kotona joulun. Miksi oletat että mieskään sen kummemmin haluaa noin pienen kanssa pakkasella lähteä kyläilemään, vielä ilman sitä kaiken pelastavaa rintaa.
Eli anoppi pakottaa puolen vuoden imetykseen, anoppi suorittaa joulua, ap.lta ei tule tulemaan maitoa, hän aikoo olla kipeä vielä jouluna, hän aikoo riidellä muistakin asioista anopin kanssa, hän aikoo imettää mutta päin honkiahan se menee ja jouluna tulee olemaan pakkasta vaikka viimeisenä kahdeksana vuotena lämpöä on ollut liki 10'
Hyvä! Kuis, ootko suunnitellu muuta näin 4 kk janalla??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo anopin käytös ei ole millään tavalla ylipääsemättömän kamalaa.
Imetyksestä ei kukaan tässä vaiheessa tiedä.
Ja on ihan ymmärrettävää että joulu on sukujuhla. Ei kai se synnytys nyt halvaannuta tms. niin totaalisesti, ettei esim jouluna pysty piipahtamaan kahville sinne anoppilaan. Jos äiti voi huonosti edelleen, miksei isä voi mennä lapsen kanssa?
Siis mitä? Miksi PITÄISI mennä kahville anoppilaan jos ei halua? Itse olin kyllä tosi väsynyt ja kipeä vielä kuukausi synnytyksen jälkeen. Olisin kyllä voinut raahautua kahville anoppilaan(ja raahauduinkin) mutta mikään pakko se ei ole. Joulun saa viettää vaikka yökkärissä pizzaa syöden jos haluaa.
No sitten ei mene, mutta mies ja lapsi voi ihan hyvin piipahtaa.
No ei se kyllä ihan hyvin onnistu,jos äiti imettää. Miksi pitäisikään? En minä olisi halunnut olla vauvasta erossa hetkeäkään tuossa vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo anopin käytös ei ole millään tavalla ylipääsemättömän kamalaa.
Imetyksestä ei kukaan tässä vaiheessa tiedä.
Ja on ihan ymmärrettävää että joulu on sukujuhla. Ei kai se synnytys nyt halvaannuta tms. niin totaalisesti, ettei esim jouluna pysty piipahtamaan kahville sinne anoppilaan. Jos äiti voi huonosti edelleen, miksei isä voi mennä lapsen kanssa?
Siis mitä? Miksi PITÄISI mennä kahville anoppilaan jos ei halua? Itse olin kyllä tosi väsynyt ja kipeä vielä kuukausi synnytyksen jälkeen. Olisin kyllä voinut raahautua kahville anoppilaan(ja raahauduinkin) mutta mikään pakko se ei ole. Joulun saa viettää vaikka yökkärissä pizzaa syöden jos haluaa.
No sitten ei mene, mutta mies ja lapsi voi ihan hyvin piipahtaa.
Jos ap anoppinsa mukaan imettää, niin eiköhän kuukauden vanha vauva pysy sen ravintolähteensä luona.
Sitä paitsi, ap ja miehensähän ovat yhdessä päättäneet viettää kotona joulun. Miksi oletat että mieskään sen kummemmin haluaa noin pienen kanssa pakkasella lähteä kyläilemään, vielä ilman sitä kaiken pelastavaa rintaa.
Voi jeesus. Mies menee piipahtamaan, pukee lapsen hyvin. Kolme pyhäpäivää, yksi lyhyt kahvireissu ei takuulla tapa ap:ta tai lasta. Mies varmasti riemuitsee.
Miten te kuvittelette että monilapsisessa perheessä se arki ylipäätään pyörii, jos joka mukulan kanssa halvaantuu puoleksi vuodeksi sisälle?
Kyllä meillä vauva on keikkunut jo arjessa mukana viikon päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo anopin käytös ei ole millään tavalla ylipääsemättömän kamalaa.
Imetyksestä ei kukaan tässä vaiheessa tiedä.
Ja on ihan ymmärrettävää että joulu on sukujuhla. Ei kai se synnytys nyt halvaannuta tms. niin totaalisesti, ettei esim jouluna pysty piipahtamaan kahville sinne anoppilaan. Jos äiti voi huonosti edelleen, miksei isä voi mennä lapsen kanssa?
Siis mitä? Miksi PITÄISI mennä kahville anoppilaan jos ei halua? Itse olin kyllä tosi väsynyt ja kipeä vielä kuukausi synnytyksen jälkeen. Olisin kyllä voinut raahautua kahville anoppilaan(ja raahauduinkin) mutta mikään pakko se ei ole. Joulun saa viettää vaikka yökkärissä pizzaa syöden jos haluaa.
No sitten ei mene, mutta mies ja lapsi voi ihan hyvin piipahtaa.
Jos ap anoppinsa mukaan imettää, niin eiköhän kuukauden vanha vauva pysy sen ravintolähteensä luona.
Sitä paitsi, ap ja miehensähän ovat yhdessä päättäneet viettää kotona joulun. Miksi oletat että mieskään sen kummemmin haluaa noin pienen kanssa pakkasella lähteä kyläilemään, vielä ilman sitä kaiken pelastavaa rintaa.
Eli anoppi pakottaa puolen vuoden imetykseen, anoppi suorittaa joulua, ap.lta ei tule tulemaan maitoa, hän aikoo olla kipeä vielä jouluna, hän aikoo riidellä muistakin asioista anopin kanssa, hän aikoo imettää mutta päin honkiahan se menee ja jouluna tulee olemaan pakkasta vaikka viimeisenä kahdeksana vuotena lämpöä on ollut liki 10'
Hyvä! Kuis, ootko suunnitellu muuta näin 4 kk janalla??
Mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
107 jatkaa vielä: äiti on aina ollut sitä mieltä, että tietää parhaiten. Monta kertaa eronneena jaksoi neuvoa, kuinka olla ja käyttäytyä suhteessa ja että mieheni kohta jättää, koska en panosta itseeni tarpeeksi enkä odota miestäni silkkihepeneissä kotona pitkän työpäivän päätteeksi 😐 Vaikka meillä on sopuisa ja ihana suhde, äiti korostaa aina kuinka olen vaikea luonne ja kanssani on varmasti hankala elää. Tietämättä mitään meidän asioista. Sellainen toistuvana käytöksenä on satuttanut ja saanut varpailleen, joten nyt usein tuntuu että jopa ylireagoin joihinkin lapseen liittyviin asioihin koska olen tottunut arvosteluun ja aina odotan, milloin piikki iskee nurkan takaa. Jos tätä taakkaa ei olisi, ehkä omakin suhtautumiseni olisi kepeämpi. Nyt olen koko ajan tuntosarvet pystyssä kaiken suhteen, mitä äiti suustaan päästää. Olen aikuinen nainen mutta äidin suhteen ihan kakaran tasolla ja se itseänikin harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo anopin käytös ei ole millään tavalla ylipääsemättömän kamalaa.
Imetyksestä ei kukaan tässä vaiheessa tiedä.
Ja on ihan ymmärrettävää että joulu on sukujuhla. Ei kai se synnytys nyt halvaannuta tms. niin totaalisesti, ettei esim jouluna pysty piipahtamaan kahville sinne anoppilaan. Jos äiti voi huonosti edelleen, miksei isä voi mennä lapsen kanssa?
Siis mitä? Miksi PITÄISI mennä kahville anoppilaan jos ei halua? Itse olin kyllä tosi väsynyt ja kipeä vielä kuukausi synnytyksen jälkeen. Olisin kyllä voinut raahautua kahville anoppilaan(ja raahauduinkin) mutta mikään pakko se ei ole. Joulun saa viettää vaikka yökkärissä pizzaa syöden jos haluaa.
No sitten ei mene, mutta mies ja lapsi voi ihan hyvin piipahtaa.
Jos ap anoppinsa mukaan imettää, niin eiköhän kuukauden vanha vauva pysy sen ravintolähteensä luona.
Sitä paitsi, ap ja miehensähän ovat yhdessä päättäneet viettää kotona joulun. Miksi oletat että mieskään sen kummemmin haluaa noin pienen kanssa pakkasella lähteä kyläilemään, vielä ilman sitä kaiken pelastavaa rintaa.
Eli anoppi pakottaa puolen vuoden imetykseen, anoppi suorittaa joulua, ap.lta ei tule tulemaan maitoa, hän aikoo olla kipeä vielä jouluna, hän aikoo riidellä muistakin asioista anopin kanssa, hän aikoo imettää mutta päin honkiahan se menee ja jouluna tulee olemaan pakkasta vaikka viimeisenä kahdeksana vuotena lämpöä on ollut liki 10'
Hyvä! Kuis, ootko suunnitellu muuta näin 4 kk janalla??
On tainnut lääkkeet jäädä ottamatta tällä anopilla.
Miehen tehtävä olisi se rajanveto omaan äitiinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo anopin käytös ei ole millään tavalla ylipääsemättömän kamalaa.
Imetyksestä ei kukaan tässä vaiheessa tiedä.
Ja on ihan ymmärrettävää että joulu on sukujuhla. Ei kai se synnytys nyt halvaannuta tms. niin totaalisesti, ettei esim jouluna pysty piipahtamaan kahville sinne anoppilaan. Jos äiti voi huonosti edelleen, miksei isä voi mennä lapsen kanssa?
Siis mitä? Miksi PITÄISI mennä kahville anoppilaan jos ei halua? Itse olin kyllä tosi väsynyt ja kipeä vielä kuukausi synnytyksen jälkeen. Olisin kyllä voinut raahautua kahville anoppilaan(ja raahauduinkin) mutta mikään pakko se ei ole. Joulun saa viettää vaikka yökkärissä pizzaa syöden jos haluaa.
No sitten ei mene, mutta mies ja lapsi voi ihan hyvin piipahtaa.
Jos ap anoppinsa mukaan imettää, niin eiköhän kuukauden vanha vauva pysy sen ravintolähteensä luona.
Sitä paitsi, ap ja miehensähän ovat yhdessä päättäneet viettää kotona joulun. Miksi oletat että mieskään sen kummemmin haluaa noin pienen kanssa pakkasella lähteä kyläilemään, vielä ilman sitä kaiken pelastavaa rintaa.
Voi jeesus. Mies menee piipahtamaan, pukee lapsen hyvin. Kolme pyhäpäivää, yksi lyhyt kahvireissu ei takuulla tapa ap:ta tai lasta. Mies varmasti riemuitsee.
Miten te kuvittelette että monilapsisessa perheessä se arki ylipäätään pyörii, jos joka mukulan kanssa halvaantuu puoleksi vuodeksi sisälle?
Kyllä meillä vauva on keikkunut jo arjessa mukana viikon päästä.
AP.lla ei ole montaa lasta. Saa rauhassa pesiä pienen vauvan kanssa kotonaan ja antaa kaiken huomion vauvalle. Harmi ettei teillä onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo anopin käytös ei ole millään tavalla ylipääsemättömän kamalaa.
Imetyksestä ei kukaan tässä vaiheessa tiedä.
Ja on ihan ymmärrettävää että joulu on sukujuhla. Ei kai se synnytys nyt halvaannuta tms. niin totaalisesti, ettei esim jouluna pysty piipahtamaan kahville sinne anoppilaan. Jos äiti voi huonosti edelleen, miksei isä voi mennä lapsen kanssa?
Siis mitä? Miksi PITÄISI mennä kahville anoppilaan jos ei halua? Itse olin kyllä tosi väsynyt ja kipeä vielä kuukausi synnytyksen jälkeen. Olisin kyllä voinut raahautua kahville anoppilaan(ja raahauduinkin) mutta mikään pakko se ei ole. Joulun saa viettää vaikka yökkärissä pizzaa syöden jos haluaa.
No sitten ei mene, mutta mies ja lapsi voi ihan hyvin piipahtaa.
Jos ap anoppinsa mukaan imettää, niin eiköhän kuukauden vanha vauva pysy sen ravintolähteensä luona.
Sitä paitsi, ap ja miehensähän ovat yhdessä päättäneet viettää kotona joulun. Miksi oletat että mieskään sen kummemmin haluaa noin pienen kanssa pakkasella lähteä kyläilemään, vielä ilman sitä kaiken pelastavaa rintaa.
Voi jeesus. Mies menee piipahtamaan, pukee lapsen hyvin. Kolme pyhäpäivää, yksi lyhyt kahvireissu ei takuulla tapa ap:ta tai lasta. Mies varmasti riemuitsee.
Miten te kuvittelette että monilapsisessa perheessä se arki ylipäätään pyörii, jos joka mukulan kanssa halvaantuu puoleksi vuodeksi sisälle?
Kyllä meillä vauva on keikkunut jo arjessa mukana viikon päästä.
AP.lla ei ole montaa lasta. Saa rauhassa pesiä pienen vauvan kanssa kotonaan ja antaa kaiken huomion vauvalle. Harmi ettei teillä onnistu.
No ei todellakaan ole harmi. Kuka haluaa muumioitua kotiinsa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo anopin käytös ei ole millään tavalla ylipääsemättömän kamalaa.
Imetyksestä ei kukaan tässä vaiheessa tiedä.
Ja on ihan ymmärrettävää että joulu on sukujuhla. Ei kai se synnytys nyt halvaannuta tms. niin totaalisesti, ettei esim jouluna pysty piipahtamaan kahville sinne anoppilaan. Jos äiti voi huonosti edelleen, miksei isä voi mennä lapsen kanssa?
Siis mitä? Miksi PITÄISI mennä kahville anoppilaan jos ei halua? Itse olin kyllä tosi väsynyt ja kipeä vielä kuukausi synnytyksen jälkeen. Olisin kyllä voinut raahautua kahville anoppilaan(ja raahauduinkin) mutta mikään pakko se ei ole. Joulun saa viettää vaikka yökkärissä pizzaa syöden jos haluaa.
No sitten ei mene, mutta mies ja lapsi voi ihan hyvin piipahtaa.
Jos ap anoppinsa mukaan imettää, niin eiköhän kuukauden vanha vauva pysy sen ravintolähteensä luona.
Sitä paitsi, ap ja miehensähän ovat yhdessä päättäneet viettää kotona joulun. Miksi oletat että mieskään sen kummemmin haluaa noin pienen kanssa pakkasella lähteä kyläilemään, vielä ilman sitä kaiken pelastavaa rintaa.
Voi jeesus. Mies menee piipahtamaan, pukee lapsen hyvin. Kolme pyhäpäivää, yksi lyhyt kahvireissu ei takuulla tapa ap:ta tai lasta. Mies varmasti riemuitsee.
Miten te kuvittelette että monilapsisessa perheessä se arki ylipäätään pyörii, jos joka mukulan kanssa halvaantuu puoleksi vuodeksi sisälle?
Kyllä meillä vauva on keikkunut jo arjessa mukana viikon päästä.
Unohdat täysin sen, että miksi pitäisi mennä osan perheestä jouluna kylään? Jos on sovittu että ovat oman perheen kesken kotona joulun? Sinun ja ap:n anopinko mieliksi se ap:n mies lähtee vauvan kanssa, sen sijaan että nauttisivat kahdestaan vauvan kanssa ensimmäisestä joulusta. Miksi sinulla on noin kova tarve neuvoa anonyymin palstailijan joulua, oletko itse anoppi ja siksi kolahtaa? Ap ja miehensä ovat jo päättäneet omasta joulustaan. Miksi se päätös pitäisi muuttaa?
Huoh, itseasiassa kaksi. Enpäs ravaa, ravaappas parin. Antakaa jo olla. Nobody cares!