Pahimmat kokkausmokat

Leikkasin koulukinkusta verkon pois ja ihmettelin levahtanutta läskinpalaa pellillä.

Pohjana ravintola-ja laivakokkikoulutukset.

Äiti pelasti joulun sitomalla sen kalastajanlangalla.

Sukulaistäti meinasi tukehtua nauruun kuultuaan, niinkuin minäkin seuraavana jouluna, kun tämä täti paistoi kinkkunsa pakkausmuovissa.

Kaikki mitä mä yritän leipoa.

"Vaivaa taikinaa kunnes se irtoaa kulhosta ja käsistä". MITÄ V...A??? Mun taikinat on tän vaivauksen lopputulemana mun käsissä isona klimppinä ja se kulho on myös kiinni siinä klimpissä.

Ihanan helppoa se leipominen ja säästää rahaa!

Laitoin curryyn tuoretta ananasta ja curry pohja juoksettui. Syötiin kuitenkin, mutta ällöä oli. Sen jälkeen olen käyttänyt säilykkeitä.

Kerran myös unohdin sokerin pullasta, ei hyvää sekään. Paljon on tullut mokailtua, mutta välillä sitä onnistuukin.

Gluteenittomien kanssa pitää olla tosi tarkka paistoajan suhteen! Hetkikin liikaaa uunissa ja leipomukset on pilalla, itse kanssa usein paistanut sämpylöistä kivikovia :-( Tällä pizzaohjeella (teen myös sämpylöitä samalla ohjeella, niihin kylläkin lisään joukkoon n. desin juustoa) en kuitenkaan ole epäonnistunut koskaan! http://tulppaaniuni.blogspot.de/2015/05/gluteeniton-pizza-maailman-para…

Vähän liian kuuma pannu kastiketta tehdessä ja muovinen kauha, jolla hämmensin. Kauha oli jotain aivan muuta lopuksi, kastike lensi roskiin varmuuden varalta...

 

Ei tuoretta ananasta rahkaan. Hetken aikaa se kyllä maistuu aivan ihanalta, mutta jonkin ajan päästä se on hapattunutta hirvitystä.

 

Tuolla ylhäällä jollekin, jos taikina ei todellakaan ole irtoamassa käsistä, niin lisää vähän jauhoa siihen käsiisi ja pyörittele pahimmat taikinat pois. Vaivaa jauhot taikinaan ja jatka. Sitko tulee sitä vaivatessa ja se tahmeus lähtee. Yleensä teen yhdellä kädellä vaivaukset, niin toinen käsi on puhtaana pelastamassa tarvittaessa.

 

Tein pizzataikinaa ja ajatuksissani luin reseptin väärin varmaan siksi koska sekaisin menneet ainekset olivat allekkain.. Eli muutama ruokalusikallinen öljyä muuttui muutamaksi desiksi ja vastaavasti muutama desi vettä muuttui muutamaksi ruokalusikalliseksi.. :D Ihmettelinkin että miten taikina on niin jauhoista joten lisäsin lisää öljyä (!!) :DD Kun tuli kaulimisen aika, taikina oli niin kimmoisaa että sitä ei pystynyt kaulimaan... Siitä tuli sitten astetta paksumpi pannupizza :'D

Ei sattunut minulle, mutta yläasteella köksäntunnilla eräs poika laittoi teelusikallisen sijasta vahingossa desilitran leivinjauhetta. No se leipomushan levisi uuniin ihan täysin ja vähän taisi tulla luukusta uloskin :D

Tein jotain jauhelihakeittoa, mihin laitan aina normaalisti lihaliemikuution makua antamaan. No sotkin kuutiot, ja murensin sinne kalaliemikuution. Eipä tuo nyt täysi katastrofi ole, mutta aika huonosti jauheliha ja ne juurekset sopii yhtee kalaliemen kanssa...

Mutta ylivoimaisesti sotkuisin moka tapahtui ihan pari viikkoa sitten. Ihan kasuaalisti väsäilin peruslasagnea ja sain hienosti valkokastikkeet ja tomaatti-jauhelihasoossit  levyjen kera aseteltua vuokaan. Uunin luukku auki ja eikun vuokaa sisään. Vaan siinä nostovaiheessa kävi jotain - en ymmärrä, oliko sormet jotenkin rasvaiset ja liukkaat, mutta vuoka lipsahti käsistä :O 

Vuoka osui luukun reunaan, ja siitä lattialle. Ja tottakai lasinen vuoka hajosi sirpaleiksi, tomaattiset jauhelihakastikeet kera paksun ja juustoisen valkosoossin lentelivät ympäriinsä ja minä olin jonkinlaisessa shokissa. En tiennyt yhtään mitä tehdä.

Päädyin sitten lopulta hakemaan kylpyhuoneesta lattialastan ja sillä työntelin enimmät sirpale-valkovuotosotkut läjään ja saappaat jalassa, itkua tuhertaen koitin jotenkin saada paikkoja siihen kuntoon, että pääsisi jopa jollain rätillä ja mopilla siivoamaan. 

No viimiseltään keittiö oli taas suht kuosissaan ja siinä sitten perhettä alkoi palailemaan syömään. Sai ukko aika kipakan vastauksen, kun tuli siihen ihmettelemään, miksei ole mitään ruokaa

Onnistuuko sulla tavalliset leipomukset?

Vierailija kirjoitti:

Onnistuuko sulla tavalliset leipomukset?

Kysymys siis sinulle, jolla keliaakikko lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vähän liian kuuma pannu kastiketta tehdessä ja muovinen kauha, jolla hämmensin. Kauha oli jotain aivan muuta lopuksi, kastike lensi roskiin varmuuden varalta...

 

Tuolla ylhäällä jollekin, jos taikina ei todellakaan ole irtoamassa käsistä, niin lisää vähän jauhoa siihen käsiisi ja pyörittele pahimmat taikinat pois. Vaivaa jauhot taikinaan ja jatka. Sitko tulee sitä vaivatessa ja se tahmeus lähtee. Yleensä teen yhdellä kädellä vaivaukset, niin toinen käsi on puhtaana pelastamassa tarvittaessa.

 

No kuule luuletko ettei ole kokeiltu. "Pyörittele pahimmat taikinat pois" . Kun siis puolet siitä koko taikinasta on siinä kädessä. Jos lisää paljon jauhoja, se menee sellaiseksi "juovikkaaksi", murtuvaksi. Öljyä lisäämällä sen klimpin saa pois jotenkin, mutta sitten se taikina ui rasvassa ja leivonnaiset on kivikovia.

Ihan esimerkkinä:

Päätin tehdä kaurapuuron jämästä leipää, kätevä emäntä taas uudessa alussa. Googlasin ohjeita ja valitsin tämän:

http://www.maku.fi/reseptit/puuroleipa

Kun olin lisännyt tuon ohjeenmukaisen määrän jauhoja taikina oli löysempää mömmöä kuin se alkuperäinen puuro. Lisäsin jauhoja ja yritin tuota "vaivaa taikinaa 10 minuuttia jauhotetulla pöydällä"

Juu, minuutin päästä taikina oli liisterinä pöydän pinnassa ja käsissä, vaivaamisen saattoi huoletta lopettaa siihen ja kaapia kaiken roskikseen. Tääkin ohje on tyyliin 5/0 hyvä ohje.

Vastedes teen vaan pizzaa ja mokkapaloja.

Ei todella tuu halvaksi. Parempi ostaa ruispaloja.

Sitruunakana. Ja sama moka vieläpä kaksi kertaa! 

Ensimmäisen kerran, ensimmäisiä "luksusruokiani" köyhänä opiskelijana, oli tehdä vähän soveltaen sitruunakanaa. Kanat pannulle tirisemään ja perään kiitettävästi sitruunamehua. En tiedä mitä tapahtui, mutta maku oli ihan sanoinkuvaamaton. Sellaista saippuakanaa! No, kanat meni roskiin, ja kiukusta kihisevä opiskelija mäkkiin. 

Mikään luovuttajahan minä en kuitenkaan ole, vaan päätin tarjota samaa luomusta äidilleni. Taas kanat ja sitruunamehut pannulle. Ja se oli tasan yhtä vastenmielisen kuvottavaa kuin edelliselläkin kerralla. Ja mitä tekivät opiskelija ja äitinsä? Katsoivat toisiaan, sitten kanaa, sitten kana meni roskiin ja kiukusta kihisevä opiskelija ja naurava äitinsä mäkkiin. Again. 

Onhan näitä itsellekin sattunut, lähinnä pieleen menneitä tuotoksia kun on itse lähtenyt soveltamaan. Muutamat hernekeitot polttanut pohjaan kun vahingossa laittanut levyn kutoselle sulkemisen sijaan ja pakastepizzat kanssa olleet vähän liian pitkään uunissa. Ei mitään vakavaa kuitenkaan. Mutta muistan vuosia sitten, kun pikkuveljeni oli juuri muuttanut omilleen. Hän soitti mulle yhtenä perjantai-iltana ja kyseli, kuinkas niitä perunoita oikeen keitetään. En muista mitä tarkalleen vastasin, ja kysymys oli jotenkin huvittava...taisin siinä vähän naureskellakin. Vajaan tunnin päästä veli soitti vihasena, että kattila on pilalla ja perunat palaneita, että oliskos sinne muka pitäny laittaa vettäkin. Voi, en ollut muistanut sanoa että KEITETÄÄN VEDESSÄ :) Ihan vaan oli iskenyt potut kattilaan, suolat päälle ja odotellut ( ilmeisesti jotain ihmettä )... Nykyään on erittäin pätevä kokki ja uskaltaa kokkailla oudompiakin ruokia.

Kerran kotitaloustunnilla unohtui kakusta jauhot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta, kun yritän leipoa. Olen ihan järjettömän huono leipomaan, vaikka seuraisin mitä ohjetta miten tarkkaan tahansa, aina lopputulos on jokinsortin katastrofi. Sämpylät näyttää yleensä aina jonkinlaisilta meteoriiteilta.

Sama homma. Olen keliaakikon äiti ja en millään saa gluteenittomia leipomuksia onnistumaan. Sämpylät on joko lättänöitä, raakoja tai kivikovia. Vastikään leipomani muffinssit oli sisältä raakoja vaikka olivat yli suositusajan uunissa. Pizzaohjeita olen kokeillut jo kolme ja kaikki omituisen koostumuksen omaavia. Nyt ostin rahkapulla-ainekset. Voin raportoida miten meni. :D

Keliaakikon sämpylät kantsii paistaa vaikka muffinssivuokassa tai niissä paperisissa tötteröissä joissa yleensä pullaa tehdään tai jossain vastaavassa niin saat niistä vähän parempia kun normaalisti pannulla leivinpaperin päällä paistamalla. Vaikka vähän hölmöltä kuulostaakin, mutta niin saat niistä vähemmän kovia ja ne kohoaakin hieman paremmin kun pellillä.

Tämän takia kaupoissa myytävät gluteenittomat leivät on yleensä aina vuokaleipiä.

-Kaverin luona heitin ranskalaisten sekaan suolan sijaan sokeria, hänellä kun oli tapana säilyttää niitä erillisissä astioissa alkuperäispakkauksen sijaan.

-Teininä tein täytekakkua ja maustoin kermavaahdon vaniljasokerin sijaan leivinjauheella, olivat silloin samannäköisissä (mutta erivärisissä) purkeissa.

-Olen aika huoleton ja kokeileva ruoanlaittaja, teen ruokaa usein hieman kokeiluluontoisesti. Viimeksi kehitin broileri-kvinoa-kasvispannun, joka onnistui rakenteeltaan muistuttamaan mannapuuroa ja maultaan nakkikeittoa.... -.-

Mutsin kaa tehtiin pitsaa. Uunista tulleen pizzan päälle mutsi ripotteli kardemummaa. Kun piti olla Oreganoa. Ei ollut hyvää. Eikä sitä kardemummaa saannut millään pois. 

Unohdin voidella vuoan kun tein kinkku piirakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein karjalanpiirakoita. Puuron tein hauduttamalla, eli maito ei missään vaiheessa kiehunut. Piirakoista tuli oikein nättejä, mutta uunissa puuron sisältämä maito sitten kiehahti... Kaikki kuoret avautuivat, puuro levisi pellille ja kärähti siihen kiinni. 

Vastaisuudessa muistan, että maidon täytyy kiehahtaa kuohuvaksi jo _ennen_ uuniin laittoa. Sitten puuro ei kuohu uunissa.

Ei se siitä ole kiinni. Lisää kananmuna puuroon ennenkun täytät piirakat niin puuro ei ylireagoi uunissa.

Voi ollakin toimiva vinkki. :) Omalla reseptilläni olen silti onnistunut ilman munaa, niin ennen kuin jälkeenkin riisikatastrofin. Hm, taidan kokeilla vielä kerran haudutuskattilalla ja munan kanssa... Olisi paljon mukavampi tapa keittää puuro haudekattilassa, kun se ei ainakaan pala pohjaan.

Vierailija kirjoitti:

Sitruunakana. Ja sama moka vieläpä kaksi kertaa! 

Ensimmäisen kerran, ensimmäisiä "luksusruokiani" köyhänä opiskelijana, oli tehdä vähän soveltaen sitruunakanaa. Kanat pannulle tirisemään ja perään kiitettävästi sitruunamehua. En tiedä mitä tapahtui, mutta maku oli ihan sanoinkuvaamaton. Sellaista saippuakanaa! No, kanat meni roskiin, ja kiukusta kihisevä opiskelija mäkkiin. 

Mikään luovuttajahan minä en kuitenkaan ole, vaan päätin tarjota samaa luomusta äidilleni. Taas kanat ja sitruunamehut pannulle. Ja se oli tasan yhtä vastenmielisen kuvottavaa kuin edelliselläkin kerralla. Ja mitä tekivät opiskelija ja äitinsä? Katsoivat toisiaan, sitten kanaa, sitten kana meni roskiin ja kiukusta kihisevä opiskelija ja naurava äitinsä mäkkiin. Again. 

Ei ole mikään köyhä opiskelija kun on varaa syödä Mcdonaldsissa.