Uskotteko, että ihmisellä on oikeasti valta päättää täysin omasta elämästään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ola valta päättää kaikesta. Eihän ihminen voi päättää edes omasta syntymästään. 160 cm pitkä mies ei voi päättää ryhtyvänsä maailmanluokan huippukoripalloilijaksi eikä ruma nainen Miss Universumiksi. He voivat kuitenkin päättää, onko koripalloilijan tai missin ura ainoa, mitä he elämässään haluavat. Vai voisivatko he kenties halutakin jotain sellaista, mikä heidän olisi mahdollista saavuttaa.

Valinta ei ole sama asia kuin valta päättää.

Ihminen voi päättää, mitä haluaa. Voi siis päättää haluta sellaista, mikä on mahdollista. Tietenkin voi myös päättää haluta vain sellaista, mikä ei ole mahdollista. Lapsena minä halusin lentoemännäksi. Olen kuitenkin lyhyiden vanhempien lyhyt tytär. Oli täysin oma päätökseni olla syyttämättä vanhempiani ja ilmailualaa, että minusta ei voinut tulla lentoemäntää.  Ja aivan oma päätökseni halutakin sairaanhoitajaksi. Hyvin monet päätökset ovat valintoja. Menet huonekaluliikkeeseen ostamaan sohvaa. Värivaihtoehdot ovat punainen, musta ja harmaa. Päätät ostaa mustan. Se on sekä päätöksesi että valintasi. Mutta kuten ensimmäisessä lauseessa aiemmin jo sanoi, ihminen ei voi päättää kaikesta. Ei edes omasta syntymästään.

Pikemminkin toi lentoemäntäesimerkki on, että ei kaikkea saa mitä haluaa, eikä voi tulla onnelliseksi, jos se on ainoa tapa, jolla tulisi onnelliseksi. Eli ei ole valtaa vain päättää kaikesta elämässä.

Se on eri asia, jos tulisi onnelliseksi jollain muullakin tavalla, mutta eihän siitä tule, että joutuukin ryhtymään joksikin muuksi kuin lentoemännäksi, jos ei halua mitään muuta. Sitten pitäisi itseään huijata, että kylkä mä muutakin haluan. Entä jos mikään niistäkään ei vain onnistu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ola valta päättää kaikesta. Eihän ihminen voi päättää edes omasta syntymästään. 160 cm pitkä mies ei voi päättää ryhtyvänsä maailmanluokan huippukoripalloilijaksi eikä ruma nainen Miss Universumiksi. He voivat kuitenkin päättää, onko koripalloilijan tai missin ura ainoa, mitä he elämässään haluavat. Vai voisivatko he kenties halutakin jotain sellaista, mikä heidän olisi mahdollista saavuttaa.

Valinta ei ole sama asia kuin valta päättää.

Ihminen voi päättää, mitä haluaa. Voi siis päättää haluta sellaista, mikä on mahdollista. Tietenkin voi myös päättää haluta vain sellaista, mikä ei ole mahdollista. Lapsena minä halusin lentoemännäksi. Olen kuitenkin lyhyiden vanhempien lyhyt tytär. Oli täysin oma päätökseni olla syyttämättä vanhempiani ja ilmailualaa, että minusta ei voinut tulla lentoemäntää.  Ja aivan oma päätökseni halutakin sairaanhoitajaksi. Hyvin monet päätökset ovat valintoja. Menet huonekaluliikkeeseen ostamaan sohvaa. Värivaihtoehdot ovat punainen, musta ja harmaa. Päätät ostaa mustan. Se on sekä päätöksesi että valintasi. Mutta kuten ensimmäisessä lauseessa aiemmin jo sanoi, ihminen ei voi päättää kaikesta. Ei edes omasta syntymästään.

Minusta tuo on vähän tyhmää, että voi päättää, mitä haluaa. Eihän se sitten enää ole haluamista.

Ymmärrän näkemyksesi, mutta realistit yleensä päättävät haluta asioita, jotka ovat heille mahdollisia. Kaikki muu haluaminen on heille haihattelua. 

Mutta eihän realistikaan siinä mitään päätä, vaan on olosuhteiden uhri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ihminen kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä vaikeuksia ja siinä kohdassa on erityisesti jokaisella itsellään se valta. Alkaako syyttelemään muita ja takertuu ajatukseen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, vai ottaako opikseen ja tekee seuraavalla kerralla viisaammin. Itselläni on elämä ollut varsinaista vuoristorataa, välillä on mennyt todella huonosti, on ollut työttömyyttä ja sairastelua. En kuitenkaan ole jäänyt ns. tuleen makaamaan, vaan yrittänyt aina järjestää asiat. Tällä hetkellä asiat on hyvin, on töitä, perhe, terveys on ok ja muutenkin tuntuu menevän kivasti. En ole rikas, mutta tyytyväinen elämääni.

"Alkaako syyttelemään muita ja takertuu ajatukseen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, vai ottaako opikseen ja tekee seuraavalla kerralla viisaammin."

Mikäs logiikka tässä lausessa on? Tekee viisaammin, ettei muut kohtele epäreilusti? Eli onkin itse vastuussa siitä, että miut olivat epäreiluja?

Missä sanottiin että muut olis väkttämättä olleet epäreiluja? Ei muiden tarvitse olla epäreiluja ollenkaan, hyvin onnistuu se syytteleminen ilmankin!

Usein kun hukkaat jotain, eikö niin et aina ensin syyttäsit mielellään muita niin kauan kunnes se tavara löytyykin paikasta, johon muistat sen itse laittaneesi?

Syyttelyyn ei tarvita aina syyllistä

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ihminen kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä vaikeuksia ja siinä kohdassa on erityisesti jokaisella itsellään se valta. Alkaako syyttelemään muita ja takertuu ajatukseen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, vai ottaako opikseen ja tekee seuraavalla kerralla viisaammin. Itselläni on elämä ollut varsinaista vuoristorataa, välillä on mennyt todella huonosti, on ollut työttömyyttä ja sairastelua. En kuitenkaan ole jäänyt ns. tuleen makaamaan, vaan yrittänyt aina järjestää asiat. Tällä hetkellä asiat on hyvin, on töitä, perhe, terveys on ok ja muutenkin tuntuu menevän kivasti. En ole rikas, mutta tyytyväinen elämääni.

"Alkaako syyttelemään muita ja takertuu ajatukseen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, vai ottaako opikseen ja tekee seuraavalla kerralla viisaammin."

Mikäs logiikka tässä lausessa on? Tekee viisaammin, ettei muut kohtele epäreilusti? Eli onkin itse vastuussa siitä, että miut olivat epäreiluja?

Missä sanottiin että muut olis väkttämättä olleet epäreiluja? Ei muiden tarvitse olla epäreiluja ollenkaan, hyvin onnistuu se syytteleminen ilmankin!

Usein kun hukkaat jotain, eikö niin et aina ensin syyttäsit mielellään muita niin kauan kunnes se tavara löytyykin paikasta, johon muistat sen itse laittaneesi?

Syyttelyyn ei tarvita aina syyllistä

Ohis

Jaaa, ai siis takertuu ajatukseen itsekeksimästään epäreilusta kohtelusta?! Olisit heti sanonut! No ei, ei mun ole tapana takertua itsekeksimiini valheisiin muiden kamaluudesta, vaan muideen oikeaan kamaluuteen vain.

Ne joilla on taistelutahtoa ja -voimaa ovat saaneet elämältä sen lahjaksi. Se ei ole omaa ansiota. Joiltakin sekin on viety. Lapsuus voi olla vaikea mutta se voi olla myös sietämätön, silloin jää vajaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ola valta päättää kaikesta. Eihän ihminen voi päättää edes omasta syntymästään. 160 cm pitkä mies ei voi päättää ryhtyvänsä maailmanluokan huippukoripalloilijaksi eikä ruma nainen Miss Universumiksi. He voivat kuitenkin päättää, onko koripalloilijan tai missin ura ainoa, mitä he elämässään haluavat. Vai voisivatko he kenties halutakin jotain sellaista, mikä heidän olisi mahdollista saavuttaa.

Valinta ei ole sama asia kuin valta päättää.

Ihminen voi päättää, mitä haluaa. Voi siis päättää haluta sellaista, mikä on mahdollista. Tietenkin voi myös päättää haluta vain sellaista, mikä ei ole mahdollista. Lapsena minä halusin lentoemännäksi. Olen kuitenkin lyhyiden vanhempien lyhyt tytär. Oli täysin oma päätökseni olla syyttämättä vanhempiani ja ilmailualaa, että minusta ei voinut tulla lentoemäntää.  Ja aivan oma päätökseni halutakin sairaanhoitajaksi. Hyvin monet päätökset ovat valintoja. Menet huonekaluliikkeeseen ostamaan sohvaa. Värivaihtoehdot ovat punainen, musta ja harmaa. Päätät ostaa mustan. Se on sekä päätöksesi että valintasi. Mutta kuten ensimmäisessä lauseessa aiemmin jo sanoi, ihminen ei voi päättää kaikesta. Ei edes omasta syntymästään.

Pikemminkin toi lentoemäntäesimerkki on, että ei kaikkea saa mitä haluaa, eikä voi tulla onnelliseksi, jos se on ainoa tapa, jolla tulisi onnelliseksi. Eli ei ole valtaa vain päättää kaikesta elämässä.

Se on eri asia, jos tulisi onnelliseksi jollain muullakin tavalla, mutta eihän siitä tule, että joutuukin ryhtymään joksikin muuksi kuin lentoemännäksi, jos ei halua mitään muuta. Sitten pitäisi itseään huijata, että kylkä mä muutakin haluan. Entä jos mikään niistäkään ei vain onnistu?

Kuten kommentissani 144 jo kirjoitinkin, niin realistit yleensä päättävät haluta asioita, jotka ovat heille mahdollisia. Kyllä minustakin voisi tulla ihan superonnellinen, jos mulle kasvaisi siivet selkään ja voisin lentää, puolisokseni saisin nuoren Brad Pittin ja lemmikinä meillä olisi vaaleanpunainen yksisarvinen. Olen kuitenkin päättänyt olla odottamatta, että mulle kasvaisi siivet selkään, Brad Pitt nuorentuisi ja vieläpä kelpuuttaisi minut vaimokseen ja että vaaleanpunaisia yksisarvisia olisi olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ihminen kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä vaikeuksia ja siinä kohdassa on erityisesti jokaisella itsellään se valta. Alkaako syyttelemään muita ja takertuu ajatukseen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, vai ottaako opikseen ja tekee seuraavalla kerralla viisaammin. Itselläni on elämä ollut varsinaista vuoristorataa, välillä on mennyt todella huonosti, on ollut työttömyyttä ja sairastelua. En kuitenkaan ole jäänyt ns. tuleen makaamaan, vaan yrittänyt aina järjestää asiat. Tällä hetkellä asiat on hyvin, on töitä, perhe, terveys on ok ja muutenkin tuntuu menevän kivasti. En ole rikas, mutta tyytyväinen elämääni.

"Alkaako syyttelemään muita ja takertuu ajatukseen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, vai ottaako opikseen ja tekee seuraavalla kerralla viisaammin."

Mikäs logiikka tässä lausessa on? Tekee viisaammin, ettei muut kohtele epäreilusti? Eli onkin itse vastuussa siitä, että miut olivat epäreiluja?

Missä sanottiin että muut olis väkttämättä olleet epäreiluja? Ei muiden tarvitse olla epäreiluja ollenkaan, hyvin onnistuu se syytteleminen ilmankin!

Usein kun hukkaat jotain, eikö niin et aina ensin syyttäsit mielellään muita niin kauan kunnes se tavara löytyykin paikasta, johon muistat sen itse laittaneesi?

Syyttelyyn ei tarvita aina syyllistä

Ohis

Siis kauheaa, miten sä voit edes kirjoittaa sanan epäreilu kohtelu, kun itse asiassa tarkoitit, että kun itse olet niin harhainen, että menet mielessäsi syyttämään muita jostain, ja tätä oli sinulle sitten kirjoituksessasi oikein epäreilu kohtelu!!!?? Hiukset nousee pystyyn, kun tajuan, että olet noin epärehellinen. Eli en voikaan luottaa, kun sinä syytät minua jostain, että se olisi totta, se onkin vain sinun syytöksesi! Hyi mikä valehtelija!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ola valta päättää kaikesta. Eihän ihminen voi päättää edes omasta syntymästään. 160 cm pitkä mies ei voi päättää ryhtyvänsä maailmanluokan huippukoripalloilijaksi eikä ruma nainen Miss Universumiksi. He voivat kuitenkin päättää, onko koripalloilijan tai missin ura ainoa, mitä he elämässään haluavat. Vai voisivatko he kenties halutakin jotain sellaista, mikä heidän olisi mahdollista saavuttaa.

Valinta ei ole sama asia kuin valta päättää.

Ihminen voi päättää, mitä haluaa. Voi siis päättää haluta sellaista, mikä on mahdollista. Tietenkin voi myös päättää haluta vain sellaista, mikä ei ole mahdollista. Lapsena minä halusin lentoemännäksi. Olen kuitenkin lyhyiden vanhempien lyhyt tytär. Oli täysin oma päätökseni olla syyttämättä vanhempiani ja ilmailualaa, että minusta ei voinut tulla lentoemäntää.  Ja aivan oma päätökseni halutakin sairaanhoitajaksi. Hyvin monet päätökset ovat valintoja. Menet huonekaluliikkeeseen ostamaan sohvaa. Värivaihtoehdot ovat punainen, musta ja harmaa. Päätät ostaa mustan. Se on sekä päätöksesi että valintasi. Mutta kuten ensimmäisessä lauseessa aiemmin jo sanoi, ihminen ei voi päättää kaikesta. Ei edes omasta syntymästään.

Minusta tuo on vähän tyhmää, että voi päättää, mitä haluaa. Eihän se sitten enää ole haluamista.

Ymmärrän näkemyksesi, mutta realistit yleensä päättävät haluta asioita, jotka ovat heille mahdollisia. Kaikki muu haluaminen on heille haihattelua. 

Mutta eihän realistikaan siinä mitään päätä, vaan on olosuhteiden uhri.

No kyse on siitä miten haluaa asiaa katsoa. Jos voit valita esim sata asiaa ja yhtä et voi, eikö siinä ole sulle jo tarpeeksi valinnanvapautta? Jotkut juuttuu elämässä siihen et just tuohon yhden olisin halunnut!!! Ja kun en sitä saanut, valitan vuosikymmenet hautaan ja kaikki johtui vaan siitä etten sitä yhtä saanut... Toinen näkee ne sata muuta vaihtoehtoa ja nauttii elämästä.

Sitten on vielä ne harvinaisen onnekkaat (ja nyt puhutaan jo sitten onnesta eikä kokonaan valinnoista) joille se yksi "mahdottomuus" kääntyykin loppujen lopuksi mahdolliseksi elämän aikana. Toki hyvin usein sekään ei pelkällä onnella onnistu, vaan vaaditaan muutakin. (Riippuu toki asiasta)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ola valta päättää kaikesta. Eihän ihminen voi päättää edes omasta syntymästään. 160 cm pitkä mies ei voi päättää ryhtyvänsä maailmanluokan huippukoripalloilijaksi eikä ruma nainen Miss Universumiksi. He voivat kuitenkin päättää, onko koripalloilijan tai missin ura ainoa, mitä he elämässään haluavat. Vai voisivatko he kenties halutakin jotain sellaista, mikä heidän olisi mahdollista saavuttaa.

Valinta ei ole sama asia kuin valta päättää.

Ihminen voi päättää, mitä haluaa. Voi siis päättää haluta sellaista, mikä on mahdollista. Tietenkin voi myös päättää haluta vain sellaista, mikä ei ole mahdollista. Lapsena minä halusin lentoemännäksi. Olen kuitenkin lyhyiden vanhempien lyhyt tytär. Oli täysin oma päätökseni olla syyttämättä vanhempiani ja ilmailualaa, että minusta ei voinut tulla lentoemäntää.  Ja aivan oma päätökseni halutakin sairaanhoitajaksi. Hyvin monet päätökset ovat valintoja. Menet huonekaluliikkeeseen ostamaan sohvaa. Värivaihtoehdot ovat punainen, musta ja harmaa. Päätät ostaa mustan. Se on sekä päätöksesi että valintasi. Mutta kuten ensimmäisessä lauseessa aiemmin jo sanoi, ihminen ei voi päättää kaikesta. Ei edes omasta syntymästään.

Minusta tuo on vähän tyhmää, että voi päättää, mitä haluaa. Eihän se sitten enää ole haluamista.

Ymmärrän näkemyksesi, mutta realistit yleensä päättävät haluta asioita, jotka ovat heille mahdollisia. Kaikki muu haluaminen on heille haihattelua. 

Mutta eihän realistikaan siinä mitään päätä, vaan on olosuhteiden uhri.

No kyse on siitä miten haluaa asiaa katsoa. Jos voit valita esim sata asiaa ja yhtä et voi, eikö siinä ole sulle jo tarpeeksi valinnanvapautta? Jotkut juuttuu elämässä siihen et just tuohon yhden olisin halunnut!!! Ja kun en sitä saanut, valitan vuosikymmenet hautaan ja kaikki johtui vaan siitä etten sitä yhtä saanut... Toinen näkee ne sata muuta vaihtoehtoa ja nauttii elämästä.

Sitten on vielä ne harvinaisen onnekkaat (ja nyt puhutaan jo sitten onnesta eikä kokonaan valinnoista) joille se yksi "mahdottomuus" kääntyykin loppujen lopuksi mahdolliseksi elämän aikana. Toki hyvin usein sekään ei pelkällä onnella onnistu, vaan vaaditaan muutakin. (Riippuu toki asiasta)

Ainahan sitä voi valita sataa asiaaa, miksi siitä nyt pitäisi jotenkin haltioissaan olla? Pointti on juuri siinä, saako asioita, joita haluaa, ei siinä, saako valita jonkun asian, jota ei halua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ola valta päättää kaikesta. Eihän ihminen voi päättää edes omasta syntymästään. 160 cm pitkä mies ei voi päättää ryhtyvänsä maailmanluokan huippukoripalloilijaksi eikä ruma nainen Miss Universumiksi. He voivat kuitenkin päättää, onko koripalloilijan tai missin ura ainoa, mitä he elämässään haluavat. Vai voisivatko he kenties halutakin jotain sellaista, mikä heidän olisi mahdollista saavuttaa.

Valinta ei ole sama asia kuin valta päättää.

Ihminen voi päättää, mitä haluaa. Voi siis päättää haluta sellaista, mikä on mahdollista. Tietenkin voi myös päättää haluta vain sellaista, mikä ei ole mahdollista. Lapsena minä halusin lentoemännäksi. Olen kuitenkin lyhyiden vanhempien lyhyt tytär. Oli täysin oma päätökseni olla syyttämättä vanhempiani ja ilmailualaa, että minusta ei voinut tulla lentoemäntää.  Ja aivan oma päätökseni halutakin sairaanhoitajaksi. Hyvin monet päätökset ovat valintoja. Menet huonekaluliikkeeseen ostamaan sohvaa. Värivaihtoehdot ovat punainen, musta ja harmaa. Päätät ostaa mustan. Se on sekä päätöksesi että valintasi. Mutta kuten ensimmäisessä lauseessa aiemmin jo sanoi, ihminen ei voi päättää kaikesta. Ei edes omasta syntymästään.

Minusta tuo on vähän tyhmää, että voi päättää, mitä haluaa. Eihän se sitten enää ole haluamista.

Ymmärrän näkemyksesi, mutta realistit yleensä päättävät haluta asioita, jotka ovat heille mahdollisia. Kaikki muu haluaminen on heille haihattelua. 

Mutta eihän realistikaan siinä mitään päätä, vaan on olosuhteiden uhri.

He kuitenkin päättävät olla uhriutumatta. Ja edelleen: ihminen ei voi päättää kaikesta. Monesta asiasta kuitenkin voivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ola valta päättää kaikesta. Eihän ihminen voi päättää edes omasta syntymästään. 160 cm pitkä mies ei voi päättää ryhtyvänsä maailmanluokan huippukoripalloilijaksi eikä ruma nainen Miss Universumiksi. He voivat kuitenkin päättää, onko koripalloilijan tai missin ura ainoa, mitä he elämässään haluavat. Vai voisivatko he kenties halutakin jotain sellaista, mikä heidän olisi mahdollista saavuttaa.

Valinta ei ole sama asia kuin valta päättää.

Ihminen voi päättää, mitä haluaa. Voi siis päättää haluta sellaista, mikä on mahdollista. Tietenkin voi myös päättää haluta vain sellaista, mikä ei ole mahdollista. Lapsena minä halusin lentoemännäksi. Olen kuitenkin lyhyiden vanhempien lyhyt tytär. Oli täysin oma päätökseni olla syyttämättä vanhempiani ja ilmailualaa, että minusta ei voinut tulla lentoemäntää.  Ja aivan oma päätökseni halutakin sairaanhoitajaksi. Hyvin monet päätökset ovat valintoja. Menet huonekaluliikkeeseen ostamaan sohvaa. Värivaihtoehdot ovat punainen, musta ja harmaa. Päätät ostaa mustan. Se on sekä päätöksesi että valintasi. Mutta kuten ensimmäisessä lauseessa aiemmin jo sanoi, ihminen ei voi päättää kaikesta. Ei edes omasta syntymästään.

Pikemminkin toi lentoemäntäesimerkki on, että ei kaikkea saa mitä haluaa, eikä voi tulla onnelliseksi, jos se on ainoa tapa, jolla tulisi onnelliseksi. Eli ei ole valtaa vain päättää kaikesta elämässä.

Se on eri asia, jos tulisi onnelliseksi jollain muullakin tavalla, mutta eihän siitä tule, että joutuukin ryhtymään joksikin muuksi kuin lentoemännäksi, jos ei halua mitään muuta. Sitten pitäisi itseään huijata, että kylkä mä muutakin haluan. Entä jos mikään niistäkään ei vain onnistu?

Kuten kommentissani 144 jo kirjoitinkin, niin realistit yleensä päättävät haluta asioita, jotka ovat heille mahdollisia. Kyllä minustakin voisi tulla ihan superonnellinen, jos mulle kasvaisi siivet selkään ja voisin lentää, puolisokseni saisin nuoren Brad Pittin ja lemmikinä meillä olisi vaaleanpunainen yksisarvinen. Olen kuitenkin päättänyt olla odottamatta, että mulle kasvaisi siivet selkään, Brad Pitt nuorentuisi ja vieläpä kelpuuttaisi minut vaimokseen ja että vaaleanpunaisia yksisarvisia olisi olemassa. 

Mä kyllä pystyn rajoittamaan haluni asioihin, joita on olemassa, mutta silti en halua valita asioita, joista en pidä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ola valta päättää kaikesta. Eihän ihminen voi päättää edes omasta syntymästään. 160 cm pitkä mies ei voi päättää ryhtyvänsä maailmanluokan huippukoripalloilijaksi eikä ruma nainen Miss Universumiksi. He voivat kuitenkin päättää, onko koripalloilijan tai missin ura ainoa, mitä he elämässään haluavat. Vai voisivatko he kenties halutakin jotain sellaista, mikä heidän olisi mahdollista saavuttaa.

Valinta ei ole sama asia kuin valta päättää.

Ihminen voi päättää, mitä haluaa. Voi siis päättää haluta sellaista, mikä on mahdollista. Tietenkin voi myös päättää haluta vain sellaista, mikä ei ole mahdollista. Lapsena minä halusin lentoemännäksi. Olen kuitenkin lyhyiden vanhempien lyhyt tytär. Oli täysin oma päätökseni olla syyttämättä vanhempiani ja ilmailualaa, että minusta ei voinut tulla lentoemäntää.  Ja aivan oma päätökseni halutakin sairaanhoitajaksi. Hyvin monet päätökset ovat valintoja. Menet huonekaluliikkeeseen ostamaan sohvaa. Värivaihtoehdot ovat punainen, musta ja harmaa. Päätät ostaa mustan. Se on sekä päätöksesi että valintasi. Mutta kuten ensimmäisessä lauseessa aiemmin jo sanoi, ihminen ei voi päättää kaikesta. Ei edes omasta syntymästään.

Minusta tuo on vähän tyhmää, että voi päättää, mitä haluaa. Eihän se sitten enää ole haluamista.

Ymmärrän näkemyksesi, mutta realistit yleensä päättävät haluta asioita, jotka ovat heille mahdollisia. Kaikki muu haluaminen on heille haihattelua. 

Mutta eihän realistikaan siinä mitään päätä, vaan on olosuhteiden uhri.

He kuitenkin päättävät olla uhriutumatta. Ja edelleen: ihminen ei voi päättää kaikesta. Monesta asiasta kuitenkin voivat. 

Mutta onhan sekin uhriutumista, jos valitsee sellaista, mitä ei halua.

No ei voi päättää. Vaikka oletetaan että jokaisella olisi teoriassa mahdollisuus sijoittaa vaikka euro juuri tietyllä tavalla ja rikastua oli tilanne mikä vaan niin se kuitenkin vaatii tietoa että osaat sijoittaa sen euron juuri siihen oikeaan osoitteeseen. Se myös vaatii sen että sulla sattuu se euro olemaan just tietyllä hetkellä. Eli yleensä miksi ihmkset epäonnistuu Haluamattaan on se että niillä ei ole tietoa ja ajankohta on väärä.

"No kyllähän jokainen voi hankkia tietoa blaah blaan blaah". No kyllä, jos jokainen saisi päättää niin päättäisi olla täydellisen älykäs ja täydellisen tietäväinen mutta jostain syystä tähän tulokseen ei päästä vaan sillä että päätetään.

Realistit valitsevat asioita joita he eivät halua päättämällä, että haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ola valta päättää kaikesta. Eihän ihminen voi päättää edes omasta syntymästään. 160 cm pitkä mies ei voi päättää ryhtyvänsä maailmanluokan huippukoripalloilijaksi eikä ruma nainen Miss Universumiksi. He voivat kuitenkin päättää, onko koripalloilijan tai missin ura ainoa, mitä he elämässään haluavat. Vai voisivatko he kenties halutakin jotain sellaista, mikä heidän olisi mahdollista saavuttaa.

Valinta ei ole sama asia kuin valta päättää.

Ihminen voi päättää, mitä haluaa. Voi siis päättää haluta sellaista, mikä on mahdollista. Tietenkin voi myös päättää haluta vain sellaista, mikä ei ole mahdollista. Lapsena minä halusin lentoemännäksi. Olen kuitenkin lyhyiden vanhempien lyhyt tytär. Oli täysin oma päätökseni olla syyttämättä vanhempiani ja ilmailualaa, että minusta ei voinut tulla lentoemäntää.  Ja aivan oma päätökseni halutakin sairaanhoitajaksi. Hyvin monet päätökset ovat valintoja. Menet huonekaluliikkeeseen ostamaan sohvaa. Värivaihtoehdot ovat punainen, musta ja harmaa. Päätät ostaa mustan. Se on sekä päätöksesi että valintasi. Mutta kuten ensimmäisessä lauseessa aiemmin jo sanoi, ihminen ei voi päättää kaikesta. Ei edes omasta syntymästään.

Minusta tuo on vähän tyhmää, että voi päättää, mitä haluaa. Eihän se sitten enää ole haluamista.

Ymmärrän näkemyksesi, mutta realistit yleensä päättävät haluta asioita, jotka ovat heille mahdollisia. Kaikki muu haluaminen on heille haihattelua. 

Mutta eihän realistikaan siinä mitään päätä, vaan on olosuhteiden uhri.

He kuitenkin päättävät olla uhriutumatta. Ja edelleen: ihminen ei voi päättää kaikesta. Monesta asiasta kuitenkin voivat. 

Mutta onhan sekin uhriutumista, jos valitsee sellaista, mitä ei halua.

Ja siis mä en ainakaan halua olla tällainen realisti-uhri. Minusta ihan hirveää aivopesua selittää, että mä haluan paskaa koska se on ainoaa, mitä voin saada.

Vierailija kirjoitti:

A:lla ja B:llä ei tosiaan ollut valtaa päättää kumpaan perheeseen syntyi.

Se omasta vallasta riippumaton syntyperä ratkasi esim. juuri opiskelussa ja töihin pääsyssä jo paljon.

Toki jatkossa sitten nuorena ihmisenä oli sitten mahdollisuuss tehdä niitä valintoja, mutta paljon oli jo eriarvoisuutta ja toisella etumatkaa noissa alun lähtökohdista johtuen, tätä näkökulmaa nyt jutussani hain.

Miksi sun mielestä se työ olisi jotenkin merkityksellisempi osa-alue elämässä kuin esim ne läheiset ihmissuhteet? Ei niitäkään lähtökohtia valita lapsena. Minun pointti oli, että ei pidä verrata keskenään A ja B, vaan A ja A2, B ja B2. Koska me ei eletä identtistä elämää kaikilta osin. Eli mitä samassa tilanteessa oleva valitsee, miten se vaikuttaa hänen ongelman ratkaisemiseksi.

Mitä A teki paremmin kuin A2 (joka on samalla taustalla) Vai tekikö mitään?Miksi A2 makaa samalla koulutuksella ojan pohjalla kaatokännissä?

Miksi B2 pyyhkii paremmin kuin B:llä? Molemmat kovia uratykkejä, mutta toinen ei tarvitse sitä kossua nukahtaakseen iltaisin...

Tästä tulikin mieleeni, että narsistiäitini katkaisi myös siivet kaikilta toiveiltani olemalla juuri tuollainen "kyllä pitää kuule haluta paskaa nyt se on nimittäin ainoa, mitä elämä sinulle voi tarjota" ja hirveät raivarit perään, kun sanoin, että en ajattelisi ihan noinkaan... :'(

Kaikilla ei äly riitä lääkäriksi. Ei vaikka kuin ahkerasti opiskelisi. Muutenhan kaikki olisi lääkäreitä. Ihmiset ovat erilaisia ja hyviä eri asioissa. Joillakin on oppimisvaikeuksia, joillakin on vaikeuksia sosiaalisten taitojen oppimisessa, jne. Nämä ongelmat pohjautuvat ihmisten aivojen erilaisuuteen. Se ei ole valinta. Kyllä asioita voi harjoitella ja jonkin verran oppia, mutta ei ne aivot loputtomiin muovaudu ja muutu.

Minulla oli äitiäni sata kertaa paremmat lähtökohdat kaikelle ja silti se narsisti halusi mulle vain paskaa... :'(

Äiti ei antanut unelmoida, äitiä vissiin satutti se mun elämäni muodollinen helppous. Ero siihen, mitä hän oli saanut tai hänellä oli ollut. Varmaankin se oli sietämätöntä.