Mitä ajattelet miehestä, joka ei maksa elatusmaksuja?

Mun ystävällä ja ex-puolisollaan on viikko-viikko asuminen käytössä ja molemmat hankkivat lapselle vaatteita, tarvikkeita ym. Elatuksesta on nollasopimus kuten pitääkin olla jos lapsen kulut ja asuminen menevät puoliksi. Tämä oli ystäväni mielestä ihan selvä asia ja äitinä oli alusta asti sitä mieltä että nollasopimus on ainoa reilu, jos kerran lapsen elatus menee puoliksi muutenkin. Heillä tosin molemmilla samantasoiset keskiluokkaiset tulot. Taidetaan tehdä viikko-viikko ja puoliksi maksamisenkin yhteydessä muitakin kuin nollasopimuksia, jos ei-lähivanhempi on varakkaampi niin silloin hänellä katsotaan olevan velvollisuus maksaa enemmän kuin puolet. Tässä nyt miehet on vähän eriarvoisessa asemassa, että se maksaa elatusta tai maksaa enemmän, vaikka käytössä olisi sama järjestely, kenen ex-puoliso on vähävarainen. Osa voi tosiaan pitää tätä epäreiluna mutta lasta kohtaan se on reilua Elatus jaetaan kykyjen mukaan koska jos lapsella on yksi menestynyt vanhempi ja yksi hyvin köyhä niin ei ole reilua puolittaa vastuuta sen köyhän tulojen mukaan (lapsi saisi saman verran kuin kahden köyhän lapsi) koska lapsella on menestynyt isä tai äiti ja hänellä on oikeus saada jokin panos myös tältä vanhemmalta. Se on kai kuten avioliitossakin "kukin kykyjensä mukaan". Jos ne kyvyt on vaan ihan eri tasolla ja isällä olisi kykyä ja halua huolehtia vaikka 4-vuotiaasta niin minusta tilanteessa jossa imetystä ei ole ja lapsella on yhtä hyvä suhde molempiin vanhempiin, sukupuoli ei saisi vaikuttaa niin paljon. Siis että isä jolla olisi paremmat resurssit, hyvä kiintymyssuhde lapseen ja mahdollisuus tarjota lapselle arjessa enemmän sosiaalista pääomaa, voisi saada lähivanhemmuuden. Usein päätetään naisen eduksi, ellei hän ole aivan pohjalla. Ja kuitenkin tuo sosiaalinen pääoma on yksi tärkeimmistä eväistä, mitä lapselle voi antaa.

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Minun mielestäni on paljonkin syitä, jolloin elatusmaksut eivät kuulu miehelle. Jos nainen pettää, heittää miehen pihalle ja muuttaa uuden "rakkaansa" kanssa yhteen, minusta elatusmaksut eivät kuulu miehelle! Jos mies huijataan isäksi valehtelemalla ehkäisystä, lopputuloksen elatus ei mielestäni kuulu miehelle!

Jos mies jätetään ilman mitään syytä, kun vain nyt tänään ei ole ihan niin kivaa olla yhdessä, jollei mies elämään kelpaa, ei hänen rahojenkaan pitäisi silloin kelvata.

Mutta jos mies jättää ilman kunnollista syytä, tai pettää, kuuluu lasten elatusmaksut maksaa ilman muuta. Mielestäni nainen on myös pyydettäessä tilivelvollinen miehelle siitä, mihin hänen maksamat elatusmaksut käytetään!

Haluatko ihan jokaisen kauppakuitin, johon on eroteltu, että kaurahiutaleista on lapsen osuus 3/5 ja maitopurkista 9/10? Sinä sitten syynäisit, että ahaa, Prismasta on ostettu luomuhiutaleita vaikka Lidlistä saisi mitäliehiutaleita halvemmalla? Kampaamon kuitista katsoisit, että miten hiustenleikkuu on 25 euroa, kun naapurin Pirjo leikkaisi samat hiukset kympillä. Ja punakynä heiluisi.

Ja asumiskuluista (vuokra/vastike, sähkö, vesi jne) eriteltynä lapsen osuus. Vaatteista myös, huutia tulee jos on ostanut tokmannilta viisi paria sukkia kuudella eurolla vaikka viereisestä halpahallista olisi samalla rahalla saanut kuusi paria.

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävällä ja ex-puolisollaan on viikko-viikko asuminen käytössä ja molemmat hankkivat lapselle vaatteita, tarvikkeita ym. Elatuksesta on nollasopimus kuten pitääkin olla jos lapsen kulut ja asuminen menevät puoliksi. Tämä oli ystäväni mielestä ihan selvä asia ja äitinä oli alusta asti sitä mieltä että nollasopimus on ainoa reilu, jos kerran lapsen elatus menee puoliksi muutenkin. Heillä tosin molemmilla samantasoiset keskiluokkaiset tulot. Taidetaan tehdä viikko-viikko ja puoliksi maksamisenkin yhteydessä muitakin kuin nollasopimuksia, jos ei-lähivanhempi on varakkaampi niin silloin hänellä katsotaan olevan velvollisuus maksaa enemmän kuin puolet. Tässä nyt miehet on vähän eriarvoisessa asemassa, että se maksaa elatusta tai maksaa enemmän, vaikka käytössä olisi sama järjestely, kenen ex-puoliso on vähävarainen. Osa voi tosiaan pitää tätä epäreiluna mutta lasta kohtaan se on reilua Elatus jaetaan kykyjen mukaan koska jos lapsella on yksi menestynyt vanhempi ja yksi hyvin köyhä niin ei ole reilua puolittaa vastuuta sen köyhän tulojen mukaan (lapsi saisi saman verran kuin kahden köyhän lapsi) koska lapsella on menestynyt isä tai äiti ja hänellä on oikeus saada jokin panos myös tältä vanhemmalta. Se on kai kuten avioliitossakin "kukin kykyjensä mukaan". Jos ne kyvyt on vaan ihan eri tasolla ja isällä olisi kykyä ja halua huolehtia vaikka 4-vuotiaasta niin minusta tilanteessa jossa imetystä ei ole ja lapsella on yhtä hyvä suhde molempiin vanhempiin, sukupuoli ei saisi vaikuttaa niin paljon. Siis että isä jolla olisi paremmat resurssit, hyvä kiintymyssuhde lapseen ja mahdollisuus tarjota lapselle arjessa enemmän sosiaalista pääomaa, voisi saada lähivanhemmuuden. Usein päätetään naisen eduksi, ellei hän ole aivan pohjalla. Ja kuitenkin tuo sosiaalinen pääoma on yksi tärkeimmistä eväistä, mitä lapselle voi antaa.

Elatusmaksuissa pitäisi olla kysymys lapsen ELATUKSESTA! Ei luksuksen ostamisesta lapselle! Molemmat vanhemmat ovat suhteessa 50/50 velvollisia elatuksesta! Erotilanteessa vanhemmat eivät ole enää pari, eikä sillä saisi olla mitään merkitystä, jos toinen tienaa enemmän kuin toinen! Vaikka toinen vanhemmista olisi miljonääri, lapsen elatukseen tarvittava summa ei kasva siitä yhtään sen suuremmaksi, ei millään laskukaavalla! Ainoastaan sen köyhemmän osapuolen ahneus siinä kasvaa, ei mikään muu! Eron jälkeen ei kummallakaan pitäisi olla mitään asiaa toisen lompakolle enää. Vain lapsen välttämätön elatus, ei muuta!

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävällä ja ex-puolisollaan on viikko-viikko asuminen käytössä ja molemmat hankkivat lapselle vaatteita, tarvikkeita ym. Elatuksesta on nollasopimus kuten pitääkin olla jos lapsen kulut ja asuminen menevät puoliksi. Tämä oli ystäväni mielestä ihan selvä asia ja äitinä oli alusta asti sitä mieltä että nollasopimus on ainoa reilu, jos kerran lapsen elatus menee puoliksi muutenkin. Heillä tosin molemmilla samantasoiset keskiluokkaiset tulot. Taidetaan tehdä viikko-viikko ja puoliksi maksamisenkin yhteydessä muitakin kuin nollasopimuksia, jos ei-lähivanhempi on varakkaampi niin silloin hänellä katsotaan olevan velvollisuus maksaa enemmän kuin puolet. Tässä nyt miehet on vähän eriarvoisessa asemassa, että se maksaa elatusta tai maksaa enemmän, vaikka käytössä olisi sama järjestely, kenen ex-puoliso on vähävarainen. Osa voi tosiaan pitää tätä epäreiluna mutta lasta kohtaan se on reilua Elatus jaetaan kykyjen mukaan koska jos lapsella on yksi menestynyt vanhempi ja yksi hyvin köyhä niin ei ole reilua puolittaa vastuuta sen köyhän tulojen mukaan (lapsi saisi saman verran kuin kahden köyhän lapsi) koska lapsella on menestynyt isä tai äiti ja hänellä on oikeus saada jokin panos myös tältä vanhemmalta. Se on kai kuten avioliitossakin "kukin kykyjensä mukaan". Jos ne kyvyt on vaan ihan eri tasolla ja isällä olisi kykyä ja halua huolehtia vaikka 4-vuotiaasta niin minusta tilanteessa jossa imetystä ei ole ja lapsella on yhtä hyvä suhde molempiin vanhempiin, sukupuoli ei saisi vaikuttaa niin paljon. Siis että isä jolla olisi paremmat resurssit, hyvä kiintymyssuhde lapseen ja mahdollisuus tarjota lapselle arjessa enemmän sosiaalista pääomaa, voisi saada lähivanhemmuuden. Usein päätetään naisen eduksi, ellei hän ole aivan pohjalla. Ja kuitenkin tuo sosiaalinen pääoma on yksi tärkeimmistä eväistä, mitä lapselle voi antaa.

Elatusmaksuissa pitäisi olla kysymys lapsen ELATUKSESTA! Ei luksuksen ostamisesta lapselle! Molemmat vanhemmat ovat suhteessa 50/50 velvollisia elatuksesta! Erotilanteessa vanhemmat eivät ole enää pari, eikä sillä saisi olla mitään merkitystä, jos toinen tienaa enemmän kuin toinen! Vaikka toinen vanhemmista olisi miljonääri, lapsen elatukseen tarvittava summa ei kasva siitä yhtään sen suuremmaksi, ei millään laskukaavalla! Ainoastaan sen köyhemmän osapuolen ahneus siinä kasvaa, ei mikään muu! Eron jälkeen ei kummallakaan pitäisi olla mitään asiaa toisen lompakolle enää. Vain lapsen välttämätön elatus, ei muuta!

Ei, kyllä siinä nimenomaan on kyse siitä, että molemmat kykyjensä mukaan ja 8k kuussa tienaavalle äidille joka ei ole lähivanhempi voidaan määrätä elatusmaksu jos lähivanhempana toimiva mies on vähävaraisempi, vaikka olisi viikko-viikko koska katsotaan että lapsella on oikeus saada elatus molemmilta molempien kykyjen mukaan.

Halveksun syvästi. Ei kunnioita sopimuksia, vie leivän lapsen suusta.

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Minun mielestäni on paljonkin syitä, jolloin elatusmaksut eivät kuulu miehelle. Jos nainen pettää, heittää miehen pihalle ja muuttaa uuden "rakkaansa" kanssa yhteen, minusta elatusmaksut eivät kuulu miehelle! Jos mies huijataan isäksi valehtelemalla ehkäisystä, lopputuloksen elatus ei mielestäni kuulu miehelle!

Jos mies jätetään ilman mitään syytä, kun vain nyt tänään ei ole ihan niin kivaa olla yhdessä, jollei mies elämään kelpaa, ei hänen rahojenkaan pitäisi silloin kelvata.

Mutta jos mies jättää ilman kunnollista syytä, tai pettää, kuuluu lasten elatusmaksut maksaa ilman muuta. Mielestäni nainen on myös pyydettäessä tilivelvollinen miehelle siitä, mihin hänen maksamat elatusmaksut käytetään!

Elatus ei ole tunneasia, vaan säädetty lailla.  Korosta tuota omaa etuasi joka tilanteessa ja sitten ihmettele miksi naiset kaikkoavat.  Et yhden naisen aiheuttaman katkeruuden takia saisi leimata kaikkia.

Haluat osallistua lapsen elämään, samaa mieltä nainen on tilivelvollinen rahoista.

Kylläpäs piti tyhmän henkilön vastata kirjoittamaani! Orjien pitäminenkin on ollut laillista, vaan oliko se oikein? Tämä on kysymys mikä pitäisi esittää AINA elatusmaksujenkin kanssa. En esitellyt omaa etuani missään kohdassa, enkä ihmetellyt naisten katoamista myöskään. Uskomaton typerys on sellainen joka omia ajatuksiaan laittaa toisen tekemisiksi! En myöskään maininnut katkeruudesta yhtään mitään, tässäkin omat ajatuksesi laitoit minun tekemiseksi. Uskomaton tollo olet!!!

Pahoittelen pöljyyttäni, en mielestäni laittanut sanoja suuhun.  Sääntöjä vaan on vaikea kiertää nykyaikana.

Näistä tulee ehkä vähän väärä kuva miehistä. Uskon että on paljon miehiä, jotka rakastavat lapsiaan ja haluavat taata heille hyvän elämän ja mahdollisuuksia silloinkin, jos liitto päättyy eroon.

Meillä mies kantaa tasapuolisesti vastuun lapsesta ja kodista, kotona oloa on jaettu puoliksi imetyksen jälkeen eli minä olen palannut töihin ja mies on ollut kotona. Tällöin hän hoiti kodin ja lapsen kun minä olin töissä ja tietysti toisin päin kun olin itse kotona. Mies vie lasta harrastuksiin. Hänellä on pitempi kesäloma kuin minulla, joten mökkeilivät viikon kahdestaan kun olin töissä jne. Minä olen keski- ja mies suurituloinen, joten hän kantaa hiukan suurempaa vastuuta perheen kuluista. Silti vastuu lapsesta jaetaan ihan puoliksi. Kun molemmat töissä ja lapsi sairastuu niin tilanteesta riippuen kumpi vaan jää lapsen kanssa kotiin tai sitten vaihdetaan lennosta kesken päivän.

Nyt minä möllötän kotona ja odotan että toinen lapsemme päättäisi syntyä. Olo on jo aika tukala ja väsynyt, joten mies töistään huolimatta tekee raskaampia kotitöitä vaikka itsekin toki teen kotitöitä päivittäin. Halutaan antaa meidän pojalle ja tulevalle tytölle se malli, että molemmat voi luoda uraa, molemmat kantaa vastuun kodista ja lapsista. Naisen tehtävä ei ole yksin hoitaa koti ja lapset vaan molemmat tekevät ja siten tukevat myös toistensa uraa ja kumpi vain voi ottaa vetovastuun eli jäädä kotiin lapsen kanssa, ei automaattisesti äiti. Näyttää siltä, että pojan kohdalla on onnistuttu siinä, että turvaa yhtä lailla molempiin ja kumpi vaan voi hoivata kun on kipeä tms. Toivon että poika kasvaa mallin mukaisesti siihen ajatukseen, että aikanaan isänä on tasa-arvoinen vanhempi ja tukee vaimonsa uraa ja tekee kotitöitä.

Tätä taustaa vasten on vaikea uskoa, että mies lakkaisi rakastamasta lapsiaan ja huolehtimasta heistä, vaikka meille tulisi ero. En tiedä tehtäiskö mitään elatussopimusta koska mies kantaisi sen osansa vastuusta muutenkin ja haluaisi taatusti lapsia luokseen mahdollisimman paljon ja edelleen toivoisi että ne harrastukset, jotka lapsi on valinnut ja joista nauttii jatkuisivat niiden hinnasta huolimatta. Tämä ketju menee osin miesten mollaamiseksi niin siksi halusin kertoa, että iso osa ei halua luistaa vastuustaan vaan haluaa olla hyvä huolehtiva isä, vaikka tulisi ero ja haluaa kantaa osansa niin taloudellisen panoksen kuin hoivankin suhteen 😊

Vierailija kirjoitti:

Näistä tulee ehkä vähän väärä kuva miehistä. Uskon että on paljon miehiä, jotka rakastavat lapsiaan ja haluavat taata heille hyvän elämän ja mahdollisuuksia silloinkin, jos liitto päättyy eroon.

Meillä mies kantaa tasapuolisesti vastuun lapsesta ja kodista, kotona oloa on jaettu puoliksi imetyksen jälkeen eli minä olen palannut töihin ja mies on ollut kotona. Tällöin hän hoiti kodin ja lapsen kun minä olin töissä ja tietysti toisin päin kun olin itse kotona. Mies vie lasta harrastuksiin. Hänellä on pitempi kesäloma kuin minulla, joten mökkeilivät viikon kahdestaan kun olin töissä jne. Minä olen keski- ja mies suurituloinen, joten hän kantaa hiukan suurempaa vastuuta perheen kuluista. Silti vastuu lapsesta jaetaan ihan puoliksi. Kun molemmat töissä ja lapsi sairastuu niin tilanteesta riippuen kumpi vaan jää lapsen kanssa kotiin tai sitten vaihdetaan lennosta kesken päivän.

Nyt minä möllötän kotona ja odotan että toinen lapsemme päättäisi syntyä. Olo on jo aika tukala ja väsynyt, joten mies töistään huolimatta tekee raskaampia kotitöitä vaikka itsekin toki teen kotitöitä päivittäin. Halutaan antaa meidän pojalle ja tulevalle tytölle se malli, että molemmat voi luoda uraa, molemmat kantaa vastuun kodista ja lapsista. Naisen tehtävä ei ole yksin hoitaa koti ja lapset vaan molemmat tekevät ja siten tukevat myös toistensa uraa ja kumpi vain voi ottaa vetovastuun eli jäädä kotiin lapsen kanssa, ei automaattisesti äiti. Näyttää siltä, että pojan kohdalla on onnistuttu siinä, että turvaa yhtä lailla molempiin ja kumpi vaan voi hoivata kun on kipeä tms. Toivon että poika kasvaa mallin mukaisesti siihen ajatukseen, että aikanaan isänä on tasa-arvoinen vanhempi ja tukee vaimonsa uraa ja tekee kotitöitä.

Tätä taustaa vasten on vaikea uskoa, että mies lakkaisi rakastamasta lapsiaan ja huolehtimasta heistä, vaikka meille tulisi ero. En tiedä tehtäiskö mitään elatussopimusta koska mies kantaisi sen osansa vastuusta muutenkin ja haluaisi taatusti lapsia luokseen mahdollisimman paljon ja edelleen toivoisi että ne harrastukset, jotka lapsi on valinnut ja joista nauttii jatkuisivat niiden hinnasta huolimatta. Tämä ketju menee osin miesten mollaamiseksi niin siksi halusin kertoa, että iso osa ei halua luistaa vastuustaan vaan haluaa olla hyvä huolehtiva isä, vaikka tulisi ero ja haluaa kantaa osansa niin taloudellisen panoksen kuin hoivankin suhteen 😊

Minun eksäni oli oikein priimaisä. Hoiti, viihdytti, lohdutti, otti vastuuta. Olimme yhdessä parikymmentä vuotta, eli tiedän.

En valoita tässä enempää, mutta Ei hän elareita olisi halunnut maksaa kuin minimin. Minä käytännössä maksan enemmän, vaikka oikeuteen asti niistä mentiin.

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävällä ja ex-puolisollaan on viikko-viikko asuminen käytössä ja molemmat hankkivat lapselle vaatteita, tarvikkeita ym. Elatuksesta on nollasopimus kuten pitääkin olla jos lapsen kulut ja asuminen menevät puoliksi. Tämä oli ystäväni mielestä ihan selvä asia ja äitinä oli alusta asti sitä mieltä että nollasopimus on ainoa reilu, jos kerran lapsen elatus menee puoliksi muutenkin. Heillä tosin molemmilla samantasoiset keskiluokkaiset tulot. Taidetaan tehdä viikko-viikko ja puoliksi maksamisenkin yhteydessä muitakin kuin nollasopimuksia, jos ei-lähivanhempi on varakkaampi niin silloin hänellä katsotaan olevan velvollisuus maksaa enemmän kuin puolet. Tässä nyt miehet on vähän eriarvoisessa asemassa, että se maksaa elatusta tai maksaa enemmän, vaikka käytössä olisi sama järjestely, kenen ex-puoliso on vähävarainen. Osa voi tosiaan pitää tätä epäreiluna mutta lasta kohtaan se on reilua Elatus jaetaan kykyjen mukaan koska jos lapsella on yksi menestynyt vanhempi ja yksi hyvin köyhä niin ei ole reilua puolittaa vastuuta sen köyhän tulojen mukaan (lapsi saisi saman verran kuin kahden köyhän lapsi) koska lapsella on menestynyt isä tai äiti ja hänellä on oikeus saada jokin panos myös tältä vanhemmalta. Se on kai kuten avioliitossakin "kukin kykyjensä mukaan". Jos ne kyvyt on vaan ihan eri tasolla ja isällä olisi kykyä ja halua huolehtia vaikka 4-vuotiaasta niin minusta tilanteessa jossa imetystä ei ole ja lapsella on yhtä hyvä suhde molempiin vanhempiin, sukupuoli ei saisi vaikuttaa niin paljon. Siis että isä jolla olisi paremmat resurssit, hyvä kiintymyssuhde lapseen ja mahdollisuus tarjota lapselle arjessa enemmän sosiaalista pääomaa, voisi saada lähivanhemmuuden. Usein päätetään naisen eduksi, ellei hän ole aivan pohjalla. Ja kuitenkin tuo sosiaalinen pääoma on yksi tärkeimmistä eväistä, mitä lapselle voi antaa.

Elatusmaksuissa pitäisi olla kysymys lapsen ELATUKSESTA! Ei luksuksen ostamisesta lapselle! Molemmat vanhemmat ovat suhteessa 50/50 velvollisia elatuksesta! Erotilanteessa vanhemmat eivät ole enää pari, eikä sillä saisi olla mitään merkitystä, jos toinen tienaa enemmän kuin toinen! Vaikka toinen vanhemmista olisi miljonääri, lapsen elatukseen tarvittava summa ei kasva siitä yhtään sen suuremmaksi, ei millään laskukaavalla! Ainoastaan sen köyhemmän osapuolen ahneus siinä kasvaa, ei mikään muu! Eron jälkeen ei kummallakaan pitäisi olla mitään asiaa toisen lompakolle enää. Vain lapsen välttämätön elatus, ei muuta!

Ei, kyllä siinä nimenomaan on kyse siitä, että molemmat kykyjensä mukaan ja 8k kuussa tienaavalle äidille joka ei ole lähivanhempi voidaan määrätä elatusmaksu jos lähivanhempana toimiva mies on vähävaraisempi, vaikka olisi viikko-viikko koska katsotaan että lapsella on oikeus saada elatus molemmilta molempien kykyjen mukaan.

Vanhempien rahat ja omaisuus ei ennen perinnön jakoa kuulu lapselle millään tavalla! Lapsella ei ole mitään oikeutta saada vanhemmilta yhtään mitään kykyjen mukaan. Lapselle kuuluu elatus, asuminen, vaatteet ja ruoka! Näitä asioita ei tarvitse maksaa sen mukaan mihin vanhemmilla on rahaa, vaan ne kuuluu hoitaa. Eron jälkeen entinen pari ei ole enää mikään tiimi joka on yhteisvastuussa tekemisistään! Eron jälkeen molemmat ovat vastuussa vain omasta osuudestaan eli 50/50 periaatteella! Tämä siis jos pienintäkään oikeudenmukaisuutta noudatettaisiin näissä ero/elatus asioissa! Nykyisin se köyhempi voi jäädä vaikka työttömäksi ja aivan tahallaan! Toinen osapuoli pakotetaan maksamaan tahallaan työttömän osuudetkin! Mutta eihän se joka ei oikeudenmukaisuudesta ymmärrä edes alkeita, voi tästäkään ymmärtää yhtään mitään!

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävällä ja ex-puolisollaan on viikko-viikko asuminen käytössä ja molemmat hankkivat lapselle vaatteita, tarvikkeita ym. Elatuksesta on nollasopimus kuten pitääkin olla jos lapsen kulut ja asuminen menevät puoliksi. Tämä oli ystäväni mielestä ihan selvä asia ja äitinä oli alusta asti sitä mieltä että nollasopimus on ainoa reilu, jos kerran lapsen elatus menee puoliksi muutenkin. Heillä tosin molemmilla samantasoiset keskiluokkaiset tulot. Taidetaan tehdä viikko-viikko ja puoliksi maksamisenkin yhteydessä muitakin kuin nollasopimuksia, jos ei-lähivanhempi on varakkaampi niin silloin hänellä katsotaan olevan velvollisuus maksaa enemmän kuin puolet. Tässä nyt miehet on vähän eriarvoisessa asemassa, että se maksaa elatusta tai maksaa enemmän, vaikka käytössä olisi sama järjestely, kenen ex-puoliso on vähävarainen. Osa voi tosiaan pitää tätä epäreiluna mutta lasta kohtaan se on reilua Elatus jaetaan kykyjen mukaan koska jos lapsella on yksi menestynyt vanhempi ja yksi hyvin köyhä niin ei ole reilua puolittaa vastuuta sen köyhän tulojen mukaan (lapsi saisi saman verran kuin kahden köyhän lapsi) koska lapsella on menestynyt isä tai äiti ja hänellä on oikeus saada jokin panos myös tältä vanhemmalta. Se on kai kuten avioliitossakin "kukin kykyjensä mukaan". Jos ne kyvyt on vaan ihan eri tasolla ja isällä olisi kykyä ja halua huolehtia vaikka 4-vuotiaasta niin minusta tilanteessa jossa imetystä ei ole ja lapsella on yhtä hyvä suhde molempiin vanhempiin, sukupuoli ei saisi vaikuttaa niin paljon. Siis että isä jolla olisi paremmat resurssit, hyvä kiintymyssuhde lapseen ja mahdollisuus tarjota lapselle arjessa enemmän sosiaalista pääomaa, voisi saada lähivanhemmuuden. Usein päätetään naisen eduksi, ellei hän ole aivan pohjalla. Ja kuitenkin tuo sosiaalinen pääoma on yksi tärkeimmistä eväistä, mitä lapselle voi antaa.

Elatusmaksuissa pitäisi olla kysymys lapsen ELATUKSESTA! Ei luksuksen ostamisesta lapselle! Molemmat vanhemmat ovat suhteessa 50/50 velvollisia elatuksesta! Erotilanteessa vanhemmat eivät ole enää pari, eikä sillä saisi olla mitään merkitystä, jos toinen tienaa enemmän kuin toinen! Vaikka toinen vanhemmista olisi miljonääri, lapsen elatukseen tarvittava summa ei kasva siitä yhtään sen suuremmaksi, ei millään laskukaavalla! Ainoastaan sen köyhemmän osapuolen ahneus siinä kasvaa, ei mikään muu! Eron jälkeen ei kummallakaan pitäisi olla mitään asiaa toisen lompakolle enää. Vain lapsen välttämätön elatus, ei muuta!

Ei, kyllä siinä nimenomaan on kyse siitä, että molemmat kykyjensä mukaan ja 8k kuussa tienaavalle äidille joka ei ole lähivanhempi voidaan määrätä elatusmaksu jos lähivanhempana toimiva mies on vähävaraisempi, vaikka olisi viikko-viikko koska katsotaan että lapsella on oikeus saada elatus molemmilta molempien kykyjen mukaan.

Vanhempien rahat ja omaisuus ei ennen perinnön jakoa kuulu lapselle millään tavalla! Lapsella ei ole mitään oikeutta saada vanhemmilta yhtään mitään kykyjen mukaan. Lapselle kuuluu elatus, asuminen, vaatteet ja ruoka! Näitä asioita ei tarvitse maksaa sen mukaan mihin vanhemmilla on rahaa, vaan ne kuuluu hoitaa. Eron jälkeen entinen pari ei ole enää mikään tiimi joka on yhteisvastuussa tekemisistään! Eron jälkeen molemmat ovat vastuussa vain omasta osuudestaan eli 50/50 periaatteella! Tämä siis jos pienintäkään oikeudenmukaisuutta noudatettaisiin näissä ero/elatus asioissa! Nykyisin se köyhempi voi jäädä vaikka työttömäksi ja aivan tahallaan! Toinen osapuoli pakotetaan maksamaan tahallaan työttömän osuudetkin! Mutta eihän se joka ei oikeudenmukaisuudesta ymmärrä edes alkeita, voi tästäkään ymmärtää yhtään mitään!

Miten  monen lapsen isä sinä nyt oletkaan? Minkä ikäisiä lapsia sinulla on? Kovasti kyllä sinulla on mielipiteitä lastenhoidosta ja kasvatuksesta, joten kai sinulla on asiasta kokemusta?

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävällä ja ex-puolisollaan on viikko-viikko asuminen käytössä ja molemmat hankkivat lapselle vaatteita, tarvikkeita ym. Elatuksesta on nollasopimus kuten pitääkin olla jos lapsen kulut ja asuminen menevät puoliksi. Tämä oli ystäväni mielestä ihan selvä asia ja äitinä oli alusta asti sitä mieltä että nollasopimus on ainoa reilu, jos kerran lapsen elatus menee puoliksi muutenkin. Heillä tosin molemmilla samantasoiset keskiluokkaiset tulot. Taidetaan tehdä viikko-viikko ja puoliksi maksamisenkin yhteydessä muitakin kuin nollasopimuksia, jos ei-lähivanhempi on varakkaampi niin silloin hänellä katsotaan olevan velvollisuus maksaa enemmän kuin puolet. Tässä nyt miehet on vähän eriarvoisessa asemassa, että se maksaa elatusta tai maksaa enemmän, vaikka käytössä olisi sama järjestely, kenen ex-puoliso on vähävarainen. Osa voi tosiaan pitää tätä epäreiluna mutta lasta kohtaan se on reilua Elatus jaetaan kykyjen mukaan koska jos lapsella on yksi menestynyt vanhempi ja yksi hyvin köyhä niin ei ole reilua puolittaa vastuuta sen köyhän tulojen mukaan (lapsi saisi saman verran kuin kahden köyhän lapsi) koska lapsella on menestynyt isä tai äiti ja hänellä on oikeus saada jokin panos myös tältä vanhemmalta. Se on kai kuten avioliitossakin "kukin kykyjensä mukaan". Jos ne kyvyt on vaan ihan eri tasolla ja isällä olisi kykyä ja halua huolehtia vaikka 4-vuotiaasta niin minusta tilanteessa jossa imetystä ei ole ja lapsella on yhtä hyvä suhde molempiin vanhempiin, sukupuoli ei saisi vaikuttaa niin paljon. Siis että isä jolla olisi paremmat resurssit, hyvä kiintymyssuhde lapseen ja mahdollisuus tarjota lapselle arjessa enemmän sosiaalista pääomaa, voisi saada lähivanhemmuuden. Usein päätetään naisen eduksi, ellei hän ole aivan pohjalla. Ja kuitenkin tuo sosiaalinen pääoma on yksi tärkeimmistä eväistä, mitä lapselle voi antaa.

Elatusmaksuissa pitäisi olla kysymys lapsen ELATUKSESTA! Ei luksuksen ostamisesta lapselle! Molemmat vanhemmat ovat suhteessa 50/50 velvollisia elatuksesta! Erotilanteessa vanhemmat eivät ole enää pari, eikä sillä saisi olla mitään merkitystä, jos toinen tienaa enemmän kuin toinen! Vaikka toinen vanhemmista olisi miljonääri, lapsen elatukseen tarvittava summa ei kasva siitä yhtään sen suuremmaksi, ei millään laskukaavalla! Ainoastaan sen köyhemmän osapuolen ahneus siinä kasvaa, ei mikään muu! Eron jälkeen ei kummallakaan pitäisi olla mitään asiaa toisen lompakolle enää. Vain lapsen välttämätön elatus, ei muuta!

Ei, kyllä siinä nimenomaan on kyse siitä, että molemmat kykyjensä mukaan ja 8k kuussa tienaavalle äidille joka ei ole lähivanhempi voidaan määrätä elatusmaksu jos lähivanhempana toimiva mies on vähävaraisempi, vaikka olisi viikko-viikko koska katsotaan että lapsella on oikeus saada elatus molemmilta molempien kykyjen mukaan.

Vanhempien rahat ja omaisuus ei ennen perinnön jakoa kuulu lapselle millään tavalla! Lapsella ei ole mitään oikeutta saada vanhemmilta yhtään mitään kykyjen mukaan. Lapselle kuuluu elatus, asuminen, vaatteet ja ruoka! Näitä asioita ei tarvitse maksaa sen mukaan mihin vanhemmilla on rahaa, vaan ne kuuluu hoitaa. Eron jälkeen entinen pari ei ole enää mikään tiimi joka on yhteisvastuussa tekemisistään! Eron jälkeen molemmat ovat vastuussa vain omasta osuudestaan eli 50/50 periaatteella! Tämä siis jos pienintäkään oikeudenmukaisuutta noudatettaisiin näissä ero/elatus asioissa! Nykyisin se köyhempi voi jäädä vaikka työttömäksi ja aivan tahallaan! Toinen osapuoli pakotetaan maksamaan tahallaan työttömän osuudetkin! Mutta eihän se joka ei oikeudenmukaisuudesta ymmärrä edes alkeita, voi tästäkään ymmärtää yhtään mitään!

Miten  monen lapsen isä sinä nyt oletkaan? Minkä ikäisiä lapsia sinulla on? Kovasti kyllä sinulla on mielipiteitä lastenhoidosta ja kasvatuksesta, joten kai sinulla on asiasta kokemusta?

Eipä onnistu "kaivon myrkyttäminen" tässä tapauksessa! Minulla on 100% omakohtainen kokemus siitä mitä kirjoitan! Kokemus pitkästä avioliitosta, lasten saamisesta, lasten kasvattamisesta, avioerosta, tapaamisten sopimisesta, elatuksen hoitamisesta ja molemmin puoleisesta uudelleen avioitumisesta! Sen lisäksi minä en tuijota ja kuuntele silmät soikeina mitä sosiaalityön ämmät sanovat tai niin kutsutut kasvatus alan "ammattilaiset" sanovat! Ihan omaa järkeäni käytän, ja niitä sellaisia kasvatusmenetelmiä, jolla tämän maan lapset on onnistuneesti kasvatettu jo yli tuhannen vuoden ajan. Tekniikka kehittyy, mutta ihminen ei ole pohjimmiltaan muuttunut yhtään miksikään! Lisäksi oikeudenmukaisuuden, oikean ja väärän käytöksen ymmärtäminen tekee asioista paljon selkeämpiä. Kovin harvinainen kyky nykisin.

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävällä ja ex-puolisollaan on viikko-viikko asuminen käytössä ja molemmat hankkivat lapselle vaatteita, tarvikkeita ym. Elatuksesta on nollasopimus kuten pitääkin olla jos lapsen kulut ja asuminen menevät puoliksi. Tämä oli ystäväni mielestä ihan selvä asia ja äitinä oli alusta asti sitä mieltä että nollasopimus on ainoa reilu, jos kerran lapsen elatus menee puoliksi muutenkin. Heillä tosin molemmilla samantasoiset keskiluokkaiset tulot. Taidetaan tehdä viikko-viikko ja puoliksi maksamisenkin yhteydessä muitakin kuin nollasopimuksia, jos ei-lähivanhempi on varakkaampi niin silloin hänellä katsotaan olevan velvollisuus maksaa enemmän kuin puolet. Tässä nyt miehet on vähän eriarvoisessa asemassa, että se maksaa elatusta tai maksaa enemmän, vaikka käytössä olisi sama järjestely, kenen ex-puoliso on vähävarainen. Osa voi tosiaan pitää tätä epäreiluna mutta lasta kohtaan se on reilua Elatus jaetaan kykyjen mukaan koska jos lapsella on yksi menestynyt vanhempi ja yksi hyvin köyhä niin ei ole reilua puolittaa vastuuta sen köyhän tulojen mukaan (lapsi saisi saman verran kuin kahden köyhän lapsi) koska lapsella on menestynyt isä tai äiti ja hänellä on oikeus saada jokin panos myös tältä vanhemmalta. Se on kai kuten avioliitossakin "kukin kykyjensä mukaan". Jos ne kyvyt on vaan ihan eri tasolla ja isällä olisi kykyä ja halua huolehtia vaikka 4-vuotiaasta niin minusta tilanteessa jossa imetystä ei ole ja lapsella on yhtä hyvä suhde molempiin vanhempiin, sukupuoli ei saisi vaikuttaa niin paljon. Siis että isä jolla olisi paremmat resurssit, hyvä kiintymyssuhde lapseen ja mahdollisuus tarjota lapselle arjessa enemmän sosiaalista pääomaa, voisi saada lähivanhemmuuden. Usein päätetään naisen eduksi, ellei hän ole aivan pohjalla. Ja kuitenkin tuo sosiaalinen pääoma on yksi tärkeimmistä eväistä, mitä lapselle voi antaa.

Elatusmaksuissa pitäisi olla kysymys lapsen ELATUKSESTA! Ei luksuksen ostamisesta lapselle! Molemmat vanhemmat ovat suhteessa 50/50 velvollisia elatuksesta! Erotilanteessa vanhemmat eivät ole enää pari, eikä sillä saisi olla mitään merkitystä, jos toinen tienaa enemmän kuin toinen! Vaikka toinen vanhemmista olisi miljonääri, lapsen elatukseen tarvittava summa ei kasva siitä yhtään sen suuremmaksi, ei millään laskukaavalla! Ainoastaan sen köyhemmän osapuolen ahneus siinä kasvaa, ei mikään muu! Eron jälkeen ei kummallakaan pitäisi olla mitään asiaa toisen lompakolle enää. Vain lapsen välttämätön elatus, ei muuta!

Ei, kyllä siinä nimenomaan on kyse siitä, että molemmat kykyjensä mukaan ja 8k kuussa tienaavalle äidille joka ei ole lähivanhempi voidaan määrätä elatusmaksu jos lähivanhempana toimiva mies on vähävaraisempi, vaikka olisi viikko-viikko koska katsotaan että lapsella on oikeus saada elatus molemmilta molempien kykyjen mukaan.

Vanhempien rahat ja omaisuus ei ennen perinnön jakoa kuulu lapselle millään tavalla! Lapsella ei ole mitään oikeutta saada vanhemmilta yhtään mitään kykyjen mukaan. Lapselle kuuluu elatus, asuminen, vaatteet ja ruoka! Näitä asioita ei tarvitse maksaa sen mukaan mihin vanhemmilla on rahaa, vaan ne kuuluu hoitaa. Eron jälkeen entinen pari ei ole enää mikään tiimi joka on yhteisvastuussa tekemisistään! Eron jälkeen molemmat ovat vastuussa vain omasta osuudestaan eli 50/50 periaatteella! Tämä siis jos pienintäkään oikeudenmukaisuutta noudatettaisiin näissä ero/elatus asioissa! Nykyisin se köyhempi voi jäädä vaikka työttömäksi ja aivan tahallaan! Toinen osapuoli pakotetaan maksamaan tahallaan työttömän osuudetkin! Mutta eihän se joka ei oikeudenmukaisuudesta ymmärrä edes alkeita, voi tästäkään ymmärtää yhtään mitään!

Miten  monen lapsen isä sinä nyt oletkaan? Minkä ikäisiä lapsia sinulla on? Kovasti kyllä sinulla on mielipiteitä lastenhoidosta ja kasvatuksesta, joten kai sinulla on asiasta kokemusta?

Eipä onnistu "kaivon myrkyttäminen" tässä tapauksessa! Minulla on 100% omakohtainen kokemus siitä mitä kirjoitan! Kokemus pitkästä avioliitosta, lasten saamisesta, lasten kasvattamisesta, avioerosta, tapaamisten sopimisesta, elatuksen hoitamisesta ja molemmin puoleisesta uudelleen avioitumisesta! Sen lisäksi minä en tuijota ja kuuntele silmät soikeina mitä sosiaalityön ämmät sanovat tai niin kutsutut kasvatus alan "ammattilaiset" sanovat! Ihan omaa järkeäni käytän, ja niitä sellaisia kasvatusmenetelmiä, jolla tämän maan lapset on onnistuneesti kasvatettu jo yli tuhannen vuoden ajan. Tekniikka kehittyy, mutta ihminen ei ole pohjimmiltaan muuttunut yhtään miksikään! Lisäksi oikeudenmukaisuuden, oikean ja väärän käytöksen ymmärtäminen tekee asioista paljon selkeämpiä. Kovin harvinainen kyky nykisin.

Mistä syystä et halua osallistua tasapuolisesti lastesi elatukseen? Onko ainoa syysi se että heillä on eri äidit? Onko se lasten syy?

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävällä ja ex-puolisollaan on viikko-viikko asuminen käytössä ja molemmat hankkivat lapselle vaatteita, tarvikkeita ym. Elatuksesta on nollasopimus kuten pitääkin olla jos lapsen kulut ja asuminen menevät puoliksi. Tämä oli ystäväni mielestä ihan selvä asia ja äitinä oli alusta asti sitä mieltä että nollasopimus on ainoa reilu, jos kerran lapsen elatus menee puoliksi muutenkin. Heillä tosin molemmilla samantasoiset keskiluokkaiset tulot. Taidetaan tehdä viikko-viikko ja puoliksi maksamisenkin yhteydessä muitakin kuin nollasopimuksia, jos ei-lähivanhempi on varakkaampi niin silloin hänellä katsotaan olevan velvollisuus maksaa enemmän kuin puolet. Tässä nyt miehet on vähän eriarvoisessa asemassa, että se maksaa elatusta tai maksaa enemmän, vaikka käytössä olisi sama järjestely, kenen ex-7puoliso on vähävarainen. Osa voi tosiaan pitää tätä epäreiluna mutta lasta kohtaan se on reilua Elatus jaetaan kykyjen mukaan koska jos lapsella on yksi menestynyt vanhempi ja yksi hyvin köyhä niin ei ole reilua puolittaa vastuuta sen köyhän tulojen mukaan (lapsi saisi saman verran kuin kahden köyhän lapsi) koska lapsella on menestynyt isä tai äiti ja hänellä on oikeus saada jokin panos myös tältä vanhemmalta. Se on kai kuten avioliitossakin "kukin kykyjensä mukaan". Jos ne kyvyt on vaan ihan eri tasolla ja isällä olisi kykyä ja halua huolehtia vaikka 4-vuotiaasta niin minusta tilanteessa jossa imetystä ei ole ja lapsella on yhtä hyvä suhde molempiin vanhempiin, sukupuoli ei saisi vaikuttaa niin paljon. Siis että isä jolla olisi paremmat resurssit, hyvä kiintymyssuhde lapseen ja mahdollisuus tarjota lapselle arjessa enemmän sosiaalista pääomaa, voisi saada lähivanhemmuuden. Usein päätetään naisen eduksi, ellei hän ole aivan pohjalla. Ja kuitenkin tuo sosiaalinen pääoma on yksi tärkeimmistä eväistä, mitä lapselle voi antaa.

Elatusmaksuissa pitäisi olla kysymys lapsen ELATUKSESTA! Ei luksuksen ostamisesta lapselle! Molemmat vanhemmat ovat suhteessa 50/50 velvollisia elatuksesta! Erotilanteessa vanhemmat eivät ole enää pari, eikä sillä saisi olla mitään merkitystä, jos toinen tienaa enemmän kuin toinen! Vaikka toinen vanhemmista olisi miljonääri, lapsen elatukseen tarvittava summa ei kasva siitä yhtään sen suuremmaksi, ei millään laskukaavalla! Ainoastaan sen köyhemmän osapuolen ahneus siinä kasvaa, ei mikään muu! Eron jälkeen ei kummallakaan pitäisi olla mitään asiaa toisen lompakolle enää. Vain lapsen välttämätön elatus, ei muuta!

Ei, kyllä siinä nimenomaan on kyse siitä, että molemmat kykyjensä mukaan ja 8k kuussa tienaavalle äidille joka ei ole lähivanhempi voidaan määrätä elatusmaksu jos lähivanhempana toimiva mies on vähävaraisempi, vaikka olisi viikko-viikko koska katsotaan että lapsella on oikeus saada elatus molemmilta molempien kykyjen mukaan.

Vanhempien rahat ja omaisuus ei ennen perinnön jakoa kuulu lapselle millään tavalla! Lapsella ei ole mitään oikeutta saada vanhemmilta yhtään mitään kykyjen mukaan. Lapselle kuuluu elatus, asuminen, vaatteet ja ruoka! Näitä asioita ei tarvitse maksaa sen mukaan mihin vanhemmilla on rahaa, vaan ne kuuluu hoitaa. Eron jälkeen entinen pari ei ole enää mikään tiimi joka on yhteisvastuussa tekemisistään! Eron jälkeen molemmat ovat vastuussa vain omasta osuudestaan eli 50/50 periaatteella! Tämä siis jos pienintäkään oikeudenmukaisuutta noudatettaisiin näissä ero/elatus asioissa! Nykyisin se köyhempi voi jäädä vaikka työttömäksi ja aivan tahallaan! Toinen osapuoli pakotetaan maksamaan tahallaan työttömän osuudetkin! Mutta eihän se joka ei oikeudenmukaisuudesta ymmärrä edes alkeita, voi tästäkään ymmärtää yhtään mitään!

Miten  monen lapsen isä sinä nyt oletkaan? Minkä ikäisiä lapsia sinulla on? Kovasti kyllä sinulla on mielipiteitä lastenhoidosta ja kasvatuksesta, joten kai sinulla on asiasta kokemusta?

Eipä onnistu "kaivon myrkyttäminen" tässä tapauksessa! Minulla on 100% omakohtainen kokemus siitä mitä kirjoitan! Kokemus pitkästä avioliitosta, lasten saamisesta, lasten kasvattamisesta, avioerosta, tapaamisten sopimisesta, elatuksen hoitamisesta ja molemmin puoleisesta uudelleen avioitumisesta! Sen lisäksi minä en tuijota ja kuuntele silmät soikeina mitä sosiaalityön ämmät sanovat tai niin kutsutut kasvatus alan "ammattilaiset" sanovat! Ihan omaa järkeäni käytän, ja niitä sellaisia kasvatusmenetelmiä, jolla tämän maan lapset on onnistuneesti kasvatettu jo yli tuhannen vuoden ajan. Tekniikka kehittyy, mutta ihminen ei ole pohjimmiltaan muuttunut yhtään miksikään! Lisäksi oikeudenmukaisuuden, oikean ja väärän käytöksen ymmärtäminen tekee asioista paljon selkeämpiä. Kovin harvinainen kyky nykisin.

Mistä syystä et halua osallistua tasapuolisesti lastesi elatukseen? Onko ainoa syysi se että heillä on eri äidit? Onko se lasten syy?

Olen nimen omaan kirjoittanut kokoajan tasapuolisesta osallistumisesta, jolloin tulot eivät vaikuta elatusmaksuihin, vaan lasketaan lapsen elatukseen tarvittava summa ja 50/50 periaatteella mennään! On täydin epäoikeudenmukaista että oikein rikas mies joutuu maksamaan monta kertaa suuremmat elatusmaksut, kuin lapsen todellinen elatuksen tarve vaatisi! Pettämiset ja ilman todellista syytä lähtemiset eivät minun oikeustajun mukaan edellytä elatusmaksua jätetyltä/petetyltä. Jollei lapsen elämään ja arkeen pääse osallistumaan, mitä se maksaminenkaan silloin kuuluu??? Tästä syystä pitäisi lakiin palauttaa se pykälä mikä oli voimassa pari vuosikymmentä sitten, että avioeroon piti löytää syyllinen!  Pitäköön sitten syyllinen sen minkä on ottanutkin, niin hyvässä kuin pahassakin! Tämä olisi todellista oikeutta!

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävällä ja ex-puolisollaan on viikko-viikko asuminen käytössä ja molemmat hankkivat lapselle vaatteita, tarvikkeita ym. Elatuksesta on nollasopimus kuten pitääkin olla jos lapsen kulut ja asuminen menevät puoliksi. Tämä oli ystäväni mielestä ihan selvä asia ja äitinä oli alusta asti sitä mieltä että nollasopimus on ainoa reilu, jos kerran lapsen elatus menee puoliksi muutenkin. Heillä tosin molemmilla samantasoiset keskiluokkaiset tulot. Taidetaan tehdä viikko-viikko ja puoliksi maksamisenkin yhteydessä muitakin kuin nollasopimuksia, jos ei-lähivanhempi on varakkaampi niin silloin hänellä katsotaan olevan velvollisuus maksaa enemmän kuin puolet. Tässä nyt miehet on vähän eriarvoisessa asemassa, että se maksaa elatusta tai maksaa enemmän, vaikka käytössä olisi sama järjestely, kenen ex-7puoliso on vähävarainen. Osa voi tosiaan pitää tätä epäreiluna mutta lasta kohtaan se on reilua Elatus jaetaan kykyjen mukaan koska jos lapsella on yksi menestynyt vanhempi ja yksi hyvin köyhä niin ei ole reilua puolittaa vastuuta sen köyhän tulojen mukaan (lapsi saisi saman verran kuin kahden köyhän lapsi) koska lapsella on menestynyt isä tai äiti ja hänellä on oikeus saada jokin panos myös tältä vanhemmalta. Se on kai kuten avioliitossakin "kukin kykyjensä mukaan". Jos ne kyvyt on vaan ihan eri tasolla ja isällä olisi kykyä ja halua huolehtia vaikka 4-vuotiaasta niin minusta tilanteessa jossa imetystä ei ole ja lapsella on yhtä hyvä suhde molempiin vanhempiin, sukupuoli ei saisi vaikuttaa niin paljon. Siis että isä jolla olisi paremmat resurssit, hyvä kiintymyssuhde lapseen ja mahdollisuus tarjota lapselle arjessa enemmän sosiaalista pääomaa, voisi saada lähivanhemmuuden. Usein päätetään naisen eduksi, ellei hän ole aivan pohjalla. Ja kuitenkin tuo sosiaalinen pääoma on yksi tärkeimmistä eväistä, mitä lapselle voi antaa.

Elatusmaksuissa pitäisi olla kysymys lapsen ELATUKSESTA! Ei luksuksen ostamisesta lapselle! Molemmat vanhemmat ovat suhteessa 50/50 velvollisia elatuksesta! Erotilanteessa vanhemmat eivät ole enää pari, eikä sillä saisi olla mitään merkitystä, jos toinen tienaa enemmän kuin toinen! Vaikka toinen vanhemmista olisi miljonääri, lapsen elatukseen tarvittava summa ei kasva siitä yhtään sen suuremmaksi, ei millään laskukaavalla! Ainoastaan sen köyhemmän osapuolen ahneus siinä kasvaa, ei mikään muu! Eron jälkeen ei kummallakaan pitäisi olla mitään asiaa toisen lompakolle enää. Vain lapsen välttämätön elatus, ei muuta!

Ei, kyllä siinä nimenomaan on kyse siitä, että molemmat kykyjensä mukaan ja 8k kuussa tienaavalle äidille joka ei ole lähivanhempi voidaan määrätä elatusmaksu jos lähivanhempana toimiva mies on vähävaraisempi, vaikka olisi viikko-viikko koska katsotaan että lapsella on oikeus saada elatus molemmilta molempien kykyjen mukaan.

Vanhempien rahat ja omaisuus ei ennen perinnön jakoa kuulu lapselle millään tavalla! Lapsella ei ole mitään oikeutta saada vanhemmilta yhtään mitään kykyjen mukaan. Lapselle kuuluu elatus, asuminen, vaatteet ja ruoka! Näitä asioita ei tarvitse maksaa sen mukaan mihin vanhemmilla on rahaa, vaan ne kuuluu hoitaa. Eron jälkeen entinen pari ei ole enää mikään tiimi joka on yhteisvastuussa tekemisistään! Eron jälkeen molemmat ovat vastuussa vain omasta osuudestaan eli 50/50 periaatteella! Tämä siis jos pienintäkään oikeudenmukaisuutta noudatettaisiin näissä ero/elatus asioissa! Nykyisin se köyhempi voi jäädä vaikka työttömäksi ja aivan tahallaan! Toinen osapuoli pakotetaan maksamaan tahallaan työttömän osuudetkin! Mutta eihän se joka ei oikeudenmukaisuudesta ymmärrä edes alkeita, voi tästäkään ymmärtää yhtään mitään!

Miten  monen lapsen isä sinä nyt oletkaan? Minkä ikäisiä lapsia sinulla on? Kovasti kyllä sinulla on mielipiteitä lastenhoidosta ja kasvatuksesta, joten kai sinulla on asiasta kokemusta?

Eipä onnistu "kaivon myrkyttäminen" tässä tapauksessa! Minulla on 100% omakohtainen kokemus siitä mitä kirjoitan! Kokemus pitkästä avioliitosta, lasten saamisesta, lasten kasvattamisesta, avioerosta, tapaamisten sopimisesta, elatuksen hoitamisesta ja molemmin puoleisesta uudelleen avioitumisesta! Sen lisäksi minä en tuijota ja kuuntele silmät soikeina mitä sosiaalityön ämmät sanovat tai niin kutsutut kasvatus alan "ammattilaiset" sanovat! Ihan omaa järkeäni käytän, ja niitä sellaisia kasvatusmenetelmiä, jolla tämän maan lapset on onnistuneesti kasvatettu jo yli tuhannen vuoden ajan. Tekniikka kehittyy, mutta ihminen ei ole pohjimmiltaan muuttunut yhtään miksikään! Lisäksi oikeudenmukaisuuden, oikean ja väärän käytöksen ymmärtäminen tekee asioista paljon selkeämpiä. Kovin harvinainen kyky nykisin.

Mistä syystä et halua osallistua tasapuolisesti lastesi elatukseen? Onko ainoa syysi se että heillä on eri äidit? Onko se lasten syy?

Olen nimen omaan kirjoittanut kokoajan tasapuolisesta osallistumisesta, jolloin tulot eivät vaikuta elatusmaksuihin, vaan lasketaan lapsen elatukseen tarvittava summa ja 50/50 periaatteella mennään! On täydin epäoikeudenmukaista että oikein rikas mies joutuu maksamaan monta kertaa suuremmat elatusmaksut, kuin lapsen todellinen elatuksen tarve vaatisi! Pettämiset ja ilman todellista syytä lähtemiset eivät minun oikeustajun mukaan edellytä elatusmaksua jätetyltä/petetyltä. Jollei lapsen elämään ja arkeen pääse osallistumaan, mitä se maksaminenkaan silloin kuuluu??? Tästä syystä pitäisi lakiin palauttaa se pykälä mikä oli voimassa pari vuosikymmentä sitten, että avioeroon piti löytää syyllinen!  Pitäköön sitten syyllinen sen minkä on ottanutkin, niin hyvässä kuin pahassakin! Tämä olisi todellista oikeutta!

Ei vaan kyse on siitä miten sinä kohtelet omia lapsiasi. Jos et halua osallistua exäsi kanssa tekemiesi lasten elatukseen yhtä paljon kun nykyisesi, kohtelet lapsiasi epätasa-arvoisesti. JOS taas näin ei ole vaan osallistut exäsi kanssa tekemiesi lasten elatukseen suuremmalla summalla kun mitä elätät lapsiasi nykyisessä suhteessasi, on elatusmaksusi liian suuri.

Miten on, käytätkö aiemman suhteesi lapsien elatukseen enemmän vai vähemmän rahaa kun nykyisesi?

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävällä ja ex-puolisollaan on viikko-viikko asuminen käytössä ja molemmat hankkivat lapselle vaatteita, tarvikkeita ym. Elatuksesta on nollasopimus kuten pitääkin olla jos lapsen kulut ja asuminen menevät puoliksi. Tämä oli ystäväni mielestä ihan selvä asia ja äitinä oli alusta asti sitä mieltä että nollasopimus on ainoa reilu, jos kerran lapsen elatus menee puoliksi muutenkin. Heillä tosin molemmilla samantasoiset keskiluokkaiset tulot. Taidetaan tehdä viikko-viikko ja puoliksi maksamisenkin yhteydessä muitakin kuin nollasopimuksia, jos ei-lähivanhempi on varakkaampi niin silloin hänellä katsotaan olevan velvollisuus maksaa enemmän kuin puolet. Tässä nyt miehet on vähän eriarvoisessa asemassa, että se maksaa elatusta tai maksaa enemmän, vaikka käytössä olisi sama järjestely, kenen ex-7puoliso on vähävarainen. Osa voi tosiaan pitää tätä epäreiluna mutta lasta kohtaan se on reilua Elatus jaetaan kykyjen mukaan koska jos lapsella on yksi menestynyt vanhempi ja yksi hyvin köyhä niin ei ole reilua puolittaa vastuuta sen köyhän tulojen mukaan (lapsi saisi saman verran kuin kahden köyhän lapsi) koska lapsella on menestynyt isä tai äiti ja hänellä on oikeus saada jokin panos myös tältä vanhemmalta. Se on kai kuten avioliitossakin "kukin kykyjensä mukaan". Jos ne kyvyt on vaan ihan eri tasolla ja isällä olisi kykyä ja halua huolehtia vaikka 4-vuotiaasta niin minusta tilanteessa jossa imetystä ei ole ja lapsella on yhtä hyvä suhde molempiin vanhempiin, sukupuoli ei saisi vaikuttaa niin paljon. Siis että isä jolla olisi paremmat resurssit, hyvä kiintymyssuhde lapseen ja mahdollisuus tarjota lapselle arjessa enemmän sosiaalista pääomaa, voisi saada lähivanhemmuuden. Usein päätetään naisen eduksi, ellei hän ole aivan pohjalla. Ja kuitenkin tuo sosiaalinen pääoma on yksi tärkeimmistä eväistä, mitä lapselle voi antaa.

Elatusmaksuissa pitäisi olla kysymys lapsen ELATUKSESTA! Ei luksuksen ostamisesta lapselle! Molemmat vanhemmat ovat suhteessa 50/50 velvollisia elatuksesta! Erotilanteessa vanhemmat eivät ole enää pari, eikä sillä saisi olla mitään merkitystä, jos toinen tienaa enemmän kuin toinen! Vaikka toinen vanhemmista olisi miljonääri, lapsen elatukseen tarvittava summa ei kasva siitä yhtään sen suuremmaksi, ei millään laskukaavalla! Ainoastaan sen köyhemmän osapuolen ahneus siinä kasvaa, ei mikään muu! Eron jälkeen ei kummallakaan pitäisi olla mitään asiaa toisen lompakolle enää. Vain lapsen välttämätön elatus, ei muuta!

Ei, kyllä siinä nimenomaan on kyse siitä, että molemmat kykyjensä mukaan ja 8k kuussa tienaavalle äidille joka ei ole lähivanhempi voidaan määrätä elatusmaksu jos lähivanhempana toimiva mies on vähävaraisempi, vaikka olisi viikko-viikko koska katsotaan että lapsella on oikeus saada elatus molemmilta molempien kykyjen mukaan.

Vanhempien rahat ja omaisuus ei ennen perinnön jakoa kuulu lapselle millään tavalla! Lapsella ei ole mitään oikeutta saada vanhemmilta yhtään mitään kykyjen mukaan. Lapselle kuuluu elatus, asuminen, vaatteet ja ruoka! Näitä asioita ei tarvitse maksaa sen mukaan mihin vanhemmilla on rahaa, vaan ne kuuluu hoitaa. Eron jälkeen entinen pari ei ole enää mikään tiimi joka on yhteisvastuussa tekemisistään! Eron jälkeen molemmat ovat vastuussa vain omasta osuudestaan eli 50/50 periaatteella! Tämä siis jos pienintäkään oikeudenmukaisuutta noudatettaisiin näissä ero/elatus asioissa! Nykyisin se köyhempi voi jäädä vaikka työttömäksi ja aivan tahallaan! Toinen osapuoli pakotetaan maksamaan tahallaan työttömän osuudetkin! Mutta eihän se joka ei oikeudenmukaisuudesta ymmärrä edes alkeita, voi tästäkään ymmärtää yhtään mitään!

Miten  monen lapsen isä sinä nyt oletkaan? Minkä ikäisiä lapsia sinulla on? Kovasti kyllä sinulla on mielipiteitä lastenhoidosta ja kasvatuksesta, joten kai sinulla on asiasta kokemusta?

Eipä onnistu "kaivon myrkyttäminen" tässä tapauksessa! Minulla on 100% omakohtainen kokemus siitä mitä kirjoitan! Kokemus pitkästä avioliitosta, lasten saamisesta, lasten kasvattamisesta, avioerosta, tapaamisten sopimisesta, elatuksen hoitamisesta ja molemmin puoleisesta uudelleen avioitumisesta! Sen lisäksi minä en tuijota ja kuuntele silmät soikeina mitä sosiaalityön ämmät sanovat tai niin kutsutut kasvatus alan "ammattilaiset" sanovat! Ihan omaa järkeäni käytän, ja niitä sellaisia kasvatusmenetelmiä, jolla tämän maan lapset on onnistuneesti kasvatettu jo yli tuhannen vuoden ajan. Tekniikka kehittyy, mutta ihminen ei ole pohjimmiltaan muuttunut yhtään miksikään! Lisäksi oikeudenmukaisuuden, oikean ja väärän käytöksen ymmärtäminen tekee asioista paljon selkeämpiä. Kovin harvinainen kyky nykisin.

Mistä syystä et halua osallistua tasapuolisesti lastesi elatukseen? Onko ainoa syysi se että heillä on eri äidit? Onko se lasten syy?

Olen nimen omaan kirjoittanut kokoajan tasapuolisesta osallistumisesta, jolloin tulot eivät vaikuta elatusmaksuihin, vaan lasketaan lapsen elatukseen tarvittava summa ja 50/50 periaatteella mennään! On täydin epäoikeudenmukaista että oikein rikas mies joutuu maksamaan monta kertaa suuremmat elatusmaksut, kuin lapsen todellinen elatuksen tarve vaatisi! Pettämiset ja ilman todellista syytä lähtemiset eivät minun oikeustajun mukaan edellytä elatusmaksua jätetyltä/petetyltä. Jollei lapsen elämään ja arkeen pääse osallistumaan, mitä se maksaminenkaan silloin kuuluu??? Tästä syystä pitäisi lakiin palauttaa se pykälä mikä oli voimassa pari vuosikymmentä sitten, että avioeroon piti löytää syyllinen!  Pitäköön sitten syyllinen sen minkä on ottanutkin, niin hyvässä kuin pahassakin! Tämä olisi todellista oikeutta!

Ei vaan kyse on siitä miten sinä kohtelet omia lapsiasi. Jos et halua osallistua exäsi kanssa tekemiesi lasten elatukseen yhtä paljon kun nykyisesi, kohtelet lapsiasi epätasa-arvoisesti. JOS taas näin ei ole vaan osallistut exäsi kanssa tekemiesi lasten elatukseen suuremmalla summalla kun mitä elätät lapsiasi nykyisessä suhteessasi, on elatusmaksusi liian suuri.

Miten on, käytätkö aiemman suhteesi lapsien elatukseen enemmän vai vähemmän rahaa kun nykyisesi?

Mistä sinä olet saanut päähäsi että lapsia voisi kohdella tasa-arvoisesti erotilanteessa? Pelkästään se että toiset saavat elää ehjässä perheessä ja toiset eivät, ei mahdollista tasa-arvoista kohtelua. Sinähän ihan hulluja kirjoittelet! Minä päätän itse miten rahani lapsiini käytän eron jälkeen, enkä minä todellakaan ole niin tyhmä että syytäisin lapiolla rahaa exälleni, hänen elintasoaan nostaakseni! Jos annan ylimääräistä exäni kanssa tehdyille lapsille, annan rahat tai tavarat suoraan lapsille, en ex-puolisolleni, hänen kuluttamiseensa. Eihän se olisi nykyistä vaimoani kohtaan oikein, kun jaan hänen kanssaan kaiken, ja hänkin joutuisi lapioimaan minun ex puolisolleni rahaa! Lapset hän ymmärtää, mutta ei entistä rahan ahnetta vaimoani!

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävällä ja ex-puolisollaan on viikko-viikko asuminen käytössä ja molemmat hankkivat lapselle vaatteita, tarvikkeita ym. Elatuksesta on nollasopimus kuten pitääkin olla jos lapsen kulut ja asuminen menevät puoliksi. Tämä oli ystäväni mielestä ihan selvä asia ja äitinä oli alusta asti sitä mieltä että nollasopimus on ainoa reilu, jos kerran lapsen elatus menee puoliksi muutenkin. Heillä tosin molemmilla samantasoiset keskiluokkaiset tulot. Taidetaan tehdä viikko-viikko ja puoliksi maksamisenkin yhteydessä muitakin kuin nollasopimuksia, jos ei-lähivanhempi on varakkaampi niin silloin hänellä katsotaan olevan velvollisuus maksaa enemmän kuin puolet. Tässä nyt miehet on vähän eriarvoisessa asemassa, että se maksaa elatusta tai maksaa enemmän, vaikka käytössä olisi sama järjestely, kenen ex-7puoliso on vähävarainen. Osa voi tosiaan pitää tätä epäreiluna mutta lasta kohtaan se on reilua Elatus jaetaan kykyjen mukaan koska jos lapsella on yksi menestynyt vanhempi ja yksi hyvin köyhä niin ei ole reilua puolittaa vastuuta sen köyhän tulojen mukaan (lapsi saisi saman verran kuin kahden köyhän lapsi) koska lapsella on menestynyt isä tai äiti ja hänellä on oikeus saada jokin panos myös tältä vanhemmalta. Se on kai kuten avioliitossakin "kukin kykyjensä mukaan". Jos ne kyvyt on vaan ihan eri tasolla ja isällä olisi kykyä ja halua huolehtia vaikka 4-vuotiaasta niin minusta tilanteessa jossa imetystä ei ole ja lapsella on yhtä hyvä suhde molempiin vanhempiin, sukupuoli ei saisi vaikuttaa niin paljon. Siis että isä jolla olisi paremmat resurssit, hyvä kiintymyssuhde lapseen ja mahdollisuus tarjota lapselle arjessa enemmän sosiaalista pääomaa, voisi saada lähivanhemmuuden. Usein päätetään naisen eduksi, ellei hän ole aivan pohjalla. Ja kuitenkin tuo sosiaalinen pääoma on yksi tärkeimmistä eväistä, mitä lapselle voi antaa.

Elatusmaksuissa pitäisi olla kysymys lapsen ELATUKSESTA! Ei luksuksen ostamisesta lapselle! Molemmat vanhemmat ovat suhteessa 50/50 velvollisia elatuksesta! Erotilanteessa vanhemmat eivät ole enää pari, eikä sillä saisi olla mitään merkitystä, jos toinen tienaa enemmän kuin toinen! Vaikka toinen vanhemmista olisi miljonääri, lapsen elatukseen tarvittava summa ei kasva siitä yhtään sen suuremmaksi, ei millään laskukaavalla! Ainoastaan sen köyhemmän osapuolen ahneus siinä kasvaa, ei mikään muu! Eron jälkeen ei kummallakaan pitäisi olla mitään asiaa toisen lompakolle enää. Vain lapsen välttämätön elatus, ei muuta!

Ei, kyllä siinä nimenomaan on kyse siitä, että molemmat kykyjensä mukaan ja 8k kuussa tienaavalle äidille joka ei ole lähivanhempi voidaan määrätä elatusmaksu jos lähivanhempana toimiva mies on vähävaraisempi, vaikka olisi viikko-viikko koska katsotaan että lapsella on oikeus saada elatus molemmilta molempien kykyjen mukaan.

Vanhempien rahat ja omaisuus ei ennen perinnön jakoa kuulu lapselle millään tavalla! Lapsella ei ole mitään oikeutta saada vanhemmilta yhtään mitään kykyjen mukaan. Lapselle kuuluu elatus, asuminen, vaatteet ja ruoka! Näitä asioita ei tarvitse maksaa sen mukaan mihin vanhemmilla on rahaa, vaan ne kuuluu hoitaa. Eron jälkeen entinen pari ei ole enää mikään tiimi joka on yhteisvastuussa tekemisistään! Eron jälkeen molemmat ovat vastuussa vain omasta osuudestaan eli 50/50 periaatteella! Tämä siis jos pienintäkään oikeudenmukaisuutta noudatettaisiin näissä ero/elatus asioissa! Nykyisin se köyhempi voi jäädä vaikka työttömäksi ja aivan tahallaan! Toinen osapuoli pakotetaan maksamaan tahallaan työttömän osuudetkin! Mutta eihän se joka ei oikeudenmukaisuudesta ymmärrä edes alkeita, voi tästäkään ymmärtää yhtään mitään!

Miten  monen lapsen isä sinä nyt oletkaan? Minkä ikäisiä lapsia sinulla on? Kovasti kyllä sinulla on mielipiteitä lastenhoidosta ja kasvatuksesta, joten kai sinulla on asiasta kokemusta?

Eipä onnistu "kaivon myrkyttäminen" tässä tapauksessa! Minulla on 100% omakohtainen kokemus siitä mitä kirjoitan! Kokemus pitkästä avioliitosta, lasten saamisesta, lasten kasvattamisesta, avioerosta, tapaamisten sopimisesta, elatuksen hoitamisesta ja molemmin puoleisesta uudelleen avioitumisesta! Sen lisäksi minä en tuijota ja kuuntele silmät soikeina mitä sosiaalityön ämmät sanovat tai niin kutsutut kasvatus alan "ammattilaiset" sanovat! Ihan omaa järkeäni käytän, ja niitä sellaisia kasvatusmenetelmiä, jolla tämän maan lapset on onnistuneesti kasvatettu jo yli tuhannen vuoden ajan. Tekniikka kehittyy, mutta ihminen ei ole pohjimmiltaan muuttunut yhtään miksikään! Lisäksi oikeudenmukaisuuden, oikean ja väärän käytöksen ymmärtäminen tekee asioista paljon selkeämpiä. Kovin harvinainen kyky nykisin.

Mistä syystä et halua osallistua tasapuolisesti lastesi elatukseen? Onko ainoa syysi se että heillä on eri äidit? Onko se lasten syy?

Olen nimen omaan kirjoittanut kokoajan tasapuolisesta osallistumisesta, jolloin tulot eivät vaikuta elatusmaksuihin, vaan lasketaan lapsen elatukseen tarvittava summa ja 50/50 periaatteella mennään! On täydin epäoikeudenmukaista että oikein rikas mies joutuu maksamaan monta kertaa suuremmat elatusmaksut, kuin lapsen todellinen elatuksen tarve vaatisi! Pettämiset ja ilman todellista syytä lähtemiset eivät minun oikeustajun mukaan edellytä elatusmaksua jätetyltä/petetyltä. Jollei lapsen elämään ja arkeen pääse osallistumaan, mitä se maksaminenkaan silloin kuuluu??? Tästä syystä pitäisi lakiin palauttaa se pykälä mikä oli voimassa pari vuosikymmentä sitten, että avioeroon piti löytää syyllinen!  Pitäköön sitten syyllinen sen minkä on ottanutkin, niin hyvässä kuin pahassakin! Tämä olisi todellista oikeutta!

Ei vaan kyse on siitä miten sinä kohtelet omia lapsiasi. Jos et halua osallistua exäsi kanssa tekemiesi lasten elatukseen yhtä paljon kun nykyisesi, kohtelet lapsiasi epätasa-arvoisesti. JOS taas näin ei ole vaan osallistut exäsi kanssa tekemiesi lasten elatukseen suuremmalla summalla kun mitä elätät lapsiasi nykyisessä suhteessasi, on elatusmaksusi liian suuri.

Miten on, käytätkö aiemman suhteesi lapsien elatukseen enemmän vai vähemmän rahaa kun nykyisesi?

Mistä sinä olet saanut päähäsi että lapsia voisi kohdella tasa-arvoisesti erotilanteessa?

"Voisi" ja "pitäisi" ovat eri asioita. Lapsia pitäisi aina pyrkiä kohtelemaan tasapuolisesti, oli sitten erotilanne tai ei.

Pelkästään se että toiset saavat elää ehjässä perheessä ja toiset eivät, ei mahdollista tasa-arvoista kohtelua.

Niin. Siksi tätä pitäisi pyrkiä kompensoimaan ainakin taloudellisesti.

Sinähän ihan hulluja kirjoittelet! Minä päätän itse miten rahani lapsiini käytän eron jälkeen, enkä minä todellakaan ole niin tyhmä että syytäisin lapiolla rahaa exälleni, hänen elintasoaan nostaakseni! Jos annan ylimääräistä exäni kanssa tehdyille lapsille, annan rahat tai tavarat suoraan lapsille, en ex-puolisolleni, hänen kuluttamiseensa. Eihän se olisi nykyistä vaimoani kohtaan oikein, kun jaan hänen kanssaan kaiken, ja hänkin joutuisi lapioimaan minun ex puolisolleni rahaa! Lapset hän ymmärtää, mutta ei entistä rahan ahnetta vaimoani!

Nyt jäi epäselväksi käytätkö exäsi kanssa saamiesi lasten elatukseen yhtä paljon varoja kun nykyisesi kanssa saamiesi lasten elatukseen.

Arvelen että se jäi epäselväksi siksi että tiedät ettet käytä ja ymmärsit vasta että kyse ei ole oikeudenmukaisuudesta ja tasapuolisuudesta sinua, exääsi tai nyxsääsi kohtaan vaan lapsiasi kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävällä ja ex-puolisollaan on viikko-viikko asuminen käytössä ja molemmat hankkivat lapselle vaatteita, tarvikkeita ym. Elatuksesta on nollasopimus kuten pitääkin olla jos lapsen kulut ja asuminen menevät puoliksi. Tämä oli ystäväni mielestä ihan selvä asia ja äitinä oli alusta asti sitä mieltä että nollasopimus on ainoa reilu, jos kerran lapsen elatus menee puoliksi muutenkin. Heillä tosin molemmilla samantasoiset keskiluokkaiset tulot. Taidetaan tehdä viikko-viikko ja puoliksi maksamisenkin yhteydessä muitakin kuin nollasopimuksia, jos ei-lähivanhempi on varakkaampi niin silloin hänellä katsotaan olevan velvollisuus maksaa enemmän kuin puolet. Tässä nyt miehet on vähän eriarvoisessa asemassa, että se maksaa elatusta tai maksaa enemmän, vaikka käytössä olisi sama järjestely, kenen ex-7puoliso on vähävarainen. Osa voi tosiaan pitää tätä epäreiluna mutta lasta kohtaan se on reilua Elatus jaetaan kykyjen mukaan koska jos lapsella on yksi menestynyt vanhempi ja yksi hyvin köyhä niin ei ole reilua puolittaa vastuuta sen köyhän tulojen mukaan (lapsi saisi saman verran kuin kahden köyhän lapsi) koska lapsella on menestynyt isä tai äiti ja hänellä on oikeus saada jokin panos myös tältä vanhemmalta. Se on kai kuten avioliitossakin "kukin kykyjensä mukaan". Jos ne kyvyt on vaan ihan eri tasolla ja isällä olisi kykyä ja halua huolehtia vaikka 4-vuotiaasta niin minusta tilanteessa jossa imetystä ei ole ja lapsella on yhtä hyvä suhde molempiin vanhempiin, sukupuoli ei saisi vaikuttaa niin paljon. Siis että isä jolla olisi paremmat resurssit, hyvä kiintymyssuhde lapseen ja mahdollisuus tarjota lapselle arjessa enemmän sosiaalista pääomaa, voisi saada lähivanhemmuuden. Usein päätetään naisen eduksi, ellei hän ole aivan pohjalla. Ja kuitenkin tuo sosiaalinen pääoma on yksi tärkeimmistä eväistä, mitä lapselle voi antaa.

Elatusmaksuissa pitäisi olla kysymys lapsen ELATUKSESTA! Ei luksuksen ostamisesta lapselle! Molemmat vanhemmat ovat suhteessa 50/50 velvollisia elatuksesta! Erotilanteessa vanhemmat eivät ole enää pari, eikä sillä saisi olla mitään merkitystä, jos toinen tienaa enemmän kuin toinen! Vaikka toinen vanhemmista olisi miljonääri, lapsen elatukseen tarvittava summa ei kasva siitä yhtään sen suuremmaksi, ei millään laskukaavalla! Ainoastaan sen köyhemmän osapuolen ahneus siinä kasvaa, ei mikään muu! Eron jälkeen ei kummallakaan pitäisi olla mitään asiaa toisen lompakolle enää. Vain lapsen välttämätön elatus, ei muuta!

Ei, kyllä siinä nimenomaan on kyse siitä, että molemmat kykyjensä mukaan ja 8k kuussa tienaavalle äidille joka ei ole lähivanhempi voidaan määrätä elatusmaksu jos lähivanhempana toimiva mies on vähävaraisempi, vaikka olisi viikko-viikko koska katsotaan että lapsella on oikeus saada elatus molemmilta molempien kykyjen mukaan.

Vanhempien rahat ja omaisuus ei ennen perinnön jakoa kuulu lapselle millään tavalla! Lapsella ei ole mitään oikeutta saada vanhemmilta yhtään mitään kykyjen mukaan. Lapselle kuuluu elatus, asuminen, vaatteet ja ruoka! Näitä asioita ei tarvitse maksaa sen mukaan mihin vanhemmilla on rahaa, vaan ne kuuluu hoitaa. Eron jälkeen entinen pari ei ole enää mikään tiimi joka on yhteisvastuussa tekemisistään! Eron jälkeen molemmat ovat vastuussa vain omasta osuudestaan eli 50/50 periaatteella! Tämä siis jos pienintäkään oikeudenmukaisuutta noudatettaisiin näissä ero/elatus asioissa! Nykyisin se köyhempi voi jäädä vaikka työttömäksi ja aivan tahallaan! Toinen osapuoli pakotetaan maksamaan tahallaan työttömän osuudetkin! Mutta eihän se joka ei oikeudenmukaisuudesta ymmärrä edes alkeita, voi tästäkään ymmärtää yhtään mitään!

Miten  monen lapsen isä sinä nyt oletkaan? Minkä ikäisiä lapsia sinulla on? Kovasti kyllä sinulla on mielipiteitä lastenhoidosta ja kasvatuksesta, joten kai sinulla on asiasta kokemusta?

Eipä onnistu "kaivon myrkyttäminen" tässä tapauksessa! Minulla on 100% omakohtainen kokemus siitä mitä kirjoitan! Kokemus pitkästä avioliitosta, lasten saamisesta, lasten kasvattamisesta, avioerosta, tapaamisten sopimisesta, elatuksen hoitamisesta ja molemmin puoleisesta uudelleen avioitumisesta! Sen lisäksi minä en tuijota ja kuuntele silmät soikeina mitä sosiaalityön ämmät sanovat tai niin kutsutut kasvatus alan "ammattilaiset" sanovat! Ihan omaa järkeäni käytän, ja niitä sellaisia kasvatusmenetelmiä, jolla tämän maan lapset on onnistuneesti kasvatettu jo yli tuhannen vuoden ajan. Tekniikka kehittyy, mutta ihminen ei ole pohjimmiltaan muuttunut yhtään miksikään! Lisäksi oikeudenmukaisuuden, oikean ja väärän käytöksen ymmärtäminen tekee asioista paljon selkeämpiä. Kovin harvinainen kyky nykisin.

Mistä syystä et halua osallistua tasapuolisesti lastesi elatukseen? Onko ainoa syysi se että heillä on eri äidit? Onko se lasten syy?

Olen nimen omaan kirjoittanut kokoajan tasapuolisesta osallistumisesta, jolloin tulot eivät vaikuta elatusmaksuihin, vaan lasketaan lapsen elatukseen tarvittava summa ja 50/50 periaatteella mennään! On täydin epäoikeudenmukaista että oikein rikas mies joutuu maksamaan monta kertaa suuremmat elatusmaksut, kuin lapsen todellinen elatuksen tarve vaatisi! Pettämiset ja ilman todellista syytä lähtemiset eivät minun oikeustajun mukaan edellytä elatusmaksua jätetyltä/petetyltä. Jollei lapsen elämään ja arkeen pääse osallistumaan, mitä se maksaminenkaan silloin kuuluu??? Tästä syystä pitäisi lakiin palauttaa se pykälä mikä oli voimassa pari vuosikymmentä sitten, että avioeroon piti löytää syyllinen!  Pitäköön sitten syyllinen sen minkä on ottanutkin, niin hyvässä kuin pahassakin! Tämä olisi todellista oikeutta!

Ei vaan kyse on siitä miten sinä kohtelet omia lapsiasi. Jos et halua osallistua exäsi kanssa tekemiesi lasten elatukseen yhtä paljon kun nykyisesi, kohtelet lapsiasi epätasa-arvoisesti. JOS taas näin ei ole vaan osallistut exäsi kanssa tekemiesi lasten elatukseen suuremmalla summalla kun mitä elätät lapsiasi nykyisessä suhteessasi, on elatusmaksusi liian suuri.

Miten on, käytätkö aiemman suhteesi lapsien elatukseen enemmän vai vähemmän rahaa kun nykyisesi?

Mistä sinä olet saanut päähäsi että lapsia voisi kohdella tasa-arvoisesti erotilanteessa?

"Voisi" ja "pitäisi" ovat eri asioita. Lapsia pitäisi aina pyrkiä kohtelemaan tasapuolisesti, oli sitten erotilanne tai ei.

Pelkästään se että toiset saavat elää ehjässä perheessä ja toiset eivät, ei mahdollista tasa-arvoista kohtelua.

Niin. Siksi tätä pitäisi pyrkiä kompensoimaan ainakin taloudellisesti.

Sinähän ihan hulluja kirjoittelet! Minä päätän itse miten rahani lapsiini käytän eron jälkeen, enkä minä todellakaan ole niin tyhmä että syytäisin lapiolla rahaa exälleni, hänen elintasoaan nostaakseni! Jos annan ylimääräistä exäni kanssa tehdyille lapsille, annan rahat tai tavarat suoraan lapsille, en ex-puolisolleni, hänen kuluttamiseensa. Eihän se olisi nykyistä vaimoani kohtaan oikein, kun jaan hänen kanssaan kaiken, ja hänkin joutuisi lapioimaan minun ex puolisolleni rahaa! Lapset hän ymmärtää, mutta ei entistä rahan ahnetta vaimoani!

Nyt jäi epäselväksi käytätkö exäsi kanssa saamiesi lasten elatukseen yhtä paljon varoja kun nykyisesi kanssa saamiesi lasten elatukseen.

Arvelen että se jäi epäselväksi siksi että tiedät ettet käytä ja ymmärsit vasta että kyse ei ole oikeudenmukaisuudesta ja tasapuolisuudesta sinua, exääsi tai nyxsääsi kohtaan vaan lapsiasi kohtaan.

Lapsia kun on täysin mahdotonta kohdella tasa-arvoisesti tai edes tasapuolisesti erotilanteessa, uskon että ymmärrät miksi, vaikka sitä en nyt tässä rautalangasta sinulle lähde vääntämään.Lapsia ei missään perheessä eikä elämässä ikinä eikä kukaan kohtele täysin tasa-arvosesti, eikä kuulukaan kohdella. Elämä nyt vaan on sellaista! Vaikka kuinka joku väittäisi että rakastaa kaikkia lapsiaa yhtä paljon, hän valehtelee! Aina jotain rakastaa hieman enemmän kuin toista, ja tähän on myös lasten totutteleminen. Sama kaava toistuu läpi elämän, kaikissa ihmissuhteissa!

Rikkinäistä perhettä ei pysty kompensoimaan rahalla tai materiaalilla, ei vaikka kuinka yrittäisi. Seuraukset ovat pääsääntöisesti aina huonot, siksi moiseen ei pidä edes ryhtyä!

Tietenkin minun nykyinen perheeni on kaikessa etusijalla! En muodosta ex puolisoni kanssa perhettä, enkä suostu hänen elintasoaan maksamaan. Ex liitosta minulle kuuluu huolehtia lasten elatuksesta minun oma osuuteni, mutta kaikki muu perustuu omaan vapaaehtoisuuteeni ja omaan arviooni tilanteesta! Oikeuden mukainen kohtelu toteutuu sillon kun pidän kaikkien elatuksesta huolen. Mitä tämän jälkeen omallani teen, se on minun asiani eikä kuulu lapsilleni millään tavalla. Jos minä nykyisen perheeni lapsille annan enemmän extraa pakollisen elatuksen lisäksi, mikä oikeus entisen liittoni lapsilla on olla minulle katkera? Jos ole jollekin toiselle hyvä, mitä se sitä toiselta on pois? Siitäkö hän on katkera että olen jollekin toiselle hyvä? Hänen elatuksestaan on jo huolehdittu, enkö omallani saa tehdä kuten haluan? Tämä on oikeudenmukaisuutta nimen omaan! Jos joku toinen saa enemmän kuin toinen, mutta kuitenkin kummankin tarpeista huolehditaan, on ongelma pelkästään kateellisen asenteessa ja itsekyydessä!  Ollaan vaatimassa itselle sellaista mikä ei itselle kuulu millään tavalla!

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävällä ja ex-puolisollaan on viikko-viikko asuminen käytössä ja molemmat hankkivat lapselle vaatteita, tarvikkeita ym. Elatuksesta on nollasopimus kuten pitääkin olla jos lapsen kulut ja asuminen menevät puoliksi. Tämä oli ystäväni mielestä ihan selvä asia ja äitinä oli alusta asti sitä mieltä että nollasopimus on ainoa reilu, jos kerran lapsen elatus menee puoliksi muutenkin. Heillä tosin molemmilla samantasoiset keskiluokkaiset tulot. Taidetaan tehdä viikko-viikko ja puoliksi maksamisenkin yhteydessä muitakin kuin nollasopimuksia, jos ei-lähivanhempi on varakkaampi niin silloin hänellä katsotaan olevan velvollisuus maksaa enemmän kuin puolet. Tässä nyt miehet on vähän eriarvoisessa asemassa, että se maksaa elatusta tai maksaa enemmän, vaikka käytössä olisi sama järjestely, kenen ex-7puoliso on vähävarainen. Osa voi tosiaan pitää tätä epäreiluna mutta lasta kohtaan se on reilua Elatus jaetaan kykyjen mukaan koska jos lapsella on yksi menestynyt vanhempi ja yksi hyvin köyhä niin ei ole reilua puolittaa vastuuta sen köyhän tulojen mukaan (lapsi saisi saman verran kuin kahden köyhän lapsi) koska lapsella on menestynyt isä tai äiti ja hänellä on oikeus saada jokin panos myös tältä vanhemmalta. Se on kai kuten avioliitossakin "kukin kykyjensä mukaan". Jos ne kyvyt on vaan ihan eri tasolla ja isällä olisi kykyä ja halua huolehtia vaikka 4-vuotiaasta niin minusta tilanteessa jossa imetystä ei ole ja lapsella on yhtä hyvä suhde molempiin vanhempiin, sukupuoli ei saisi vaikuttaa niin paljon. Siis että isä jolla olisi paremmat resurssit, hyvä kiintymyssuhde lapseen ja mahdollisuus tarjota lapselle arjessa enemmän sosiaalista pääomaa, voisi saada lähivanhemmuuden. Usein päätetään naisen eduksi, ellei hän ole aivan pohjalla. Ja kuitenkin tuo sosiaalinen pääoma on yksi tärkeimmistä eväistä, mitä lapselle voi antaa.

Elatusmaksuissa pitäisi olla kysymys lapsen ELATUKSESTA! Ei luksuksen ostamisesta lapselle! Molemmat vanhemmat ovat suhteessa 50/50 velvollisia elatuksesta! Erotilanteessa vanhemmat eivät ole enää pari, eikä sillä saisi olla mitään merkitystä, jos toinen tienaa enemmän kuin toinen! Vaikka toinen vanhemmista olisi miljonääri, lapsen elatukseen tarvittava summa ei kasva siitä yhtään sen suuremmaksi, ei millään laskukaavalla! Ainoastaan sen köyhemmän osapuolen ahneus siinä kasvaa, ei mikään muu! Eron jälkeen ei kummallakaan pitäisi olla mitään asiaa toisen lompakolle enää. Vain lapsen välttämätön elatus, ei muuta!

Ei, kyllä siinä nimenomaan on kyse siitä, että molemmat kykyjensä mukaan ja 8k kuussa tienaavalle äidille joka ei ole lähivanhempi voidaan määrätä elatusmaksu jos lähivanhempana toimiva mies on vähävaraisempi, vaikka olisi viikko-viikko koska katsotaan että lapsella on oikeus saada elatus molemmilta molempien kykyjen mukaan.

Vanhempien rahat ja omaisuus ei ennen perinnön jakoa kuulu lapselle millään tavalla! Lapsella ei ole mitään oikeutta saada vanhemmilta yhtään mitään kykyjen mukaan. Lapselle kuuluu elatus, asuminen, vaatteet ja ruoka! Näitä asioita ei tarvitse maksaa sen mukaan mihin vanhemmilla on rahaa, vaan ne kuuluu hoitaa. Eron jälkeen entinen pari ei ole enää mikään tiimi joka on yhteisvastuussa tekemisistään! Eron jälkeen molemmat ovat vastuussa vain omasta osuudestaan eli 50/50 periaatteella! Tämä siis jos pienintäkään oikeudenmukaisuutta noudatettaisiin näissä ero/elatus asioissa! Nykyisin se köyhempi voi jäädä vaikka työttömäksi ja aivan tahallaan! Toinen osapuoli pakotetaan maksamaan tahallaan työttömän osuudetkin! Mutta eihän se joka ei oikeudenmukaisuudesta ymmärrä edes alkeita, voi tästäkään ymmärtää yhtään mitään!

Miten  monen lapsen isä sinä nyt oletkaan? Minkä ikäisiä lapsia sinulla on? Kovasti kyllä sinulla on mielipiteitä lastenhoidosta ja kasvatuksesta, joten kai sinulla on asiasta kokemusta?

Eipä onnistu "kaivon myrkyttäminen" tässä tapauksessa! Minulla on 100% omakohtainen kokemus siitä mitä kirjoitan! Kokemus pitkästä avioliitosta, lasten saamisesta, lasten kasvattamisesta, avioerosta, tapaamisten sopimisesta, elatuksen hoitamisesta ja molemmin puoleisesta uudelleen avioitumisesta! Sen lisäksi minä en tuijota ja kuuntele silmät soikeina mitä sosiaalityön ämmät sanovat tai niin kutsutut kasvatus alan "ammattilaiset" sanovat! Ihan omaa järkeäni käytän, ja niitä sellaisia kasvatusmenetelmiä, jolla tämän maan lapset on onnistuneesti kasvatettu jo yli tuhannen vuoden ajan. Tekniikka kehittyy, mutta ihminen ei ole pohjimmiltaan muuttunut yhtään miksikään! Lisäksi oikeudenmukaisuuden, oikean ja väärän käytöksen ymmärtäminen tekee asioista paljon selkeämpiä. Kovin harvinainen kyky nykisin.

Mistä syystä et halua osallistua tasapuolisesti lastesi elatukseen? Onko ainoa syysi se että heillä on eri äidit? Onko se lasten syy?

Olen nimen omaan kirjoittanut kokoajan tasapuolisesta osallistumisesta, jolloin tulot eivät vaikuta elatusmaksuihin, vaan lasketaan lapsen elatukseen tarvittava summa ja 50/50 periaatteella mennään! On täydin epäoikeudenmukaista että oikein rikas mies joutuu maksamaan monta kertaa suuremmat elatusmaksut, kuin lapsen todellinen elatuksen tarve vaatisi! Pettämiset ja ilman todellista syytä lähtemiset eivät minun oikeustajun mukaan edellytä elatusmaksua jätetyltä/petetyltä. Jollei lapsen elämään ja arkeen pääse osallistumaan, mitä se maksaminenkaan silloin kuuluu??? Tästä syystä pitäisi lakiin palauttaa se pykälä mikä oli voimassa pari vuosikymmentä sitten, että avioeroon piti löytää syyllinen!  Pitäköön sitten syyllinen sen minkä on ottanutkin, niin hyvässä kuin pahassakin! Tämä olisi todellista oikeutta!

Ei vaan kyse on siitä miten sinä kohtelet omia lapsiasi. Jos et halua osallistua exäsi kanssa tekemiesi lasten elatukseen yhtä paljon kun nykyisesi, kohtelet lapsiasi epätasa-arvoisesti. JOS taas näin ei ole vaan osallistut exäsi kanssa tekemiesi lasten elatukseen suuremmalla summalla kun mitä elätät lapsiasi nykyisessä suhteessasi, on elatusmaksusi liian suuri.

Miten on, käytätkö aiemman suhteesi lapsien elatukseen enemmän vai vähemmän rahaa kun nykyisesi?

Mistä sinä olet saanut päähäsi että lapsia voisi kohdella tasa-arvoisesti erotilanteessa?

"Voisi" ja "pitäisi" ovat eri asioita. Lapsia pitäisi aina pyrkiä kohtelemaan tasapuolisesti, oli sitten erotilanne tai ei.

Pelkästään se että toiset saavat elää ehjässä perheessä ja toiset eivät, ei mahdollista tasa-arvoista kohtelua.

Niin. Siksi tätä pitäisi pyrkiä kompensoimaan ainakin taloudellisesti.

Sinähän ihan hulluja kirjoittelet! Minä päätän itse miten rahani lapsiini käytän eron jälkeen, enkä minä todellakaan ole niin tyhmä että syytäisin lapiolla rahaa exälleni, hänen elintasoaan nostaakseni! Jos annan ylimääräistä exäni kanssa tehdyille lapsille, annan rahat tai tavarat suoraan lapsille, en ex-puolisolleni, hänen kuluttamiseensa. Eihän se olisi nykyistä vaimoani kohtaan oikein, kun jaan hänen kanssaan kaiken, ja hänkin joutuisi lapioimaan minun ex puolisolleni rahaa! Lapset hän ymmärtää, mutta ei entistä rahan ahnetta vaimoani!

Nyt jäi epäselväksi käytätkö exäsi kanssa saamiesi lasten elatukseen yhtä paljon varoja kun nykyisesi kanssa saamiesi lasten elatukseen.

Arvelen että se jäi epäselväksi siksi että tiedät ettet käytä ja ymmärsit vasta että kyse ei ole oikeudenmukaisuudesta ja tasapuolisuudesta sinua, exääsi tai nyxsääsi kohtaan vaan lapsiasi kohtaan.

Lapsia kun on täysin mahdotonta kohdella tasa-arvoisesti tai edes tasapuolisesti erotilanteessa, uskon että ymmärrät miksi, vaikka sitä en nyt tässä rautalangasta sinulle lähde vääntämään.Lapsia ei missään perheessä eikä elämässä ikinä eikä kukaan kohtele täysin tasa-arvosesti, eikä kuulukaan kohdella. Elämä nyt vaan on sellaista! Vaikka kuinka joku väittäisi että rakastaa kaikkia lapsiaa yhtä paljon, hän valehtelee! Aina jotain rakastaa hieman enemmän kuin toista, ja tähän on myös lasten totutteleminen. Sama kaava toistuu läpi elämän, kaikissa ihmissuhteissa!

Rikkinäistä perhettä ei pysty kompensoimaan rahalla tai materiaalilla, ei vaikka kuinka yrittäisi. Seuraukset ovat pääsääntöisesti aina huonot, siksi moiseen ei pidä edes ryhtyä!

Tietenkin minun nykyinen perheeni on kaikessa etusijalla! En muodosta ex puolisoni kanssa perhettä, enkä suostu hänen elintasoaan maksamaan. Ex liitosta minulle kuuluu huolehtia lasten elatuksesta minun oma osuuteni, mutta kaikki muu perustuu omaan vapaaehtoisuuteeni ja omaan arviooni tilanteesta! Oikeuden mukainen kohtelu toteutuu sillon kun pidän kaikkien elatuksesta huolen. Mitä tämän jälkeen omallani teen, se on minun asiani eikä kuulu lapsilleni millään tavalla. Jos minä nykyisen perheeni lapsille annan enemmän extraa pakollisen elatuksen lisäksi, mikä oikeus entisen liittoni lapsilla on olla minulle katkera? Jos ole jollekin toiselle hyvä, mitä se sitä toiselta on pois? Siitäkö hän on katkera että olen jollekin toiselle hyvä? Hänen elatuksestaan on jo huolehdittu, enkö omallani saa tehdä kuten haluan? Tämä on oikeudenmukaisuutta nimen omaan! Jos joku toinen saa enemmän kuin toinen, mutta kuitenkin kummankin tarpeista huolehditaan, on ongelma pelkästään kateellisen asenteessa ja itsekyydessä!  Ollaan vaatimassa itselle sellaista mikä ei itselle kuulu millään tavalla!

Elatusmaksu ei lähde koskaan tarpeista (paitsi siinä Kelan minimissä, joku 150 €/kk tms) vaan elatusvelvollisen kyvystä osallistua lapsensa elatukseen. Jos kykysi osallistua elatukseen on suurempi kun lapsen toisen vanhemman, sinun tulisi myös näin tehdä. Oikeudenmukaisuutta eivät ole tasaiset summat tai lahjat. Vaan oikeudenmukaisuutta on se että elätus rasittaa molempien vanhempien taloutta suhteessa saman varran.

Mutta ok. Et siis edes pyri kohtelemaan lapsiasi tasapuolisesti. On erikoista että tällainen perustavanlaatuinen epäoikeudenmukaisuus on sinusta oikeudenmukaisuutta.

Ensimmäisen avioliitto aikana syntyneet lapsesi eivät ole syyllisiä siihen että he ovat sinun ja eksäsi lapsia. Siihen olette "syyllisiä" sinä ja exsäsi yhteisvastuullisesti. On moraalitonta rankaista lapsiasi asiassa, jossa vastuu on yksiselitteisesti vanhemmilla.  

48/97

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävällä ja ex-puolisollaan on viikko-viikko asuminen käytössä ja molemmat hankkivat lapselle vaatteita, tarvikkeita ym. Elatuksesta on nollasopimus kuten pitääkin olla jos lapsen kulut ja asuminen menevät puoliksi. Tämä oli ystäväni mielestä ihan selvä asia ja äitinä oli alusta asti sitä mieltä että nollasopimus on ainoa reilu, jos kerran lapsen elatus menee puoliksi muutenkin. Heillä tosin molemmilla samantasoiset keskiluokkaiset tulot. Taidetaan tehdä viikko-viikko ja puoliksi maksamisenkin yhteydessä muitakin kuin nollasopimuksia, jos ei-lähivanhempi on varakkaampi niin silloin hänellä katsotaan olevan velvollisuus maksaa enemmän kuin puolet. Tässä nyt miehet on vähän eriarvoisessa asemassa, että se maksaa elatusta tai maksaa enemmän, vaikka käytössä olisi sama järjestely, kenen ex-7puoliso on vähävarainen. Osa voi tosiaan pitää tätä epäreiluna mutta lasta kohtaan se on reilua Elatus jaetaan kykyjen mukaan koska jos lapsella on yksi menestynyt vanhempi ja yksi hyvin köyhä niin ei ole reilua puolittaa vastuuta sen köyhän tulojen mukaan (lapsi saisi saman verran kuin kahden köyhän lapsi) koska lapsella on menestynyt isä tai äiti ja hänellä on oikeus saada jokin panos myös tältä vanhemmalta. Se on kai kuten avioliitossakin "kukin kykyjensä mukaan". Jos ne kyvyt on vaan ihan eri tasolla ja isällä olisi kykyä ja halua huolehtia vaikka 4-vuotiaasta niin minusta tilanteessa jossa imetystä ei ole ja lapsella on yhtä hyvä suhde molempiin vanhempiin, sukupuoli ei saisi vaikuttaa niin paljon. Siis että isä jolla olisi paremmat resurssit, hyvä kiintymyssuhde lapseen ja mahdollisuus tarjota lapselle arjessa enemmän sosiaalista pääomaa, voisi saada lähivanhemmuuden. Usein päätetään naisen eduksi, ellei hän ole aivan pohjalla. Ja kuitenkin tuo sosiaalinen pääoma on yksi tärkeimmistä eväistä, mitä lapselle voi antaa.

Elatusmaksuissa pitäisi olla kysymys lapsen ELATUKSESTA! Ei luksuksen ostamisesta lapselle! Molemmat vanhemmat ovat suhteessa 50/50 velvollisia elatuksesta! Erotilanteessa vanhemmat eivät ole enää pari, eikä sillä saisi olla mitään merkitystä, jos toinen tienaa enemmän kuin toinen! Vaikka toinen vanhemmista olisi miljonääri, lapsen elatukseen tarvittava summa ei kasva siitä yhtään sen suuremmaksi, ei millään laskukaavalla! Ainoastaan sen köyhemmän osapuolen ahneus siinä kasvaa, ei mikään muu! Eron jälkeen ei kummallakaan pitäisi olla mitään asiaa toisen lompakolle enää. Vain lapsen välttämätön elatus, ei muuta!

Ei, kyllä siinä nimenomaan on kyse siitä, että molemmat kykyjensä mukaan ja 8k kuussa tienaavalle äidille joka ei ole lähivanhempi voidaan määrätä elatusmaksu jos lähivanhempana toimiva mies on vähävaraisempi, vaikka olisi viikko-viikko koska katsotaan että lapsella on oikeus saada elatus molemmilta molempien kykyjen mukaan.

Vanhempien rahat ja omaisuus ei ennen perinnön jakoa kuulu lapselle millään tavalla! Lapsella ei ole mitään oikeutta saada vanhemmilta yhtään mitään kykyjen mukaan. Lapselle kuuluu elatus, asuminen, vaatteet ja ruoka! Näitä asioita ei tarvitse maksaa sen mukaan mihin vanhemmilla on rahaa, vaan ne kuuluu hoitaa. Eron jälkeen entinen pari ei ole enää mikään tiimi joka on yhteisvastuussa tekemisistään! Eron jälkeen molemmat ovat vastuussa vain omasta osuudestaan eli 50/50 periaatteella! Tämä siis jos pienintäkään oikeudenmukaisuutta noudatettaisiin näissä ero/elatus asioissa! Nykyisin se köyhempi voi jäädä vaikka työttömäksi ja aivan tahallaan! Toinen osapuoli pakotetaan maksamaan tahallaan työttömän osuudetkin! Mutta eihän se joka ei oikeudenmukaisuudesta ymmärrä edes alkeita, voi tästäkään ymmärtää yhtään mitään!

Miten  monen lapsen isä sinä nyt oletkaan? Minkä ikäisiä lapsia sinulla on? Kovasti kyllä sinulla on mielipiteitä lastenhoidosta ja kasvatuksesta, joten kai sinulla on asiasta kokemusta?

Eipä onnistu "kaivon myrkyttäminen" tässä tapauksessa! Minulla on 100% omakohtainen kokemus siitä mitä kirjoitan! Kokemus pitkästä avioliitosta, lasten saamisesta, lasten kasvattamisesta, avioerosta, tapaamisten sopimisesta, elatuksen hoitamisesta ja molemmin puoleisesta uudelleen avioitumisesta! Sen lisäksi minä en tuijota ja kuuntele silmät soikeina mitä sosiaalityön ämmät sanovat tai niin kutsutut kasvatus alan "ammattilaiset" sanovat! Ihan omaa järkeäni käytän, ja niitä sellaisia kasvatusmenetelmiä, jolla tämän maan lapset on onnistuneesti kasvatettu jo yli tuhannen vuoden ajan. Tekniikka kehittyy, mutta ihminen ei ole pohjimmiltaan muuttunut yhtään miksikään! Lisäksi oikeudenmukaisuuden, oikean ja väärän käytöksen ymmärtäminen tekee asioista paljon selkeämpiä. Kovin harvinainen kyky nykisin.

Mistä syystä et halua osallistua tasapuolisesti lastesi elatukseen? Onko ainoa syysi se että heillä on eri äidit? Onko se lasten syy?

Olen nimen omaan kirjoittanut kokoajan tasapuolisesta osallistumisesta, jolloin tulot eivät vaikuta elatusmaksuihin, vaan lasketaan lapsen elatukseen tarvittava summa ja 50/50 periaatteella mennään! On täydin epäoikeudenmukaista että oikein rikas mies joutuu maksamaan monta kertaa suuremmat elatusmaksut, kuin lapsen todellinen elatuksen tarve vaatisi! Pettämiset ja ilman todellista syytä lähtemiset eivät minun oikeustajun mukaan edellytä elatusmaksua jätetyltä/petetyltä. Jollei lapsen elämään ja arkeen pääse osallistumaan, mitä se maksaminenkaan silloin kuuluu??? Tästä syystä pitäisi lakiin palauttaa se pykälä mikä oli voimassa pari vuosikymmentä sitten, että avioeroon piti löytää syyllinen!  Pitäköön sitten syyllinen sen minkä on ottanutkin, niin hyvässä kuin pahassakin! Tämä olisi todellista oikeutta!

Ei vaan kyse on siitä miten sinä kohtelet omia lapsiasi. Jos et halua osallistua exäsi kanssa tekemiesi lasten elatukseen yhtä paljon kun nykyisesi, kohtelet lapsiasi epätasa-arvoisesti. JOS taas näin ei ole vaan osallistut exäsi kanssa tekemiesi lasten elatukseen suuremmalla summalla kun mitä elätät lapsiasi nykyisessä suhteessasi, on elatusmaksusi liian suuri.

Miten on, käytätkö aiemman suhteesi lapsien elatukseen enemmän vai vähemmän rahaa kun nykyisesi?

Mistä sinä olet saanut päähäsi että lapsia voisi kohdella tasa-arvoisesti erotilanteessa?

"Voisi" ja "pitäisi" ovat eri asioita. Lapsia pitäisi aina pyrkiä kohtelemaan tasapuolisesti, oli sitten erotilanne tai ei.

Pelkästään se että toiset saavat elää ehjässä perheessä ja toiset eivät, ei mahdollista tasa-arvoista kohtelua.

Niin. Siksi tätä pitäisi pyrkiä kompensoimaan ainakin taloudellisesti.

Sinähän ihan hulluja kirjoittelet! Minä päätän itse miten rahani lapsiini käytän eron jälkeen, enkä minä todellakaan ole niin tyhmä että syytäisin lapiolla rahaa exälleni, hänen elintasoaan nostaakseni! Jos annan ylimääräistä exäni kanssa tehdyille lapsille, annan rahat tai tavarat suoraan lapsille, en ex-puolisolleni, hänen kuluttamiseensa. Eihän se olisi nykyistä vaimoani kohtaan oikein, kun jaan hänen kanssaan kaiken, ja hänkin joutuisi lapioimaan minun ex puolisolleni rahaa! Lapset hän ymmärtää, mutta ei entistä rahan ahnetta vaimoani!

Nyt jäi epäselväksi käytätkö exäsi kanssa saamiesi lasten elatukseen yhtä paljon varoja kun nykyisesi kanssa saamiesi lasten elatukseen.

Arvelen että se jäi epäselväksi siksi että tiedät ettet käytä ja ymmärsit vasta että kyse ei ole oikeudenmukaisuudesta ja tasapuolisuudesta sinua, exääsi tai nyxsääsi kohtaan vaan lapsiasi kohtaan.

Lapsia kun on täysin mahdotonta kohdella tasa-arvoisesti tai edes tasapuolisesti erotilanteessa, uskon että ymmärrät miksi, vaikka sitä en nyt tässä rautalangasta sinulle lähde vääntämään.Lapsia ei missään perheessä eikä elämässä ikinä eikä kukaan kohtele täysin tasa-arvosesti, eikä kuulukaan kohdella. Elämä nyt vaan on sellaista! Vaikka kuinka joku väittäisi että rakastaa kaikkia lapsiaa yhtä paljon, hän valehtelee! Aina jotain rakastaa hieman enemmän kuin toista, ja tähän on myös lasten totutteleminen. Sama kaava toistuu läpi elämän, kaikissa ihmissuhteissa!

Rikkinäistä perhettä ei pysty kompensoimaan rahalla tai materiaalilla, ei vaikka kuinka yrittäisi. Seuraukset ovat pääsääntöisesti aina huonot, siksi moiseen ei pidä edes ryhtyä!

Tietenkin minun nykyinen perheeni on kaikessa etusijalla! En muodosta ex puolisoni kanssa perhettä, enkä suostu hänen elintasoaan maksamaan. Ex liitosta minulle kuuluu huolehtia lasten elatuksesta minun oma osuuteni, mutta kaikki muu perustuu omaan vapaaehtoisuuteeni ja omaan arviooni tilanteesta! Oikeuden mukainen kohtelu toteutuu sillon kun pidän kaikkien elatuksesta huolen. Mitä tämän jälkeen omallani teen, se on minun asiani eikä kuulu lapsilleni millään tavalla. Jos minä nykyisen perheeni lapsille annan enemmän extraa pakollisen elatuksen lisäksi, mikä oikeus entisen liittoni lapsilla on olla minulle katkera? Jos ole jollekin toiselle hyvä, mitä se sitä toiselta on pois? Siitäkö hän on katkera että olen jollekin toiselle hyvä? Hänen elatuksestaan on jo huolehdittu, enkö omallani saa tehdä kuten haluan? Tämä on oikeudenmukaisuutta nimen omaan! Jos joku toinen saa enemmän kuin toinen, mutta kuitenkin kummankin tarpeista huolehditaan, on ongelma pelkästään kateellisen asenteessa ja itsekyydessä!  Ollaan vaatimassa itselle sellaista mikä ei itselle kuulu millään tavalla!

Elatusmaksu ei lähde koskaan tarpeista (paitsi siinä Kelan minimissä, joku 150 €/kk tms) vaan elatusvelvollisen kyvystä osallistua lapsensa elatukseen. Jos kykysi osallistua elatukseen on suurempi kun lapsen toisen vanhemman, sinun tulisi myös näin tehdä. Oikeudenmukaisuutta eivät ole tasaiset summat tai lahjat. Vaan oikeudenmukaisuutta on se että elätus rasittaa molempien vanhempien taloutta suhteessa saman varran.

Mutta ok. Et siis edes pyri kohtelemaan lapsiasi tasapuolisesti. On erikoista että tällainen perustavanlaatuinen epäoikeudenmukaisuus on sinusta oikeudenmukaisuutta.

Ensimmäisen avioliitto aikana syntyneet lapsesi eivät ole syyllisiä siihen että he ovat sinun ja eksäsi lapsia. Siihen olette "syyllisiä" sinä ja exsäsi yhteisvastuullisesti. On moraalitonta rankaista lapsiasi asiassa, jossa vastuu on yksiselitteisesti vanhemmilla.  

48/97

Siinäpä se onkin, kela lähtee liikkeelle lapsen tarpeista, ja kaikki muu olisikin silkkaa ryöstöä! Siinä ei ole mitään oikeudenmukaista että toista vanhempaa ryöstetään yli sen tarpeen, minkä lapsi tarvitsee! Nimen omaan kaiken oikeuden ja totuuden edessä, olemme yhteisvastuullisia 50/50 periaatteella. Se ei ole oikeutta että toiselta vanhemmalta ryöstetään ylitse elatustarpeen vain sen tähden että toisella on mitä ryöstää! Käsitätkö?? Kunhan elatusvelvollisuus on hoidettu, ei siinä ole mitään rankaisemista ketään kohtaan! Sinä et näköjään ymmärrä todellisesta oikeudenmukaisuudesta yhtään mitään! Se mitä vapaaetoisesti annan ja kenellekin, se on minun asiani, eikä siinä ole kenelläkään mitään sanomista. On täysin oikeudenmukaista että minä saan jakaa omaani juuri niinkuin itse haluan. Kaikki muu olisi epäoikeudenmukaista ja ryöstöä.

Kyllä tuossa on viikko-viikko -miehenä joutunut kokemaan epäreiluutta. Ihan sama vaikka tulisi sata alapeukkua, niin ei millään laskukaavalla voi olla oikein, että toinen osapuoli voi tahallaan tiputtamalla työtunteja kasvattaa elatuskykykuilua.

Mielelläni itsekin tekisin puolta viikkoa jos silti käteen jäisi sama raha jonkun muun maksamana. Oma moraali ei kuitenkaan veny moiseen.