Pahimmat kokkausmokat

Vaikka aiemmin sanoinkin että kaikki on tullut syötyä, niin nyt on pakko ottaa vähän takaisin. Majoneesi. Just tein, ja en tajua mikä siinä on että se maistuu taas jotenkin pahalta, kuin kalalta. Näin on käynyt ennenkin, pitää nyt vielä yrittää josko maustamalla maku peittyisi... Vähän kyllä vaikea kun en kaupan perusmajoneeseja ole edes koskaan ostanut, että miltä sen nyt pitäisi edes maistua, mutta ei kai noissa majoneesi-sekoituskastikkeissa mitä kaupan hyllyllä on ole mitään pistävää aromia.

Keitin vanhanaikaisella metodilla punaisista viinimarjoista mehua kattilassa. Otin siivilän käteen ja lurautin mehun viemäriin. Tähteelle jäivät keitetyt marjat.

Olen myös onnistunut suolaamaan makean jälkiruuan. Taikinasta on unohtunut ainesosia ja omatekoisen pizzan pohja on ollut kuin pullaa.

Kaikkea muutakin on sattunut, vaan en muista tai en halua muistaa. Onneksi mies hoitaa kokkaamiset nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikkasin chiliä. Silmäkulmaa rupesi kutittamaan, niin menin sitten hieraisemaan chilit silmään. Siihen päälle ruoka oli niin tulista, että roskiin meni.

Mulle on käynyt näin Tabascon kanssa. Tippui pieni tippa sormelle ja pyyhkäisin sen vain paperilla pois ja menin sen jälkeen rapsuttelemaan silmää. Auts.

Ei se vielä mitään. Sitten kun rapsuttelee munia chilin käsittelyn jälkeen niin tietää kokkailleensa.

Sinkkumies

Tämä klassinen: reseptissä sanotaan 3/4dl jauhoja ja oma tulkinta on 3-4dl jauhoja.

Sitten kerran tehtiin jotain spagettikastiketta valmiista pussijauheesta ja siitä tuli ihan hirveän pahaa. En tiedä mikä meni pieleen, mutta sitä ei yksinkertaisesti pystynyt syömään. Sitä sitten jäi lautasille lojumaan ja kissa kiinnostui siitä ja alkoi pistellä poskeensa. Kippasin nopeasti roskikseen, kun ajattelin, ettei ole kissalle hyväksi syödä niin mausteista ja suolaista ruokaa. Jonkin ajan päästä sitten menin katsomaan kun kuulin keittiöstä ääniä: kissa oli "murtautunut" roskakaappiin ja oli taas sen spagettikastikkeen kimpussa. :D

Keitin kondensoitua maitoa ja se purkki räjähti. Se sotku oli jotain ihan käsittämätöntä ja taisipa tuosta jokin traumakin jäädä 😧

Upp

Vierailija kirjoitti:

Tämä klassinen: reseptissä sanotaan 3/4dl jauhoja ja oma tulkinta on 3-4dl jauhoja.

Sitten kerran tehtiin jotain spagettikastiketta valmiista pussijauheesta ja siitä tuli ihan hirveän pahaa. En tiedä mikä meni pieleen, mutta sitä ei yksinkertaisesti pystynyt syömään. Sitä sitten jäi lautasille lojumaan ja kissa kiinnostui siitä ja alkoi pistellä poskeensa. Kippasin nopeasti roskikseen, kun ajattelin, ettei ole kissalle hyväksi syödä niin mausteista ja suolaista ruokaa. Jonkin ajan päästä sitten menin katsomaan kun kuulin keittiöstä ääniä: kissa oli "murtautunut" roskakaappiin ja oli taas sen spagettikastikkeen kimpussa. :D

Mulla kissa odotti pentuja ja sillä oli ainakin hirvittävä himo siihen pussi-italianpataan. Vähän samaltahan noi spagettikastikkeet maistuu. Tuli syötettyä yliannos suolaa, mutta kun toinen niin tykkää...

Vierailija kirjoitti:

Tein raparperipiirrakan, sukulaisille joista osa ei ollut koskaan käynnyt. Muuta tarjottavaa ei ollut niin äkikseltä kun ilmoittivat. Yleensä olen hyvä tekemään piirrakkaa,mutta tämä oli täysi kinttana . Ei kehdannut tarjota. Enemmän nolon teki tilanne,että asunnossa leijaili hyvä kanelipiirrakan tuoksu.

Sisarrukseni teki tämän viestin perrusteella piirrustuksen sillä välin kun minä olin vaihdattamassa kierrukkaa.

Ei omia mokiani yläasteen köksän tunneilta, mutta menkööt. Osalla meni vissiin mitat vähän sekaisin, eräs poika laittoi vahingossa sämpylätaikinaan desin suolaa, oli kuulemma hiukan suolaista... lisäksi eräs kaverini onnistui mittaamaan marjakiisseliin 2dl perunajauhoa, oli hieman tönkköä, voin sanoa :D

Päätin teininä tehdä yhdessä äitini kanssa blinejä. Katsoimme ohjeet tarkkaan, ja hankimme ainekset. Kun tuli aika antaa taikinan turvota, alkoi tapahtua kummia: taikina tursusi ja tursusi, täyttäen ämpärin, ja haisten vanhalle viinalle. Itkua pidätellen paistoimme lättyjä, jotka haisivat sateeseen unohtuneelta juopolta. Asunto kärysi vielä kahden päivän jälkeen, ja jokainen perheenjäsen sai maailmanlopun tunnelmiin soveltuvan ripulin.

Pidän edelleen blineistä, mutta jätän niiden tekemisen ammattilaisille.

Ei varsinaisesti moka, mutta erään suhteen alussa oli tarkoitus laittaa riisi-broileripaistosta. Se ei vain tahtonut oikein onnistua, kun uunin alavastus kärähti samaan aikaan. Siinä sitten ihmeteltiin miksei ruoka valmistu, mutta ylävastuksen toimiessa uunikin vaikutti toimivan ihan normaalisti.

Tein unenpöpperössä aamupuuron. Hiutaleet kulhoon ja vähän suolaa sekaan ja ei kun mikroon. Muutaman minuutin päästä ihmettelin miksi asunnossa leijailee popkornin tuoksu/käry. 

No, olin unohtanut lisätä veden kaurahiutaleiden päälle :D Eipä tehnyt mieli syödä kyseistä mustaa mössöä :D

Tein lihapullia. Koko ajan oli sellainen olo, että jotain unohtui, mutta tämä tunne painui unholaan, kun ihailin uunin lasin läpi miten kauniita pullia teinkään tällä kertaa.

Harmi vain, että valmista lihapullaa maistaessani tajusin mitä olin unohtanut. Mausteet.

Vierailija kirjoitti:

Tein lihapullia. Koko ajan oli sellainen olo, että jotain unohtui, mutta tämä tunne painui unholaan, kun ihailin uunin lasin läpi miten kauniita pullia teinkään tällä kertaa.

Harmi vain, että valmista lihapullaa maistaessani tajusin mitä olin unohtanut. Mausteet.

Ohis kaikkeen tottuu. Itse rakastan sipulia ja käytän lihapullissa vain sipulia mausteena. Yksi iso sipuli ja se on siinä. Suolan käytön lopetin lihapullissa tänä vuonna.

Tuoreen poikaystävän kanssa minun luonani oltiin tekemässä pizzaa. Tehtiin valmiista pohjasta että saisi nopeammin syödyksi ja sillä hetkellä kun pizza rupeaa olemaan valmis ja minä nostan sitä patalapuilla uunista niin jotenkin se pizza onnistui valahtamaan leivinpapereineen keittiön matolle.

Ei tullut syödyksi sinä iltana pizzaa ja mattokin meni piloille

Meillä perhe tykkää kovasti tulisesta sapuskasta, kasvattelen itse melko tulisia chilejä. Kerran sapuskan teon jälkeen menin vessaan kuselle, muistamatta mitä olin käpistellyt, seuraavat 12 tuntia muistin, kirveli melkosesti.

Lasse

Yksityiskohtiin menemättä, tässä muutama elämänohje *köh köh*:

Mustapippurilla ja maustepippurilla on eroa. Kannattaa lukea purkin etiketti tarkasti etenkin vieraassa paikassa (kuten anoppilassa) leipoessa. 

Lihakääryleet saa näppärästi kiinni hammastikuilla. Jotkut hammastikkumerkit ovat mintunmakuisia. 

Jos kattilapopcornia tehdessä jotain menee pieleen ja kuumalla levyllä olleesta öljy- jyväkattilallisesta ei pitkän ajan jälkeenkään ala kuulua popahduksia, ei kannata reuhtaista kantta reippaasti auki ja kurkistaa sisään. 

Uunivuoka on kuuma kun sen ottaa uunista ulos lepäämään. Se on kuuma myös muutama minuutti myöhemmin kun sen nostaa hellan päältä levähtämästä ilman uunilapasia paljaalle pöydälle. 

Risotosta tulee paljon ruokaisampaa jos muistaa ennen muiden aineiden esivalmistusta tarkistaa, että kaapissa on riisiä. 

:)

Vierailija kirjoitti:

Paistoin munakkaan ja keksin raastaa sekaan punakaalia. No munakkaasta tuli hirveän värinen! Muistutti sinertävän vihertävää tiskiluutua. Jäi syömättä.

Itse laitoin kanakeittoon punakaalia - ajattelin, että on mukava, kun on jotain vahvan väristä keitossa. Eipähän se väri tosiaan kaalissa pysynyt, vaan kananpalasista tuli liilan sävyisiä ja koko ruoka näytti tosi oudolta.

Maku oli ihan hyvä ja otin keittoa evääksi töihin, Yksi työkaveri haki sitten pomonsakin keittiöön naureskelemaan sopalleni.

Olin vasta hiljattain muuttanut ensimmäiseen omaan vuokra-asuntoon ja se ruuanlaiton opettelu oli kyllä aikamoista katastrofia toisen perään. Monet olen jo onneksi unohtanut mutta parhaiten jäi mieleen eräs "helppo ja nopea kasviscurry". Käytin ohjeessa määrättyjä mausteita jotka olivat vielä itselleni sen verran vieraita että meni vähän liikaa ja ihan syömäkelvotonta siitä tuli. Niin innokkaana heittelin niitä mausteita sekaan ettei sitten tullu mieleen maistaa aina välissä... voi järjen köyhyys

Sitten yhdet sämpylät. Sämpylöitä olin tehnyt kyllä ennen sitäkin mutta jauhot ilmeisesti loppuivat kesken (tai yritin suuressa viisaudessa tehdä kaurasämpylöitä, en muista) niin laitoin jatkoksi kauraleseitä. Laitoin leseitä tietenkin liian isossa suhteessa vehnäjauhoihin. Ne oli ihan kivikovia ja pinta oli niiden leseiden takia ihan röpelöinen eikä ollu hirveen herkullisen näkönen ilmestys

3kokkikolmonen3 kirjoitti:

Päätin teininä tehdä yhdessä äitini kanssa blinejä. Katsoimme ohjeet tarkkaan, ja hankimme ainekset. Kun tuli aika antaa taikinan turvota, alkoi tapahtua kummia: taikina tursusi ja tursusi, täyttäen ämpärin, ja haisten vanhalle viinalle. Itkua pidätellen paistoimme lättyjä, jotka haisivat sateeseen unohtuneelta juopolta. Asunto kärysi vielä kahden päivän jälkeen, ja jokainen perheenjäsen sai maailmanlopun tunnelmiin soveltuvan ripulin.

Pidän edelleen blineistä, mutta jätän niiden tekemisen ammattilaisille.

Ketjun paras! :D

Mäkin oon muuten saanut ihan räjähtävän ripulin sen ensimmäisen (ja viimeisen) kerran elämässäni, kun söin blinejä. Luulin saaneeni norovituksen tuolloin, mutta nyt kun luin tämän... hmm... :/