HS: Salla Mistola opiskeli lapsensa vauva-aikana kaksi tutkintoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi osa pitää vauva-aikaa niin ihmeellisenä, että juuri silloin pitää elää "perhe-elämää"? Myös muut lapsen kehitysvaiheet ovat yhtä tärkeitä. En tietenkään sano, että vauvojen hoitoa pitäisi laiminlyödä, päinvastoin. Mutta vauvana lapsi ei osaa puhua, eikä hänelle jää muistikuvia vaikkapa siitä, kuinka äiti vain opiskeli kaiket päivät. Jos vauva vielä nukkuu paljon, niin silloinhan on hyvää aikaa opiskella. Vauvoilla on usein myös isä äidin lisäksi.

Toivottavasti et kysy tosissasi.

Vastaahan esittettyyn kysymykseen. Mikä vauvavuodessa on se juttu verrattuna muihin kehityskausiin?

Teineille ei kasva parta viikossa, mutta vauva kehittyy päivässäkin jo paljon.

Toivottavasti Salla Mistolan esimerkki kannustaa muitakin äitejä tekemään muutakin äitiysloman aikana niin paluu työelämään tai opiskelemaan ei ole niin vaikea. Ainakin itse ihmettelen jos ollaan vaikka kolme vuotta kotona tekemättä muuta kuin lastenhoitoa niin osaako sitä mukautua työelämän tai opiskelun vaatimuksiin. Yksi tuttu lääkäriäiti taisi laittaa lapsensa päivähoitoon jo puolen vuoden jälkeen kun tarkoitus oli saada opiskelut päätökseen ja päästä töihin.

Mä kävin iltakoulua lasten ollessa pieniä ja haukkuja lähinnä sain...

Vierailija kirjoitti:

Minäkin opiskelin lääkäriksi kuudessa vuodessa ja tein siinä samalla kolme lasta, kaikilla koliikki-refluksi-maitoallergia, ei tukiverkkojen ja mies aina töissä. Hyvin onnistui!

Mullapa meni vaan 5 vuotta ja lisäksi mulla on keliakia! Hah!

Vierailija kirjoitti:

opiskelijamamma kirjoitti:

Kateutta ilmassa, kun joku ehtii tehdä asioita oman itsensäkin eteen. Mulla on kotona alle puoli vuotias ja aloitin amk opiskeskelut etänä/monimuotona. Hyvin sujuu. Teen tehtävät silloin kun pieni nukkuu tai puuhailee omiaan tai on isänsä kanssa. (n 6-7h/arkipv)Silti ehdin  päivässä sylitellä, imettää ja käydä ulkona. Tosin meidän vauva on ns helppo tapaus: viihtyy leikkiensä parissa ja nukkuu pitkiä päikkäreitä. Isä tekee kotitöitä ja hoitaa lasta tasapuolisesti töittensä ohella. Tenttipäivisin isukki jää viettämään omaa laatuaikaa vauvan kanssa. En koe, että olisi keneltäkään pois tämä opiskelu.. Päinvastoin: saan itse tehdä jotain "omaa" ja hyödyllistä ja näin jaksan myös sitten vauvan kanssa paremmin. 

Sun mies ei taida käydä töissä 8-16+ylityöt ja mahdolliset työmatkat? Aika helppoa, jos voi vain tenttipäivänä ottaa vapaan ja ilmeisesti viet vauvan aina luennolle/harjoituksiin vai ottaako miehesi vapaata myös silloin?

Täälläpäin tentit on ainaki klo 16-19 eli päivätöissä käyvän isukin tuskin tarttee vapaita pyydellä. Tän ketjun logiikalla voi jo sanoa, et herranjumala eikö teillä iskä oo ikinä kotona? Kyllä elämä pitää sillee järjestää, että on aikaa myös vauvalle ja kodille! Nyt kun on tasavertaisuus ja isät-mukaan Suomessa menossa, niin ehtii sitä uraa luoda muulloinkin!

Kokeile opiskella, kun vauva nukkuu puolen tunnin pätkissä päiväunia, konttaa ja kiipeää joka paikkaan ja illalla unille meno kestää joskus jopa kaksi tuntia. Yöllä herätään monta kertaa joko itkemään tai syömään. Päivällä ei ehdi edes läppäriä avata tai lounasta syödä, kun vauva jo herää. Ja yritäpä laittaa vauva jonnekin istumaan siksi aikaa, että saat syötyä.

Onneksi toiset vauvat ei liiku mihinkään, eikä itke koskaan ja nukkuvat hyvin.

Hesarin tekstissä on mm. seuraavaa: Mistola haki opiskelemaan kulttuurituottamisen maisteriohjelmaan ja museologian koulutusohjelmaan. Lisäksi Mistola halusi perhevapaallaan viimeistellä historian gradunsa ja jatkaa luottamustoimia kahden säätiön hallituksessa.

Voi tietysti olla, että Mistola on poikkeukselllisen lahjakas tai sitten nämä tutkinnot eivät edellytä kovin merkillistä panostamia. Miksi Mistola ei opiskellut diplomi-insinööriksi ja ekonomiksi?

Isovanhemmat auttaneet paljon. Mikäs siinä on opiskellessa.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile opiskella, kun vauva nukkuu puolen tunnin pätkissä päiväunia, konttaa ja kiipeää joka paikkaan ja illalla unille meno kestää joskus jopa kaksi tuntia. Yöllä herätään monta kertaa joko itkemään tai syömään. Päivällä ei ehdi edes läppäriä avata tai lounasta syödä, kun vauva jo herää. Ja yritäpä laittaa vauva jonnekin istumaan siksi aikaa, että saat syötyä.

Onneksi toiset vauvat ei liiku mihinkään, eikä itke koskaan ja nukkuvat hyvin.

Niin no. Minä opiskelin tällaisen vauvan kanssa ylimääräisiä kursseja omaksi ilokseni. Niissä puolen tunnin pätkissä kunnes tilanne rauhottui ja sain enemmän aikaa. Söin lapsen kanssa aina samaan aikaan, nukuimme perhepedissä ja omat hermoni säästyivät kun vein suosiolla tuntia myöhemmin sänkyyn. Nukutukset lyhenivät todella nopeasti 15 minuuttiin. Sitten taas kone auki ja tunniksi hommiin. Miehen kanssa laatuaikaa ja nukkumaan.

Ja tottakai lapsen valveillaoloaika oli hänelle pyhitetty.

Että argumenttisi on täysin tyhjä, olen kokeillut ja onnistui hyvin. Kyse on siitä miten sen ajan käyttääja mikä on kenellekin sitä omaa aikaa ja palautumista: joku menee lenkille, toinen lukee, kolmas katsoo Netflixiä, neljäs nukkuu ja viides opiskelee.

Ja sitten osa uhriutuu ja on kateellinen niille joilla on kunnianhimoa.

Mä jaksoin vauvan kanssa opiskella ihan hyvin. Tein koulutyöt aina uniaikaan, joskus luin imettäessä.

Taaperon kanssa opiskellessa ilman tukiverkkoja ja päivähoitoa meinasin palaa loppuun... Sitä en suosittele.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti Salla Mistolan esimerkki kannustaa muitakin äitejä tekemään muutakin äitiysloman aikana niin paluu työelämään tai opiskelemaan ei ole niin vaikea. Ainakin itse ihmettelen jos ollaan vaikka kolme vuotta kotona tekemättä muuta kuin lastenhoitoa niin osaako sitä mukautua työelämän tai opiskelun vaatimuksiin. Yksi tuttu lääkäriäiti taisi laittaa lapsensa päivähoitoon jo puolen vuoden jälkeen kun tarkoitus oli saada opiskelut päätökseen ja päästä töihin.

Toivottavasti ei kannusta, lapsuusaika on niin lyhyt että soisi jokaisen äidin kykenevän edes kolmen vuoden ajan olemaan lapsensa kanssa kotona. Ja että kolmessa vuodessa katoaisi kyky mukautua työelämään, minulla se ei kadonnut viidessäkään vuodessa, päinvastoin. Taitaa taas joku uraihminen puolustella ratkaisujaan.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat auttaneet paljon. Mikäs siinä on opiskellessa.

Tämä on niin ärsyttävää! Kyllähän sitä itsekin tekisi vaikka mitä, jos voisi hoitovastuun ulkoistaa muille. Oma mieheni luisteli karkuun vauvan tuomaa vastuuta. Isovanhemmat olivat raskausaikana innoissaan, mutta vauvan synnyttyä heitäkään ei kiinnostanut. Eipä ollut vapaa-ajan ongelmia, kun saikin yllättäen hoitaa arjen ja vauvan ilman kenenkään apua.

Nyt opiskelen, teen töitä, kuntoilen, osallistun lasten harrastustoimintaan yms yms... Helppoa, kun lapsi on päivät hoidossa!

Mielenkiintoinen ketju. Omat lapset ovat jo aikuisia. Mutta muistan kyllä vauva-ajat. Arkeni oli ollut niin vaativaa ja työ haastavaa, että äitiyslomien aikaan nautin vain siitä, että pistin päiväunille vauvan nukahdettua ja otin kuopuksen toiseen kainaloon. Tai nautin vain siitä rauhallisesta elämästä ja keräsin voimia tulevia vuosia varten.

Kunnia niille, jotka opiskelee äitiyslomilla. Itse otin ne levon kannalta hektisen elämäni keskelle. Ja nautin kyllä sydämeni pohjasta kummastakin äitiyslomasta.

Kyllä minäkin suoritin kursseja avoimessa ja luin pääsykokeisiin lasten ollessa pieniä. En silti sanoisi, että olen vauva-aikana suorittanut kokonaisen tutkinnon. :D Kyllä tuo tarkoittaa nimenomaan sitä, että vuoden sisällä on aloitettu ja saatu myös päätökseen. Eli nytkö olikin sitten oikeasti kyse siitä, että viimeisteli gradun ja aloitti kaksi muuta tutkintoa? 

Vierailija kirjoitti:

Hesarin tekstissä on mm. seuraavaa: Mistola haki opiskelemaan kulttuurituottamisen maisteriohjelmaan ja museologian koulutusohjelmaan. Lisäksi Mistola halusi perhevapaallaan viimeistellä historian gradunsa ja jatkaa luottamustoimia kahden säätiön hallituksessa.

Voi tietysti olla, että Mistola on poikkeukselllisen lahjakas tai sitten nämä tutkinnot eivät edellytä kovin merkillistä panostamia. Miksi Mistola ei opiskellut diplomi-insinööriksi ja ekonomiksi?

Ei varmaan kiinnostanut teknillinen tai kauppatieteellinen ala? Historia ei ainakaan ole kovin helppoa, ihan jo ajankäytöllisestikin vaatii suuria määriä lukemista. Kauppatieteitä en ainakaan itse pidä kovin vaativina, olen tehnyt kaksi tutkintoa (VTM & KTM, ilman lapsia tosin) ja KTM oli huomattavasti helpompi; opintopisteitä sai paljon helpommin ja kirjallisista töistä sai hyvät arvosanat pelkillä referaateilla, omaa ajattelua ei tarvinnut ollenkaan niin paljon kuin valtsikan puolella.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin suoritin kursseja avoimessa ja luin pääsykokeisiin lasten ollessa pieniä. En silti sanoisi, että olen vauva-aikana suorittanut kokonaisen tutkinnon. :D Kyllä tuo tarkoittaa nimenomaan sitä, että vuoden sisällä on aloitettu ja saatu myös päätökseen. Eli nytkö olikin sitten oikeasti kyse siitä, että viimeisteli gradun ja aloitti kaksi muuta tutkintoa? 

Kulttuurituottamisen ja museologian maisteriohjelma on käsittääkseni yksi koulutusohjelma, eli hän teki tämän sekä historian opintonsa valmiiksi. Kahdet maisteriopinnot vuodessa on silti aika kova tahti, ihan ilman vauvaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti Salla Mistolan esimerkki kannustaa muitakin äitejä tekemään muutakin äitiysloman aikana niin paluu työelämään tai opiskelemaan ei ole niin vaikea. Ainakin itse ihmettelen jos ollaan vaikka kolme vuotta kotona tekemättä muuta kuin lastenhoitoa niin osaako sitä mukautua työelämän tai opiskelun vaatimuksiin. Yksi tuttu lääkäriäiti taisi laittaa lapsensa päivähoitoon jo puolen vuoden jälkeen kun tarkoitus oli saada opiskelut päätökseen ja päästä töihin.

Toivottavasti ei kannusta, lapsuusaika on niin lyhyt että soisi jokaisen äidin kykenevän edes kolmen vuoden ajan olemaan lapsensa kanssa kotona. Ja että kolmessa vuodessa katoaisi kyky mukautua työelämään, minulla se ei kadonnut viidessäkään vuodessa, päinvastoin. Taitaa taas joku uraihminen puolustella ratkaisujaan.

Olen aloittanut työelämässä 11 vuotta sitten. Jos jokaisen kolmen lapsen kanssa olisi ollut kotona 3 vuotta, niin olisin ollut töissä vain kaksi vuotta. Lisäksi puolet dippainssin tutkinnosta olisi tekemättä. Ja vielä lisäksi lasten isä ei olisi voinut olla lasten kanssa kotona.

Olin kotona 8kk per lapsi. Isä sen jälkeen 6kk, jonka jälkeen lapset ovat olleet yksityisessä englanninkielisessä päiväkodissa. Lapsia on täysimetetty siihen asti, kun puolivuotiaana alkoivat maistella kiinteitä. Vuoden ikään asti joivat joka ruuan yhteydessä vain rintamaitoa. Joko pakastimesta tai rinnasta ja imetin heitä pari vuotiaaksi. Elämä oli aika hektistä, kun lapset olivat alle 2-vuotiaita, mutta sitäkin antoisampaa.

Jokainen saa tehdä omia valintoja, kuten tahtoo, mutta itse nautin kun saan yhdistää ihanat lapset, vastuullisen johtaja-aseman ja taloudellisen aseman, joka mahdollistaa kotitöiden ulkoistamisen, tasokkaan päiväkodin, jossa lapset saavat toisen "äidinkielen" ja matkustamisen koko perheen kanssa pitkäksi aikaa.

Elämä on lyhyt ja haluan tehdä asioita, joista nautin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin suoritin kursseja avoimessa ja luin pääsykokeisiin lasten ollessa pieniä. En silti sanoisi, että olen vauva-aikana suorittanut kokonaisen tutkinnon. :D Kyllä tuo tarkoittaa nimenomaan sitä, että vuoden sisällä on aloitettu ja saatu myös päätökseen. Eli nytkö olikin sitten oikeasti kyse siitä, että viimeisteli gradun ja aloitti kaksi muuta tutkintoa? 

Kulttuurituottamisen ja museologian maisteriohjelma on käsittääkseni yksi koulutusohjelma, eli hän teki tämän sekä historian opintonsa valmiiksi. Kahdet maisteriopinnot vuodessa on silti aika kova tahti, ihan ilman vauvaakin.

Niin, tekikö opinnot valmiiksi vai aloittiko vain? Tuolla joku sanoi, että hän vain aloitti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesarin tekstissä on mm. seuraavaa: Mistola haki opiskelemaan kulttuurituottamisen maisteriohjelmaan ja museologian koulutusohjelmaan. Lisäksi Mistola halusi perhevapaallaan viimeistellä historian gradunsa ja jatkaa luottamustoimia kahden säätiön hallituksessa.

Voi tietysti olla, että Mistola on poikkeukselllisen lahjakas tai sitten nämä tutkinnot eivät edellytä kovin merkillistä panostamia. Miksi Mistola ei opiskellut diplomi-insinööriksi ja ekonomiksi?

Ei varmaan kiinnostanut teknillinen tai kauppatieteellinen ala? Historia ei ainakaan ole kovin helppoa, ihan jo ajankäytöllisestikin vaatii suuria määriä lukemista. Kauppatieteitä en ainakaan itse pidä kovin vaativina, olen tehnyt kaksi tutkintoa (VTM & KTM, ilman lapsia tosin) ja KTM oli huomattavasti helpompi; opintopisteitä sai paljon helpommin ja kirjallisista töistä sai hyvät arvosanat pelkillä referaateilla, omaa ajattelua ei tarvinnut ollenkaan niin paljon kuin valtsikan puolella.

Riippuu varmaan pääaineestakin. En minä ainakaan ole saanut taloustieteen maisteria tehtyä pelkillä referaateilla. 

Vierailija kirjoitti:

Eilen palstalla haukuttiin nainen, joka oli sijoittamalla saanut kartutettua itselleen 250 000 euron edestä omaisuutta. Tänään epäilemättä haukutaan nainen, joka on opiskellut sen sijaan että olisi antanut kaikkensa vauvalle.

I agree.

AV-mamman filosofia: Jos äiti ei ole vähintään 20kg ylipainoinen, on hän ihan selkeästi anorektinen ja ei ole ajatellut lapsensa parasta. Ylipainohan syödään puhtaasti vauvan parasta ajatellen. Jos hän sattuu olemaan kaunis niin selvä lasun paikka - ei ole keskittynyt vauvaansa. Opiskelu tietokoneella on myös vauvan heitteille jättöä- toki vauvapalstalla ja facessa saa olla nonstop, vaikka tuplamäärän suhteessa opiskeluun käytettyyn aikaan. Lenkillä ja kuntosalilla käynti on myös täysin väärin - siellä vauvaparka on isän kanssa heitteillä kun äiti itsekkäästi pitää itsestään huolta. Sohvalla saa toki maata vaikka viikon putkeen herkkukasan alla kun muut hoitavat vauvaa - sehän on vaan sitä kun äiti lepää.. AV-mamma voi toki myös viedä lapsensa subjektiivisen päivähoito-oikeuden myötä myös päikkyyn, koska onhan äitiys niin rankkaa.