Jos ja kun mies ei ole ekan lapsensa huoltaja, eihän meidän ole mikään pakko ottaa lasta luoksemme asumaan vaikka

 Tottakai yksi lapsi sopii vielä teille ja varmasti sosiaalitoimi jelppaa, jos tarvitsette tukea. 

Ap luulee olevansa hyvä "äiti" pykiessään vuoden välein pentuja ahteristaan ihanaan YDINperheeseensä. Kyllä se realismi iskee päin pläsiä kunhan pääsette jossain vaiheessa lapsiperhearkeen, nyt teillä eletään vasta vauva-arkea. Noin tunnevammainen ämmä on varmaan hyvinkin pian lasu-viranomaisten kanssa tekemisissä kunhan lapset tuosta vähän kasvavat ja saattavat jopa kehittää omaa tahtoa. Voivat myös olla vihaisia wt-vanhemmilleen etteivät saa elää yhdessä isomman sisaruksensa kanssa, lapsilla kun on tapana olla ylpeitä "mun isosiskosta/veljestä". Sydämeni itkee verta sen pienen lapsiparan puolesta, toivottavasti pääsee hyvään ja rakastavaan perheeseen ja toivottavasti ap:n wt-perheen rahavarat vähenevät oleellisesti sijoituksen kustannusten vuoksi

Miehen vastuu, ei AP:n sitä lasta tai miestä ole pakko ottaa.

Jos meillä kävisi niin, että miehen eksä kuolisi, niin en ymmärrä, miten lasten otto meille mitenkään onnistuisi. Lapset ovat nyt joka toinen viikonloppu.

Mies tekee pitkää päivää.

Meillä on sopimus, että minä en niitä lapsia hoida enkä viihdytä. Mies hoitaa ne 100 prosenttisesti.

Kuka meillä ne lapset hoitaisi?

Vierailija kirjoitti:

Miehen esikoinen on 6v? Ja teillä nykyisessä uusperheessä jo useampi lapsi, jos oikein ymmärsin? Aikamoista kiirettä olette pitäneet..

Onhan noitakin tarinoita, missä on ydinperhe ja yhteisiä lapsia, ja hupsistahups ukon salaseikkailuista ilmestyykin kuvioihin yllättäen ihan uusi, ydinperheen ulkopuolinen lapsi. Sitä sittten elatusmaksamaan. Toki varmaan aika harvinaista, että näissä tapauksissa aiempi perhe säilyisi ehjänä.

Jotain tollasta kai tuossa täytyy olla taustalla, jos noin kylmästi voi orvoksi jääneeseen lapseen suhtautua?

"No eihän se ole orpo kun isä vielä..." Faktisesti on, jos äiti kuollut ja isä ei lastaan halua.

Voi lapsiparka. Mikähän on niin iso asia, ettette voi lasta vastaanottaa? Tuo äidin itsemurhahan on lapselle maailmanlooou ja lapsi on osa perhettänne, halusit tai et. Mikä on niin iso syy elämässäsi, että voit surutta potkaista tuollaisessa tilanteessa olevan perheenne jäsenen pois ja jatkaa omalla mukavuusalueella niinkuin mitään ei olisi tapahtunut? Tuo on oikeasti tosi julmaa, ettei läheistä, pientä lasta auteta edes tuollaisen katastrofin edessä. No, ainahan isä voi antaa lapsen huostaan, ja varmistaa että lapsi tulee 100% hylätyksi vanhempiensa toimesta. Siitä onkin aika vaikeaa saada elämäänsä sitten rakennettua. Aikuiselta ihmiseltä voisi olettaa jonkin verran vastuuta ja tosiasioiden hyväksymistä...

Vierailija kirjoitti:

Herätys nyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei lapsi mitenkään ole isäänsä "menettämässä", kuten jo kirjoitin,mies  on ihan valmis olemaan etäisä jatkossakin eli lapsen elämässä silleen kun tähänkin asti. Meidän perheeseen vaan ei pysyvästi siis asumaan nyt ole mahdollista tulla ylimääräistä lasta. Äidin itsemurha oli yllätys eikä tähän osattu mitenkään varautua. Nyt vaan pelottaa alkaako sossut tai jotku painostaa että lapsen pitäis muuttaa meille kun tosiaan isyys tunnustettu.  Eikä tiedetä miten tällaisissa tilanteissa on tapana.. Yhteisiä lapsia meillä on useampi, eikä tosiaan ole sen lapsenkaan etu muuttaa meille kun ei riittäis aikakaan  jne. AP

Nyt valot päälle siellä; lapsi on juuri menettänyt äitinsä. 

Haluaisitko saman kohtalon omille lapsillesi? Että jos kuolet niin muksut laitokseen vaan, kun miehesi uudella vaimolla "ei riitä aikaa" ja mies keskittyy uusiin lapsiin? Ja miten ihmeessä ylipäätään uskallat edes rakentaa mitään tuollaisen miehen varaan?

Meillä on ihan yhdessä rakennettu ydinperhe ja lapset hoidettu alusta asti yhdessä joten ihan eri tilanne. Jos luit kaikki viestini, ymmärtäisit ettei lapsen isäsuhde ole voinut normaaliksi rakentua alunperinkään koska eivät ole ikinä asuneet yhdessä vaan äiti oli yh lapsen vauva ajasta lähtien. Miksi lapsen etu olisi tulla perheeseen joka ei ole hänelle läheinen? Mieheni on tälle lapselle ollut isä omalla tavallaan ja jatkossa sama tapa voisi jatkua. AP[/quote.

Pieni korjaus. Teillä ei ole ydinperhettä vaan uusperhe, koska miehellä oli lapsi jo ennen sinua. Se ettälapsi on aina asunut äidillään ei tosiasiaa muuta. Eikä sekään, että sinä haluat mitätöidä lapsen arvon. Hän on perheenne yksi lapsi ja sisar lapsillenne. Vaikka kieltäisitte asian. Elät ap itsepetoksessa. Jonka opetat. Myös lapsillesi. Opetat että perheenjäseniä voi hylätä ja toiset ovat arvokkaampia kuin toiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, kuinka paha olla lapsella on oman äidin itsemurhan takia?  Mun äitini teki aikoinaan itsemurhan, kun olin alle kymmenen ja kannoin syyllisyyttä asiasta jopa tuolloin pienenä. Nyt oikeasti valot päälle ja ajattelette muitakin kuin itseänne. Lapsi on juuri menettänyt sen ainoan äitinsä lopullisesti, joten nyt olisi hyvä hetki rakentaa kunnollista, pysyvää isäsuhdetta. Ajatelkaa hetki asiaa lapsen näkökulmasta. 

Ajattelenkin lapsen näkökulmasta kun toivon, että saisi jäädä tutulle tädilleen. Hänellä on vaan sellaisia esteitä elämässä, jotka sossut varmaan katsoo miinuksena. Ja varmasti on ja tiedänkin että on lapsella paha olla äidin kuolemasta, tädin mukaan lapsi on aivan sekaisin nyt. Mutta sehän on äidin syy, ei meidän! AP

Ootteko ajatelleet, mitä isän muut lapset ajattelevat isästään, joka ei ole huolinut yhtä lapsistaan. Ei ehkä nyt mutta sitten joskus aikuisina. Ja on kyllä isän syy jos ei huolehdi lapsestaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te pesette kätenne, vaikka teillä on vähintäänkin moraalinen velvollisuus tehdä lapsen hyväksi edes jotain, mutta mikä tuntuu olevan päällimäinen asia mielessä- ei kai lapsen oo pakko tulla tänne? Wtf?! Aikuiset kantavat vastuun teoistaan, miehesi on lapsen isä, ymmärrä jo.

Ymmärrän oikein hyvin että on biologinen isä. Vastuunsa siitä on kantanut ja kantaa. Kerro, mikä on se "moraalinen velvoite" meillä tässä? Ottaa lapsi asumaan luoksemme asumaan pelkästä velvollisuudesta, vaikka emme kumpikaan halua? sekö on lapsen etu tosiaan? Voi miten mä toivon, että te tekopyhät oikeasta elämästä vieraantuneet jeesustelijat saatte vielä omaan nilkkaanne tuon paskan mitä syydätte muille. Ja uskon että niin tulee tapahtumaankin, that's karma.

AP

Jos lapsen tekee niin siitä myös huolehtii. Mitäs miehesi sitten meni tekaseen sen lapsen? Vai olisitko äitinä valmis heittämään pellolle jonkun lapsistasi? Mitä jos miehesi ehdottaisi että joku yhteinen lapsenne luovutettaisiin pois? Kai ne kaikki lapset ovat yhtä rakkaita? Onko se lapsen etu, ettei isä halua häntä mutta muut lapsensa haluaa? Miehesi ei todellakaan kanna vastuutaan vaan on täysi kusipää. Ottaisin eron noin kylmästä miehestä. Ajattelepa jos tuo karma sattuisi omalle kohdallesi.

Oletkos Ap kuullut sellaista sanontaa, että "Huono äiti sellainen, jonka sydämeen mahtuu vain omat lapset"?

No pureksi tuota hetki ja sitten katso peiliin

Toivottavasti lapsen isä muuttaa sinusta erilleen ja ottaa lapsen itselleen.

Mä jättäisin itse mieheni, jos ei äidin itsemurhan jälkeen huolehtisi lapsestaan. Jättäisin vaikka jäisin neljän alle 4-vuotiaan yhksi. Yksinkertaisesti tuollaisella isällä ei olisi elömässäni mitään sijaa.

Apua - lapsi raukka...voisi muuttaa meille!!

Meinaatko ap, että lasta kiinnostaa pidemmän päälle isäsuhde sellaisen henkilön kanssa, jokia ei edes lapsen ollessa puoliorpo huolinut häntä perheeseensä? Ei ehkä vielä vuoteen tai kahteen tajua tätä kuviota, mutta sen jälkeen kyllä. Miksi hän olisi kiinnostunut tapaamaan ja pitämään elämässään henkilöä, joka hylkäsi hänet tosipaikan tullen? Mutta tähän varmaan pyritkin?

Kun se kohtalokkaaksi edennyt syöpä aina jollekin valitettavaa kyllä napsahtaa, toivottavasti tämän vuoden sairastuneiden kiintiössä sinä veisit yhden paikan. Ehkä ne teidän yhteiset lapset eivät kasvaisi niin vinoon kun et ole antamassa mallia. Kannattaa jo etukäteen muuten kaiken varalta katsella kivoja laitospaikkoja. Ihan vaan varautua siihen, ettei se vuoden isä ja uusi hempukka ottaisi heitäkään riesakseen.

Onpa syyllistävä ketju.... ap:lla on oikeus omiin tunteisiinsa. Hänen kanssaan voi olla eri mieltä, mutta haukkuminen rakenna ketään.

Enkä tiedä, miten se olisi lapsen edun mukainen, jos hän joutuu asumaan paikassa, johon häntä ei haluta.

Ap, sinä ainakin olet rehellinen. Plussat siitä.

Saa olla mielipiteitä, mutta kuka haluaa olla sellaisen miehen kanssa joka oman lapsensa hylkää? Tuntuu että nyt taitaa matami justiina vaan jyrätä, eikä lasta oteta heille koska hän ei halua. Mieheltä ei edes kysellä. Mitähän ap tuumaisi jos mies kertoisi että joo no jos sinä kuolisit, niin veisin lapset lastenkotiin.

Miehelläsi oli jo lapsi ennen teidän yhteisiä lapsia, hänestä ei tullut isä ensimmäistä kertaa silloin kun sinusta tuli äiti. Jotenkin käsittämätöntä että on näin epävarma ja katkera pienelle lapselle siitä ettei ollutkaan miehensä "eka" ja jättää lapsen oman onnensa nojaan. Kamalalta kuulostaa. 

Empatiakykyä olisi hyvä harjoittaa. Minkälaisia hirviöitä lie kasvatat siellä kotona, kun olen tollainen tunteeton ihminen.

Ymmärrän tavallaan ap:ta vaikkei mielipide olekaan se "oikea". Se on ulkopuolelta niin helppo sanoa, että lapsi kuuluisi perheeseen ottaa kokoaikaisesti asumaan (kuten oikein onkin), mutta käytännössä asiaan liittyy paljon kiellettyjäkin tunteita. Kuka meistä oikeasti haluaisi olosuhteiden vuoksi vieraaksi jääneen lapsen kotiinsa asumaan? On eri asia mikä on oikein ja miltä se tuntuu. Mietin esimerkiksi tilannetta, jossa joku siskoistani+miehensä kuolisivat, en ole yhtään varma että haluaisin heidän lapsiaan meille vaikka se varmasti oikein olisikin.

No, nythän on loppuviimeeksi kyse isän tahdosta. Jos hän kokee, että lapsen etu olisi esimerkiksi asua tätinsä luona, siitä voi varmasti lähteä liikkeelle ja pikku hiljaa lähteä luomaan sitä suhdetta ja sidettä lapseen. Se voi olla lapsellekin kivempi, jos täti on läheisempi. Joka tapauksessa miehen tulee nyt ottaa aktiivisempi rooli lapsen elämään, jotta hän selviää äitinsä menetyksestä ja ajan kanssa luo siteen isään ja sisaruksiin ja toivottavasti myös isän vaimoon.

Provohan tämä ja liittyy siihen toiseen ketjuun, jossa vinguttiin ettei lapsi saa tulla sossujen mielestä tädille asumaan.

Ihan vakavasti ottaen, ei tämä ole mikään yksiselitteinen asia. Joo, ap:n mies on lapsen isä, mutta ilmeisesti syystä tai toisesta ollut vähän tekemisissä lapsen kanssa. On ymmärrettävää, että siinä kohdassa muutos ei tunnu hyvältä.

On myös otettava huomioon perhe, jossa on x kpl nuorempia sisaruksia. Heillekin asia on iso, ei vain sille äitinsä menettäneelle. He ovat ihan yhtä arvokkaita ja heillekin on annettava tilaa käsitellä sitä, että heillä onkin nyt sisarus, joka on paljon aikaisempaa enemmän heidän elämässään. Sisarus, joka voi vaatia menetyksen vuoksi todella paljon ylimääräistä huomiota ja aikaa.

Ja mikä on lapsen oma tahto. Haluaako hän etäisen(?) isän luokse asumaan? Millainen suhde isällä ja lapsella on? Onko läheisempää sukulaista, ainakin alkuun?

Pitkällä tähtäimellä tottakai on tärkeää, että isä aktivoituu ja osoittaa haluavansa olla lapsensa isä. Se on elintärkeää, jotta lapsi kasvaa tasapainoiseksi ja pystyy käsittelemään äitinsä menetyksen. Sisaruksistakin hän voi löytää tuen, ainakin isompana. Lyhyellä tähtäimellä kuitenkin keinoja sen saavuttamiseksi on esimerkiksi jonkun läheisemmän sukulaisen kanssa asuminen.

Eikä se äitipuolenkaan mielipide ole arvoton. Juuri sillä luodaan negatiivista tunnelmaa uusperheessä, että toisen aikuisen mielipidettä ei kunnioiteta, kuunnella tai anneta tilaa käsitellä niitä vääriäkin tunteita. Vaikka lopputulos olisi tiedossa (=lapsi muuttaa isälleen), äitipuolikin tarvitsee apua tilanteen hyväksymiseen ja oman suhteen rakentamiseen tähän lapseen. Ei muuten ole mahdollistakaan, että nämä kaksi koskaan oppisivat toisistaan välittämään.

Vierailija kirjoitti:

Ap luulee olevansa hyvä "äiti" pykiessään vuoden välein pentuja ahteristaan ihanaan YDINperheeseensä. Kyllä se realismi iskee päin pläsiä kunhan pääsette jossain vaiheessa lapsiperhearkeen, nyt teillä eletään vasta vauva-arkea. Noin tunnevammainen ämmä on varmaan hyvinkin pian lasu-viranomaisten kanssa tekemisissä kunhan lapset tuosta vähän kasvavat ja saattavat jopa kehittää omaa tahtoa. Voivat myös olla vihaisia wt-vanhemmilleen etteivät saa elää yhdessä isomman sisaruksensa kanssa, lapsilla kun on tapana olla ylpeitä "mun isosiskosta/veljestä". Sydämeni itkee verta sen pienen lapsiparan puolesta, toivottavasti pääsee hyvään ja rakastavaan perheeseen ja toivottavasti ap:n wt-perheen rahavarat vähenevät oleellisesti sijoituksen kustannusten vuoksi

No jopas on tässä kerrassaan hyvän, empaattisen ja rakastavan ihmisen kirjoittama viesti kun oikein vihaa uhkuen toivoo ap:n perheelle pelkkää pahaa ja vaikeuksia joka tuutista :(

Todella epäpyhiä kirjoituksia tässä ketjussa, halutaan itsemurhatun lapsi ehdoin tahdoin ap:n perheeseen joka kuitenkin ilmeisesti on niin tunnekylmä ja rakkaudeton että perheen lapset on tuomittu jo vauvaiästä lasu-asiakkaiksi. Todella loogista.

Eihän tämä ap miehineen ole ollenkaan tämän tarinan pahis, vaan pahis on se yh-äiti joka teki kauheimman mahdollisimman teon lapselleen mitä kukaan vaan voi tehdä. Hän varmaan tälläkin hetkellä ritisee Gehennan liekeissä, saatanan parila takapuolessaan.