Jos ja kun mies ei ole ekan lapsensa huoltaja, eihän meidän ole mikään pakko ottaa lasta luoksemme asumaan vaikka
lapsen äiti teki itsemurhan? Äidillä oli yksinhuoltajuus alusta asti koska olivat eronneet jo raskausaikana, vaikka sittemmin mies on lasta tavannutkin ja jonkinlaisen suhteen haluaa lapseen säilyttää jatkossakin. Isyys on tunnustettu ja mieheni maksaa säännölliset elarit. Mihinkähän lapsi tämmöisessä tilanteessa menee? Tällä hetkellä on äidin siskon hoteissa, mutta pysyvästi tuskin voi sinnekään jäädä.
Kommentit (135)
Mutta jos isä ei halua huoltajuutta ja esim kuolleen äidin sisko eli lapsen täti haluaa, eikö se voi onnistua niin? Siis tämä täti jonka luona lapsi on nytkin, on paljon enemmän ollut lapsen elämässä kuin me. Eikö se ois lapsellekin ideaali ratkaisu? Tädillä on vaan yksi sairaus ja enemmän lapsia kuin meillä, mietin siksi muodostuuko ne kynnys kysymykseksi sossujen taholta. Tai voiko halukas mummo saada huoltajuuden? Asumista tuskin iän puolesta. Oisko täällä ketään ammatti-ihmistä joka osais neuvoa? AP
Herätys nyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei lapsi mitenkään ole isäänsä "menettämässä", kuten jo kirjoitin,mies on ihan valmis olemaan etäisä jatkossakin eli lapsen elämässä silleen kun tähänkin asti. Meidän perheeseen vaan ei pysyvästi siis asumaan nyt ole mahdollista tulla ylimääräistä lasta. Äidin itsemurha oli yllätys eikä tähän osattu mitenkään varautua. Nyt vaan pelottaa alkaako sossut tai jotku painostaa että lapsen pitäis muuttaa meille kun tosiaan isyys tunnustettu. Eikä tiedetä miten tällaisissa tilanteissa on tapana.. Yhteisiä lapsia meillä on useampi, eikä tosiaan ole sen lapsenkaan etu muuttaa meille kun ei riittäis aikakaan jne. AP
Nyt valot päälle siellä; lapsi on juuri menettänyt äitinsä.
Haluaisitko saman kohtalon omille lapsillesi? Että jos kuolet niin muksut laitokseen vaan, kun miehesi uudella vaimolla "ei riitä aikaa" ja mies keskittyy uusiin lapsiin? Ja miten ihmeessä ylipäätään uskallat edes rakentaa mitään tuollaisen miehen varaan?
Meillä on ihan yhdessä rakennettu ydinperhe ja lapset hoidettu alusta asti yhdessä joten ihan eri tilanne. Jos luit kaikki viestini, ymmärtäisit ettei lapsen isäsuhde ole voinut normaaliksi rakentua alunperinkään koska eivät ole ikinä asuneet yhdessä vaan äiti oli yh lapsen vauva ajasta lähtien. Miksi lapsen etu olisi tulla perheeseen joka ei ole hänelle läheinen? Mieheni on tälle lapselle ollut isä omalla tavallaan ja jatkossa sama tapa voisi jatkua. AP
Hyi yäk te olette hirveitä ihmisiä, kuinka joku voikin olla noin kamala. Sietäisi ottaa teiltä pois ne yhteisetkin lapset, ties mitä psykopaatteja heistä kasvaa noin julmien ja kylmien vanhempien parissa. Sairasta. Jos minun vanhempani tekisivät tuollaisen tempun minun sisarukselleni, niin en pitäisi aikuisena enää mitään yhteyttä sellaisiin ihmishirviöihin.
Sydäntä kylmää todeta, että Ap:n ja miehensä kaltaisia ihmisiä on olemassa. Lapsi on menettänyt äitinsä, vieläpä itsemurhan kautta, todetakseen heti perään että isäkään ei häntä halua. Ja ap on eniten huolissaan siitä, ettei vain hänen oma elämänsä muuttuisi mitenkään. Sylettävää.
Toivottavasti älyät että se mies tulee hylkäämään myös sun lapset kun vaihtaa toiseen ja eroatte.
Lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle ja isä maksaa sijoituksesta korvausta. Ei siinä sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Herätys nyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei lapsi mitenkään ole isäänsä "menettämässä", kuten jo kirjoitin,mies on ihan valmis olemaan etäisä jatkossakin eli lapsen elämässä silleen kun tähänkin asti. Meidän perheeseen vaan ei pysyvästi siis asumaan nyt ole mahdollista tulla ylimääräistä lasta. Äidin itsemurha oli yllätys eikä tähän osattu mitenkään varautua. Nyt vaan pelottaa alkaako sossut tai jotku painostaa että lapsen pitäis muuttaa meille kun tosiaan isyys tunnustettu. Eikä tiedetä miten tällaisissa tilanteissa on tapana.. Yhteisiä lapsia meillä on useampi, eikä tosiaan ole sen lapsenkaan etu muuttaa meille kun ei riittäis aikakaan jne. AP
Nyt valot päälle siellä; lapsi on juuri menettänyt äitinsä.
Haluaisitko saman kohtalon omille lapsillesi? Että jos kuolet niin muksut laitokseen vaan, kun miehesi uudella vaimolla "ei riitä aikaa" ja mies keskittyy uusiin lapsiin? Ja miten ihmeessä ylipäätään uskallat edes rakentaa mitään tuollaisen miehen varaan?
Meillä on ihan yhdessä rakennettu ydinperhe ja lapset hoidettu alusta asti yhdessä joten ihan eri tilanne. Jos luit kaikki viestini, ymmärtäisit ettei lapsen isäsuhde ole voinut normaaliksi rakentua alunperinkään koska eivät ole ikinä asuneet yhdessä vaan äiti oli yh lapsen vauva ajasta lähtien. Miksi lapsen etu olisi tulla perheeseen joka ei ole hänelle läheinen? Mieheni on tälle lapselle ollut isä omalla tavallaan ja jatkossa sama tapa voisi jatkua. AP
Ap sinä et KOSKAAN tule olemaan ydinperheen äiti. Sinulla on jo lapsia miehesi kanssa jolla on lapsi toisen kanssa, te olette uusioperhe, ette ydinperhe.
Voisitteko nyt haukkumisen sijaan keskittyä faktoihin eli jos on tietoa miten nämä kuviot menee. Jos joku tietää. Mieheni ei ole ketään hylännyt ja meillä on onnellinen ja rakastava ydinperhe omine haasteinemme, jotka ei nyt salli ylimääräistä lasta. Jota siis olemme edelleen valmiit tapaamaan kuten tähänkin asti. Miksi kukaan ei syyllistä äitiä, joka itsekkäästi meni tappamaan itsensä ja hylkäsi lapsensa, vaikka tasan tarkkaan tiesi, ettei me ainakaan häntä oteta avosylin vastaan? AP
Lastensuojelussa työskentelen ja voin kertoa, että tällaista tapahtuu tosi elämässä. Eikä tarvitse vanhempien kuollakaan, riittää, että löytyy uusi puoliso ja tulee uusi perhe. Aikaisemmasta liitosta syntynyt lapsi muuttuukin rasitteeksi.
Ap:lle tiedoksi: varmasti joudutte sosiaalityöntekijöiden kanssa keskustelemaan ja heille on hyvä kertoa oma mielipide lapsen olinpaikasta. Sossut loppupelissä päättävät, missä lapsi asuu, jos hänellä ei ole muita huoltajia. Vaatikaa lapselle myös terapiaa. Äidin menetys ja uuteen paikkaan muuttaminen ovat semmoisia asioita, joissa riittää käsittelemistä.
Näköjään hirviöitä on oikeesti olemassa! Miten voit elää ittes kanssa? Toisaalta taitaa olla sen lapsiraukan etu että sun ja ilmeisesti yhtä tunnevammasen miehesi luo ei ainakaan päätyisi. Jospa löytyis joku ihana pariskunta joka vois adoptoida lapsen.
Kun oma äitini teki itsemurhan, olin nuori vielä alaikäinen ja jos olisin siinä tilanteessa joutunut miettimään, että huoliiko joku minut hoteisiinsa (isä, täti tms.) ja esim. isäni ei olisi huolinut minua, koska omaan perheeseen "ei mahdu" ja ei haluta, niin tiedä millaisen psyykkisen vaurion sellainen aiheuttaisi.
Hän on LAPSI, voi hyvänen aika. Mä rakastan jopa pelkän sinun tekstin perusteella sitä lasta, haluaisin halata ja antaa turvaa. En edes tunne lasta. Te tunnette ja hän on miehesi lapsi! Mikä vaivaa, jos on noin kylmä? Lukaisepa huviksesi, mitä on empatia ja mitä sen puute saattaa merkitä persoonassa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle ja isä maksaa sijoituksesta korvausta. Ei siinä sen kummempaa.
Onkohan tämä summa suunnilleen sama kuin elatusmaksu?
Tiedätkö, kuinka paha olla lapsella on oman äidin itsemurhan takia? Mun äitini teki aikoinaan itsemurhan, kun olin alle kymmenen ja kannoin syyllisyyttä asiasta jopa tuolloin pienenä. Nyt oikeasti valot päälle ja ajattelette muitakin kuin itseänne. Lapsi on juuri menettänyt sen ainoan äitinsä lopullisesti, joten nyt olisi hyvä hetki rakentaa kunnollista, pysyvää isäsuhdetta. Ajatelkaa hetki asiaa lapsen näkökulmasta.
Ei tässä isä sen parempi ihminen ole kuin ap:kaan, vakka on kantensa valinnut. Tod. näk. miehellä on samanlainen tunnesuhde lapsiin, jotka hänellä on ap:n kanssa, kuin siihen lapseensa, joka on menettänyt äitinsä. Tunnustanut isyyden, maksaa elarit, haluaa "jonkinlaisen suhteen" esikoiseen(?), mitä tuo on? Ei mitään, yhtä tyhjän kanssa.
Toivottavasti lapsi voi jäädä siihen perheeseen missä nyt on. Olisi hienoa, jos he voisivat hänet adoptoida ja siinä yhteydessä katkaista kaikki suhteet bio-isään. Isyyden tunnustamista tuskin voi perua, mutta jos lapsi adoptoidaan, miehen ei tarvitse maksaa elareita ja hän voi kehittää "jonkinlaista suhdetta" vaikka kiveen.
Jos lapsi menettää molemmat vanhempansa vaikka onnettomuudessa, lähdetään ensin etsimään lapselle uutta kotia ja uusia, rakastavia aikuisia lähisuvusta. Toivottavasti niin voidaan toimia myös tässä tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle ja isä maksaa sijoituksesta korvausta. Ei siinä sen kummempaa.
Onkohan tämä summa suunnilleen sama kuin elatusmaksu?
Riippuu mikä oli elarit.
1800 eurosta ylöspäin maksaa tämä.
No johan on kommentteja alkanut poistumaan. Ilmiantaako ap ne pahimmat, joissa kerrotaan mitä mieltä tollasesta epäempaattisesta ja julmasta äitipuolesta ollaan?
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti on kuollut, mutta isä tiedossa, niin huoltajuus siirtyy isälle automaattisesti.
Ei tietenkään siirry.
Mikä hitto teitä vaivaa??? Mies ei halua huolehtia omasta lapsestaan? Uskomattomia ihmisiä, ei voi muuta sanoa! Vaikea kuvitella surullisempaa asiaa kuin onneton ja traumatisoitunut äitinsä juuri menettänyt lapsi jota kukaan ei halua. Mutta tosiaan, teidän asenteella ÄLKÄÄ IHMESSÄ OTTAKO LASTA! Olisi ilmiselvä asia että lapsi joutuisi teillä kärsimään vielä lisää ja elämään hyljeksittynä ja vähempiarvoisena kun teidän yhteiset lapset. En tiedä miten tuollaisessa tapauksessa yleensä toimitaan kun taitaa olla aika poikkeuksellista että vanhempi ei halua omaa lastaan luokseen.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, kuinka paha olla lapsella on oman äidin itsemurhan takia? Mun äitini teki aikoinaan itsemurhan, kun olin alle kymmenen ja kannoin syyllisyyttä asiasta jopa tuolloin pienenä. Nyt oikeasti valot päälle ja ajattelette muitakin kuin itseänne. Lapsi on juuri menettänyt sen ainoan äitinsä lopullisesti, joten nyt olisi hyvä hetki rakentaa kunnollista, pysyvää isäsuhdetta. Ajatelkaa hetki asiaa lapsen näkökulmasta.
Ajattelenkin lapsen näkökulmasta kun toivon, että saisi jäädä tutulle tädilleen. Hänellä on vaan sellaisia esteitä elämässä, jotka sossut varmaan katsoo miinuksena. Ja varmasti on ja tiedänkin että on lapsella paha olla äidin kuolemasta, tädin mukaan lapsi on aivan sekaisin nyt. Mutta sehän on äidin syy, ei meidän! AP
Ihan kamalaa luettavaa. Toivon että ap on trolli. Nyt juuri tuo lapsi tarvitsee isäänsä enemmän kuin koskaan, eikä varmasti koskaan tulisi aikuisena ymmärtämään miksi isän luo pystyi menemään vain välillä vaikka siellä muitakin lapsia oli. Jos ap et ole trolli niin järkyttävän itserakas ja kylmä ainakin. Helvetti kun tulee vihaseks.