Mikä avuksi kun en uskalla erota, yksin eläminen pelottaa liikaa
Olen suhteessa vain siksi, etten uskalla lähteä. En uskalla, koska yksin eläminen pelottaa liikaa. Tuntuu etten pärjää. Tiedän että pärjään, mutta se Tunne on niin vahva että se estää lähtemästä. Olen kärvistellyt tässä jo useamman vuoden ihan vaan siksi.
Tämähän on juuri niin typerää miltä se kuulostaakin, mutta olen neuvoton. Mistä sitä rohkeutta saa? Mitä mun kannattaisi nyt alkaa tekemään että joskus uskallan lähteä?
Kommentit (101)
Oisko terapia mahdollista? On myös hyviä ilmaisia tietolähteitä ja oppaita mm. läheisriippuvuudesta. Esim. Virtahepo olohuoneessa -kirja ja päihdelinkin läheisriippuvuuden itsehoito-ohjelma.
Tsemppiä!
Puret vaan hammasta, ja olette vaan väkisin yhdessä, niin kuin ihmiset monesti ovat
Uudet asiat pelottaa. Tunne pelkosi ja tee se silti, eli eroa rohkeasti. Tuut huomaamaan, että sun elämänlaatu paranee reippaasti.
Jos olet mielummin miehesi kanssa kuin yksin niin ei ero onnistu.
Häh? Eihän yksin asumisessa ole mitään vaikeaa, päinvastoin!
Voit sisustaa asunnon mieleiseksesi, voit tehdä asunnossa mitä vain, miten vain ja milloin vain - eikä kukaan valita tai urputa eikä hengitä niskaan. On oma ihana rauha jopa öisin. Ei tarvitse korjata toisen sotkuja, ei tarvitse riidellä kotitöistä eikä mistään. Riitoja ei pahemmin itsensä kanssa ole.
Voit mennä ja tulla ja rakentaa elämän mieleiseksesi, katsoa telkkarista just sitä mitä huvittaa, ei tartte tehdä kompromisseja mihinkään suuntaan, teet aina just mitä huvittaa. Lähdet vaikka sitten ulkomaan reissulle tai shoppailemaan ostoskeskukseen.
Olen itse elänyt siis 15 vuoden avioliitossa ja nyt olen yksin. Ja yksin aion jatkaakin.
Jokaisen kuuluisi jossain vaiheessa asua yksin.
Niin varmaan kuuluisi ja toki olen elänytkin. Ne ajat vaan on unohtuneet täysin.
😂 Jokainen viisikymppinen kurppakin haluaa nyt erota miehestään koska voimaantuminen on NIIN ihanaa ja trendikästä, mutta eivät haluaisi menettää laskujensa maksajaa.
Tuntematon ja uusi elämäntilanne pelottaa aina. Itsekin kärvistelin ja tein ajatuksen tasolla eroa varmaan pari vuotta. Tuntui, että mulla on liian paljon menetettävää ja just tämä, että miten ihmeessä pärjään yksin. Lopulta siinä vaiheessa, kun mieleen tuli ajatus, että olisiko se nyt sitten oikeasti niin kamalaa asua yksin, tajusin että ero on oikea ratkaisu. Päivääkään en ole katunut ja vaikka totta kai olisi helpompaa jakaa arki toisen kanssa, ei huonoon parisuhteeseen kannata jäädä vain sen takia. Tsemppiä, selviät siitä kyllä.
Suomalaisen naisen perusolotila on tyytymättömyys.
Vierailija kirjoitti:
Tuntematon ja uusi elämäntilanne pelottaa aina. Itsekin kärvistelin ja tein ajatuksen tasolla eroa varmaan pari vuotta. Tuntui, että mulla on liian paljon menetettävää ja just tämä, että miten ihmeessä pärjään yksin. Lopulta siinä vaiheessa, kun mieleen tuli ajatus, että olisiko se nyt sitten oikeasti niin kamalaa asua yksin, tajusin että ero on oikea ratkaisu. Päivääkään en ole katunut ja vaikka totta kai olisi helpompaa jakaa arki toisen kanssa, ei huonoon parisuhteeseen kannata jäädä vain sen takia. Tsemppiä, selviät siitä kyllä.
Kiitos kommentistasi. Mulla ei oo tullut tuota ajatusta mieleen vielä kertaakaan. Vaikka päivänselvää että tähän ei missään nimessä kannata jäädä. Jatkuva haukkuminen ja lyttääminen vienyt itsetunnon kyllä tehokkaasti, ja tosiasia on että koko ajan vaikeammaksi tämä lähteminen menee, kun toi vaan jatkuu ja jatkuu ja musertaa mua entisestään.
Ap
Todella harva pärjää oikeasti yksin.
Pettäjätkin etsivät ensin uuden ennen kuin jättävät entisen koska eivät pärjää yksin.
Lapset pakotetaan perhehelvettiin koska vanhemmat on heikkoja.
Itse olen aina pärjännyt yksin. Lapsetkin kasvattanut käytännössä yksin.
Ihminen ei voi olla koskaan aidosti onnellinen jos ei tiedä pärjäävänsä yksin. Kehenkään toiseen ei voi oikeasti luottaa
Suunnittele kaikki valmiiksi niin se lähteminen alkaakin tuntua mahdollisuudelta eikä uhalta. Ala säästämään erilliselle tilille itsellesi erokassaa, vaikka et koskaan toteuttaisikaan suunnitelmaasi.
Missäpäin haluaisit asua jos voisit asua missä vaan? Mitä hankkisit tai kaikkea tekisit uudessa kodissasi? Mitä voisit harrastaa tuolla paikkakunnalla/asuinalueella minne haluaisit muuttaa? Mistä voisit löytää itsellesi uusia ystäviä/myöhemmin ehkä uuden seurustelukumppanin?
Mitä tekisit siinä tilanteessa, että miehesi jättäisi sinut tänään? Niinkin kun voi käydä.
Kiitos kommenteista. Mies on useasti kännissä ilmoittanut että tämä oli tässä. Seuraavana päivänä perunut puheensa. Hetkeäkään en ajattele, että hänen kanssaan olisi tulevaisuutta, tää on ihan hirveetä paskaa. Mutta kuten tuolla joku mainitsi, heikkous. Olen yksinkertaisesti niin hemmetin heikko! 😖 Ja Vihaan sitä että olen! Pelkään että päässä naksahtaa lopullisesti enkä enää palaa tähän maailmaan ja tietoisuuteen! Ja silti, yhä vaan, en uskalla lähteä, koska olen niin heikko ja heikommaksi vaan muutun.
Ja olen säästänyt, lähtökassa on valmiina, uusi asunto olisi helposti saatavilla ja tiedän mihin muuttaisin. Silti! Aivan Sairasta!
Ap
Mieshän on klassinen sika, että syitä lähteä on kyllä vaikka millä mitalla.
Ap