Jos ja kun mies ei ole ekan lapsensa huoltaja, eihän meidän ole mikään pakko ottaa lasta luoksemme asumaan vaikka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei kannata paasata ap:lle asiasta. Hän ja hänen miehensä ovat tosiaan tunnevammaisia , se on fakta asia. He eivät voi asettua sen pienen asemaan jota tämä kova suru on kohdannut. Tällaisia tunnevammaisia ihmisiä on todellakin olemassa ja heidän geeneillä kasvaa lisää. Normaali ihminen pystyy asettumaan sen lapsen asemaan ja muuttamaan ajatustaan perheestä. Minä voin ottaa vaikka naapurin lapset hoiteisiini ja rakastaa kuin omiani, se on normaalia tunnetta.

Aika helvetin helppo sanoa niin pitkään kunnes ne naapurin lapset oikeesti olisi tulossa sun hoteisiin :' D Mutta glorifioi toki itsesi noilla fantasioilla, ilmeisesti surkea itsetuntosi kaipaa tällaista kuvitteellista buustausta.

Olet ap törkeä ihminen. Mä olen jäänyt pienenä orvoksi, oli sekä isä että äiti kuollut. Mut otti perheeseensä yksi sukulainen, ihan ylläri oli hänelle että nyt tuli yksi, vieläpä traumatisoitunut isompi lapsi perheeseen. Mutta heille ei tullut mieleenkään päästää minua joutumaan laitokseen.

Todellakin ihmiset oikeassa elämässä tekevät niin, ihan vapaaehtoisesti, ilman mitään aiempia tunnesiteitä, ihan vain koska niin täytyy tehdä.

Olet kamala ihminen ja niin on miehesikin, ja minun käy todella sääliksi lapsianne koska joutuvat elämään kylmien ja julmien ihmisten armoilla.

Yrittäkää nyt ymmärtää että tämän ketjun aloittaja on se kuolleen naisen sisko joka haluaa tuon lapsen itselleen, mutta sossu ei anna koska nainen on vammainen ja lapsia kämppä täynnä.

Turha vaahdota, tuo nainen ei edes tunne isän vaimoa...

anna toinen kaksosista pois niin mahtuu 6-v puoliorpo perheeseen

Tämä on varmaan ihan sama nainen, joka ketjuissa jankkaa, että he kyllä ovat ydinperhe, koska miehen lapsi toisen naisen kanssa ei ole koskaan asunut heillä. Sivutolkulla samanlaista jankkaamista ja tosiasioiden kieltämistä.

Ihminen jolle on tärkeintä että asiat näyttävät hyvältä ja olevan kivasti. Ei pidä laittaakaan tuollaisen hoitoon lasta jota hän ei halua, pian sattuu joku "onnettomuus" tälle.

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää nyt ymmärtää että tämän ketjun aloittaja on se kuolleen naisen sisko joka haluaa tuon lapsen itselleen, mutta sossu ei anna koska nainen on vammainen ja lapsia kämppä täynnä.

Turha vaahdota, tuo nainen ei edes tunne isän vaimoa...

Ennemmin uskon että ap on juuri tämä äitipuoli, ja yrittää toisella ketjulla vain saada uudestaan ongittua vinkkejä, miten ei tarvitsisi ottaa lasta lähimaillekaan. Tässä ketjussa on yksityiskohtia ja melko kiihkeää tunnetta heidän "ydinperhettä" kohtaan, toisessa aika hillittyä vailla tarkempia yksityiskohtia, vaikka nainen on muka menettämässä siskonsa lapsen joka on hänelle läheinen.

Eli jos kävisi vahinko ja olisit taas raskaana, niin välitön abortti? Mutta se lapsi on kokenut jo niin paljon, ja jos vielä iskäkin hylkää niin toimivaa aikuista hänestä ei kasva. Itsellä on sellainen empatiakyky, että ottaisin lapsen vaikken olisi häntä edes koskaan tavannut. Lapsi ei ole pyytänyt syntyä tänne, hän kaipaa hoitoa ja rakkautta.

Mitenkäs  miehen oma lapsi olisi  huononmassa asemassa kuin  sinun lapset? Häpeä vähän, lapsi on menettänyt äitinsä ja jokaisella lapsella on oikeus omaan vanhempaan. Mikään tekosyy ei ole pätevä.. et voi olla noin julma ihminen. Nyt vain toivoo, että miehes lähtis lätkimään yhteisestä kodista ja ottais jokaisen lapsen luokseen..

Vierailija kirjoitti:

Millainen yh-äiti tappaa itsensä?

Henkisesti sairas? Loppuunpalanut? Syvästi masentunut?

Oli aloittaja kuka hyvänsä, minä täysin vieraana tunnen niin suurta tuskaa tämän 6-vuotiaan puolesta, etten voi millään ymmärtää ettei omalla biologisella isällä, joka kuitenkin ollut jollain tapaa lapsen elömässä mukana, ole mitään inhimillisiä tunteita tällaisessa karmeassa tilanteessa.

Lisään vielä, että jos olisin tuon miehen vaimo, miettisin tarkasti, haluanko olla moisen hirviön kanssa naimisissa.

Toivon todella, että tämä on provo! Toisaalta kai tällaisia ihmisiä on olemassa, joilla ei ole mitään empatiakykyä. Tuollaisessa tilanteessa lapsi tarvitsee välittävän ja rakastavan aikuisen, joka pystyy ja tahtoo olla tukena, joten ap:n tunnekylmään "ydinperheeseen" joutuminen ei varmasti olisi lapsenkaan etu. Mutta lapset eivät ole tyhmiä. Kyllä hän tajuaa, että isä ei häntä halunnut, ja se jättää väistämättä haavat. 

Itselläni ei ole lapsia eikä elämäntilanne muutenkaan lapsille otollinen, mutta jos ajattelen että joku kummilapsistani menettäisi vanhempansa ja luontevin paikka olisi minun luonani, niin kyllä hemmetti tekisin kaikkeni että olisin lapselle rakastava ja turvallinen huoltaja! En voi käsittää ap:n kaltaisten ihmisten ajatusmaailmaa mitenkään. Oksettavaa itsekkyyttä!

Vierailija kirjoitti:

lapsen äiti teki itsemurhan? Äidillä oli yksinhuoltajuus alusta asti koska olivat eronneet jo raskausaikana, vaikka sittemmin mies on lasta tavannutkin ja jonkinlaisen suhteen haluaa lapseen säilyttää jatkossakin. Isyys on tunnustettu ja mieheni maksaa säännölliset elarit. Mihinkähän lapsi tämmöisessä tilanteessa menee? Tällä hetkellä on äidin siskon hoteissa, mutta pysyvästi tuskin voi sinnekään jäädä.

Tämähän on saman tyypin kirjoittama kuin tuo toinen aloitus jossa ihmetellään miksei kuolleen siskon lapsi voi tulle hänelle asumaan.. Kaksi eri aloitusta eri kantilta kirjoitettuna..

Minun käy tässä tapauksessa sääliksi kaikkia tapaukseen liittyviä lapsia. Noin kylmä ja empatiakyvytön ihminen on hankkinut useampiakin lapsia. Miten te muka koskaan voisitte opettaa lapsillenne toisten ihmisten huolehtimista tai tunnetaitoja, kun ette kykene tuntemaan mitään itsekään? Toivottavasti lapsi pääsee äidinsä siskon luokse asumaan, ettei joudu teidän henkisen väkivallan kohteeksi. Suosittelisin sinulle ap ja miehellesi erityisesti myös Raamattua. Kohtele toisia kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan! 

Miten lapsen isä voi elää itsensä kanssa, jos 6-vuotias äidin kioleman ja isän itsekkyyden vuoksi joutuu sijoitukseen?

Lopeta jo ap! Eiköhän tää ollu tässä. Ei sentään niin mielenkiintonen aihe että päivätolkulla jaksettais vääntää.

Voi vain kuvitella millaisia kipuja lapsi joutuu käymään läpi aikuistuessaan. Äidin itsemurha on äärimmäisen traumaattinen ja totaalinen hylkäämisen kokemus. Se että isä ei halua ottaa vastuuta lapsesta vaan keskittyy huolehtimaan muista (ilmeisesti nuoremmista) sisaruksista, on varmasti tässä tilanteessa yhtä raju isku. Lapsihan tulee sen aikuistuessaan ymmärtämään, että isä on kieltäytynyt huoltajuudesta. Surullista miten raskas taakka ja syvät haavat on lyöty pienelle ihmiselle.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, kuinka paha olla lapsella on oman äidin itsemurhan takia?  Mun äitini teki aikoinaan itsemurhan, kun olin alle kymmenen ja kannoin syyllisyyttä asiasta jopa tuolloin pienenä. Nyt oikeasti valot päälle ja ajattelette muitakin kuin itseänne. Lapsi on juuri menettänyt sen ainoan äitinsä lopullisesti, joten nyt olisi hyvä hetki rakentaa kunnollista, pysyvää isäsuhdetta. Ajatelkaa hetki asiaa lapsen näkökulmasta. 

Ajattelenkin lapsen näkökulmasta kun toivon, että saisi jäädä tutulle tädilleen. Hänellä on vaan sellaisia esteitä elämässä, jotka sossut varmaan katsoo miinuksena. Ja varmasti on ja tiedänkin että on lapsella paha olla äidin kuolemasta, tädin mukaan lapsi on aivan sekaisin nyt. Mutta sehän on äidin syy, ei meidän! AP

Sano vaan suoraan että et halua miehen lasta teille. Turha sitä on peitellä jollain korulauseilla että toivoisit lapsen saavan jäädä tutulle. Aiemmin olet ihan suoraan kirjoittanut YLIMÄÄRÄISESTÄ lapsesta. Lapsi on sekaisin nyt myö teidän takia. Äiti teki väärin mutta varmasti lapsi on kuitenkin kaiken surun keskellä ajatellut että hänellä on kuitenkin olemassa isä joka rakastaa ja huolehtii, sitten käykin ilmi että on äidin menetyksen lisäksi isällekin ylimääräinen pakollinen paha. Jos oikeasti rakastaisi lastaan ei tällaisessa tilanteessa edes miettisi muuta vaihtoehtoa kuin että lapsi muuttaa teille. Toivottavasti teidän yhteiset lapset tajuavat mitä viimeistään aikuisina kuinka kylmiä ihmisiä olette.

Vierailija kirjoitti:

Oli aloittaja kuka hyvänsä, minä täysin vieraana tunnen niin suurta tuskaa tämän 6-vuotiaan puolesta, etten voi millään ymmärtää ettei omalla biologisella isällä, joka kuitenkin ollut jollain tapaa lapsen elömässä mukana, ole mitään inhimillisiä tunteita tällaisessa karmeassa tilanteessa.

Inhimillisiä tunteita ne ahdistus, inho, torjuminen ja paniikkikin ovat. Eivät pelkät positiiviset tunteet ole "inhimillisiä", vaikka moni kovasti haluaisi ajatella niin.

Jos ei halua lasta kotiinsa asumaan, niin sitten ei halua, eikä sille asialle voi satakaan vauvapalstan paheksujaa ja suuttujaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsen isä voi elää itsensä kanssa, jos 6-vuotias äidin kioleman ja isän itsekkyyden vuoksi joutuu sijoitukseen?

Voi, aivan hyvin. Samankaltaisia tapauksia on ollut maailman sivu.

Miettikääpä vaikka omaa, ihailtua runoilijaamme Eino Leinoa, joka kirjoitti sen ihaaaaanan "satakielen laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysikuu" -runon...

Ensimmäisen vaimon kanssa naimisissa kolme vuotta ja yksi lapsi, sitten muutto kotoa pois ja suhde naimisissa olevaan naiseen (joka tosin oli kuvioissa jo vaimon aikana), avioero vasta kymmenen vuotta myöhemmin kun naimisiin kolmannen naisen kanssa josta ero alle vuoden päästä, sen jälkeen ja aikana ainakin pari sivusuhdetta mm. maailmankuulun naimisissa olevan kirjailijattaren kanssa, ja vielä muutaman vuoden päästä kolmas vaimo (taas eri nainen), jonka kanssa asumusero melkein heti ja parin vuoden päästä kuolema alle viisikymppisenä kuppaan.

Lapseensa (tytär Helka) ei tainnut pitää mitään yhteyttä.

Vielä hirvittävämpi esimerkki on suomalaisen taiteen uudistajana ylistetty taidemaalari Tyko Sallinen, joka ajoi taiteellisesti vielä lahjakkaamman Helmi ("Mirri") -vaimonsa eron jälkeen alkoholistiksi ja kuolemaan nuorena köyhyydessä, ja tyttärensä Irjan (alkuperäiseltä nimeltään "Taju") kolmekymppisenä Nikkilän mielisairaalaan loppuelämäkseen. Niin, ja vielä se, että "pariskunnalle syntyi kaksi lasta. Ensimmäisen, Tirsun, Tyko Sallinen antoi vaimoltaan kysymättä kasvattilapseksi Tanskaan."

Nii-in. Perheensä jättäneille ja tuhonneille isille pykätään patsaita, annetaan omia juhlapäiviä, heidät painetaan rahaan, heidän kirjoituksiaan luetaan kouluissa ja taulujaan pidetään Ateneumissa kunniapaikalla.

Tällaiseksi ovat maailman laittaneet.

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti on kuollut, mutta isä tiedossa, niin huoltajuus siirtyy isälle automaattisesti.

Ei siirry. Sosiaaliviraston porukka tutkii kuka, vai eikö kukaan lapsen sukulaisista ole sopiva huoltajaksi. Joe ei ole, sijoitetaan muualle. Automaattisesti ei tapahdu koskaan