Kolmas lapsi vai ei?

Maapallo on ylikansoitettu. Äänestän EI.

Seuraan. Mietin joka päivä aivan samaa.

Itsellä järki on luojan kiitos voittanut tähän asti. Pelkään sitä päivää että vauvakuume voittaa. Meille kolmas lapsi ei olisi millään tavalla järkevä ajatus.

Yhdellä tutulla on 3 lasta ja he eivät pärjää edes yhden kanssa. Nyt kun nuorin alkaa pian olla 2 vuotta niin "he" päättivät että alkavat yrittämään neljättä lasta. Syy on että perheen äiti ei halua mennä töihin.

En tiedä mitä he tekevät jos neljäs lapsi tulee kun sitten auto on vaihdettava ja myös asunto. Heillä ei tähän ole varaa saatika sitten neljännen lapsen tuomiin muihin kuluihin.

Me ei annettu edes optioita sille ja sellaisille tunteille. Mies haki sterilisaatiota lähes heti kun II lapsi syntyi. Tässä lista miksi ei:

- Raha, me varmaan pystyttäisiin peruselämä tarjoamaan, mutta halutaan tehdä muutakin. Matkustamme ja aiomme matkustaa paljon lasten kanssa, mm. maailmanympäri kun nuorempiin on isompi. Rahaa jää, koska asumme kolmiossa, mihin emme kolmen kanssa mahtuisi. Raha antaa myös vapauden olla lasten kanssa, kun lainaa isoon asuntoon ei tarvita ja tyydymme minimiin.

- Hermot, molemmat ovat vilkkaita.

- Lottoaminen, tämä on ehkä suurin syy. Meillä on kaksi tervettä lasta ja kaksi tervettä vanhempaa. Siinä on paljon onnea mukana, että on saanut perheen jossa kaikilla on henkinen ja fyysinen puoli kunnossa. En halua riskeerata tätä.

- Itsellä on toisen jälkeen synnytyspelko, pitkät synnytykset. Sektio ei tule kyseeseen sypen takia, sillä on todennäköisesti erittäin suuret terveysvaikutukset lapseen.

- Äitikin haluaa uran, ei vaan perhettä. Meillä lapset ovat olleet pitkään kotihoidossa (henkinen pääoma) ja enempää taukoa aikuisten jutuista ei tarvita pikkulapsiajan takia.

Vauvan uudesta tulee varmaan joskus, haaveili alunperin 3-4 lapsesta, mutta Siperia opettaa. Onneksi se puoli on hoidettu.

Mieti asiaa myös siltä kannalta, että entä jos jäät lastesi kanssa yksin? Pärjäätkö, jaksatko kasvattaa heitä? Mikään kun ei ole varmaa..

Hiton autocorrect, vauvakuume tulee varmaan joskus uudestaan. Onneksi sen toteuttaminen pää sumeana on estetty. Elämässä on niiiin paljon muutakin, mm noi kaksi aikaisempaa lasta. Uskon, että vauvakuume kumpuaa jonkinlaisesta elämän merkityksettömiä sen tunteesta. Ratkaisuhan (vauva, tarvitseva, merkittävä) on vain väliaikainen aina. Nro5

Vauvakuume on huono syy hankkia lapsia, vaan vanhempien voimavarat ja taloudellinen tilanne ratkaisevat.

Tälläkin palstalla on pilvin pimein aloituksia, kun voimavarat eivät riitä lastenhoitoon ja on oletettu jo ennen lapsen syntymään, kuinka mummot, kummit ja ystävät rientävät apuun ja sitten syyllistetään ja itketään, kun näin ei tapahdu. Tälläkin hetkellä on useampi itkuketju, jossa oletaan mummien ottavan hoitovastuun ja lapset hankittu pienellä ikäerolla, kun vauvakuume on iskenyt.

Meillä kolme lasta ja se on ollut oikein mukavaa ja päätös on tehty järjellä, ei hormoonihuurteessa. Kuopuksen ja keskimmäisen ikäero on 4v.

Olen vielä kotona 1 ja 4 vuotiaiden lasteni kanssa, tarkoitus olla siihen asti kun nuorempi on 3. Välillä ajatus kolmannesta lapsesta tulee mieleeni.

Miksi ei kolmatta:

-Raha riittää paremmin muuhunkin kuin elämiseen

-Helpompi esim.matkustaa

-Lapsille riittää enemmän huomiota

-Aikuisille jää enemmän aikaa

-Milempien lastemme vauva-aika oli erittäin haasteellista

-Riidat miehen kanssa lisääntynyt lasten myötä

-Oma henkinen hyvinvointi varmasti parempi kahden lapsen kanssa

-Puhumme jatkuvasti miehen kanssa että 1-2 vuotta vielä ja sitten helpottaa

Miksi kolmas:

-Olisi kiva työnnellä vauvaa meidän ihanissa vaunuissa

-Olisi ihana pukea vauvaa lapsiltamme pieniksi jääneisiin kivoihin vaatteisiin

-Olisi kivaa vielä kokea synnytys

-Olisi kiva kierrellä vauvaliikkeissä

-Olisi kiva nähdä miltä kolmas lapsi näyttäisi

-Olisi kiva olla vielä kotona kun esikoinen menee kouluun

Helppo varmaan laskea näistä perusteluista että olemme päättäneet että 2 lasta on meille hyvä lapsiluku!

Vauvakuumeessa näkee vain ihanan vauvan sylissä, joka napittaa silmiin ja hymyilee, mutta oikeassa elämässä se hetki kestää vain muutaman minuutin.

Kaikki muu on arkea - pyykinpesua, pukemista, siivousta, valvomista jne. oletko siihen ap. valmis, ilman että joku muu tekisi sen puolestasi.

Onpa ajankohtainen aloitus. Viime aikoina meillä on pohdittu kolmatta lasta kovasti. Lapset nyt 3- ja 7- vuotiaat, äärettömän helppoja ja kilttejä molemmat, eivät juuri sairastelleet koskaan. Arki on ihanaa, parisuhde kunnossa ja talossakin olisi tilaa. Tunteet puhuvat vahvasti kolmannen puolesta, järki ei. Syy; raha. Se perhanan todellisuus. Molemmat tienaamme hädintuskin keskituloisesti, eikä ole oletettavissa tulojen nousua. Vaikka vakaat vakituiset työt molemmilla. Mitä jos rahkeet ei riitäkään? Jo auto menisi uusiksi jotta sinne saa mahtumaan takapenkille korokkeen, turvaistuimen ja kaukalon. Entä matkustaminen? 2+2 kokoonpanolla vielä helppoa, 2+3 jo huomattavasti kalliimpaa. Päivähoitomaksuistakaan ei päästäisi vielä vuosiin. Entäs teini-iän kulut? Säästämme jo nyt lapsille opiskeluja varten, mahtuuko budjettiin kolmannen kulut... tulonmenetykset perhevapaiden osalta... argh. Ja sitten pohditaan jatkuvasti kadummeko loppuelämämme että kolmas jäi tekemättä näinkin "pinnallisten" syiden vuoksi.

Sitten mietityttää terveys ja turvaverkot. Isovanhemmat ovat jo iäkkäämpiä, vain kaksi kykeneviä auttamaan näiden kahden hoidossa, kolmannen kanssa ehkä ei enää ollenkaan. Eli hyvästi yhteinen aika puolison kanssa. Olemme itsekin jo +35v joten oltaisiin tosi vanhoja lasten ollessa vielä pieniä. Päätös siis pitäisi tehdä nyt. Ja entä tulevan vauvan terveys? Koliikista ei kokemusta, vielä. Sairaasta lapsesta ei kokemusta, vielä. Mitä jos kolmannen kanssa ei käykään enää tuuri vaan tulee ongelmia, riittääkö meillä voimat siihen. Oma terveyteni äitinä - raskaudet olleet vaikeita ja synnytykset olleet kiiresektioita, kolmas siis automaattisesti sektio ja siitä pitkä toipuminen (aiemmat olleet vaikeita). Pystynkö siihen ruljanssiin enää henkisesti tai fyysisesti?

Pitkä avautuminen ja kun luin ajatuksiani on järki kyllä menossa tunteiden edelle. Vaikka varmasti kadummekin sitä loppuelämämme.

Sinulle kolmas olisi vain vauva? Ei ihminen, joka kasvaa aikuiseksi? Meillä on kolme aikuista lasta eikä ikinä ole harmittanut. Ilman sitä kolmatta, emme myöskään olisi koskaan saaneet lapsenlasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen vielä kotona 1 ja 4 vuotiaiden lasteni kanssa, tarkoitus olla siihen asti kun nuorempi on 3. Välillä ajatus kolmannesta lapsesta tulee mieleeni.

Miksi ei kolmatta:

-Raha riittää paremmin muuhunkin kuin elämiseen

-Helpompi esim.matkustaa

-Lapsille riittää enemmän huomiota

-Aikuisille jää enemmän aikaa

-Milempien lastemme vauva-aika oli erittäin haasteellista

-Riidat miehen kanssa lisääntynyt lasten myötä

-Oma henkinen hyvinvointi varmasti parempi kahden lapsen kanssa

-Puhumme jatkuvasti miehen kanssa että 1-2 vuotta vielä ja sitten helpottaa

Miksi kolmas:

-Olisi kiva työnnellä vauvaa meidän ihanissa vaunuissa

-Olisi ihana pukea vauvaa lapsiltamme pieniksi jääneisiin kivoihin vaatteisiin

-Olisi kivaa vielä kokea synnytys

-Olisi kiva kierrellä vauvaliikkeissä

-Olisi kiva nähdä miltä kolmas lapsi näyttäisi

-Olisi kiva olla vielä kotona kun esikoinen menee kouluun

Helppo varmaan laskea näistä perusteluista että olemme päättäneet että 2 lasta on meille hyvä lapsiluku!

Kyllä tässäkin maailmassa saa vielä ajatella sitäkin, että mitä jos yksi lapsista kuolee.  Luin perheestä, joilla oli kaksi lasta, jotka kuolivat samassa nuorten autokolarissa teineinä. Ei sitten jäänyt yhtään.

Voittehan te myös pitää pidemmän tauon ja miettiä myöhemmin iltatähteä jos ikäsi ei tule vastaan?

Meidän kolme lasta on 2v ja 9v ikäeroilla. Syy oli kuitenkin tahaton, keskenmenoja ehti olla monta toisen ja kolmannen välissä.

Mun kommentti: EI! Pääset aiemmin aloittamaan oman ajan.

Ei. Se vauva on vauva alle vuoden, ja sen jälkeen on vielä ne noin 19 muutakin vuotta.

En ymmärrä vauvakuumetta. Tosin ilman sitä meitä olisi varmaan aika vähän. Mutta nykymaailmassa väestöräjähdyksen keskellä pitäisi sen alkaa jo hiipua.

T.N43, jonka biologinen kello on ollut synnynnäisesti rikki

Vaikutat ihmiseltä, joka ottaa koiran- tai kissanpennun kun ne on niiiin söpöjä ja luopuu siitä sitten kun se on kasvanut aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen vielä kotona 1 ja 4 vuotiaiden lasteni kanssa, tarkoitus olla siihen asti kun nuorempi on 3. Välillä ajatus kolmannesta lapsesta tulee mieleeni.

Miksi ei kolmatta:

-Raha riittää paremmin muuhunkin kuin elämiseen

-Helpompi esim.matkustaa

-Lapsille riittää enemmän huomiota

-Aikuisille jää enemmän aikaa

-Milempien lastemme vauva-aika oli erittäin haasteellista

-Riidat miehen kanssa lisääntynyt lasten myötä

-Oma henkinen hyvinvointi varmasti parempi kahden lapsen kanssa

-Puhumme jatkuvasti miehen kanssa että 1-2 vuotta vielä ja sitten helpottaa

Miksi kolmas:

-Olisi kiva työnnellä vauvaa meidän ihanissa vaunuissa

-Olisi ihana pukea vauvaa lapsiltamme pieniksi jääneisiin kivoihin vaatteisiin

-Olisi kivaa vielä kokea synnytys

-Olisi kiva kierrellä vauvaliikkeissä

-Olisi kiva nähdä miltä kolmas lapsi näyttäisi

-Olisi kiva olla vielä kotona kun esikoinen menee kouluun

Helppo varmaan laskea näistä perusteluista että olemme päättäneet että 2 lasta on meille hyvä lapsiluku!

En suoranaisesti ehkä ole oikea ihminen kirjoittamaan tähän keskusteluun, mutta ajatukset ovat samat: erona vain se, että mietinnässä jäädä yksilapsiseksi perheeksi vai vielä toinen lapsi? 

Miksi "vain" yksi lapsi?

- arki on helpompaa

- lapsi on jo 3v, arki on muuttunut entistä helpommaksi

- parisuhdeaikaa enemmän

- mahdollisuus välillä myös omaan aikaan

- mahdollisuus matkustella enemmän

- taloudelliset syyt

- olen päässyt takaisin työelämään (teen lyhennettyä listaa)

- oma kroppa on vihdoin tullut takaisin

Miksi vielä toinen lapsi?

- olisi ihanaa saada vastasyntynyt syliin

- olisi ihanaa jännittää onko hän tyttö vai poika

-olisi ihanaa pukea hänet itsetehtyihin ylisöpöihin vaatteisiin

- olisi ihana seurata hänen kehitystään

- sisarussuhde voisi olla parhaillaan jotain sellasta, josta itse en tiedä mitään..

... hyvin vahvasti ollaan molemmat kallistuttu ensimmäiseen vaihtoehtoon. Myönnän, että silti usein asiaa pohdin. Mutta en "keksi" mitään tarpeeksi "hyvää syytä tehdä" toista lasta. 

Onkohan tämä miettiminen vähän kaikilla? "Jospa vielä KERRAN..." ??

... muistan jostain lukeneeni, että kolmannen lapsen jälkeen stressitaso nousee huomattavasti!