Lue keskustelun säännöt.
Jos ja kun mies ei ole ekan lapsensa huoltaja, eihän meidän ole mikään pakko ottaa lasta luoksemme asumaan vaikka
12.09.2017 |
lapsen äiti teki itsemurhan? Äidillä oli yksinhuoltajuus alusta asti koska olivat eronneet jo raskausaikana, vaikka sittemmin mies on lasta tavannutkin ja jonkinlaisen suhteen haluaa lapseen säilyttää jatkossakin. Isyys on tunnustettu ja mieheni maksaa säännölliset elarit. Mihinkähän lapsi tämmöisessä tilanteessa menee? Tällä hetkellä on äidin siskon hoteissa, mutta pysyvästi tuskin voi sinnekään jäädä.
Kommentit (135)
Mitähän lapset miettii vanhemmistaan, kun kuulevat että heillä on sisaruspuoli, joka hylättiin perheestä? Ite ainakin halveksisin äitiäni, jos noin olis tehny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei oo pakko, mutta mahtaako sulla saati sillä lasten isällä riittää jaksamista noiden uusperheen lastenkaan kanssa. Toivottavasti joudutte sossun hampaisiin.
Miksi joutuisimme sossun hampaisiin? Hyvin on riittänyt ja riittää jaksaminen näihin omiin, ja vain näihin - eikö se ole tervettä vaan tiedostaa omat rajansa? Tästä syystä kumpikaan ei tätä 6-vuotiasta meille halua, ei olis hänenkään etu. AP
Perustamalla perheen miehesi kanssa sinun olisi pitänyt hyväksyä se tosiasia, että miehesi on jo isä tälle lapselle. Isällä on ( tai pitäisi olla ) sen verran vastuuntuntoa, että huolehtii lapsestaan varsinkin tällaisessa tilanteessa.
Nyt kun teiltä ei rakkautta ja vastuuta löydy, on lapsen etu päästä jonnekin muualle. Toivottavasti hän pääsee jonnekin,jossa hänestä aidosti välitetään ja pidetään huolta.
Te voitte sillä aikaa yrittää kasvaa aikuisiksi.
Ap sä et nyt ymmärrä, että se 6 vuotias ei olljt koskaan liikaa. Se oli se eka, ennen muita. Jos teillä ei kädet riitä kaikille lapsille sitä olisi pitänyt miettiä ennen sitä teidän nuorinta. Jos joku lapsista on liikaa niin se on se viimeisenä syntynyt, eikä ekana.
Jos nyt ap tulisit raskaaksi ja aborttia et jostain syystä saisi niin kenet laitat omista lapsistasi eteenpäin? Toisen kaksosista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo pakko, mutta mahtaako sulla saati sillä lasten isällä riittää jaksamista noiden uusperheen lastenkaan kanssa. Toivottavasti joudutte sossun hampaisiin.
Miksi joutuisimme sossun hampaisiin? Hyvin on riittänyt ja riittää jaksaminen näihin omiin, ja vain näihin - eikö se ole tervettä vaan tiedostaa omat rajansa? Tästä syystä kumpikaan ei tätä 6-vuotiasta meille halua, ei olis hänenkään etu. AP
On ihan turha nykypäivänä väittää, että sitä yhtä ei voi ottaa kun ei jaksaisi. Samalla tavalla te saatte sen hoitoon ja tilanteeseen apua ja voimavaroja, kuin saisitte esim jos miehesi tai sinä sairastuisitte vakavasti. Nyky yhteiskunnassa tuo on surkea tekosyy. Sinä olet itsekäs ja empatiakyvytön, siksi et lasta teille halua, muusta ei ole kyse.
Juttelin eilen mieheni kanssa tästä. Hänen alkoholisyi äitinsä ei pystynyt pitämään häntä pitämään ja vaihtoehdot oli lastenkoti tai isän luo. Isä sanoi, ettei ole varaa kasvattaa lasta. Aikuisiällä mieheni on tajunnut, että kyse ei ollut rahasta, tukea olisi saanut rahallista ja muutakin. Mieheni on ymmärrettävästi katkera ja vihainen isälleen tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon että tämä on provo! Oman kokemukseni vuoksi .
Vanhempani erosivat kun olin vauva, jäin äidille ja isä muutti toiseen kaupunkiin. Lähinnä isä oli minulle ääni puhelimessa, olin joskus lomalla siellä mutta tunnelma oli ahdistunut. Sitten isä löysi uuden naisen, menivät naimisiin ja saivat vauvan. Idylli meni rikki, kun äitini menehtyi ollessani 11 ja sossu määräsi minut isälle, mummo yritti saada huoltajuuttani mutta oli liian vanha. Voitte vittu uskoa, miten kivaa oli vieraassa kaupungissa ei-toivottuna! Äitipuoli ja isä olivat todella helpottuneita, kun saivat minut lykättyä koulukotiin. Olinhan lintsaava, varasteleva, vaikea pentu, kukaan ei vain vaivautunut kysymään miksi minulla oli vaikeaa.
Äitipuoleni otti eron 5 vuotta sitten, pian sen jälkeen, kun isällä todettiin parkinson, silloin isä alkoi soitella minulle ja kerjätä myötätuntoa. En tunne enkä anna sitä, vaihdoin jopa numeron salaiseksi ! En tunne ukkoa kohtaan muuta kuin halveksuntaa . Jos velipuoli ei tahdo leikkiä omaishoitajaa, niin se on voi voi. Not my problem.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on kiteytettynä "isän uuden naikkosen" ajatukset. Edellisen suhteen lapsia ei nainen kykene hyväksymään vaan tekee kaikkensa että lapsesta/ lapsista pääsisi eroon. Ja tyypillistä että kielletään että on uusperhe vaan puhutaan ydinperheestä. Edellisen liiton lapsia myöskin kiusataan ja yhteisiä suositaan. Yhteiset saa enemmän rahaa, parempaa ruokaa, hienompia lahjoja. Edellisen liiton lapsia kielletään ilmaisemasta tunteita tai vaan pitää näyttää iloista ilmettä tai ei edes pääse isän luo.
Minusta on todella väärin että tällaisia kommentteja ladellaan jonain yleisinä totuuksina. Että "isän uusi naikkonen" ei kykene hyväksymään lapsia ja tekee kaikkensa päästäkseen näistä eroon. Jos joku toimii näin, se ei tarkoita että kaikki äitipuolet tai "isän uudet naikkoset" olisivat samanlaisia tunteettomia psykopaatteja. Mua oikeasti surettaa tämä, koska näiden hullujen takia myös minut tuomitaan äitipuolena. Joillekin ihmisille on ikäänkuin ihan itsestäänselvää että minä vihaan lapsia ja olen paha ihminen, koska olen äitipuoli. Omia biologisia lapsia mulla ei ole eikä tule. Puolisoni lapsista välitän ja tykkään heistä. En kiusaa, yritä päästä heistä eroon tai kohtele muutenkaan huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tiedä onko tämä aloitus provo vai ei, mutta uskoisin että tuollaista tapahtuu ihan oikeasti. Siis että jompi kumpi vanhempi tai jopa molemmat kokevat aiemman liiton lapsen/lapset rasitteena ja ylimääräisenä pahana. Tämä on todella väärin ja kamalaa, mutta uskon sen näin olevan. Enkä nyt tarkoita että jokainen eronnut vanhempi näin kokisi, vaan että näitäkin löytyy, vaikka muuta haluaisi uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän lapset miettii vanhemmistaan, kun kuulevat että heillä on sisaruspuoli, joka hylättiin perheestä? Ite ainakin halveksisin äitiäni, jos noin olis tehny.
Ainoastaan äitiä, vaikka isähän tässä on ihan biologinen vanhempi, toisin kuin isä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveetä mutta todella toivon että lapsi saisi jäädä tädilleen. Ja että hänen ei tarvitsisi tulevaisuudessa sietää ihmisiä joille on vain ylimääräinen lapsi.
Kun mieheni lapsen äidin tilanne oli sellainen ettei hän pystynyt huolehtimaan lapsesta ollenkaan kuukausiin tai ehkä ikinä. Ei ollut vaihtoehtoja. Tottakai lapsi tulee meille. Meillä oli yksi yhteinen lapsi. Mies piti vähän lomaa siihen aikaan sillä lapsi oireili äitinsä tilanteesta, hän ei voinut olla yksin kotona, oli siis 8v.
Nyt neljä vuotta myöhemmin lapsi asuu edelleen meillä, tapaa äitiään epäsäännöllisen säännöllisesti
Vierailija kirjoitti:
No ei lapsi mitenkään ole isäänsä "menettämässä", kuten jo kirjoitin,mies on ihan valmis olemaan etäisä jatkossakin eli lapsen elämässä silleen kun tähänkin asti. Meidän perheeseen vaan ei pysyvästi siis asumaan nyt ole mahdollista tulla ylimääräistä lasta. Äidin itsemurha oli yllätys eikä tähän osattu mitenkään varautua. Nyt vaan pelottaa alkaako sossut tai jotku painostaa että lapsen pitäis muuttaa meille kun tosiaan isyys tunnustettu. Eikä tiedetä miten tällaisissa tilanteissa on tapana.. Yhteisiä lapsia meillä on useampi, eikä tosiaan ole sen lapsenkaan etu muuttaa meille kun ei riittäis aikakaan jne. AP
Ap, nyt mokasit. Aloitusviestisi oli kielellisesti hyvin tehty, tässä toisessa on ihan eri kirjoittajaääni. Täytyy olla johdonmukainen.
Eikun oho, turina näyttääkin menneen läpi täällä ihan sujuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo pakko, mutta mahtaako sulla saati sillä lasten isällä riittää jaksamista noiden uusperheen lastenkaan kanssa. Toivottavasti joudutte sossun hampaisiin.
Miksi joutuisimme sossun hampaisiin? Hyvin on riittänyt ja riittää jaksaminen näihin omiin, ja vain näihin - eikö se ole tervettä vaan tiedostaa omat rajansa? Tästä syystä kumpikaan ei tätä 6-vuotiasta meille halua, ei olis hänenkään etu. AP
On ihan turha nykypäivänä väittää, että sitä yhtä ei voi ottaa kun ei jaksaisi. Samalla tavalla te saatte sen hoitoon ja tilanteeseen apua ja voimavaroja, kuin saisitte esim jos miehesi tai sinä sairastuisitte vakavasti. Nyky yhteiskunnassa tuo on surkea tekosyy. Sinä olet itsekäs ja empatiakyvytön, siksi et lasta teille halua, muusta ei ole kyse.
Juttelin eilen mieheni kanssa tästä. Hänen alkoholisyi äitinsä ei pystynyt pitämään häntä pitämään ja vaihtoehdot oli lastenkoti tai isän luo. Isä sanoi, ettei ole varaa kasvattaa lasta. Aikuisiällä mieheni on tajunnut, että kyse ei ollut rahasta, tukea olisi saanut rahallista ja muutakin. Mieheni on ymmärrettävästi katkera ja vihainen isälleen tästä.
Ehkä on turha on katkera. Isän syy on voinut olla "en pysty/en osaa" kasvattaa, mutta on helpompi puhua rahasta. Minä olin lastenkodissa hetken, kun äitini kuoli ja totta puhuen olisin halunnut sinne jäädäkin.
En nyt ymmärrä tätä vaahtoamista. Jos isä on tähänkin mennessä maksanut pelkät elarit eikä lapsi ole edes tavannut isäänsä, minkä isän se lapsi nyt menettää. Onko tosiaan lapsen etu, että hänet laitetaan ventovieraiden ihmisten keskelle, vain koska tämä vieras ihminen nyt sattuu olemaan isä?
Vaikka ap:n asenne vaikuttaa kylmältä, niin vähän valoja päälle kuitenkin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Porvoolainen trollaaja joka tekee erilaisia aloituksia
http://www.vauva.fi/keskustelu/2980045/voiko-tosiaan-olla-niin-ettei-ku…
Vierailija kirjoitti:
En nyt ymmärrä tätä vaahtoamista. Jos isä on tähänkin mennessä maksanut pelkät elarit eikä lapsi ole edes tavannut isäänsä, minkä isän se lapsi nyt menettää. Onko tosiaan lapsen etu, että hänet laitetaan ventovieraiden ihmisten keskelle, vain koska tämä vieras ihminen nyt sattuu olemaan isä?
Vaikka ap:n asenne vaikuttaa kylmältä, niin vähän valoja päälle kuitenkin nyt.
No tuleehan se helvetin kalliiksi yhteiskunnalle, että mies ei hoida itse omaa lastansa. Tonni kuussa sijoitusperheelle + hylkäämisen ja äidin kuoleman aiheuttamien traumien hoito. Muut maksaa, kun isää laiskottaa eikä hotsita.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta kuka olet? Mies? Vai se kuollut nainen? Vai kolmas osapuoli? Kuka tätä tekstiä kirjoitti?
Kannattaa mennä takaisin peruskouluun kohentamaan tuota lukemisen ymmärtämistä.
Anteeks nyt mut jos tää on totta eikä jonku katkeran jätetyn naisen trolli niin tää on ehdottomasti yököttävin juttu minkä oon koskaan lukenu täältä. Miten kylmä ja itsekäs täytyy ihmisen olla ettei piittaa pienen lapsen hädästä. Mun miehellä on kans lapsi edellisestä suhteesta ja vaikka oon ite nyt raskaana niin tuo mieheni lapsi on koska tahansa tervetullut asumaan meille ja oon valmis rakastamaan häntä kuin omaani. Se on ollut aivan selvä juttu heti alusta asti.
Teit sitten aiheesta kaksi aloitusta:
"Voiko tosiaan olla niin, ettei kuolleen siskoni lapsi voi tulla asumaan meille vaan siksi, kun itselläni onsos.tt:n mielestä jo liikaa lapsia, lisäksi mulla on eräs perussairaus joka ei kuitenkaan periaatteessa suoraan vaikuta äitiyteen? Edesmennyt siskoni oli yksinhuoltaja, eikä lapsen isän perhe edes halua häntä, me olemme läheisimmät läheiset. Äitini lisäksi, joka on jo (liian) iäkäs."
Jos oikeasti olisin AP tai sen toisen ketjun AP, siis tämä kuolleen äidin sisko ja lapsen täti, tekisin niin että viranomaisilta salaa sovittaisiin, että lapsi virallisesti otetaan isälle, mutta oikeasti asuu tädillään. Isän perhe elättää ja lapsi on heillä jokatoinen viikonloppu. Jos joku kyselisi, sanoisin että on tädillä silloin tällöin hoidossa. Ihan oikeasti. Jos lapsella on perhettä joka on hänestä valmis huolehtimaan, miksi viranomaisten pitäisi olla päättämässä sijoittaa lapsi vieraalle. Joskus vuosien päästä, kun lapsen omallakin mielipiteellä on ehkä merkitystä, ottaisin taas yhteyttä viranomaisiin ja selittäisin että nyt on käynyt niin, että lapsi on viettänyt enemmän aikaa tädillään, että voisiko hän adoptoida lapsen.
Mitä sä ap siitä huoltajuudesta vaahtoat? Miehesi on lapsen juridinen vanhempi. Se on vahva side. Huoltajuus on pikkujuttu sen rinnalla nyt, kun ei ole ketään huoltajana. Tällä hetkellä mies on yksin vastuussa esikoisestaan. Eiköhän nyt olisi aika käydä ne rehelliset keskustelut sitten sen tädin ja mummon kanssa.
Ja elämä on tuollaista uusperheessä. Ei aina voi kieltäytyä, en mä haluukkaan. Mä haluan vaan leikkiä omien lasten kanssa kivasti ja kuvitella, että ei oo entistä elämää ja hankalaa. Nyt on. Joku päivä sun oikeat lapset ovat isoja ja ne kysyvät, miksi niiden sisaruspuolelle tehtiin kylmät oharit. Mietipä sitä. Arvelen nimittäin, että et ole kasvattanut lapsiasi rakkaudetta. Niin jäätte niin kiinni yhteisille lapsillenne itsekkäästä valinnastanne. Pitäisi kohota tilanteen tasalle. Unohtaa fantasia siitä, että olis muka suljettu ydinperhe.