Anoppi tiesi jo kertoa, että imetän ainakin puoli vuotta + muita hössötyksen aiheita

Täällä on selkeästi tuo jankkaaja ap:n tarinan kaltainen anoppi joka ei koskaan päässyt yli siitä että oma lapsi irrotti huulet hänen nännistään ja katkaisi napanuoran eikä tullut sukujoulua viettämään lapsenlapsen kanssa tai kuuntele joka neuvoa kuin uskovainen jumalan sanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"vauvan kanssa pitää ulkoilla" vähän ohi aiheen mutta mitä konkreettista vauvalle tapahtuu jos ei ulkoilla? Jos hänen kanssaan ei vaunutella joka päivä? Olen yrittänyt neuvolasta kysyä ja vastaus on aina "no kyllä pitää" niin miksi?

Uskon tämän olevan enemminkin monen positiivisen asian summa, kuin se että vauva kärsisi pahasti siitä, jos ei ulkoilutettaisi. Ensinnäkin, jos asuu maantasalla, niin raikasta ulkoilmaa on tärkeä saada, sekä tuulettaa omaa asuntoa säännöllisesti (radonin takia). Toisekseen, raitis ilma tekee kaikille hyvää, raikastaa ja kirkastaa mieltä ja auttaa tukalaan oloon.

On myös hyvin opettavaista olla alusta asti ulkona, nähdä erilaisia ihmisiä, vekottimia ja vempaimia, kokea sadetta, tuulta, (suojattuja) aurinkoa. Annat heti vauvalle eväitä käsitellä maailmaa, oppia uutta ja tottua tähän maailmaan.

Rytmi on myös varmasti yksi syy, miksi sitä suositellaan. Niin sinun, kuin vauvasi vuoksi on tärkeää yrittää pitää rytmistä kiinni, vaikka olisikin useamman kuukauden kotona. Äiti helposti masentuu ja ahdistuu kotona jatkuvaan oloon, ja edes se pieni raikas kävelyhetki ulkona auttaa siihen tunteeseen, kun seinät meina kaatua päälle. Myös vauvalle (yleensä, en tiedä voiko yleistää että kaikille?) rytmi tuo turvaa ja varmuutta elämään. Jos joka aamu lounaan jälkeen lähdetään vaunukävelylle, osaa vauva sitä jo odottaa. Tämä lisää vauvan itseluottamusta ja varmuutta, kun osaa jo aavistaa, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Okei, kiitos vastauksesta. Eli lähinnä äidin mielenterveyden kannalta tuo ulkoilu :)

Kyllä siinä monia muitakin hyviä syitä listattiin.

Mielestäni suurinosa kiteytyi tuohon äidin vointiin, "virkistää" "rytmi myös äidille" "vauva näkee kaikenlaista" no ei se sieltä kopasta kyllä nää :D

Minunkin anoppi kuvitteli kaikenlaista aikoinaan. Yritti ostaa suosiota rahalla ja tavaralla. Mielisteli ja toisaalta mollasi. Tajusin ajoissa pitää välit viileinä. Se toimi, nykyään osaa käyttäytyä hyvin minua kohtaan sen pari kertaa vuodessa kun tapaamme. Tietää että annan samalla mitalla takaisin jos mollaa. Tietää että teen omat päätökseni, en ole hänen tai miehen tossun alla. En paapo poikaansa kuten äitinsä, poikansa on puolisoni, ei lapseni.

Nyt kun olen itsekin isoäiti niin kiitos anopille, hän näytti sen millainen anoppi/isoäiti en halua itse olla. Tarjoan nuorelle perheelle apua, sanon että saa kieltäytyä enkä loukkaannu, kysyn mielipidettä todella herkästi, en tuppaudu, nuorella perheellä on oma tapa elää ja sitä pitää kunnioittaa vaikka se poikkeaisi omasta tavastani. En oleta mitään enkä tarjota 30 vuotta sitten olleita lapsenhoitoneuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Noh, meitä on moneksi, minä lähdin 2-viikkoisen kanssa toiselle puolelle Eurooppaa sukuloimaan. Siellä on anopitkin vähän eri maata kuin täällä.

Jos tämä on totta, niin olet kyllä vastuuton idiootti, joka vaarantaa lapsensa terveyden ja hengen. Mut olikin varmaan provo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstan lempiaihe kamalat anopit😂

Aina kommentteja ja anopin ylistystä piisaa.

Ai että mä nautin jo etukäteen tietäessäni, että tekin haukkujat olette joskus viellä se paha anoppi jota täällä haukutaan.

On myös ihania anoppeja. Jos sinua haukutaan, mene itseesi ja mieti miksi näin on. Aina voi muuttua ja luoda paremman suhteen miniäänsä,jos haluaa.

Ei minua haukuta, en edes ole anoppi.

Ärsyttää vaan tämä jokapäiväinen anoppiviha.

Miniät vois vähän katsoo peiliin hyvään ihmissuhteeseen kun tarvitaan kaksi.

Ja paskaan ihmissuhteeseen tarvitaan vain yksi sviidumaisesti käyttäytyvä.

Mietipä näin: me olisimme kaverit. Minä nälvisisin sinua kaikesta, yrittäisin määräillä tekemisiäsi ja kojtelisin muutenkin kuin pikkulasta/vajaavaltaista, haukkuisin kotisi joka kerta kyläillessä, arvostelisin rahankäyttöäsi jne.

Kuinka kauan olisit kaverini?

Niin, ja sanominen ei tehoa, eli rauhallinen juttelu menee kuuroilke korville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, meitä on moneksi, minä lähdin 2-viikkoisen kanssa toiselle puolelle Eurooppaa sukuloimaan. Siellä on anopitkin vähän eri maata kuin täällä.

Jos tämä on totta, niin olet kyllä vastuuton idiootti, joka vaarantaa lapsensa terveyden ja hengen. Mut olikin varmaan provo.

Ei ole provo. Millä lailla vaaransin lapsen terveyden ja hengen? Vein sentään pois pakkasista! Ei aivastanutkaan koko reissulla ja on edelleen 13 vuotta myöhemmin hengissä. Kyllä te olette hysteerisiä. Rintaruokinnassa olevan vauvan voi viedä vaikka kuuhun eikä se edes huomaisi.

Meillä ollut aivan samanlaista monta vuotta, siitä lähin kun aloin odottaa esikoistani. Anoppi myös teki kaikkensa pelotellakseen minua pihtisynnytyksillä vuodelta nakki. Ja vaikutti suorastaan pettyneeltä, kun synnytykseni menivätkin helposti.

Anoppi suuttui todella verisesti, kun emme suostuneet menemään heille jouluna, jona olimme juuri saaneet keskosvauvan (vauva nro 4) kotiin kolmen kuukauden sairaalarumban jälkeen. ja samassa rytäkässä meikäläiseltä meni lopullisesti maku. Ei minkäänlaista kunnioitusta perhettämme ja toiveitamme kohtaan, vaan minä minä minä..

Nyt odotan viidettä ja laantumisen merkkejä ei näy. On jo ohjeistanut tämänkin kerran imetyksen, viimeksi eilen taputteli mahaani kysymättä jne.. tekee myös todella intiimejä kysymyksiä raskauteen liittyen, joita en todellakaan ole valmis jakamaan hänen kanssaan. Suurinpiirtein tekoasennotkin pitäisi selostaa!