Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tiesi jo kertoa, että imetän ainakin puoli vuotta + muita hössötyksen aiheita
18.09.2017 |
Ilmoitti minulle, että kyllä sinä sitten imetät ainakin 6kk. Kotoakaan en kuulemma aijo lapsen synnyttyä poistua. Esikoista siis odotan.
Lisäksi joka vuotinen jouluspektaakkeli (=eli ruokailu heidän luonaan) stressaa häntä jo nyt. Sanoin, että haluamme olla vain kotosalla joulun n. kuukauden ikäisen vauvamme kanssa, jotta ei tarvitse silloin ravata molempien vanhemmilla (joista molemmat vielä eronneetkin) ja väsyttää itseään sekä vauvaa. Hyvä ettei sydänkohtausta saanut, kun asiasta ilmoitin. Jotenkin kamala vääryys, jos haluammekin olla vain kotosalla VAIKKA melkein naapurissa asummekin.
Nyt stressaa ihan vietävästi, millainen hössötys ja päteminen siitä alkaa, tai siis pahenee, kun vauva syntyy. Nytkin jaksaa muistutella, että vauvan kanssa on ulkoiltava.. ihanko totta? :-D Pelkään pahoin, että emme saa olla kotona rauhassa lapsen synnyttyä.
Olen jo nyt saanut tarpeekseni!!! MITEN tämän tulee kestämään??? Mikä siinä on niin vaikeaa kunnioittaa toisten ihmisten/perheiden valintoja?
N25
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tulla aika yksinäistä kökkiä siellä mökissään aina...
Se että haluaa viettää yhden joulun vastasyntyneen kanssa = aina?
No kun tää tyyppi pistää hanat kiinni loppuelämäksi jos kerran ei saa tahtoaan läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pointti tais olla se, että katsele rauhassa, älä riiheä ja aiheuta eripuraa raskaushormonien kourissa. Aika näyttää. Jos nyt synnytät ja katselet sitten jouluna ( aikaa liki 4 kk)
Tuntuu vaan että koitat nyt mistä vaan saada riitaa aikaiseksi. Anoppi nyt vaan on innoissaan, niin niillä on tapana olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tulla aika yksinäistä kökkiä siellä mökissään aina...
Se että haluaa viettää yhden joulun vastasyntyneen kanssa = aina?
No kun tää tyyppi pistää hanat kiinni loppuelämäksi jos kerran ei saa tahtoaan läpi.
Kyllä se anoppi siitä takaisin ryömii ja matelee kun tajuaa että kiukuttelulla jää vain pois lapsenlapsen elämästä
Vierailija kirjoitti:
Pointti tais olla se, että katsele rauhassa, älä riiheä ja aiheuta eripuraa raskaushormonien kourissa. Aika näyttää. Jos nyt synnytät ja katselet sitten jouluna ( aikaa liki 4 kk)
Tuntuu vaan että koitat nyt mistä vaan saada riitaa aikaiseksi. Anoppi nyt vaan on innoissaan, niin niillä on tapana olla.
Työnnä jo ne raskaushormonisi minne aurinko ei paista. Raskaana pystyy ihan hyvin ajattelemaan ja käyttämään omia aivoja kuten ennenkin.
Ap satukko asuun tampereen suunnassa? Täältä sulle tuore äitikaveri ehdokas joka on valmis pistään anopille rumasti vastaan. Voin olla se hirviö. :)
Olis kiinnostavaa nähdä näitä kiukuttelevia anoppeja, itsellä on vaan niin suloonen, että välillä tekis mieli vaan halata..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap satukko asuun tampereen suunnassa? Täältä sulle tuore äitikaveri ehdokas joka on valmis pistään anopille rumasti vastaan. Voin olla se hirviö. :)
Olis kiinnostavaa nähdä näitä kiukuttelevia anoppeja, itsellä on vaan niin suloonen, että välillä tekis mieli vaan halata..
Hah! Valitettavasti en. Koetan pärjätä yksinkin ;D ap
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitti minulle, että kyllä sinä sitten imetät ainakin 6kk. Kotoakaan en kuulemma aijo lapsen synnyttyä poistua. Esikoista siis odotan.
Lisäksi joka vuotinen jouluspektaakkeli (=eli ruokailu heidän luonaan) stressaa häntä jo nyt. Sanoin, että haluamme olla vain kotosalla joulun n. kuukauden ikäisen vauvamme kanssa, jotta ei tarvitse silloin ravata molempien vanhemmilla (joista molemmat vielä eronneetkin) ja väsyttää itseään sekä vauvaa. Hyvä ettei sydänkohtausta saanut, kun asiasta ilmoitin. Jotenkin kamala vääryys, jos haluammekin olla vain kotosalla VAIKKA melkein naapurissa asummekin.
Nyt stressaa ihan vietävästi, millainen hössötys ja päteminen siitä alkaa, tai siis pahenee, kun vauva syntyy. Nytkin jaksaa muistutella, että vauvan kanssa on ulkoiltava.. ihanko totta? :-D Pelkään pahoin, että emme saa olla kotona rauhassa lapsen synnyttyä.
Olen jo nyt saanut tarpeekseni!!! MITEN tämän tulee kestämään??? Mikä siinä on niin vaikeaa kunnioittaa toisten ihmisten/perheiden valintoja?
N25
Sanot vaan että teet oman pääsi mukaan ja anoppi on hyvä ja lakkaa mestaroimasta sun elämääsi.Vauvan synnyttyä pidät anopin loitolla sen 6 kk.Sano että jos marssii kutsumatta teille ei ole asiaa kuin vasta 1-vuotissynttäreille.
Ja juu, toki vietätte joulun kotona jos tekee mieli, ei mikään laki pakota viettämään joulua sukulaisten kanssa.Ihan sama mitä se anoppi vikisee. Vedä rajat ja pidä niistä kiinni.
Kaikkein kamalimpia ovat joka asiaan sekaantuvat lähisukulaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointti tais olla se, että katsele rauhassa, älä riiheä ja aiheuta eripuraa raskaushormonien kourissa. Aika näyttää. Jos nyt synnytät ja katselet sitten jouluna ( aikaa liki 4 kk)
Tuntuu vaan että koitat nyt mistä vaan saada riitaa aikaiseksi. Anoppi nyt vaan on innoissaan, niin niillä on tapana olla.
Työnnä jo ne raskaushormonisi minne aurinko ei paista. Raskaana pystyy ihan hyvin ajattelemaan ja käyttämään omia aivoja kuten ennenkin.
Niin pystyy, todella hyvin. Luonto vaan on suunnitellut asian niin että kiukulla tuleva äiti suojelee itseään. Nyt vaan se suuntautuu sinulla ihan mihin sattuu.
Se on hyvä testi ja kasvattaa ihmistä ennen äitiyttä, kun ei annakaan jokaisen päähänpiston viedä ja pystyy hillitsemään itsensä, katsomaan tilanteesta ulos, et onko tää nyt oikeasti näin vakavaa.
Jotkut kiukkuaa neuvolasta, jotkut miehelleen, jotkut ärsyyntyy naapuriin, eläimiin, jopa lapsiinsa.. Tästä täytyy vaan koittaa päästä yli.
Sua huolettaa moni asia ja koitat nyt suunnata angstin anoppiin.. Aivan kuin syy löytyisi sieltä.
Pelottaa ettei imetys onnistu~~ en mä imetä ollenkaan, en ois kyllä halunnutkaan.
( ja anoppi ahdistelee joulusta, väritän tarinaa vielä lisää mielessäni, joten mun ahdistus ja jännitys johtuu anopista)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tulla aika yksinäistä kökkiä siellä mökissään aina...
Se että haluaa viettää yhden joulun vastasyntyneen kanssa = aina?
No kun tää tyyppi pistää hanat kiinni loppuelämäksi jos kerran ei saa tahtoaan läpi.
Olisiko se suurikin menetys? Käske sen kasvaa aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikset sinä voi järjestä sitä joulua? Jos kerran te ette voi mennä muualle.
Miksi kenenkään pitäisi järjestää joulua, varsinkaan jos on 1 kk ikäinen vauva? Järki hoi.
Tehkää molempien vanhemmille selväksi, että nyt kun teillä on oma pikkuperhe, haluatte luoda omat jouluperinteet ja siksi haluatte viettää joulua ihan omalla sakilla kaikessa rauhassa. Jos anoppi ei sinun sanomaasi usko, pane poikansa asialle ja käske hänen laittaa äitinsä aisoihin. Anoppi elää omaa elämäänsä kuten sinunkin vanhempasi ja te elätte omaa elämäänne. Tehkää anopille ja muillekin uteliaille myös selväksi, että ensimmäiset viikot ovenne pysyy lukossa ja haluatte tutustua uuteen vauvaan ihan omassa rauhassa. Sitten kun aika on, saa anoppi kuten muutkin kyläilykutsun.
Anopilla on varmasti paljonkin lapsenhoitoon liittyviä näkökohtia ja hän tuntee olevansa lyömätön asiantuntija, sillä hän on toki joskus kolmekymmentä vuotta sitten itse synnyttänyt ja hoitanut lapsen. Anna mummon höseltää, mutta pidä oma pääsi. Moni asia on muuttunut sen jälkeen kun anopilla oli pikkulapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, ihan juuri kuten täälläkin on todettu, sun TÄRKEIN tehtävä raskauden tuossa vaiheessa on katkaista välit kaikkiin sukulaisiin. Tärkeintä on saada riita aikaiseksi mahdollisimman monen kanssa.
Onneksi sullon toi joulujuttu, se on tosi hyvä syy ja väline! Tsemppiä! Kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tulla aika yksinäistä kökkiä siellä mökissään aina...
Se että haluaa viettää yhden joulun vastasyntyneen kanssa = aina?
No kun tää tyyppi pistää hanat kiinni loppuelämäksi jos kerran ei saa tahtoaan läpi.
Olisiko se suurikin menetys? Käske sen kasvaa aikuiseksi.
En oo ap, kerroin tollaisen tyypin luonnehdinnasta. Tää ihmistyyppi siis. Ja samaa mieltä, ei ole yhtään menetystä, edes pientä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu, ihan juuri kuten täälläkin on todettu, sun TÄRKEIN tehtävä raskauden tuossa vaiheessa on katkaista välit kaikkiin sukulaisiin. Tärkeintä on saada riita aikaiseksi mahdollisimman monen kanssa.
Onneksi sullon toi joulujuttu, se on tosi hyvä syy ja väline! Tsemppiä! Kyllä se siitä.
Ootko oikeessakin elämässä noin yksoikoonen?
Miten se on riidan haastamista, jos ap ei nauti ajatuksesta puolivuotisesta pakkoimetyksestä jos maito ei vaan nouse vaan koska anoppi niin päätti? Ja anoppihan se oli repimässä pelihousunsa ajatuksesta ettei ap lapsineen välttämättä tulekkaan jouluksi niille, herra mun jee, sinnehän on monta kuukautta, miksi ei aikuunen ihminen totea että selvä, sun päätös, olette silti tervetulleita jos mielenne tänä aikana muutatte, eihän sitä tiedä miten aika vielä vie, jos vaikka vielä innostuiskin lähempänä.
Tsemppiä ap! Itellä myös laskettu aika Joulun alla, mutta ongelmani ei ole anoppi vaan oma äiti. Ihan samat kuviot muuten; kai tiedät että vauvaa pitää kylvettää, kai ymmärrät että vauvan kanssa pitää ulkoilla jne. Meillä on melko etäiset ja kireät välit, eikä se auta kun yritetään päälle 30 vuotiaille tuputtaa neuvoja ja sitten taas loukkaannutaan kun sanon, että en tarvitse kiitos ohjeita. Lisäksi äiti on kasvattanut meidät vähän sinnepäin, itku vahvistaa keuhkoja-tyylillä ja "lasta ei saa hemmotella pilalle" eli jätetty itkemään toiseen huoneeseen jne. Nyt kun itse kannatan noissa asioissa erilaista tapaa, niin ihmettelee ja väittää että "kyllä sä sitten huomaat että ei sitä lasta kannata koko ajan sylitellä" jne.
Joulu ahdistaa valmiiksi, molempien puolelta on odotuksia ja äidin puolelta mustasukkaisuutta, jos menemme rauhallisen anopin luokse käymään (joka asuu samassa kaupungissa, äitini 200 km päässä). Toisaalta harmittaa äidin puolesta että on Jouluna yksinään mutta meidän pikkuiseen kaksioonkaan en haluaisi pyörimään yöksi, koska hän vaatisi palvelua ja viihdyttämistä, kuten yleensä. Sellaiset ihmiset joilla ei tälläisiä ongelmia ole ovat usein kärkkäitä sanomaan että "no yksi ateria sinne tänne" tai "olisit kiitollinen että on mummi" jne mutta kun asia on ns iholla niin ei se ole helppoa. Marttyyriasenne aina kaikkeen syö omaa motivaatiota olla yhteydessä ja yrittää pitää hyvät välit. Nimittäin jos yrität nätisti selittää että luomme nyt omia perinteitä perheenä jbe niin alkaa iänikuinen "entä minä, en vissiin ole perhettä, en kuulu samaan porukkaan" jne. Todella raskasta kuunneltavaa ilman lastakin saatikka juuri synnyttäneenä, voin vaan kuvitella.
Tsemppiä kaikille saman ongelman kanssa painiville. Itse en ole keksinyt hyvää ratkaisua tuohon vielä. Kun asetan rajat, saan syyllistämistä ja pahaa mieltä itselleni. Kun yritän mukautua, mun mieli aina pahoitetaan. Ei voi voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitti minulle, että kyllä sinä sitten imetät ainakin 6kk. Kotoakaan en kuulemma aijo lapsen synnyttyä poistua. Esikoista siis odotan.
Lisäksi joka vuotinen jouluspektaakkeli (=eli ruokailu heidän luonaan) stressaa häntä jo nyt. Sanoin, että haluamme olla vain kotosalla joulun n. kuukauden ikäisen vauvamme kanssa, jotta ei tarvitse silloin ravata molempien vanhemmilla (joista molemmat vielä eronneetkin) ja väsyttää itseään sekä vauvaa. Hyvä ettei sydänkohtausta saanut, kun asiasta ilmoitin. Jotenkin kamala vääryys, jos haluammekin olla vain kotosalla VAIKKA melkein naapurissa asummekin.
Nyt stressaa ihan vietävästi, millainen hössötys ja päteminen siitä alkaa, tai siis pahenee, kun vauva syntyy. Nytkin jaksaa muistutella, että vauvan kanssa on ulkoiltava.. ihanko totta? :-D Pelkään pahoin, että emme saa olla kotona rauhassa lapsen synnyttyä.
Olen jo nyt saanut tarpeekseni!!! MITEN tämän tulee kestämään??? Mikä siinä on niin vaikeaa kunnioittaa toisten ihmisten/perheiden valintoja?
N25
Opettelehan sanomaan henkilölle vain EI! Mitään sen enempää selittelemättä, helppoa kuin heinän teko! Sitten vain katselet, kuinka anopilla naama helottaa ja ilmeitään vääntelee. Jos rupeaa sössöttämään jotain, kysy vain, onko kuulossa vai ymmärryksessä vikaa, sanoin EI!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä syntyi esikoinen marraskuun puolivälissä. Oli aika vaativa tapaus. Järjestein anopillle (ja itselle) jouluaterian meillä. Erittäin mielelläni menin oman äitini luo joulupäivänä, vaikka matka oli pitkä! Ihana oli istua valmiiseen pöytään!
Mikäli anoppi asuu lähellä, hänestä voi olla tosi paljon iloa lapsenhoidossa. Kannattaa vähän miettiä miten häneen suhtautuu. Kaikkeen ei tarvitse suostua, mutta aikuinen ihminen osaa myös laittaa asioita toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Joustavuutta kannattaa harjoitella.
Mietin välillä muun maalaisia kuin suomalaisia. Miten siellä voi kolma jopa neljä sukupolvea tulla keskenään toimeen? Meillä vedetään herneet nenään jo yhdestä jouluateriasta?? :-)
Näin. Ei oikeasti kannata nyt etukäteen suunnitella miten voi riidellä tukiverkostojensa kanssa..
OT: Tämä. Olisin ikionnellinen, jos saisin anopista hoitoapua. Harmi vaan, että on vakavasti sairas. Tutulla oli ongelmana, kun anoppi heillä ruokaa laittaessaan (kokkaa koko pakastimen täyteen) jättää keittiön tasot pyyhkimättä 🙄 Ongelmansa kullakin. Ja ymmärrän kyllä, että ap:lle tämä ihan todellinen ongelma, mutta tietty suhteellisuudentaju olisi hyvä pitää.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap! Itellä myös laskettu aika Joulun alla, mutta ongelmani ei ole anoppi vaan oma äiti. Ihan samat kuviot muuten; kai tiedät että vauvaa pitää kylvettää, kai ymmärrät että vauvan kanssa pitää ulkoilla jne. Meillä on melko etäiset ja kireät välit, eikä se auta kun yritetään päälle 30 vuotiaille tuputtaa neuvoja ja sitten taas loukkaannutaan kun sanon, että en tarvitse kiitos ohjeita. Lisäksi äiti on kasvattanut meidät vähän sinnepäin, itku vahvistaa keuhkoja-tyylillä ja "lasta ei saa hemmotella pilalle" eli jätetty itkemään toiseen huoneeseen jne. Nyt kun itse kannatan noissa asioissa erilaista tapaa, niin ihmettelee ja väittää että "kyllä sä sitten huomaat että ei sitä lasta kannata koko ajan sylitellä" jne.
Joulu ahdistaa valmiiksi, molempien puolelta on odotuksia ja äidin puolelta mustasukkaisuutta, jos menemme rauhallisen anopin luokse käymään (joka asuu samassa kaupungissa, äitini 200 km päässä). Toisaalta harmittaa äidin puolesta että on Jouluna yksinään mutta meidän pikkuiseen kaksioonkaan en haluaisi pyörimään yöksi, koska hän vaatisi palvelua ja viihdyttämistä, kuten yleensä. Sellaiset ihmiset joilla ei tälläisiä ongelmia ole ovat usein kärkkäitä sanomaan että "no yksi ateria sinne tänne" tai "olisit kiitollinen että on mummi" jne mutta kun asia on ns iholla niin ei se ole helppoa. Marttyyriasenne aina kaikkeen syö omaa motivaatiota olla yhteydessä ja yrittää pitää hyvät välit. Nimittäin jos yrität nätisti selittää että luomme nyt omia perinteitä perheenä jbe niin alkaa iänikuinen "entä minä, en vissiin ole perhettä, en kuulu samaan porukkaan" jne. Todella raskasta kuunneltavaa ilman lastakin saatikka juuri synnyttäneenä, voin vaan kuvitella.
Tsemppiä kaikille saman ongelman kanssa painiville. Itse en ole keksinyt hyvää ratkaisua tuohon vielä. Kun asetan rajat, saan syyllistämistä ja pahaa mieltä itselleni. Kun yritän mukautua, mun mieli aina pahoitetaan. Ei voi voittaa.
Hei, noitten itsestään selvien ohjeiden tuputtajille toimii tyhmäksi heittäytyminen. Harjoitelkaa tätä, silmät ihmetyksestä pyöreinä:
-lapsi pitää muistaa kylvettää.
-ai ihanko, ja minä kun luulin nuolevani sen puhtaaksi niin kuin kissat tekee.
-muista ny ruokkia sitä.
-ai joka päivä? Eikö riitäkkään että kastelee sitä viikottain kuten kukkia?
Ym kaikkea tyhmää vastaavaa. Jos loukkaantuu, ota rauhallinen ilme ja ääni ja totea, että vitsailit koska et ole tyhmä ja vaikka voi neuvoja antaa, et sentään ihan idiootti ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset sinä voi järjestä sitä joulua? Jos kerran te ette voi mennä muualle.
Oikeastiko ehdotat että kuukausi sitten lapsen saanut äiti alkaa pykäämään jotain sukujoulua sen sijaan että keskittyisi siihen lapseen ja yrittäisi levätä?
Öh. Ei voi olla ylivoimaista. Yhdestä ateriasta kyse.
Kyllä voi olla ylivoimaista eikä suinkaan ole pakollisesta ateriasta kyse, varsinkaan epämiellyttävässä seurassa.
On muuten vaikeaa kun ihmiset joiden tavat viettää joulua eroavat suuresti menevät yhteen. Meillä oli tapana viettää joulu oman perheen kesken, paitsi sitten kun isovanhempi jäi yksin ja joutui laitokseen. Tuolloin tuo isovanhempi haettiin jouluaatoksi meille, yöksi vietiin takaisin. Puolisoni perheessä taas lähes koko suku kokoontuu tiettyyn paikkaan, ulkomaita myöten tullaan Suomeen joulua viettämään. Voin sanoa, että on TODELLA vaikeaa saada sukujoululaisia hyväksymään se, jos me haluaisimme viettää perheen kesken joulumme. Siksi pakenemme nykyään aina ulkomaille joka toiseksi jouluksi.