Lue keskustelun säännöt.
Mun anoppi kehuu nautinnollisilla lomillaan, itse pienten äiti
14.09.2017 |
Minulla on pieniä lapsia, vauva, 3v ja 5v. En ole vaatinut tai odottanut anopilta mitään mutta toki olen toivonut että välit olisi hyvät ja voidaan jutella lasten kuulumisista. Anoppini jutut alkaa kuitenkin ärsyttämään todella paljon. Hän tietää että poikansa eli mieheni on yrittäjä ja työpäivät tosi pitkiä. Eli olen yksin vastuussa paljon. Anoppi kertoo usein asioistaan tyyliin "myö mennään nyt nauttimaan ja rentoutumaan kylpylään kolmeksi yöksi" (isovanhemmat terveitä eläkeläisiä ), "minä olin ystävän kanssa viikonloppulomalla, nautin hyvästä ruuasta ja levättiin hyvin", "me mennään tansseihin nauttimaan kesäillasta".
Itse olen ollut todella väsynyt ja yhteistä aikaa ei ole ollut vuosiin miehen kanssa. Minulla on tunne, että anoppi ihan tahallaan yrittää saada minulle pahan mielen. En ainakaan itse kehtaisi pienten lasten vanhemmille korostaa sitä että voi kun nautin, lepään, syön, nukun.. miksi ihmeessä tekisin niin??
Kommentit (286)
Vierailija kirjoitti:
Ihan oma valinta, kannattiko?
Mitä tarkoitat tällä? Lasten tekemistäkö? Jos kaikki täällä valitsisivat niin "viisaasti", etteivät koskaan tekisi lapsia, niin lyhyeen loppuisivat lapsettomienkin juhlat. Se on vaan fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aivan samanlainen kokemus usean vuoden ajalta. Anoppi suorastaan alleviivaa, kuinka helppoa hänen elämänsä on, kun lapset ovat lentäneet pesästä. Saattaa soittaa minulle ja kyselee kuulumisiani. Jos kerron ihan realisistisesti ja tavallisista asioista, mitä kuluu (lapsella on ollut vaikkapa lääkekuuri korvatulehduksen vuoksi), hän siunailee, kauhistelee ja voivottelee, miten kamalan rankkaa minun elämäni onkaan pienten lasten äitinä. Ja miten minulla ei varmaan ole yhtään aikaa esim. lukea kirjoja. Ja sitten seuraavassa hetkessä päivittelee, miten niin laiskottaa ja taidanpa mennä tuonne pötköttelemään kirjan ääreeen. Koskaan apua tarjoamatta. Olenkin oppinut pitämään suuni kiinni, en jaksa hirveää sääliä ja voivottelua.
Mutta minkä olen oppinut:kaiken takana on jonkinlainen kateus. Onko sinulla ap, jotain, mitä hän kadehtisi? Vaikka ihan myönteinen asenne elämään, hyvä suhde hänen poikaansa jne?
Tai sitten anopin oma kokemus lapsen/lasten kasvattamisesta on se, että se on rankkaa. Ei kaikessa ole aina kyse kateudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ihmisillä on tapana kertoa omista kokemuksistaan, omasta elämästään ja sen tapahtumista.
Anoppisi on varmasti elänyt pikkulapsivaiheen omassa nuoruudessaan ja nyt hänen elämänsä on tavanomaista eläkeläisen elämää ja näistä hän sinulle jutustelee.
En näe hänen toiminnassaan kyllä mitään omituista.
Me emme ole vielä eläkkeellä, mutta aikuisia lapsia on ja kaksi lapsenlastakin.
Myös me matkailemme, kyläilemme ja kutsumme vieraita kotiimme syömään ja seurustelemaan.
Meillä on myös toinen asunto ulkomailla, jossa vietämme aikaa ympäri vuoden, kun vaan töiltämme pääsemme lähtemään.
Olen itsekin kertonut miniälle elämämme iloista, enkä ole edes ajatellut, että minä kehuskellen, tai hänelle pienten lasten vähän nukkuvalle äidille pahaa mieltä haluten näistä kertoisin.
Eri sukupolvilla on erilaiset elämän vaiheet, kurjaa, että et suo vanhemmalle sukulaisellesi vilpitöntä oikeutta nauttia siitä.
Ehkä ymmärrät tämän siinä vaiheessa, kun olet itse mummuikäinen.
Oletko tarjonnut sille pienten lasten vähän nukkuvalle äidille hoitoapua ja hengähdystaukoa?
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta tulee vain mieleen, että minäkin hoidin kolme lastani ilman isovanhempien apua ja miehen ura oli kovassa nousukiidossa. Eli hän oli todella, todella vähän kotona.
Tottakai olin välillä väsynyt ja hermostunutkin, mutta itsepähän olin lapseni halunnut. Ei kaikilla asu isovanhemmat lähimaillakaan, kaikilla heitä ei edes ole. Jotenkin tuntuu, että nykymammat ovat tottuneet saamaan kaiken liian helpolla ja sitten väsytään pienimmistäkin yövalvomisista ja vastoinkäymisistä. Kyllä, tiedän, mistä puhun, sillä oma keskimmäiseni valvotti yöt pytkeen ensimmäiset 6-7 kk ja päivällä oli pakko leikkiä vajaa kolmevuotiaan kanssa.
No, nyt olen työni tehnyt ja lapseni hoitanut ja todellakin minulla on oikeus nauttia elämästäni. Olen antanut kaikkeni omille lapsilleni ja nuorilleni. Minulla ei vielä ole lapsenlapsia, mutta tulevaisuutta ajatellen ei ole minun tehtäväni hoitaa heitä, jos mieluummin haluan asua talvikuukaudet Espanjassa. En lupaudu lastenhoitajaksi pitkällä tähtäimellä kysyttäessä, koska juuri silloin saattaa tehdä mieleni lähteä ex tempore-matkalle/teatteriin tms. Autan, jos se minulle sopii. Ja ihan varmasti tulen rakastamaan ja hemmottelemaan lapsenlapsiani, mutta hoitajaksi en ala. Vien heitä ulkomaille lomalle mukanani silloin, kun se minusta on hauskaa. Voin vaikka siivota lastenlasten luona, jos huomaan sen olevan tarpeen, luvan kanssa tietysti. Mutta kukaan ei voi olettaa, että teen sitä säännöllisesti.
Tätä ajatellen en oikein ymmärtä, mistä minä sitten juttelisin, jos en niitä näitä omasta elämästäni, joka nyt vaan sattuu olemaan varsin mukavaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ihmisillä on tapana kertoa omista kokemuksistaan, omasta elämästään ja sen tapahtumista.
Anoppisi on varmasti elänyt pikkulapsivaiheen omassa nuoruudessaan ja nyt hänen elämänsä on tavanomaista eläkeläisen elämää ja näistä hän sinulle jutustelee.
En näe hänen toiminnassaan kyllä mitään omituista.
Me emme ole vielä eläkkeellä, mutta aikuisia lapsia on ja kaksi lapsenlastakin.
Myös me matkailemme, kyläilemme ja kutsumme vieraita kotiimme syömään ja seurustelemaan.
Meillä on myös toinen asunto ulkomailla, jossa vietämme aikaa ympäri vuoden, kun vaan töiltämme pääsemme lähtemään.
Olen itsekin kertonut miniälle elämämme iloista, enkä ole edes ajatellut, että minä kehuskellen, tai hänelle pienten lasten vähän nukkuvalle äidille pahaa mieltä haluten näistä kertoisin.
Eri sukupolvilla on erilaiset elämän vaiheet, kurjaa, että et suo vanhemmalle sukulaisellesi vilpitöntä oikeutta nauttia siitä.
Ehkä ymmärrät tämän siinä vaiheessa, kun olet itse mummuikäinen.
Oletko tarjonnut sille pienten lasten vähän nukkuvalle äidille hoitoapua ja hengähdystaukoa?
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta tulee vain mieleen, että minäkin hoidin kolme lastani ilman isovanhempien apua ja miehen ura oli kovassa nousukiidossa. Eli hän oli todella, todella vähän kotona.
Tottakai olin välillä väsynyt ja hermostunutkin, mutta itsepähän olin lapseni halunnut. Ei kaikilla asu isovanhemmat lähimaillakaan, kaikilla heitä ei edes ole. Jotenkin tuntuu, että nykymammat ovat tottuneet saamaan kaiken liian helpolla ja sitten väsytään pienimmistäkin yövalvomisista ja vastoinkäymisistä. Kyllä, tiedän, mistä puhun, sillä oma keskimmäiseni valvotti yöt pytkeen ensimmäiset 6-7 kk ja päivällä oli pakko leikkiä vajaa kolmevuotiaan kanssa.
No, nyt olen työni tehnyt ja lapseni hoitanut ja todellakin minulla on oikeus nauttia elämästäni. Olen antanut kaikkeni omille lapsilleni ja nuorilleni. Minulla ei vielä ole lapsenlapsia, mutta tulevaisuutta ajatellen ei ole minun tehtäväni hoitaa heitä, jos mieluummin haluan asua talvikuukaudet Espanjassa. En lupaudu lastenhoitajaksi pitkällä tähtäimellä kysyttäessä, koska juuri silloin saattaa tehdä mieleni lähteä ex tempore-matkalle/teatteriin tms. Autan, jos se minulle sopii. Ja ihan varmasti tulen rakastamaan ja hemmottelemaan lapsenlapsiani, mutta hoitajaksi en ala. Vien heitä ulkomaille lomalle mukanani silloin, kun se minusta on hauskaa. Voin vaikka siivota lastenlasten luona, jos huomaan sen olevan tarpeen, luvan kanssa tietysti. Mutta kukaan ei voi olettaa, että teen sitä säännöllisesti.
Tätä ajatellen en oikein ymmärtä, mistä minä sitten juttelisin, jos en niitä näitä omasta elämästäni, joka nyt vaan sattuu olemaan varsin mukavaa elämää.
Juuri näin! NYT ollaan asian ytimessä! Hyvä.
Se, että elämäsi on paskaa, ei ole kenenkään muun vika. Jos sinulle on ongelma se, että muut pystyvät nauttimaan elämästään, kun sinä olet valinnut toisin, kannataisi katsoa peiliin.
Minä olen lapseton, ja minulle saa hehkuttaa lapsiperheonnea vaikka kuinka, koska olen täysin tyytyväinen tekemiini valintoihin, enkä varmasti tunne kateutta ainuttakaan vanhempaa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt kestää valitettavasti vielä ainakin 15v, että tuo itsekäs sukupolvi saadaan hautaan. Nyt heillä on pitänyt kiirettä ottaa kunnia omien vanhempiensa maan jälleenrakennuksesta, nauttia oman aikansa täystyöllisyydestä, toteuttaa omien eläke-etujen ajaminen lasten kustannuksella ja siten ajaa maa velkaiseksi. Noin niin kuin isossa mittakaavassa.
Oma äiti asenteeltaan todella hyvä esimerkki - valittaa usein eläkkeen pienuutta, mutta eron jälkeen on kuitenkin velaton kaupunkiasunto ja kesämökki. Ja uusi mies jakamassa kustannuksia. Mutta ei oma-aloitteisesti aikaa lastenlapsille koskaan, vaikka puheissa aina sitä harmittelee, kun ei ehdi. Sitten kun pakkotilanteessa kyselet hoitoapua, niin vastentahtoinen ja syyllistävä asenne, kun hänen vapaa-aikaansa viedään.
Tiedän että siellä on paljon positiivisia poikkeuksiakin, mutta työni puolesta olen niin paljon ihmisten kanssa tekemisissä, että tuo yhden sukupolven itsekkyys ja vaativuus näkyy selkeänä piikkinä.
Jep jep....ja nämä nykymammat sitten hoitavat empaattisina lapsenlapsensa....Muistakaa pikkulasten nurisijavanhemmat sitten että ette nauti pikkulapsettomasta ajastanne tulevaisuudessa, ette matkustele tms vaan hoidatte lapsenlapsenne.
Vierailija kirjoitti:
Se, että elämäsi on paskaa, ei ole kenenkään muun vika. Jos sinulle on ongelma se, että muut pystyvät nauttimaan elämästään, kun sinä olet valinnut toisin, kannataisi katsoa peiliin.
Minä olen lapseton, ja minulle saa hehkuttaa lapsiperheonnea vaikka kuinka, koska olen täysin tyytyväinen tekemiini valintoihin, enkä varmasti tunne kateutta ainuttakaan vanhempaa kohtaan.
No sitten sinä et tiedä, että viikkotolkulla valvottujen öiden jälkeen sitä voi olla vähän herkillä, vaikka ei katuisikaan valintojaan ja seisoisi niiden takana 100%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ihmisillä on tapana kertoa omista kokemuksistaan, omasta elämästään ja sen tapahtumista.
Anoppisi on varmasti elänyt pikkulapsivaiheen omassa nuoruudessaan ja nyt hänen elämänsä on tavanomaista eläkeläisen elämää ja näistä hän sinulle jutustelee.
En näe hänen toiminnassaan kyllä mitään omituista.
Me emme ole vielä eläkkeellä, mutta aikuisia lapsia on ja kaksi lapsenlastakin.
Myös me matkailemme, kyläilemme ja kutsumme vieraita kotiimme syömään ja seurustelemaan.
Meillä on myös toinen asunto ulkomailla, jossa vietämme aikaa ympäri vuoden, kun vaan töiltämme pääsemme lähtemään.
Olen itsekin kertonut miniälle elämämme iloista, enkä ole edes ajatellut, että minä kehuskellen, tai hänelle pienten lasten vähän nukkuvalle äidille pahaa mieltä haluten näistä kertoisin.
Eri sukupolvilla on erilaiset elämän vaiheet, kurjaa, että et suo vanhemmalle sukulaisellesi vilpitöntä oikeutta nauttia siitä.
Ehkä ymmärrät tämän siinä vaiheessa, kun olet itse mummuikäinen.
Oletko tarjonnut sille pienten lasten vähän nukkuvalle äidille hoitoapua ja hengähdystaukoa?
Kyllä lapsenlapset on olleet meillä yöhoidossa useastikin. Ihan jo muutaman viikon ikäisenä oli esikoinen meillä yötä, että vanhemmat saivat yhteistä aikaa yön yli.
Auttanut olemme aina, kun on apua pyydetty. Arkipäivisin tämä ei ole mahdollista, kun olemme vielä molemmat papan kanssa työelämässä,hoitoapumme on näin ollen ollut viikonloppuisin.
Omat lapsemme eivät koskaan olleet yhtään yötä kummallakaan isovanhemmallaan hoidossa. Omat vanhempani olivat kiireisiä yrittäjiä, enkä olisi kehdannut edes ehdottaa. Appi ja anoppi taas olivat sairaita, joten ei sinnekään voinut ajatella. Hyvin selvisimme kuitenkin ilman apuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että elämäsi on paskaa, ei ole kenenkään muun vika. Jos sinulle on ongelma se, että muut pystyvät nauttimaan elämästään, kun sinä olet valinnut toisin, kannataisi katsoa peiliin.
Minä olen lapseton, ja minulle saa hehkuttaa lapsiperheonnea vaikka kuinka, koska olen täysin tyytyväinen tekemiini valintoihin, enkä varmasti tunne kateutta ainuttakaan vanhempaa kohtaan.
No sitten sinä et tiedä, että viikkotolkulla valvottujen öiden jälkeen sitä voi olla vähän herkillä, vaikka ei katuisikaan valintojaan ja seisoisi niiden takana 100%.
Minä olin herkillä huonosti nukuttujen öiden takia, kun oli vauva. Siksi en missään tapauksessa halunnut lisää enää lisää lapsia. Nyt lapsi jo teini ja saan matkustella yms. aika vapaasti. Joten en tosiaan ymmärrä aloitusta, koska elämä on täynnä valintoja. Ap valinnut toisin kuin esim. minä, joten miksi valittaa..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että elämäsi on paskaa, ei ole kenenkään muun vika. Jos sinulle on ongelma se, että muut pystyvät nauttimaan elämästään, kun sinä olet valinnut toisin, kannataisi katsoa peiliin.
Minä olen lapseton, ja minulle saa hehkuttaa lapsiperheonnea vaikka kuinka, koska olen täysin tyytyväinen tekemiini valintoihin, enkä varmasti tunne kateutta ainuttakaan vanhempaa kohtaan.
No sitten sinä et tiedä, että viikkotolkulla valvottujen öiden jälkeen sitä voi olla vähän herkillä, vaikka ei katuisikaan valintojaan ja seisoisi niiden takana 100%.
Minä olin herkillä huonosti nukuttujen öiden takia, kun oli vauva. Siksi en missään tapauksessa halunnut lisää enää lisää lapsia. Nyt lapsi jo teini ja saan matkustella yms. aika vapaasti. Joten en tosiaan ymmärrä aloitusta, koska elämä on täynnä valintoja. Ap valinnut toisin kuin esim. minä, joten miksi valittaa..?
Sama tilanne, kyllä elämä on ihanaa näin! <3 <3 <3
Ihmisperseigtä on kaiken ikäisissä. Älä välitä ja vähennä näkemisiä. niillä lomilla on hintansa; lapsenlapset:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko joku kertoa minulle, yhden lapsen ymmärtämättömälle äidille, _miksi_ ne lapset tehdään vimmalla peräkanaa? Jos ap:n lapset olisivat vaikka 1v, 6v ja 11v, ei hän olisi ollenkaan niin väsynyt ja katkera kuin nyt. Tai edes 1v, 5v ja 9v. Mikä kiire ihmisillä on saada ne lapset peräkkäin ja ajaa itsensä ihan piippuun?
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku kertoa minulle, yhden lapsen ymmärtämättömälle äidille, _miksi_ ne lapset tehdään vimmalla peräkanaa? Jos ap:n lapset olisivat vaikka 1v, 6v ja 11v, ei hän olisi ollenkaan niin väsynyt ja katkera kuin nyt. Tai edes 1v, 5v ja 9v. Mikä kiire ihmisillä on saada ne lapset peräkkäin ja ajaa itsensä ihan piippuun?
Kolmen vuoden välein, jotta kotihoidontuen päättyessä alkaa uusi äitiyspäivärahakausi. Kolmen lapsen kanssa saa olla yhteensä 9 vuotta kotona ilman, että menettää työpaikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ilkeitä ihmisiä täällä. Kyllä ymmärrän täysin ap:ta että raivostuttaa! Ihan sama jos joku köyhä kertoisi kuinka ei ole rahaa tehdä mitään ylimääräistä, niin siihen toinen kommentoisi mitä kaikkea hänellä om varaa tehdä.
Mitä jos seuraavan kerran kun anoppi alkaa leuhkimaan niin sanoisit että voi kun sinullekin kelpaisi rentoutuminen kylpylässä mutta eipä ole lapsilla sellaisia isovanhempia joka haluaisi heidän kanssa viettää aikaa, ja toivottelisit anopille hyvää rentoutumista oikein sinunkin edestä!
Vierailija kirjoitti:
Onpa ilkeitä ihmisiä täällä. Kyllä ymmärrän täysin ap:ta että raivostuttaa! Ihan sama jos joku köyhä kertoisi kuinka ei ole rahaa tehdä mitään ylimääräistä, niin siihen toinen kommentoisi mitä kaikkea hänellä om varaa tehdä.
Mitä jos seuraavan kerran kun anoppi alkaa leuhkimaan niin sanoisit että voi kun sinullekin kelpaisi rentoutuminen kylpylässä mutta eipä ole lapsilla sellaisia isovanhempia joka haluaisi heidän kanssa viettää aikaa, ja toivottelisit anopille hyvää rentoutumista oikein sinunkin edestä!
Kyllä ap vielä ehtii lillumaan kylpylöissä sitten aikanaan kuten anoppinsa nyt. Tuskin anoppikaan on reissaillut kun oli pienten/pienen lapsen äiti....
Vierailija kirjoitti:
Onpa ilkeitä ihmisiä täällä. Kyllä ymmärrän täysin ap:ta että raivostuttaa! Ihan sama jos joku köyhä kertoisi kuinka ei ole rahaa tehdä mitään ylimääräistä, niin siihen toinen kommentoisi mitä kaikkea hänellä om varaa tehdä.
Mitä jos seuraavan kerran kun anoppi alkaa leuhkimaan niin sanoisit että voi kun sinullekin kelpaisi rentoutuminen kylpylässä mutta eipä ole lapsilla sellaisia isovanhempia joka haluaisi heidän kanssa viettää aikaa, ja toivottelisit anopille hyvää rentoutumista oikein sinunkin edestä!
Rahattomuus ei ole aina oma valinta. Lasten tekeminen on! Kuule, ihan samalla tavalla ap:kin olisi voinut matkustella, jos ei olisi muksuja vääntänyt noin tiheään tahtiin. Ap:n pitäisi olla tyytyväinen valintoihinsa ja kehua niitä anopille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ihmisillä on tapana kertoa omista kokemuksistaan, omasta elämästään ja sen tapahtumista.
Anoppisi on varmasti elänyt pikkulapsivaiheen omassa nuoruudessaan ja nyt hänen elämänsä on tavanomaista eläkeläisen elämää ja näistä hän sinulle jutustelee.
En näe hänen toiminnassaan kyllä mitään omituista.
Me emme ole vielä eläkkeellä, mutta aikuisia lapsia on ja kaksi lapsenlastakin.
Myös me matkailemme, kyläilemme ja kutsumme vieraita kotiimme syömään ja seurustelemaan.
Meillä on myös toinen asunto ulkomailla, jossa vietämme aikaa ympäri vuoden, kun vaan töiltämme pääsemme lähtemään.
Olen itsekin kertonut miniälle elämämme iloista, enkä ole edes ajatellut, että minä kehuskellen, tai hänelle pienten lasten vähän nukkuvalle äidille pahaa mieltä haluten näistä kertoisin.
Eri sukupolvilla on erilaiset elämän vaiheet, kurjaa, että et suo vanhemmalle sukulaisellesi vilpitöntä oikeutta nauttia siitä.
Ehkä ymmärrät tämän siinä vaiheessa, kun olet itse mummuikäinen.
Oletko tarjonnut sille pienten lasten vähän nukkuvalle äidille hoitoapua ja hengähdystaukoa?
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta tulee vain mieleen, että minäkin hoidin kolme lastani ilman isovanhempien apua ja miehen ura oli kovassa nousukiidossa. Eli hän oli todella, todella vähän kotona.
Tottakai olin välillä väsynyt ja hermostunutkin, mutta itsepähän olin lapseni halunnut. Ei kaikilla asu isovanhemmat lähimaillakaan, kaikilla heitä ei edes ole. Jotenkin tuntuu, että nykymammat ovat tottuneet saamaan kaiken liian helpolla ja sitten väsytään pienimmistäkin yövalvomisista ja vastoinkäymisistä. Kyllä, tiedän, mistä puhun, sillä oma keskimmäiseni valvotti yöt pytkeen ensimmäiset 6-7 kk ja päivällä oli pakko leikkiä vajaa kolmevuotiaan kanssa.
No, nyt olen työni tehnyt ja lapseni hoitanut ja todellakin minulla on oikeus nauttia elämästäni. Olen antanut kaikkeni omille lapsilleni ja nuorilleni. Minulla ei vielä ole lapsenlapsia, mutta tulevaisuutta ajatellen ei ole minun tehtäväni hoitaa heitä, jos mieluummin haluan asua talvikuukaudet Espanjassa. En lupaudu lastenhoitajaksi pitkällä tähtäimellä kysyttäessä, koska juuri silloin saattaa tehdä mieleni lähteä ex tempore-matkalle/teatteriin tms. Autan, jos se minulle sopii. Ja ihan varmasti tulen rakastamaan ja hemmottelemaan lapsenlapsiani, mutta hoitajaksi en ala. Vien heitä ulkomaille lomalle mukanani silloin, kun se minusta on hauskaa. Voin vaikka siivota lastenlasten luona, jos huomaan sen olevan tarpeen, luvan kanssa tietysti. Mutta kukaan ei voi olettaa, että teen sitä säännöllisesti.
Tätä ajatellen en oikein ymmärtä, mistä minä sitten juttelisin, jos en niitä näitä omasta elämästäni, joka nyt vaan sattuu olemaan varsin mukavaa elämää.
Eli siirrät itsekkyyttä eteenpäin: en saanut apua enkä anna. Muista että lapset ja lapsenlapset käyvät sitten vanhainkodissa sinua katsomassa jos se heille sopii ja jos ei ole muuta menoa. Älä sitten kysy heitä vierailemaan pitkällä tähtäimellä koska heidän saattaa tehdä mieli juuri silloin lähteä ex tempore matkalle/teatteriin tms.
Oikeastaan tässä ei ollut puhekaan lastenlasten hoitamisesta (joka näyttää monelle wannabe-mummille ja-jo-mummille punainen vaate) vaan suhtautumisesta, empatiasta ja toisen huomioon ottamisesta. Älä lyö lyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:tä niin hyvin. Itse olin aikanaan toipumassa vaikeasta sairaudesta, pieniä lapsia, parisuhde koetuksella ja rahallisesti tiukkaa. Samaan aikaan anoppi - sensijaan että olisi tarjonnut apuaan - kertoili vuolaasti ostamisistaan ja kaukomatkoistaan, kuinka ihanaa oli taas sillä ja tällä luksusristeilyllä. Tätä jatkui vuosia, surin sitä että apua ei saada ja isovanhemmat eivät välitä.
Lopulta minulla napsahti ja annoin palaa oikein kunnolla. Anoppi loukkaantui mutta se oli pienin murheeni sillä hetkellä. Pystyin vihdoin näkemään ja myöntämään itselleni kuinka itsekkäitä appivanhempani ovat. Se teki kipeää mutta vapautti samalla turhista toiveista heidän suhteensa. Välimme eivät ole korjaantuneet ja tuskin korjaantuvatkaan koska he eivät näe toiminnassaan mitään väärää. Ketään ei voi muuttaa, itsensä takia kannattaa antaa anteeksi. Se vapauttaa.
No totta puhuen, mitään VÄÄRÄÄ appivanhempasi eivät ole tehneet reissatessaan ja nauttiessaan omista rahoistaan ja vapaa-ajastaan. He tekivät tietoisen valinnan ja lapsenpiikomisen sijaan päättivät nautiskella elämästä. Kaikillahan on ihan täys oikeus olla juuri niin itsekkäitä kuin haluaa, vaikka se toisesta tuntuisi miten epäreilulta.
Heillä on myös OIKEUS nauttia yksinäisestä vanhuudesta siinä vaiheessa kun jalka ei enää nouse lentokoneeseen eikä omista ystävistäkään ole seuraksi. Samaan aikaan miniällä ja lapsenlapsilla on OIKEUS elää omaa elämäänsä välittämättä heistä. Sitä saa mitä tilaa, kaikillahan meillä on oikeus tilata mitä halutaan.
Tietenkin on. Mua ihmetyttää, miksi juuri anoppiensa apua haluavat aina tuovat tämän esille? Eihän teillä tule olemaan aikaa anoppinne luona vierailuun tai auttamiseen, koska teidän aikannehan menee lapsenlapsianne hoitaessa. Ja kyllä me anopit tiedämme, että siinä vaiheessa lapsemme ja lapsenlapsemme voivat asua vaikka toisella puolella maapalloa.
Tai sitten asuvat kilometrin päässä mutta eivät auta kun ette tekään auttaneet.
Niin. Eivät he auta, vaikka heitä olisi auttanutkin, koska he taas vuorostaan auttavat omia lapsiaan lastenlastensa hoidossa. Tai saattavathan he siinä vaiheessa olla jopa huonommassa kunnossa kuin anoppinsa. Eivät ehdi, jaksa tai pysty auttamaan. Ihan sama, vaikka heitä olisi auttanut vuosia joka ainoa päivä. Eli ei tuo auttaminen tarkoita, että saisi sitten vuosien tai vuosikymmenten päästä itse apua.
Ihme vinkujia täällä taas. Ei kukaan halua että anoppi tai oma äiti lopettaa oman elämänsä elämisen ja keskittyy vain lastenlasten hoitoon, mutta kun pakko vääntää asiat aina ääripäihin. Vanhemmat hoituvat lapset ja isovanhemmat auttavat enemmän tai vähemmän.
Kyllä, anopilla on oikeus tehdä elämällään mitä haluaa ja jopa kertoa niistä miniälleen, mutta jos on vähänkin tunnetajua, ilmaisee myötätuntoa miniän väsymykseen kuin toteaa, että itse nukkuu sitten seuraavana yönä paremmin (kun toisella ei sitä mahdollisuutta ole). Vähän kuin toteaisi johonkin anopin vanhuuden vaivaan, että ei nuorella vaan sellaista ole.
Ap:n anoppi saattaa tehdä tuota tahallaan tai sitten on vain niin törppö ettei tajua, näitäkin ihmisiä on, joille se oma juttu on niin tärkeä ettei osaa toista huomioida ollenkaan. Ja ihan tosiasia on se, että jos anoppi ei halua olla pienten lastenlasten kanssa tekemisissä, niin eivät ne isompana halua anoppiin tutustua. Tämän voi huomata todella monesta perheestä, tiedän lukuisia tapauksia joissa isovanhemmat ovat olleet lastenlasten kanssa aktiivisesti yhteydessä pienestä pitäen, kummasti teini-ikäiset ja vanhemmat lapsenlapset käyvät kylässä, auttavat asioissa jne. ihan vapaaehtoisesti. Ja sitten on näitä isovanhempia, jotka kerran vuodessa poikkeavat lapsenlapsiaan katsomassa ja sitten ihmetellään vuosia myöhemmin kun ei mökkitalkoisiin ole porukkaa tulossa, kukaan ei poikkea kylässä (sitten kun ei enää itse pysty lähtemään mihinkään).