Mun anoppi kehuu nautinnollisilla lomillaan, itse pienten äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku kertoa minulle, yhden lapsen ymmärtämättömälle äidille, _miksi_ ne lapset tehdään vimmalla peräkanaa? Jos ap:n lapset olisivat vaikka 1v, 6v ja 11v, ei hän olisi ollenkaan niin väsynyt ja katkera kuin nyt. Tai edes 1v, 5v ja 9v. Mikä kiire ihmisillä on saada ne lapset peräkkäin ja ajaa itsensä ihan piippuun?

Kolmen vuoden välein, jotta kotihoidontuen päättyessä alkaa uusi äitiyspäivärahakausi. Kolmen lapsen kanssa saa olla yhteensä 9 vuotta kotona ilman, että menettää työpaikkaansa. 

Mutta eikö se kotona ole ole rankkaa, kun lapset on pienillä ikäeroilla? Eikö olisi leppoisampaa käydä välillä töissä ja tehdä seuraava lapsi sitten kun edellisen kanssa pääsee jo vähän helpommalla? Eikö ne vähän vanhemmat lapset ota sen sisaruksenkin paremmin vastaan, kun eivät ole itse enää niin kovasti äidistä riippuvaisia? Ja eikö olisi mukava olla vauvan kanssa kotona kun ekaluokkalainen tulee koulusta? Ei tarvitsisi murehtia miten se pieni koululainen pärjää ja miten kesälomat saadaan järjestymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tyhmiä vai mikä vikana? Minulle on ihan sama missä anoppi käy, kun meidän lapsille hän ei juuri aikaa muutenkaan anna. Mutta silloin kun harvoin jutellaan, tuntuu suorastaan törkeältä kun hän mehustelee sillä kuinka on nauttinut ties mistä, käynyt hieronnassa jne.. hänellä on tarve kertoa se minulle, jolla ei ole mitään mahdollisuutta levätä saati mihinkään ekstraan.

En minäkään menisi lapsettomalle hehkuttamaan lapsiperhe-elämän hyvistä puolista tai vaikka työttömälle siitä miten ihanaa on kun on mieleinen työ!

Ap

Hei Ap, täällä kohtalotoveri. Tiedän tilanteen varsin hyvin. Oma anoppini on samanlainen, olen itkenyt hänen nenänsä edessä omaa väsymystäni, johon hän vastaa lähtemällä jumppaamaan. Tutuksi on tulleet hieronnat, luksuslomat, kesäilloista ja päiväunista nauttimiset, juhlaskumpat ja muut päin naamaa hieromiset. Miten siihen voisikaan vastata? Ei mitenkään. Pienten lasten äitinä sitä on ihan altavastaajana noissa aikuisten maailman asiossa, ei niihin ole asiaa osallistua jos kotona ei ole ketään joka ottaa vastuuta ja päästää menemään ja osallistumaan. Tottakai sitä odottaisi varsinkin lähellä asuvilta isovanhemmilta edes jonkun verran hoitoapua, sen verran ettei se nyt ketään uuvuttaisi, mutta kuitenkin tarjoaisi pikkulapsiarjessa välillä hengähdystauon.

Minun vinkkini. Sulje korvasi. Suuret ikäluokat ovat oikeasti ihan helvetin itsekkäitä. Ala sen sijaan puhumaan vaikka miten vituttaisi ja väsyttäisi aina siitä miten ihana läheinen suhde sinulla on lapsiisi ja miten nautitte ulkoilusta, auringosta, tästä ohikiitävästä ajasta jonka saa vaan kerran kokea. Samalla voit ajatella, että Karma is a bitch. Sitten kun anoppi aikanaan palvelutalosta kyselee apuja kauppareissulle taikka apteekkikäyntiin, sinulla tasantarkkaan on hieronta, jumppa tai joku ihana kylpyläloma varattu. Hoida omia lapsiasi ja lapsenlapsiasi itse aikanaan sitten paremmin tämän anopin huonon esimerkin motivoimana. Tsemppiä! Me äidit kyllä selvitään. Muutaman vuoden päästä on jo ihan eri tilanne lasten kasvaessa. Vaikka oma perhe parasta ja raskasta onkin, niin kyllä ne eteenpäin vierivät päivät ja vuodet väistämättä tuovat sitä tilaa elämiselle ja meille itsellemme myös.

Hyvin kirjoitettu. Meilläkin tulee käymään niin että mitään apuja ja empatioita ei isovanhemmille heru sitten kun ovat vanhoja ja avun tarpeessa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kun perheellämme oli rankkaa, he keskittyivät avunantamisen sijaan golfaamiseen, kaukomatkoihin ja loputtomaan hedonismiin. Tuollaista vaan ei voi antaa anteeksi eikä unohtaa.

Aika itsekästä porukkaa olette. Vai pitäisi isovanhempien jättää kokonaan oma elämä elämättä. Ensin kasvatetaan omat lapset ja ollaan työelämässä. Sitten kasvatetaan lapsenlapset ja hoidetaan aikuisten lasten talousasiat kuntoon, siivotaan ja toimitaan automaattisena lapsenlikkana. Kaikenlainen oma aika on hedonista itsekkyyttä. Jos lapsilla on jälkikasvua, niin velvoite on huolehtia heistä, omaa aikaa ei saa olla. Periaatteessa vasta sitten saa rauhoittua kun on toinen jalka haudassa, eikä enää pysty edes mitään harrastamaan tai tekemään. Sitten palkinnoksi saa kyydin apteekkiin. Kyllä olette oikeita herranterttuja.

Kukaan tuskin vaatii, että isovanhemmat luopuisivat omasta elämästään lastenlasten hoitamiseksi.

Mutta normaaliin perhe-elämään kuuluu vastavuoroinen apu. Jos anoppia ei pätkääkään kiinnosta auttaa oman poikansa perhettä, ei voi myöskään odottaa sitten aikanaan itse mitään tukea ja apua.

Kylmyys poikii kylmyyttä. Jännää, että tämän asian toteaminen on sinusta "itsekkyytä", mutta silti kylmä asenne anopin taholta on sinusta anopin "oikeus".

No mutta eiväthän vanhukset odotakaan sellaista apua enää nykypäivänä. Kaikki tietävät, että nyky-yhteiskunnassa vanhukset päätyvät hoitolaitoksiin. Harva lapsi oikeasti aikoo auttaa vanhempiaan ja esim. ottaa luokseen asumaan ja itse konkreettisesti hoitaa kylpyapua ja pukeutumisapua joka päivä tarvitsevia vanhempiaan. Eli vanhustenhoito ulkoistetaan joka tapauksessa ulkopuoliselle taholle. Lasten "apu" on kyläilyä hoitolaitoksissa. Seuranpitoa. Miksi siis vanhempien apu ei voi olla samanlaista seuranpitoa ja läsnäoloa lastenlasten elämässä, eikä jatkuvaa piikomista ja omista harrastuksista luopumista? Aikuiset lapset tuntuvat vaativan vanhemmiltaan työntekoa eikä läsnäoloa...

Hoitolaitoksiin päätyy kyllä yhä pienempi osa vanhuksista, koska laitoksia on yhä vähemmän. Eläkeläisten asioiden järjestely vie todella paljon aikaa. Huomaat sen kyllä aikanaan.

46

Ja juuri sen vuoksi me anopit koitamme  myös säästää ja sijoittaa, jotta meillä olisi aikanaan varaa ostaa tarvitsemamme palvelut. Ihan hullun hommaa edes ajatella sälyttävänsä omaa hoitoaan omille lapsilleen tai lapsenlapsilleen. Siinä vaiheessa kun heillä on jo ihan muutakin tekemistä kuin käydä vaihtamassa mummelin vaippoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku kertoa minulle, yhden lapsen ymmärtämättömälle äidille, _miksi_ ne lapset tehdään vimmalla peräkanaa? Jos ap:n lapset olisivat vaikka 1v, 6v ja 11v, ei hän olisi ollenkaan niin väsynyt ja katkera kuin nyt. Tai edes 1v, 5v ja 9v. Mikä kiire ihmisillä on saada ne lapset peräkkäin ja ajaa itsensä ihan piippuun?

Kolmen vuoden välein, jotta kotihoidontuen päättyessä alkaa uusi äitiyspäivärahakausi. Kolmen lapsen kanssa saa olla yhteensä 9 vuotta kotona ilman, että menettää työpaikkaansa. 

Järkyttävää lusmuilua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku kertoa minulle, yhden lapsen ymmärtämättömälle äidille, _miksi_ ne lapset tehdään vimmalla peräkanaa? Jos ap:n lapset olisivat vaikka 1v, 6v ja 11v, ei hän olisi ollenkaan niin väsynyt ja katkera kuin nyt. Tai edes 1v, 5v ja 9v. Mikä kiire ihmisillä on saada ne lapset peräkkäin ja ajaa itsensä ihan piippuun?

Kolmen vuoden välein, jotta kotihoidontuen päättyessä alkaa uusi äitiyspäivärahakausi. Kolmen lapsen kanssa saa olla yhteensä 9 vuotta kotona ilman, että menettää työpaikkaansa. 

Mutta eikö se kotona ole ole rankkaa, kun lapset on pienillä ikäeroilla? Eikö olisi leppoisampaa käydä välillä töissä ja tehdä seuraava lapsi sitten kun edellisen kanssa pääsee jo vähän helpommalla? Eikö ne vähän vanhemmat lapset ota sen sisaruksenkin paremmin vastaan, kun eivät ole itse enää niin kovasti äidistä riippuvaisia? Ja eikö olisi mukava olla vauvan kanssa kotona kun ekaluokkalainen tulee koulusta? Ei tarvitsisi murehtia miten se pieni koululainen pärjää ja miten kesälomat saadaan järjestymään.

Näinpä! Rasittaa yksi ihminen lähipiirissä joka hankki lapset pienellä ikäerolla ja nyt hirvittävä narina koko ajan kun "äiti ei katso näitä", "anoppi ei katso näitä", "väsy", "en jaksa", "mies on töissä", "mies harrastaa", "ruokaakin täytyy laittaa", "vali vali vali vali, kamalan kamalan kauheaa...."

Hei, oma valinta, ÄLÄ VALITA omasta tyhmyydestäsi vaan hoida ne lapset jotka hommasitkin! Aaaaargh.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmasi ei ole anoppi ja hänen puheensa, vaan se että olet valinnut puolisoksesi miehen, jota ei kiinnosta lapsiperhe-elämä. Hän viettää aikansa mielummin töissä kuin sinun ja lastesi kanssa. Toki yrittäjyys voi olla kiireistä, mutta jos miehelläsi olisi aitoa halua olla teidän kanssa, hän olisi sen jo järjestänyt.

WORD! Tämä x 1000 

Mies karkaa lapsiperhe-elämää töihinsä. Sinällään ihmettelen, että kolme lasta olet tehnyt tällaisen kanssa jos merkit olivat nähtävissä jo ekan kohdalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku kertoa minulle, yhden lapsen ymmärtämättömälle äidille, _miksi_ ne lapset tehdään vimmalla peräkanaa? Jos ap:n lapset olisivat vaikka 1v, 6v ja 11v, ei hän olisi ollenkaan niin väsynyt ja katkera kuin nyt. Tai edes 1v, 5v ja 9v. Mikä kiire ihmisillä on saada ne lapset peräkkäin ja ajaa itsensä ihan piippuun?

Kolmen vuoden välein, jotta kotihoidontuen päättyessä alkaa uusi äitiyspäivärahakausi. Kolmen lapsen kanssa saa olla yhteensä 9 vuotta kotona ilman, että menettää työpaikkaansa. 

Mutta eikö se kotona ole ole rankkaa, kun lapset on pienillä ikäeroilla? Eikö olisi leppoisampaa käydä välillä töissä ja tehdä seuraava lapsi sitten kun edellisen kanssa pääsee jo vähän helpommalla? Eikö ne vähän vanhemmat lapset ota sen sisaruksenkin paremmin vastaan, kun eivät ole itse enää niin kovasti äidistä riippuvaisia? Ja eikö olisi mukava olla vauvan kanssa kotona kun ekaluokkalainen tulee koulusta? Ei tarvitsisi murehtia miten se pieni koululainen pärjää ja miten kesälomat saadaan järjestymään.

Kuulepas, jos on esikoisen saadessa 35 vuotta, ei voi odotella 7 vuotta, että seuraava saa tulla. Yli 40v raskaus on jo riski!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku kertoa minulle, yhden lapsen ymmärtämättömälle äidille, _miksi_ ne lapset tehdään vimmalla peräkanaa? Jos ap:n lapset olisivat vaikka 1v, 6v ja 11v, ei hän olisi ollenkaan niin väsynyt ja katkera kuin nyt. Tai edes 1v, 5v ja 9v. Mikä kiire ihmisillä on saada ne lapset peräkkäin ja ajaa itsensä ihan piippuun?

Kolmen vuoden välein, jotta kotihoidontuen päättyessä alkaa uusi äitiyspäivärahakausi. Kolmen lapsen kanssa saa olla yhteensä 9 vuotta kotona ilman, että menettää työpaikkaansa. 

Mutta eikö se kotona ole ole rankkaa, kun lapset on pienillä ikäeroilla? Eikö olisi leppoisampaa käydä välillä töissä ja tehdä seuraava lapsi sitten kun edellisen kanssa pääsee jo vähän helpommalla? Eikö ne vähän vanhemmat lapset ota sen sisaruksenkin paremmin vastaan, kun eivät ole itse enää niin kovasti äidistä riippuvaisia? Ja eikö olisi mukava olla vauvan kanssa kotona kun ekaluokkalainen tulee koulusta? Ei tarvitsisi murehtia miten se pieni koululainen pärjää ja miten kesälomat saadaan järjestymään.

Sen takia, ettei tarvitse mennä töihin tuona aikana kun lakikin sallii kotona olon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppina sanoisin, että oli aika, jolloin lapsiperheet saivat anopeiltaan paljon apua ja tukea. MUTTA siihen aikaan anopeilla oli myös paljon enemmän oikeuksia puuttua aikuisten lastensa elämään, lastenlastensa kasvatukseen jne. Nykyvanhemmat taas haluavat, että anopit (tai kukaan muukaan) ei puutu heidän elämäänsä millään tavalla. Eikä sano suoraan omia mielipiteitään perheenne elämästä eikä ainakaan määräile mitään. Uskoisin, että nykyinen tapa sopii niin lapsiperheille kuin anopeillekin paremmin. Ette te ihan oikeasti halua tietää, mitä anoppinne teidän toimintatavoistanne ajattelee tai että anoppi alkaisi puuttumaan lastenne lukumäärään, lastenne kasvatukseen, rahankäyttötapoihinne tai mihinkään muuhunkaan. Joten kannattaa olla ihan vaan tyytyväinen, jos anoppi pysyttelee etäisyyden päässä perheestänne. 

Jos pienten lasten väsynyt vanhempi kaipaa vertaistukea, sitä kannatta hakea muilta samassa elämäntilanteessa olevilta. Eikä anopilta. Paitsi jos anopilla itselläänkin on pieni iltatähti. Myöskin lastenhoitoapua kannattaa järjestää yhdessä muiden lapsiperheiden kanssa. Ystävien, sisarusten, kummien tai vaikka naapureiden kanssa. Ystävät ovat yleensä niitä, joille muutenkin omista ongelmista kerrotaan. Kuinka moni oikeasti on jakanut ongelmiaan anoppinsa kanssa silloin, kun ei ollut vielä lapsia?  Joskus voi olla tilanne, jossa järkevintä olisi palkata kahden tai kolmen lapsiperheen lapsille yhdessä lapsenvahti. Kannattaa myös hyödyntää alueen nuoria. Joku lukiolainen tai ammattikoulussa esim lähihoitajaksi opiskeleva nuori saattaa hyvinkin mielellän tulla pientä korvausta vastaan hoitamaan lapsia. 

Ai että lastenhoitoapua ei voi antaa ilman että puuttuu lapsensa perheen elämään ikävällä tavalla? Eivät isovanhemmat ole ennenkään puuttuneet, ainoastaan veemäisen luonteen omaavat.

Pikemminkin on kyse siitä että monet nykyajan isovanhemmista ovat äärimmäisen mukavuudenhaluisia ja itsekkäitä niinkuin tästäkin ketjusta voi lukea. Niin surullista. Sitäpaitsi toinen väsynyt lapsiperhe tuskin on paras avuntarjoaja varsinkin kun pitää vielä vastapalveluskin tehdä. Levänneet isovanhemmat sensijaan ovat mutta kun ei viitsitä eikä haluta kun oma napa on tärkein.

Tietenkin voi antaa. Mutta aikoinaan oli varsin tavallista, että miniä asui samassa taloudessa anoppinsa kanssa. Ja vieläpä niin, että talo oli anopin eikä miniän. Kyllä silloin anoppi määräsi, miten talossa eletään eikä suinkaan miniä. Vastineeksi miniä pääsi aamulla navettaan tai päivällä heinäpellolle  ilman lapsia, kun anoppi vahti lapsenlapsiaan tuvassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku kertoa minulle, yhden lapsen ymmärtämättömälle äidille, _miksi_ ne lapset tehdään vimmalla peräkanaa? Jos ap:n lapset olisivat vaikka 1v, 6v ja 11v, ei hän olisi ollenkaan niin väsynyt ja katkera kuin nyt. Tai edes 1v, 5v ja 9v. Mikä kiire ihmisillä on saada ne lapset peräkkäin ja ajaa itsensä ihan piippuun?

Kolmen vuoden välein, jotta kotihoidontuen päättyessä alkaa uusi äitiyspäivärahakausi. Kolmen lapsen kanssa saa olla yhteensä 9 vuotta kotona ilman, että menettää työpaikkaansa. 

Mutta eikö se kotona ole ole rankkaa, kun lapset on pienillä ikäeroilla? Eikö olisi leppoisampaa käydä välillä töissä ja tehdä seuraava lapsi sitten kun edellisen kanssa pääsee jo vähän helpommalla? Eikö ne vähän vanhemmat lapset ota sen sisaruksenkin paremmin vastaan, kun eivät ole itse enää niin kovasti äidistä riippuvaisia? Ja eikö olisi mukava olla vauvan kanssa kotona kun ekaluokkalainen tulee koulusta? Ei tarvitsisi murehtia miten se pieni koululainen pärjää ja miten kesälomat saadaan järjestymään.

Kuulepas, jos on esikoisen saadessa 35 vuotta, ei voi odotella 7 vuotta, että seuraava saa tulla. Yli 40v raskaus on jo riski!

Kuulepas itse, jos on esikoisen saadessa 20 vuotta, niin voi odotella. Edelleen, elämä on valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ilkeitä ihmisiä täällä. Kyllä ymmärrän täysin ap:ta että raivostuttaa! Ihan sama jos joku köyhä kertoisi kuinka ei ole rahaa tehdä mitään ylimääräistä, niin siihen toinen kommentoisi mitä kaikkea hänellä om varaa tehdä.

Mitä jos seuraavan kerran kun anoppi alkaa leuhkimaan niin sanoisit että voi kun sinullekin kelpaisi rentoutuminen kylpylässä mutta eipä ole lapsilla sellaisia isovanhempia joka haluaisi heidän kanssa viettää aikaa, ja toivottelisit anopille hyvää rentoutumista oikein sinunkin edestä!

Rahattomuus ei ole aina oma valinta. Lasten tekeminen on! Kuule, ihan samalla tavalla ap:kin olisi voinut matkustella, jos ei olisi muksuja vääntänyt noin tiheään tahtiin. Ap:n pitäisi olla tyytyväinen valintoihinsa ja kehua niitä anopille.

Pikkulapsi aika on usein rankkaa aikaa, ja sitäkö ei saisi tuntea olevansa väsynyt ja oman ajan ja rentoutumisen tarpeessa, vaan hehkuttaa että tätä minä haluan näin olen halunnut?! Kyllä jokainen tarvitsee lepohetkiä arkeen, ja miksi anoppi ei voisi sellaista suoda poikansa vaimolle, jos mies kerta kiireinen? Tai ottaa lapset joskus hoitoon niin että poikansa saisi viettää vaimonsa kanssa aikaa? Eikä se tarkoita sitä, että nyt anoppi menettää kaiken oman aikansa, mutta herranjestas kyllä ihan käytöstapoihin kuuluu tarjota apuaan jos toinen sen tarpeessa on! Ja vielä lähisukulaisesta kyse!

Jos itse saan lapsenlapsia, niin kyllä aion tarjoutua hoitoavuksi, en pelkästään velvollisuudesta vaan ihan halusta! Omat vanhempani ovat halunneet hoitaa omia lapsiani koska nauttivat siitä, ja ovat myös halunneet tarjota minulle ja miehelleni aikaa hoitaa parisuhdetta ja levähtää. En olisi itse selvinnyt pikkulapsiajasta jos olisi täytynyt ajatella että no kyllä minäkin sitten 20 vuoden päästä saan rentoutua! Harvassa ovat ne vanhemmat ketkä eivät koe tarvitsevansa koskaan kahdenkeskistä tai omaa aikaa. Ovatko sellaiset vanhemmat edes onnellisia? Erohan siinä tulee jos ei moneen vuoteen pääse pariskuntana keskittymään välillä vaan toisiinsa, vaikka miten olisi oma valinta kolme lasta olleet.

Raivostuttaa empatiakyvyttömät ihmiset! Voisitteko joskus kokeilla laajentaa näkemyksiänne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ilkeitä ihmisiä täällä. Kyllä ymmärrän täysin ap:ta että raivostuttaa! Ihan sama jos joku köyhä kertoisi kuinka ei ole rahaa tehdä mitään ylimääräistä, niin siihen toinen kommentoisi mitä kaikkea hänellä om varaa tehdä.

Mitä jos seuraavan kerran kun anoppi alkaa leuhkimaan niin sanoisit että voi kun sinullekin kelpaisi rentoutuminen kylpylässä mutta eipä ole lapsilla sellaisia isovanhempia joka haluaisi heidän kanssa viettää aikaa, ja toivottelisit anopille hyvää rentoutumista oikein sinunkin edestä!

Rahattomuus ei ole aina oma valinta. Lasten tekeminen on! Kuule, ihan samalla tavalla ap:kin olisi voinut matkustella, jos ei olisi muksuja vääntänyt noin tiheään tahtiin. Ap:n pitäisi olla tyytyväinen valintoihinsa ja kehua niitä anopille.

Pikkulapsi aika on usein rankkaa aikaa, ja sitäkö ei saisi tuntea olevansa väsynyt ja oman ajan ja rentoutumisen tarpeessa, vaan hehkuttaa että tätä minä haluan näin olen halunnut?! Kyllä jokainen tarvitsee lepohetkiä arkeen, ja miksi anoppi ei voisi sellaista suoda poikansa vaimolle, jos mies kerta kiireinen? Tai ottaa lapset joskus hoitoon niin että poikansa saisi viettää vaimonsa kanssa aikaa? Eikä se tarkoita sitä, että nyt anoppi menettää kaiken oman aikansa, mutta herranjestas kyllä ihan käytöstapoihin kuuluu tarjota apuaan jos toinen sen tarpeessa on! Ja vielä lähisukulaisesta kyse!

Jos itse saan lapsenlapsia, niin kyllä aion tarjoutua hoitoavuksi, en pelkästään velvollisuudesta vaan ihan halusta! Omat vanhempani ovat halunneet hoitaa omia lapsiani koska nauttivat siitä, ja ovat myös halunneet tarjota minulle ja miehelleni aikaa hoitaa parisuhdetta ja levähtää. En olisi itse selvinnyt pikkulapsiajasta jos olisi täytynyt ajatella että no kyllä minäkin sitten 20 vuoden päästä saan rentoutua! Harvassa ovat ne vanhemmat ketkä eivät koe tarvitsevansa koskaan kahdenkeskistä tai omaa aikaa. Ovatko sellaiset vanhemmat edes onnellisia? Erohan siinä tulee jos ei moneen vuoteen pääse pariskuntana keskittymään välillä vaan toisiinsa, vaikka miten olisi oma valinta kolme lasta olleet.

Raivostuttaa empatiakyvyttömät ihmiset! Voisitteko joskus kokeilla laajentaa näkemyksiänne?

En aio laajentaa. Siihen ei ole tarvetta, koska oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku kertoa minulle, yhden lapsen ymmärtämättömälle äidille, _miksi_ ne lapset tehdään vimmalla peräkanaa? Jos ap:n lapset olisivat vaikka 1v, 6v ja 11v, ei hän olisi ollenkaan niin väsynyt ja katkera kuin nyt. Tai edes 1v, 5v ja 9v. Mikä kiire ihmisillä on saada ne lapset peräkkäin ja ajaa itsensä ihan piippuun?

Kolmen vuoden välein, jotta kotihoidontuen päättyessä alkaa uusi äitiyspäivärahakausi. Kolmen lapsen kanssa saa olla yhteensä 9 vuotta kotona ilman, että menettää työpaikkaansa. 

Mutta eikö se kotona ole ole rankkaa, kun lapset on pienillä ikäeroilla? Eikö olisi leppoisampaa käydä välillä töissä ja tehdä seuraava lapsi sitten kun edellisen kanssa pääsee jo vähän helpommalla? Eikö ne vähän vanhemmat lapset ota sen sisaruksenkin paremmin vastaan, kun eivät ole itse enää niin kovasti äidistä riippuvaisia? Ja eikö olisi mukava olla vauvan kanssa kotona kun ekaluokkalainen tulee koulusta? Ei tarvitsisi murehtia miten se pieni koululainen pärjää ja miten kesälomat saadaan järjestymään.

Sen takia, ettei tarvitse mennä töihin tuona aikana kun lakikin sallii kotona olon.

Hah hah, todellakin. Eipä ihme että avioeroja tuleekin tällä tyylillä. Eihän kukaan selväjärkinen mieskään tommosta jaksa katella, saati sitten....miten ihmeessä se äitikin jaksaa siellä kotona kökkiä?!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku kertoa minulle, yhden lapsen ymmärtämättömälle äidille, _miksi_ ne lapset tehdään vimmalla peräkanaa? Jos ap:n lapset olisivat vaikka 1v, 6v ja 11v, ei hän olisi ollenkaan niin väsynyt ja katkera kuin nyt. Tai edes 1v, 5v ja 9v. Mikä kiire ihmisillä on saada ne lapset peräkkäin ja ajaa itsensä ihan piippuun?

Kolmen vuoden välein, jotta kotihoidontuen päättyessä alkaa uusi äitiyspäivärahakausi. Kolmen lapsen kanssa saa olla yhteensä 9 vuotta kotona ilman, että menettää työpaikkaansa. 

Mutta eikö se kotona ole ole rankkaa, kun lapset on pienillä ikäeroilla? Eikö olisi leppoisampaa käydä välillä töissä ja tehdä seuraava lapsi sitten kun edellisen kanssa pääsee jo vähän helpommalla? Eikö ne vähän vanhemmat lapset ota sen sisaruksenkin paremmin vastaan, kun eivät ole itse enää niin kovasti äidistä riippuvaisia? Ja eikö olisi mukava olla vauvan kanssa kotona kun ekaluokkalainen tulee koulusta? Ei tarvitsisi murehtia miten se pieni koululainen pärjää ja miten kesälomat saadaan järjestymään.

Näinpä! Rasittaa yksi ihminen lähipiirissä joka hankki lapset pienellä ikäerolla ja nyt hirvittävä narina koko ajan kun "äiti ei katso näitä", "anoppi ei katso näitä", "väsy", "en jaksa", "mies on töissä", "mies harrastaa", "ruokaakin täytyy laittaa", "vali vali vali vali, kamalan kamalan kauheaa...."

Hei, oma valinta, ÄLÄ VALITA omasta tyhmyydestäsi vaan hoida ne lapset jotka hommasitkin! Aaaaargh.

En nyt mene komppaaman apta että anoppi on ilkeä tahallaa, enemmänkin ajattelematon ehkäpä.

Mutta kyllä ihmisiä saa harmittaa, varsinkin väsyneenä ja stressaantuneena.

Vai etkö sä muka ikinä valita mistään? Puolisosta, anopista/apesta, vanhemmistasi, naapureista? Elämä on valintoja täynnä aina joo, mutta silti on se aika tyhmää mennä potkimaan jo maassa makaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ilkeitä ihmisiä täällä. Kyllä ymmärrän täysin ap:ta että raivostuttaa! Ihan sama jos joku köyhä kertoisi kuinka ei ole rahaa tehdä mitään ylimääräistä, niin siihen toinen kommentoisi mitä kaikkea hänellä om varaa tehdä.

Mitä jos seuraavan kerran kun anoppi alkaa leuhkimaan niin sanoisit että voi kun sinullekin kelpaisi rentoutuminen kylpylässä mutta eipä ole lapsilla sellaisia isovanhempia joka haluaisi heidän kanssa viettää aikaa, ja toivottelisit anopille hyvää rentoutumista oikein sinunkin edestä!

Rahattomuus ei ole aina oma valinta. Lasten tekeminen on! Kuule, ihan samalla tavalla ap:kin olisi voinut matkustella, jos ei olisi muksuja vääntänyt noin tiheään tahtiin. Ap:n pitäisi olla tyytyväinen valintoihinsa ja kehua niitä anopille.

Pikkulapsi aika on usein rankkaa aikaa, ja sitäkö ei saisi tuntea olevansa väsynyt ja oman ajan ja rentoutumisen tarpeessa, vaan hehkuttaa että tätä minä haluan näin olen halunnut?! Kyllä jokainen tarvitsee lepohetkiä arkeen, ja miksi anoppi ei voisi sellaista suoda poikansa vaimolle, jos mies kerta kiireinen? Tai ottaa lapset joskus hoitoon niin että poikansa saisi viettää vaimonsa kanssa aikaa? Eikä se tarkoita sitä, että nyt anoppi menettää kaiken oman aikansa, mutta herranjestas kyllä ihan käytöstapoihin kuuluu tarjota apuaan jos toinen sen tarpeessa on! Ja vielä lähisukulaisesta kyse!

Jos itse saan lapsenlapsia, niin kyllä aion tarjoutua hoitoavuksi, en pelkästään velvollisuudesta vaan ihan halusta! Omat vanhempani ovat halunneet hoitaa omia lapsiani koska nauttivat siitä, ja ovat myös halunneet tarjota minulle ja miehelleni aikaa hoitaa parisuhdetta ja levähtää. En olisi itse selvinnyt pikkulapsiajasta jos olisi täytynyt ajatella että no kyllä minäkin sitten 20 vuoden päästä saan rentoutua! Harvassa ovat ne vanhemmat ketkä eivät koe tarvitsevansa koskaan kahdenkeskistä tai omaa aikaa. Ovatko sellaiset vanhemmat edes onnellisia? Erohan siinä tulee jos ei moneen vuoteen pääse pariskuntana keskittymään välillä vaan toisiinsa, vaikka miten olisi oma valinta kolme lasta olleet.

Raivostuttaa empatiakyvyttömät ihmiset! Voisitteko joskus kokeilla laajentaa näkemyksiänne?

Eikö tässä nyt ole jo toitotettu: MIKSI HANKKIA LAPSILIUTA JOS NIITÄ EI HALUA HOITAA?!! Ei missään tapauksessa ole mummuilla/vaareilla hoitovelvoitteita!!!!! Jo kun suunnittelet lisääntymistä, muista että sitä lasta täytyy ihan itse hoitaa kun se on pieni. Tulee aika kun ei enää tarvitse!

Vierailija kirjoitti:

Sinun tunteesi ei ole anopin vika. 

Kyllä on. Anoppi oikein kärkkyy tilaisuutta tuottaa minulle pahaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopilla on oikeus tehdä mitä haluaa, mutta sen hierominen valvovan vauvan äidin naamaan toistuvasti on minusta lähinnä tahallista ilkeyttä, tai sitten anopilla ei ole yhtään sosiaalisia taitoja. Ap

Millaisista mukavista asioista sitten haluaisit anoppisi puhuvan kanssasi?

Esimerkiksi siitä kuinka uhrautuva ja pyyteetön ihminen olen ja siitä kuinka paljon olen kärsinyt lasteni eteen ja siitä kuinka kaikki kadehtivat noita piirteitäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ilkeitä ihmisiä täällä. Kyllä ymmärrän täysin ap:ta että raivostuttaa! Ihan sama jos joku köyhä kertoisi kuinka ei ole rahaa tehdä mitään ylimääräistä, niin siihen toinen kommentoisi mitä kaikkea hänellä om varaa tehdä.

Mitä jos seuraavan kerran kun anoppi alkaa leuhkimaan niin sanoisit että voi kun sinullekin kelpaisi rentoutuminen kylpylässä mutta eipä ole lapsilla sellaisia isovanhempia joka haluaisi heidän kanssa viettää aikaa, ja toivottelisit anopille hyvää rentoutumista oikein sinunkin edestä!

Rahattomuus ei ole aina oma valinta. Lasten tekeminen on! Kuule, ihan samalla tavalla ap:kin olisi voinut matkustella, jos ei olisi muksuja vääntänyt noin tiheään tahtiin. Ap:n pitäisi olla tyytyväinen valintoihinsa ja kehua niitä anopille.

Pikkulapsi aika on usein rankkaa aikaa, ja sitäkö ei saisi tuntea olevansa väsynyt ja oman ajan ja rentoutumisen tarpeessa, vaan hehkuttaa että tätä minä haluan näin olen halunnut?! Kyllä jokainen tarvitsee lepohetkiä arkeen, ja miksi anoppi ei voisi sellaista suoda poikansa vaimolle, jos mies kerta kiireinen? Tai ottaa lapset joskus hoitoon niin että poikansa saisi viettää vaimonsa kanssa aikaa? Eikä se tarkoita sitä, että nyt anoppi menettää kaiken oman aikansa, mutta herranjestas kyllä ihan käytöstapoihin kuuluu tarjota apuaan jos toinen sen tarpeessa on! Ja vielä lähisukulaisesta kyse!

Jos itse saan lapsenlapsia, niin kyllä aion tarjoutua hoitoavuksi, en pelkästään velvollisuudesta vaan ihan halusta! Omat vanhempani ovat halunneet hoitaa omia lapsiani koska nauttivat siitä, ja ovat myös halunneet tarjota minulle ja miehelleni aikaa hoitaa parisuhdetta ja levähtää. En olisi itse selvinnyt pikkulapsiajasta jos olisi täytynyt ajatella että no kyllä minäkin sitten 20 vuoden päästä saan rentoutua! Harvassa ovat ne vanhemmat ketkä eivät koe tarvitsevansa koskaan kahdenkeskistä tai omaa aikaa. Ovatko sellaiset vanhemmat edes onnellisia? Erohan siinä tulee jos ei moneen vuoteen pääse pariskuntana keskittymään välillä vaan toisiinsa, vaikka miten olisi oma valinta kolme lasta olleet.

Raivostuttaa empatiakyvyttömät ihmiset! Voisitteko joskus kokeilla laajentaa näkemyksiänne?

Eikö tässä nyt ole jo toitotettu: MIKSI HANKKIA LAPSILIUTA JOS NIITÄ EI HALUA HOITAA?!! Ei missään tapauksessa ole mummuilla/vaareilla hoitovelvoitteita!!!!! Jo kun suunnittelet lisääntymistä, muista että sitä lasta täytyy ihan itse hoitaa kun se on pieni. Tulee aika kun ei enää tarvitse!

Ja kuka onkaan sanonut, että ei halua hoitaa lapsiaan :D? Lukiko aloitusviestissä, että anopin pitäisi hoitaa lapsenlapset?

Kuinka moni teistä ihan oikeasti aikoo hoitaa anoppiaan tai edes omia vanhempiaan sitten, kun nämä ovat vanhoja ja avun tarpeessa? Tai aikoisitte, jos olisitte saaneet vanhemmilta lastenhoitoapua? Oletteko te koskaan olleet töissä vanhainkodeissa tai sairaaloissa, joissa hoidetaan kroonikkoja? Tiedättekö oikeasti, millaiseen työmäärään olisitte vastineeksi lastenhoitoavusta lupautumassa? Ymmärrättekö lainkaan, että muistisairas vanhus taantuu lapsen tasolle? Lapsi oppii uusia asioita, muistisairas unohtaa vähitellen kaiken oppimansa. Teillä siis olisi kenties vuosia, pahimmassa tapauksessa yli 10 vuotta,  taaperon tasolla oleva ihminen, joka kooltaan on aikuinen ja pystyy sen vuoksi pistämään kaikessa fyysisesti kampoihin paljon paremmin kuin taapero. Vanhus, joka unohtaa hellanlevyt päälle, lähtee alusvaatteissa hortoilemaan talvipakkaseen, kenties lyö, huutaa, kiroilee ja puhuu ruokottomuuksia jne jne. Palkkioksi vaivasta saatte vain omaishoidontuen ja mahdollisesti silloin tällöin vapaan viikonlopun. 

Vierailija kirjoitti:

Anna anopin nauttia, nyt on hänen aika, sinulla myöhemmin.

Näkökulmahan se on tuokin, mutta ei omia nautintojaan ole sopivaa hieroa toisen kasvoihin, jos näkee että toisella on raskas elämänvaihe. Vai käytkö halvaantuneen luona kertomassa että olipas ihana juoksulenkki hapekkaassa ilmassa, lähdenpä tästä saunaan ja syön hyvin? Ymmärrän ap:ta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ilkeitä ihmisiä täällä. Kyllä ymmärrän täysin ap:ta että raivostuttaa! Ihan sama jos joku köyhä kertoisi kuinka ei ole rahaa tehdä mitään ylimääräistä, niin siihen toinen kommentoisi mitä kaikkea hänellä om varaa tehdä.

Mitä jos seuraavan kerran kun anoppi alkaa leuhkimaan niin sanoisit että voi kun sinullekin kelpaisi rentoutuminen kylpylässä mutta eipä ole lapsilla sellaisia isovanhempia joka haluaisi heidän kanssa viettää aikaa, ja toivottelisit anopille hyvää rentoutumista oikein sinunkin edestä!

Rahattomuus ei ole aina oma valinta. Lasten tekeminen on! Kuule, ihan samalla tavalla ap:kin olisi voinut matkustella, jos ei olisi muksuja vääntänyt noin tiheään tahtiin. Ap:n pitäisi olla tyytyväinen valintoihinsa ja kehua niitä anopille.

Pikkulapsi aika on usein rankkaa aikaa, ja sitäkö ei saisi tuntea olevansa väsynyt ja oman ajan ja rentoutumisen tarpeessa, vaan hehkuttaa että tätä minä haluan näin olen halunnut?! Kyllä jokainen tarvitsee lepohetkiä arkeen, ja miksi anoppi ei voisi sellaista suoda poikansa vaimolle, jos mies kerta kiireinen? Tai ottaa lapset joskus hoitoon niin että poikansa saisi viettää vaimonsa kanssa aikaa? Eikä se tarkoita sitä, että nyt anoppi menettää kaiken oman aikansa, mutta herranjestas kyllä ihan käytöstapoihin kuuluu tarjota apuaan jos toinen sen tarpeessa on! Ja vielä lähisukulaisesta kyse!

Jos itse saan lapsenlapsia, niin kyllä aion tarjoutua hoitoavuksi, en pelkästään velvollisuudesta vaan ihan halusta! Omat vanhempani ovat halunneet hoitaa omia lapsiani koska nauttivat siitä, ja ovat myös halunneet tarjota minulle ja miehelleni aikaa hoitaa parisuhdetta ja levähtää. En olisi itse selvinnyt pikkulapsiajasta jos olisi täytynyt ajatella että no kyllä minäkin sitten 20 vuoden päästä saan rentoutua! Harvassa ovat ne vanhemmat ketkä eivät koe tarvitsevansa koskaan kahdenkeskistä tai omaa aikaa. Ovatko sellaiset vanhemmat edes onnellisia? Erohan siinä tulee jos ei moneen vuoteen pääse pariskuntana keskittymään välillä vaan toisiinsa, vaikka miten olisi oma valinta kolme lasta olleet.

Raivostuttaa empatiakyvyttömät ihmiset! Voisitteko joskus kokeilla laajentaa näkemyksiänne?

Eikö tässä nyt ole jo toitotettu: MIKSI HANKKIA LAPSILIUTA JOS NIITÄ EI HALUA HOITAA?!! Ei missään tapauksessa ole mummuilla/vaareilla hoitovelvoitteita!!!!! Jo kun suunnittelet lisääntymistä, muista että sitä lasta täytyy ihan itse hoitaa kun se on pieni. Tulee aika kun ei enää tarvitse!

Ai että kun välillä vanhempani hoitavat lapsiani niin se tarkoittaa sitä etten halua heitä itse hoitaa? Samalla ajattelulla lasten päivökotiin laittaminenkin tarkoittaisi etten halua heitä hoitaa. Mites yksinhuoltajat jotka hoitavat lapsiaan 24/7? Saako hekään toivoa mummoilta ja papoilta hoitoapua?

Vaikka miten olisi lapset oma valinta ja olisi varautunut rankkoihin aikoihin, niin ei kaikki mene välttämättä niin kuin suunnittelee, niin kyllä silloin on aika kiitollinen jos saa juuri silloin levähtää ja rentoutua eikä vasta sitten kun lapset on isoja! Hyvinvoivat vanhemmat tarkoittaa hyvinvoivia lapsia, ja on ihanaa jos mummot ja papat haluaa auttaa! Jos eivät halua auttaa niin ei tarviis tulla leuhkimaan omalla ajallaan, matkoillaan yms sellaisen eteen joka on ihan poikki vaan pitäis suunsa kiinni niistä asioista! Se on hienotunteisuutta ja käytöstapoja ja niihin anoppi olisi velvollinen vaikka ei lapsia haluakaan hoitaa!!