Uskotteko, että ihmisellä on oikeasti valta päättää täysin omasta elämästään?

Vierailija kirjoitti:

Antakaa nyt sen narsistikeskustelun olla, siitä voi keskustella omassa ketjussaan.

Tuosta hyvän ammatin tuomasta valinnasta:

Oletetaan että on kaksi nuorta ihmistä ja kumpin haluaa opiskella samaan, hyvään ammattiin ja sitten päästä hyviin töihin.

A asuu jossain maseudulla kaukana kaikesta, hänellä on köyhä koti ja vanhemmat eivät osaa ja pysy auttamaan, ovat kouluttamattomia itse.  A muuttaa opiskelemaan muualle ja kattaa kaikki opsikelukulunsa itse miten parhaiten taitaa. Joutuu tekemään opintovelkaa ja käymään töissä siinä sivussa.

A valmistuu hyvin paperein ja alkaa hakea työpaikkaa, ottaa vuokra-asunnon, laittaa hakemuksia, mutta kun ei ole suhteita ei pääse heti töihin, ja joutuu menemään koulutustaan alempaan, huonosti palkattuun työhön. Rahat kuluu koko ajan asumiseen ja muuhun elämiseen, säästöön ei juurikaan jää mitään. Hakee silti parempaa työpaikkaa, mutta hakijoita on paljon ja ei pääse haastattelua pitemmälle kun ei ole suhteita tai suosittelijoita.

B asuu Hesassa, on varakkaat ja koulutetut vanhemmat, laaja ns. hyvä suku, jossa myös yrittäjiä yms.

B asuu vanhempien omistamassa asunnossa opiskelunsa ajan. Ei ota velkaa, eikä käy töissä sinä aikana, vanhemmat antavat reilusti tukea niin rahallisesti kuin myös opintoihin liittyvää tukea tiedollisesti, maksavat lisäkursseja ja kielimatkoja yms.

B valmistuu, pääsee suoraan isänsä ystävän firmaan pallille, jolle hänellä ei itseasiassa olisi muuten mahdollisuutta, palkkakin laitetaan yläkanttiin ja korotukset tulevat itsestäänselvyytenä.

Hän saa jatkaa asumista vanhempiensa asunossa edullisesti. Vanhemmat myös edelleen muuten antavat rahaa ja ostavat osakkeita yms.

Jonkun ajan päästä B pääsee osakkaaksi firmaan jossa aloitti työskentelemään ja alkaa nostaa myös pääomatuloja. Hän on myös jo sijoittanut aiempaa palkkaansa omaan sijoitussalkuun joka isän neuvosta tuottaakin hyvin. 

Että silleen...

Minun mieheni on A. On nykyään optiomiljonääri ja asuu arvoalueella Helsingissä.

Oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla oli enemmän valtaa narsistivanhempaasi, kuin tällä oli sinuun, niin älä nyt hyvänen aika kuvittele, että tämä on suinkaan tilanne kovin monella narsistivanhemman uhrilla, eli lapsella. Siitähän ne vaikeudet elämässä juuri muodostuvatkin. Ei se ollut sinun omaa ansiotasi, että pärjäsit, vaan sinulla ei vain ollut itseäsi vahvempaa narsistivanhempaa. Täysin sattumaa. Sinä saatat olla ihmisenä minua paljon heikompi, mutta sait helpon nakin, jonka takaa uudella muille, itseäsi enemmän loukkuun jääneille. Nauti osastasi. Oletkin niin ihana muita kohtaan. Niin rakastava, niin välittävä, niin YMMÄRTVÄ. Niin empaattinen.

Ei täällä sitä kysytty vaan sitä että onko se itsestä kiinni. On se.

Minulla on narsistiäiti, joka mursi ja sairastutti siskoni, josta tuli vielä pahempi kyin äidistäni.

Vielä aikuisenakin edelleen yrittivät murtaa minut. Lokakampanjaa, stalkkaamista, satoja viranomaiskanteluja, lasteni uhkailua. Mieheni vainoamista.

Minä voitin heidät silti.

Niin niin sinä olit heitä vahvempi. Entä sitten? Eivät he ole maailman ainoat narsistit ja narstien prototyypit, ettei olisi muunlaisia uhrikokemuksia, joissa narsisti vain nyt saattuu olemaan se vahvempi. Jos kuvittelet, ettei muut uhriksi jääneet ole kamppailleet lokakampanjoiden, satuttamisen ym. kanssa, niin aika hämmentävää. Miksi olettaisit, että kaikki narsistit aina voitetaan, eikä koskaan käy niin, että narsistin uhri häviää, ja silloin ei ollut hänen vastuullaan se, millaista elämä oli sen jälkeen? Eli sinusta muut häviävät tahallaan, niinkö?

Seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli.

Aina voi valita. Joko päättää käpertyä sinne uhriuteensa. Tai ei käperry.

Aina voi valita.

Miten voi valita voittaa itseään vahvemman narsistin?

Et sinä sitä tiedä. Omaa epävarmuuttasi vain puhut lämpimiksesi, antaaksesi hämäyksellisesti sellaisen vaikutelman, että sinä olet voittaja. Et vaikutakaan niin tasapainoiselta ja vahvalta, kuin ehkä itse luulet olevasi. Menehän vielä valitsemaan hiukan empatiaa nyt.

Seli. Seli. Seli.

Ei se "uhrin ymmärtäminen" ole edes mitään empatiaa. Empatiaa on kertoa hänelle, ettei se uhrius ole pakollista.

Sinä et nyt ymmärrä. Jos uhri on heikompi kuin narsisti, niin missä kohtaa on vapautus uhrin asemasta?

Jos on kyse lapsesta, voi tehdä lastensuojeluilmoituksen ja päästä pois sieltä kodista. Netistä löytyy lähin lomake.

Jos on aikuinen, ei mikään velvoita olemaan tekemisissä sen narsistivanhemman kanssa.

Valinta.

Etkö nyt tajua, että jos on nelikymppinen, niin hän ei enää voi peruuttaa lapsuuteensa ja tehdä sitä lasua ja päästä pois? Silti ne vauriot ovat jo syntyneet. Ehkä ne ova korjattavissa, mutta ei sinun tuellasi ainakaan, jota on haukkua toista siitä, että hän oli heikompi kuin vanhempansa ja sai ne vammat, jotka nimenomaan vaikuttavat kaikessa tänäkin päivänä. Olet niin yksinkertainen, että kai sulla on helppoa.

Ja toisekseen, mistä tuolla nytkin narsistin kanssa elävät lapset voivat mennä itsestään mitään lasua tekemään ja saamaan ketään uskomaan, millainen tilanne on? Eihän narsisti sitä mihinkään paljasta. Narsistin toiminta on sellaista, että siitä on lapsen vaikea kertoa esimerkkejä todisteiksi, kosoa se on niin hienovaraista ja kätkeytyy asioihin, joissa vanhemman kuuluukin komentaa. Mutta se on vain se, miten se tehdään. Nujertamalla, häpäisemällä. Kenen sostyöntekijän luulet ymmärtävän, tai miten alle kymmenenvuotias lapsi edes OSAA selittää, että niin, että kun mua häpäistään silleen, että menetän minuuteni?

Että sossunois sitten että ahaa, me tajutaan. Ja kun se lapsi on yli kymmenen niin se syyttääkin jo kaikesta itseään, eikä enää etsi apua piiiitkään aikaan, kunnes ehkä vasta aikuisena.

Seli, seli, seli.

Kaikki on valintoja.

Miten se on valinta, että itseäsi vahvempi kaappaa sinut, sitoo kiinni kellariin raiskaa ja jättää sinne kuolemaan? Valitsiko se uhri sen?

Se on oma valinta miten siitä päättää selvitä.

Esim minun narsistiäitini on hyväksikäytön uhri. Hän valitsi jatkaa paskaa vanhemmmuutta. Sen sijaan että olisi hankknut itselleen apua.

Entä jos ei selviä? Sekin kö oli oma valinta? Enhän minä kertonut tuohon onnellista loppua, naivisti.

Väitinkö niin?

Se on oma valinta, täysin oma valinta, hankkiiko tuollaisen jälkeen omia lapsia. Ja paneeko sen paskan kiertoon.

Mutta eihän se ollut oma valinta alkaa kärsiä niistä vaikeuksista. Niin miksi sellaisen pitäisi rajoittaa elämässä mitään?

On se oma valinta.

Ja se on oma valinta alkaako rääkätä muita. Vastuuntunto se pitää olla ns uhrillakin.

Miten se voisi syntyä, kun ei saa tuntea olevansa mikään uhri?

Miten ne liittyvät toisiinsa? Eivät mitenkään.

Ja tokihan sitä voi oikein piehtaroida siinä uhriudessa, mutta ei se silti oikeuta tekemään pahaa.

Kyllä ne liittyy. Jos ei saa tuntea olevansa uhri, niin eihän siinä oman narsistivanhemman kohtelussa silloin mitään väärää ollut. Silloinhan se kaikki oli ihan oikein ja sitä voi hyvin jatkaa kaikille muillekin. Samaa normaalia kohtelua, mitä itsekin on saanut.

Höpö, höpö, höpö.

Luuseripaskan hölötystä. Oma valinta.

Niinhän se onkin oma valinta, mutta tällaistako maailmaa sinä haluat edistää? Kukaan ei saa tuntea olevansa uhri, jotta tunnistaisi, että hänelle on tehty vääryyttä. Mitä ihmeen kohtaa se sinun elämässäsi oikein uhkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla oli enemmän valtaa narsistivanhempaasi, kuin tällä oli sinuun, niin älä nyt hyvänen aika kuvittele, että tämä on suinkaan tilanne kovin monella narsistivanhemman uhrilla, eli lapsella. Siitähän ne vaikeudet elämässä juuri muodostuvatkin. Ei se ollut sinun omaa ansiotasi, että pärjäsit, vaan sinulla ei vain ollut itseäsi vahvempaa narsistivanhempaa. Täysin sattumaa. Sinä saatat olla ihmisenä minua paljon heikompi, mutta sait helpon nakin, jonka takaa uudella muille, itseäsi enemmän loukkuun jääneille. Nauti osastasi. Oletkin niin ihana muita kohtaan. Niin rakastava, niin välittävä, niin YMMÄRTVÄ. Niin empaattinen.

Ei täällä sitä kysytty vaan sitä että onko se itsestä kiinni. On se.

Minulla on narsistiäiti, joka mursi ja sairastutti siskoni, josta tuli vielä pahempi kyin äidistäni.

Vielä aikuisenakin edelleen yrittivät murtaa minut. Lokakampanjaa, stalkkaamista, satoja viranomaiskanteluja, lasteni uhkailua. Mieheni vainoamista.

Minä voitin heidät silti.

Niin niin sinä olit heitä vahvempi. Entä sitten? Eivät he ole maailman ainoat narsistit ja narstien prototyypit, ettei olisi muunlaisia uhrikokemuksia, joissa narsisti vain nyt saattuu olemaan se vahvempi. Jos kuvittelet, ettei muut uhriksi jääneet ole kamppailleet lokakampanjoiden, satuttamisen ym. kanssa, niin aika hämmentävää. Miksi olettaisit, että kaikki narsistit aina voitetaan, eikä koskaan käy niin, että narsistin uhri häviää, ja silloin ei ollut hänen vastuullaan se, millaista elämä oli sen jälkeen? Eli sinusta muut häviävät tahallaan, niinkö?

Seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli.

Aina voi valita. Joko päättää käpertyä sinne uhriuteensa. Tai ei käperry.

Aina voi valita.

Miten voi valita voittaa itseään vahvemman narsistin?

Et sinä sitä tiedä. Omaa epävarmuuttasi vain puhut lämpimiksesi, antaaksesi hämäyksellisesti sellaisen vaikutelman, että sinä olet voittaja. Et vaikutakaan niin tasapainoiselta ja vahvalta, kuin ehkä itse luulet olevasi. Menehän vielä valitsemaan hiukan empatiaa nyt.

Seli. Seli. Seli.

Ei se "uhrin ymmärtäminen" ole edes mitään empatiaa. Empatiaa on kertoa hänelle, ettei se uhrius ole pakollista.

Sinä et nyt ymmärrä. Jos uhri on heikompi kuin narsisti, niin missä kohtaa on vapautus uhrin asemasta?

Jos on kyse lapsesta, voi tehdä lastensuojeluilmoituksen ja päästä pois sieltä kodista. Netistä löytyy lähin lomake.

Jos on aikuinen, ei mikään velvoita olemaan tekemisissä sen narsistivanhemman kanssa.

Valinta.

Etkö nyt tajua, että jos on nelikymppinen, niin hän ei enää voi peruuttaa lapsuuteensa ja tehdä sitä lasua ja päästä pois? Silti ne vauriot ovat jo syntyneet. Ehkä ne ova korjattavissa, mutta ei sinun tuellasi ainakaan, jota on haukkua toista siitä, että hän oli heikompi kuin vanhempansa ja sai ne vammat, jotka nimenomaan vaikuttavat kaikessa tänäkin päivänä. Olet niin yksinkertainen, että kai sulla on helppoa.

Ja toisekseen, mistä tuolla nytkin narsistin kanssa elävät lapset voivat mennä itsestään mitään lasua tekemään ja saamaan ketään uskomaan, millainen tilanne on? Eihän narsisti sitä mihinkään paljasta. Narsistin toiminta on sellaista, että siitä on lapsen vaikea kertoa esimerkkejä todisteiksi, kosoa se on niin hienovaraista ja kätkeytyy asioihin, joissa vanhemman kuuluukin komentaa. Mutta se on vain se, miten se tehdään. Nujertamalla, häpäisemällä. Kenen sostyöntekijän luulet ymmärtävän, tai miten alle kymmenenvuotias lapsi edes OSAA selittää, että niin, että kun mua häpäistään silleen, että menetän minuuteni?

Että sossunois sitten että ahaa, me tajutaan. Ja kun se lapsi on yli kymmenen niin se syyttääkin jo kaikesta itseään, eikä enää etsi apua piiiitkään aikaan, kunnes ehkä vasta aikuisena.

Seli, seli, seli.

Kaikki on valintoja.

Miten se on valinta, että itseäsi vahvempi kaappaa sinut, sitoo kiinni kellariin raiskaa ja jättää sinne kuolemaan? Valitsiko se uhri sen?

Se on oma valinta miten siitä päättää selvitä.

Esim minun narsistiäitini on hyväksikäytön uhri. Hän valitsi jatkaa paskaa vanhemmmuutta. Sen sijaan että olisi hankknut itselleen apua.

Entä jos ei selviä? Sekin kö oli oma valinta? Enhän minä kertonut tuohon onnellista loppua, naivisti.

Väitinkö niin?

Se on oma valinta, täysin oma valinta, hankkiiko tuollaisen jälkeen omia lapsia. Ja paneeko sen paskan kiertoon.

Mutta eihän se ollut oma valinta alkaa kärsiä niistä vaikeuksista. Niin miksi sellaisen pitäisi rajoittaa elämässä mitään?

On se oma valinta.

Ja se on oma valinta alkaako rääkätä muita. Vastuuntunto se pitää olla ns uhrillakin.

Miten se voisi syntyä, kun ei saa tuntea olevansa mikään uhri?

Miten ne liittyvät toisiinsa? Eivät mitenkään.

Ja tokihan sitä voi oikein piehtaroida siinä uhriudessa, mutta ei se silti oikeuta tekemään pahaa.

Kyllä ne liittyy. Jos ei saa tuntea olevansa uhri, niin eihän siinä oman narsistivanhemman kohtelussa silloin mitään väärää ollut. Silloinhan se kaikki oli ihan oikein ja sitä voi hyvin jatkaa kaikille muillekin. Samaa normaalia kohtelua, mitä itsekin on saanut.

Höpö, höpö, höpö.

Luuseripaskan hölötystä. Oma valinta.

Niinhän se onkin oma valinta, mutta tällaistako maailmaa sinä haluat edistää? Kukaan ei saa tuntea olevansa uhri, jotta tunnistaisi, että hänelle on tehty vääryyttä. Mitä ihmeen kohtaa se sinun elämässäsi oikein uhkaa?

Voi jeesus.

Olet täysin idiootti. Oikein piehtarot siinä uhriudessasi.

GROW UP!

Vierailija kirjoitti:

Niillä korteilla pitää parhaansa yrittää mitä on jaettu. Mutta se jako ei todellakaan mene tasan.

Vanhempien ja kasvuympäristön antamat eväät ja taloudellinen tuki elämän alkuun, terveys, oikeat valinnat elämässä jne. ja listaa voi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Niin moni asia voi pyöräyttää koko paketin uusiksi.

Mielenkiintoista pohtia ja katsella ympärilleen miten ja miksi kunkin ihmisen elämä on muodostunut.

Miehen vanhempien suvussa kaikilla lapsilla on ollut samat lähtökohdat edetä elämässään mutta jokaisen viiden lapsen elämä meni erilaisia teitä. Yksi lapsista kouluttautui lääkäriksi javäitteli tohtoriksi. Kahdesta tuli tuli tavallinen työläinen. Yksi opiskeli pappisalaa ja jotain muuta, mutta hän ei saanut mitään loppuun. Tuli tavallaan ikuinen jotain etsijä. Yhdestä tuli konttorityöntekijä.

Kaikilla olisi ollut samat tuet kotoa, mutta ei auttanut. Mieheni sisarusten kohdalla meni miltei samaa rataa. Miehen kahden lapsen kohdalla ,toinen ( tyttö)kävi kouluja akateemiseksi ja toisesta( poika) tuli perustyöläinen ja pienipalkkainen.

Ei tietenkään ola valta päättää kaikesta. Eihän ihminen voi päättää edes omasta syntymästään. 160 cm pitkä mies ei voi päättää ryhtyvänsä maailmanluokan huippukoripalloilijaksi eikä ruma nainen Miss Universumiksi. He voivat kuitenkin päättää, onko koripalloilijan tai missin ura ainoa, mitä he elämässään haluavat. Vai voisivatko he kenties halutakin jotain sellaista, mikä heidän olisi mahdollista saavuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Antakaa nyt sen narsistikeskustelun olla, siitä voi keskustella omassa ketjussaan.

Tuosta hyvän ammatin tuomasta valinnasta:

Oletetaan että on kaksi nuorta ihmistä ja kumpin haluaa opiskella samaan, hyvään ammattiin ja sitten päästä hyviin töihin.

A asuu jossain maseudulla kaukana kaikesta, hänellä on köyhä koti ja vanhemmat eivät osaa ja pysy auttamaan, ovat kouluttamattomia itse.  A muuttaa opiskelemaan muualle ja kattaa kaikki opsikelukulunsa itse miten parhaiten taitaa. Joutuu tekemään opintovelkaa ja käymään töissä siinä sivussa.

A valmistuu hyvin paperein ja alkaa hakea työpaikkaa, ottaa vuokra-asunnon, laittaa hakemuksia, mutta kun ei ole suhteita ei pääse heti töihin, ja joutuu menemään koulutustaan alempaan, huonosti palkattuun työhön. Rahat kuluu koko ajan asumiseen ja muuhun elämiseen, säästöön ei juurikaan jää mitään. Hakee silti parempaa työpaikkaa, mutta hakijoita on paljon ja ei pääse haastattelua pitemmälle kun ei ole suhteita tai suosittelijoita.

B asuu Hesassa, on varakkaat ja koulutetut vanhemmat, laaja ns. hyvä suku, jossa myös yrittäjiä yms.

B asuu vanhempien omistamassa asunnossa opiskelunsa ajan. Ei ota velkaa, eikä käy töissä sinä aikana, vanhemmat antavat reilusti tukea niin rahallisesti kuin myös opintoihin liittyvää tukea tiedollisesti, maksavat lisäkursseja ja kielimatkoja yms.

B valmistuu, pääsee suoraan isänsä ystävän firmaan pallille, jolle hänellä ei itseasiassa olisi muuten mahdollisuutta, palkkakin laitetaan yläkanttiin ja korotukset tulevat itsestäänselvyytenä.

Hän saa jatkaa asumista vanhempiensa asunossa edullisesti. Vanhemmat myös edelleen muuten antavat rahaa ja ostavat osakkeita yms.

Jonkun ajan päästä B pääsee osakkaaksi firmaan jossa aloitti työskentelemään ja alkaa nostaa myös pääomatuloja. Hän on myös jo sijoittanut aiempaa palkkaansa omaan sijoitussalkuun joka isän neuvosta tuottaakin hyvin. 

Että silleen...

Nii?

B ja A hankkivat perheen, lapsia. A:lla on läheiset välit perheeseensä, joten lapsilla on rakkaat isovanhemmat aina tukena ja turvana elämässä. A saa myös hoitoapua tarvittaessa. A on nyt vihdoin ja viimein päässyt uraputkeen itsekin. B sen sijaan uraperheen kasvattina muistelee kaihoisasti, kuinka muilla ikätovereilla oli niin paljon aikaa olla läheisten kanssa... Sellaista hän toivoisi omillekin lapsilleen. B nostaa puhelimensa ja soittaa äidilleen josko henvoisivat rulla vierailulle perheen kanssa viikonloppuna, mutta Maarit-äiti on juuri menossa antamaan haastattelua hs:lle seksielämästään ja siitä, kuinka ei aio uhrata aikaansa lapsenlapselle. "Niin, olitko sä kysymässä jotain?" Maarit-äiti kysyy. Mutta B ei jaksa vastata. Toivottaa hyvät haastattelut. B itkee illalla kotona ja avaa (taas) kossupullon kaapista. Sillä hetkellä A on läheisten kanssa grillaamassa, nauru raikuu naapuriin. Alkoholia ei tarvita.

Niin. Kaikilla on ne omat lähtökohdat elämässä. Mut ei se muuta sitä faktaa, etteikö asioille kannattais tehdä jotain sen sijaan, et näkee itsensä vain uhrina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla oli enemmän valtaa narsistivanhempaasi, kuin tällä oli sinuun, niin älä nyt hyvänen aika kuvittele, että tämä on suinkaan tilanne kovin monella narsistivanhemman uhrilla, eli lapsella. Siitähän ne vaikeudet elämässä juuri muodostuvatkin. Ei se ollut sinun omaa ansiotasi, että pärjäsit, vaan sinulla ei vain ollut itseäsi vahvempaa narsistivanhempaa. Täysin sattumaa. Sinä saatat olla ihmisenä minua paljon heikompi, mutta sait helpon nakin, jonka takaa uudella muille, itseäsi enemmän loukkuun jääneille. Nauti osastasi. Oletkin niin ihana muita kohtaan. Niin rakastava, niin välittävä, niin YMMÄRTVÄ. Niin empaattinen.

Ei täällä sitä kysytty vaan sitä että onko se itsestä kiinni. On se.

Minulla on narsistiäiti, joka mursi ja sairastutti siskoni, josta tuli vielä pahempi kyin äidistäni.

Vielä aikuisenakin edelleen yrittivät murtaa minut. Lokakampanjaa, stalkkaamista, satoja viranomaiskanteluja, lasteni uhkailua. Mieheni vainoamista.

Minä voitin heidät silti.

Niin niin sinä olit heitä vahvempi. Entä sitten? Eivät he ole maailman ainoat narsistit ja narstien prototyypit, ettei olisi muunlaisia uhrikokemuksia, joissa narsisti vain nyt saattuu olemaan se vahvempi. Jos kuvittelet, ettei muut uhriksi jääneet ole kamppailleet lokakampanjoiden, satuttamisen ym. kanssa, niin aika hämmentävää. Miksi olettaisit, että kaikki narsistit aina voitetaan, eikä koskaan käy niin, että narsistin uhri häviää, ja silloin ei ollut hänen vastuullaan se, millaista elämä oli sen jälkeen? Eli sinusta muut häviävät tahallaan, niinkö?

Seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli.

Aina voi valita. Joko päättää käpertyä sinne uhriuteensa. Tai ei käperry.

Aina voi valita.

Miten voi valita voittaa itseään vahvemman narsistin?

Et sinä sitä tiedä. Omaa epävarmuuttasi vain puhut lämpimiksesi, antaaksesi hämäyksellisesti sellaisen vaikutelman, että sinä olet voittaja. Et vaikutakaan niin tasapainoiselta ja vahvalta, kuin ehkä itse luulet olevasi. Menehän vielä valitsemaan hiukan empatiaa nyt.

Seli. Seli. Seli.

Ei se "uhrin ymmärtäminen" ole edes mitään empatiaa. Empatiaa on kertoa hänelle, ettei se uhrius ole pakollista.

Sinä et nyt ymmärrä. Jos uhri on heikompi kuin narsisti, niin missä kohtaa on vapautus uhrin asemasta?

Jos on kyse lapsesta, voi tehdä lastensuojeluilmoituksen ja päästä pois sieltä kodista. Netistä löytyy lähin lomake.

Jos on aikuinen, ei mikään velvoita olemaan tekemisissä sen narsistivanhemman kanssa.

Valinta.

Etkö nyt tajua, että jos on nelikymppinen, niin hän ei enää voi peruuttaa lapsuuteensa ja tehdä sitä lasua ja päästä pois? Silti ne vauriot ovat jo syntyneet. Ehkä ne ova korjattavissa, mutta ei sinun tuellasi ainakaan, jota on haukkua toista siitä, että hän oli heikompi kuin vanhempansa ja sai ne vammat, jotka nimenomaan vaikuttavat kaikessa tänäkin päivänä. Olet niin yksinkertainen, että kai sulla on helppoa.

Ja toisekseen, mistä tuolla nytkin narsistin kanssa elävät lapset voivat mennä itsestään mitään lasua tekemään ja saamaan ketään uskomaan, millainen tilanne on? Eihän narsisti sitä mihinkään paljasta. Narsistin toiminta on sellaista, että siitä on lapsen vaikea kertoa esimerkkejä todisteiksi, kosoa se on niin hienovaraista ja kätkeytyy asioihin, joissa vanhemman kuuluukin komentaa. Mutta se on vain se, miten se tehdään. Nujertamalla, häpäisemällä. Kenen sostyöntekijän luulet ymmärtävän, tai miten alle kymmenenvuotias lapsi edes OSAA selittää, että niin, että kun mua häpäistään silleen, että menetän minuuteni?

Että sossunois sitten että ahaa, me tajutaan. Ja kun se lapsi on yli kymmenen niin se syyttääkin jo kaikesta itseään, eikä enää etsi apua piiiitkään aikaan, kunnes ehkä vasta aikuisena.

Seli, seli, seli.

Kaikki on valintoja.

Miten se on valinta, että itseäsi vahvempi kaappaa sinut, sitoo kiinni kellariin raiskaa ja jättää sinne kuolemaan? Valitsiko se uhri sen?

Se on oma valinta miten siitä päättää selvitä.

Esim minun narsistiäitini on hyväksikäytön uhri. Hän valitsi jatkaa paskaa vanhemmmuutta. Sen sijaan että olisi hankknut itselleen apua.

Entä jos ei selviä? Sekin kö oli oma valinta? Enhän minä kertonut tuohon onnellista loppua, naivisti.

Väitinkö niin?

Se on oma valinta, täysin oma valinta, hankkiiko tuollaisen jälkeen omia lapsia. Ja paneeko sen paskan kiertoon.

Mutta eihän se ollut oma valinta alkaa kärsiä niistä vaikeuksista. Niin miksi sellaisen pitäisi rajoittaa elämässä mitään?

On se oma valinta.

Ja se on oma valinta alkaako rääkätä muita. Vastuuntunto se pitää olla ns uhrillakin.

Miten se voisi syntyä, kun ei saa tuntea olevansa mikään uhri?

Miten ne liittyvät toisiinsa? Eivät mitenkään.

Ja tokihan sitä voi oikein piehtaroida siinä uhriudessa, mutta ei se silti oikeuta tekemään pahaa.

Kyllä ne liittyy. Jos ei saa tuntea olevansa uhri, niin eihän siinä oman narsistivanhemman kohtelussa silloin mitään väärää ollut. Silloinhan se kaikki oli ihan oikein ja sitä voi hyvin jatkaa kaikille muillekin. Samaa normaalia kohtelua, mitä itsekin on saanut.

Höpö, höpö, höpö.

Luuseripaskan hölötystä. Oma valinta.

Niinhän se onkin oma valinta, mutta tällaistako maailmaa sinä haluat edistää? Kukaan ei saa tuntea olevansa uhri, jotta tunnistaisi, että hänelle on tehty vääryyttä. Mitä ihmeen kohtaa se sinun elämässäsi oikein uhkaa?

Voi jeesus.

Olet täysin idiootti. Oikein piehtarot siinä uhriudessasi.

GROW UP!

Eipä nää sinunkaan vastaukset kovin syvällisiä ja kypsiä ole, saati että niistä mitään apua uhreille olisi. Vaikka niin olet sellainen itsekin ollut, niin muita et kykene auttamaan ja neuvomaan etkä valistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ola valta päättää kaikesta. Eihän ihminen voi päättää edes omasta syntymästään. 160 cm pitkä mies ei voi päättää ryhtyvänsä maailmanluokan huippukoripalloilijaksi eikä ruma nainen Miss Universumiksi. He voivat kuitenkin päättää, onko koripalloilijan tai missin ura ainoa, mitä he elämässään haluavat. Vai voisivatko he kenties halutakin jotain sellaista, mikä heidän olisi mahdollista saavuttaa.

Valinta ei ole sama asia kuin valta päättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla oli enemmän valtaa narsistivanhempaasi, kuin tällä oli sinuun, niin älä nyt hyvänen aika kuvittele, että tämä on suinkaan tilanne kovin monella narsistivanhemman uhrilla, eli lapsella. Siitähän ne vaikeudet elämässä juuri muodostuvatkin. Ei se ollut sinun omaa ansiotasi, että pärjäsit, vaan sinulla ei vain ollut itseäsi vahvempaa narsistivanhempaa. Täysin sattumaa. Sinä saatat olla ihmisenä minua paljon heikompi, mutta sait helpon nakin, jonka takaa uudella muille, itseäsi enemmän loukkuun jääneille. Nauti osastasi. Oletkin niin ihana muita kohtaan. Niin rakastava, niin välittävä, niin YMMÄRTVÄ. Niin empaattinen.

Ei täällä sitä kysytty vaan sitä että onko se itsestä kiinni. On se.

Minulla on narsistiäiti, joka mursi ja sairastutti siskoni, josta tuli vielä pahempi kyin äidistäni.

Vielä aikuisenakin edelleen yrittivät murtaa minut. Lokakampanjaa, stalkkaamista, satoja viranomaiskanteluja, lasteni uhkailua. Mieheni vainoamista.

Minä voitin heidät silti.

Niin niin sinä olit heitä vahvempi. Entä sitten? Eivät he ole maailman ainoat narsistit ja narstien prototyypit, ettei olisi muunlaisia uhrikokemuksia, joissa narsisti vain nyt saattuu olemaan se vahvempi. Jos kuvittelet, ettei muut uhriksi jääneet ole kamppailleet lokakampanjoiden, satuttamisen ym. kanssa, niin aika hämmentävää. Miksi olettaisit, että kaikki narsistit aina voitetaan, eikä koskaan käy niin, että narsistin uhri häviää, ja silloin ei ollut hänen vastuullaan se, millaista elämä oli sen jälkeen? Eli sinusta muut häviävät tahallaan, niinkö?

Seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli.

Aina voi valita. Joko päättää käpertyä sinne uhriuteensa. Tai ei käperry.

Aina voi valita.

Miten voi valita voittaa itseään vahvemman narsistin?

Et sinä sitä tiedä. Omaa epävarmuuttasi vain puhut lämpimiksesi, antaaksesi hämäyksellisesti sellaisen vaikutelman, että sinä olet voittaja. Et vaikutakaan niin tasapainoiselta ja vahvalta, kuin ehkä itse luulet olevasi. Menehän vielä valitsemaan hiukan empatiaa nyt.

Seli. Seli. Seli.

Ei se "uhrin ymmärtäminen" ole edes mitään empatiaa. Empatiaa on kertoa hänelle, ettei se uhrius ole pakollista.

Sinä et nyt ymmärrä. Jos uhri on heikompi kuin narsisti, niin missä kohtaa on vapautus uhrin asemasta?

Jos on kyse lapsesta, voi tehdä lastensuojeluilmoituksen ja päästä pois sieltä kodista. Netistä löytyy lähin lomake.

Jos on aikuinen, ei mikään velvoita olemaan tekemisissä sen narsistivanhemman kanssa.

Valinta.

Etkö nyt tajua, että jos on nelikymppinen, niin hän ei enää voi peruuttaa lapsuuteensa ja tehdä sitä lasua ja päästä pois? Silti ne vauriot ovat jo syntyneet. Ehkä ne ova korjattavissa, mutta ei sinun tuellasi ainakaan, jota on haukkua toista siitä, että hän oli heikompi kuin vanhempansa ja sai ne vammat, jotka nimenomaan vaikuttavat kaikessa tänäkin päivänä. Olet niin yksinkertainen, että kai sulla on helppoa.

Ja toisekseen, mistä tuolla nytkin narsistin kanssa elävät lapset voivat mennä itsestään mitään lasua tekemään ja saamaan ketään uskomaan, millainen tilanne on? Eihän narsisti sitä mihinkään paljasta. Narsistin toiminta on sellaista, että siitä on lapsen vaikea kertoa esimerkkejä todisteiksi, kosoa se on niin hienovaraista ja kätkeytyy asioihin, joissa vanhemman kuuluukin komentaa. Mutta se on vain se, miten se tehdään. Nujertamalla, häpäisemällä. Kenen sostyöntekijän luulet ymmärtävän, tai miten alle kymmenenvuotias lapsi edes OSAA selittää, että niin, että kun mua häpäistään silleen, että menetän minuuteni?

Että sossunois sitten että ahaa, me tajutaan. Ja kun se lapsi on yli kymmenen niin se syyttääkin jo kaikesta itseään, eikä enää etsi apua piiiitkään aikaan, kunnes ehkä vasta aikuisena.

Seli, seli, seli.

Kaikki on valintoja.

Miten se on valinta, että itseäsi vahvempi kaappaa sinut, sitoo kiinni kellariin raiskaa ja jättää sinne kuolemaan? Valitsiko se uhri sen?

Se on oma valinta miten siitä päättää selvitä.

Esim minun narsistiäitini on hyväksikäytön uhri. Hän valitsi jatkaa paskaa vanhemmmuutta. Sen sijaan että olisi hankknut itselleen apua.

Entä jos ei selviä? Sekin kö oli oma valinta? Enhän minä kertonut tuohon onnellista loppua, naivisti.

Väitinkö niin?

Se on oma valinta, täysin oma valinta, hankkiiko tuollaisen jälkeen omia lapsia. Ja paneeko sen paskan kiertoon.

Mutta eihän se ollut oma valinta alkaa kärsiä niistä vaikeuksista. Niin miksi sellaisen pitäisi rajoittaa elämässä mitään?

On se oma valinta.

Ja se on oma valinta alkaako rääkätä muita. Vastuuntunto se pitää olla ns uhrillakin.

Miten se voisi syntyä, kun ei saa tuntea olevansa mikään uhri?

Miten ne liittyvät toisiinsa? Eivät mitenkään.

Ja tokihan sitä voi oikein piehtaroida siinä uhriudessa, mutta ei se silti oikeuta tekemään pahaa.

Kyllä ne liittyy. Jos ei saa tuntea olevansa uhri, niin eihän siinä oman narsistivanhemman kohtelussa silloin mitään väärää ollut. Silloinhan se kaikki oli ihan oikein ja sitä voi hyvin jatkaa kaikille muillekin. Samaa normaalia kohtelua, mitä itsekin on saanut.

Höpö, höpö, höpö.

Luuseripaskan hölötystä. Oma valinta.

Niinhän se onkin oma valinta, mutta tällaistako maailmaa sinä haluat edistää? Kukaan ei saa tuntea olevansa uhri, jotta tunnistaisi, että hänelle on tehty vääryyttä. Mitä ihmeen kohtaa se sinun elämässäsi oikein uhkaa?

Voi jeesus.

Olet täysin idiootti. Oikein piehtarot siinä uhriudessasi.

GROW UP!

Pistin sua täysin 6-0 tässä ketjussa kuitenkin muuten, niin että olkoon tämä sitten se SINUN loppukaneettisi kaikkiin niihin kypsiin ja ajatusta sisältäneisiin kommentteihini!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tuohon uskovat ihmiset eivät ole koskaan kokeneet oikeita vastoinkäymisiä elämässään.

Tämä on itsekeskeisten valittajien suosikkiuskomus. On hirveän vaikea ymmärtää, että jotkut kykenevät säilyttämään toimintakykynsä ja pyrkivät aktiivisesti vaikuttamaan asioihin rankkojen aikojen keskellä. Sitten jotkut tuhahtavat vieressä katkerina "helppohan se sun on..!!"

On muuten oikeasti hyvin itsekeskeistä ajatella, että niillä, joilla menee ulkoisesti hyvin ei olisi mitään ongelmia tai huolia. Tai jotka suhtautuvat kriiseihin eri tavalla. Vain jos toinen reagoi asioihin samalla tavalla kuin itse (eli valittamalla, katkeroitumalla, vertailemalla) silloin täytyy kyseessä olla joku Tosi Paikka. Muuten mitään vaikeuksia tuskin on muilla, ei ainakaan niiiiiin ylitsepääsemättömiä kuin itsellä.

Tämä on tärkeä huomio. Joskus ne ongelmat ja huolet jopa tavallaan aiheuttavat sen, että menee ulkoisesti hyvin. Jos esimerkiksi perheessä on musta lammas ja suosikkilapsi, tämä näkyy aikuisena usein niin päin, että musta lammas hankkii hyvän ammatin, laittaa rahaa säästöön pahan päivän varalle, kerää ehkä sijoituksiakin vanhuuden turvaksi, ja tekee kaikkena pitääkseen perheensä ehjänä ja sopuisana. Mustan lampaan elämänkokemus on nimittäin semmoinen, että itse on pärjättävä ja osattava katsoa eteensä. Suosikkilapsi taas tuntee olonsa niin ihanan perusturvalliseksi, että voi valita ammatin puhtaasti oman kiinnostuksen mukaan vaikkei se niin hyvin elättäisikään. Vanhemmat nääs auttavat jos tarvitaan. Palkkatuloja voi hyvin käyttää kivoihin matkoihin ja hienoon autoon, ei kannata pelätä koko ajan ruokarahojen loppumista...

Tällä ennusteella on sitten taipumus toteutua. Suosikki joutuu vähän väliä pyytämään apua, mutta hän sitä myös saa, kun tarvitsee niin paljon kaikkea. Mustalle lampaalle ei apua heru, hän pärjää kyllä ilmankin eikä tarvitse yhtään mitään. Pisteenä i:n päälle suosikki on lopulta tosi kateellinen mustalle lampaalle, kun sillä on asiat niin hyvin ja se pääsee niin helpolla, vaikka eihän se noin päin pitänyt mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa nyt sen narsistikeskustelun olla, siitä voi keskustella omassa ketjussaan.

Tuosta hyvän ammatin tuomasta valinnasta:

Oletetaan että on kaksi nuorta ihmistä ja kumpin haluaa opiskella samaan, hyvään ammattiin ja sitten päästä hyviin töihin.

A asuu jossain maseudulla kaukana kaikesta, hänellä on köyhä koti ja vanhemmat eivät osaa ja pysy auttamaan, ovat kouluttamattomia itse.  A muuttaa opiskelemaan muualle ja kattaa kaikki opsikelukulunsa itse miten parhaiten taitaa. Joutuu tekemään opintovelkaa ja käymään töissä siinä sivussa.

A valmistuu hyvin paperein ja alkaa hakea työpaikkaa, ottaa vuokra-asunnon, laittaa hakemuksia, mutta kun ei ole suhteita ei pääse heti töihin, ja joutuu menemään koulutustaan alempaan, huonosti palkattuun työhön. Rahat kuluu koko ajan asumiseen ja muuhun elämiseen, säästöön ei juurikaan jää mitään. Hakee silti parempaa työpaikkaa, mutta hakijoita on paljon ja ei pääse haastattelua pitemmälle kun ei ole suhteita tai suosittelijoita.

B asuu Hesassa, on varakkaat ja koulutetut vanhemmat, laaja ns. hyvä suku, jossa myös yrittäjiä yms.

B asuu vanhempien omistamassa asunnossa opiskelunsa ajan. Ei ota velkaa, eikä käy töissä sinä aikana, vanhemmat antavat reilusti tukea niin rahallisesti kuin myös opintoihin liittyvää tukea tiedollisesti, maksavat lisäkursseja ja kielimatkoja yms.

B valmistuu, pääsee suoraan isänsä ystävän firmaan pallille, jolle hänellä ei itseasiassa olisi muuten mahdollisuutta, palkkakin laitetaan yläkanttiin ja korotukset tulevat itsestäänselvyytenä.

Hän saa jatkaa asumista vanhempiensa asunossa edullisesti. Vanhemmat myös edelleen muuten antavat rahaa ja ostavat osakkeita yms.

Jonkun ajan päästä B pääsee osakkaaksi firmaan jossa aloitti työskentelemään ja alkaa nostaa myös pääomatuloja. Hän on myös jo sijoittanut aiempaa palkkaansa omaan sijoitussalkuun joka isän neuvosta tuottaakin hyvin. 

Että silleen...

Nii?

B ja A hankkivat perheen, lapsia. A:lla on läheiset välit perheeseensä, joten lapsilla on rakkaat isovanhemmat aina tukena ja turvana elämässä. A saa myös hoitoapua tarvittaessa. A on nyt vihdoin ja viimein päässyt uraputkeen itsekin. B sen sijaan uraperheen kasvattina muistelee kaihoisasti, kuinka muilla ikätovereilla oli niin paljon aikaa olla läheisten kanssa... Sellaista hän toivoisi omillekin lapsilleen. B nostaa puhelimensa ja soittaa äidilleen josko henvoisivat rulla vierailulle perheen kanssa viikonloppuna, mutta Maarit-äiti on juuri menossa antamaan haastattelua hs:lle seksielämästään ja siitä, kuinka ei aio uhrata aikaansa lapsenlapselle. "Niin, olitko sä kysymässä jotain?" Maarit-äiti kysyy. Mutta B ei jaksa vastata. Toivottaa hyvät haastattelut. B itkee illalla kotona ja avaa (taas) kossupullon kaapista. Sillä hetkellä A on läheisten kanssa grillaamassa, nauru raikuu naapuriin. Alkoholia ei tarvita.

Niin. Kaikilla on ne omat lähtökohdat elämässä. Mut ei se muuta sitä faktaa, etteikö asioille kannattais tehdä jotain sen sijaan, et näkee itsensä vain uhrina.

Ja lisään vielä, et kaikilla on ne omat kipukohtansa ja haasteensa elämässä. Ihan varmasti ainakin jossain vaiheessa elämää. Se voi olla ihmissuhteet, työ, perhe, taloudelliset asiat, terveysongelmat....

Ainoa mille oikeasti voi jotain, on ne omat valinnat. Toki tiettyyn rajaan asti.

Jokainen ihminen kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä vaikeuksia ja siinä kohdassa on erityisesti jokaisella itsellään se valta. Alkaako syyttelemään muita ja takertuu ajatukseen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, vai ottaako opikseen ja tekee seuraavalla kerralla viisaammin. Itselläni on elämä ollut varsinaista vuoristorataa, välillä on mennyt todella huonosti, on ollut työttömyyttä ja sairastelua. En kuitenkaan ole jäänyt ns. tuleen makaamaan, vaan yrittänyt aina järjestää asiat. Tällä hetkellä asiat on hyvin, on töitä, perhe, terveys on ok ja muutenkin tuntuu menevän kivasti. En ole rikas, mutta tyytyväinen elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla oli enemmän valtaa narsistivanhempaasi, kuin tällä oli sinuun, niin älä nyt hyvänen aika kuvittele, että tämä on suinkaan tilanne kovin monella narsistivanhemman uhrilla, eli lapsella. Siitähän ne vaikeudet elämässä juuri muodostuvatkin. Ei se ollut sinun omaa ansiotasi, että pärjäsit, vaan sinulla ei vain ollut itseäsi vahvempaa narsistivanhempaa. Täysin sattumaa. Sinä saatat olla ihmisenä minua paljon heikompi, mutta sait helpon nakin, jonka takaa uudella muille, itseäsi enemmän loukkuun jääneille. Nauti osastasi. Oletkin niin ihana muita kohtaan. Niin rakastava, niin välittävä, niin YMMÄRTVÄ. Niin empaattinen.

Ei täällä sitä kysytty vaan sitä että onko se itsestä kiinni. On se.

Minulla on narsistiäiti, joka mursi ja sairastutti siskoni, josta tuli vielä pahempi kyin äidistäni.

Vielä aikuisenakin edelleen yrittivät murtaa minut. Lokakampanjaa, stalkkaamista, satoja viranomaiskanteluja, lasteni uhkailua. Mieheni vainoamista.

Minä voitin heidät silti.

Niin niin sinä olit heitä vahvempi. Entä sitten? Eivät he ole maailman ainoat narsistit ja narstien prototyypit, ettei olisi muunlaisia uhrikokemuksia, joissa narsisti vain nyt saattuu olemaan se vahvempi. Jos kuvittelet, ettei muut uhriksi jääneet ole kamppailleet lokakampanjoiden, satuttamisen ym. kanssa, niin aika hämmentävää. Miksi olettaisit, että kaikki narsistit aina voitetaan, eikä koskaan käy niin, että narsistin uhri häviää, ja silloin ei ollut hänen vastuullaan se, millaista elämä oli sen jälkeen? Eli sinusta muut häviävät tahallaan, niinkö?

Seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli, seli.

Aina voi valita. Joko päättää käpertyä sinne uhriuteensa. Tai ei käperry.

Aina voi valita.

Miten voi valita voittaa itseään vahvemman narsistin?

Et sinä sitä tiedä. Omaa epävarmuuttasi vain puhut lämpimiksesi, antaaksesi hämäyksellisesti sellaisen vaikutelman, että sinä olet voittaja. Et vaikutakaan niin tasapainoiselta ja vahvalta, kuin ehkä itse luulet olevasi. Menehän vielä valitsemaan hiukan empatiaa nyt.

Seli. Seli. Seli.

Ei se "uhrin ymmärtäminen" ole edes mitään empatiaa. Empatiaa on kertoa hänelle, ettei se uhrius ole pakollista.

Sinä et nyt ymmärrä. Jos uhri on heikompi kuin narsisti, niin missä kohtaa on vapautus uhrin asemasta?

Jos on kyse lapsesta, voi tehdä lastensuojeluilmoituksen ja päästä pois sieltä kodista. Netistä löytyy lähin lomake.

Jos on aikuinen, ei mikään velvoita olemaan tekemisissä sen narsistivanhemman kanssa.

Valinta.

Etkö nyt tajua, että jos on nelikymppinen, niin hän ei enää voi peruuttaa lapsuuteensa ja tehdä sitä lasua ja päästä pois? Silti ne vauriot ovat jo syntyneet. Ehkä ne ova korjattavissa, mutta ei sinun tuellasi ainakaan, jota on haukkua toista siitä, että hän oli heikompi kuin vanhempansa ja sai ne vammat, jotka nimenomaan vaikuttavat kaikessa tänäkin päivänä. Olet niin yksinkertainen, että kai sulla on helppoa.

Ja toisekseen, mistä tuolla nytkin narsistin kanssa elävät lapset voivat mennä itsestään mitään lasua tekemään ja saamaan ketään uskomaan, millainen tilanne on? Eihän narsisti sitä mihinkään paljasta. Narsistin toiminta on sellaista, että siitä on lapsen vaikea kertoa esimerkkejä todisteiksi, kosoa se on niin hienovaraista ja kätkeytyy asioihin, joissa vanhemman kuuluukin komentaa. Mutta se on vain se, miten se tehdään. Nujertamalla, häpäisemällä. Kenen sostyöntekijän luulet ymmärtävän, tai miten alle kymmenenvuotias lapsi edes OSAA selittää, että niin, että kun mua häpäistään silleen, että menetän minuuteni?

Että sossunois sitten että ahaa, me tajutaan. Ja kun se lapsi on yli kymmenen niin se syyttääkin jo kaikesta itseään, eikä enää etsi apua piiiitkään aikaan, kunnes ehkä vasta aikuisena.

Seli, seli, seli.

Kaikki on valintoja.

Miten se on valinta, että itseäsi vahvempi kaappaa sinut, sitoo kiinni kellariin raiskaa ja jättää sinne kuolemaan? Valitsiko se uhri sen?

Se on oma valinta miten siitä päättää selvitä.

Esim minun narsistiäitini on hyväksikäytön uhri. Hän valitsi jatkaa paskaa vanhemmmuutta. Sen sijaan että olisi hankknut itselleen apua.

Entä jos ei selviä? Sekin kö oli oma valinta? Enhän minä kertonut tuohon onnellista loppua, naivisti.

Väitinkö niin?

Se on oma valinta, täysin oma valinta, hankkiiko tuollaisen jälkeen omia lapsia. Ja paneeko sen paskan kiertoon.

Mutta eihän se ollut oma valinta alkaa kärsiä niistä vaikeuksista. Niin miksi sellaisen pitäisi rajoittaa elämässä mitään?

On se oma valinta.

Ja se on oma valinta alkaako rääkätä muita. Vastuuntunto se pitää olla ns uhrillakin.

Miten se voisi syntyä, kun ei saa tuntea olevansa mikään uhri?

Miten ne liittyvät toisiinsa? Eivät mitenkään.

Ja tokihan sitä voi oikein piehtaroida siinä uhriudessa, mutta ei se silti oikeuta tekemään pahaa.

Kyllä ne liittyy. Jos ei saa tuntea olevansa uhri, niin eihän siinä oman narsistivanhemman kohtelussa silloin mitään väärää ollut. Silloinhan se kaikki oli ihan oikein ja sitä voi hyvin jatkaa kaikille muillekin. Samaa normaalia kohtelua, mitä itsekin on saanut.

Höpö, höpö, höpö.

Luuseripaskan hölötystä. Oma valinta.

Niinhän se onkin oma valinta, mutta tällaistako maailmaa sinä haluat edistää? Kukaan ei saa tuntea olevansa uhri, jotta tunnistaisi, että hänelle on tehty vääryyttä. Mitä ihmeen kohtaa se sinun elämässäsi oikein uhkaa?

Voi jeesus.

Olet täysin idiootti. Oikein piehtarot siinä uhriudessasi.

GROW UP!

Mutta jos mä jonain päivänä olen narsistivanhempaani vahvempi ja selviän hänen tekojensa alta valitsemaan asioita elämässäni ja tekemään siitä onnellisen ja toivottavasti itsestänikin, niin sen varran aion jättää katkeruutta pintani allekäsittelemättä, että jos mä ikinä tapaan sinut, ja näen, että voit hiukan huonosti, niin pitkin sua perseestä järveen, vaikka ois lokakuu, ja järvi ihan saatanan kylmää. Tai jotain muuta vastaavaa inhottavaa, just sulle, jankaltaisillesi kusipäätuomitsijoille, sinne menisit sinä pahoine oloinesi kärsimään. Ja mä vaan ajattelisin, että se oli sulle täysin oikein.

Tuskin hyvän ja arvostetun perheen äiti (Maarit) nyt on menemässä antamaan mitään haastattelua seksielämästään? :D

Pitävät hyvinkin korkeata statusta yllä, sitä ei pilata millään sekoiluilla. Tuttavapiiri, sukulaiset ja muu sellainen pitää siitä huolen, että pysyvät kiltisti lestissään.

Maaritilla on myös hyvä koulutus ja ammatti, hän ei tarvitse mitään lisärahaa antamalla haastatteluja roskalehtiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ola valta päättää kaikesta. Eihän ihminen voi päättää edes omasta syntymästään. 160 cm pitkä mies ei voi päättää ryhtyvänsä maailmanluokan huippukoripalloilijaksi eikä ruma nainen Miss Universumiksi. He voivat kuitenkin päättää, onko koripalloilijan tai missin ura ainoa, mitä he elämässään haluavat. Vai voisivatko he kenties halutakin jotain sellaista, mikä heidän olisi mahdollista saavuttaa.

Valinta ei ole sama asia kuin valta päättää.

Ihminen voi päättää, mitä haluaa. Voi siis päättää haluta sellaista, mikä on mahdollista. Tietenkin voi myös päättää haluta vain sellaista, mikä ei ole mahdollista. Lapsena minä halusin lentoemännäksi. Olen kuitenkin lyhyiden vanhempien lyhyt tytär. Oli täysin oma päätökseni olla syyttämättä vanhempiani ja ilmailualaa, että minusta ei voinut tulla lentoemäntää.  Ja aivan oma päätökseni halutakin sairaanhoitajaksi. Hyvin monet päätökset ovat valintoja. Menet huonekaluliikkeeseen ostamaan sohvaa. Värivaihtoehdot ovat punainen, musta ja harmaa. Päätät ostaa mustan. Se on sekä päätöksesi että valintasi. Mutta kuten ensimmäisessä lauseessa aiemmin jo sanoi, ihminen ei voi päättää kaikesta. Ei edes omasta syntymästään.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ihminen kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä vaikeuksia ja siinä kohdassa on erityisesti jokaisella itsellään se valta. Alkaako syyttelemään muita ja takertuu ajatukseen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, vai ottaako opikseen ja tekee seuraavalla kerralla viisaammin. Itselläni on elämä ollut varsinaista vuoristorataa, välillä on mennyt todella huonosti, on ollut työttömyyttä ja sairastelua. En kuitenkaan ole jäänyt ns. tuleen makaamaan, vaan yrittänyt aina järjestää asiat. Tällä hetkellä asiat on hyvin, on töitä, perhe, terveys on ok ja muutenkin tuntuu menevän kivasti. En ole rikas, mutta tyytyväinen elämääni.

"Alkaako syyttelemään muita ja takertuu ajatukseen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, vai ottaako opikseen ja tekee seuraavalla kerralla viisaammin."

Mikäs logiikka tässä lausessa on? Tekee viisaammin, ettei muut kohtele epäreilusti? Eli onkin itse vastuussa siitä, että miut olivat epäreiluja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ola valta päättää kaikesta. Eihän ihminen voi päättää edes omasta syntymästään. 160 cm pitkä mies ei voi päättää ryhtyvänsä maailmanluokan huippukoripalloilijaksi eikä ruma nainen Miss Universumiksi. He voivat kuitenkin päättää, onko koripalloilijan tai missin ura ainoa, mitä he elämässään haluavat. Vai voisivatko he kenties halutakin jotain sellaista, mikä heidän olisi mahdollista saavuttaa.

Valinta ei ole sama asia kuin valta päättää.

Ihminen voi päättää, mitä haluaa. Voi siis päättää haluta sellaista, mikä on mahdollista. Tietenkin voi myös päättää haluta vain sellaista, mikä ei ole mahdollista. Lapsena minä halusin lentoemännäksi. Olen kuitenkin lyhyiden vanhempien lyhyt tytär. Oli täysin oma päätökseni olla syyttämättä vanhempiani ja ilmailualaa, että minusta ei voinut tulla lentoemäntää.  Ja aivan oma päätökseni halutakin sairaanhoitajaksi. Hyvin monet päätökset ovat valintoja. Menet huonekaluliikkeeseen ostamaan sohvaa. Värivaihtoehdot ovat punainen, musta ja harmaa. Päätät ostaa mustan. Se on sekä päätöksesi että valintasi. Mutta kuten ensimmäisessä lauseessa aiemmin jo sanoi, ihminen ei voi päättää kaikesta. Ei edes omasta syntymästään.

Minusta tuo on vähän tyhmää, että voi päättää, mitä haluaa. Eihän se sitten enää ole haluamista.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin hyvän ja arvostetun perheen äiti (Maarit) nyt on menemässä antamaan mitään haastattelua seksielämästään? :D

Pitävät hyvinkin korkeata statusta yllä, sitä ei pilata millään sekoiluilla. Tuttavapiiri, sukulaiset ja muu sellainen pitää siitä huolen, että pysyvät kiltisti lestissään.

Maaritilla on myös hyvä koulutus ja ammatti, hän ei tarvitse mitään lisärahaa antamalla haastatteluja roskalehtiin.

No hyvin poimit kommentistani oleellisen!

Viittasin tietysti (tarkoituksella hyvin kärjistetyllä) kommentillani tähän ajankohtaiseen tapaukseen. En ole lukenut ko. haastattelua, mutta ohimennen oli otsikossa maininta tuosta kuinka lapsenlapset voivat vaikuttaa negatiivisesti isovanhemman seksielämään. Jotenkin uskoisin, että Maarit edustaisi koulutettua väestöä? Olenko väärässä? En tosiaan lukenut haastattelua.

A:lla ja B:llä ei tosiaan ollut valtaa päättää kumpaan perheeseen syntyi.

Se omasta vallasta riippumaton syntyperä ratkasi esim. juuri opiskelussa ja töihin pääsyssä jo paljon.

Toki jatkossa sitten nuorena ihmisenä oli sitten mahdollisuuss tehdä niitä valintoja, mutta paljon oli jo eriarvoisuutta ja toisella etumatkaa noissa alun lähtökohdista johtuen, tätä näkökulmaa nyt jutussani hain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ola valta päättää kaikesta. Eihän ihminen voi päättää edes omasta syntymästään. 160 cm pitkä mies ei voi päättää ryhtyvänsä maailmanluokan huippukoripalloilijaksi eikä ruma nainen Miss Universumiksi. He voivat kuitenkin päättää, onko koripalloilijan tai missin ura ainoa, mitä he elämässään haluavat. Vai voisivatko he kenties halutakin jotain sellaista, mikä heidän olisi mahdollista saavuttaa.

Valinta ei ole sama asia kuin valta päättää.

Ihminen voi päättää, mitä haluaa. Voi siis päättää haluta sellaista, mikä on mahdollista. Tietenkin voi myös päättää haluta vain sellaista, mikä ei ole mahdollista. Lapsena minä halusin lentoemännäksi. Olen kuitenkin lyhyiden vanhempien lyhyt tytär. Oli täysin oma päätökseni olla syyttämättä vanhempiani ja ilmailualaa, että minusta ei voinut tulla lentoemäntää.  Ja aivan oma päätökseni halutakin sairaanhoitajaksi. Hyvin monet päätökset ovat valintoja. Menet huonekaluliikkeeseen ostamaan sohvaa. Värivaihtoehdot ovat punainen, musta ja harmaa. Päätät ostaa mustan. Se on sekä päätöksesi että valintasi. Mutta kuten ensimmäisessä lauseessa aiemmin jo sanoi, ihminen ei voi päättää kaikesta. Ei edes omasta syntymästään.

Minusta tuo on vähän tyhmää, että voi päättää, mitä haluaa. Eihän se sitten enää ole haluamista.

Ymmärrän näkemyksesi, mutta realistit yleensä päättävät haluta asioita, jotka ovat heille mahdollisia. Kaikki muu haluaminen on heille haihattelua.