Pahimmat kokkausmokat

Yritin kerran tehdä kääretorttua kaasu-uunissa. Ja ilmeisesti siinä oli vain alalämpö päällä. Pinta vielä lainehti raakana, kun pohjasta oli jo mustunut karrelle...

Gluteenittomat munkit. Olivat oikeasti täysin onttoja, ilmaa täynnä. Kuori oli kyllä hyvää...

Eka rusinasoppani!

Ohjeessa lueteltiin aineet ja valmistusohjeessa tyyliin "keitä kiisseli, lisää rusinat". Oma järki arveli, että rusinat kuuluisi edes liottaa, muttei siitä mainittu ohjeessa mitään. Eikä nettiä vielä ollut, että olisi voinut googlatakaan.

Päädyin kumminkin uskomaan ohjetta, eka yritykseni kun oli. Tuloksena oli harmaata vesi-sokeri-kanelikiisseliä, seassa kourallinen rutikuivia rusinoita.

Kakku räjähti uunissa 😒

Kotitaloustunnilla piti tehdä jotain pataa, jonne tuli 2 dl lihalientä. Lihaliemi piti tehdä jauheesta. Minä lisäsin 2 dl sitä jauhetta. Oli vähän sakeaa.

Anoppilassa joskus tein jotain kastiketta ja ajattelin että laitanpa sinne näitä sieniä mitä on jääkaapissa. Ne olikin suolasieniä... lopputuloksena jäätävän suolainen kastike jota ei pystynyt syömään. En tiennyt että sieniä säilötään suolaan koska meillä kotona ei koskaan sienestetty, ei käynyt mielessäkään että niitä olisi pitänyt huuhdella ensin.

Olin juuri pitänyt puheen miehelle siitä, miten heitämme liikaa ruokaa roskiin. Ja paasannut, miten tästä eteenpäin mitään ruokatarvikkeita tai ruokaa ei heitetä jätteisiin, vaan kaikki on käytettävä, mitä ostetaan. Noh, tämän palopuheen jälkeen menin jääkaapille ja huomasin, että ruokakerma, vieläpä itseni ostama oli mennyt vanhaksi. Eikä mitään, enhän minä voinut olla se, joka puheeni jälkeen ensimmäiseksi nöyrtyy ja heittää jotain pois. Joten rupesin kokkaamaan.

Tein maa-artisokkakeittoa, vanhat kermat joukkoon. Maku ei muistaakseni ollut edes mitenkään erikoinen, kerma ei ollut niin vanhaa. Yritin tarjota keitosta vielä miehelle, luojan kiitos ei syönyt. Muutaman tunnin päästä tuntui kummalta mahassa ja ei aikaakaan, kun juoksin pöntölle ripuloimaan. Siinä se meni sitten loppuilta. Oli hyvä opetus siitä, ettei pidä olla typerissä paikoissa liian periaatteellinen, vanha ruoka roskiin vaan, vaikka miten ahdistaisi hävikki.

En ole tuon jälkeen sanallakaan maininnut ruoan pois heittämisestä miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mitä mä yritän leipoa.

"Vaivaa taikinaa kunnes se irtoaa kulhosta ja käsistä". MITÄ V...A??? Mun taikinat on tän vaivauksen lopputulemana mun käsissä isona klimppinä ja se kulho on myös kiinni siinä klimpissä.

Ihanan helppoa se leipominen ja säästää rahaa!

Liian vähän jauhoja sulla. Toinen konsti on laittaa viimeiseen jauhoerään öljyä.

Olin nuorna tyttönä kokkikoulussa ja pääsin työharjoittelupaikassa leipurin oppiin. Hän osasi aina laittaa juuri sen verran jauhoja ettei taikinaan tarvinnut öljyä mutta se ei ollut liian kuivaakaan. Opin häneltä tämän taidon itsekin.

Olin työharjoittelussa. Minua pyydettiin leipomaan kokoukseen erästä piirakkaa, jonka reseptin olen itse "keksinyt". Sain rahat ja menin ostamaan aineet, aloitin leipomisen.

Pelti oli uunissa ja olin hyvin tyytyväinen itseeni. Ihmettelin kyllä sitä palaneen käryä mikä leijaili, kun pintakaan ei meinannut millään hyytyä eikä ruskistua. Ajattelin että uunin pohjalla on jotain mikä palaa ja koska täytettä on niin paljon, vie hyytymimen aika.

Aikanaan piirakka sitten valmistui ja aloin leikkaamaan sitä osiin. Vaan eipä se leikkaantunut. Pohja oli kivikova ja ihan hiiltä sentin syvyydeltä, olin nimittäin paistanut piirakkaa alalämpö päällä, vielä reilusti yliaikaa.

Sitä ei todellakaan voinut tarjota kenellekään. Kello oli jo 20 vaille 9 illalla joten ehdin juuri ja juuri kipaista uudet tarpeet omilla vähillä rahoillani, ja leivoin sitä toista piirakkaa paniikissa yömyöhään saakka.

En koskaan kehdannut kertoa tätä asiaa työkavereille. Mutta se piirakka oli kuulemma hyvä ja maistuva ja jotkut tulivat jopa jälkeenpäin kiittämään.

Katsoin jonkun ruotsalaisen ruokaohjelman missä kokattiin hapankaalia, silliä ja perunaa pataruokatyyppisesti. Haudutus tapahtui oluessa. Okei, en tiedä mitä ajattelin kun päätin reseptiä kokeilla menin varmaan halpaan kun ohjelmassa hehkutettiin miten herkullinen syksyinen kalapata tuo onkaan. Siis se oli niin järkyttävää etten voi edes kuvailla makua. Maistui happamalta pierulta ja eltaantuneelta mätänemisprosessin loppuvaiheessa olevalta kalalta. Hyi hyi ja hyi. Mikään osa ei ollut syömäkelpoista ja asuntoonkin jäi paskan löyhkä ja happamat kala-aromit.

Testasin suostuisiko ystävän koira sitä syömään. Edes koira ei syönyt. Jos omistaisin sian niin ehkä sille olisi kelvannut.

Hurraa ruotsalainen ruoka!

Tein raparperipiirrakan, sukulaisille joista osa ei ollut koskaan käynnyt. Muuta tarjottavaa ei ollut niin äkikseltä kun ilmoittivat. Yleensä olen hyvä tekemään piirrakkaa,mutta tämä oli täysi kinttana . Ei kehdannut tarjota. Enemmän nolon teki tilanne,että asunnossa leijaili hyvä kanelipiirrakan tuoksu.

Vierailija kirjoitti:

Tein suklaamacaronseja. Paistetut pikkuleivät muistuttivat lähinnä koirankakkoja. Taikina ei levinnyt uunissa ollenkaan, oli kait liian tönkköä.

Ostin bolognesekastikkeeseen vahingossa porsaan jauhelihaa, lisäksi tomaattimurska oli chilillä maustettua. Yhdistelmä oli aivan järkyttävän pahaa. Mies haarukoi ruokaa vedet silmissä ja yritti laimeasti vakuutella, että on ihan syötävää.

Hirveesti alapeukkuja... jatketaan loppuun asti, siis kun itse maistoin ruokaa niin kippasin molempien ruuat roskiin. Mies yritti vaan olla kohtelias.

Juustokakun teko vesihauteessa. Tein ensimmäistä kertaa juustokakun ja kaivoin reseptin uunissa paistettavasta juustokakusta missä oli mainittu vesihaude. Ostin irtopohjavuoan, kaikki ainekset, ja innostuneena aloin puuhailemaan. Kakun teko onnistui siihen asti hyvin, kunnes laitoin sen vesihauteeseen niin, että irtopohja ei ollut napsahtanut kiinni kunnolla ja kakun sisälle oli päässyt vettä uunipelliltä. Roskiin meni. Pettymys oli suuri, kun kahvia jo keitin ja innokkaana odotin, että kohta pääsee syömään. Nykyään harrastan mielummin juustokakkuja, joita ei tarvi laittaa uuniin. 😉

Syön aina aamu-ja iltapalaksi rahkaa ja kiivejä, on mun herkkua!

Mulla oli jääkaapissa edellispäivän keitettyjä kananmunia ja halusin syödä yhden lämpimänä, joten laitoin sen mikroon. No sehän räjähti.

Tuttavamies teki lettutaikinaa, johon reseptin mukaan tulee 3/4 tl suolaa. Oli hivenen suolaisia lettuja, vaikka oli kuulemma noudattanut prikulleen reseptiä. Kävi ilmi, että luuli tuon merkinnän tarkoittavan 3 tai 4 tl suolaa :)

Piti vatkata pari purkillista kermaa vaahdoksi mansikoille. Sokeri- ja suolapurkit olivat hyllyllä vierekkäin, niinhän siinä kävi, että kun vatkatessani juttelin samalla miehen kanssa purkit menivät sekaisin ja kermaan meni aimo annos suolaa. Tajusin mokan heti, mutta tehtyä ei saanut enää tekemättömäksi, sillä olin suolaa kaataessani samalla sekoittanut kermaa. Ei muuta kuin mies kauppaan ostamaan uudet kermat samalla oven avauksella, kuin vieraat tulivat sisään. Kyllä sitten parin viinilasillisen jälkeen juttu nauratti, mutta ei juuri sillä hetkellä, kun tajusin mitä tuli tehtyä. Olen kuullut, että vastaavaa on tapahtunut muillekin.

Tykkään tulisesta ruuasta. 

Kerran erehdyin silppuamaan ja täyttämään jalapenoja ilman hanskoja (aattelin että eihän ne kovin tulisia voi olla.) Siitä seurasi viiltävä kipu pariksi tunniksi käsiin ja kynsien alle ja eihän se pesemällä kulu vaikka vuorotellen öljyllä ja fairylla hinkkasin.

Nagajauheen imaiseminen nenään pärkytti aika kipuisasti.

Piilolinssien vaihtaminen chilikäsillä on ollut myös tuskaisaa, mutta mikään ei vedä vertoja sille kun alkaa tyhjentämään kuukuppia ja on unohtanut että aiemmin on käsitellyt habaneroja ilman hanskoja <3 Lotraa siinä sitten maitoa ja öljyä toosaan.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se, kun ajatuksissaan laittaa leipomukseen currya kanelin sijaan...

mä taas laitoin vahingossa keittoon kanelia curryn sijasta :D ei kyllä ollut niin pahaa edes loppujenlopuksi mutta vähän huvitti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein suklaamacaronseja. Paistetut pikkuleivät muistuttivat lähinnä koirankakkoja. Taikina ei levinnyt uunissa ollenkaan, oli kait liian tönkköä.

Ostin bolognesekastikkeeseen vahingossa porsaan jauhelihaa, lisäksi tomaattimurska oli chilillä maustettua. Yhdistelmä oli aivan järkyttävän pahaa. Mies haarukoi ruokaa vedet silmissä ja yritti laimeasti vakuutella, että on ihan syötävää.

Hirveesti alapeukkuja... jatketaan loppuun asti, siis kun itse maistoin ruokaa niin kippasin molempien ruuat roskiin. Mies yritti vaan olla kohtelias.

Saat varmaan alapeukkuja paristakin syystä.

Ensimmäinen lienee, että macaronien ei kuulukaan levitä uunissa yhtään. Niidenhän annetaan ennen paistamista kuivahtaakin tovin, jotta niihin kehittyisi kuorentapainen eikä muoto enää uunissa muuttuisi. Luultavasti kekseissäsi ei edes ollut mitään suurempaa vikaa; monestihan käy niin, että ne vähän halkeilevat eivätkä näytä kaupan tuotteilta, koska macarontaikina on hyvin herkkä menemään himpun verran pieleen. Makua se ei haittaa. Jos keksit oikeasti olivat tönkköjä, paistoit niitä ehkä liikaa.

Toinen syy on, että porsaanliha käy bologneeseen aivan loistavasti. Minun on vaikea ymmärtää, miten kastikkeesi epäonnistuminen olisi ollut aineista kiinni. Eri juttu, jos ette chilistä tykkää. Itse saisin kyllä noista loistavan kastikkeen. Lisäksi sipulia ja yrttejä, ehkä porkkanaa ja varsiselleriä ja ripaus sokeria. Parin tunnin haudutus vielä, niin naminami. Mutta jo pelkästään noillakin saa ihan toimivan kastikkeen, jos maustaa ja malttaa hauduttaa.

Television Neljän tähden illallisessa kehuttiin kovasti sitruunaperunamuusia. Mies halusi kokeilla. En tiedä, menikö teossa jokin pieleen vai onko meillä toisenlainen maku, mutta se oli yksi kauheimman makuisista ruuista, joita olen ikinä maistanut.